Bill Clinton sai vissiin syytteen virkavirheestä liittyen Monica Lewinskyyn, mutta en oikeastaan muista, mikä siinä tarkkaan ottaen oli se virkavirhe. Haluaisin ajatella, että se jos on molempien haluamassa salasuhteessa alaisensa kanssa, se ei sinänsä ole virkavirhe, eikä se jos harrastaa seksiä virkahuoneessa. Se voi olla sopimatonta, mutta ei virkavirhe.
Itse asiassa Clintonia vastaan nostettiin syytä seksuaalisesta ahdistelusta. Tässä oikeudenkäynnissä Clinton antoi kuuluisan valaehtoisen todistuksen "I did not have sexual relations with that woman". Myöhemmin taas syyttäjän keräämästä näytöstä ja lausunnoista kävi ilmi, että oraaliseksiä oli kuitenkin harrastettu, Clinton vetosi siihen, ettei ollut valehdellut valan alla vaan oli kiertänyt asiaa niin, että "sexual relations" ei kata peniksen lutkuttamista.
Mun mielestä tää Clinton keissi ei kyllä sinänsä liity flirttailuun. Siinä on koko joukko ihan muita ongelmia. Mun mielestä siinä oikeusprosessissa oli omituista se, että jos henkilö X syyttää Clintonia jostain, tältä kysytään valaehtoista todistusta siitä, onko hänellä ylipäätään ollut työpaikkaromansseja. Se ei minusta kuulu suoraan itse asiaan ja tuntuu jotenkin oudolta. Että voisin siis pakolla tuoda julkisuuteen kenen tahansa mitä tahansa intiimejä asioita haastamalla tämän oikeuteen ahdistelusta.
Ahdistelusyytteen Clintonia vastaan nosti Paula Jones -niminen nainen. Se liittyi aikaan, jolloin Clinton oli Arkansasissa jossain suht korkeassa oikeudellisessa virassa. Tämä nainen oli myös Arkansasin osavaltion työntekijä. En tiedä yhtään, mitä heidän välillään oikeasti tapahtui. Wikipediassa on joku kertomus, että Paula olisi tullut Clintonin hotellihuoneelle ja ilmoittanut että voisi ryhtyä tämän rakastajattareksi. Eli siis minulle on epäselvää oliko sitä suhdetta tässä tapauksessa edes, vai oliko kyse jostain kaunasta Jonesin taholta.
Mutta sitten tässä koko vyyhdessä oli vielä se, että Lewinsky kiisti suhteen. mutta Lewinskyn ja tämän ystävättären vällisiä puheluita nauhoitettiin ja nauhat päätyivät syyttävälle asianajajalle.
Mä olen sitä mieltä, että flirttailu ja seksuaalisuus on pohjimmiltaan iloisia asioita, vaikkakin joskus vaikeita. Seksuaalinen ahdistelu on ihan oikea ongelma ja siitä voi totta kai nostaa syytteitä. Mutta mun mielestä olis tärkeä kunnoittaa ihmisten intimiteettiä ja selvittää ne asiat ilman mitään sensationalismia. Minun mielestän ihmisillä on oikeus sekstailla kenen kanssa haluaa eikä lähtökohtaisesti velvollisuutta olla tästä tilivelvollinen kenellekään muulle.
Mutta sitä mä en ymmärrä, miten tähän olennaisesti liittyy se, kuinka pitkälle flirttailun voi missäkin tilanteessa viedä. Mulla on semmonen vaikutelma Clintonista, että se on varsinainen flirtti mieheksi. Tämä tarkoittaa sitä, että se tuskin on yleensä kosketellut naisia asiamattomasti nai niin sanotusti pursitellut perseitä, vaan ehkä se on alkanut pienestä ilottelusta, jollaista täällä on yksi jos toinenkin yrittänyt kuvailla.
Pieni toisen huomioiminen ei välttämättä johda mihinkään, ja sitten tavallaan ihan eri asia ovat ne tilanteet, jossa yhtäkkiä ruvetaan muhinoimaan ja mennään siihen rajalle, missä se olisi ahdistelua, jolleivat molemmat sitä haluaisi.
Sitten taas jos puhutaan seksuaalisesta häirinnästä, kyseessä ei ole rikos vaan huono tai pahaa mieltä aiheuttava käytös. Siinä varmasti jonkin verran on tulkinnanvaraa ja väärinymmärrystä, ja voi olla, että joku tekee tai sanoo jotain, mikä toisesta ei tunnu mukavalta. Niissä asioissa taas mun mielestä mennään ihan maalaisjärjellä ja käytöstavoilla. Jos joku sanoo, että ei tykkää jostain, sitten se on varmaan syytä lopettaa. Jos taas joku kerran elävöityy ja sanoo jotain ja se tuntuukin itsestä epämiellyttävältä, siitä taas ei varmaan ole korrektia tai reilua nostaa välittömästi mitään hirvittävän isoa metakkaa. Samalla tavalla kun on vastuu lopettaa se ei toivottu tekeminen, aikuisen ihmisen pitää pystyä myös sen verran olemaan assertiivinen, että saa jotenkin sanottua jos joku tuntuu ikävältä. Sen jälkeen vastuu siirtyy toiselle osapuolelle.
Ehkä mä oon jotenkin yksinkertainen tai autisti, mutta en näe tässä mitään perustavanlaatuista ongelmaa. Jos joku flirttailee todella räväkästi väärälle ihmiselle, totta kai se voi toistuvana käytöksenä muuttua sille toiselle häiritseväksi. Ei siihen oikein voi mitään lakia säätää kumpaankaan suuntaan — että olisi velvollisuus sietää mitä tahansa räväkkää flirttailua, tai että jokaisella olisi oikeus flirttailla kaikkien kanssa niin räväkästi kuin vain suinkin ja että on suvaittava vaikkei siitä pidetä — mitkä siis olisivat saman asian kääntöpuolia.
Ja Safiiri:
Mun mielestä tässä mennään ehkä liian pitkälle jos määritellään kaikki epäonnistunutkin flirtti sellaiseksi josta kummallekin jää hyvä mieli. Kun minulta kysyttiin flirtistä joka toimii, tuli mieleen sellainen toisen huomioiminen mikä on käytännössä vain hersyvää ystävällisyyttä ja pientä kiintymyksen osoitusta. Jos se muuttuu ilmeisemmäksi tai ronskimmaksi, sekin voi olla ihan OK, jos se on kummankin mielestä mukavaa. Siinä sitten lähestytään sitä, että ruvetaan oikeasti tekemään jotakin. Tai lähestytään flirtin sijaan suoraa toimintaa tai ehdotusta.
