Kirjoittaja Aihe: Ihmisen sukupuu jälleen uusiksi. Kulttuuri syrjäyttää luontoa.  (Luettu 15626 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Ryhmä evoluutioantropologeja julkaisi 8.6 Nature-lehdessä päätelmänsä siitä, Marokosta läheltä Marrakeshia löydetyt 300000 vuoden takaiset kallot, raajojen luut, hampaat ja työvälineet kuuluivat nykyihmiselle.

Edellistä varhaisuusennätystä pitivät hallussaan 195000 vanhat ihmisluut Etiopiasta. Löytöjen perusteella erillisiä Homo sapiens -yhdyskuntia eli samanaikaisesti eri puolilla Afrikan mannerta.

Nämä Marokon ihmiset ovat olleet kasvoistaan silmiinpistävällä tavalla nykyihmisen näköisiä: terävä leuankärki, johon kieli kiinnittyy jne. Aivot olivat samankokoiset kuin nykyisin, mutta niiden muoto oli ohuempi ja pitempi.

Reconstitution de l'Homo sapiens de Jebel Irhoud au Maros il y a 300 000 ans





Outils de pierre retrouvés à jebel Irhoud

Ensimmäiset ihmiset (Homo) n. 4 mlj. vuotta sitten

Ihmisen lähin sukulainen eläinkunnassa on simpanssi (bonobo, Pan), josta kehityslinjat ovat eronneet n. 6.5 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisen suku- haaraan arvellaan kuuluneen kenianihmisapinan (Ardipithecus 5.5. – 4.5 mlj. v.) ja ns. etelänapinoiden (Australopithecus 5.1 – 4.1 v.) sukujen lajeja. Kenian-esi-ihminen (Kenyanthropus platyops) on noin 3,5 miljoonan vuoden ikäinen laji, jonka ilmeinen seuraaja on ihmissuvun ensimmäinen laji turkananihminen (Homo rudolfensis) 2.3 mlj. vuotta sitten (ennen 1.9. mlj. vuotta tunnetaan vain hampaita). Hyvin tunnettu käteväihminen (Homo habilis) eli 1.9 – 1.5 mlj. vuotta sitten. Homo- sukuun kuuluneita lajeja on löydetty ainakin kahdeksan, viimeksi vuonna 2013 pieni-kokoinen todennäköisesti noin 335 000 – 236 000-vuotta sitten Etelä-Afrikan luolissa elänyt Homo naledi. Näistä ainakin neandertalinihminen ja siperialainen denisovanihminen ovat myös (”uudelleen”) risteytyneet nykyihmisen kanssa. Kehitysmallia kutsutaan mix&match-evoluutioksi. Se malli ei istu kovin pienipiirteiseen, esimerkiksi käyttäytymismallien geneettiseen evoluutioon.

Jo ardipithecukset ja australopithecukset ovat eläneet laumoissa, joissa yksilöt olivat erittäin riippuvaisia toisistaan. Lauma on pitänyt huolta paitsi pennuista myös esimerkiksi loukkaantuneista ja sairaista lauman jäsenistä. Muulla tavalla ei ole selitettävissä, että ihmisellä tapahtunut SIALIINIMUTAATIO on muuttanut ihmisen evoluution suuntaa.


Sialiinimutaation katsotaan päästäneen valloilleen ihmisen aivojen kasvun.

Se on poistanut erään solujen ulkopintojen kemikaalin, joka on muilla eläimillä aivoissa haitallinen, mutta lihas- ja luukudoksissa takaa niille noin nelin- kertaisen lujuuden, ja siten nelinkertaiset voimat, kuin ilman sitä. Sialiinilla (sialic acid) on luultavasti estävä vaikutus glia-hermosolujen kasvuun, jotka säätelevät neuronien toimintaa oppimisessa. Ihmisen aivoista se lähes puuttuu (Ajit Varki 1998). Ihmisen aivoissa onkin gliasolujen myeliiniä noin puolet, kun simpanssilla sitä on muutama prosentti. Aivojen ”lisäkasvu” koostuu siitä. Myeliini on ehdollistumisen sääntelijä.

Ruotsinvirolainen Svante Pääbo saksalaisesta Max Planck -instituutista (ent. Kaiser Wilhelm I.) osoittanut, että se puuttui myös neandertalinihmiseltä. Aivan varmasti vastaavanlaisia sialiini-mutaatioita on tapahtunut muillakin nisäkkäillä kymmenien vuosimiljoonien saatossa, mutta ne ovat karsiutuneet ilman sopivanlaista yhteisöä/yhteiskuntaa!

Luonnontieteellisesti perustava merkitys on I.P. Pavlovin ehdollistumisteorialla (1904, 1927) ja psykologisesti L.S. Vygotskin kielellisellä ajatteluteorialla (jossa kielen ja ajattelun pohjalla ja veturina on työn ja aineellisten työkalujen kehitys).

Ihmissuku ja nykyihminen vaikuttavat ilmaantuneen maailmaan kuin taikaiskusta varsin toisentyyppistä olennoista.


Kansan äänen numerossa 4/2008 silloinen päätoimittaja Reijo Katajaranta kirjoitti aiheesta arvostellen Halosen nimittämän ”Suomen ulkomaisen akateemikon  tuotantoa otsikolla "Jared Diamond ei pitkälle puusta pääse”:

” Marxilaisuus kieltää koko käsityksen ihmisen perusluonteesta ja selittää kaiken käyttäytymisen ihmisen yhteiskunnallisten vuorovaikutussuhteiden kautta. Ihminen ei ole ihminen, ellei hän ole kasvanut yhteiskunnassa, vaan lähinnä harvinaisen avuton ”monivammainen simpanssi”. Diamondin osalta näyttää siltä, että hän on liittänyt ihmisen perusluonteeseen koko sen amerikkalaisen maailman, mikä häntä ympäröi.”

Katajaranta arvostelee Diamondin hikistä ja turhaa yritystä selittää laadullinen harppaus kehityksessä puhtaasti geenievoluutiolla ilman yhteiskuntaa ja ilman pavlovilaista ehdollistumista, yhteiskunnallisten ilmiöiden kuten kielen biologista materiaalipohjaa. Uudet tulokset osoittavat, että harppaus on ollut oletettuakin suurempi ja huomattavasti lyhemmässä ajassa.


Hankitut ominaisuudet syrjäyttävät evoluutiossa geneettisiä myös immuniteetissa

Ajit Varki esitti v. 2013 uusia tuloksia kadonneista geeneistä ihmistymisen selittäjinä, tällä kertaa immuunimekanismin puolelta. Sellaiset merkitsevät aina myös geneettisten ominaisuuksien katoamista hankittujen tai oikeammin sanoen hankittAVIEN tieltä. New scientist 6/2013 tiedelehdessä hän kysyy:


”Syntyikö ihmisyys kaikkien ruttoepidemioiden äitiin liittyen?”

Noin 100000 vuotta sitten ihmiskunta oli sukupuuton partaalla. Rajoittuen Afrikkaan väkilukumme oli pudonnut alle 10000:n. Uudet geneettiset todisteet osoittavat, että yksi väestöpullonkaulan aiheuttava tekijä oli tuhoisa bakteerikulkutauti. Bakteerit hyödynsivät immuunijärjestelmän geenejä kääntäen ne meitä vastaan. Ratkaisu oli yksinkertainen: päästä eroon kyseisistä harhauttajageeneistä. (Tässä yhteydessä ihminen menetti kyvyn hyödyntää pilaantunutta lihaa ainakaan kypsentämättä sitä huolellisesti, mikä muita eläimiä ei juurikaan näytä haittaavan.)

Varki tutki kahta geeniä nimeltään Siglec-13 ja Siglec-17. Molemmat koodaavat proteiineja,jotka liittyvät immuunisysteemin kontrolliin auttaen päättä- mään, milloin immuunisysteemi käy hyökkäykseen. Varki havaitsi, että molemmat ovat aktiivisia simpanssilla, mutta eivät ihmisellä. Miksi sitten piti päästä eroon hyödyllisistä immuunigeeneistä? Varki havaitsi, että kaksi vaarallista bakteeria Escherichia coli K1 ja B-ryhmän streptokokit saattoivat tarttua niihin. Nämä ovat tappavia erityisesti vastasyntyneille. Geneettinen data osoittaa, että nämä geenit sammutettiin aikana 440000 – 270000 vuotta sitten, ennen kuin neandertalin ja denisovan serkkumme erosivat nykyihmisistä. (Tuo on kyllä liian myöhäinen ajankohta; toisaalta tiedämme nyt myös, että se ero ei ollut aivan ehdotonta.)

Tietääkseni ensi kertaa tuli todistetuksi ilmiö geenideterminististen ja oppivien järjestelmien vuorovaikutuksesta evoluutiossa, että taudinaiheuttajat voivat evoluoitua geneettisesti käyttämään hyväkseen immuunigeenejä sen sijaan, että nuo menestyksellisesti torjuisivat ne. Tämä kannattaa muistaa myös käyttäytymismuotojen evoluution tutkimuksessa: Ehdollistumismekanismi on suorastaan räätälöitynyt käyttämään hyväkseen vihollis- ja saaliseläinten ehdottomia refleksejä, kun se erottaa toiminnassa kaiken lainalaisesti toistuvan satunnaisesta ja ainutkertaisesta.

PS: Tri Ajit Varki USA:n (oikean) tieteen syvimmistä sisäpiireistä…

Tohtori Ajit Varki oli USA:n ja NATO:n ”salainen pääsijoitus” pavlovilaisen ehdollistumismekanismin tutkimuksessa 60-luvun lopulta aina 2000-luvun alkuun, samaan aikaan kun toiset infosotivat laajaan julkisuuteen ehdollistumisenkiistävän ”sosiobiologian” ja ”ID-kreationismin” ”kilpailua” ”ideologia- vaihtoehtoina kansalle”. Varkin teoria oli, että solupintojen glykosaminoglykaanisokeriketjut KOODAISIVAT DNA:n tapaan mutta yksilöllisesti ehdollistu- nutta informaatiota. Niistä koostuvalla ns. hermotuppiverkolla (perineuronal net), joka mm. vuorottelee eräissä tapauksissa aksonien myeliinipeitteen (Fieldsin mekanismi) kanssa, onkin jokin rooli siinä, että uusi aksonisignaali pyrkii matkimaan edellistä läpäisynopeudeltaan  ym. (Giulio Tomassy, Harvard, ym.). Tätä mekanismia ei vielä hyvin tunneta, mutta sitä tutkitaan siellä, missä neurofysiologia etenee eikä takene.


Ajit Varki, University on San Diego, glycobiologian ja ihmistymisen tutkija.

http://www.bbc.com/news/science-environment-31718336?SThisFB

http://www.nature.com/news/fossils-point-to-a-big-family-for-human-ancestors-1.11144

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9786333
« Viimeksi muokattu: ma 19.06.2017, 00:27:45 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Onko Ardipithecus ihmisen sukuun kaivattu vesiapina?

" Vesiapinahypoteesi on brittiläisen meribiologi Alister Hardyn esittämä teoria, jonka mukaan ihmisestä on kehittynyt huomattavan erinäköinen kuin ihmisapinoista siksi, että ihmisen kantamuoto joutui jossain evoluution vaiheessa sopeutumaan osittaiseen vesielämään. Hardy kiinnitti erityisesti huomiota siihen, että ihmisellä on lähes karvaton iho mutta muihin kädellisiin verrattuna poikkeuksellisen paksu ihonalainen rasvakerros.[1] Näitä ominaisuuksia esiintyy lähinnä merissä elävillä nisäkkäillä, kuten delfiineillä, mursuilla ja sireenieläimillä, ja niitä pidetään sopeumina lämmönsäätelyyn vedessä. Vesiapinahypoteesin avulla voidaan selittää monia muitakin ihmisen eroavaisuuksia muihin maanisäkkäisiin verrattuna, kuten pystykävely, suuret aivot, runsas hikoilu ja viehtymys veteen.[2][3] Hypoteesi ei kuitenkaan ole saavuttanut suosiota paleoantropologien keskuudessa.[4]

... Perinteisesti on ajateltu, että ihmisen kehittyminen sai vauhtia, kun ihmisen esivanhemmat laskeutuivat puusta maahan ja siirtyivät elämään savan- nille. Vesiapinateorian kannattajien mukaan tämä ei kuitenkaan ole uskottavaa, koska monet ihmiselle tyypillisistä piirteistä ovat savannilla hyödyttömiä tai suorastaan haitallisia. Niinpä on vaikea nähdä,kuinka ne olisivat voineet kehittyä luonnonvalinnan avulla savannioloissa. Sen sijaan he esittävät, että nämä piirteet kehittyivät sopeumina joko vesielämään tai sen jälkeiseen maaelämään. Tällaisia piirteitä ovat Elaine Morganin mukaan mm. seuraavat: [3][20][22]

    Kaksijalkaisuus. Takajaloille nouseminen mahdollistaa kahlaamisen syvemmälle ilman että sieraimet joutuvat veden alle. Uidessa ja sukeltaessa ruumis on myös virtaviivaisempi, kun jalat on oikaistu selkärangan jatkoksi. Kaikki ihmisapinat nousevat kahdelle jalalle kahlatessaan vedessä, samoin Borneon nenäapinat.

    Lähes karvaton iho. Melkein kaikilla nisäkkäillä on ihoa suojaava ja lämpöä eristävä karvapeite. Karvattomia ovat lähinnä vedessä elävät nisäkkäät (delfiinit, pyöriäiset, sireenieläimet, virtahevot) sekä nisäkkäät, joiden kantamuodot olivat vesieläimiä (norsut).[25]

    Ihonalainen rasvakerros. Muilla kädellisillä rasvaa kertyy lähinnä vatsaonteloon, mutta ihmiselle voi kehittyä hyvinkin paksu läskikerros heti ihon alle. Tällaista tavataan lähinnä vesinisäkkäillä, joilla ihonalainen rasvakerros toimii sekä lämmöneristeenä että kellumisen helpottajana.

    Runsas hikoilu. Ihminen hikoilee paljon enemmän kuin muut kädelliset, ja voi menettää hengenvaarallisen määrän vettä ja suoloja muutamassa tunnissa. Tämä voisi viitata siihen, että ihmisen evoluution aikana vettä ja suolaa on ollut aina runsaasti saatavilla.

    Tahdonvarainen hengityksen säätely. Maanisäkkäillä hengitys on samantapainen refleksi kuin sydämen toiminta. Kaikki sukeltavat nisäkkäät sen sijaan pystyvät vetämään syvään henkeä ennen sukellusta ja pidättämään henkeä sukelluksen ajan.

    Laskeutunut kurkunpää. Useimmilla nisäkkäillä kurkunpää sijaitsee nenäontelossa. Ihmisellä, samoin kuin joillakin hylkeillä, kurkunpää on laskeutunut suuonteloon. Tämän on esitetty estävän veden pääsyä hengitysteihin ja helpottavan nopeaa sisäänhengitystä suun kautta sukellusten välillä.

    Epätavallinen nenän muoto. Kädellisillä sieraimet aukeavat yleensä suoraan eteenpäin, mutta ihmisellä ne aukeavat alas, jolloin niihin ei mene yhtä helposti vettä uidessa ja sukeltaessa. Myös nenäapinoilla (jotka uivat ja sukeltavat mielellään) on alaspäin aukeavat sieraimet. Toisin kuin simpanssit, ihmiset myös pystyvät sulkemaan sieraimensa joko sormin puristamalla tai nostamalla alahuulensa niiden peitoksi.

    Suuret aivot. Vedessä elävillä nisäkkäillä on usein suuremmat aivot kuin niiden maalla elävillä sukulaisilla. Ihmisaivot myös vaativat sellaisia ravintoaineita, kuten tiettyjä rasvahappoja, jotka ovat harvinaisia maaekosysteemeissä mutta joita saa runsaasti kalasta ja muista merenelävistä. "

Vesiapinateoriaa vastaan esitetyistä argumenteista jää ylitse muiden käteen, että se muka "selittää asiat kahteen kertaan". Savanniteorian kannattajien ehdoton dogmi on, että nykyihmisen edeltäjät ovat eläneet savannilla ja vain savannilla alkaen n.3 miljoonaa vuotta sitten. Tästä ei ole mitään todellista varmuutta. Kaikki Homo-lajit eivät eläneet savannilla,esimerkiksi Homo florensiensis ja Homo naledi. Heidelberginihminen, josta katsotaan haarautuneen nykyihminen, neandertalinihminen ja denisovanihminen,ei elänyt ainakaan pelkästään savanneilla.Muiden kuin vesiapinateorian on vaikeata selittää mm. vauvojen sukellusrefleksiä (hengityksen pysähtymistä veden joutuessa kasvoille), kurkunpään laskeutumista ruokatorveen (josta on sellainen suunnaton haitta, että ihminen tukehtuu vieraan esineen juuttuessa ruokatorveenkin, ei vain henkitorveen) ja ihonalaista rasvakerrosta. Isoja aivoja taas VESIAPI- NATEORIAN EI TARVITSEKAAN SELITTÄÄ (ja nehän seuraavat sitä paitsi juuri sialiinimutaatiosta): savannilla kiistämättömästi eläneellä Australopithe- cus africanuksella oli vesiapinapiirteitä, mutta APINAN AIVOT ainakin Björn Kurtenin mukaan. Emme kuitenkaan tiedä, oliko tuo pienen ihmisen näköinen kahdella jalalla juokseva apina esi-isiämme vai ei. Emme tiedä sitäkään, oliko se Ardipithecuksen jälkeläinen vai ei. Ardi on kuitenkin kiistämättömästi elänyt metsässä jokien rannoilla, mahdollisesti merenkin rannalla. "Ardin" metsät ja joetkin ovat kuivahtaneet savanniksi.



Ardipithecuksen erikoinen piirre ovat sen jalat: ne soveltuvat sekä nelikätiseen kiipeilyyn puissa (alkuperäinen tehtävä), kävelyyn (joskaan eivät juoksemiseen) ja seisomiseen (myös yhdellä jalalla) maalla, joka voi olla myös kosteaa ja pehmeää, uimaräpylöiksi (johon isommat mutta hennommat kädet soveltuvat vielä paremmin) että maan ja joenpohjan kaivelemiseen ja esineiden poimimiseen sieltä samoin kuin ihminen kaivelee ja poimii käsillään. Ne eivät ole mihinkään mainituista tarkoituksesta mikään "lajinsa Mersu", mutta monipuolisuudessaan "nerokas" ratkaisu, joka mahdollistaa elämisen kolmessa elementissä: puussa, maassa ja vedessä. Kuten vaikkapa orankikin se on tehnyt ilmeisimmin mieluiten "työtä" jaloillaan ihmisen ja simpanssin käsien tapaan, ja käyttänyt käsiään kiipeilemiseen, uimiseen, syömiseen, puolustukseen ja (muuhun) kommunikaatioon. Lienee selvää, että Ardipithecus on osannut sukeltaa: simpukoiden tavoitteleminen kahlaussyvyyden ulkopuolelta olisi muuten hengenvaarallista, kuten simpansseille.



Ihmiselläkin esiintyy harvinaisena atavistisena mutaationa kaksivarpainen "tarttumajalka", joka ei tiettävästi ole muutenkaan juuri huonompi kuin tavallinen standardimalli.




« Viimeksi muokattu: to 14.09.2017, 13:51:19 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vesiapinateoria on kieltämättä kiehtova. Muistan kun joskus kakarana suorastaan ahmin näitä populaaribiologien, kuten Desmond Morrisin (ja jonkun toisen, joka fanitti vesiapinateoriaa), kirjoja.

Vanhemmiten ajatteluni on muuttunut siinä määrin raadolliseksi, että pidän todennäköisempänä sellaista teoriaa, jonka mukaan ihminen on domestikoitunut, hieman vajakki apina. Domestikoituminen tuo mukanaan muutoksia myös ulkomuotoon, samaan tapaan kuin kesysika vs. villisika. En tiedä onko tällä teorialla nimeä. Ehkä sikateoria?


Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Se oli varmaan itävaltalainen nobelisti Konrad Lorenz, joka oli leimautumisilmiön löytäjä. Hän tuli sellaiseen tulokseen, että kesyttäminen ja "rodunjalostaminen" on aina "rodunhuonontamista".

Hän on oikeassa siinä, että geeniperimä "huononee", mm. yksipuolistuu. Mutta hän ei ota huomioon sitä, että hommat tulevat lopulta kuitenkin paremmin hoidetuksi yhteiskunnan toimesta, vaan tarkastelee ikään kuin olisi edessä "uudelleenvilliintyminen". Silloin ihminen tietysti putoaisi heti menosta kuin eno veneestä...
« Viimeksi muokattu: ma 19.06.2017, 08:32:14 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika

Se oli varmaan itävaltalainen nobelisti Konrad Lorenz, joka oli leimautumisilmiön löytäjä. Hän tuli sellaiseen tulokseen, että kesyttäminen ja "rodunjalostaminen" on aina "rodunhuonontamista".

Hän on oikeassa siinä, että geeniperimä "huononee", mm. yksipuolistuu. Mutta hän ei ota huomioon sitä, että hommat tulevat lopulta kuitenkin paremmin yhteiskunnan toimesta, vaan tarkastelee ikään kuin olisi edessä "uudelleenvilliintyminen". Silloin ihminen tietysti putoaisi heti menosta kuin eno veneestä...

Samaa mieltä. Puhtaasti geeneihin tuijottaminen on liian yksipuolista. Yhteiskuntahan se lopulta on, joka mahdollistaa domestikaation.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15101
Luin nuorena jonkun naisen kirjoittaman kirjan tuosta vesiapinateoriasta. Sen mukaan esi-ihmiset olivat siirtyneet kahlailemaan vesistöihin sen vuoksi että sinne petoeläimet eivät välttämättä seuranneet perässä (nyt kyllä tulee mieleen että ainakin tiikeri kyllä myös ui, leijonista en tiedä). Naaraat ilmeisesti synnyttivät vedessä? Mainittiin että ihmisen olemattomat karvat kasvavat keholla "virtaviivaisesti" eli siihen suuntaan kuin ne kastuessakin asettuvat.

Erityisen kiinnostunut olin siitä että vesiapinateoria selittäisi ihmisillä hyvin yleisen käärmeiden ja hämähäkkien pelon. Käärmeitä pelokkaat usein kuvittelevat "limaisiksi ja niljakkaiksi", mitä ne eivät ole. Teorian mukaan vedessä eli jotain nahkiaisen(?) tapaisia kaloja joilla on taipumus iskeytyä kivuliaasti suullaan mihin tahansa kiinni, irtipäästämättä. Lisäksi vedessä oli jotain tiettyjä hämähäkkiä muistuttavia elukoita (rapuja?) jotka kaivautuvat kivualiaasti ihmisen ihon alle.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Nuori kotka

  • Konkari
  • Viestejä: 14303
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vesiapinateoria on kieltämättä kiehtova. Muistan kun joskus kakarana suorastaan ahmin näitä populaaribiologien, kuten Desmond Morrisin (ja jonkun toisen, joka fanitti vesiapinateoriaa), kirjoja.

Samat sanat. Vesiapinavaihe selittäisi monia asioita ja aika harvalukuinen "alkuihmispopulaatio" on 1 - 2 miljoonan vuoden (karkeasti yli 100 000 sukupolvea ) matkallaan käynyt läpi monia suuria mullistuksia ja ilmastovaiheita ja varmasti sukupuun katkeaminen on monasti ollut vain hiuskarvan varassa.

TAK.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Paikalla Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5357

Se oli varmaan itävaltalainen nobelisti Konrad Lorenz, joka oli leimautumisilmiön löytäjä. Hän tuli sellaiseen tulokseen, että kesyttäminen ja "rodunjalostaminen" on aina "rodunhuonontamista".

Hän on oikeassa siinä, että geeniperimä "huononee", mm. yksipuolistuu. Mutta hän ei ota huomioon sitä, että hommat tulevat lopulta kuitenkin paremmin yhteiskunnan toimesta, vaan tarkastelee ikään kuin olisi edessä "uudelleenvilliintyminen". Silloin ihminen tietysti putoaisi heti menosta kuin eno veneestä...

Samaa mieltä. Puhtaasti geeneihin tuijottaminen on liian yksipuolista. Yhteiskuntahan se lopulta on, joka mahdollistaa domestikaation.

Puhtaasti geeneihin tuijottaminen ei edes mielestäni auta ymmärtämään evoluutioteoriassa vaikuttavia välittäviä mekanismeja. Syynä sille ovat kausaaliset takaisinkytkennät, vaan en nyt mene siihen.

Jako 'biologiseen' ja 'yhteiskunnalliseen' ainekseen on karkea. Mutta Spammiro Botille tällä aiheella lienee enemmän poliittista merkitystä, koska leniniläis-marxilaista oppia virallisesti tunnustaneessa Neuvostoliitossa ylipäänsä karsastettiin vuosikymmenet kaikkea Darwiniin liittyvää. Siksi minulle on aina hiipinyt näistä Spammiron avauksista tunne, että esitetyistä yksityiskohdista huolimatta jotain tieteenfilosofisesti olennaista jätetään aiheesta mainitsematta. Esimerkiksi pohjimmiltani en olisi lainkaan varma, mitä on tarkoitettava otsikoitaessa kulttuurin syrjäyttävän luontoa. Sellainen väittämä sisältää jo olettamia tiukasta ilmiöiden välisestä jaosta, jossa vastapooleina kulttuuri ja luonto esiintyvät. Mielestäni jako on paljon arbitraarisempi kuin ensinäkemältä vaikuttaa. Ovatko esimerkiksi pysyvät sosiaaliset rakenteet itse asiassa kulttuurisia vai biologisia? Sosiologeille ne ovat ainakin tähän asti olleet yleensä kulttuurisia. No, tällaiset ongelmat tietysti voidaan ratkaista siirtämällä kulttuurin käsitteellisiä maalitolppia, ja senhän ihmiset osaavat.

Ei sillä, etteivätkö vuosisadan vaihteen englantilaiset darwinistit olisi ymmärtäneet alkuperäisen teorian implikaatioita ja ajoittain sisältöäkin väärin, ja siten antaneet käyttövoimaa vahingollisesta sosiaalidarwinismista (ja siinä sivussa kaikesta muustakin Darwiniin liittyneestä) irtisanoutuneille sosialisteille. Tässä kohdin olen useita kertoja viitannut Pjotr Kropotkinin työhön saman aiheen parissa. Uskon sosiaalitieteilijöiden yhä elävän mainittua traumaa, eikä asiaa auta, etteivät useimmat sosiaalitieteilijät todellisuudessa tunne kovin hyvin koko evoluutioteoriaa tai sen historiaa.
« Viimeksi muokattu: ma 19.06.2017, 18:20:08 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Luin nuorena jonkun naisen kirjoittaman kirjan tuosta vesiapinateoriasta. Sen mukaan esi-ihmiset olivat siirtyneet kahlailemaan vesistöihin sen vuoksi että sinne petoeläimet eivät välttämättä seuranneet perässä (nyt kyllä tulee mieleen että ainakin tiikeri kyllä myös ui, leijonista en tiedä). Naaraat ilmeisesti synnyttivät vedessä? Mainittiin että ihmisen olemattomat karvat kasvavat keholla "virtaviivaisesti" eli siihen suuntaan kuin ne kastuessakin asettuvat.

Erityisen kiinnostunut olin siitä että vesiapinateoria selittäisi ihmisillä hyvin yleisen käärmeiden ja hämähäkkien pelon. Käärmeitä pelokkaat usein kuvittelevat "limaisiksi ja niljakkaiksi", mitä ne eivät ole. Teorian mukaan vedessä eli jotain nahkiaisen(?) tapaisia kaloja joilla on taipumus iskeytyä kivuliaasti suullaan mihin tahansa kiinni, irtipäästämättä. Lisäksi vedessä oli jotain tiettyjä hämähäkkiä muistuttavia elukoita (rapuja?) jotka kaivautuvat kivualiaasti ihmisen ihon alle.

Tuollainen "tieto" ei kyllä "säily geenissä". Sitä minä juuri mm. yritän tuossa sanoa. Mulla ei ainakaan ole synnynnäistä, eikä muutakaan, käärmeiden tai matelijoiden pelkoa. Meillä oli sellainen vastamöyritty omakotitalonpiha, kun olin pieni, ja kannoin sieltä innolla sisälle sisiliskoja ja hämähäkkejä ja koppakuoriaisia kyselläkseni, mitä ne ovat. Keksiskelin niille myös omia nimityksiä, kun sellaisia ei aina kukaan tiennyt.
« Viimeksi muokattu: ti 20.06.2017, 00:01:46 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vesiapinateoria on kieltämättä kiehtova. Muistan kun joskus kakarana suorastaan ahmin näitä populaaribiologien, kuten Desmond Morrisin (ja jonkun toisen, joka fanitti vesiapinateoriaa), kirjoja.

Samat sanat. Vesiapinavaihe selittäisi monia asioita ja aika harvalukuinen "alkuihmispopulaatio" on 1 - 2 miljoonan vuoden (karkeasti yli 100 000 sukupolvea ) matkallaan käynyt läpi monia suuria mullistuksia ja ilmastovaiheita ja varmasti sukupuun katkeaminen on monasti ollut vain hiuskarvan varassa.

TAK.

Vesiapinaksi ei ole kauhean paljon vaihtoehtoja noiden sukujen joukossa, sillä 5 miljoonaa vuotta sitten kaikki ihmiseenkin suuntautuvat linjat olivat vielä melko läheistä sukua simpanssisuvulle (Pan), ja simpanssit eivät todellakaan ole mitään vesiapinoita. Niitä kiinnostaa lähinnä juomavesi, joksi ne mielui- ten käyttävät puista löytyvää sadevettä tai syövät vetisiä kasviksia. Ne eivät tarvitse paljoa vettä, koska ne eivät käytä suolaa eivätkä hikoile siten kuin ihminen lämmönsäätelemiseksi. Ne ovat tilavuuteensa nähden painavampia kuin ihminen, vähempirasvaisia eivätkä osaa uida. He hengittävät automaa- tilla valveillakin. Nenän peittäminen vedeltä vaatii koko toisen kämmenen. Maassa ne välttelevät vettä. Toisaalta jo australopithecuksella 3 - 2 miljoonaa vuotta sitten näyttäisi olleen sopeutumia vesielämään. Tietenkään vesiapinan ei välttämättä tarvitse olla kumpikaan näistä löytyneistä Ardipithecus-lajeista. Ardipithecuksen sukulaiset näyttäisivät joissakin tapauksissa risteytyneen simpanssin kanssa. Toisalta joillakin Homo-lajeilla kuten Floresin ihmisellä on ounasteltu Ardipithecuksen piirteitä esimerkiksi nilkoissa ja ranteissa. Edelleen yksi mutaatio on elintärkeä: pentujen pään kasvaessa naisten lantion pitää myös levetä.
« Viimeksi muokattu: ti 20.06.2017, 00:36:55 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 3287
Sialiinimutaation katsotaan päästäneen valloilleen ihmisen aivojen kasvun.

Se on poistanut erään solujen ulkopintojen kemikaalin, joka on muilla eläimillä aivoissa haitallinen, mutta lihas- ja luukudoksissa takaa niille noin nelin- kertaisen lujuuden, ja siten nelinkertaiset voimat, kuin ilman sitä. Sialiinilla (sialic acid) on luultavasti estävä vaikutus glia-hermosolujen kasvuun, jotka säätelevät neuronien toimintaa oppimisessa. Ihmisen aivoista se lähes puuttuu (Ajit Varki 1998). Ihmisen aivoissa onkin gliasolujen myeliiniä noin puolet, kun simpanssilla sitä on muutama prosentti. Aivojen ”lisäkasvu” koostuu siitä. Myeliini on ehdollistumisen sääntelijä.
Satutko muistamaan, miten tuo selitetään, että myeliini olisi ehdollistumisen sääntelijä? Tai miten se on todistettu?

Muistelen, että myeliini liittyy signaalinvälityksen nopeuteen hyvinkin olennaisesti, siis nopeuttaa sitä. Muistelen myöskin, että myeliiniä olisi nimenomaan neuroneissa viejähaarakkeiden ympärillä, mutta olisiko niin, glia-solut ympäröivät viejähaarakkeen, ja myeliinituppi ei siten olisikaan osa itse neuronia vaan koostuisi neuronin ulkopuolisista glia-soluista?
« Viimeksi muokattu: ti 20.06.2017, 01:07:48 kirjoittanut kertsi »

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 3287
Onko Ardipithecus ihmisen sukuun kaivattu vesiapina?

" Vesiapinahypoteesi on brittiläisen meribiologi Alister Hardyn esittämä teoria, jonka mukaan ihmisestä on kehittynyt huomattavan erinäköinen kuin ihmisapinoista siksi, että ihmisen kantamuoto joutui jossain evoluution vaiheessa sopeutumaan osittaiseen vesielämään. Hardy kiinnitti erityisesti huomiota siihen, että ihmisellä on lähes karvaton iho mutta muihin kädellisiin verrattuna poikkeuksellisen paksu ihonalainen rasvakerros.[1] Näitä ominaisuuksia esiintyy lähinnä merissä elävillä nisäkkäillä, kuten delfiineillä, mursuilla ja sireenieläimillä, ja niitä pidetään sopeumina lämmönsäätelyyn vedessä. Vesiapinahypoteesin avulla voidaan selittää monia muitakin ihmisen eroavaisuuksia muihin maanisäkkäisiin verrattuna, kuten pystykävely, suuret aivot, runsas hikoilu ja viehtymys veteen.[2][3] Hypoteesi ei kuitenkaan ole saavuttanut suosiota paleoantropologien keskuudessa.[4]
...
    Runsas hikoilu. Ihminen hikoilee paljon enemmän kuin muut kädelliset, ja voi menettää hengenvaarallisen määrän vettä ja suoloja muutamassa tunnissa. Tämä voisi viitata siihen, että ihmisen evoluution aikana vettä ja suolaa on ollut aina runsaasti saatavilla.
   ...
    Laskeutunut kurkunpää. Useimmilla nisäkkäillä kurkunpää sijaitsee nenäontelossa. Ihmisellä, samoin kuin joillakin hylkeillä, kurkunpää on laskeutunut suuonteloon. Tämän on esitetty estävän veden pääsyä hengitysteihin ja helpottavan nopeaa sisäänhengitystä suun kautta sukellusten välillä.
Runsaan hikoilun olen eräässä rv-dokkarissa nähnyt liitettävän ihmisen kykyyn pinkoa pitkiä matkoja uupumatta savannilla, eli se olisi keino viilentää kehoa. Dokkarissa näytettiin savannilla elävää heimoa, joka metsästi juoksemalla saaliseläinten perässä kunnes nämä läkähtyivät.

Kurkunpään laskeutumisen olen lukenut liittyvän puhekykyyn, siis että ilman sitä ei olisi mahdollista muodostaa kaikkia äänteitä, mitä ihminen pystyy muodostamaan. Olen otaksunut, että valintapaine olisi siivilöinyt esiin sellaisia yksilöitä, jotka ovat kyenneet kommunikoimaan. Haittaahan meidän kurkunpäästämme meille muuten on, meillehän on kurkunpään rakenteemme takia helpompaa kuin useimmille muille eläimille tukehtua ruokaa syödessä, joten on pitänyt olla hyviä syitä säilyttää haitallinen rakenne.
« Viimeksi muokattu: ti 20.06.2017, 13:12:25 kirjoittanut kertsi »

Paikalla Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5357
Sitä pidän vaikeana kuvitella, miten ihmiset olisivat juosseet savannilla kivet kädessään antilooppien perässä. Hyvä jos esi-ihminen sai kiinni vammaisen rotan, jos sitäkään. Ihmisen lihasmassan ja juoksutyylin kanssa juoksu savannilla kavioeläinten perässä näyttää biologian parodialta, vaikka minulle asia miten yritettäisiin todeksi todistella.

Tottakai kuva muuttuu huomattavasti jos sopivat työkalut lisätään siihen, mutta sitten tullaan työkalujen kehittämisen ja ihmisen fysiologisen muodon kehittymisen väliseen keskinäiseen järjestykseen ja aikajänteeseen.

Palapelin todisteita kai kasataan edelleen. Myös muiden kilpailleiden ihmisapinoiden kuolinsyytutkinta on kesken. Itse epäilen kantaihmistä, koska todistetusti ihmiset pystyvät junailemaan kansanmurhia edistyneilläkin välineillä ja kognitionsa häiritsemättä.
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Sitä pidän vaikeana kuvitella, miten ihmiset olisivat juosseet savannilla kivet kädessään antilooppien perässä. Hyvä jos esi-ihminen sai kiinni vammaisen rotan, jos sitäkään. Ihmisen lihasmassan ja juoksutyylin kanssa juoksu savannilla kavioeläinten perässä näyttää biologian parodialta, vaikka minulle asia miten yritettäisiin todeksi todistella.

Jotakin hieman kummallista siinä kuitenkin on, että ihmisellä on samanlainen kyky kestävyysjuoksuun kuin vaikkapa sudella. Ihminen on tietysti hidas, mutta sitkeä ja älykäs, kuten susikin.

Kun vertaa ihmisen sulavaa liikkumista muiden kädellisten painajaismaiseen vaappumiseen, siitä todellakin tulee mieleen lähinnä antilooppimainen sirous. Se kertoo taloudellisuudesta.

Myös muiden kilpailleiden ihmisapinoiden kuolinsyytutkinta on kesken. Itse epäilen kantaihmistä, koska todistetusti ihmiset pystyvät junailemaan kansanmurhia edistyneilläkin välineillä ja kognitionsa häiritsemättä.

No mutta eikös viime vuosina ole ollut vallalla enenevissä määrin teoria, jonka mukaan homo sapiens onkin rakkausapina, joka on sulauttanut itseensä rakastamalla veljiä? Ilmeisesti rakkausapinateoria valtaa alaa kun maailmansodat ovat jo unohduksissa. Seuraavan massamurha-aallon jälkeen palaamme taas sota-apinateoriaan.




Lisäys: kappas, hesari on pari tuntia sitten kirjoittanut tästä aiheesta: http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005260959.html

Kaksi miljoonaa vuotta sitten Afrikan savanneilla eläneet esivanhempamme juoksivat ravinnokseen hengiltä antilooppeja. Käytännössä homma toimi siten, että metsästäjäryhmä juoksi saaliin perässä, aina välillä hidastaen vauhtiaan tarkistaakseen, vieläkö he olivat oikeilla jäljillä.

Jahti jatkui polttavassa kuumuudessa tuntikausia, ja päättyi lopulta joko jälkien kadottamiseen tai eläimen luhistumiseen. Monesti voittaja oli metsästäjä, sillä sopivissa olosuhteissa ihminen pystyy juoksemaan hengiltä lähes minkä tahansa eläimen.

”On osoitettu, että jos ihminen pystyy pakottamaan ison eläimen tiettyyn nopeuteen, niin ennemmin tai myöhemmin eläin tuupertuu”, Ijäs sanoo.

Väsytysmetsästystä on käytetty eri puolilla maailmaa. Australian aboriginaalit ovat väsyttäneet juoksemalla kuoliaaksi kenguruita, Suomessa on hiihdetty hengiltä hirviä.

Walesissa juoksijat kilpailevat yhä hevosta vastaan 30 kilometrin matkalla.

Samaa metsästysstrategiaa ihmisen kanssa ovat käyttäneet muun muassa sudet.
« Viimeksi muokattu: ti 20.06.2017, 04:23:53 kirjoittanut Lenny »

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1519
Tästä ihmisen kyvystä juosta antilooppi kumoon löytyy video(ita) YouTubesta. Juoksu on fyysisesti rasittava, jopa niin että juoksija ajautuu eräänlaiseen transsiin, jossa raja metsästäjän ja eläimen välillä hämärtyy, ja vaatii kestävyyden lisäksi kykyä lukea jälkiä ja asettua eläimen asemaan epävarmoissa tilanteissa.

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626

Se oli varmaan itävaltalainen nobelisti Konrad Lorenz, joka oli leimautumisilmiön löytäjä. Hän tuli sellaiseen tulokseen, että kesyttäminen ja "rodunjalostaminen" on aina "rodunhuonontamista".

Hän on oikeassa siinä, että geeniperimä "huononee", mm. yksipuolistuu. Mutta hän ei ota huomioon sitä, että hommat tulevat lopulta kuitenkin paremmin yhteiskunnan toimesta, vaan tarkastelee ikään kuin olisi edessä "uudelleenvilliintyminen". Silloin ihminen tietysti putoaisi heti menosta kuin eno veneestä...

Samaa mieltä. Puhtaasti geeneihin tuijottaminen on liian yksipuolista. Yhteiskuntahan se lopulta on, joka mahdollistaa domestikaation.

Puhtaasti geeneihin tuijottaminen ei edes mielestäni auta ymmärtämään evoluutioteoriassa vaikuttavia välittäviä mekanismeja. Syynä sille ovat kausaaliset takaisinkytkennät, vaan en nyt mene siihen.

Jako 'biologiseen' ja 'yhteiskunnalliseen' ainekseen on karkea. Mutta Spammiro Botille tällä aiheella lienee enemmän poliittista merkitystä, koska leniniläis-marxilaista oppia virallisesti tunnustaneessa Neuvostoliitossa ylipäänsä karsastettiin vuosikymmenet kaikkea Darwiniin liittyvää.

Mitähän noissa Ajit Varkin esityksissä nyt sitten olisi sellaista, joka ei kerta kaikkiaan mitenkään istuisi Darwinin pirtaan?

Ongelma ei ole niinkään siinä, että marxilaisille muka ei kelpaisi mitenkään Darwin, vaan se on siinä, että eräille muille eurooppalaisille aatesuuntauksille ei kerta kaikkiaan käy yhtään missään muodossa Pavlov (jota Darwin ei tuntenut, mutta jo Thomas Hobbes oli esittänyt assosiatiivisen psykologian pe- riaatteita ilman, että niitä kuitenkaan oli kokeellisesti yksityiskohtaisesti selvitetty ja todennettu. Ehdottomatkin refleksit olivat todentamatta: Descartes oli esittänyt vain "ylisen refleksiteoria", ja myös vähemmän tunnettuja fysiologisia todisteita sille: hän mm. tiesi, että afferentit (aivoihin tuovat) signaalit menevät yhdeltä alueelta sisään aivoihin, ja efferentit (aivoista vievät) tulevat toisesta kohdasta ulos.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/reflex

" Reflex

a response of an organism mediated by the central nervous system after stimulation of receptors by internal or external environmental agents; it is manifested by the occurrence of or change in the functional activity of individual organs or the body as a whole. The term “reflex,” adopted from the physical sciences, emphasizes the fact that nervous activity is “reflected,” that is, it is a response to influences from the external or internal environment. The structural mechanism of a reflex is the reflex arc, which includes receptors, a sensory (afferent) nerve that conducts excitation from receptors to the brain or spinal cord, a nerve center located in the brain and spinal cord, and an efferent nerve, which conducts excitation from the brain or spinal cord to effector organs, that is, muscles, glands, and internal organs. The biological significance of reflexes consists in the regulation of the work of organs and their functional interactions to maintain the stability of the organism’s internal environment (homeostasis) while preserving its integrity and ability to adapt to the external environment. The reflex activity of the nervous system assures the organism’s functional integrity and controls the organism’s interaction with the external environment, that is, its behavior.

History of the study of reflexes. The concept of reflexes was first conceived by the French philosopher Descartes. ... "

Lainaus
Siksi minulle on aina hiipinyt näistä Spammiron avauksista tunne, että esitetyistä yksityiskohdista huolimatta jotain tieteenfilosofisesti olennaista jätetään aiheesta mainitsematta. Esimerkiksi pohjimmiltani en olisi lainkaan varma, mitä on tarkoitettava otsikoitaessa kulttuurin syrjäyttävän luontoa. Sellainen väittämä sisältää jo olettamia tiukasta ilmiöiden välisestä jaosta, jossa vastapooleina kulttuuri ja luonto esiintyvät. Mielestäni jako on paljon arbitraarisempi kuin ensinäkemältä vaikuttaa.

Otetaan käyttäytymisen sijasta tarkasteluun tuo ruttobakteerin torjunnan muuttuminen geneettisestä sosiaaliseksi. Se voi varmaankin tapahtua vasta, kun on jo tietoa keräävä yhteiskunta. Sen sijaan sialiinimutaatio tapahtuu apina-aikana, mahdollisesti australopithecuksella. Kuten käyttäytymistä biologista immuniteettiakin on kahdenlaista: geneettistä ja hankittua. Mutta yhtäkkiä basilisko omassa darwinilaisessa evoluutiossaan pystyykin kääntämään se geneettisen vastustuskyvyn nurin "sillakseen" elimistöön. Sen sijaan hankittua biologista ne eivät koskaan pysty kääntämään, eivätkä kyllä sosiaalistakaan.

Lainaus
Ovatko esimerkiksi pysyvät sosiaaliset rakenteet itse asiassa kulttuurisia vai biologisia?

Kusetat. Se on knowhowsi. Noissa norsujen touhuissa ei ole mitään ontologisesti yhteiskunnallista (Sozielles). Ne ovat ehdollistuneita ja geneettisiä laumavaistoja.

Lainaus
Sosiologeille ne ovat ainakin tähän asti olleet yleensä kulttuurisia.

Kulttuurisiksi niitä sikäli voidaan sanoa kuin ne ovat ehdollistuneita ja laumakohtaisia. Mutta ehkä pitäisi sanoa juuri laumakulttuurisia.

Lainaus
No, tällaiset ongelmat tietysti voidaan ratkaista siirtämällä kulttuurin käsitteellisiä maalitolppia, ja senhän ihmiset osaavat.

Ontologisesti sosiaalisen maalitolppa on symbolikieli.

Lainaus
Ei sillä, etteivätkö vuosisadan vaihteen englantilaiset darwinistit olisi ymmärtäneet alkuperäisen teorian implikaatioita ja ajoittain sisältöäkin väärin, ja siten antaneet käyttövoimaa vahingollisesta sosiaalidarwinismista (ja siinä sivussa kaikesta muustakin Darwiniin liittyneestä) irtisanoutuneille sosialisteille.

Ketkähän sosialistit olivat kyseessä?

Lainaus
Tässä kohdin olen useita kertoja viitannut Pjotr Kropotkinin työhön saman aiheen parissa. Uskon sosiaalitieteilijöiden yhä elävän mainittua traumaa, eikä asiaa auta, etteivät useimmat sosiaalitieteilijät todellisuudessa tunne kovin hyvin koko evoluutioteoriaa tai sen historiaa.

Evoluutioteoriaa ei voi tuntea kunnolla ilman ehdollistumisteoriaa. Leimautumisteoriakin tarvittaisiin.
« Viimeksi muokattu: ti 20.06.2017, 20:43:00 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15101
Luin nuorena jonkun naisen kirjoittaman kirjan tuosta vesiapinateoriasta. Sen mukaan esi-ihmiset olivat siirtyneet kahlailemaan vesistöihin sen vuoksi että sinne petoeläimet eivät välttämättä seuranneet perässä (nyt kyllä tulee mieleen että ainakin tiikeri kyllä myös ui, leijonista en tiedä). Naaraat ilmeisesti synnyttivät vedessä? Mainittiin että ihmisen olemattomat karvat kasvavat keholla "virtaviivaisesti" eli siihen suuntaan kuin ne kastuessakin asettuvat.

Erityisen kiinnostunut olin siitä että vesiapinateoria selittäisi ihmisillä hyvin yleisen käärmeiden ja hämähäkkien pelon. Käärmeitä pelokkaat usein kuvittelevat "limaisiksi ja niljakkaiksi", mitä ne eivät ole. Teorian mukaan vedessä eli jotain nahkiaisen(?) tapaisia kaloja joilla on taipumus iskeytyä kivuliaasti suullaan mihin tahansa kiinni, irtipäästämättä. Lisäksi vedessä oli jotain tiettyjä hämähäkkiä muistuttavia elukoita (rapuja?) jotka kaivautuvat kivualiaasti ihmisen ihon alle.

Tuollainen "tieto" ei kyllä "säily geenissä". Sitä minä juuri mm. yritän tuossa sanoa. Mulla ei ainakaan ole synnynnäistä, eikä muutakaan, käärmeiden tai matelijoiden pelkoa. Meillä oli sellainen vastamöyritty omakotitalonpiha, kun olin pieni, ja kannoin sieltä innolla sisälle sisiliskoja ja hämähäkkejä ja koppakuoriaisia kyselläkseni, mitä ne ovat. Keksiskelin niille myös omia nimityksiä, kun sellaisia ei aina kukaan tiennyt.

Ei minullakaan. Käärmeet eivät ole koskaan pelottaneet minua, enkä ole kuvitellut niitä limaisiksi. Hämähäkitkään eivät aiheuta tahollani kirkunaa ja muuta idiotismia, mutta ulkonäkö kuitenkin on jotenkin "dramaattisempi" kuin monella muulla oliolla. Toisaalta paarmoja inhoan. Ne ovatkin kutakuinkin ainoita hyönteisiä joita tapan.

Mietityttää kuitenkin ns. kollektiivinen tietoisuus. Muistanenko väärin että kun jollekin rajatulle eläinryhmälle on opetettu jotain temppuja, niin ennenpitkää laajempikin samanlajisten eläinten joukko osaa ne temput, vaikkei olisi ollut edes erityisen suorassa yhteydessä opetuksen saaneisiin? Ja muistaakseni oli joku kriittinen piste yksilöiden lukumäärässä että minkä jälkeen jossain apinayhteisössä keksitty tai opetettu taito lähti leviämään kulovalkean tavoin.

Mutta ensisijaisesti peritty tieto voi kulkea tapojen kautta. Kun joku puolieläimellinen, alkuihmisaikuinen kavahtaa jotain elukoita, sen pentu oppii kavahtamaan myös, ja se sama pelko siirtyy eleiden ja reaktioiden kautta sukupolvelta toiselle. Mutta mistä tulee tämä käärmeiden "limaisuus"? Toisaalta on kulttuureita joissa käärmeitä arvostetaan ja pidetään viisauden symboleina.

En itsekään ole oikein lämminnyt ajatukselle että voisi olla olemassa jonkinlainen perinnöllinen solumuisti, mutta tässä taisi pari vuotta sitten olla jotain dokumenttia telkassa ynnä muutu juttua jossa semmoisia asioita funtsailtiin ihan uudelta kantilta. Jätänkin tähän nyt kentän vähän avoimeksi jos joku muu muisti tai tietää paremmin.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15101
Samaa metsästysstrategiaa ihmisen kanssa ovat käyttäneet muun muassa sudet.

Ei todellakaan tarvitse ihmetellä minkä takia koira ja ihminen lyöttäytyivät kimppaan. Samankaltainen metsästystyyli ja näin saattoivat auttaa toinen toisiaan.
Tapa itsesi - luonto kiittää luonnonystävää.

kuukautiset

  • Vieras
Ryhmä evoluutioantropologeja julkaisi 8.6 Nature-lehdessä päätelmänsä siitä, Marokosta läheltä Marrakeshia löydetyt 300000 vuoden takaiset kallot, raajojen luut, hampaat ja työvälineet kuuluivat nykyihmiselle.

Edellistä varhaisuusennätystä pitivät hallussaan 195000 vanhat ihmisluut Etiopiasta. Löytöjen perusteella erillisiä Homo sapiens -yhdyskuntia eli samanaikaisesti eri puolilla Afrikan mannerta.

Nämä Marokon ihmiset ovat olleet kasvoistaan silmiinpistävällä tavalla nykyihmisen näköisiä: terävä leuankärki, johon kieli kiinnittyy jne. Aivot olivat samankokoiset kuin nykyisin, mutta niiden muoto oli ohuempi ja pitempi.



Tämä ihminen elää nykyisinkin. Kalon muoto vastaa omaani (aivot lieneen muotoutuvat kallon mukaan). Pojallani myös sama kallon ja luuston rakenne.
« Viimeksi muokattu: ti 20.06.2017, 10:01:55 kirjoittanut Erkki »

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 3287

Jotakin hieman kummallista siinä kuitenkin on, että ihmisellä on samanlainen kyky kestävyysjuoksuun kuin vaikkapa sudella. Ihminen on tietysti hidas, mutta sitkeä ja älykäs, kuten susikin.

Kun vertaa ihmisen sulavaa liikkumista muiden kädellisten painajaismaiseen vaappumiseen, siitä todellakin tulee mieleen lähinnä antilooppimainen sirous. Se kertoo taloudellisuudesta.
...
Samaa metsästysstrategiaa ihmisen kanssa ovat käyttäneet muun muassa sudet.

Ihminen ja susi tosiaankin metsästävät laumassa, joten sopinevat siitäkin syystä metsästyskumppaneiksi.

Mitenhän lie, jos vertaisi sutta ja hyvin treenattua ihmistä, kumpi voittaisi pituusmatkamittelön? Eräs entinen naapuri, tuolloin noin 40-vuotias ukkeli, väitti pystyvänsä juoksemaan niin, että susikoirallaan loppui puhti siinä kyydissä. Pitäisiköhän paikkansa? (Susikoirilla kyllä on kaikenlaista rodun"jalostamisesta" (lue: pilaamisesta) johtuvaa häikkää, esimerkiksi lonkkavikoja. En tiedä oliko tuolla koiralla, mutta kipuhan on tunnettu juoksihalujen hillitsijä.)