Kun en ole koskaan miesten profiileja selaillut, en kovin tarkkaan tiedä millaisia mörköjä tai veijareita siellä on. Paikasta riippumatta taitaa olla valtavasti lähinnä seksiä etsiviä miehiä ja toisaalta parisuhdetta etsiviä naisia. Ainakin monen naisen ilmoituksessa päivitellään, että hoihoi löytyykö täältä yhtään tervepäistä vapaata parisuhdetta etsivää miestä.
Se hoihottelu johtuu siitä että
ei löydy. Miehet ovat netissä sanoneet että "nettideiteissähän haetaan pelkkää seksiä". Kukas sen päätti? He itse. Miehet tekevät nettideittitouhuista täysin itseään toteuttavan ennustuksen ja elävät sitä läpi. Jos jonkun hyväkkään (tai huonokkaan) kanssa erehtyy vastaamaan seksiuteluihin että etsii kylläkin kumppania, alkaa itku, parku ja voihke että kyllähän seksi kuuluu parisuhteeseen. No niin kuuluu juu, kuka sitä nyt kokonaista parisuhdetta viitsisi pyöritellä jos se olisi täysin aseksuaalia menoa, mutta ei se sitä tarkoita että siitä seksistä haluaa alkaa jauhamaan tutustumisvaiheessa netin puolella. Näetsen jokaikinen äijä joka ottaa seksin puheeksi hakee pelkkää seksiä. Ja jos nainen mitään vahingossakaan vastaa, saati sitten ominpäin seksistä avautuu, tulee survotuksi vaikka väkisin seksilooraan. Ei ole enää mitään asiaa siihen kategoriaan josta tyttöystävää haetaan. Paitsi ei tietenkään haeta, jos seksin ottaa puheeksi. Miehet itse ovat niin jumalattoman konservatiivisia ja vanhanaikaisia että... No, en jaksa.
Onkohan PK-seudun miehet erilaisia? Kun en heitä ole koskaan käynyt netissä läpi, kun en siellä asu. En tiedä pitäisikö pitkin hampain hyväksyä kaukosuhteen mahdollisuus, ja alkaa tutkiskella mahdollisesti sivistyneempiä seutuja kuin junttila. Sitä äkkiseltään ainakin luulisi että etelässä mies onnistuu olemaan mies ilman että pitää vetää jotain jätkäroolia. Mutta paljon taitaa naisia olla sinkkuna PK-seudullakin, että ehkäpä ei ole sen laadukkampaa matskua sielläkään.
Tajusin tässä nyt taannoin ihan harvainaisen vastaanpanemattomasti että jos ei olla vielä tavattu livenä, niin tie minun sydämeeni käy aivojeni kautta, eli miehen pitää olla halukas ja kyvykäs keskustelemaan kanssani. Siitähän minä innostun ja kiinnostun.
Kävi niin että yksi tyyppi jonka kanssa muinoin oli oltu FB-kavereita otti yhteyttä ja alkoi ilmeisestikin "lämmittelemään" minua kun oli pettynyt parisuhteessaan ja siitä oli tullut loppu. Laastariksihan ei kukaan halua, mutta juurikin keskustelemalla kanssani tyyppi sai minut hurahtamaan uskoon että tämä kannattaisi jotenkin noteerata, mies ja tilaisuus. Kun kuitenkin ne mielenkiintoisimmat ovat kokoajan parisuhteissaan, niin ilmeisesti pitää ängetä johonkin sopivaan saumaan jossa joku on jonkin aikaa sinkkuna. Ei ikisinkkuudesta muuten pääse. Mutta se höpöttäminen puolin ja toisin, joka oli jo ehtinyt saada mieleni hyväksi ja kevyeksi, sitten mystisesti lopsahti. Tuli syvä kelpaamattomuuden tunne ja pettymys. Ja kun siitä jotenkin yritin päästä ylös että ei sitten vaan enää näemmä jutella, että olkoon ja katsastan muita vaihtoehtoja, niin sitten tyyppi vielä häipyy kaverilistalta niine hyvineen. Sen verran olin vittuuntunut että heitin perään kommaa että miksi näin, mutta vastaustahan en tietenkään saanut. Jotta ei jäisi ärsyttäväksi arvoitukseksi, olen pähkäillyt että oli vielä niin lääpällään eksäänsä että palasi tämän kanssa kimppaan. Tai sitten oli monta rautaa tulessa, ja kukapa sitä sitten selittelisi perintöprinsessoille että sori, et tullutkaan valituksi.
Se minkä takia tämmöiset aina sattuvat johtuu siitä että koska itse en ole erinomainen valehtelun jalossa taidossa, niin otan liian tosissani kaikki höpinät joissa toinen osapuoli antaa ymmärtää olevansa juurikin minusta kiinnostunut. Imarteleehan se ketä tahansa ja minkä ikäistä tahansa jos kokee että on nimenomaan omana itsenään haluttu ja arvostettu, eikä vain niin että tuus tänne kun sulla reikä on ja pyllistä. Sitä paskaahan nettideittitouhu enimmäkseen on. Ja tämä nyt ei ollut varsinaisesti nettideittitouhua, paitsi että meistä aikoinaan tuli FB-kavereita nettideittisaitin kautta. Emme aikoinaan tavanneet kun oli pitkälti välimatkaa, ja hän sitten oli naisen löytänyt, kuten miehille aina käy jos eivät ole aivan täysin omaan napaansa pudonneita epäsosiaalisia vässyköitä.
Sitten kun sitä on turhaan innostunut ja taas joutuu turhautumaan, tuntuu lähinnä irvokkaalta kun entiseen malliin deittisaiteilla tyypit tuputtavat jotain kielihoitoa. Tekee mieli täräyttää että tarjoa äidillesi, saatana. Mutta mitäpä se hyödyttäisi.
Kyllä se nyt niin vaan on että jos ihmiset alkavat vaikuttamaan katkerilta kumppania hakiessa, niin ei siitä yksinomaan näitä ihmisiä itseään voi syyttää. Ihan turha jäkättää jotain että "tolla asenteella" ja räksyn räksyn, kun siihen katkeroitumisprosessiin osallistuu kaikenlaisia räpeltäjiä jotka katsovat oikeudekseen tulla pyörittämään toiselta ihmiseltä pään pyörälle ja leikkimään kuin leikkikalulla kun sattuu omaa itseään vituttamaan joku eksä.
Itse en ole koskaan ajatellut että kostan tokan eksän temppuja muille. Mutta tämä 8 v paskaputki turhaa ja turhauttavaa parinhakua alkaa olemaan sellainen juttu että kauhean vaikea voi olla sivuuttaa jo kokemiaan seikkoja jos vähänkin alkaa tulemaan jotain semmoista joka viittaa siihen että taas mennään päin männikköä.
Voiko sellaisen johtopäätöksen tehdä että jokainen lirkuttelemaan alkava mies on huijari ja humpuukimaakari? Onko kehut aina valetta tai pelkkää manipulointia? Entä se että jos jonkin aikaa viitsii vaivautua ihan oikeasti keskustelemaan jonkun kanssa, eikö siitä sitten saa eikä voi päätellä mitään? Ilmeisesti ei.
Toisaalta hölötänhän minäkin itseni kokoajan puhki ja pähki netissä, eikä se sitä tarkoita että yritän saada suhteen jokaisen kanssa joka juttujani lukee tai niihin vastaa.
Summa summarum: ei hyödytä tulla vaikuttuneeksi vaikka mies sanoisi tai tekisi mitä.
