Kirjoittaja Aihe: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?  (Luettu 3524 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15819
Olin laittanut tällaisen linkin talteen että käsittelen sitä uudella foorumilla, ja nyt muistaessani teen niin. Mielestäni tämä asia on sen verran tärkeä että se ansaitsee aivan oman ketjunsa. Olen itse oikeudenmukaisuuden fanaattinen kannattaja, mutta toisaalta olen ihmetellyt jo vuosia että miten kummassa asiat voivat hyvin helposti kääntyä niin päin että jos jotakuta ihmistä on jotenkin rääkätty, niin se onkin mukamas ihan oikein hänelle. (Tulee joku Lapinlahden lintujen lausahdus mieleen, tämä "ja kun tarkemmin asiaa ajattelee niin se ... oli sille ... ihan oikein". Tässä linkki:

http://www.theguardian.com/commentisfree/oliver-burkeman-column/2015/feb/03/believing-that-life-is-fair-might-make-you-a-terrible-person?CMP=share_btn_fb

The world, obviously, is a manifestly unjust place: people are always meeting fates they didn’t deserve, or not receiving rewards they did deserve for hard work or virtuous behaviour. Yet several decades of research have established that our need to believe otherwise runs deep. Faced with evidence of injustice, we’ll certainly try to alleviate it if we can – but, if we feel powerless to make things right, we’ll do the next best thing, psychologically speaking: we’ll convince ourselves that the world isn’t so unjust after all.

Eli ihmiset huomaavat ettei paha tai hyvä saa sitä palkkaa mikä sille kuuluisi ja maailma vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta. Kun tarpeeksi asia alkaa ahdistamaan, tapahtuu psykologinen hokkuspokkus ja kappas: maailma ei olekaan epäoikeudenmukainen...!

What’s truly unsettling about the just-world bias is that while it can have truly unpleasant effects, these follow from what seems like the entirely understandable urge to believe that things happen for a reason.

...

Facing the truth – that the world visits violence and poverty and discrimination upon people capriciously, with little regard for what they’ve done to deserve it – is much scarier. Because, if there’s no good explanation for why any specific person is suffering, it’s far harder to escape the frightening conclusion that it could easily be you next.

Halutaan uskoa että tapahtuvilla asioilla on aina syynsä. Ajatus että joku kokisi pahaa ilman omaa syytä johtaa sen tiedostamiseen että maailmassa voi tapahtua ihan mitä vaan, ja loppujen lopuksi on vastassa pelottava mahdollisuus: sinä itse olet seuraava.

Eihän kukaan sellaista kestä ajatella että omalle itselle tapahtuisi jotain... Näin ollen maailmasta pitää tehdä järjellinen ja oikeudenmukainen vaikka väkisin. Tätähän se on aina uskontojen parissakin ollut. Ihmiset keksivät jotain helppoja temppuja joilla mukamas tekevät itsestään vanhurskaita (Raamatun lukeminen, rukouspyörän pyörittäiminen, rukoilu viisi kertaa päivässä), ja sitten kaikki muut ihmiset (ainakin "väärä"uskoiset) voivat vapaasti painua vaikka helvettiin, koska minä olen nyt taivaskelpoinen piste.



Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4069
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #1 : pe 20.03.2015, 10:36:27 »
Mitä tarkoittaa paha? Mitä tarkoittaa oikeudenmukaisuus?

Jos rikon lakia, minun katsotaan olevan paha. Kun poliisi rankaisee minua, koska olen paha, poliisin katsotaan olevan hyvä.

Koska olen paha, arvomaailmani on pakko olla käänteinen yleisesti noudatettuun hyvään arvomaailmaan verrattuna.

Pahan ja rikollisen arvomaailmani antamalla "oikeutuksella" voin lähteä esimerkiksi vesille veneellä, josta puuttuu lain määräämiä varusteita. Paatuneena taparikollisena en koe pahan tekoni johdosta omantunnontuskia, koska siitä ei aiheudu kenellekään haittaa – niin kuin tämä nyt olisi mikään peruste tehdä rikoksia. Kun poliisi porhaltaa paikalle ja sakottaa minua pahuudestani, koen kieroutuneessa pahassa mielessäni poliisin edustavan tilanteessa pahuutta ja itseni olevan vain pahuuden uhri. Aiheutuuhan poliisin toiminnasta haittaa minulle. Tällainen ajattelu on tietysti täysin pahaa, ja kuuluisin vankilaan.

Oikeudenmukaisuuskäsitykseni on tietysti myös kieroutunut - niin kuin voi pahan ihmisen oikeudenmukaisuuskäsitykseltä odottaakin.

Sen sijaan, että kannattaisin yleisesti hyväksyttyä oikeudenmukaisuuskäsitystä, joka perustuu ihmisten eriarvoisuuteen ja vähemmistön määräysvaltaan, kannatan luonnonvastaisesti tasa-arvoon perustuvaa oikeudenmukaisuuskäsitystä, joka ei ole missään käytössä eikä tule koskaan olemaankaan. Sanoohan jo luontokin, että vahvemman kuuluu määrätä, ja heikomman kuuluu totella. Ja pulinat pois.

Vastasin käytännössä itse esittämiini kysymyksiin. Paha on sitä, että ei tottele lakeja ja määräyksiä. Ja oikeudenmukaisuus on sitä, että toimitaan lakien edellyttämällä tavalla. Kaikki muu on pelkkää rikollista haihattelua. Koska olen paha, jatkan sitä.

socrates

  • Vieras
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #2 : pe 20.03.2015, 11:26:01 »
Eli ihmiset huomaavat ettei paha tai hyvä saa sitä palkkaa mikä sille kuuluisi ja maailma vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta. Kun tarpeeksi asia alkaa ahdistamaan, tapahtuu psykologinen hokkuspokkus ja kappas: maailma ei olekaan epäoikeudenmukainen...!

En jaksanut tavailla linkkejä, mutta ilmeisesti tässä on kyse ilmiöstä, minkä mainitsin Juhan kohdalla tapahtuneen.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10523
  • Keljun kiskoja
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #3 : pe 20.03.2015, 12:03:51 »

Norma:  Eli ihmiset huomaavat ettei paha tai hyvä saa sitä palkkaa mikä sille kuuluisi ja maailma vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta. Kun tarpeeksi asia alkaa ahdistamaan, tapahtuu psykologinen hokkuspokkus ja kappas: maailma ei olekaan epäoikeudenmukainen...!
Norma:  Halutaan uskoa että tapahtuvilla asioilla on aina syynsä.
Norma:  Eihän kukaan sellaista kestä ajatella että omalle itselle tapahtuisi jotain... Näin ollen maailmasta pitää tehdä järjellinen ja oikeudenmukainen vaikka väkisin.


Vaikuttaa siltä että kun ikävälle on syynsä, niin se poistaisi jonkun mielestä ikävän (teon, ...) hahmottamisen epäoikeudenmukaiseksi. Kun tekijällä on syynsä, on uhri se, jota tulee patistella tuon syyn mukaiseen ruotuun. Joo. Kyllä tuota tapahtuu. "Uhri maksaa aina laskun".

Oma logiikka menee niin, että kaikella on syynsä. Ihan aina.

Syyn takia tehty toimi ei välttämättä ole kaikille hyväksi. Se, mikä ei ole hyväksi toiselle, on toista vastaan. Joskus kyseessä syiden ja ongelmien seurausten kohtuullinen jakaminen, joskus täysin yksipuolisisti tai kohtuuttomasti.

Ikävän tuottamuksellisuus on vielä eri asia kuin tarkoituksellisuus. Jos tuottamuksellisuuteen liittyy kovakorvaisuus, niin asia lähenee tarkoituksellisuutta. Tätä on paljon. Hyväksyn ehkä liikaa, ja parempi olisi ehkä räyhätä enemmän.

Kyllä minä jonkin verran haen sen varmistusta, että voinko itse sopeutua johonkin omituisuuteen. Toisen sopeutumisvalmius voi olla lähes nollat, joten jotta kokonaisuus voi pelittää, varmistan sen, ettei pelitys jää minusta kiinni, ja tässä joskus joustan liikaa. Hyväntahtoisuutta käytetään hyväksi. Kun toisen kokonaistilanne on selkeä, voin ruveta katsomaan tarkemmin sitä, mitä toiselta voi vaatia. Itsesuojelullisuus ja välitön reagointi saa olla mitä eläimilläkin yleensä on, tosin siihen tilaan ei tule itseä saattaa, jos voi jotenkin tilan välttää.


Säädin viestiä paremmaksi.
« Viimeksi muokattu: pe 20.03.2015, 12:10:35 kirjoittanut Juha »
Keljun kaista kiskoilla.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10523
  • Keljun kiskoja
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #4 : pe 20.03.2015, 12:19:38 »
Vastasin käytännössä itse esittämiini kysymyksiin. Paha on sitä, että ei tottele lakeja ja määräyksiä. Ja oikeudenmukaisuus on sitä, että toimitaan lakien edellyttämällä tavalla. Kaikki muu on pelkkää rikollista haihattelua. Koska olen paha, jatkan sitä.


On sun klassikkoteema. Varmaan huomaat. Toisaalta myös askarruttava, eikä teemaa oikein saa selkeästi käsiteltyä loppuun asti. Näin tästä nousee jatkuvasti erilaisia ilmaisuja.

Kirjoitan tämän jutun ihan auki jossain vaiheessa. No, yritän. Jos onnistun, niin löytyy ihan toisenalaista nojautumista siihen, miten olemme liikkeellä.
Keljun kaista kiskoilla.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #5 : pe 20.03.2015, 14:00:38 »
Tunnettu tosiasía on, että maailma ei ole oikeudenmukainen paikka, vaikka sitä mm. erilaisissa ihmisoikeusjulistuksissa tuodaankin vahvasti esille. Kyse on enemmänkin jonkinlaisesta ideaalista arvosta, oikeamielisyydestä johon ihmisen tulisi maailmankatsomuksessaan pyrkiä. Tämänkaltainen ajattelutapa ei kuitenkaan kovinkaan usein toteudu siten kuin sen toivoisi toteutuvan. Vapauden tai rauhan aate on kyllä itsessään ihan jalo pyrkimys sekin, mutta erittäin harvoin se näkyy todellisena ihmisarvon kunnioituksena, tai toisen ihmisen arvostamisena omana yksilöllisenä itsenään.

Jatkuvasti kuitenkin näemme ympärillämme hätää, kärsimystä, sortoa, vihaa, yms. epäoikeudenmukaisuutta, johon ihmisluonto ikävä kyllä aina heikkouksissaan sortuu. Se on kuitenkin olennainen osa ihmisyyden synkkää olemusta, jolle ei valitettavasti voi mitään. Idealistiset kuvitelmat tasa-arvosta, tai yhdenvertaisuudesta karisevat yleensä siihen, kun oikeuksistaan & velvollisuuksistaan kiinni pitävät ihmiset ajavat periaatteitaan pelon sekä vallankäytön kylvämisellä. Tälläisestä ei voi ikävä kyllä versota kovinkaan hedelmällistä yhteiseloa, kun heikommat jäävät näissä mittelöissä aina vahvempien jalkoihin.

Onneksi sentään on olemassa vielä ihmisiä, jotka kykenevät kohtelemaan muita heidän arvolleen kuuluvalla tavalla; eli hyväksymään eri tavalla ajattelevan/toimivan osapuolen tasaveroisena yksilönä - ilman riidanhalua, pahantahtoisuutta, tai ilkeämielisyyttä. Tällöin ajatus oikemielisyydestä saa parhaimmassa tapauksessa ne oikeat raamit, joiden ympärille & sisään voi kenties rakentaa jotain pysyvämpääkin, niiden rosoisten inhimillisten särmien lisäksi.   
« Viimeksi muokattu: pe 20.03.2015, 14:03:14 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10523
  • Keljun kiskoja
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #6 : pe 20.03.2015, 22:48:19 »
Tunnettu tosiasía on, että maailma ei ole oikeudenmukainen paikka, vaikka sitä mm. erilaisissa ihmisoikeusjulistuksissa tuodaankin vahvasti esille. [...]


Tuohon tapaan olen itsekkin aiheesta keskustellut, ja samoin moni muu.

Minusta tuntuu nyt, että jos ajatellaan maailman oikeudenmukaisuutta ja sen pohdintaa, niin jotain ei mene max-hyvin. Tarkoitan, että parempaakin kehittelyä voi yritellä. Oiikeudenmukaisuus kanssakäymisen ominaisuus. Maailman kanssa kanssakäyminen voi olla aika erikoista.

Voiko maailmaan luoda suhteen niin, että on minä ja sitä ympäröivä maailma. Mielenkiintoinen kysymys. Kyllä tuo voi olla totta, halusipa järjellä sitä tai ei. Toisaalta jos tiedollisesti ajattelee vaikka lähtien jostain selvitysodotuksesta, niin maailma on tahona hyvin hankala juttu lähestyä parempaa oikeudenmukaisuutta. Ehkä kyseessä on järjettömyys, vaikka voi olla tavallista.


Toisaalta koko oikeudenmukaisuus-käsite on hankala ja nähtävästi myös kunnon näkemysten pääsyn esteenä. Oikeudenmukaisuus on tosiaan kanssakäymiseen liittyvää, eikä kanssakäymisen oikeudenmukaisuudelle ole staattista kaavaa. Dynaaminen mallikin on hiton vaikea luoda, ja se on ainoa järkevä mahdollinen.

Ehkä oleelliselta osin toimivan dynaamisen mallin voisi raapustaa. Jos ei reseptikirjaksi, niin sitten ajatusten selkiyttämiseksi. Näin näen monet pohdinnat ja teoriat.
Keljun kaista kiskoilla.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10523
  • Keljun kiskoja
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #7 : pe 20.03.2015, 23:13:39 »

Kopek taisi puhua kaavaratkaisuista. Kun niitä toteuttaa, on kaikki usein ok. Tämä on tosiaan sitä yleistä oikeudenmukaisuutta. Kyseessä on tietoisesti tai normatiivisesti rakennetuun peliin tai järjestelyihin liittyvä odotus. Peli luo yhdenmukaisuutta, ja siitä poikkeaminen voi olla hankala. Toisaalta peli voi olla miten vino vain joillekin.

Jos ajatellaan lain ja järjestyksen rikkomisen oikeudenmukaisuutta tai epäoikeudenmukaisuutta, niin silloin tulisi arvioida myös sitä, miten oikeudenmukainen on se luotu järjestely, jota rikotaan tai noudatetaan. Yleensä demokratiassa oleminen riittää siihen, että on "allekirjoituksellaan" sitoutunut maan vallitseviin käytännöihin.


Oikeudenmukausuuteen liittyvää voi yrittää hahmotella ...


Tahot, osapuolet

1.  oikeudenmukaisuus kahdenvälisissä suhteissa
2.  oikeudenmukaisuus suhteessa moneen ihmiseen (yhteisöt, joukot, kimpat, ...)


Ajallisuus

1.  oikeudenmukaisuus nykyhetken tahoihin
2.  oikeudenmukaisuus tuleviin sukupolviin
3.  oikeudenmukaisuus suhteessa menneisiin ihmisiin (ehkä myös tärkeä)


Menettelyt

A1.  oikeudenmukaisuus suhteessa suoraan kokemusta välittävään tilanteeseen, yhteyteen, jossa osapuolena aina 2-N tahoa
B1.  omat oikeudenmukaiset asenteet
B2.  sidosryhmien oikeudenmukaiset asenteet
C1.  omat oikeudenmukaiset uskomukset
C2.  sidosryhmien oikeudenmukaiset uskomukset
D1.  oikeudenmukaisuus suhteessa omiin normeihin ja kirjoittamattomiin sääntöihin (lasikatot, ...)
D2.  oikeudenmukaisuus suhteessa sidosryhmien normeihin ja kirjoittamattomiin sääntöihin (tabut, ...)
E1.  omat oikeudenmukaiset fantasiat, näkemykset, ajattelutavat ja maailmankuvat
E2.  sidosryhmien oikeudenmukaiset fantasiat, näkemykset, ajattelutavat ja maailmankuvat
F1.  oikeudenmukaisuus  suhteessa omiin periaatteisiin
F2.  oikeudenmukaisuus  suhteessa sidosryhmien lakiin
G1.  omat oikeudenmukaiset toimet ja käytännöt
G2.  sidosryhmien oikeudenmukaiset toimet ja käytännöt

Menettelyjen järjestys tarkoituksella tuo. Suora yhteys (A1) on lopulta se, mitä menettelyjen B1-G2 tulisi tuottaa maksimissaan tavalla, jota on vaikea kuvata täsmällisesti. Herää kysymys, että mitä menettelyjen on tarkoitus palvella, ja mikä menettely tuottaa milloinkin parhaiten haetun palvelun.
Keljun kaista kiskoilla.

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 7399
  • Hai Sixteen!
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #8 : pe 20.03.2015, 23:15:30 »
verran tärkeä että se ansaitsee aivan oman ketjunsa. Olen itse oikeudenmukaisuuden fanaattinen kannattaja, mutta toisaalta olen ihmetellyt jo vuosia että miten kummassa asiat voivat hyvin helposti kääntyä niin päin että jos jotakuta ihmistä on jotenkin rääkätty, niin se onkin mukamas ihan oikein hänelle.
Suomessa livenä törmäsin siihen (90-luvulla) että kun tuli puhe juutalaisten jatkuvasta vainosta historian aikana niin puhekaveri alkoi heitellä syyksi että jospa se on ansaittu, että niissä juutalaisissa on sitten oltava jotain vikaa..

Missä kohu siellä persu.                    Estolistallani ovat (eivät näy selaimellani):
Missä persu siellä poliisi.                    VA, Saares, Toope.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 427
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #9 : pe 20.03.2015, 23:28:47 »
Mitkään teoreettiset mallit, tai vielä vähemmän puolivalmiit reseptintapaiset kaavat eivät ikävä kyllä kelpaa oikeudenmukaisen kohtelun raameiksi; ei myöskään millään toimimattomilla poppakonsteilla saada vääryyttä, sortoa, tai kidutustakaan maailmasta täysin kitkettyä. Ihmiset ovat yleensä taipuvaisia analysoimaan asioita liikaa, jättäen kaiken teorian tasolle. Ohjelmajulistukset sinällään ovat pelkkää näennäistä paperia, kun tosielämä astuu karuudessaan kuvioihin. 

Uskon varassa ei myöskään oikeudenmukaisuus tule reaalimaailmassa toteutumaan, siihen tarvitaan todellista tahdon lujuutta, sekä myös konkreettisia toimia, joilla puututaan vallitseviin epäkohtiin entistä hanakammin. Jos vain hiljaa vaietaan vääryyden edessä, niin silloin ikäänkuin annetaan epäoikeudenmukaiselle toiminnalle oikeutus, eli valjastetaan vallankäytön edellykset hirmutekojen suorittamiseen.

Ihmisiä tai oikeastaan kaikkia elollisia tulisi aina kohdella itseisarvoisesti kunnioittavalla tavalla, eikä siihen tarvita välttämättä edes lain voimaa, koska kaikki lähtee yksilöstä itsestään, joka lopulta heijastuu suvaitsevaisuutena laajempaan yhteisöön. Monesti riittää kun yksilötasolla tiedostaa eettisyyden periaatteen, jota sitten ihminen omalla esimerkillään toteuttaa sisäisen oikeustajunsa sanelemana. Aina ei tämäkään yksistään riitä, sillä ihmisluonnon arvaamattomuus on enemmän kuin ennalta arvattavaa, varsinkin kun on kyseessä oikeuksien & velvollisuuksien käytännön yhteensovittaminen.
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14872
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #10 : la 21.03.2015, 08:50:49 »
Voihan sen niinkin ajatella, että ihmiskunta ilmiselvästi ansaitseekin sen kaiken epäoikeudenmukaisuuden, jota maailmassa on. (Eikös tämä ole sen perisynnin idea?)

Poissa Einsten

  • Konkari
  • Viestejä: 722
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #11 : la 21.03.2015, 09:26:55 »
Mä ymmärsin, että johtopäätös on se, että ihmiset saa ansioidensa mukaan, minkä seurauksena maailma on oikeudenmukainen paikka. Ihmisten "hirviömäisyys" tulee siis tästä ensimmäisestä uskomuksesta, eikä oikeudenmukaisuuskäsityksestä. Oli miten oli, hyvä esitys jälleen sen puolesta, että moraali käytännössä on aika tasolla.

Chama

  • Vieras
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #12 : la 21.03.2015, 09:31:34 »
Minä en nyt ihan täysin ymmärrä, mistä me keskustellaan... ? Mikäli lähdetään liikkeelle siitä kaikkein todennäköisimmästä vaihtoehdosta, että kaikki se, mikä minulle elämäni aikana tapahtuu, on vain hyvin pieneltä osin omassa vallassani, ei ole mitään järkeä käyttää tämmöistä oikeudenmukaisuus - epäoikeudenmukaisuus akselia. Suurimmaksi osaksi asiat vain tapahtuvat.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4069
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #13 : la 21.03.2015, 10:20:45 »

Minä en nyt ihan täysin ymmärrä, mistä me keskustellaan... ? Mikäli lähdetään liikkeelle siitä kaikkein todennäköisimmästä vaihtoehdosta, että kaikki se, mikä minulle elämäni aikana tapahtuu, on vain hyvin pieneltä osin omassa vallassani, ei ole mitään järkeä käyttää tämmöistä oikeudenmukaisuus - epäoikeudenmukaisuus akselia. Suurimmaksi osaksi asiat vain tapahtuvat.

Mitä itselle tapahtuu ns. luonnollisista syistä - tapahtuu luonnollisista syistä. Ovatko luonnolliset syyt oikeudenmukaisia vai epäoikeudenmukaisia, sitä todellakin lienee turha pohtia. Asioita vain tapahtuu. Joskus on hyvä tuuri, ja tapahtuu hyviä asioita. Joskus on huono tuuri, ja tapahtuu huonoja asioita. Joillakin huono tuuri alkaa jo syntymästä, ja joillakin se näyttää kasautuvan. Mutta ei näillekään asioille mahda mitään. Joskus tulee kuitenkin mieleen - kun näkee esimerkiksi vammaisen lapsen - lähes viha siitä, että miksi elämän pitää olla niin epäreilua. Miksi jollekin annetaan hyvät kortit, jotka tuovat onnea ja menestystä. Miksi jollekin annetaan niin huonot kortit, että heidän elämänsä on lyhyt, kurja ja alusta loppuun pelkkää kärsimystä. Näin se vain on.

Oikeudenmukaisuus - epäoikeudenmukaisuus -akselille tullaan ehkä silloin, kun mietitään, mitä me ihmiset teemme toinen toisillemme. Tällöin kyseessä ovat ne elämäämme vaikuttavat asiat, jotka ovat jonkun toisen tekojen seurausta. Tarkemmin sanottuna yleensä sellaisten ihmisten tekojen seurausta, jotka ovat jollakin tavalla hallitsevassa asemassa meihin nähden. Jos esimerkiksi opettaja kohtelee oppilaita eri tavalla pelkän "pärstäkertoimen" perusteella tai vanhempien yhteiskuntaluokka-aseman perusteella, tällöin nousee esille kysymys, onko opettajan toiminta oikeudenmukaista. Samanlaisia kysymyksiä voidaan esittää lainsäädännöstä, virkamiesten toiminnasta ja niin edelleen.

Lehdessä oli uutinen, jossa kerrottiin, että elokuvan ”Wild” ikäraja oli nostettu kesken esityskauden 12 vuodesta 16 vuoteen jonkun katsojan valitettua, että elokuva ei sovi alle 16-vuotiaille. Oletetaan, että jotkut 13-15 -vuotiaat olivat käyneet katsomassa elokuvan ja kertoneet siitä kavereilleen, jotka myös päättivät mennä katsomaan sen. Mutta tällä välin ikärajaa olikin nostettu, eivätkä he enää päässeet katsomaan sitä.

Onko oikeudenmukaista sallia 13 vuotiaan nähdä elokuva, mutta kieltää viikon päästä 15 -vuotiasta näkemästä sitä? Eikö tässä tapauksessa kansalaisia ole kohdeltu eriarvoisesti, kun ”pelisääntöjä” on muutettu kesken pelin?

Edellä mainitsemani elokuva ei kuulu ”elokuvagenreeni” mutta sattuman oikusta kävin muiden seurana katsomassa sen. 15-vuotiaat eivät paljon menetä, joten asialla ei ole suurta yhteiskunnallista merkitystä. Tämä oli vain lehtiuutisen innoittama esimerkki. Paljon inhottavampaa pelisääntöjen muuttamista on tapahtunut muissa yhteyksissä, esimerkiksi ajokorttilainsäädännössä. Jollekin sallitaan, ja jollekin ei. Mopokortit, kuorma-autokortit, moottoripyöräkortit, kahdeksan kympin lätkä jne. Esimerkkejä löytyisi paljon.

socrates

  • Vieras
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #14 : la 21.03.2015, 10:40:41 »
Epäoikeudenmukaisuus syntyy pyrkimyksestä tulokselliseen toimintaan. Se vaatii organisointia, mikä synnyttää hierarkioita ja sitä kautta epätasa-arvoa.

Jos käy yksikseen päiväkävelyllä, toiminnassa on vaikea nähdä mitään epäoikeudenmukaista, mutta ei se mitään tuotakaan.

Koska yhteisöt pyrkivät lähes poikkeuksetta tuottamaan jotain, ne ovat pääsääntöisesti epäoikeudenmukaisia. Teoriassa pelkästään omien ongelmiensa selvittelyyn keskittynyt yhteisö voisi olla oikeudenmukainen.

Hierarkioiden huonoin puoli on se, että hierarkiassa korkealla olevat määrittävät, mitkä asiat ovat kohtalonomaisia luonnonlakeja, joita ei voi muuttaa ja joihin voi yrittää vaikuttaa.

Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 3129
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #15 : la 21.03.2015, 10:53:54 »

Hierarkioiden huonoin puoli on se, että hierarkiassa korkealla olevat määrittävät, mitkä asiat ovat kohtalonomaisia luonnonlakeja, joita ei voi muuttaa ja joihin voi yrittää vaikuttaa.

Ja hierarkiat pyrkivät kasvamaan kuin itsestään, jos niille annetaan mahdollisuus. Kasvu on toki edullista hierarkian huipulla oleville, mutta uskon, että syyt organisaatioiden turpoamiseen ovat syvemmällä.

Ja jos taloudesta puhutaan, niin yksityissektori on myös kauhea turpoamaan yläpäästään, eli tämä ongelma ei koske pelkästään valtioita.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14872
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #16 : la 21.03.2015, 11:03:36 »
Usko siihen, että maailmassa vallitsee oikeudenmukaisuus, edellyttää uskoa jonkinlaisesta jumalaisesta oikeudenmukaisuuden takaajasta. Jos sellainen taas olisi, olisi täysin loogista uskoa myös luonnonvoimien tms. aiheuttamien onnettomuuksien olevan myös oikeudenmukaisuuteen perustuvia. Jos taas oletus on, että oikeudenmukaisuus on sitä, että me kohtelemme toisiamme oikeudenmukaisesti, ollaan loogisissa vaikeuksissa. Voimmeko kohdella jotakuta väärin (ja näin ansaita oman huonon kohtelumme) ilman, että juuri tuo oman väärinkohtelumme kohde nimenomaisesti joutuu epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi? Vai onko hän sittenkin ansainnut vaikeutensa?

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15819
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #17 : la 21.03.2015, 11:24:16 »
Se kirjoitelma jonka linkitin näyttäytyy minulle (kun oikein yritän tiivistää) niin että ihmiset inhoavat ajatella elävänsä kaoottisessa maailmassa missä voi tapahtua aivan mitä tahansa, koska sitten on olemassa uhka että seuraavaksi tapahtuu omalle itselle aivan mitä tahansa. Järjestystä kaaokseen saadaan (korvien väliin) väittämällä omalle itselle (ja varsinkin muille ihmisille) että kaikki tapahtuu tarkoituksella ja kaikki on aina ansaittua.

Toinen vaihtoehto on tietenkin turruttaa itsensä täysin neutraliteettiin, niin ettei tosiaan mieti sitä minkä takia joku teki jollekin tuntemattomalle jotakin. Raiskauskeskustelussa itseäni on ihmetyttänyt kokoajan vetoaminen siihen että parisuhteissakin tapahtuu raiskauksia, ihan kuin ne olisivat jotenkin lievempiä tapauksia koska "uhri on kerjännyt verta nenästään ryhtymällä suhteeseen epäluotettavan ihmisen kanssa". Tuikituntemattoman raiskaamaksi tuleminen onkin jotenkin "pyhittävä" asia, kunhan on käyty läpi se syyni että eikö nyt uhri kumminkin ollut syypää itse. Jos keksitään seikkoja joiden perusteella hän on saanut raiskatuksi tulemisen todennäköisyyttä kohotettua, se auttaa (muka) muita ihmisiä välttämään vastaavanlaisen kohtalon.

Ja viis siitä sitten että joidenkin ihmisten on esim. pakko liikkua yöaikaan, koska ovat työssä jossa se on vähän niin kuin pakko...

Mutta ei nyt ole tarkoitukseni jauhaa raiskauksista tässä, kun sille on omakin ketjunsa. Mainittakoon kuitenkin vielä että aikoinaan eräässä naisporukassa naiset ryhtyivät pelottelemaan toisiaan sillä että joutuu vankilaan hätävarjelun liioittelusta jos jotenkin puolustaa itseään. Toisaalta siitäkin voidaan syyttää ja syyllistää jos jäätyy eikä tee mitään, joten nuo tilanteet ovat kertakaikkiaan sellaisia missä "nainen ei voi voittaa". Ainoat vaihtoehdot ovat että sattuuko vähän, paljon vai helvetin paljon. Siinä mielessä tietysti ymmärrän erään tuntemani miehen asenteen että naisten pitäisi vain siirtää raiskauskokemus taakseen ja elää uhmallakin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Sisäinen sankari on saatava pystyyn seistä jököttämään vaikka väkisin, ettei nyt vaan jäänyt mitään vaurioita, koska ne ovat merkki siitä että olet huono ihminen. Huono siinäkin mielessä että tottahan jokin syy oli että tämä juuri sinulle tapahtui, jos siis ajatellaan sen linkkaamani kirjoitelman teeseillä.

***

On helppo tuntea kuvotusta kun joku hihhulilauma julistaa että jokin kamala luonnononnettomuus oli Jumalan vihan osoitus syntisille ihmisille. Siinä ei myötätuntoa heru edes lapsille kun joku kiihottaa itsensä siihen hurmostilaan että siitäs saivat. Homot, HIV-positiiviset, liberaalit, ateistit, vääräuskoiset... ketkä hyvänsä jotka eivät kuulu "meidän porukoihin". Ja tietty osa me-porukastakin, jos päätyy oppositioon. Mikään viha ei ole niin suuri ja niin hirvittävä kuin kahden opillisesti toisiaan kuitenkin varsin lähellä olevan ryhmän, kun aletaan kokemaan toisensa pettureiksi sen takia että jostain typerästä opinkohdasta tulee syvä skisma.

Vaikeampi on selvittää että mikä ihme siellä taustalla oikein on ettei ihminen osaa mieltää toista ihmistä ihmiseksi jota kohtaan tuntea lähimmäisenrakkautta ja myötätuntoa, tai edes jota olla vihaamatta. Noh, ehkäpä se ei niin kauhean vaikeaa ole jos miettii tilanteita joissa alkaa inhoamaan jotain ihmistä. Yleensähän se kai menee niin että "miksi tuo on tuommoinen, miksi se sanoo ja tekee niin kuin tekee" ja perään ihminen voisi asettaa, jos kehtaisi, mutta harvemmin kehtaa: "...miksi se ei ole niin kuin MINÄ olen?!"

Toki tämä egoistinen minäjuttu voi olla enempi länkkäreiden juttu. Kansoilla joilla heimo tulee etusijalla minän sijalla on ME, ja oikeastaan se on ihan sama asia. Minä tai me, yksi lysti, kuitenkin se mihin itse kuuluu tai mitä itse on on se mittakeppi ja kaikki muu on silkkaa p...skaa. Tai ainakin perin epäilyttävää. Ja näin myös luonnonkansoilla, vaikka heitä kovasti toisinaan yritetään glorifioida. Mutta onhan siihen syynsä että monella kansalla juuri se oman heimon nimi tarkoittaa samaa kuin "ihminen".
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Chama

  • Vieras
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #18 : la 21.03.2015, 12:30:40 »
... ihmiset inhoavat ajatella elävänsä kaoottisessa maailmassa missä voi tapahtua aivan mitä tahansa, koska sitten on olemassa uhka että seuraavaksi tapahtuu omalle itselle aivan mitä tahansa.

Niinpä. Tässä todennäköisesti on yksilötasolla se syy, miksi yritämme epätoivoisesti leipoa onnettomuuksiin vähintään osasyyllisiä niistä, joille onnettomuus on tapahtunut. Mikäli päästää irti tällaisesta ajattelusta ja hyväksyy sen, että minulle voivat tapahtua kaikki ne kauheudet, joita satunnaisesti tapahtuu kaikille muillekin, on mahdollista ryhtyä kellumaan epävarmuudessa. Se on vapauttavaa. Samalla avautuu mahdollisuus kokea aitoa myötätuntoa, kun näkee toisen ihmisen takaiskuissa itsensä: minä voisin yhtä hyvin olla hän.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15819
Vs: Usko oikeudenmukaisuuteen tekee ihmisistä hirviöitä?
« Vastaus #19 : la 21.03.2015, 12:47:58 »
Indeed. Itsensä loputon varjeleminen mitä idioottimaisimmilla tavoilla (turha murehtiminen, jumaluuskuvitelma ettei muka itselle voi sattua mitään koska itse on itse...) ei johda yhtään mihinkään, ei ainakaan myötätuntoon.

Ehkäpä juuri sen vuoksi shamaaneistakin tuli usein shamaaneita vasta kun heidät oli kunnolla rikottu, jopa (kuvainnollisesti) tapettu. Jos sairauden, vamman, kuolemanlähikokemuksen tai veretseisauttavan kuolemalta tuntuneen henkisen/transsikokemuksen jälkeen ihminen pystyi jatkamaan elämäänsä, silloin katsottiin että hän on parantaja luonnollisella oikeudella, yhteisöään varten lähetetty. Se mikä olisi voinut olla henkilökohtainen inhimillinen tragedia muuttuikin tekijäksi joka sitoi yksilön ryhmäänsä ja teki hänestä koko heimon kanavan parantaviin voimiin ja suurempaan tietoon.

Ehkä meidän nykyihmisten juurettomuus johtuu juurikin siitä että me emme onnistu enää yhdistämään yksittäisenä ihmisenä olemista joukon osana olemiseen, ainakaan terveellä tavalla. Jompikumpi on aina niskanpäällä. Joko ihminen on täynnä itseään tai oman jenginsä tahdoton käsikassara - ei suinkaan se kanava suurempiin voimiin, vaan vain laumamielen solu. Tasapainoa ei voi saavuttaa mikäli on liikaa minää tai liikaa me'tä. sitten kun kummatkin ovat samalla tasolla, päästään minä'n ja me'n toiselle puolen...?
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM