Kirjoittaja Aihe: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen  (Luettu 14316 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14054
Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« : su 30.04.2017, 15:56:38 »
Valitettavasti en osaa tästä aiheesta jutella niin hienosti ja asiantuntevasti kuin tällä Akatemia-osastolla olisi syytä, mutta jälleen kerran aihe on se mikä minulle on tärkein ja hyvä jos muut saavat siitä jotain irti. Tätä olen jonkin verran pohdiskellut vuosien varrella...

Tarkastelun alla siis kaikenlaiset profeetat ja muut tapaukset jotka yhtäkkiä tai pidemmän prosessin myötä vakuuttuvat omasta merkityksestään, siitä että he ovat syystä tahi toisesta jotenkin tavallista rivikansalaista merkittävämmässä asemassa. Saaneet pestin joltain jumalalta, tai muuten vain armoitettuja yksilöitä. Muhammed on yksi näitä joita tulee välittömästi mieleen, sitten on tietenkin VT:n profeettojen liuta. Shamanismia harjoittavissa kulttuureissa ihmiset jotka vakavan sairauden tms. kohdattuaan kokevat rakentuvansa ihmisenä uusiksi, ja tämän "hajoa ja kokoa" -prosessin jälkeen kokevat olemansa erityisesti siunattuja välittämään heimolleen informaatiota tai auttamaan parantamisessa tms.

Oma ajatukseni on että mitä enemmän ihminen ensialkuun vastustaisi Merkittävänä Ihmisenä olemista, sitä syvemmin hän väistämättä vakuuttuisi siitä että on sellainen. On kuin ihmisen minuus antaisi täysin periksi ja suostuisi uskomaan vaikka miten naurettavia ja uskomattomia asioita juuri sen vuoksi että ne ovat naurettavia ja uskomattomia?

Onko sitten hullumpaa että on se ihminen joka uskoo lentäneensä kirahvilla taivaaseen, vai että on se ihminen joka uskoo jonkun tehneen niin? Ja miksi ihmismieli on kärkäs uskomaan "mihin tahansa" silloin kun järki sanoisi jotain ihan muuta? Tapahtuuhan tällaisia asioita tänäpäivänäkin. Olikos se Venäjä jossa pyörii joku ukkeli joka uskoo olevansa Jeesus?
Hänet itsensä kanssa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9661
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #1 : su 30.04.2017, 17:53:03 »
Olikos se Venäjä jossa pyörii joku ukkeli joka uskoo olevansa Jeesus?

Voi olla rankka juttu ihmisten sosiaalista systeemiä ajatellen. Jos sitä ei oteta huomioon, niin päätelmä voi olla simppeli, miten se noissa syntyykin, jos ajatellaan eri tapauksia.

Ihmiset voivat tuossakin sekaantua siihen, että yksi puhuu aidasta, ja toinen seipäästä, tai miten se hullutus tulikaan ilmaistuksi.

Jos ei pidä Jeesusta sen yli-ihmeelllisempänä, vaan selkeästi ihmisyyteen kuuluvana menneisyyden otuksena, ja tällaiseen samaistuu jotenkin, diggaa, etc, ja samalla tuo suhde on esteellinen sosiaalisista syistä, niin ehkä siinä syntyy hässäkkää, joka näkyy entistäkin hassumpana, ei jää esim pieneksi välivaiheen hassutukseksi.

Toisaalta. Johonkin tilanteeseen on saatava apua jostain, mitä ei voi ampua alas, eli johon ei ole suhdetta toispuoleisena, koska tällainen suhde ei toisi tulosta. Arvelut, käsitykset, mallit, ... ovat tiedollisesti luotuina tällaisia, tosin suuri osa näistä on sellaisia, joihin ei liity samanlaista mystiikkaa ja yksisuuntaisuutta. Käsityksiä tarkennetaan, mutta silti jostain jutusta voi tulla suurempaa kuin mitä on, eli alkaa mennä sinne taivaallisen puolelle, jos selkeämpää tarvetta ilmenee, ja tässä tapauksessa puolustuksellisista lähtökohdista katsoen.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14054
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #2 : ke 24.05.2017, 08:59:12 »
Eräällä reinkarnaatiota käsittelevällä palstalla oli vuosia sitten eräs tyyppi joka oli listannut muistamansa edelliset elämät ja niitähän oli vaikka kuinka ja paljon. Joku kysyi millä tekniikalla hän niitä havainnoi, enkä muista selitystä. Taisi mennä yli hilseeni. Jokatapauksessa tämä tyyppi yksi kaunis päivä sitten sai päähänsä että hänpä onkin ollut yhdessä elämistään Tutankhamon. Jotenkin ei tule sellaista mielikuvaa että hän olisi vain sepitellyt satuja lämpimikseen, vaan jäi tunne että hän ihan tosissaan uskoi asiaansa. Ja sieltä alkoi sitten tulemaan stooria hänen vaikeasti isäsuhteestaan Akhenatenin kanssa. En niitä juttuja jaksanut lukea, mutta tämä ihminen on yksi niistä tyypeistä joiden takia olen tosi kiinnostunut siitä että joku yhtäkkiä alkaa uskomaan itsestään jotain tiettyä. Erikoista ja merkityksellistä.

Onko siinä lopultakin takana vain se että kun olet joku "luuseri" niin sitä ei kestä ja alitajunta tuottaa merkillisiä juttuja joilla kompensoida asiaa? Tähän en välttämättä aina ja itsestäänselvästi usko, koska itselleni reinkarnaatioon uskominen pamahti osaksi persoonaani jo 9-vuotiaana, enkä siinä vaiheessa vielä hoksannut olevani luuseri.

Onko omaan jumalaiseen merkitykseen tai jopa missioon uskominen lopultakin vain jonkinlainen skitsofrenian muoto? Näin nykytiede mielestäni opettaa. Mutta kauhean paljon ei taideta tänäpänä kehdata asiaa tonkia, koska islam.
Hänet itsensä kanssa.

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #3 : ke 24.05.2017, 09:31:27 »
Taisin joskus mainita Jari Sinkkosen kirjan Nerouden Lähteillä, jonka argumentti oli se, että suuret nerot ovat poikkeuksetta täysin vakuuttuneita omasta erityisyydestään ja tehtävästään, he elävät siis jonkinlaista kutsumusta. Mutta, nyt tulee mutta. Kaikkien menestystarinoiden taustalla on, että erityismerkityksellisyys on jonkun toisen tunnistamaa ja tunnustamaa. Tämä aasinsiltana toiseen keskusteluun toisaalla.

Jokaista aidosti tunnustettua erityisyyttä kohden löytyy lukematon erityismerkityksellistä yksityisajattelijaa, jotka ovat vain outoja.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14054
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #4 : ke 24.05.2017, 09:44:01 »
Jokaista aidosti tunnustettua erityisyyttä kohden löytyy lukematon erityismerkityksellistä yksityisajattelijaa, jotka ovat vain outoja.

Näitä tee-se-itse-filosofeja vähän kammoankin. Yleisessä saunassa jossa olen nyt kolmatta vuotta aloittanut taas kesäkauden tullen käymään on yksi tyyppi joka alkaa lauteilla horisemaan vaikka itsekseen "mahdollisimman" erikoisista asioista, naureskellen siinä välissä. Mieluiten tietysti höpisee jollekulle toiselle, ja itsekin olen pari kertaa hänen kohteekseen joutunut. Politiikkaa tai avaruusasiaa, mutta siitä vinkkelistä etten osaa itse sanoa siihen yhtikäs mitään - mikä on jännä sikäli että netissähän kuitenkin osaan. Mutta tämä jäpikäs heittää aina jotain niin minäpä olen fiksu jätkä -tyyppistä matskua että putoan välittömästi. En onneksi lauteilta. Joku nainen kerran loihekin lausumaan porukan keskellä että sauna on siitä hyvä paikka että siellä saa puhua tai olla puhumatta jos haluaa. Taisi olla vihje tyypille että jättäisi nyt perkele muut rauhaan. Mutta nööööyyyy... Tai tiedä hänestä. Kun minä en pysty saunomaan lasit päässä, en välttämättä tiedä kuka on kekä, joten joskus pitää tunnistaa ihmisiä äänen perusteella, ja en ole ihan varma olisiko se mies ollut siellä eilenkin, kun vähän samantapainen ääni kuului ja avaruus oli taas aiheena. Mutta tällä kertaa ei kuulunut sitä omahyväistä hehhehheetä ja keskusteli oli ihan aitoa eli siihen joku toinen osallistuikin. Jos se oli sama äijä, niin oli huomattavasti normalisoitunut.

Jos minun on ihan pakko jotain vastata jollekin oudokille, menen yleensä sen verran takalukkoon että itse möläytän jotain älytöntä joka on, jos mahdollista, vieläkin oudompaa kuin sen toisen osapuolen stoorit. Saapahan sitten tuntea itsensä entistäkin nerokkaammaksi, kun joku muija on ihan titityy.  ::)

Hänet itsensä kanssa.

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #5 : ke 24.05.2017, 10:22:08 »
Jotenkin hykerryttävän hauska ajatus likinäköisestä Normasta lukittuna saunaan, jossa on joukko epämääräisesti väräjäviä kummajaisia kuiskimassa tarinoita avaruuden muukalaisista. Humisevia kasvoja, jotka kanavoivat viestejä toisista ulottuvuuksista. Mikä trippisauna!

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14054
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #6 : ke 24.05.2017, 10:24:49 »
Jotenkin hykerryttävän hauska ajatus likinäköisestä Normasta lukittuna saunaan, jossa on joukko epämääräisesti väräjäviä kummajaisia kuiskimassa tarinoita avaruuden muukalaisista. Humisevia kasvoja, jotka kanavoivat viestejä toisista ulottuvuuksista. Mikä trippisauna!

En yhtään ihmettelisi jos saavuttaisin OBE-tilan mikäli saunasta ei pääse ulos.

Tosin eilen minulta kysyttiin että harjoittelenko saunomisen Suomen mestaruutta varten, kun nökötin ylimmällä lauteella ja mittari näytti joku 137 astetta. Epäilen että näytti päin vittua. Eiköhän se siinä satasessa yleensä kiepu missä jonkin aikaa jaksan olla. Tai ehkä vähän päälle.
Hänet itsensä kanssa.

hibiscus

  • Vieras
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #7 : ke 24.05.2017, 10:41:22 »
Jotenkin hykerryttävän hauska ajatus likinäköisestä Normasta lukittuna saunaan, jossa on joukko epämääräisesti väräjäviä kummajaisia kuiskimassa tarinoita avaruuden muukalaisista. Humisevia kasvoja, jotka kanavoivat viestejä toisista ulottuvuuksista. Mikä trippisauna!

En yhtään ihmettelisi jos saavuttaisin OBE-tilan mikäli saunasta ei pääse ulos.

Tosin eilen minulta kysyttiin että harjoittelenko saunomisen Suomen mestaruutta varten, kun nökötin ylimmällä lauteella ja mittari näytti joku 137 astetta. Epäilen että näytti päin vittua. Eiköhän se siinä satasessa yleensä kiepu missä jonkin aikaa jaksan olla. Tai ehkä vähän päälle.

Oliko lämpömittari suunnattu jalkojesi väliin? Erityismerkitys on kovin laaja käsite. Täällä on "etevä ajattelija" Sepe, Laika, Renttu, Vanha Paskahousu Ja Jaska, jotka kuvittelevat olevansa jollakin tavoin erityismerkityksestään vakuuttuneita. Minua he eivät vakuuta millään tavoin. Päinvastoin.

Erityismerkityksestään vakuuttuneita ovat myös luulotaudeista kärsivät. Monet erityisherkiksi ja aspergereiksi itsensä kuvittelevat pettävät vain itseään. Toki erityisherkkiäkin ja aspergerin oireyhtymästä "kärsiviä" on. Myös monet huippurheilijat ovat vakuuttuneita omasta erityisyydestään, vaikka tulokset puhuvat omaa karkeata kieltään. Viimeksi Lauri Marjamäki kuvitteli olevansa erityisen sovelias ja pätevä valmentamaan Leijonien jääkiekkojoukkuetta. Taiteilijoissakin on pilvin pimein kyvykkyydestään ja erityisistä lahjoistaan suuria kuvittelevia. Itsestään liikoja kuvittelevia on moneen lähtöön.

socrates

  • Vieras
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #8 : ke 24.05.2017, 11:09:31 »
Jotenkin hykerryttävän hauska ajatus likinäköisestä Normasta lukittuna saunaan, jossa on joukko epämääräisesti väräjäviä kummajaisia kuiskimassa tarinoita avaruuden muukalaisista. Humisevia kasvoja, jotka kanavoivat viestejä toisista ulottuvuuksista. Mikä trippisauna!

En yhtään ihmettelisi jos saavuttaisin OBE-tilan mikäli saunasta ei pääse ulos.

Tosin eilen minulta kysyttiin että harjoittelenko saunomisen Suomen mestaruutta varten, kun nökötin ylimmällä lauteella ja mittari näytti joku 137 astetta. Epäilen että näytti päin vittua. Eiköhän se siinä satasessa yleensä kiepu missä jonkin aikaa jaksan olla. Tai ehkä vähän päälle.

Kestän melko koviakin löylyjä, mutta vain hyvin vähän aikaa.
Voi hyvinkin olla, että pudottaisit minut alalauteelle, jos tommosia löylyjä otat.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1077
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #9 : ke 24.05.2017, 11:13:23 »

Erityismerkityksestään vakuuttuneita ovat myös luulotaudeista kärsivät. Monet erityisherkiksi ja aspergereiksi itsensä kuvittelevat pettävät vain itseään. Toki erityisherkkiäkin ja aspergerin oireyhtymästä "kärsiviä" on. ......Itsestään liikoja kuvittelevia on moneen lähtöön.

Mikähän se totuus siellä taustalla sitten on, minkä suhteen itseä petetään..? Sanon edelleen, että esim. erityisherkkyys ei ole mitään erityisen hyvää ja tavoiteltavaa. Tuskin Aspergerkaan, autismin kirjo. Älkää nyt ihmeessä antako tuon erityisherkkyyden suomennoksen saada itseänne kuvittelemaan ihan omianne. Kyseessä on korkea herkkyys temperamenttipiirteenä, high sensitivity. Mikä siinä on sellaista, että pitää väittäää, että sellainen piirre on jotain itsestä liikoja luulemista?

Jos joku sanoo olevansa temperamenttipiirteeltään erityisen sinnikäs (mikä muuten luetaan ns. vaikeaan temperamenttiin), niin tuleeko pakkomielle kiistää, että et voi olla? Tai että joku sanoo olevansa erityisen intensiivinen? Ei, et voi olla... Mitä temperamenttipiirteitä olisi lupa nähdä itsessään, ettei se olisi itsestään liikojen luulemista..?

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13556
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #10 : ke 24.05.2017, 11:26:10 »

Itsestään liikoja kuvittelevia on moneen lähtöön.

Kyllä Jatkumolla kirjoittelevista teol.yo. Hipskusella on ylivoimaisesti vakuuttavin ansioluettelo. Ml. naisihmisten kaataminen. Kai se "erityisherkkyys" puree kuin koirat Tahaa.

PS.
Hipskusella on diagnosoitu myös hyvin vakava, mutta onneksi harvinainen perussuomalaisallergia, joka estää Hipskusen oleskelun Suomessa.


VV.
« Viimeksi muokattu: ke 24.05.2017, 11:28:46 kirjoittanut Vanha Vihtahousu »
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3498
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #11 : ke 24.05.2017, 11:54:47 »
Itsestään liikoja kuvittelevia on moneen lähtöön.

Oman mitättömyytensä ymmärtää jälkeenpäin, jos sitä ei heti tajua. Ainakin omalla kohdallani on näin. Kun luen vanhoja kirjoituksiani, huomaan konkreettisesti, miten lapsellinen ja typerä olen ollut. Nykyiset kirjoitukseni näyttävät varmaan myös huonoilta ja lapsellisilta tulevaisuudessa katsottuna. Muut lukijat tosin huomaavat typeryyden saman tien. Ainoastaan itsellä siihen menee aikaa.

Parhaiten aikaa (tämä on tietenkin vain oma subjektiivinen arvioni) ovat kestäneet päiväkirjoihin kirjoittamani tekstit. Niitä tehdessä ei ole ollut paineita esittää mitään kenellekään, koska olen kirjoittanut vain itselleni.

Ihmiset haluavat olla jotain. Jos ei virallista hienolta kalskahtavaa titteliä ole saatu, vähemmän virallisetkin kelpaavat. Ja tässä lajissa erilaiset diagnoosit, joihin hibiscus viittaa, ovat kovaa tavaraa. On erilaisia kirjainyhdistelmiä mistä valita. Ja netistä saa tiedon persoonallisuustyypistään, jos ei halua diagnoosia vaan haluaa muuten vain elvistellä. Minulle tuli jokin... ip... mikä lieneekään. Harvinainen olevinaan. Sivun mukaan Einstein kuului tähän ryhmään. 

https://www.16personalities.com/fi/persoonallisuustesti

Poliittiselta kannalta katsottuna pidän itseäni siinä mielessä "erityismerkityksellisenä" (lähinnä itselleni tietenkin vain), että olen onnistunut kehittelemään ja esittelemään "ideologian", jota ei kukaan muu kannata. Yleensähän aatteelle kuin aatteelle edes joitakin kannattajia ja samanhenkisiä löytyy. Puolueen perustaminen tällaisella kannatuksella taitaisi olla kovan työn takana. Puolueen nimi voisi olla "tasa-arvopuolue", mutta se ei ole kovin hieno nimi. Sotketaan pian johonkin sukupuolten tasa-arvoon. "Ihmisoikeuspuolue" taas viittaa liikaa nykyisiin latistettuihin "ihmisoikeuksiin". "Vapauspuolue" -nimi taas on vedetty lokaan niin pahasti erilaisten vapauden vastustajien toimesta, että sitä ei voi käyttää. No, turha tässä on nimeä miettiä, kun ei ole eikä tule puoluettakaan.

Poissa Vaihdokas

  • Täysjäsen
  • Viestejä: 147
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #12 : ke 24.05.2017, 12:15:28 »
Meinasin kysyä, että mikä se Kopekin ideologia tarkalleen ottaen on, mutta sitten tajusin, että jos vahingossa sattuisinkin kannattamaan sitä, niin sittenhän veisin Kopekilta pois tuon hänen erityismerkityksensä, ja emmä nyt sitä halua.

Ja TSS:lle, niin tosiaan, vaikkei siinä erityisherkkyydessä tai muussa varsinaisesti mitään tavoiteltavaa olisi, niin kyllähän moni kokee jonkun diagnoosin tai nimikkeen saamisen positiiviseksi asiaksi. Meinaan että jos on vaikka aina kokenut olevansa jotenkin outo tai huono tai vääränlainen ja joukkoon sopimaton, niin se voi tuntua hyvältä, kun saa jonkun joukon johon kuulua. Ja kun löytää jostain ryhmästä joitain itseensä sopivia piirteitä, niin saattaa helposti suggeroitua uskomaan, että ne loputkin piirteet täsmäävät tismalleen. Vähän kuin jos oikein käy kuulostelemaan, että kutittaako mistään, niin kutittaahan se. Ja niin saattaa tulla vaikka erityisherkemmäksi kuin on ollutkaan. Silleen voi kokea saavansa itselleen ikään kuin paikan ja hyväksynnän.

Chama

  • Vieras
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #13 : ke 24.05.2017, 12:18:52 »
Kopek, totta turiset, johonkin meistä itse kunkin uskallus olla esillä on kiinnittyneenä. Esillä oleminen, siis laajemmassa mielessä kuin pelkkä esiintyminen, vaatii sen jonkin jutun, missä ajattelee olevansa hyvä. Kerran Pekingissä sain tästä julkisen oppitunnin. Istuttiin meillä kotona illallisseurassa, jonka mieheni oli pakottanut minut meille kutsumaan. Sain luvan turvautua catering -palveluun, joten viimein myönnyin. Pöydässä oli rouva, joka kysyi minulta jonkin ruokalajin reseptiä, ja siinä vaiheessa minun oli pakko tunnustaa, etten oikeastaan koskaan tee ruokaa, enkä ainakaan uskaltaisi valmistaa syötävää tämmöiselle seurueelle! Pöytään laskeutui syvä hiljaisuus. Viimein nainen jatkoi, että jossakin sinun (tarkoitti siis minua) on oltava hyvä, muuten et nyt tässä rehentelisi sillä, että olet surkea ruoanlaittaja.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13869
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #14 : ke 24.05.2017, 12:58:20 »
Jotenkin hykerryttävän hauska ajatus likinäköisestä Normasta lukittuna saunaan, jossa on joukko epämääräisesti väräjäviä kummajaisia kuiskimassa tarinoita avaruuden muukalaisista. Humisevia kasvoja, jotka kanavoivat viestejä toisista ulottuvuuksista. Mikä trippisauna!

En yhtään ihmettelisi jos saavuttaisin OBE-tilan mikäli saunasta ei pääse ulos.

Tosin eilen minulta kysyttiin että harjoittelenko saunomisen Suomen mestaruutta varten, kun nökötin ylimmällä lauteella ja mittari näytti joku 137 astetta. Epäilen että näytti päin vittua. Eiköhän se siinä satasessa yleensä kiepu missä jonkin aikaa jaksan olla. Tai ehkä vähän päälle.

Oliko lämpömittari suunnattu jalkojesi väliin? Erityismerkitys on kovin laaja käsite. Täällä on "etevä ajattelija" Sepe, Laika, Renttu, Vanha Paskahousu Ja Jaska, jotka kuvittelevat olevansa jollakin tavoin erityismerkityksestään vakuuttuneita. Minua he eivät vakuuta millään tavoin. Päinvastoin.

Erityismerkityksestään vakuuttuneita ovat myös luulotaudeista kärsivät. Monet erityisherkiksi ja aspergereiksi itsensä kuvittelevat pettävät vain itseään. Toki erityisherkkiäkin ja aspergerin oireyhtymästä "kärsiviä" on. Myös monet huippurheilijat ovat vakuuttuneita omasta erityisyydestään, vaikka tulokset puhuvat omaa karkeata kieltään. Viimeksi Lauri Marjamäki kuvitteli olevansa erityisen sovelias ja pätevä valmentamaan Leijonien jääkiekkojoukkuetta. Taiteilijoissakin on pilvin pimein kyvykkyydestään ja erityisistä lahjoistaan suuria kuvittelevia. Itsestään liikoja kuvittelevia on moneen lähtöön.

Onko tämä joku erityisesti Suomessa yleinen erityisyys, että on pakko luulotella kaikkien, jotka yhtikäs mitään edes yrittää tehdä, tekevän sitä vain ja ainoastaan siksi, että luulevat olevansa erityisen lahjakkaita, hyviä tai muutoin vain ansioituneita siinä tekemisessään? Kun mun käsittääkseni voi ihan vain tehdä siksi, että tuntee sen tekemisen palkitsevana itselleen. Sen kummempia itsestään luulematta - edes nyt niin kauheesti koko ajan sitä omaa tasoaan muihin vertaamatta. Niiden asioiden lista on aivan tajuttoman pitkä, joita ei muka voi tehdä muutoin kuin vain ajattelemalla, että on niissä jotenkin erityisen hyvä. Jotakuinkin kaiken onnistuu joku tällaiseksi nimeämään, vaikka kyse olisi vain autolla ajamisesta (siis ei kilpaa), vaatteisiin pukeutumisesta tai vaikka ikkunoiden pesemisestä. Eikös jo joku kekkaa tulla kertomaan, miten se sun autolla ajaminen tai ikkunoiden peseminen muka osoittaa, kuinka luulottelet olevasi muita parempi. Mitään ei sai tehdä. Ei ainakaan mitään sellaista, mitä ei kaikki muutkin tee. Eikä sellaistakaan, mitä kaikki muutkin tekee, millään tapaa omalla tyylillä.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1077
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #15 : ke 24.05.2017, 13:23:23 »

Ja TSS:lle, niin tosiaan, vaikkei siinä erityisherkkyydessä tai muussa varsinaisesti mitään tavoiteltavaa olisi, niin kyllähän moni kokee jonkun diagnoosin tai nimikkeen saamisen positiiviseksi asiaksi. Meinaan että jos on vaikka aina kokenut olevansa jotenkin outo tai huono tai vääränlainen ja joukkoon sopimaton, niin se voi tuntua hyvältä, kun saa jonkun joukon johon kuulua. Ja kun löytää jostain ryhmästä joitain itseensä sopivia piirteitä, niin saattaa helposti suggeroitua uskomaan, että ne loputkin piirteet täsmäävät tismalleen. Vähän kuin jos oikein käy kuulostelemaan, että kutittaako mistään, niin kutittaahan se. Ja niin saattaa tulla vaikka erityisherkemmäksi kuin on ollutkaan. Silleen voi kokea saavansa itselleen ikään kuin paikan ja hyväksynnän.

No tätähän varmasti tapahtuu, ja varmasti asiaa tuntemattomat tai tuntevatkin saattavat pitää itseään vaikkapa erityisherkkänä, vaikkeivat sitä jonkun toisen määritelmän mukaan olisikaan. Mutta so not? Onko se sitten niin kamalaa, jos joku vaikkapa löytää myönteisen tavan ajatella itsestään jonkun "diagnoosin" kautta (erityisherkkyydestä tosin ei tehdä diagnooseja, koska se lukeutuu normaaliin ihmisten persoonallisuuksien vaihtelun piiriin).

Kaikista pahin synti taitaa olla ajatella itsestään jotain positiivista. Erityisherkkäkin saa olla, jos siihen lukeutuu vain ne negatiiviset puolet. Täytyykin muistaa puhua täst edes erityisherkkyyden sijasta estyneisyydestä, niin kukaan ei erehdy luulemaan, että kuvittelisi itsessään olevan mitään hyvää.

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 7778
  • Etevä ajattelija
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #16 : ke 24.05.2017, 14:28:29 »

Erityismerkityksestään vakuuttuneita ovat myös luulotaudeista kärsivät. Monet erityisherkiksi ja aspergereiksi itsensä kuvittelevat pettävät vain itseään. Toki erityisherkkiäkin ja aspergerin oireyhtymästä "kärsiviä" on. Myös monet huippurheilijat ovat vakuuttuneita omasta erityisyydestään, vaikka tulokset puhuvat omaa karkeata kieltään. Viimeksi Lauri Marjamäki kuvitteli olevansa erityisen sovelias ja pätevä valmentamaan Leijonien jääkiekkojoukkuetta. Taiteilijoissakin on pilvin pimein kyvykkyydestään ja erityisistä lahjoistaan suuria kuvittelevia. Itsestään liikoja kuvittelevia on moneen lähtöön.

Onko tämä joku erityisesti Suomessa yleinen erityisyys, että on pakko luulotella kaikkien, jotka yhtikäs mitään edes yrittää tehdä, tekevän sitä vain ja ainoastaan siksi, että luulevat olevansa erityisen lahjakkaita, hyviä tai muutoin vain ansioituneita siinä tekemisessään?

Toivon ja uskon siihen, että kysymäsi erityisyys, ns. hibiskusilaisus, ei ole Suomessa yleistä. Se on näet parantumattomaksi osoittautunut oire.

Chama

  • Vieras
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #17 : ke 24.05.2017, 14:30:09 »
Ei mene mulla jakeluun, mitä vitun väliä sillä on, mikäli joku toinen ihminen määrittelee itsensä/kokee itsensä erityisherkäksi tai muunsukupuoliseksi tai jotakin muuta vastaavaa. Valaiskaa minua, ja kertokaa, mikä se synti on... ?

Poissa Vaihdokas

  • Täysjäsen
  • Viestejä: 147
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #18 : ke 24.05.2017, 14:45:24 »
No tätähän varmasti tapahtuu, ja varmasti asiaa tuntemattomat tai tuntevatkin saattavat pitää itseään vaikkapa erityisherkkänä, vaikkeivat sitä jonkun toisen määritelmän mukaan olisikaan. Mutta so not? Onko se sitten niin kamalaa, jos joku vaikkapa löytää myönteisen tavan ajatella itsestään jonkun "diagnoosin" kautta (erityisherkkyydestä tosin ei tehdä diagnooseja, koska se lukeutuu normaaliin ihmisten persoonallisuuksien vaihtelun piiriin).

Kaikista pahin synti taitaa olla ajatella itsestään jotain positiivista. Erityisherkkäkin saa olla, jos siihen lukeutuu vain ne negatiiviset puolet. Täytyykin muistaa puhua täst edes erityisherkkyyden sijasta estyneisyydestä, niin kukaan ei erehdy luulemaan, että kuvittelisi itsessään olevan mitään hyvää.

Ei se ole kamalaa, jos joku löytää jonkun myönteisen tavan ajatella itsestään. En niin sanonut enkä tarkoittanut, enkä missään nimessä halunnut loukata ketään oikeasti erityisherkkää, tai ketään itseään sellaisena pitävää. Kunhan vain yritin selittää, miten joku saattaa päätyä pitämään itseään virheellisesti vaikka erityisherkkänä, vaikkei erityisherkkyydessä mitään erityisen tavoiteltavaa sinänsä olekaan.

Mutta jos kysytään, että mitä haittaa voi olla siitä, että joku päätyy pitämään itseään erityisherkkänä, vaikkei sitä olekaan, niin ei varmaan mitään dramaattista, mutta saattaahan siinä tulla kaventaneeksi elämäänsä enemmän kuin on tarpeen. Nimittäin ärsykkeiden sietäminen on tämän asian suhteen keskiverroilla ihmisillä aika paljon myös tottumuskysymys. Aikuisen ihmisen on mahdollista totuttaa itsensä vaikkapa siihen, että nukkumaan pystyy vain täydellisessä pimeydessä ja hiljaisuudessa. Ja semmoisesta totuttamisesta voi olla joskus harmia.

Mutta kuten sanoin, ei mitään dramaattista. Ja jos sen nimikkeen tai diagnoosin myötä löytää elämää helpottavia ja parantavia asioita (kuten vaikka ne pimennysverhot ja korvatulpat, jos nukkumisesta puhutaan), niin sehän on vain hyvä juttu.

Niin ja ymmärrän, että erityisherkästä tuo yllä kirjoittamani saattaa kuulostaa ärsyttävältä ja syyllistävältä, mutta en siis tietenkään tarkoita, että kaikki erityisherkkyys olisi noin syntynyttä. Kyllä sillä ihan oikea neurologinen perusta on, silloin kun on, sitä en kyseenalaista. Enkä siis itse koe, että jos joku sanoo itseään erityisherkäksi, hän pitäisi itseään jotenkin muita parempana tai jotain muuta kummaa.

Mutta jos mietityttää, että mitä nimikettä sitä nyt itsestään "uskaltaa" käyttää, ettei tulisi väärinymmärretyksi, niin ainahan sitä voi vain kertoa omista ominaisuuksistaan, hyvistä puolistaan ja heikkouksistaan. Silloin varmaan tulee todennäköisemmin ymmärretyksi oikein, harvemmin mitään nimikkeitä tai diagnooseja tarvitaan.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1077
Vs: Omasta erityismerkityksestään vakuuttuminen
« Vastaus #19 : ke 24.05.2017, 14:59:23 »
Vaihdokas, en loukkantunut ollenkaan, kysyin lähinnä sellaisena yleisenä pähkäilynä, tai viitaten hibiscuksen kommennttiin, että mitäpä siitä väärästäkään "diagnoosista" olisi haittaa. Siis esim. jos se on jotain sellaista, että on pitänyt itseään outona, ja sitten saakin yhtäkkiä jotain kautta tavan ajatella itsestään positiivisesti. Mutta ymmärrän kyllä, että tekstini oli tulkittavissa, kuten sen tulkitset.

Itse en (näitä viimeaikaisia keskusteluja lukuun ottamatta) puhu kenellekään erityisherkkyydestä(ni), tai edes ajattele sitä. Kyllä se oli mielenkiintoista tutustua siihen, ja monet palaset tuntuivat loksahtavan kohdalleen, mutta ei se ole asia, joka minua määrittäisi.

Hikeennyin hieman tuohon hibiscuksen kommenttiin, koska en oikein ymmärrä, mikä hänestä erityisherkkyydessä, joka on temperamenttipiirre siinä missä muutkin, on niin vaikeaa sulattaa. Että se on joku "itsepetos", jolla peitellään jotain.. mutta mitä?