Kirjoittaja Aihe: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)  (Luettu 48804 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 22
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #560 : su 02.12.2018, 17:39:35 »



Vauhdilla nousi uudisrakennus. Ei ainakaan yleisön puuttumisesta kärsinyt. Väki jaksoi päivät ja illat tuijotella. Kun yksi tuijotusvuoro lopetti alkoi toinen. Oli saaneet tuijottelijat oppia ettei täällä kaivattu yhtikäs neuvoja. Hunsvotti oli saada laastikauhan  naamalleen kun ei muuten tokeentunut.
Anni ei oikeastaan ollenkaan käynyt rakennuksella. Kun ei halunnut antaa mielikuvaa jotta kyttäämässä on.
Anniin oli iskenyt sisustusvimma. Oli piirustukset apuna kun sisusteli. Niin oli omissa maailmoissaan ettei kuullut mitä sanottiin.  Wiljami sai kerran jos kolmannen toistaa sanomansa . Tämän lisäksi pelkäsi Anni jotta ei osaa siellä uudessa olla mitenkään päin.

Nyt oli kylässä kaksi pelkääjää. Toinen pelkäsi leivän loppua. Toinen sen lisääntymistä. Anni ei ollut mitenkään varma että liika raha on hyväksi. Menee helposti ylimääräisen kupittelun puolelle.
Iivarikauppias pelkäsi niin että joutui lasarettiin ihan. Oli Iivarilla joukko sairauksia joille ei  verhojen raottelu ainakaan hyväksi ollut. Annia säälitti Iivari muttei sentään katsomaan mennyt.
Sensijaan poikkesi rouvakauppias Annia tervehtimässä . Kävi haukkumassa silmät ja suun täyteen. Jotta miksi se piti uusi puoti perustaa kun Iivarille otti niin kovillle että sairastupaan joutui. Anni rouvan kiljumiselta ei saanut  minkäänmoista ei pitkää eikä lyhyttä suunvuoroa. Kun rouvalta loppui haukkumiset lähti, paiskasi oven perässään kiinni. Pysyi sentään karmeissaan, ei näistä vanhoista ovista tiedä.

Illalla kertoi Anni Wiljamille mitä tuli rouvakauppiaalta tehtyä. Wiljamin mielestä rouvan sanomiset ja kiljumiset olivat kotoisin siitä yhdestä paikasta.

Joten Anni alkoi unelmoida uudesta tuvasta ja hellasta.
Niissä sitä unelmoitia riitti.
.
« Viimeksi muokattu: to 06.12.2018, 15:35:39 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 22
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #561 : to 06.12.2018, 13:17:59 »



Nousi uusi rakennus aikamoista vauhtia. Koht`puoleen päästäisiin muuttamaan.
Sairaalassa makoileva Iivarikauppias sen kun kuuli tapahtui äkkikäännös sairaudessa.
Jota ilkeämieliset takapäin sanoivat luulosellaiseksi. Jokatapauksessa ponkaisi petinpohjalla sairastava Iivari pystyyn, alkoi kysellä vaatteitaan ellei sairaala halunnut näitä rytkyjä hänelle lahjoittaa. Ei halunnut sairaala vaan pikapika ilmestyivät Iivarin oma vaatteet. Lääkäri yritti toppuutella kun osa on kokeitakin ottamatta ja otetuistakaan ei ole vielä tuloksia saatu.
"En otota. Minä mänen." lausui Iivarikauppias ja meni kanssa. Lääkäri ravisteli päätään. No, kohta tulee takaisin, tuumi.
 
Mökissä Anni  silmäili vaatteitaan. Huomasi jotta aika kulahtaneita olivat. Ei niillä kehtaa uuteen kotiin mennä semminkin kun on ne tupaantulijaiset. Silloin pääsee suurin osa kyläläisistä tuskistaan kun eivät millään jaksa uskoa kuinka tämä talo noin vain putkahti rinteelle mäen alle. Ei ollut mikään ihme ne trokari-tietävät.
Anni päätti tehdä vaatehankintareissun kaupunkiin. Oli tullessaan mahtavat paketit kaikensorttisia vaatteita .Oli garderobinsa kokonaan uusinut.
Kunnankätilö Mankisen oli tänne mökkiin pyytänyt makutuomariksi. Oli Anni tehnyt kaupat kahden viikon palautuksella. Mankinen oli tehnyt itsensä hyväksytyksi kun kävi vaatimassa pois sen Wiljami- reklaamin. Kauppias oli tehnyt kovan tenän:" Ei pois, ei tai minulta lähtee puolet asiakkaista." Kun kätilö ei meinannut millään uskoa ettei omaa ilmoitustaan saa poistaa. Viimein kivahti  kätilö jotta tehkää ite uus.

Yhtenä päivänä sitten seisoi ovella kätilö Mankinen. Sisälle astui, Anni kantoi puseroa, hametta, kenkiä kätilön arviotavaksi. Loppui nekin aikanaan ja Anni kysäisi oliko ne semmoisia jotta kehtaa niissä näyttäytyä. "Ihan takuulla oli. Ihan kaikki oli." Kuului kommentti. Siitä sitten kahvipöytään.
Ei olisi Wiljami uskonut että kätilö Mankinen suostuisi kunnioittamaan mökin  asukkaita ihan noin että sisälle tuli.
Alkoikohan tästä oikein ystävyys.
Anni ainakin uskoi niin.
.
« Viimeksi muokattu: to 06.12.2018, 21:49:44 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 22
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #562 : pe 07.12.2018, 11:19:07 »



Siinä se nyt oli. Uusi talo. Annin ja  Wiljamin oma. Tätä hirmuisen urakan lopputulosta kelpasi katsella. Oli toista kuin mökkirepsu. Valkoiset seinät. Tilaakin oli ruhtinaallisesti. Ei vielä sisustettu. Tyhjinä kaikui huoneet.  Kasvimaata ei vielä ollut vaan sen Anni ensi kesänä laittaa.
Huoneita perätä viisi kappaletta. Ei Anni olisi niin montaa halunnut vaan Wiljami totesi että kun kerran tehdään niin tehdään kunnolla.  Uusia huonekaluja lähdettäisiin ensitöikseen kaupungista katselemaan. Ketään ei voinut vielä kylään pyytää kun oli vain vanhat ja repsottavat huonekalut. Vähänkin niitä oli. Ei Anni eikä Wiljamikaan olisi uskonut tämmöisessä hovissa asuvansa.

Ihan huomispäivänä tulee muuttoauto ynnä muuttoväki. Niitä ei ollut kovin montaa kun ei Anni senkummemmin kuin Wiljamikaan harrastaneet kylässäkäyntiä. Nyt sitä vain ihasteltiin uutta taloa. Taisi olla hienostelun häive kun Anni huokaili: "Kylhä tää o semmone  hienostopytinki. Vaa ois miulle välttänt tavallisempikii asumus. Mut ko näi tehtii nii mikäs siin. Mie pelkään vaa jot jompikumpi eksyyp tääl. Ei taia huuto kuuluu toisest pääst toisee päähä.Vaa hieno tää o. Mitähä mie oon teht hyvvää ko tämmöse palkinno sain. Vaa ihmisisks tääl pittää ellää. Siekii Wiljami saat het heittää jalast nuo saappaat. Muute naarmuuntuu hieno lattia. Kaupunkist, ko männää pittää muistaa ostaa sisäkenkiikii, vierasvarakskii.

Niin juttelivat Wiljami ja Anni upouuden talonsa portailla. Nyt oli elo kuin mesimarjaa.
Kyllä kelpasi nyt olla.
.
« Viimeksi muokattu: pe 07.12.2018, 21:32:37 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 22
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #563 : ma 10.12.2018, 15:27:56 »



Nyt alkoi muutto. Katsottiin tarkkaan mikä uuteen käy, mikä ei. Annilla oli ikänsä verran tavaraa. Wiljamilla ei ollut kuin oma itsensä. Anni oli koko ikänsä mökissään asustellut .Wiljami sensijaan oli muuttanut yhtenään. Ei tainnut muistaa muuttojaan itsekään. Joka tapauksessa mökistä lähdettiin uuteen asuntoon, puodin yhteydessä olevaan. Wiljami totesi että on mukava kun voi yölläkin tehdä kauppaa. Anni ei ollut yöherätyksistä samaa mieltä: "Mitäs jos alkaap koko kylä yöllä rellestämmää. Kaljaa hakemaa suuunnistavatte jok`ikine. Jos tulisivatte kaikk yhes kerral mut ko tullaa puole tunni vällei. Nouse siin sitte kaljaas jakelemmaa taas yhel ko edelline hakija o just talo taa katont. "

Pakkaushommat oli nyt esissä . Oli kaljotteluja tai ei. Päätettiin että joutava tavara kuljetettaisiin kierrätykseen tai jäteasemalle. Wiljamilla ei olllut tässä mitään vaikeuksia kun poisheitettävä ei ollut. Anni sensijaan tavaroitaan selvitellessään sai aikaan itkuntirauksen. Jokaisen poisheitettävän kanssa piti kertoa missä ja miksi tämä olisi säästettävä. Kun ei mitään olisi pois antanut. Wiljamille tuhisi : "Mie taia perruu koko muuto. Ei miu tavarat mahu sinne. Jos mie e tuliska. Mää sie uuteen ko  puotikii o, mie jään tän vanhaa."
Wiljami tuskastui Annin tavaroitten seulomiseen ja tavarapinojen kaiveluun. Jos laittoi jäteasemapinoon niin ei mennyt kun  huokaus niin tavara siirtyi säilytettävät pinoon.
Jotenkuten saatiin tavarat järjestykseen. Annikin älysi ettei vanhoilla ruotjumonoilla ollut virkaa ja suosiolla alkoi mennä samaan malliin poisheitettävät  tavarat.

Muuttoauto oli lainassa  kun ei ollut yrittäjällä kuljettavaa nyt. Saunakamarihyyry, Vänä pyydettiin kuskiksi. Vaikkei oltu milläänlailla mainostettu muuttoa oli tienvarressa katsojia ihan riittämiin. Jonkun haukku innostuneena alkumatkan seurasi.  Oli kissa mukana ja sekös kiinnosti. Wiljami sai haukun toisiin aatoksiin. Päästi veret seisauttavan kiljaisun. Anni säikähti , haukku teki täyskäännöksen.

Siinä sitä maantietä pitkin pariskunta matkasi uuteen eloon. Annia itketti koko ajan kun kotimökki oli niin kauan ollut turvasatama. Wiljamille totesi:" Miult jäi kauhiast tavaraa sin mökkii. Mut mie mään yksiksein ko sie et antais ottaa mukkaa ko aluspaitan ja housut . Mut huomasit sie ettei olt Iivarikauppias tienlaitakatsomos. Olkii hyvä ko hää ois saant sytänlaaki. Joutunt ainakii taas sairashuoneel." Oli äänensävy sentuntuinen Annilla että Wiljami epäili uudelleen näkevänsä sen ruotjumonoparin. Epäili lisäksi jos Anni saa tavarat, ne tarpeelliset vyörättyä uuteen kotiin ei Anni enää luovu niistä millään.
Vaan ei Wiljami voinut kuin odottaa.
.
« Viimeksi muokattu: ke 12.12.2018, 17:31:11 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 22
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #564 : ke 12.12.2018, 12:07:57 »



Anni mietti. Mietti sitä kun nyt todella alkaa puodin pitäminen niin mitä ajatteli Iivarikauppias. Ryhtyiköhän painostustoimiin niinkuin viereisessä pitäjässä ripsaistiin naapurin maitotonkkaan hiekkaa. Ei oikein uskottu vaikka ei oikein  hyvillä mielin uutta puotia katsellutkaan.
Oli kauppias tullut Wiljamia vastaan kirkonkylän raitilla ja sanaillut jotta jos sinulla Wiljami on myytävä eioota niin tule minulta hakemaan. Siinä paikassa päätti Wiljami että mieluummin uppoaa suohon kun menee.

Annilla oli mahtava huiske, elämöinti uudessa talossa. Mihin sopii mikäkin ja mihin tuo toinen.
Tilanne näytti  toivottomalta mutta oli saatava kaikki sopimaan uuteen kotiin kun tänne oli rahdattukin. Vanhat huonekalut oli kierrätykseen viety. Kaupungista uudet tilalle. Annista näytti kaikki niin erilaiselta jotta muutamaan otteeseen mainitsi että jos mie vaikk mänisi takasii ko miust tuntuup jotta en mie tääl asu. Tähän Wiljami kun ajatteli että jos se kuitenkin vaikka lähteekin:" Kyl sie tähä totut. Ei se onnistu mänemine takasii ko kaikk kahvipannuu myöte on tääl. Mökis ei oo ko seinät ennää. Pitetää mökki kesämökkin,,, ei ko huvilan."
Samaa oli Anni mieltä. Kunhan suunsa mauksi tuommoisia lähtemisiä puhuu. Lisäksi oli mukava kuunnella kun Wiljami monen otteeseen sanoi Annin heti takaisin noutavansa jos siellä erehtyisi Anni  oleksimaan.

Nyt oltiin lopullisesti täällä uudessa paikassa. Kaikki  tavaratkin tulivat ehjinä. Mitään muuta kuin  yksi kuppipari oli kadoksissa. Ei ollut keittiölaatikossa vaan oli monta laatikkoa vielä avaamatta.
Tuumaili Anni: "Tää onkii pitkä tähtäykse rojekti. Jospa sais jouluks. "
.
« Viimeksi muokattu: ke 12.12.2018, 16:11:40 kirjoittanut Juulianna »