Kirjoittaja Aihe: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet  (Luettu 871 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 2244
Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« : su 11.02.2018, 12:21:36 »
Jossain ketjussa juteltiin Norman kanssa masennusoireista (vai oliko se väsymysoireista?), ja olisin laittanut tämän sinne, mutten enää löytänt, joten tehdään tästä nyt sitten oma ketjunsa:

Olen nähnyt muutaman artikkelin aiheesta vaihdevuodet ja masennus, suomeksi ja englanniksi, joista tuli mieleen em. keskusteluketju. Ilmeisesti hormonitasojen heittelyt (ennen hiipumista) ovat se, mikä oireita aiheuttaa. En nyt löydä niitä artikkeleitakaan, mutta tässä toinen:

Moni nainen kärsii turhaan – masennus ja unettomuus voivat johtua vaihdevuosista, mutta lääkärit tunnistavat vain hikoilun
"Naiset kärsivät vaihdevuosivaivoista, koska oireita ei tunnisteta ja hormonihoitoja pelätään. Vaihdevuosiin perehtynyt kokenut gynekologi haluaa viritellä keskustelua vähän puhutusta aiheesta."

Vaihdevuosien myötä voi tulla oirehtimista, jossa mm. masennus, unettomuus, burnout jne. aika yllättäviäkin oireita, ei siis vain kuumia aaltoja. Joskus ainoa oire voi olla aamuyön heräilyt. Uni- tai masennuslääke ei ole oikea lääke, jos oireet aiheutuvat vaihdevuosista tai esivaihdevuosista, sillä paremmin toimisi hormonikorvaushoito. Muita outoja oireita ovat mm. niveloireet, pehmytosaoireet ja yliaktiivinen rakko.

Duodecim: Itkua, huonoa unta ja alavireisyyttä
Osa oireista helpottaa myös serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavilla lääkkeillä. Tämä johtuu siitä, että estrogeeni ja serotoniini ovat naimisissa keskenään. Kun estrogeeni vähenee, romahtaa serotoniini. Serotoniini on parhaiten tuntemamme ruokahalun hillitsijä. Sen romahtaminen (kuukautiskierron lopulla tai vaihdevuosissa) saa monen naisen syömään lähes hillittömästi.
Taulukko 1. Tavallisimpia vaihdevuosioireita
  • kuumat aallot
  • hikoilu
  • unihäiriöt
  • sydämen tykytys
  • hermostuneisuus
  • ärtyneisyys
  • masentuneisuus
  • ahdistuneisuus
  • päänsärky
  • turvotukset
  • limakalvojen kuivuus
  • huimaus
  • väsymys
  • lihas- ja nivelkivut
  • yliaktiivinen rakko
« Viimeksi muokattu: su 11.02.2018, 12:35:07 kirjoittanut kertsi »

socrates

  • Vieras
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #1 : su 11.02.2018, 12:42:39 »
Täällä on useita naisia, jotka ovat tulossa vaihdevuosiin ja tuo ärtyneisyys kuulostaa hyvältä.

Saattaapi olla kunnon rähinää tiedossa :).

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13211
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #2 : su 11.02.2018, 14:06:42 »
Täällä on useita naisia, jotka ovat tulossa vaihdevuosiin ja tuo ärtyneisyys kuulostaa hyvältä.

Saattaapi olla kunnon rähinää tiedossa :).

Saatiin viimein socrultakin viihdyttävä kommentti. Piti oikein kuivata silmät. Mutta oikeasti hyvä ketjuavaus - en sotkeudu enempää.


VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13579
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #3 : su 11.02.2018, 14:07:52 »
Vaikeahan se on sanoa mikä on mitäkin, kun on masentunut varmaan suurimman osan elämästään. Semmoista muisti ja keskittymiskyky hävisi -tyyppistä masennusta onneksi oli pääasiassa vuonna 2004 josta viimeisin masennusputkeni lähtee (ja tuolloinhan olin 35-vuotias). Eipä siitä montaa vuotta tarvitse mennä taapäin kun oli masennusta myös, ja sitä rataa jonnekin murrosiän alkamiseen asti, jolloin masennus alunperin minut selätti. Noin 11-vuotiaana siis (kuukautiskierto käynnistyi vasta 14-vuotiaana). Tietysti on ollut joitakin parempiakin aikoja, ettei se mikään loputon tasapaksu putki ole. Jos masennus pahenee, tulee ärtymystä. (Tässä mielessä toka eksäni oli saattanut olla koko suhteemme alun ajan masentunut, ollen jatkuvasti niin ahteri ajoksilla.)

Ehkä erittelen mikä olisi esivaihtaria ja mikä ei.

Unihäiriö: nykyään pääsen hyvin uneen, ja jos on vähänkin vauhko olo, otan melatomiinia. Uni pysyisi varmasti muuten, mutta koska tiedän että kissa alkaa rääkyä taas aamulla, aivoni pysyvät sen verran ylivireystilassa että herään jo tuntia ennen. Tällainen olen aina ollut, jos tiedän että aamulla tulee herätys, herään omia aikojani reilusti ennen.

Kylmyys/kuumuus: yhtäkään kuumaa aaltoa en ole kokenut; lievää lämmönnousua on ollut vuodesta 2003 silloin kun jokin allergeeni on pahimmillaan. Taannoin oli iltaisin lähes joka päivä, mutta yksi ihminen sanoi että nyt on liikkeellä joku flunssa joka tuolla tavalla muhii. Palelua sensijaan on parina päivänä aina silloin tällöin. Tuntuu että mikään ei riitä eikä lämmitä, ja sänkyyn joutuu ottamaan täkin lisäksi päiväpeitonkin.

Sydämen tykytys: tätä on ollut viimeaikoina jokaikinen aamu (olletikin sen jännitystilan vuoksi?) ja jo useamman vuoden ajan aina kun olen syönyt reilummin hiilareita. Tykyttelytaipumus on ollut jo niin kauan etten osaa sanoa koska se alunperin tuli. Rytmihäiriöitä on huonosti nukutun yön jälkeen ja joskus ihan muutenkin vaan.

Turvotukset: jokusen vuoden ajan olen kyllä ollut havaitsevinani että ennen kuukautisia turpoan aivan älyttömästi. Kuukautisten jälkeen näyttää kuin nuorenisin vuosia.

Yliaktiivinen rakko: vaihtelee erittäin paljon. Toisaalta nuorena join todella vähän ja nykyään kittaan pitkin päivää yrttiteetä aina noin 4 dl kerrallaan. Nuorenahan meni varmaan kepeästikin 12 t virtsaamatta kun en tajunnut käydä ennen nukkumaanmenoa asialla.

Limakalvojen kuivuus: ei ole ollut sen koommin kun vulvodynia hellitti hirmuotettaan. Paremminkin ajoittain päinvastainen meno.

Lihas- ja nivelkivut: selän kanssa oli ongelmia jo parikymppisenä. Polvet viime syksynä pahana, eivät enää. Kyynärpäät ajoittain muutaman vuoden ajan. Ranteissa oli jotain jo vuosituhannen alkupuolella, sekin vaihtelee. Lihaspuolen ongelmat kai vääristä asennoista ja/tai liikkumattomuudesta.

Huimaus: ollut lapsesta asti, tasapainoaistin häiriö näet.

Väsymys: tästäkään en osaa sanoa milloin se alkoi. Tunne että ollut aina. Silloin kun on pahempana, sen havaitsee tietysti selkeämmin.

Hermostuneisuus/masennus/ahdistus: iät ajat.

Päänsärky: taitaa olla aina tension neck -peräistä, tätä ollut 90-luvulta asti.

Olikohan tuossa sitten kaikki. Jaa niin se hillitön syöminen. Jossain tiededokussa telkassa sanottiin että vanhemmiten kylläisyyshormonin eritys vähenee. Ja oliko vielä niin että iltaa kohden? Ainakin itselleni on käynyt niin että päivällä ei ongelmia, mutta illalla on sellainen tuskatila että syö syö. En kuitenkaan välttämättä ahda kuin heikkopäinen, ongelma lähinnä on se että en liiku nykyään enää niin paljoa kuin pari vuotta sitten kun minulla ei ollut mahdollisuutta ajaa bussilla päivittäin. Toisaalta en tiedä onko maailmanloppu jos painaa 3 kg enemmän kuin aiemmin painoi talvisin. Se vaan jotenkin ärsyttää. Mutta en ole vieläkään niin läski kuin olin vuosituhannen vaihteessa eli kolmikymppisenä. Väittäisin että ikääntyminen sinänsä ei edellytä lihomista. Elintavat painavat eniten. Joskus ammoin luulin että raskaudet aiheuttavat lihomista, mutta joku nainen kertoi että ei se niin ole.

"The artist is the true seer and prophet of his century, the justifier of life and as such, of course, a revolutionary far more fundamental in his penetration of the social mask of his day than any fanatic idealist spilling blood over the pavement in the name simply of another unnatural mask."

JC

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13579
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #4 : su 11.02.2018, 14:08:31 »
Nykyäänhän on miehilläkin vaihdevuodet, joten saa tästä aiheesta miehetkin jutella.
"The artist is the true seer and prophet of his century, the justifier of life and as such, of course, a revolutionary far more fundamental in his penetration of the social mask of his day than any fanatic idealist spilling blood over the pavement in the name simply of another unnatural mask."

JC

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 2244
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #5 : su 11.02.2018, 15:31:55 »
Niin, nythän muistin, että olet tosiaankin kertonut masennusta olleen ties kuinka kauan, Norma. Mutta olisiko niin, että nyt viime kuukausina, puolen vuoden aikana tai jotain se on mennyt pahemmaksi? Sellainen mielikuva mulle on jäänyt (en tiedä, kuinka oikeaan osuu).

Ja voi masennukseen olla monia syitä, psykologisia, hormonaalisia (vaihdevuodet, kilpirauhassairaudet ym.), ravitsemuksellisia (B-vitamiinit, D-vitamiinit, (rauta?) jne.), tulehdukselliset, sv-tautiperäiset, (vars. sydän-)leikkausten jälkitilat jne.. Väsymykseenkin voi osa noista selitys, ja muitakin syitä listasin jossain keskustelussa.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13579
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #6 : su 11.02.2018, 19:55:01 »
Niin, nythän muistin, että olet tosiaankin kertonut masennusta olleen ties kuinka kauan, Norma. Mutta olisiko niin, että nyt viime kuukausina, puolen vuoden aikana tai jotain se on mennyt pahemmaksi? Sellainen mielikuva mulle on jäänyt (en tiedä, kuinka oikeaan osuu).

Ja voi masennukseen olla monia syitä, psykologisia, hormonaalisia (vaihdevuodet, kilpirauhassairaudet ym.), ravitsemuksellisia (B-vitamiinit, D-vitamiinit, (rauta?) jne.), tulehdukselliset, sv-tautiperäiset, (vars. sydän-)leikkausten jälkitilat jne.. Väsymykseenkin voi osa noista selitys, ja muitakin syitä listasin jossain keskustelussa.

Pahemmaksi se masennus meni äitini kuoleman jälkeen syksyllä 2016 ja osittain en ole siitä mitenkään palautunut. Kyllähän sitä tässä ajassa kuuluisi kai jo lähiomaisen kuoleman olla vähän niin kuin takanapäin. Minulle on vuosien varrella käynyt useita kertoja että kun on jokin rankka asia, niin sitten myöhemmin vasta pamahtaakin se varsinainen masennus, johon ei enää ole täysin konkreettista syytä. Esim. 2004 kun masennuin niin että muisti meni ja keskittymiskyky katosi, oli sentään jo 2 - 3 v sitten kun oli viimeksi ollut oikeasti raskasta (työpaikkakiusaaminen ja kuolema).

Emmä nyt oikein keksi mitään psyyken puolelta mikä erityisesti viittaisi vaihdevuosiin tai esivaihdevuosiin, kun kaikki mt-oireilut ovat niin tuttua kamaa. Mutta auta armias jos se vaihtareiden myötä tästäkin vielä pahenee, niin sitten en kyllä enää jaksa. Apatiaa tässä enimmäkseen on ollut viime vuodet. Aktiivista tuskatilaa en kyllä kestäisi sen surun päälle varsinkaan. Kovin on herkästi tunteet kyllä ailahtamassa kaikesta älyttömästä. Jonkun hyvän biisin kuulee niin heti saa taistella ettei olisi itku ikenillä. Kaippa noista kuolemista pääsee helpommin eteenpäin jos on joku lähi-ihminen kuitenkin jäljellä, mutta nykyäänhän minulla ei ole ketään, kun äiti oli viimeinen ihminen jota saattoi sanoa oikeasti läheiseksi. Viime vuosina kertyneet kaverit ja tuttavat eivät ole sellaisia että tuntisin erityistä läheisyyttä yhdenkään kanssa. Ikävä kyllä. Voi tietysti olla vikaa minussakin, en osaa lähentyä kuin perheenjäseniin tai elämänkumppaniin...?

Hormonitasot ovat arvoitus kun ei niitä kerta omalääkärini mielestä hyödytä tutkia. Kun viime vuonna kysyin että josko ne voisi tsekata samalla kun verinäyte otettiin, niin häntä kiinnosti vain että ovatko kuukautiset säännölliset, ja kun ne ovat, niin sitten ei kuulema hyödyttänyt ottaa. Mutta toisaalta mitä oikeasti tekisin tiedolla että onko kohta jo vaihdevuodet ovella? Enhän minä mieltäni saisi kuntoon yhtään sen paremmin sillä tiedolla kuin olen saanut mitenkään muutenkaan, eli en.

Äidiltäni poistettiin kohtu nelikymppisenä, mutta hänellä kai jotain lievää vaihtarioireilua oli. Ei sen kummemmin kuvaillut. Tiedän hänestä itse sen että kun menin häntä tapaamaan kun hän oli 59-vuotias, järkytyin miten mummomaiseksi hän oli muuttunut (hiustenväri toinen ja sellaisen hauraan vanhuksen piirteitä). Nyt tietysti mietityttää että onko jo tuolloin voinut jotenkin olemuksesta käydä ilmi että syöpä tulee ilmi 67-vuotiaana? Kuinkahan kauan ne muhivat? Mutta en osaa sanoa oliko hän jotenkin useisiin siskoihinsa verrattuna epätyypillisen äkkivanhentunut. Eipä tuo sisarussarja kai niin kauheasti eroa ja iältään äiti oli sieltä puolivälistä. Pari tätiäni on nuorekkaamman oloisia kuin muut, jotenkin "tyttömäisiä" kuten minäkin (ainakin toistaiseksi).

Olen sitä miettinyt että miksi siinä oli useamman vuoden rako ennen kuin tapasin äitini tuolloin. Noh, minullahan oli se vulvodynia tosi pahana joulusta 2005 eteenpäin, eikä olisi tullut mieleenkään lähteä käymään sukulaisissa itkua vääntäen ja sängyssä öisin riehuen kun ei saanut vaivoilta unta. En ole ihan varma kuitenkaan mikä vuosi äidin olin tavannut ennen kuin tuolloin 2008 kun oli suuri perhetapahtuma suvussa. Mutta oli siinä varmasti sitä gäppiä. Ehkä olin tavannut hänet kesällä 2005 (jolloin en ollut vielä sairas)?

Ei tällä palstalla tietysti mitään muistelmia pitäisi kirjoitella. Toivottavasti vaihtarit kirvoittavat muutakin keskustelua.
"The artist is the true seer and prophet of his century, the justifier of life and as such, of course, a revolutionary far more fundamental in his penetration of the social mask of his day than any fanatic idealist spilling blood over the pavement in the name simply of another unnatural mask."

JC

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 13725
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #7 : su 11.02.2018, 22:50:04 »
Täällä on useita naisia, jotka ovat tulossa vaihdevuosiin ja tuo ärtyneisyys kuulostaa hyvältä.

Saattaapi olla kunnon rähinää tiedossa :).
Aika monet oireet sopivat minuunkin tosin... ;D

    kuumat aallot
    hikoilu
    unihäiriöt
    sydämen tykytys
    hermostuneisuus
    ärtyneisyys
    masentuneisuus
    ahdistuneisuus
    päänsärky
    turvotukset
    limakalvojen kuivuus
    huimaus
    väsymys
    lihas- ja nivelkivut
    yliaktiivinen rakko

Muuten aika moni sopii. Me kutsumme toki ammattikielellä tuota ikääntymiseksi.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13579
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #8 : ma 12.02.2018, 09:31:29 »
En toisaalta ymmärrä minkä vuoksi vanhenemisen pitäisi edellyttää masentumista. Lähes päivittäin näen bussissa ja kaupungilla iloisia vanhojen naisten pareja juttelemassa keskenään. Eivät kyllä mitenkään erityisen masentuneilta vaikuta. Ehkäpä masentuminen koskeekin vain yksinäisiä vanhuksia, niitä joilla ei ole sitä parasta ystävätärtä.
"The artist is the true seer and prophet of his century, the justifier of life and as such, of course, a revolutionary far more fundamental in his penetration of the social mask of his day than any fanatic idealist spilling blood over the pavement in the name simply of another unnatural mask."

JC

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 2244
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #9 : ma 12.02.2018, 09:32:43 »

Pahemmaksi se masennus meni äitini kuoleman jälkeen syksyllä 2016 ja osittain en ole siitä mitenkään palautunut. Kyllähän sitä tässä ajassa kuuluisi kai jo lähiomaisen kuoleman olla vähän niin kuin takanapäin. Minulle on vuosien varrella käynyt useita kertoja että kun on jokin rankka asia, niin sitten myöhemmin vasta pamahtaakin se varsinainen masennus, johon ei enää ole täysin konkreettista syytä. Esim. 2004 kun masennuin niin että muisti meni ja keskittymiskyky katosi, oli sentään jo 2 - 3 v sitten kun oli viimeksi ollut oikeasti raskasta (työpaikkakiusaaminen ja kuolema).

Emmä nyt oikein keksi mitään psyyken puolelta mikä erityisesti viittaisi vaihdevuosiin tai esivaihdevuosiin, kun kaikki mt-oireilut ovat niin tuttua kamaa. Mutta auta armias jos se vaihtareiden myötä tästäkin vielä pahenee, niin sitten en kyllä enää jaksa. Apatiaa tässä enimmäkseen on ollut viime vuodet. Aktiivista tuskatilaa en kyllä kestäisi sen surun päälle varsinkaan. Kovin on herkästi tunteet kyllä ailahtamassa kaikesta älyttömästä. Jonkun hyvän biisin kuulee niin heti saa taistella ettei olisi itku ikenillä. Kaippa noista kuolemista pääsee helpommin eteenpäin jos on joku lähi-ihminen kuitenkin jäljellä, mutta nykyäänhän minulla ei ole ketään, kun äiti oli viimeinen ihminen jota saattoi sanoa oikeasti läheiseksi. Viime vuosina kertyneet kaverit ja tuttavat eivät ole sellaisia että tuntisin erityistä läheisyyttä yhdenkään kanssa. Ikävä kyllä. Voi tietysti olla vikaa minussakin, en osaa lähentyä kuin perheenjäseniin tai elämänkumppaniin...?

Hormonitasot ovat arvoitus kun ei niitä kerta omalääkärini mielestä hyödytä tutkia. Kun viime vuonna kysyin että josko ne voisi tsekata samalla kun verinäyte otettiin, niin häntä kiinnosti vain että ovatko kuukautiset säännölliset, ja kun ne ovat, niin sitten ei kuulema hyödyttänyt ottaa. Mutta toisaalta mitä oikeasti tekisin tiedolla että onko kohta jo vaihdevuodet ovella? Enhän minä mieltäni saisi kuntoon yhtään sen paremmin sillä tiedolla kuin olen saanut mitenkään muutenkaan, eli en.
Boldaus minun.
Öööh. Tarkoitukseni oli lohduttaa, eikä pahentaa oloasi. Siis kertoa, että jos tämän toivottavasti tilapäisesti normaalia pahempi jaksosi johtuisikin vaihdevuosista, niin siinä olisi se lohtu, että nehän tosiaankin yleensä menevät ohi! Kenellä nopeammin, kenellä hitaammin.
« Viimeksi muokattu: ma 12.02.2018, 09:38:24 kirjoittanut kertsi »

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 2244
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #10 : ma 12.02.2018, 09:33:32 »
En toisaalta ymmärrä minkä vuoksi vanhenemisen pitäisi edellyttää masentumista. Lähes päivittäin näen bussissa ja kaupungilla iloisia vanhojen naisten pareja juttelemassa keskenään. Eivät kyllä mitenkään erityisen masentuneilta vaikuta. Ehkäpä masentuminen koskeekin vain yksinäisiä vanhuksia, niitä joilla ei ole sitä parasta ystävätärtä.


Yksinäisyys masentaa useimpia ihmisiä, kaiken ikäisiä.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 2244
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #11 : ma 12.02.2018, 09:36:57 »

Äidiltäni poistettiin kohtu nelikymppisenä, mutta hänellä kai jotain lievää vaihtarioireilua oli. Ei sen kummemmin kuvaillut. Tiedän hänestä itse sen että kun menin häntä tapaamaan kun hän oli 59-vuotias, järkytyin miten mummomaiseksi hän oli muuttunut (hiustenväri toinen ja sellaisen hauraan vanhuksen piirteitä). Nyt tietysti mietityttää että onko jo tuolloin voinut jotenkin olemuksesta käydä ilmi että syöpä tulee ilmi 67-vuotiaana? Kuinkahan kauan ne muhivat?


Syöpiä on erilaisia, nopeita ja aggressiivisia (joku haimasyöpä?), ja toisaalta niin hitaita, että ihminen kerkeää kuolla muista syistä ennen kuin kuolee syöpään (jokin eturauhassyöpä?).

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13579
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #12 : ma 12.02.2018, 09:38:05 »
Noo, minähän nyt taisin ruikuttaa paskaa elämääni ja pahaa oloani jo vuodesta 2010 eräällä foorumilla, että liekö tässä sitten mikään muuttunut. Mukaan kuvioon on vain tullut apaattisuus ja kyllästyminenkin. Mm. siihen iänikuiseen parinhakuun. Pahempaakin oloa olen nähnyt kuin nykyiseni, ja tosiaan minulla ei oikein mieli kestä mitään elämän vastoinkäymisiä. Ensin tulee paha olo ja ahdistus, suru tietysti myös jos on kuolema kyseessä, ja sitten myöhemmin varsinainen sairaudeksi miellettävä masennus tai sen pahentuminen. Jonkinlainen mielen väsymisreaktio.

Isänihän ei mistään akuutista epäkohdasta ikinä päässyt eteenpäin ilman että veti viinaputken. Esim. jos auto ei mennyt katsastuksesta läpi, niin ränni auki. Ehkä se kulkee suvussa että ei vaan ole kykyä pärjäillä semmoisten asioiden kanssa jotka rasittavat mieltä.
"The artist is the true seer and prophet of his century, the justifier of life and as such, of course, a revolutionary far more fundamental in his penetration of the social mask of his day than any fanatic idealist spilling blood over the pavement in the name simply of another unnatural mask."

JC

socrates

  • Vieras
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #13 : ma 12.02.2018, 12:03:11 »
En toisaalta ymmärrä minkä vuoksi vanhenemisen pitäisi edellyttää masentumista. Lähes päivittäin näen bussissa ja kaupungilla iloisia vanhojen naisten pareja juttelemassa keskenään. Eivät kyllä mitenkään erityisen masentuneilta vaikuta. Ehkäpä masentuminen koskeekin vain yksinäisiä vanhuksia, niitä joilla ei ole sitä parasta ystävätärtä.

Yleinen mieliala ei välttämättä näy ollenkaan käyttäytymisessä ainakaan tilanteissa, missä jutustelee jonkun tutun kanssa julkisella paikalla.

Masennus ja muut mt-häiriöt myös saattavat ilmetä ajoittaisena riehakkuutena. Jatkuva myrtyneen naaman näyttäminen ja valittaminen on varsin harvinaista eikä välttämättä korreloi esimerkiksi itsemurhauhan kanssa.

Tässä talossa on kyllä muutama melko surullisen oloinen vanhus. Leskeksi jääneitä.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13579
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #14 : ma 12.02.2018, 15:44:12 »
En toisaalta ymmärrä minkä vuoksi vanhenemisen pitäisi edellyttää masentumista. Lähes päivittäin näen bussissa ja kaupungilla iloisia vanhojen naisten pareja juttelemassa keskenään. Eivät kyllä mitenkään erityisen masentuneilta vaikuta. Ehkäpä masentuminen koskeekin vain yksinäisiä vanhuksia, niitä joilla ei ole sitä parasta ystävätärtä.

Yleinen mieliala ei välttämättä näy ollenkaan käyttäytymisessä ainakaan tilanteissa, missä jutustelee jonkun tutun kanssa julkisella paikalla.

Masennus ja muut mt-häiriöt myös saattavat ilmetä ajoittaisena riehakkuutena. Jatkuva myrtyneen naaman näyttäminen ja valittaminen on varsin harvinaista eikä välttämättä korreloi esimerkiksi itsemurhauhan kanssa.

Tässä talossa on kyllä muutama melko surullisen oloinen vanhus. Leskeksi jääneitä.

Näinkin (ja nähty on). Mutta se tosi pahasti masentunut ei edes mönkisi ulos kolostaan viettämään kevätiriehaa kaverin kanssa. Ja jos joku 70-vuotias rouva nauraa rätkättää kaverinsa kanssa, niin iästä voi jo päätellä ettei ihan vimmainen itsemurhailija ole ollut, kun on noin pitkään elänyt.
"The artist is the true seer and prophet of his century, the justifier of life and as such, of course, a revolutionary far more fundamental in his penetration of the social mask of his day than any fanatic idealist spilling blood over the pavement in the name simply of another unnatural mask."

JC

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13579
Vs: Vaihdevuodet ja niiden oudommat oireet
« Vastaus #15 : ma 19.02.2018, 16:25:18 »
– Hormonikorvaushoidolla ei voi estää ikääntymisen merkkejä näkymästä. Toisaalta vanheneminen ei nopeudu, jos hormonikorvaushoitoa ei käytä.

Hormonikorvauksella ei myöskään voi muokata vartaloa.

– Vanhemmiten lihasten kimmoisuus vähenee ja rasvan jakautuminen naisen kehossa alkaa muuttua. Toisin kuin ennen, se pyrkii kertymään vyötärön ja pallean seutuun. Korvaushoito näyttäisi jonkin verran vaikuttavan niin, että rasvan jakautuminen pysyy kauemmin tasaisena.  Vaihdevuosien jälkeiset muutokset eivät niinkään johdu hormonitoiminnan loppumisesta vaan siitä, että ikää tulee lisää, Hurskainen summaa.


https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/vaihdevuodet_muuttavat_kehoa

Minusta tuo on tavallaan lohdullinen tieto että rupsahtaa kun rupsahtaa ja sille ei mitään mahda. Olin nimittäin hivenen miettinyt että vaikka omaan vain ikäviä kokemuksia keinotekoisista hormoneista, niin pitäisikö jotain sorttia kumminkin syödä jos vaihdevuosissa alkaa pahasti kuivumaan tms. ja jos ei hyvän sään aikana aloita, niin sitten missasi tilaisuutensa ja se siitä. Ilmeisesti tuollaista it's now or never -tilannetta ei siis ole riesana. Ottaa jos tulee sietämätön olo, mutta eivät ne hormonit mikään nuoruuseliksiiri siis ilmeisestikään ole.

Ja kun nyt tässä toista talvikautta olen aiempia vuosia 3 kg pulleampi, mutta selvästikään en vyötäröltä enkä palleasta (tsekkasin netistä missä sekin ihme kapistus on), vaan vyötärön alapuolelta, kupeista ja reisistä, niin eiköhän teoriani pidä paikkansa: koska en ole liikkunut näinä kahtena talvena niin paljoa kuin aiempina, niin kertyyhän se läski. Kertyi jo kolmikymppisenä kun tilanne oli kutakuinkin sama. Onko sillä sitten väliä että läskiintyikö liikunnan puutteesta vain vanhuuttaan? On toki, ajatellen sitä että tilanteeseen voi tai ei voi vaikuttaa.

Mutta menee tämä näinkin, kun lanteilta läskiintyminen saa näyttämään kurvikkaammalta kun vyötärö pysyy kutakuinkin ennallaan.  8)
"The artist is the true seer and prophet of his century, the justifier of life and as such, of course, a revolutionary far more fundamental in his penetration of the social mask of his day than any fanatic idealist spilling blood over the pavement in the name simply of another unnatural mask."

JC