Kirjoittaja Aihe: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva  (Luettu 15640 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« : pe 20.03.2015, 14:52:32 »
Elämme pitkälti ulkonäkökeskeissä maailmassa, jossa ihmisen ulkoisilla tekijöillä on suuri merkitys arvottavana tekijänä, etenkin tämä näkyy monilla itseään mitättömän näköisenä pitävillä sosiaalisten suhteiden luomisen vaikeudessa. Nykyiset kauneusihanteet luovat paineita varsinkin nuorille ihmisille, jotka kamppailevat usein oman itsetuntonsa kanssa. Monessa mielessä myös sosiaalisen hyväksynnän myötä annetaan ymmärtää, että ulkonäkö on tärkeä, jolla samalla korostetaan ihmisen uskottavuutta.

Tässä mielessä ulkonäkö saakin ehkä liian suuren merkityksen. Sen painoarvoa lisää vielä se, että kärjistettynä ajatellen se olisi jonkinlainen ihmisarvon merkittävä mittari, joka taas lisää epäoikeudenmukaista kohtelua mm. työhönotossa, tai jossain muussa sellaisessa sosiaalisessa tilanteessa, jossa ihmistä syrjitään, tai toisessa tapauksessa suositaan ilman pätevää syytä. Oikeasti näillä tekijöillä ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, millainen ihminen on kyvyiltään tai ajatuksiltaan. Ikävä kyllä välillä vaikuttaa siltä että ensivaikutelma osaavuudesta tai kyvykkyydestä syntyy joidenkin mielestä vain sen kautta minkäläiset ulkoiset ominaisuudet jollakin sattuu olemaan.

Millaiset käsitykset omasta sekä muiden ulkonäöstä perustuvat todellisuuteen, mikä taas puhtaaseen olettamukseen siitä mikä on ihmisyyden mitassa tärkeää, niin sosiaalisesti kuin muutenkin elämässä pärjäämisen kannalta. Näitä tässä yhteydessä olisi tarkoitus hieman pintaa syvemmältä pohtia. Erilaisia näkemyksiä aiheesta varmaankin on jokaisella ihan omienkin kokemustensa pohjalta.
-Vaeltajan mieli harhailee-

socrates

  • Vieras
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #1 : pe 20.03.2015, 16:18:57 »
Elämme pitkälti ulkonäkökeskeissä maailmassa, jossa ihmisen ulkoisilla tekijöillä on suuri merkitys arvottavana tekijänä, etenkin tämä näkyy monilla itseään mitättömän näköisenä pitävillä sosiaalisten suhteiden luomisen vaikeudessa. Nykyiset kauneusihanteet luovat paineita varsinkin nuorille ihmisille, jotka kamppailevat usein oman itsetuntonsa kanssa. Monessa mielessä myös sosiaalisen hyväksynnän myötä annetaan ymmärtää, että ulkonäkö on tärkeä, jolla samalla korostetaan ihmisen uskottavuutta.

Jakaisin ulkonäön kolmeen komponenttiin: perittyyn sellaiseen, elämän jättämiin merkkeihin sekä siihen, miten ulkonäöllä tuodaan esiin arvoja ja henkisiä ominaisuuksia.

Peritty ulkonäkö on melko harvoin kummassakaan ääripäässä, jolloin se määrittäisi lähes yksin toisten ihmisten suhtautumisen. Toki tällaisiakin ihmisiä ehkä jokunen prosentti on.

Ihmisen kasvoihin jää vahvat jäljet niin negatiivisista kuin positiivisistakin elämän vaiheista. Ne muuttavat perittyä ulkonäköä varsin paljon, usein jopa ratkaisevasti.

Pukeutumisella, kampauksellaan yms ihminen puolestaan tuo esiin - usein tiedostamattaan - arvojaan eli siis tuntee tietyssä kuosissa olevansa oma itsensä. Tämä on tietysti varsin ratkaisevaa siihen, millainen mielikuva muilla henkilöstä syntyy, pukeutuuko ja laittautuuko esim  paljastavasti, varallisuutta korostavasti tai päinvastoin nuhjuisesti.

Kun tähän lisää käytöksen antaman vaikutelman, voi todeta, ettei ulkonäköä sellaisenaan tavallaan ole olemassa tai ainakin peritty sellainen on harvoissa tapauksissa selkeä haitta sosiaaliselle kanssakäymiselle.

Itse asiassa ulkonäön arvosteleminen osuu siksi arkaan paikkaan, koska silloin arvostelemme toisen arvoja, elettyä elämää ja persoonaa.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #2 : pe 20.03.2015, 18:35:04 »
Kyllä mielestäni voidaan hyvällä syyllä puhua ulkonäkökeskeisestä ajattelusta, jos arvomaailma keskittyy voimakkaasti ulkoisten ominaisuuksien arviointiin. Onhan näillä arvotuksilla suurta merkitystä monessakin suhteessa, ainakin keskinäisen kanssakäymisen puolella; koska ihminen viestittää pitkälti luonteensa erityispiirteitä ulkoisella olemuksellaan, käytöksellään, sekä vasta sen jälkeen verbaalisella ulosannillaan. Ei voi tietenkään yleistää, mutta vaikuttaa myös siltä, että ensivaikutelman osuus viestinnässä on keskeisin tekijä mm. parinvalinnassa.

Nykyiset epärealistiset kauneusihanteet ovat kyllä yhtenä syynä myöskin siihenkin epäsuhtaan, että ulkonäkö on monelle nuorelle ihmiselle elämän keskeisimpiä asioita. Joillakin herkimmillä yksilöillä onkin sitten ulkoisten paineiden myötä kohtuuton epävarmuus oman ulkomuotonsa suhteen, joka taas vaikuttaa kasvavaan itsetuntoon, sekä koko myöhempään elämään ratkaisevalla tavalla. Ihminen alkaa lopulta vertailemaan itseään toisiin hyvänäköisinä pidettyihin tyyppiesimerkkeihin. Jos hän kuitenkin kokee itsensä vähempiarvoiseksi tai puutteelliseksi muihin verrattuna, siitä seuraa usein riittämättömyyden tunteita, joka sen myötä johtaa vääjäämättä ihmiskuvan vääristymiseen.

Tälläinen pinnallisuus näkyy olevan vallitseva asenneilmapiiri nyky-yhteiskunnassa. Median sekä mainosten luomat strereotyyppiset kuvitelmat menestyvistä ihmisistä, jotka vetävät puoleensa muita ihmisiä, on mielestäni harhainen käsitys tosielämästä. Näiden haavekuvien kautta luodaan ylimitoitettuja tarpeita, joiden ihannoimista pidetään jotenkin hyväksyttävänä, koska se vaan on olevinaan muotia. Nuorekkuudestakin on tehty eräänlainen tavoittelemisen arvoinen trendi, eikä vanhemisen tuomaa arvokkuutta tuoda läheskään niin voimakkaasti esiin. Nuoruus & elinvoimaisuus on se buum,i mikä väistämättä vetoaa vaikutuksille altiiseen ihmistyyppiin, joten siihen markkinarakoon on hyvä mainosmiestenkin iskeä.
« Viimeksi muokattu: pe 20.03.2015, 18:36:48 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16170
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #3 : pe 20.03.2015, 20:43:53 »
Kyllähän esim. naiskauneuden ihanne keskittyy valkoisen/kaukasialaisen naisen ulkonäköön. Aasialainen tai afrikkalainen kauneus ei ole läheskään yhtä arvostettua. Päinvastoin afrikkalaista tai aasialaista alkuperää olevat naiset tavoittelevat enemmänkin eurooppalaista naiskauneusihannetta, mm. kauneusleikkauksin.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14872
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #4 : la 21.03.2015, 11:10:50 »
Ulkonäöllä ja sillä, kokeeko ihminen itse olevansa kaunis, ei ole välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa. Just tänään Hesarissa oli juttu, jossa kerrottiin Audrey Hepburnin kiittäneen My Fair Lady -elokuvan pukusuunnittelijaa seuraavasti: "Olen aina toivonut, että olisin kaunis. Tässä puvussa tunsin olevani." Eli siis elokuvien kauneusikonikaan ei tunne itseään kauniiksi itsestäänselvästi, vaan vasta saadessaan päälleen huippusuunnittelijan loistokkaan vaatteen.

Itsensä tunteminen kauniiksi onkin mitä ilmeisimmin riippuvaista paljolti kaikenlaisesta muusta kuin ulkonäöstä. Siksihän kauneusleikkauksillakaan ei lopulta useinkaan saada sitä itsetuntoa parannettua, eikä tyytyväisyyttä omaan itseen synny.

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3129
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #5 : la 21.03.2015, 11:17:42 »
Kyllähän esim. naiskauneuden ihanne keskittyy valkoisen/kaukasialaisen naisen ulkonäköön. Aasialainen tai afrikkalainen kauneus ei ole läheskään yhtä arvostettua. Päinvastoin afrikkalaista tai aasialaista alkuperää olevat naiset tavoittelevat enemmänkin eurooppalaista naiskauneusihannetta, mm. kauneusleikkauksin.

Mjaa.

On aika selvää, että suhteellisen* vaalea iho on kestosuosikki. Vaalea iho sellaisena, kun sitä löytyy euraasiasta. Totta kai esim. Kiinassa leikellään kroppia ja vältellään ruskettumista jos ei suorastaan valkaista ihoa, mutta mahdetaanko siellä leikellä neniä, korvia ja sormia isommiksi, kun ne kerran ovat eurooppalaisilla naisilla suuremmat?

Kaikkea ei vain voi saada. Naisellisia ominaisuuksia ovat sirous (suhteessa mieheen) ja naiselliset muodot. Euraasian itälaidalla on enemmän ensimmäistä ja länsilaidalla jälkimmäistä.


*myös Afrikassa: toisaalta kaikkien rotujen edustajat käsittääkseni tuppaavat preferoimaan oman rotunsa edustajia

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3129
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #6 : la 21.03.2015, 11:22:20 »

Itsensä tunteminen kauniiksi onkin mitä ilmeisimmin riippuvaista paljolti kaikenlaisesta muusta kuin ulkonäöstä. Siksihän kauneusleikkauksillakaan ei lopulta useinkaan saada sitä itsetuntoa parannettua, eikä tyytyväisyyttä omaan itseen synny.

Olen kuullut väitteen (muistaakseni Yalen yliopiston psykologian luennoitsija, tähän hätään ei linkkiä!), että kauneusleikkaukset todella parantaisivat itsetuntoa pysyvästi ja olisivat siten luoteeltaan pikemminkin korjaavia kuin muuttavia. Väite tuntui kyllä uskomattomalta, mutta ehkä olen vain ennakkoluuloinen.

Se taas, että kauniit naiset ottavat paineita kauneudestaan ja tietoisesti tai tiedostamatta vähättelevät sitä, ei kyllä ole ollenkaan ihmeellistä. Tärkeästä ja hyödyllisestä asiasta huolehditaan, ja useimmat kauneuden lajit ovat katoavaisia.

muoks. puuttuva kirjain
« Viimeksi muokattu: la 21.03.2015, 11:38:15 kirjoittanut urogallus »

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15819
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #7 : la 21.03.2015, 11:40:04 »
Useamman miehen sanottua minulle "kauniisti" että olen pantavan näköinen, voinen kai sen uskoakin. Mutta kauniiksi en missään vaiheessa ole alkanut siltikään itseäni tuntemaan. Parhaimmillaan koen kroppani sanotaan nyt vaikka kondiksessa tai timminä olevaksi, mutta sitä nyt on lähinnä öpauttia puolet vuodesta ja loput olen ihan "tavallinen" koska kuitenkin kesäkauden liikunta on minulla niin paljon runsaampaa että selluliitit on silloin helpompi sulattaa lähes tai kokonaan pois. (Viimeksi sain ne kokonaan pois 2010, mutta taustalla olikin pitkän parisuhteen päättyminen joka aiheutti sen että paino lässähti alipainon puolelle, joten ei mikään erinomainen vapaa- ja omaehtoinen saavutus kuitenkaan. En oikein usko että tulen enää koskaan olemaan yhtä sutjakassa kunnossa, mutta lieneekö sillä edes merkitystä...)

Mutta kasvojen kanssa olen teinistä asti ongelmoinut. Kauniiksi sanovat vain nuoret miehet halutessaan seksiä. Ihan tavallisen näköiseksi sanovat realistiset miehet jotka haluavat olla neutraaleja tai tsempata lievästi jos veivaan jotain naamadraamaa. Miehen ja rujohkon näköiseksi on sanottu tässä nettideittien tiimellyksessä netissä kanssakäymisessä ollessa, livenä ei ole kukaan kehdannut alkaa väittämään että näytän mieheltä.

Aina kun minulla menee huonommin, vihaan kasvojani. Varsinkin kun luin että 80 % ihmisistä asettaa kauniit kasvot etusijalle kauniin kropan sijasta, tuli taas kerran sellainen tunne että minulla ei ole koskaan ollut mitään tsänssejä olla haluttu ja rakastettu. Ei oikeasti. En tiedä voisiko joku ihminen ajatella samalla tavalla joka kokee inhoa jotain toista kehonsa osaa kohtaan? Tuntuisi vähän pöljältä ajatella että "minua ei rakasteta koska minulla on iso perse". Mutta onko sitten jotenkin mukamas älykkäämpää pelätä rakkaudenpuutteen johtuvan rujosta turpavärkistä? En minä tiedä.

Ei sillä kuitenkaan pitäisi olla mitään merkitystä millaiseksi minua haukkuu joku mies jota en muutenkaan ajattelisi kumppanikseni tai partnerikseni. Ongelma siinä on se että se kuitenkin nakertaa itsetuntoa ja pelkää että kaikki muutkin inhoavat, ne jotka eivät hauku ääneen.

Loppujenlopuksi minulle ulkonäöllä ei ole juuri mitään muuta väliä kuin että löydänkö miehen jota se miellyttää. Jos en löydä niin on herttaisen samantekevää mitä kukaan ajattelee ulkonäöstäni, kun ei kukaan ole se joka voisi päästä nauttimaan siitä intiimillä tasolla. Mikään kauneuden mainostaulu minun ei tarvitse joka suuntaan olla, eikä tehdä vaikutusta mahdollisimman moneen ihmiseen. Jos kokisin että pitäisi, varmaankin yrittäisin opetella meikkaamaankin vaikka koen sen suorastaan ylitsepääsemättömän vaikeana operaationa. Vaatteetkin olisi aina mahdollisimman hienot, eikä niin että huinin sporttikuteissa pitkin pusikoita.

Olen lähes 5 v kuulostanut varmaan ihan helvetin ulkonäkökeskeiseltä ja pinnalliselta ihmiseltä aina kun on tullut näistä ulkonäköasioista kyse, mutta ihan siis todellakin siinä on taustalla lurkkimassa se pelkoni ettei kukaan enää koskaan rakasta minua. Ja yhtä pelottavaa on se etten itse saa rakastaa ketään, kun ei miesten kohdalla tule useinkaan sellaista tunnetta että tämä on sen näköinen että hän voisi olla "minun". Vastaisi siis jotain animus-hahmoa joka alitajunnassani kuitenkin kummittelee. Jos Jungia on uskominen.
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #8 : la 21.03.2015, 12:02:33 »
Onhan se niinkin, että kauneutta on monenlaista. Nämä ovat pitkälti myös makuasioita, mitä yleensä ihmisen piirteistä pidetään vetoavana. Myös sisäinen kauneus on ominaispiirre, joka kertoo mielestäni ihmisestä paljon enemmän kuin pelkkä ulkoinen koreus. Ketään ei pitäisi kuitenkaan arvioida pelkän ulkonäön tai mieltymyksien takia. Käytös & teot ratkaisevat enemmän, eli minkä kuvan jokainen ihminen itsestään muille antaa.

Kaiken muun lisäksi erilaisuuden hyväksyminen ei kuuluisi olla mikään uhka itselle eikä sen puoleen muillekaan. Pikemminkin se on rikkaus itsessään, sillä kaikki me olemme omalla tavallamme kauniita, kansalaisuudestamme, rodustamme, ihonväristämme, tai taustoistamme huolimatta. Toisaalta, mitä vahvempi itsetuntemus ihmisellä on, sitä paremmin hän hyväksyy ympärillään olevaa erilaisuutta. Näin saadaan ikään kuin uutta ulottuvuutta oman ajattelumme piintyneisiin kauneuskäsityksiin.

- Tähän harhaan auttaa mielestäni vain lukuisat kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa; heitä tapaamalla, heihin tutustumalla, heitä kuulemalla - voimme oppia uusia asioita ihmisyydestä, jossa valmiiksi pureskellut harhakuvitelmat voi huoletta heittää romukoppaan. Ihmisen todellinen sisäsyntyinen vetovoima heijastuu kuitenkin aina enemmän persoonasta, kuin ulkoisista tekijöistä. Pinnallisuus on itse asiassa vain ohutta kuorta, joka monesti karisee pois kun ihmisen luonteeseen tutustuu syvällisemmin.

-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Ei kukaan

  • Täysjäsen
  • Viestejä: 105
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #9 : la 21.03.2015, 12:47:32 »
Ulkonäkökeskeisyys juontuu alkujaan parinvalinnasta. Monet eläimet ovat parinvalinnassaan hyvin ulkonäkökeskeisiä, vaikka muitakin ominaisuuksia korostetaan, kuten tanssitaitoa (myös ihmisillä):

World's Weirdest - Birds "Moonwalk" to Impress the Ladies
The Sultry Dance of the Bowerbird

Desmond Morrisin Hellyyden anatomia oli aikoinaan omalla kohdalla valaiseva lukukokemus. Morrisin kaikkia näkemyksiä ei kannata purematta niellä ja ajanhammaskin lienee kirjaa osaltaan nakertanut, mutta edelleen se on ainakin ajatuksia herättävä.

Ei ulkonäkökeskeisyys ole enää yksin sitä. Ulkonäöstä on tullut valttikortti elämän useille sektoreille, koskien esim. tähteyttä, julkisuutta. Ei se mikään ehdoton edellytys ole, kuten ei ole parinvalinnassakaan ja siinä menestymiselle. Kauneusihanteiden mukaisesta ulkonäöstä ei silti haittaakaan ole. Sillä voi myös kompensoida muita puutteita.

Halu tuntea itsensä kauniiksi tai komeaksi on jossain määrin heijaste tästä ulkonäkökeskeisyydestä. Kyse ei ole niinkään sisäsyntyisestä ominaisuudesta, vaan pitkälti opitusta asiasta, joissa on alueellisia ja kulttuurillisia eroja. Opimme pienestä pitäen sitä, että tietynlainen kauneus ja komeus (ulkonäölliset asiat) liittyvät positiiviseksi koettaviin asioihin, kuten rohkeuteen, menestykseen ja voimaan. Länsimaiseen kulttuuripiiriin (joskin se on globalisoitunut) kuuluville erityisesti viihdeteollisuus opettaa meille sitä, vaikka kaunotarta ja hirviötäkin joukkoon sakeaan mahtuu. Halu olla kaunis tai komea liittyy silloin usein haluun olla myös niiden muiden ihanteiden mukainen, ainakin joidenkin. Ihmisestä riippuen, että mitä. Se saa voimaa niistä.
« Viimeksi muokattu: la 21.03.2015, 13:19:09 kirjoittanut Ei kukaan »

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15819
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #10 : la 21.03.2015, 12:53:34 »
Alunperin kauniiksi ja komeaksi on mielletty piirteet jotka edesauttavat lisääntymisterveyttä. Kookas vartalo kertoo siitä että eläimellä on ollut resursseja kasvattaa kokoaan, eihän se voi sairaskaan olla jos kasvaa. Symmetriset kehonpuolet ihmisellä puolestaan ovat terveyden ilmaisin, olemmehan visuaalinen laji ja erotamme kasvoista yksilötkin toisistaan, paljon muutakin informaatiota saadaan kasvoista ja kehosta muutenkin.

Mutta kuten taisi Desmond Morriskin kirjoissaan todeta, meillä on taipumusta liioitteluun. Eikä vain meillä, vaan eläimaailmassa myös. Jokin lintu saattaa hylätä omat munansa jos sille tarjoutuu tilaisuus päästä hautomaan suurempaa munaa. Ja niin edelleen, eli tietyt ominaisuudet toimivat eri lajeille jonkinlaisina yllykkeinä. Jos naisen kapea vyötärö kertoo siitä että nainen ei ole vielä tuhlannut resurssejaan muille miehille synnytettyihin lapsiin, silloin miehen kannattaa tietenkin tavoitella tuollaista naista. Ajoittain kapean vyötärön korostaminen/teeskentely erinäisin menetelmin on ryöstäytynyt täysin käsistä. On kuin sukupuolten välillä olisi loputon kilpavarustelu...

Mikäköhän liioittelun laukaisee? Minkä vuoksi kaiken pitää olla hyper super? Onko liioiteltu automaattisesti kauniimpi? Ihmisillä sen ymmärtää että liioitteluun johtaa järkeily että minun on saatava tämä ominaisuus esille itsessäni jonka avulla pariudun, mutta sitä alkuperäistä eläinmaailmassa kehittynyttä "superominaisuuksien" fanitusta en oikein ymmärrä. Ehkäpä eläin ei vaan osaa mieltää että aina ei suurempi olekaan parempi? (Ei ole jos ei oma persus riitä ison munan hautomiseen...!)
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #11 : la 21.03.2015, 13:48:08 »
Täytyy kyllä myöntää, että itsekin jonkinlaisen kauneudentajun omaavana persoonana kiinnitän eri asioissa huomiota juurikin tuohon edellä mainittuun symmetriaan, varsinkin ihmisen olemuksesta puhuttaessa. Tärkeintä kuitenkin on, että kaikki osa-alueet ovat tasapainossa sen kanssa miten jokainen yksilö kehoaan sekä ajatuksiaan kykenee kantamaan. Kyse on siis enemmänkin esteettisestä kokonaisuudesta, kuin yksittäisten tekijöiden merkityksestä kokonaiskuvaan. Tähän kaikkeen vaikuttaa lisäksi se, että ajatukset kohtaavat edes jollakin tasolla. Eleet ilmeet, sekä sanaton viestintä yleensäkin on osa tätä ihmisten välistä kommunikaatiota.

Jos siis kemiat henkisesti & fyysisesti jonkun mielenkiintoa herättävän henkilön kanssa toimivat luontaisesti omalla tasollaan, niin silloin ei ole väliä sillä täyttääkö joku ihminen jotkut ulkoapäin sanellut kriteerit. Kun ihmiseen tutustuu paremmin, niin tietyt vähemmän huomioitavat piirteet menettävät merkitystään, kun taas jotkut oleellisemmat ominaisuudet saavat enemmän painoarvoa. Olennaista vaikutusta voi olla mm. elämänarvoilla, tai sitten yhteisillä kiinnostuksen kohteilla. Samansuuntainen ajatusmaailma on myös yhdistävä tekijä, josta saattaa lopulta syntyä mielenkiintoinen kombinaatio ihmisen kiinnostavuudesta, joka sitten mahdollisesti laukaisee lähempään tutustumiseen vaadittavat mekanismit.

Jos siis ihminen miellyttää kokonaisuutena joka suhteessa, niin silloin ihastumista voi olla vaikea välttää. Ehkä tämä seikkaperäinen analyyttinen käsittely ei kuitenkaan välttämättä täysin tee oikeutta sille ajatukselle, että ihmisten kohtaamisissa on kuitenkin tämän lisäksi moninaisia muitakin tasoja; jossa visuaaliset, kuin kielellisetkin elementit yhdistyvät saumattomasti toisiinsa. Lopulta myös tiedostamattomat viettipyyteet vaikuttavat siihen, miten puoleensavetävänä toinen osapuoli koetaan, on sitten kyseessä parinvalinta, tai jonkunlainen muu yksilöiden välinen kanssakäyminen. 

« Viimeksi muokattu: la 21.03.2015, 13:59:53 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Tummasilmäsusanna

  • Vieras
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #12 : la 21.03.2015, 15:49:11 »
Itse olen viimeaikoina ajatellut paljonkin kauneuden ja estetiikan merkitystä elämässä. Olen huomannut, miten paljon kaunis ympäristö vaikuttaa olotilaani. Kaipaan ympärilleni harmoniaa, järjestystä ja estetiikkaa, epäjärjestys ja sotku saavat olon ahdistuneeksi. Kaunis maisema aiheuttaa esteettisen, elävöittävän kokemuksen.

Tokihan sitä tässä mielessä omakaan ulkonäkö ei ole täysin yhdentekevä. Kai me kaikki haluamme olla kauniita, mukavia katsella. Ihmisessä tämä on kuitenkin vain yksi pieni tekijä, jonka arvo on nostettu kohtuuttoman korkeaksi.

Minullakin oli kausi, kun olin hyvin ulkonäkökeskeinen. Se johtui ehkä siitä, etten kokenut olevani tarpeeksi ekstrovertti, ja että vain sellaisia luonteenpiirteitä arvostetaan. Ajattelin, että jospa saisin muiden arvostuksen ulkonäön avulla. Tämä johti siihen, että ihmisarvoni tuntui olevan riippuvainen ulkonäöstäni.

Onneksi olen oppinut muuttamaan ajatusmaailmaani.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16170
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #13 : la 21.03.2015, 21:22:18 »

Halu tuntea itsensä kauniiksi tai komeaksi on jossain määrin heijaste tästä ulkonäkökeskeisyydestä. Kyse ei ole niinkään sisäsyntyisestä ominaisuudesta, vaan pitkälti opitusta asiasta, joissa on alueellisia ja kulttuurillisia eroja.

Ulkonäköihanteet osin aina vaihtelevat kulttuuristen ja alueellisten etnisyyksien mukaan. Joka kulttuurissa silti lienee sama ilmiö, että ulkonäön viehättävyys ja sen "huolto" on naiselle tärkeämpi asia kuin miehelle? Ulkonäön merkitys on siten biologisesti (suvunjatkamiseen tähtäävänä etuna) tärkeämpi naisten kuin miesten kohdalla.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14872
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #14 : su 22.03.2015, 08:30:58 »


Olen kuullut väitteen (muistaakseni Yalen yliopiston psykologian luennoitsija, tähän hätään ei linkkiä!), että kauneusleikkaukset todella parantaisivat itsetuntoa pysyvästi ja olisivat siten luoteeltaan pikemminkin korjaavia kuin muuttavia. Väite tuntui kyllä uskomattomalta, mutta ehkä olen vain ennakkoluuloinen.

Varmaankin myös se Audrey Hepburnin käyttämä design-luomus paransi hänen itsetuntoaan koko siksi ajaksi, kun hän asua käytti. Oikea kysymys on kuitenkin se, oliko Audreylla syytä kokea kehnoutta ulkonäkönsä takia tai epäillä sitä, onkohan hän ollenkaan kaunis?

Lainaus
Se taas, että kauniit naiset ottavat paineita kauneudestaan ja tietoisesti tai tiedostamatta vähättelevät sitä, ei kyllä ole ollenkaan ihmeellistä. Tärkeästä ja hyödyllisestä asiasta huolehditaan, ja useimmat kauneuden lajit ovat katoavaisia.

? Eli kauniiden naisten on luonnollista olla huolissaan ulkonäöstään? Rumien ei niinkään vai miten tämä meni? Vai esitätkö kenties, että kaikkien naisten on luonnollista olla epävarmoja itsestään ja kelpaavuudestaan?

Huolehtiminen tärkeästä asiasta ei tarkoita paineistumista. Minusta esim. toimeentulo ja taloudellinen vakaus on tärkeä asia. En minä siitä kuitenkaan paineistu jatkuvasti, koska mitään uhkia sille ei ole näköpiirissä. Moni muukin asia elämässäni on hyödyllistä ja tärkeää. Mutta en silti koe niiden kohdalla jatkuvaa riittämättömyyttä. (En muuten edes ulkonäön kohdalla.)

« Viimeksi muokattu: su 22.03.2015, 16:51:41 kirjoittanut Safiiri »

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15819
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #15 : su 22.03.2015, 10:07:47 »
Audrey Hepburn on nainen jota olen aina pitänyt kauneuden ruumiillistumana. Rakastan siroutta ja isoja silmiä. Kummassakin sukupuolessa.

Mutta sitä voi miettiä että jos on itse vaan tavis tai tuntee itsensä jopa peikoksi, että kannattaako ihmetellä tai tuohtua jos joku itse kauniina pitämänsä ihminen ei pidä itseään kauniina. Eihän kenelläkään ole mitään velvollisuutta pitää omasta kropastaan miltään kohdin, mikä joskus tuntuu unohtuvan niiltä ihmisiltä jotka kehuvat tai kadehtivat toisia ihmisiä. Ja ennenkaikkea se oma makuhan saattaa olla sellainen että ei vaan kertakaikkiaan fanita sitä kehotyyppiä joka on sattunut itselle osumaan.

Mikä on kyllä todella harmi. Parempihan se ihmisellä olisi olla jos hän on ihan sinut olemuksensa kanssa. Kumma kyllä jotkut naiset pääsevät tähän siinä iässä kun alkaa se olemus jo repsahtaa, eli on sitä ryppyä ja roikkumista sun muuta. Onko siinä sitten taustalla toteamus että "antaa mennä kun on mennäkseen" vai tuleeko vihdoinkin se heurekaoivallus että hiihoo näytän ihan ihmiseltä - koska olen ihminen!

Jokatapauksessa se draama ja trauma oman ulkonäön kanssa on hemmetin tympäisevää ja kyllähän sen ainakin itse olen huomannut että aina silloin kun on parempi mieli ei todellakaan kipuile ulkonäkönsä kanssa. Vaikea kuitenkaan aina tietää kumpi on muna ja kumpi on kana. Tuleeko hyvä mieli koska on ok, vai onko ok koska on hyvä mieli.
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3129
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #16 : su 22.03.2015, 12:30:45 »
Lainaus
Se taas, että kauniit naiset ottavat paineita kauneudestaan ja tietoisesti tai tiedostamatta vähättelevät sitä, ei kyllä ole ollenkaan ihmeellistä. Tärkeästä ja hyödyllisestä asiasta huolehditaan, ja useimmat kauneuden lajit ovat katoavaisia.

? Eli kauniiden naisten on luonnollista olla huolissan ulkonäöstään? Rumien ei niinkään vai miten tämä meni? Vai esitätkö kenties, että kaikkien naisten on luonnollista olla epävarmoja itsestään ja kelpaavuudestaan?

Hyviä kysymyksiä.

Ihmiset ylipäätään ovat huolissaan siitä, kelpaavatko he. Nuorilla ja vähän vanhemmillakin naisilla kelpaamista katsotaan usein kauneuden läpi. Niin usein, että sellainen arvotus alkaa helposti tuntua luonnolliselta. En tiedä, onko se sitä.

Omasta kelpaamisestaan (kelpoisuus=fitness!) ovat huolissaan kaikki ihmiset, eivät ainoastaan naiset. Syrjäytyneeksi päätymisessä suuri tekijä lienee se, että ihminen katsoo, ettei hän kelpaa eikä tule koskaan kelpaamaan teki hän sitten mitä tahansa. Tästä seuraa se, että elämä menee pelkäksi olemiseksi.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #17 : su 22.03.2015, 14:39:05 »
Kuunnelkaahan joskus äitejä ja tyttölapsia vaateostoksilla, kun sovituksessa käydään läpi sitä miten kauniilta lapsi näyttää sovitettavassa vaatteessa. En tiedä onko se äitien keino "myydä" lapselle oma järkevä(?) vaatevalinta. Mutta monesti jo pienelle lapselle opetetaan kiinnittämään huomiota ulkonäköön.

Ihminen näkee itsensä hyvin erinäköisenä kuin ulkopuolinen katsoja. Ääresimerkkinä anorektinen henkilö, joka näkee itsessään jatkuvasti liikaa jossain kohtaa ja ulkopuolinen näkee liian laihan kuihtuneen ihmisen.

Voisinpa sanoa, että on oikein helppoa ollut elää tavallisen ja arkipäiväisen näköisenä. Iän karttuessa ei ole kovin paljoa menetettävää ja aiemmin ei ole ollut huolta siitä, että jokin saavutus olisi ulkoisten ominaisuuksien ansiota :)

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14872
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #18 : su 22.03.2015, 17:00:17 »
Audrey Hepburn on nainen jota olen aina pitänyt kauneuden ruumiillistumana. Rakastan siroutta ja isoja silmiä. Kummassakin sukupuolessa.

Mutta sitä voi miettiä että jos on itse vaan tavis tai tuntee itsensä jopa peikoksi, että kannattaako ihmetellä tai tuohtua jos joku itse kauniina pitämänsä ihminen ei pidä itseään kauniina. Eihän kenelläkään ole mitään velvollisuutta pitää omasta kropastaan miltään kohdin, mikä joskus tuntuu unohtuvan niiltä ihmisiltä jotka kehuvat tai kadehtivat toisia ihmisiä. Ja ennenkaikkea se oma makuhan saattaa olla sellainen että ei vaan kertakaikkiaan fanita sitä kehotyyppiä joka on sattunut itselle osumaan.

Kukas siitä tuohtui? Minä ainakin yritin kertoa, ettei ulkonäöllä ja sillä, onko epävarma ulkonäöstään, ole välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa. Kaikkien jumalaisen kauniina ihailema voi olla suuri epäluottamus juuri sen riittävyyteen. Yhtä lailla susiruma voi olla täysin piittaamaton koko kysymyksestä ja hyvin sinuta oman olemuksensa kanssa. Itsetunto ei riipu siitä, onko siihen syytä vai ei lahjakkuuden, älykkyyden, osaavuuden tai ulkonäöllisten ansioiden takia.

Lainaus
Jokatapauksessa se draama ja trauma oman ulkonäön kanssa on hemmetin tympäisevää ja kyllähän sen ainakin itse olen huomannut että aina silloin kun on parempi mieli ei todellakaan kipuile ulkonäkönsä kanssa. Vaikea kuitenkaan aina tietää kumpi on muna ja kumpi on kana. Tuleeko hyvä mieli koska on ok, vai onko ok koska on hyvä mieli.

Naisten ulkonäköpaineita synnyttää aika tavalla kulttuurinen tapa arvottaa nainen kuin nainen ulkonäköperustein. Mutta huono itsetunto - josta myös miehet kärsivät - johtuu sitten vähän muista taustoista. Viime aikoina kyllä miehetkin ovat alkaneet kärsiä ulkonäköpaineista. Toisaalat naisetkin joutuvat osoittamaan pätevyyttään myös muilla avuilla kuin pelkällä kuppikoolla.



Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16170
Vs: Ulkonäkökeskeinen maailmankuva
« Vastaus #19 : su 22.03.2015, 22:55:33 »
Kuunnelkaahan joskus äitejä ja tyttölapsia vaateostoksilla, kun sovituksessa käydään läpi sitä miten kauniilta lapsi näyttää sovitettavassa vaatteessa. En tiedä onko se äitien keino "myydä" lapselle oma järkevä(?) vaatevalinta. Mutta monesti jo pienelle lapselle opetetaan kiinnittämään huomiota ulkonäköön.

Mutta tytöille tietynlainen kauneuskäsitys on ilmeisen luonnollista (Tuhkimo, Lumikki ja tietynlainen prinsessakuva). Ei tytöille tarvitse tyrkyttää vaaleanpunaisia hepeneitä, monet tykkäävät niistä ihan vapaasti.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo