Kirjoittaja Aihe: Treenaus ja harjoittelu: voima, kestävyys, ... henkinen ja fyysinen  (Luettu 34343 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6509

Muutoksesta.

Jos haluaa viilailla, voi tarttua toimeen kun tehtävää näkee. Jos haluaa selkeämpää muutosta, tulisi ehkä pyrkiä kriisiytymään vaikka tarkoituksella ajautuen, ja vaikka pyrkimys olisi tarkoituksellista, niin paluussa on silti yhtä paha nakki edessä. Sopivasti romua ja kuormaa, jolloin viilailu ei riitä, eikä se oikein voi tulla mieleen, ellei viilailu ole osana suuremman ratkaisun hakemista. Oleellista kuitenkin on suuremmissa ahdingoissa se, että tarvittavaksi koettu löytyy kauempaa, eli tekeminen kohdistuu toisin kuin pienesti koetuissa. Kiintopisteitä tarvitsee moni toiminta. Muuten näppäräkin juttu on sekoilua, vaikka muuten kuinka tarkkaa tahansa. Tässä peruste sille, miksi epäselvyyttä, sekoilua, unohtelua, ... ei kannata liikaa patologisoida, koska voi olla merkki jonkin tärkeämmän hakemisesta, joka on hyvä, vaikka vaikeissa voikin käydä miten tahansa, tosin toisaalta erityisesti silloin, jos itse ei voi rakennella elämäänsä, jolloin toimijuusongelma voi romuttaa kaiken käytännössä välttämättömän kasailun.

Pikku havinto viime(?) viikolta. Oli päivä, jolloin sain itseni henkisesti aika toiseen asentoon. Kaupungilla kävellessä menin eri lailla kuin tavallisesti. Reppu oli selässä kuin koululaisella. Kun laitoin sen vain toiselle olalle, jolloin se on helppo heivata alas ja takaisin, niin se olotila, johon olin ajautunut, alkoi väistyä ja entisempi palata. Jos jotain uutta haluaa vaalia, ja antaa sen vaikuttaa sopivan aikaa, kuten luonnollisesti voisi olla käsittelyjen kanssa, ei tulisi kiireesti palata entiseen tai muuhun, vaan antaa itselle aikaa sulattaa uusi osaksi kokonaisuutta, ja jos sitä ei toteuta, voi uuden merkitys päätyä repiväksi irrallisuudeksi.

Muutokset ovat osa oppimista, ja etenin kasvua. Kasvua voi ajatella ihan pieniä asioita koskien. Ne opettavat. Treenaus ja harjoittelu on minusta detaljikulma (ihmisenä) olemiseen. Harva haluaa jäädä palikaksi, ja jos toimintamuotoja ajattelee, niin sitten aika usea. Höh. En tarkoita, että pitää kehittää ja jalostaa jne, tosin vaikea kuvitella, ettei perustasoja käytäisi, ja tehtäisi sitä, mikä tuntuu sopivalle. Moniko tuntee ja menee tuntemusten mukaan? Tuntemukset eivät ole automaattisesti itsekeskeisyyteen kuuluvaa, ellei jotain erityistä tarvetta tähän ole enemmän.

Itse näen yhteiskunnan läpeensä lähes täysin kommunistisen keinotekoisesti varautuma-vedettynä. Ihan sama, millä alueella on toimintaa, niin ennenpitkää se toiminta on kuollutta. Tästä vinkkelistä katsoen näkee tätä sairaustyyppiä tosi paljon. Tehtävää jää kyllä itsenikin siivoamiseksi.

Eräs mielenterveyshäiriö:   omistaminen.  (ti 24.04.2007, 02:09:56)

Omistetaan materiaalia, ja immateriaalia. Kun kaikista tulee itsetarkoitus, menee toiminta siihen itteensä.

Tulisiko taide banalisoida?
Samoin kuin tiede, ja muu akateemisemmaksi katsottava?

Ei taide, mutta taiteen tekeminen ja taiteilijat, jotka ovat ihan tavallisia ja arkielämää eläviä kanssaihmisiä. Nerousmyytti on turha.

Toisaalta. Jos teos on jotain, niin kyllä tekijäkin on aika mitä lie, ja ehkä enemmän kuin se teos. Toiaalta, kun suurempaan viittaava kutistetaan näihin, niin eiköhän se onglmointi alkana tuota pikaa, ja ilmenee ajastaan. Sen siitä saa, kun yrittää tavoittaa konkreettisemmin ja näyttöön perustuen sitä, mikä ei ole kuin osoitettavissa, ja kokeentuu suuntana vain suuntaa tajuavalle, joten ...

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6509

Jos itsekeskeisyydestä jää paska maku, niin sama fiilis tulee nopeasti yhteisörunkkuistakin.

Nämä ovat vapauden esteenä. Mahtaileva egoilu on sallittua, jos siihen osallistuu useampi. Yhtä tyhmää se on, ellei tyhmempää.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6509

Mitä on sellainen treeni,
jossa tehdään itselle täysin uutta,
mutta vain niin,
että se uusi tulee suoraan täydellisenä,
vaikka sisältäisikin hiomista,
eli oleellisuus olisi mukana samasta hetkestä lähtien?

Onko tuollaista olemassa? Tulisiko muuta sitten ilmetä? Vai miten?  ???

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 7785

Mitä on sellainen treeni,
jossa tehdään itselle täysin uutta,
mutta vain niin,
että se uusi tulee suoraan täydellisenä,
vaikka sisältäisikin hiomista,
eli oleellisuus olisi mukana samasta hetkestä lähtien?

Onko tuollaista olemassa? Tulisiko muuta sitten ilmetä? Vai miten?  ???

Improvisaatiota.