Kirjoittaja Aihe: Klasariketju  (Luettu 5787 kertaa)

Big Data Lenny ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1210
Vs: Klasariketju
« Vastaus #20 : ke 08.03.2017, 08:55:57 »
Tämä kappale erityisesti on ollut minun aloittelevaan makuuni mieleinen: https://www.youtube.com/watch?v=a0hFZPvanMs . Uskomattoman kaunis.

Kyseessä siis: Frédéric Chopin - Spring Waltz

Tulin maininneeksi assiosiaativiisesti Fur Elisen: https://www.youtube.com/watch?v=_mVW8tgGY_w

Kuuntelin vähän, ja jotain samaa on. Silti nämä kappaleet ovat aika omiaan.

Fur Elise on köykänen, se leikittelee palikoilla. Ja vielä innostuneena tai sen oloisena tuosta. Kappaleen alku saa jatkoa. Olisiko silti jotain verryttelyä koko juttu.

Chopinin kappale tulee kauempaa. Siinä mennään, ja se kantautuu. Välillä harkintaa, kerrontaa. Sitten taas. Alkuun lyhyt herätys. Tai voi tuon ajatella poukkoiluna jne, siis yhtenäisemmin.

Tyhmäähän tämä tulkinta oli, mutta jos sen tärvelisi jotenkin, niin parempi olisi jatkaa, kun jatkaa kuitenkin täytyy, toistaiseksi. Näin se taitaa yleisesti mennä. Se on kyllä totta, että tärvely isommasti ei onnistu kuin silloin, jos jotain kasaa huolella. Silloin avautuu selkeä mahdollisuus romuttamisiin, mikä voi kummasti tervehdyttää.

Minä en oikein tiedä, että miten klassista musiikkia (tai mitään musiikkia) pitäisi analysoida. En tiedä musiikista teknisesti juuri mitään. Itse kohtaan musiikin lähinnä matkana omaan itseeni. Klassissa kappaleissa alan korkeintaan intuitiivisesti miettimään sitä, mitä musiikin säveltäjä on ajatellut teosta säveltäessään? Millaisissa olosuhteissa kappale on sävelletty? Mistä teos kertoo?

Esimerkiksi tuo Chopinin Spring Walz kertoo mielestäni surusta ja toivosta. Jotain sellaisia elementtejä siitä nousee mieleeni. Toisaalta tämä tulkinta kertoo varmasti enemmän itsestäni, kuin mistään muusta.

Laitan joskus kotona iltapalalla taustalle soimaan klassista musiikkia, ja se selvästi rauhoittaa lapsiani. On hauska kuulla, millaisia huomiota he tekevät musiikista. He monesti kommentoivat musiikkia jollain tavalla. Esimerkiksi Beethowenin Silencio on kuulemma hurjimuslaulu.

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 7535
  • Hai Sie valkolaane!
Vs: Klasariketju
« Vastaus #21 : ke 08.03.2017, 18:18:22 »
Hurja tornado Bachin päästä purettuna nuoteiksi ja ääniksi?:

Bach: Brandenburg Concerto No. 3 in G major, BWV 1048 (Orchestra Mozart, Claudio Abbado)
 - https://www.youtube.com/watch?v=MXe4MHyQBk4&t=330

Tuo on ärtsy osa on saanut ns. sukkani pyörimään jaloissa.

Missä kohu siellä punanenä persu.  
Missä punanenä persu siellä poliisi.

Poissa Chill Out

  • Konkari
  • Viestejä: 1535
Vs: Klasariketju
« Vastaus #22 : ke 08.03.2017, 19:16:09 »
Monikulttuurisuutta kauneimmillaan. Koskenniemen sanoihin tehty "On suuri sun rantas autius" ilmeisesti kiinalaisen kuoron tulkintana.

https://youtu.be/Sp60G4ROwik

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Klasariketju
« Vastaus #23 : to 09.03.2017, 05:20:46 »
Minä en oikein tiedä, että miten klassista musiikkia (tai mitään musiikkia) pitäisi analysoida. En tiedä musiikista teknisesti juuri mitään. Itse kohtaan musiikin lähinnä matkana omaan itseeni. Klassissa kappaleissa alan korkeintaan intuitiivisesti miettimään sitä, mitä musiikin säveltäjä on ajatellut teosta säveltäessään? Millaisissa olosuhteissa kappale on sävelletty? Mistä teos kertoo?

Sehän siinä onkin parasta, että kaikki tasot löytyvät ja kelpaavat. Olen itsekin täysi diletantti, mutta aavistelen joskus teosten moniulotteisuutta. Vaikkapa joku sellainen NERO (huom. Safiiri) kuten Brahms on arkkityyppinen esimerkki tästä. Toisessa sinfoniassaan on toisaalta kaikuja siitä maailmankuulusta lastenlaulusta , mutta toisaalta sen rakenteen analysoimiseksi voisi perustaa vaikka useita oppituoleja. Hyvä musiikki onkin sellaista, että se puhuttelee laajasti.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Klasariketju
« Vastaus #24 : su 12.03.2017, 11:39:09 »

Ideaalikasa

Todellisuuteen liittyy paljon sellaista, jota ei tule paljoa eriteltyä tietoisemmin, vaikka kaikki järkevä toiminta rakentuisi pakosti tuon erittelyvapaalla olevan osuuden perusteella. Jos huomio aletaan kiinnittämään näihin "vapaamatkustajiin", niin se toiminta, jonka automaatio perustuu tähän "laakeristoon", on oikeasti vaarassa, ts mennään kohden koneistoa, eikä niinkään koneiston käyttöä, ja käytettävyyden laajentamista, mikä entisestään vapauttaisi kohden parempaa tuotosta, ja tuotos tosiaan voi olla jotain muuta kuin mielikuvitteellista, eli selkeästi tarpeisiin vastaavaa.

Tuli mieleen sellainen fysikaalinen ilmiö kuin kasa. Yleensä kasassapysymistä varten tarvitaan puitteita, jotain kehyksiä, tuentaa, jotta jokin isompi määrä jotain irrallisempaa voisi olla lähikontaktoituneemmin suhteessa toisiinsa. Kasa voi rakentua niin, että sen osaset voivat sijoittua sopivasti toisiinsa nähden, jolloin syntyy kontaktoitumismahdollisuutta sopivan sijoittumisen keinoin. Näin ulkoisten puitteiden osuutta voidaan vähentää, ja saavuttaa samaa, eli sopivaksi katsottua liittymisvalmiutta.

Jos jossain suhteessa minimituettu kasa vaatii säilyäkseen osiensa sopivaa sijoittumista suhteessa minimoituihin tuki-elementteihin, niin tuen vähäisyys merkitsee tosiaan pienempää sidontaa suhteessa ympäristöön. Ymmpäristösidonnaisuuden minimoinnin seuraus on myös se, että tarvittavaan kasaan pääsy voi olla hyvinkin helppoa, sillä sidoksia ei välttämättä ilmene paljon, ja nekin vähät sidokset eivät aina ole vaikuttamassa. Mitä ideaalimpi kasa, sen paremmin se antaa mahdollisuutta tarvitseville osiensa käyttöön.

Ideaalikasat erilaisena on tarvitsevaa ajatellen vapauspotentiaalin maksimointia. MIten tämä sitten liittyy klasariketjuun, niin en lähde heti liittämään mitenkään. Liitettävyydestä voin heittää arvelun, että lienee mahdollista.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Klasariketju
« Vastaus #25 : su 07.05.2017, 12:06:19 »
Tämä kappale erityisesti on ollut minun aloittelevaan makuuni mieleinen: https://www.youtube.com/watch?v=a0hFZPvanMs . Uskomattoman kaunis.

Kyseessä siis: Frédéric Chopin - Spring Waltz


Kuuntelin äsken tätä TSSn kappaletta. Aivan kappaleen alku, siis lyhyt osuus, tuli jostain juurilta. Latvoista se oli sitten omanlainen tarina. Erilaisia kasveja kukkaan, ja liehumaan, siis iloitsemaan olemassaolosta.

Noin tulkitsin tällä kertaa, kun kiinnitin huomiota selkeään kuvatarjontaa samalla.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3188
Vs: Klasariketju
« Vastaus #26 : su 07.05.2017, 12:27:54 »
Nyt löytyi sellaista, mistä TSS ( ja muutkin) saattaisi pitää: https://www.youtube.com/watch?v=71fZhMXlGT4

Aika söpöä tuo kyllä on kuolemantanssiksi.

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Klasariketju
« Vastaus #27 : to 11.05.2017, 07:59:32 »
Klasaripropandan aika.

Brucknerin 8. sinfonia nähty ja koettu, ja onhan se kieltämättä paikan päällä kuultuna erikoinen kokemus. Brucker oli wieniläisklassikoista viimeinen suuri sinfonikko, joka tavoitteli abstraktilla musiikillaan äärimmäisiä muotoja. Hänen sinfoniansa ovat pitkiä, rakenteeltaan massiivisia vyörytyksiä, jotka vaikka muodoltaan ja sävelkieleltään olivatkin patavanhoillisia, esittelivät mielenkiintoisia uusia innovaatioita. Hitaita, unenomaisia äänimaisemia vuorottelevat äärimmäiset wageriaaniset hyökyaallot, joita vastaan on turha räpistellä.

8. sinfonia on Bruckerin suurin ja kunnianhimoisin, ja siinä myös tämä Bruckerille tyypilliset musiikilliset shokkimenetelmät on hiottu täydellisyyteen. Kolmannen osan transsia seuraava wagneriaaninen pauhu on jotakin sellaista, joka täytyy vain kokea.

Finaalin avauksesta saa aika hyvän kuvan Bruckerin sävelkielestä, esimerkiksi tämän videon muutama ensimmäinen minuutti: https://www.youtube.com/watch?v=elVHvTrEM34&feature=youtu.be&t=4206 . Nupit kaakkoon!


Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1210
Vs: Klasariketju
« Vastaus #28 : to 11.05.2017, 08:36:21 »
Nyt löytyi sellaista, mistä TSS ( ja muutkin) saattaisi pitää: https://www.youtube.com/watch?v=71fZhMXlGT4

Aika söpöä tuo kyllä on kuolemantanssiksi.

Kiitos vinkistä, kuuntelen rauhallisella hetkellä :)

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1210
Vs: Klasariketju
« Vastaus #29 : ma 22.05.2017, 08:59:47 »
Nyt löytyi sellaista, mistä TSS ( ja muutkin) saattaisi pitää: https://www.youtube.com/watch?v=71fZhMXlGT4

Aika söpöä tuo kyllä on kuolemantanssiksi.

Olen kuunnellut tämän nyt joitakin kertoja. Ihan miellyttävän kuuloista. Onhan tuossa tietynlaista dramatiikkaakin, mutta tanssissa on sitten oltava varmaan jotain kepeyttäkin, vaikka kuolemantanssista onkin kyse..

Huomasin, että erityisesti valssit tuntuvat olevan minun makuuni. Kaipa niihin on helppo tykästyä tietynlaisen kepeyden ja rytmisyyden takia. Monimutkaisempi "juoni" (joka lopulta voisi olla tyydyttävämpi) vaatisi enemmän perehtymistä, ja elämä on tehnyt minusta tällaisen onlinerin, joka joutuu liihottamaan nopeasti hetkestä toiseen. Haluaisin kuitenkin oppia ymmärtämään musiikista vähän enemmänkin, ja olen törmännyt sellaiseen kirjaan, kuin "classical music for dummies", mahtaisikohan olla tutustumisen arvoinen..?

Viime aikoina olen kuunnellut tätä jo kohta kyllästymiseen asti: https://www.youtube.com/watch?v=cEk-0BBbUmw
Eihän tuo silti Spring Walzia voita.

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3188
Vs: Klasariketju
« Vastaus #30 : la 10.06.2017, 21:21:32 »
Modest Musorgskin Näyttelykuvia soi parhaillaan. Pitää kuunnella useampi tulkinta ja höpöttää jotain lisää...
https://www.youtube.com/watch?v=DXy50exHjes

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Klasariketju
« Vastaus #31 : la 10.06.2017, 21:25:27 »
Modest Musorgskin Näyttelykuvia soi parhaillaan. Pitää kuunnella useampi tulkinta ja höpöttää jotain lisää...
https://www.youtube.com/watch?v=DXy50exHjes

Hieno kipale.

Muille: kannattaa ottaa aluksi haltuun ELP:n progeversio: https://www.youtube.com/watch?v=XXcwymuO_Vg (varoitus: tämä toimii porttina koviin huumeisiin!)

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 10083
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Klasariketju
« Vastaus #32 : la 11.11.2017, 19:40:47 »
 Näyttelemisen ohella Anthony Hopkins myös lahjakas säveltäjä, harrastanut musiikin tekemistä koko ikänsä. Tässä yksi hänen sävellyksistään,

 André Rieu - And The Waltz Goes On (composed by: Anthony Hopkins) (Youtube, Anttoni yleisön joukossa)
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Paikalla Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1839
Vs: Klasariketju
« Vastaus #33 : ke 24.01.2018, 07:24:14 »
Jäin miettimään tätä kauniiden naisten ketjuissa piipahtanutta schlager-teemaa. Mikä siinä saksalaisessa iskelmässä iskee niin lujaa? Saksalainen musiikki on "aina" ilmentänyt tällaista voimakasta ja suoraviivaista asioihin itseensä menemistä, ainakin nyt sieltä romantiikan ajalta lukien.

Iskelmähän on jonkinlaisesta suuremmasta kokonaisuudesta irrotettu voimakas sävelkulku. Iskelmiä säveltivät leipätyönään monet klasarisäveltäjät, mm. Sibelius (esim. kaikkialla eurooppalaisissa kahviloissa "renkutettu" Valse Triste) ja tietenkin myös saksalaiset jo 1800-luvulla. Ehkä vasta Wagnerin musiikin myötä saatiin työkalut varsinaiselle iskelmämusiikille, vaikka Wagnerin "kokopäivän" oopperat tuskin nyt vielä menevät iskelmästä edes etäisesti. Mutta siis wagnerilainen musiikin kieli jo kertoo iskelmän synnystä. Wagnerin jälkeen ehkä sitten vaikkapa Richard Strauss ilmaisee jo täysin suoraviivaisesti nykyaikaisia aiheita, vai mitä mieltä olette vaikkapa tästä Alpensinfonien (1915) avauksesta (nupit kaakkoon!):

https://youtu.be/DJYMdiB6fME?t=137

Siinä musiikki aluksi velloo hiljaisesti Alppien aamunkoitteessa, ja vähitellen purkautuu taivaalle voimakas teema, joka on kuin tuhat Olavi Virtaa.

Jostakin sieltä se schlagerkin ehkä kumpuaa.
« Viimeksi muokattu: ke 24.01.2018, 07:28:30 kirjoittanut Big Data Lenny »

Paikalla Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1839
Vs: Klasariketju
« Vastaus #34 : su 04.03.2018, 06:09:19 »
Kevättä ilmassa, ulkona vain -20! Kevät on puupuhaltimien aikaa, koska puupuhaltimet kuulostavat linnuilta.

Tässä hieno Vivaldin konsertto pyöräkellarissa, nokkahuiluilla ja halvalla muovisella Yamahan soittimella: Vivaldi on school instruments

Komesti soi. Musiikki on musiikkia.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Klasariketju
« Vastaus #35 : su 04.03.2018, 19:18:29 »

Klassinen kolahtaa syvempää. On siinä mielessä kuin uni, joka tulee sisältä päin. Irroittelevammat jutut ovat muuta.

Eikö näin voisi jakaa vaikutteita, ja vaikuttumista? Nyt siis musiikin osalta.


Kulkekeeko siten klassinen, ja introvertteys samassa ihmisessä enemmän?
« Viimeksi muokattu: su 04.03.2018, 19:20:55 kirjoittanut Juha »
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Paikalla Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1839
Vs: Klasariketju
« Vastaus #36 : su 04.03.2018, 19:37:45 »
Kulkekeeko siten klassinen, ja introvertteys samassa ihmisessä enemmän?

Ei tietääkseni.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Klasariketju
« Vastaus #37 : su 04.03.2018, 20:12:35 »
Iskelmähän on jonkinlaisesta suuremmasta kokonaisuudesta irrotettu voimakas sävelkulku. Iskelmiä säveltivät leipätyönään monet klasarisäveltäjät, mm. Sibelius (esim. kaikkialla eurooppalaisissa kahviloissa "renkutettu" Valse Triste) ja tietenkin myös saksalaiset jo 1800-luvulla.


Pitkä jakso rutiinikulkua, laittaa jossain vaiheessa irroittautumaan. Jatkuvasti ei voi mennä huipulla. Tarvitaan pohjustavaa osuutta. Sama muussa verryttelytyyppisessä, joka voi jossain vaiheessa kulminoitua joksikin terästeisemmäksi.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Paikalla Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1839
Vs: Klasariketju
« Vastaus #38 : la 24.03.2018, 16:14:36 »
Kipaisin eilen maalikylillä kuuntelemassa erään musiikkihistorian merkillisimmän spektaakkelin, nimittäin Hans Rottin sinfonian. Hesari kirjoittaa melko hyvin ja tarkasti Rottista ja eilisestä konsertista näin:

Vuonna 1858 syntynyt superlahjakkuus kuoli vain 25-vuotiaana mielisairaalassa. Hän oli Brucknerin urkuoppilas ja sai kehuja opettajaltaan. Myös hänen opiskelutoverinsa Gustav Mahler arvosti häntä.

Rottilla olisikin ollut varmasti suuri tulevaisuus edessään säveltäjänä, jos mieli ei olisi järkkynyt. Hän ehti saada valmiiksi sinfonian, jonka massiiviset ulottuvuudet kiinnittävät sen Wagnerin ja Brucknerin suurteosten jatkumoon. Sitä vastoin Brahms ja hänen seuraajansa eivät Rottin sinfonian megalomaniasta välittäneet.

Hienoa, että Helsingin kaupunginorkesteri ja ranskalaiskapellimestari Fabien Gabel ottivat Rottin sinfonian perjantaisen konserttinsa päätösnumeroksi. On ilmeistä, että Rottista olisi tullut keskeinen myöhäisromantiikan säveltäjä, jos elämää olisi riittänyt. Mutta hän jäi historian sivulehdille ja hänen ainoaksi jäänyt sinfoniansakin kantaesitettiin vasta 1989.

Rottin sinfonian yhteydet Wagneriin olivat ilmeisiä, varsinkin kun tuoreena mielessä oli konsertin alussa soitettu Tannhäuser-alkusoitto ja Venusvuoren musiikki. Mutta myös muihin keskeisiin myöhäisromanttisiin säveltäjiin oli hauska tehdä vertauksia. Brucknermaisia trioliaiheita kuului tämän tästä, scherzoa voisi hyvin luulla Mahleriksi ja finaalissa oli kaikuja Brahmsin ensimmäisen sinfonian finaalista.



Se näissä myöhäisromantiikan massiivissa teoksissa on parasta, että ne ovat vain niin helvetin törkeitä antiteesejä kaikelle mitä nykyään pidetään sopivana. Hans Rott oli tällainen stereotyyppinen nero, superlahjakkuus ja seinähullu. Nykypäivän feministiselle agendalle punainen vaate ja katkeraa myrkkyä. Mutta sellainen hän vain oli, ja jokainen joka sen pauhun ja myrskyn kuulee tajuaa kyllä sen.
« Viimeksi muokattu: la 24.03.2018, 16:17:07 kirjoittanut Big Data Lenny »

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Klasariketju
« Vastaus #39 : su 25.03.2018, 15:57:54 »

Tähän törmäsin jokin aika sitten: https://www.youtube.com/watch?v=Rg4L5tcxFcA ((Renée Fleming: Casta Diva (Bellini))

Esimerkki siitä, miten esittäjän näkeminen vaikuttaa siihen, mitä kuulee. Sanoista ei ymmärrä mitään, mutta ei liene tarkoituskaan. Muutenkaan kappale ei tosiaan mitenkään tuttu.


Edelliseen päädyin youtuben ehdottamana tämän "instrumentin" jälkeen:

Patricia JANEČKOVÁ: "Frühlingsstimmen" (Johann Strauss II): https://www.youtube.com/watch?v=ErN8JDGjrHQ.


En ole paljoa kuunnellut tuon tapaisia naislaulajia. Tulee mieleen oopperat, joissa en tosiaan käynyt.

Voikohan ihminen laulaa kaikilla solullaan?
« Viimeksi muokattu: su 25.03.2018, 16:11:34 kirjoittanut Juha »
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.