Kirjoittaja Aihe: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro1)  (Luettu 34094 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13693
Vs: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro1)
« Vastaus #1040 : ma 05.03.2018, 12:51:22 »
Pystyt kyllä sanoilla kuvailemaan elekieltäsi sekä kasvojen ilmeitä. Voit myös kertoa missä tilanteessa siristät silmiäsi ja minkälaisen hymyn suot flitin kohteelle. Lupaan etten vääntele ja ala jänkätä.

Kuinka paljon käytät vartalosi seksuaalisuutta hyväksi flirtatessa? Avaatko puserostasi yhden napin lisää? Liukuuko hame ikään kuin vahingossa hetkeksi ylös paljastaen flirtin kohteelle enemmän kuin yleensä? Keikahtaako kenties myös lanne?

Vääntelet ja vänkäät jo, kun et kuitenkaan viitsinyt odottaa, että olisin edes yrittänyt kuvailla elekieltä ja kasvojen ilmeitä, vaan työnnät framille oman repertuaarisi, joka minusta koostuu niin tökeröstä käytöksestä, että en missään nimessä kutsuisi tuollaista flirtiksi.


En varmasti ole ikinä keikuttanut lannetta enkä availlut paidan nappeja. Puhumattakaan että olisin vilauttanut reittä hameen alta.


Ryhtyessänne siilipuolustukseen olette samalla tulleet antaneeksi flirtille niin suppean määritelmän, ettei sitä kukaan enää tunnista flirtiksi. En epäile, etteikö sinulla ja Safiirilla olisi erinomainen kyky määritellä tuttuja asioita uudelleen ja toitte hyvin esiin sen seksuaalipoliittisesti korrektin ja puhdasoppisen tavan flirttailla. Mutta käytännössä flirtillä on myös sen hardcorepuoli, jossa omaa seksuaaalisuutta korostetaan ja sillä pyritään tekemään vaikutus flirtin kohteeseen. Tuo, että flirttailulla pyritään ilahduttamaan pelkästään itseä kuulostaa lähinnä henkiseltä masturboinnilta.

Flirtti nimenomaan ei voi olla hardcorea, koska flirtti on AINA kepeää. Se hardcore on jotain muuta kuin flirttiä.

On myös mielenkiintoista, miten ensin olet kyselevinäsi kuvausta siitä, mikä on flirttiä vaikkapa Xanten tai jonkun muun mielestä, mutta sitten et voi hyväksyä näitä vastauksia, vaan kutsut sitä siilipuolustukseksi. Sellainen kuvaus ei oikeastaan jätä mahdollisuutta, että sinun mielipiteesi flirttailusta ei ole kaikkien yhdessä jakama mielipide. Sekö sua pännii, että joku nainen tunkee sun silmille sillä puseronnappiavailuflirtillään? Mutta ei sen vaikutuksen tehtyään kuitebnkaan anna sulle pildee? Vai niillekö olet katkera, jotka hymyili sulle silmiään siristäen kauempaa, mutta jätti sitten homman ihan vain tuohon yhteen vilkaisuun? Vai oletko jopa katkera niille naisille, joilla sattui päälle se hieman anteliaampi pusero, jonak tulkitsit jonkinlaiseksi yleiseksi kutsuksi kaikille tulla vähän puristelemaan?

Lainaus
Ensinnäkin flirttailusta muutama fakta. Se on synonyymi kiinnostumista ilmaisevalle viestinnälle, jolla vältetään täystyrmäys. Ihminen tunnustelee mahdollisuuksiaan viehättävään ihmiseen, ja epäviehättäville emme flirttaile. Toisin sanoen: flirttailu on merkki siitä, että sinua pidetään ulkoisilta avuiltasi viehättävänä.
http://www.kauneusjaterveys.fi/seksi-suhteet/suhteet/flirttailua-vai-ei-nain-tunnistat-flirtin

Tässä kuvaus flirtistä lainana naistenlehdestä. Ole hyvä ja kerro, millaista on sellainen hardcore-flirtti, joka kuitenkin täyttää tuossa esitetyn ehdon. ”vältetään täystyrmäys”. Millaista on sellainen kiinnostumista ilmaiseva viestintä, jolla turvallisesti (tyrmäyksen välttely) voi tunnustella mahdollisuuksiaan, mutta joka on kuitenkin tuota hardcorea? Konkreettinen kuvaus kiitos, kun sellaistahan säkin penäät.

Flirtti ei ole ainoa tapa, jolla vastakkaista sukupuolta voi lähestyä. Parisuhteen tai seksisuhteen mahdollisuus jollain tapaa mielessä. Se kepeä tunnusteleva versio jopa ilman sen kummempia tavoitteita on flrittiä. Semmoiset selvemmät ja suorasukaisemmat sitten jotain muuta. Itse en missään tapauksessa esim. kutsuisi flirttailuksi sellaista suorasukaista seksihakuisuutta, joka ei todellakaan jätä päämäärää epäselväksi.

Huomion arvoista muuten on se, että kysymys seksuaalisen häirinnän ja flirtin rajasta pohjautuu nimenomaan siihen, että molemmissa voidaan käyttää sellaista epäsuoraa, vihjailevaa ja vähitellen vakavampaan - hardcorempaan - suuntaan etenevää toimintatapaa. Myös seksuaalinen häirintä käyttää keinona sellaista epämääräisyyden ja vaikeasti tunnistettavan toiminnan mallia, jolla tilanne vähitellen ajetaan pidemmälle. Päällekäyvä lähestyminen hardcoretasolla karkottaisi kohteen kättelyssä, mutta hivutustaktiikalla hänelle luodaan vaikutelma, että kieltäytyä ei enää myöhemmin voi, koska on aluksi sallinut asian  - jopa vastannut myöntyväiseen ja ”juonessa mukana” olevaan tapaan. Häiritsijä kuitenkin vie tarkoitushakuisesti tilannetta pidemmälle ja pidemmälle. Flirttailija odottaa vastinetta ja kuulostelee herkkäkorvaisena vihjettä toiselta, voidaanko jatkaa vai jätetäänkö tähän.

Flirtti saattaa johtaa pidemmälle, mutta KUN se johtaa pidemmälle, ei kyse enää ole flirtistä. Minun mielestäni. Tämä on vaikkapa tulkintani tuosta lehden artikkelista. Mä en ymmärrä, millaista voisi olla hardcore-flirtti, jossa edelleen säilyisi tilanne, että sitä on vaikeaa tunnistaa ja sen torjuminen ei johda kiinnostuksen osoittajan tyrmäämiseen. Jos pystyt tällaista vakuuttavasti kuvaamaan, saatan muuttaa mieleni. Mutta itse en pysty kuvittelemaan vaivihkaista ja piilotetusti vihjailevaa hardcorea. Hardcorehan tarkoittaa tyylilajinsa äärimmäisyyteen vietyä tai kovaa linjaa. Flirttinä siis se on oksymoroni - ikäänkuin vihjailua suorasukaisesti.

Sitten on vielä tällainenkin näkökulma: Ei hirveesti auta vinkua, että sun mielestä naisten pitäis digata ihan toisenlaista ja vähän julkeampaa flirttiä. Yhtään enempää kuin naistenkaan ei auta vinkua, että kyllä miesten pitää sietää päällekäyvää tyrkkyflirttiä. Jokainen on oikeutettu toteamaan omalta kohdaltaan, että liian suorasukainen ”flirtti” ei herätä kiinnostusta. Sen sijaan siihen kellään ei ole mitään oikeutta, että pitää suorasukaisintakaan ja päällekäyvintäkään flirttiä lupauksena yhtikäs mistään. Vaikka kuinka sen kohde tuntisi, että hänessä on herätetty turhia toiveita jostakin. Itse asiassa flirtti on olemassa JUURI SIKSI, ettei tarvitsisi heti kättelyssä rynniä siihen suorasukaiseen ja päällekäyvään lähestymiseen, joka altistaa tyrmätyksi tulemiselle.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 7111
Vs: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro1)
« Vastaus #1041 : ma 05.03.2018, 13:18:37 »
Kuten sanoin, en tietenkään ole niin naiivi, että olisin kuvitellut Bruton olleen todella kiinnostunut siitä, mikä on näkemykseni flirtistä. Sekään ei tullut yllätyksenä, että se vähä, minkä hän luki, tuli tulkituksi toimintana, jossa vain itselle jää hyvä mieli. Eli että kuvailemani flirtti ei luonnollisestikaan voi Bruton silmissä näyttäytyä sellaisena, että se on molemmista kivaa, vaikka itse korostin juuri sen olevan olennaista flirtin ollessa kyseessä. Että tilanne on molemmista kiva ja kepeä.

T: Xante

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 712
Vs: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro1)
« Vastaus #1042 : ma 05.03.2018, 13:18:51 »
Bill Clinton sai vissiin syytteen virkavirheestä liittyen Monica Lewinskyyn, mutta en oikeastaan muista, mikä siinä tarkkaan ottaen oli se virkavirhe. Haluaisin ajatella, että se jos on molempien haluamassa salasuhteessa alaisensa kanssa, se ei sinänsä ole virkavirhe, eikä se jos harrastaa seksiä virkahuoneessa. Se voi olla sopimatonta, mutta ei virkavirhe.

Itse asiassa Clintonia vastaan nostettiin syytä seksuaalisesta ahdistelusta. Tässä oikeudenkäynnissä Clinton antoi kuuluisan valaehtoisen todistuksen "I did not have sexual relations with that woman". Myöhemmin taas syyttäjän keräämästä näytöstä ja lausunnoista kävi ilmi, että oraaliseksiä oli kuitenkin harrastettu, Clinton vetosi siihen, ettei ollut valehdellut valan alla vaan oli kiertänyt asiaa niin, että "sexual relations" ei kata peniksen lutkuttamista.

Mun mielestä tää Clinton keissi ei kyllä sinänsä liity flirttailuun. Siinä on koko joukko ihan muita ongelmia. Mun mielestä siinä oikeusprosessissa oli omituista se, että jos henkilö X syyttää Clintonia jostain, tältä kysytään valaehtoista todistusta siitä, onko hänellä ylipäätään ollut työpaikkaromansseja. Se ei minusta kuulu suoraan itse asiaan ja tuntuu jotenkin oudolta. Että voisin siis pakolla tuoda julkisuuteen kenen tahansa mitä tahansa intiimejä asioita haastamalla tämän oikeuteen ahdistelusta.

Ahdistelusyytteen Clintonia vastaan nosti Paula Jones -niminen nainen. Se liittyi aikaan, jolloin Clinton oli Arkansasissa jossain suht korkeassa oikeudellisessa virassa. Tämä nainen oli myös Arkansasin osavaltion työntekijä. En tiedä yhtään, mitä heidän välillään oikeasti tapahtui. Wikipediassa on joku kertomus, että Paula olisi tullut Clintonin hotellihuoneelle ja ilmoittanut että voisi ryhtyä tämän rakastajattareksi. Eli siis minulle on epäselvää oliko sitä suhdetta tässä tapauksessa edes, vai oliko kyse jostain kaunasta Jonesin taholta.

Mutta sitten tässä koko vyyhdessä oli vielä se, että Lewinsky kiisti suhteen. mutta Lewinskyn ja tämän ystävättären vällisiä puheluita nauhoitettiin ja nauhat päätyivät syyttävälle asianajajalle.


Mä olen sitä mieltä, että flirttailu ja seksuaalisuus on pohjimmiltaan iloisia asioita, vaikkakin joskus vaikeita. Seksuaalinen ahdistelu on ihan oikea ongelma ja siitä voi totta kai nostaa syytteitä. Mutta mun mielestä olis tärkeä kunnoittaa ihmisten intimiteettiä ja selvittää ne asiat ilman mitään sensationalismia. Minun mielestän ihmisillä on oikeus sekstailla kenen kanssa haluaa eikä lähtökohtaisesti velvollisuutta olla tästä tilivelvollinen kenellekään muulle.

Mutta sitä mä en ymmärrä, miten tähän olennaisesti liittyy se, kuinka pitkälle flirttailun voi missäkin tilanteessa viedä. Mulla on semmonen vaikutelma Clintonista, että se on varsinainen flirtti mieheksi. Tämä tarkoittaa sitä, että se tuskin on yleensä kosketellut naisia asiamattomasti nai niin sanotusti pursitellut perseitä, vaan ehkä se on alkanut pienestä ilottelusta, jollaista täällä on yksi jos toinenkin yrittänyt kuvailla.

Pieni toisen huomioiminen ei välttämättä johda mihinkään, ja sitten tavallaan ihan eri asia ovat ne tilanteet, jossa yhtäkkiä ruvetaan muhinoimaan ja mennään siihen rajalle, missä se olisi ahdistelua, jolleivat molemmat sitä haluaisi.

Sitten taas jos puhutaan seksuaalisesta häirinnästä, kyseessä ei ole rikos vaan huono tai pahaa mieltä aiheuttava käytös. Siinä varmasti jonkin verran on tulkinnanvaraa ja väärinymmärrystä, ja voi olla, että joku tekee tai sanoo jotain, mikä toisesta ei tunnu mukavalta. Niissä asioissa taas mun mielestä mennään ihan maalaisjärjellä ja käytöstavoilla. Jos joku sanoo, että ei tykkää jostain, sitten se on varmaan syytä lopettaa. Jos taas joku kerran elävöityy ja sanoo jotain ja se tuntuukin itsestä epämiellyttävältä, siitä taas ei varmaan ole korrektia tai reilua nostaa välittömästi mitään hirvittävän isoa metakkaa. Samalla tavalla kun on vastuu lopettaa se ei toivottu tekeminen, aikuisen ihmisen pitää pystyä myös sen verran olemaan assertiivinen, että saa jotenkin sanottua jos joku tuntuu ikävältä. Sen jälkeen vastuu siirtyy toiselle osapuolelle.

Ehkä mä oon jotenkin yksinkertainen tai autisti, mutta en näe tässä mitään perustavanlaatuista ongelmaa. Jos joku flirttailee todella räväkästi väärälle ihmiselle, totta kai se voi toistuvana käytöksenä muuttua sille toiselle häiritseväksi. Ei siihen oikein voi mitään lakia säätää kumpaankaan suuntaan — että olisi velvollisuus sietää mitä tahansa räväkkää flirttailua, tai että jokaisella olisi oikeus flirttailla kaikkien kanssa niin räväkästi kuin vain suinkin ja että on suvaittava vaikkei siitä pidetä — mitkä siis olisivat saman asian kääntöpuolia.

Ja Safiiri:
Mun mielestä tässä mennään ehkä liian pitkälle jos määritellään kaikki epäonnistunutkin flirtti sellaiseksi josta kummallekin jää hyvä mieli. Kun minulta kysyttiin flirtistä joka toimii, tuli mieleen sellainen toisen huomioiminen mikä on käytännössä vain hersyvää ystävällisyyttä ja pientä kiintymyksen osoitusta. Jos se muuttuu ilmeisemmäksi tai ronskimmaksi, sekin voi olla ihan OK, jos se on kummankin mielestä mukavaa. Siinä sitten lähestytään sitä, että ruvetaan oikeasti tekemään jotakin. Tai lähestytään flirtin sijaan suoraa toimintaa tai ehdotusta.


Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 712
Vs: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro1)
« Vastaus #1043 : ma 05.03.2018, 13:34:01 »
Siis Clintonin jutussa sekoittuu erilaiset asiat:
1) Clinton oli lakimiehenä antanut väärän todistuksen oikeudessa.
2) On kyseenalaista, oliko oikein tai relevanttia kysyä sitä mitä silloin kysyttiin.
3) Clinton teki lakimiehenä virkavirheen antaessan väärän todistuksen.
4) On kyseenalaista, oliko se nauhoitettu puheluaineisto koko sen alkuperäisen tutkinnan kannalta relevanttia.
5) Koko vyyhden takia tuli ilmi salasuhde alaiseen, mikä herätti yleistä pahennusta.
6) Sitä syytettiin virkavirheestä presidenttinä samasta asiasta, mikä oli tässä lakimiehen virassa virkavirhe. Oikeus kuitenkin totesi, ettei se presidentin virassa sitä ollut.


Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2216
Vs: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro1)
« Vastaus #1044 : ma 05.03.2018, 13:40:21 »
Kuten sanoin, en tietenkään ole niin naiivi, että olisin kuvitellut Bruton olleen todella kiinnostunut siitä, mikä on näkemykseni flirtistä.

Juuri siitä en ollut tippaakaan kiinnostunut. Täällä on meneillään jonkinlainen Jatkumon Puhtain Moraali-kisa ja näkemykset tuppaavat usein olemaan sitä korrektia diibadaabaa jolla tuossa kisassa kuvitellaan pärjäävän. Mutta olette kuitenkin vain ihmisiä. (Olettehan...?) Olen siis kiinnostunut siitä, miten te naiset käytännössä (oikeasti, todellisuudessa) toimitte kun flirttailette. Tässä luulisi olevan suuriakin eroja suhteessa paitsi toistenne toimintatapoihin, mutta erityisesti myös suhteessa flirtin puhtaaseen ideaaliin.

Mutta ymmärrän. Kyse on hyvin intiimeistä asioista ettekä halua tuoda niitä esille, varsinkaan täällä.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 7111
Vs: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro1)
« Vastaus #1045 : ma 05.03.2018, 13:55:02 »
Kuten sanoin, en tietenkään ole niin naiivi, että olisin kuvitellut Bruton olleen todella kiinnostunut siitä, mikä on näkemykseni flirtistä.

Juuri siitä en ollut tippaakaan kiinnostunut. Täällä on meneillään jonkinlainen Jatkumon Puhtain Moraali-kisa ja näkemykset tuppaavat usein olemaan sitä korrektia diibadaabaa jolla tuossa kisassa kuvitellaan pärjäävän. Mutta olette kuitenkin vain ihmisiä. (Olettehan...?) Olen siis kiinnostunut siitä, miten te naiset käytännössä (oikeasti, todellisuudessa) toimitte kun flirttailette. Tässä luulisi olevan suuriakin eroja suhteessa paitsi toistenne toimintatapoihin, mutta erityisesti myös suhteessa flirtin puhtaaseen ideaaliin.

Mutta ymmärrän. Kyse on hyvin intiimeistä asioista ettekä halua tuoda niitä esille, varsinkaan täällä.

Kuten sanottua, miksipä edes yrittäisin, kun sinulla on jo mielikuvat puseronnapeista ja liukuvista helmoista.

Jos yrittäisin edes kertoa jotakin käytännön elämästä, voin vain kuvitella sen tavan, jolla mm. sinä sitä alkaisit väännellä. Kun väänteleminen onnistuu tällä tavoin jo tässä tapauksessa, kun mitään en ole sanonut.

T: Xante

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 712
Vs: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro1)
« Vastaus #1046 : ma 05.03.2018, 14:11:17 »

Ei se flirtin olemus löydy eleitä / äänensävyjä / sanoja tai vaatteiden yksityiskohtia kuvailemalla. Se olennainen on siinä tunteessa ja tunnelmassa, joka sitten tuottaa vaikkapa tietynlaisen äänensävyn tai saa hymyn nousemaan huulille. Silmien siristyksistä sä et flirttiä opi ymmärtämään. Sen sijaan se kaipaamasi raja löytyy juuri sieltä eleiden, ilmeiden ja sävyjen takana olevasta tunteesta ja ajattelusta. Jos siellä takana ei ole sitä hykertävää tunnetta, joka flirttiin kuuluu, ei kyse ole flirtistä. Ilman sitä omaa kutkuttavaa kihelmöintiä, johon ILMISELVÄSTI kuuluu se, ettei mitään varmuutta ole sen kummemmin omasta kuin flirtin kohteenkaan tavoitteista koko jutussa, ei ole kyse flirtistä. Kuvauksesi kuulostaa - sori vain - maksullisen naisen konsteilta. Harkittuina, tietoisesti valittuina konsteina nuo eleet myös ikävä kyllä näyttävät lähinnä seksuaalisten palveluiden markkinointiyritykseltä.

Kyllä Xante kuvaa asiaa hyvin. Se todellakin on jotain hyvin luonnollista, harkitsematonta, eikä päälleliimattuja eleitä tai sanoja. Ja olennaista on se vastavuoroisuus, eli ei peiton alla yksin.

Voin yhtyä tähän flirtin kuvaukseen. Silloin kun flirttailee, se oikeastaan lähtee omasta vähän hykerryttävästä tunteesta. Siinä voi olla seksuaalisuutta ja muuta jollain tapaa taustalla, mutta siinä ei ole päällimmäisenä ajatus seksistä tämän ihmisen kanssa tai oma himo.

Käytännössä kuitenkin sanaa "flirtti" käytetään tavanomaisesti myös siitä, kun yrittää saada toisen kiinnostumaan itsestään tai tuo itseään esiin.

Ehkä Bruton pitäisi kysyä oikeastaan sitä, millä tavalla te naiset käyttäydytte, jos mies kiinnostaa tai aiheuttaa ihastusta ja yritätte tahallaan tai alitajuisesti tehdä itseänne tykö tai saada miestä huomaamaan itsenne.

Onko teillä tähän jotain tietoisia strategioita? Onko vastaavasti jotain, miten huomaatte toimivanne ikään kuin automaattisesti, vaikkei se ehkä välttämättä ole sellaista, mitä järjellä ja näin rauhassa ajatellen pitäisitte hyvänä tapana toimia tai sellaisena, miten haluaisitte ajatella toimivanne?

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13693
Vs: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro1)
« Vastaus #1047 : ma 05.03.2018, 14:17:55 »
Kuten sanoin, en tietenkään ole niin naiivi, että olisin kuvitellut Bruton olleen todella kiinnostunut siitä, mikä on näkemykseni flirtistä.

Juuri siitä en ollut tippaakaan kiinnostunut. Täällä on meneillään jonkinlainen Jatkumon Puhtain Moraali-kisa ja näkemykset tuppaavat usein olemaan sitä korrektia diibadaabaa jolla tuossa kisassa kuvitellaan pärjäävän. Mutta olette kuitenkin vain ihmisiä. (Olettehan...?) Olen siis kiinnostunut siitä, miten te naiset käytännössä (oikeasti, todellisuudessa) toimitte kun flirttailette. Tässä luulisi olevan suuriakin eroja suhteessa paitsi toistenne toimintatapoihin, mutta erityisesti myös suhteessa flirtin puhtaaseen ideaaliin.

Mutta ymmärrän. Kyse on hyvin intiimeistä asioista ettekä halua tuoda niitä esille, varsinkaan täällä.

Paskat on mikään moraalikisa. Esim. minä en ole esittänyt, että sellainen suorempi toisen iskemiseen pyrkivä toiminta olisi jollain tapaa moraalisesti väärin. Olen ainoastaan sanonut, että se ei mielestäni enää ole flirttiä. Päinvastoin pelkällä flirtillä ei koskaan pääse puusta pitkään. Jos ihan tosissaan aikoo päästä pidemmälle, täytyy siirtyä siihen suorempaan ja selvempään toimintaan. Flirtti kuuluu tässä siihen esitunnustelun vaiheeseen, kun maaperää kartoitetaan ja otetaan toisesta selvää. On ihan omaa kuvitelmaasi, että vaikkapa minä olisin tuominnut kaiken muun kuin vain flirtin tai pitänyt suorasukaisia ehdotuksia moraalittomina. Ei niissä ole mitään vikaa sinänsä, kunhan osataan lopettaa kieltäytyvän kohdalla, välttää ehdottelua tietyissä tilanteissa (työpaikalla, auktoriteettiasemassa jne). Ettei lipsahda häirinnän puolelle.

Mun flirttailu on aina ollut kiinnostuksen osoittamista toiselle osoittamalla kuuntelevaa ja kommentoivaa kiinnostusta hänen ajatteluaan kohtaan, hakeutumalla seuraan ja vaihtamalla ajatuksia. Tiedän, ettei tämä varmastikaan kuulosta sinusta yhtään sexyltä. Mutta - kun satun itse kiinnostumaan vain ja ainoastaan miehistä, joilla on kiinnostavia ajatuksia sekä kykyä niistä puhua. Jos mua ei pätkääkään kiinnosta sellainen mies, joka syttyy avatuista puseronnapeista ja vihjailevista räpsyttelyistä, niin minkä helvetin takia sellaisia elkeitä pyrkisin harrastamaan? Erityisen tärkeää on flirttailessa testata, sietääkö tyyppi epätavallisia ja jopa provokatiivisia mielipiteitä. Jos sietokyky on heikko, lopahtaa kiinnostukseni nopeasti. Erityisen luotaantyöntäviä on sellaiset miehet, jotka esittää besserwisseriä ja suhtautuu naisiin alentuvasti. Tai jotka odottaa bimbon esittämistä ja ihailevia oohaah-kommentteja. On erinomaisen tärkeää, että flirtti tehoaa sellaisiin tyyppeihin, joihin voi edes ajatella tuntevansa jonkintasoista vetoa. Juuri siksi en koskaan käytä sen kaltaisia keinoja, joita ehdottelit. Ne vetoaa miehiin, joihin en koskis pitkällä tikullakaan. Ehkä TÄMÄ sitten on se mun ”korkeamoraalisuuteni” tässä - en flirttaile sellaisin keinoin, joista itselleni vastenmieliset miehet tyypillisesti innostuu. Mutta en mä näin moraaliperusteilla tee, vaan käytännön syistä. Jos oikein pinnistät, saatat hiffata, mitä ne käytännön syyt ovat.

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 712
Vs: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro1)
« Vastaus #1048 : ma 05.03.2018, 14:32:28 »
Ei liity aiheeseen, mutta katsoin verbin flirt merkityshistoriaa Oxford English Dictionarysta. Tietty se nyt ei kerro siitä, mikä sen merkitys on suomessa ja tänä päivänä, mutta jonkun mielestä ehkä silti kiinnostavaa sinänsä.

 
Lainaus
7.
 
 a. To play at courtship; to practise coquetry; to make love without serious intentions. Often, to flirt with (a person); also in indirect pass.

1781   D. Garrick in R. B. Sheridan School for Scandal (new ed.) Prol.   If Mrs. B. will still continue flirting.
1793   Earl of Buchan Anon. & Fugit. Ess. (1812) 261   You see them..flirting with the beauties of the day.
1859   ‘G. Eliot’ Adam Bede II. iv. xxvii. 241   Every man likes to flirt with a pretty girl, and every pretty girl likes to be flirted with.
1863   ‘Ouida’ Held in Bondage I. viii. 192   Scores of military men, who flirted more desperately and meant less by it than any fellows in the room.

 
 b. To play, toy, trifle with (something).

1859   Dickens Tale of Two Cities ii. v. 57   Occasionally flirting with some lighter document.
1883   F. M. Crawford Dr. Claudius ii   Claudius was flirting with his fancies, and drawing pretty pictures in the smoke


Tätä varhaisemmat merkitykset liittyivät johonkin äkkinäiseen liikkeeseen, siihen että siirtyy nopeasti yhdestä asiasta toiseen, ja niin edelleen.

Mutta englannissa siis sävy on ollut alkujaan se, että kevytmielisesti kosiskelee tai "soidintaa" tai jopa harrastaa seksiä ilman vakavampaa aikomusta sitoutua, avioitua tai niin edelleen.

Tällä nyt ei ole tarkoitus sekaantua Xanten, Safiirin ja Bruton mielenkiintoiseen ajatusten ja kokemusten vaihtoon.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5113
Vs: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro1)
« Vastaus #1049 : ma 05.03.2018, 19:44:50 »
Bill Clinton sai vissiin syytteen virkavirheestä liittyen Monica Lewinskyyn, mutta en oikeastaan muista, mikä siinä tarkkaan ottaen oli se virkavirhe. Haluaisin ajatella, että se jos on molempien haluamassa salasuhteessa alaisensa kanssa, se ei sinänsä ole virkavirhe, eikä se jos harrastaa seksiä virkahuoneessa. Se voi olla sopimatonta, mutta ei virkavirhe.

Itse asiassa Clintonia vastaan nostettiin syytä seksuaalisesta ahdistelusta. Tässä oikeudenkäynnissä Clinton antoi kuuluisan valaehtoisen todistuksen "I did not have sexual relations with that woman". Myöhemmin taas syyttäjän keräämästä näytöstä ja lausunnoista kävi ilmi, että oraaliseksiä oli kuitenkin harrastettu, Clinton vetosi siihen, ettei ollut valehdellut valan alla vaan oli kiertänyt asiaa niin, että "sexual relations" ei kata peniksen lutkuttamista.

Mun mielestä tää Clinton keissi ei kyllä sinänsä liity flirttailuun.

Ei se minustakaan liity flirttailuun, mutta tässä ketjussa keskusteltiin muustakin, ja otin tuohon muuhun kantaa esittämällä Clintonin tapauksen. Ajankohtaiseksi sen teki Helsingin Sanomien juttu, jossa tuotiin esille Lewinskyn käsityksiä tuosta ajasta. Minusta se oli kiinnostava juttu, koska se kytkeytyi aika moneenkin aikalaiseen ilmiöön.

Lewinsky ei väittänyt olleensa seksuaalisen väärinkäytön uhri. Hän on edelleen sitä mieltä, että halusi seksuaalista suhdetta Clintonin kanssa. Mutta se ei tietysti estä suurta yleisöä olemasta jotain muuta mieltä asiassa. Minä ymmärsin niin, että skandaalimaista tapauksessa oli nimenomaan, kun Clintonin muna oli käynyt Lewinskyn suussa, ja kaikki muu sirkus ympärillä oli yhtä tekopyhää pelleilyä kuin varsinainen närkästyneisyyden ydinsyykin.

Katsohan Topi jos olet poliitikko ja yrität pitää huolen imagostasi niin kuin sinun pitäisi, et voi ohittaa suuren yleisön Mielipidettä kuittaamalla se moralismiksi. Sinun on elettävä kanssaihmistesi kautta yhtä paljon kuin heitä varten, tai olet entinen poliitikko. Viis siitä, miten väärässä suuri yleisö on. Jos ihmiset sanovat maan olevan pannukakku niin sinun on viisainta tehdä samoin tai etsiä uusia kannattajia itsellesi.
« Viimeksi muokattu: ma 05.03.2018, 20:01:36 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5113
Vs: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro1)
« Vastaus #1050 : ma 05.03.2018, 20:15:26 »
Ei se ole minun mielikuvitustani, ja ei ole minun vikani jos et seuraa maailmanpolitiikkaa (tuo vinkunasi mielikuvituksestani alkaa vituttaa, koeta vähän seurata mitä oikeastaan sanon). George Bush nuorempi kabinetteineen pääsi vuosia myöhemmin kuin koira veräjästä valehdeltuaan Irakin sodan syistä YK:n istunnossa, puhumattakaan lukuisista valheellisista esiintymisistä amerikkalaiselle yleisölle. Siitä ei koskaan järjestetty samanlaisia kuulemisia kuin Clintonin suihinotosta. Anthony Weiner joutui käytännössä laittamaan pillit pussiin politiikassa läheteltyään rivoja viestejä 17-kesäisille tytöille, mutta Obama sai rauhassa jatkaa loppuun saakka miehittämättömiä pommituslentoja ilman sodanjulistuksia ja kenenkään puuttumatta. Nyt heillä on Trump.

Itse asiassa Clintonin tapaus toimi mainitsemani jutun mukaan toiseen suuntaan: suuri yleisö lakkasi välittämästä, puhuvatko presidentit totta ylipäätään.

On vaikea tietää, koska osoitat moraalipaniikkisi paheksunnan täällä kirjoittaville ja koska höliset jotain yleistä tuolta jostain. Mutta selkeyshän ei olekaan mikään leipäheittosi. Tähän voit vastata jollakin sitaatilla, jonka luit juuri kirjasta yöpöydälläsi.

Clintonin tapaus toimi siten, että ihmiset lakkasit uskomasta, mitä Amerikan presidentit puhuvat. Ranskan presidentiltä kysyttiin täysin samaan aikaan, mitä hän kommentoi siihen, että tiedettävästi hänellä on toinen perhe. Ranskan kommentti oli: "Entäs sitten". Mediaseksikohuwau saman suuntainen.

Eli vaikka Amerikka omasta mielestään ja miksei monen muunkin mielestä on olevinaan jonkunmoinen suunnannäyttäjä, ei tähän nyt kuitenkaan ihan tarpeeksi suuri yleisö usko. Pidän lapsellisena määkiä "amerikassa ainakin on ollut" asioissa, joihin Amerikka ei mitenkään kuulu. Kuten nyt vaikka kotoisat esimerkkimme MeToo-kampanjasta.

Älä valehtele. Tällä palstalla koko #metoo-kohu tuotiin samalla tarjottimella pöytään, jolla tarjoiltiin kyytipojaksi foorumilla tapahtuvaa 'seksuaalista häirintää'. Jos oma asia olisi tuotu avoimin kortein pöytään lähtemättä ratsastelemaan julkisella agendalla, ehkä muita ihmisiä ei minut mukaanlukien edes olisi vituttanut niin suunnattomasti. Epärehellisyys, moralismi ja tarkoitushakuinen, pikkupoliittinen keskustelun ohjailu pukee sinua. Amerikka nimenomaan tuntuu olevan se peili, jota kotoisat esimerkkimme keskustelussa seksuaalisuudesta ja moraalista heijastelevat.

Kun minä puhun moraalipaniikista, ei kyse ole paheksunnasta. Sinä et tunnu käsittävän: se on termi, jolla kuvaan ilmiötä -siis deskriptio, ei preskriptio. Kuvaus, ei arvostelma. Sanalla tarkoitetaan toistuvaa tapaa, jolla ihmiset tarttuvat johonkin julkisuuteen tulleeseen tietoon.

Kokeilehan uudelleen.
« Viimeksi muokattu: ma 05.03.2018, 20:20:26 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 7111
Vs: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro1)
« Vastaus #1051 : ma 05.03.2018, 20:48:57 »
Laika, meidän on tosiaan aika vaikea keskustella. Sinä syydät haukkumisia ja valehtelusyytöksiä ja se on yksinkertaisesti tylsää. Sinua on vaikea seurata: puheesi ovat täynnä erilaisia viittauksia erilaisiin filosofioihin ja filosofeihin, mutta niissä ei ole yhteistä punaista lankaa muutoin kuin se, että ihmiset mielestäsi ovat moralisteja ja tätä jaksat hokea.

Toistan: olen edelleen sitä mieltä, että vapautuneen seksuaalisuuden myötä on ihan oikein, oikeutetusti, seurannut suurempi vastuu. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä vastuu on sitä suurempi, mitä helpompi ihmisen on käyttää asemaansa hyväkseen.

Tämän olet toistuvasti hienosti ohittanut ja alkanut länkyttää milloin mistäkin esimerkistä moraalipaniikista. On tullut selväksi, että et näe mitään syytä keskustella siitä, mitä minä sanon, haluat vain kertoa näitä filosohvisia ajatuksiasi...niin mistähän.

Yritä itse uudelleen.

T: Xante

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2648
  • Väärinajattelija
Vs: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro1)
« Vastaus #1052 : ma 05.03.2018, 22:47:21 »
Minusta Pirjo Kauppisella oli aina flirttaileva katse, hyvällä tavalla. Tv-esiintyjänhän kuuluukin osata "vietellä" katsoja pysymään ohjelman äärellä. Kauppisen flirtti vaikutti myötäsyntyiseltä lahjalta, ei opetellulta maneerilta.

Minä tässä vain, anteeksi.