Kirjoittaja Aihe: Ihminen; eläin vai ei?  (Luettu 2268 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa mikainen

  • Konkari
  • Viestejä: 837
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #100 : ke 26.04.2017, 22:41:16 »
Kun päästään viimeiseen huomautukseeni, saatetaan havaita vanhan platonilaisen dualismin hiipineen taas esille.

En ymmärrä, miksi dualismin pitäisi hiipiä esiin... ? Yhtä hyvin voidaan ajatella, että ihmiseläin on jakamaton kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Samalla tavalla, kuin yksilö ei enää, dualismin hylkäämisen jälkeen, näyttäydy erillisenä mielenä ja erillisenä ruumiina, vaan mieliruumiina, joka puhuu, kirjoittaa, käyttää erilaisia työkaluja - ei pelkästään joko mielellään tai ruumiillaan - vaan koko mieliruumiinsa voimalla.

Se dualismi hiipii esiin, koska on valmiiksi tehty kategorinen jako ihmisiin ja eläimiin. Kun ajattelutapa käy tuon kategorisen jaon kautta, joudutaan etsimään ihmisen eläimestä erottavat kvaliteetit ihmisen ei-eläimellisyyden määrittelemiseksi. Yhtä hyvin voitaisiin tarkastella norsua, ja yrittää etsiä norsumaisuuden metafysiikka, joka erottaa norsumaisuuden eläimestä. Silloin tutkitaan jokainen elämänmuoto erikseen tätä päämäärää silmälläpitäen. Niinpä norsumaisuudesta tulee mittari, johon elämän poliittinen painoarvo palautuu. Tällöin kategoriajaon hyväksyneet joutuvat kilpaa todistelemaan sekä omaa norsumaisuuttaan että käyttämään sitä yleisenä kriteerinä.

Yhtä hyvin voisi jaotella vain kasveihin ja kivikuntaan. Osa kasveista on erikoistunut niin voimakkaasti, että ovat oppineet siirtämään itseään paikasta toiseen jne. Ihmiskasvi on jopa itsetietoinen.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 4089
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #101 : ke 26.04.2017, 22:57:56 »
... uskon ymmärryksen eläinsuojelukysymyksen luonteesta olevan kytköksissä historialliseen totuuteen ihmisestä...

Eli, mikä sinun näkökulmastasi on historiallinen totuus ihmisestä... ?

En voi antaa koko vastausta kysymykseen, ja siksi pystyn lausumaan vastauksina vain osatotuuksia ihmisestä*. Tarkalleen ottaen evoluutioteorian ihminen osoittautui sekin ajallisesti sumeaksi konseptiksi, sillä on jossain määrin mielivaltainen määrittelykysymys sanoa, kuka oli ensimmäinen ihminen ja kuka olisi viimeinen. Olen kuitenkin varsin vakuuttunut, että keskustellessani aiheesta ihmisten kanssa käyn keskustelua nimenomaan eläinten parissa ja eläimille. Se oli sekä hämmästyttävä että järkyttävä fakta 1800-luvun ihmiselle, kun Thomas Henry Huxley lähti puolustamaan Darwinin tieteellistä pohjaa englantilaisille aikalaisilleen. Vielä hämmästyttävämpää on, että järkytyksen syyt on ikään kuin aktiivisesti unohdettu -ihmiset ovat oman kehityshistoriallisen paikkansa suhteen jollain tapaa -en osaa kuvata ajatustani tässä kovin tarkasti, pahoittelen- myöntyneet regressoitumaan historian ymmärryksessään 1800-luvulle, kenties jopa sitä edeltäneeseen tilaan. Tässä totuuden tehtävänä siis on herättää ihminen tottumuksiin perustuvan toimintansa unesta ajattelemaan ja toimimaan ajatuksensa hyväksi.

Konkretisoidakseni: meillä lapsille opetetaan kristillisiä ihmiskäsityksiä ala-asteelta lähtien, mutta historiallinen totuus ihmisestä on niin toissijainen, että siihen katsotaan tarpeelliseksi puuttua ehkä joskus lukiossa, biologisessa sivulauseessa. Miten se on mahdollista? Miten se voidaan hyväksyä sen jälkeen, mitä kristillisessä kirkkokunnassa l. lännessä tapahtui 1800-luvun taittuessa edelliseksi vuosisadaksi?

Arvaat varmaan, etten pysty vastaamaan kysymykseesi lyhyesti. Oikeammin en tiedä mistä edes aloittaisin antaakseni siihen minulle itselleni tyydyttävän vastauksen, tai miten tiivistäisin sen hyväksyttävästi, niin ettei mitään elintärkeää jäisi pois. Niin laaja kysymys se nähdäkseni on, vaikka itsessään filosofisesti ja käytännössä tärkeä.

*Korkeintaan voin etsiä tällaista totuutta, ja kuten jonkin verran olen tehnytkin, kenties kertoa löytämieni tosiasioiden välisistä kytköksistä muille.
« Viimeksi muokattu: ke 26.04.2017, 23:11:11 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 1012
  • Väärinajattelija
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #102 : ke 26.04.2017, 23:33:39 »
Olen silti aina huolissani siitä, ymmärretäänkö kirjoittamani kuten olen sen tarkoittanut. Se on jatkuva huolenaiheeni, eikä mikään viittaa siihen, että kirjoittamaani ylipäätään ymmärrettäisiin.

Niin, kyllä ihminen on aina ensisijaisesti huolissaan itsestään.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 4089
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #103 : ke 26.04.2017, 23:39:29 »
Ai niin: ja puhuttaessa ihmistä koskevista tosiseikoista on syytä myös ottaa vakavasti ja vastata niihin huolenaiheisiin, joita ihmiset kokevat tosiasioiden paljastamisesta ja yleiseen tietoisuuteen levittämisestä koituvan. Ymmärtääkseni se muuten vaikutti taustalla alusta asti, kun luonnonhistorioitsijat modernin evoluutioteorian pohjaa tuntemiensa tosiseikkojen perusteella kokosivat*. Erityisen selkeästi nämä ihmisen ontologiasta lähtöisin olevat huolenaiheet koskevat ns. sosiaalidarwinismin ja evoluutioteorian välistä suhdetta, ja yllättäen tai ei, nykyvasemmistoa.

Mielestäni on reilua vastata tällaisiin huolenaiheisiin, vaikka henkilökohtaisesti en tosiseikoista itsessään olisi aivan niin huolissani.

*Aiheesta on puhunut mm. tunnustettu Darwin-tutkija Stephen Jay Gould, vaikka myös vastakkaisia näkemyksiä on esitetty, ks. http://rsnr.royalsocietypublishing.org/content/61/2/177, toisaalta mm. American Scientist ('On the Perils of Publishing'),

Yet even with this new information, Darwin's behavior is still puzzling. He ached for recognition from his scientific peers, but, as David Quammen suggests with his title—The Reluctant Mr. Darwin—Darwin postponed publishing the very theory he wanted recognition for discovering.
...
Quammen emphasizes that Darwin's theory did not win wide scientific acceptance for another 50 years. When it did, it troubled religious purists. But Quammen rightly points out that Darwin's reluctance to publish was not based on his worry that the implications of natural selection, taken to their logical extreme, would challenge the existence of God. Rather, Quammen asserts that Darwin's theory challenged "the supposed godliness of Man," the tenet that humans are elevated above and distinct from the rest of life. He concludes by returning to the elderly Darwin who had just euthanized what turned out to be his last beetle, finding him "a gentle man, quite aware" that the fallout from his discovery, as he had feared it would as a young man, had already "caused discomfort enough."


https://www.americanscientist.org/bookshelf/pub/on-the-perils-of-publishing
« Viimeksi muokattu: to 27.04.2017, 00:07:42 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Chama

  • Vieras
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #104 : to 27.04.2017, 07:27:42 »
Olen kuitenkin varsin vakuuttunut, että keskustellessani aiheesta ihmisten kanssa käyn keskustelua nimenomaan eläinten parissa ja eläimille...

Aina selitysyrityksistä jää jotakin elintärkeää pois, siitä ei kannata välittää. Tulkitsen edellä esittämäsi niin, että sinun näkökulmastasi katsottuna ihmiseläimen, ikään kuin raakaa eläimellisyyttä ei uskalleta katsoa silmiin, vaan se sokeroidaan erilaisilla uskonnollisideologisilla selityksillä... ?

Chama

  • Vieras
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #105 : to 27.04.2017, 07:36:52 »
Olen silti aina huolissani siitä, ymmärretäänkö kirjoittamani kuten olen sen tarkoittanut. Se on jatkuva huolenaiheeni, eikä mikään viittaa siihen, että kirjoittamaani ylipäätään ymmärrettäisiin.

Niin, kyllä ihminen on aina ensisijaisesti huolissaan itsestään.

Kun huolissaan olemista katsoo tämän ketjun kontekstissa, uskaltaisin olla jopa hieman toiveikas. Esimerkiksi Eläinoikeuspuolueen perustaminen on selvä merkki siitä, että ihmiseläin on heräämässä olemaan huolissaan myös muista eläimistä.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 9747
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #106 : to 27.04.2017, 08:48:30 »
Olen silti aina huolissani siitä, ymmärretäänkö kirjoittamani kuten olen sen tarkoittanut. Se on jatkuva huolenaiheeni, eikä mikään viittaa siihen, että kirjoittamaani ylipäätään ymmärrettäisiin.

Niin, kyllä ihminen on aina ensisijaisesti huolissaan itsestään.

Kun huolissaan olemista katsoo tämän ketjun kontekstissa, uskaltaisin olla jopa hieman toiveikas. Esimerkiksi Eläinoikeuspuolueen perustaminen on selvä merkki siitä, että ihmiseläin on heräämässä olemaan huolissaan myös muista eläimistä.

Ihmiselle on myös mahdollista oivaltaa, että vaikkapa mehiläisten selviämisellä on kohtalonyhteys myös ihmisen selviämiseen. Se hankalampi osuus lieneekin ymmärtää, mikä kaikki ja millä tavalla vaikuttaa mehiläisten selviämiseen. Sekä saada riittävä kannatus sille, että tämä ymmärrys johtaa myös vaikkapa joihinkin taloudellisiin tai mukavuuteemme liittyviin uhrauksiin tulevien ihmissukupolvien ja niiden mehiläisten hyväksi. Dualismin ongelma on myös siinä, että se hämärtää sen ekologisen yhteyden joka pikku öttiäisilläkin on ihmislajin olemassaolon perusedellytyksiin.

Chama

  • Vieras
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #107 : to 27.04.2017, 09:13:19 »
Ihan noin yleisesti on hyvä pitää mielessä, että oivaltaminen on prosessi: ei voi oivaltaa, ennen kuin aika on kypsä. Eiköhän tämä koske myös ihmiseläinlajia. Vääriä tulkintoja löytyy historiasta pilvin pimein. Itse ajattelen, että eivät väärät tulkinnat ole siinä mielessä vääriä, ette ne olisivat turhia. Uudet ja totuudellisemmat tulkinnat tarvitsevat vääriä tulkintoja, sillä ne nimenomaan kehittyvät vääriä tulkintoja vasten.

Paikalla Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 5126
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #108 : to 27.04.2017, 09:27:23 »
Olen silti aina huolissani siitä, ymmärretäänkö kirjoittamani kuten olen sen tarkoittanut. Se on jatkuva huolenaiheeni, eikä mikään viittaa siihen, että kirjoittamaani ylipäätään ymmärrettäisiin.

Niin, kyllä ihminen on aina ensisijaisesti huolissaan itsestään.

Kun huolissaan olemista katsoo tämän ketjun kontekstissa, uskaltaisin olla jopa hieman toiveikas. Esimerkiksi Eläinoikeuspuolueen perustaminen on selvä merkki siitä, että ihmiseläin on heräämässä olemaan huolissaan myös muista eläimistä.

Ravintoketjussa ihminen on täysin muun luonnon varassa, kuten ketjun huipulla muutkin eläimet.
Joten lienee aika luonnollista huolestua muusta luonnosta silloin, kun kokee sen uhkaavan omaa elämää.
Puoluetoiminta jonkin asian hyväksi tosin on yleensä aika itsekästä ja lähinnä halutaan tuoda omia tuntemuksiaan ja mielipiteitään esille, eli käytännössä vallan kanavia etsiessä perustellaan uusia puolueitakin.  Saattaa niillä olla jotain sanottavaa ja lienee niistä silti hyötyäkin, ainakin jos pystyvät maksamaan palkkaa niiden vetäjille.

Monet nuoret miehetkin liittyvät mielellään eläinaktivisteihin, kun siellä on kiihkeitä suloisia eläinsujelija "kettutyttöjä"  no syynsä kullakin.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 9747
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #109 : to 27.04.2017, 10:38:59 »
Ihan noin yleisesti on hyvä pitää mielessä, että oivaltaminen on prosessi: ei voi oivaltaa, ennen kuin aika on kypsä. Eiköhän tämä koske myös ihmiseläinlajia. Vääriä tulkintoja löytyy historiasta pilvin pimein. Itse ajattelen, että eivät väärät tulkinnat ole siinä mielessä vääriä, ette ne olisivat turhia. Uudet ja totuudellisemmat tulkinnat tarvitsevat vääriä tulkintoja, sillä ne nimenomaan kehittyvät vääriä tulkintoja vasten.

Voisiko tämän ihmislajin kehityksessä nähdä siten, että jos aiemmin luonto uhkasi meitä olemalla vaarallisten petojen, sairauksien tuoja sekä kitsas elannon tarjoaja. Mutta nykyään olemme hyvin monet näistä uhista taltuttaneet. Nyt onkin muodostunut uhaksi oma kykymme mennä luonnon hyväksikäytössämme liian tehokkaiksi ja liian pitkälle, jolloin olemmekin vaarassa menettää sen elämäämme kannattelevan kyvyn oman liiaksi luontoa muuttavan ja sitä liian tehokkaasti muokkaavan toimintamme kautta. Näin ollen vanha tulkinta ei voikaan toimia nykyään, koska asemamme ja suhteemme on radikaalisti muuttunut. Ei siis tarvitse julistaa mitään tulkintaa vääräksi. Ne vain eivät sovellu nykytilanteeseen, joka on varsin erilainen.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 4089
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #110 : to 27.04.2017, 13:21:43 »
Olen kuitenkin varsin vakuuttunut, että keskustellessani aiheesta ihmisten kanssa käyn keskustelua nimenomaan eläinten parissa ja eläimille...

Aina selitysyrityksistä jää jotakin elintärkeää pois, siitä ei kannata välittää. Tulkitsen edellä esittämäsi niin, että sinun näkökulmastasi katsottuna ihmiseläimen, ikään kuin raakaa eläimellisyyttä ei uskalleta katsoa silmiin, vaan se sokeroidaan erilaisilla uskonnollisideologisilla selityksillä... ?

Ei aivan. Minulla ei ole sokerisiakaan tosiseikkoja vastaan mitään (kohdallani kropotkinlainen evoluutionäkemys saattaa päinvastoin ylikorostua omien melko herkistyneiden emootioideni pohjalta), ja iso osa moraalifilosofisesta tai uskonnollisesta kielestä pyrkii herättelemään lajimme sosiaalisia, hoivaavia -monen mielestä jaloimpia- taipumuksia. Mutta haluan kyllä varoittaa ihmisiä emootioistaan juuri siksi, että yksilö ymmärtää niiden toimintamekanismia kovin kehnosti, ja siksi että puhutaan samaan aikaan jostain kovin modernista ja kovin muinaisesta. Niin oudon itsestäänselvältä kuin se ehkä kuulostaa, sama varoitukseni koskee myös raadollisempia noista emootioista (ajattelen kuin kirjoittaisin tätä ihmiselle pluraalina). Emme välttämättä täysin ymmärrä seurauksia kultivoidessamme mitä tahansa yhtä tiettyä sosiaalista piirrettä ihmisessä uskonnollisten tai moraalisina pitämiemme seikkojen vuoksi.

Korostettaessa ihmisen sosiaalista viettiä ja uhrautuvan hoivan jaloutta unohtuu helposti, mitkä olennot ovat vieneet nuo piirteet loogiseen johtopäätökseensä: muurahaiset. Tosin muurahaiset ovat sattumoisin myös äärimmäisen yhdyskuntakeskeisiä ja sotaisia elämänmuotoja. Siihen nähden ihminen on rauhanomainen kuin... ihminen. En missään nimessä ole julistamassa jonkinlaista sosiaalidarwinistista (sanalla ei ole tekemistä darwinin kanssa -olen kirjoittanut aiheesta laajemmin toisaalla) kisaa vahvojen selviämisestä, joskin olen jo aiemmin argumentoinut, että ihmisen täytyisi ottaa Malthusilta periytyvä ennuste väestönkasvun syklistä vakavasti romahduksen välttämiseksi. Ylipäätään kuva modernin evoluutioteorian oletuksista esitetään helposti karikatyyrinä itsestään. Noiden karikatyyrien vuoksi darwinismilla on ollut huono maine sotien jälkeen etenkin vasemmistolaisissa piireissä, mutta yleisemminkin yhteiskuntatutkimuksessa. David Quammen mainitsee osuvasti vieneen liki 50 vuotta, ennen kuin Darwinin teoria luonnonvalinnasta hyväksyttiin laajasti. Se oli muuten sattumoisin sama aikaikkuna, jolloin kaikenlaiset sosiaalidarwinistiset illuusiot kallonmittauksineen vietiin loogisiin johtopäätöksiinsä. Nähdäkseni tällaiset kissanhännänvedot johtuvat ihmislajin sisäisestä variaatiosta, koska yksilöpsykologia asettaa meille tietyn luonnollisena omaksuttavan ihmiskäsityksen. Erot ihmiskäsityksissä johtuvat tuosta varianssista. Siksi totuus on paljon kiinnostavampi, ja siksi universaalit moraalifilosofiset järjestelmät usein murenevat reunoiltaan. Minulla ei ole paljoa originellejä ideoita, yksi niistä kuitenkin on, ettei darwinilainen vallankumous koskaan tullut päätökseensä. Se jäi pahasti kesken.

No, otan kai kantaa lähinnä siihen, mitä on tarkoitettava raa'alla ja mitä sokerisella. Uskon kyllä politiikassa vaa'an keinahtavan aina johonkin suuntaan liioitellusti, mutta oleellista yhteiskuntatutkijankin näkökulmasta on vaikeus yleensäkään ymmärtää ihmisten todellisia motivaatioita ilman kokoavaa näkemystä ihmisluonnosta. Esimerkiksi sosiologiassa meillä on ammottava aukko kuvassa ihmisestä. Kun otetaan mainitsemani varianssi huomioon, keskustelun käyminen yhteiskuntatutkijoiden piirissä ei tarvitse tarkoittaa jonkin olemuksellisen ihmistyypin naulaamista kirkon seinään, kunhan kysymys ihmisen makrohistoriasta ja sen vaikutuksesta kaikkeen politiikkaan laajassa merkityksessään otetaan vakavasti. Ainakin yhteiskunnassa ilmenevien negatiivisten ilmiöiden kohdalla luulisi asian kiinnostavan.

Luulen että kysymys raakuudesta ja sokerikuorruttamisesta piirtyi hyvin havainnollisesti esille käymässäni keskustelussa erään puolituttuni kanssa pari päivää sitten, leikittäessämme koiriamme toistensa kanssa. Monipolvisten keskustelujen päätteeksi hän tunnusti tuntevansa vihaa ihmisiä kohtaan, mihin vastasin olevan vaikea rakastaa ihmistä. Perustelin jälleen käänteisesti, ettemme kokisi olevamme lainkaan rationaalisia vaikkapa vihatessamme susia niiden luonnollisen käyttäytymisen vuoksi, mikä ei suinkaan tarkoita moraalitunteistamme luopumista. Se on kuitenkin suhde, jonka filosofina olen pyrkinyt luomaan ihmiseen. Minun moraaliviettini eivät ole kehittyneet, jotta vihaisin ihmistä. Hämmästyttävänä pidän ennemminkin usein vastaani tulevaa kaksijakoa, jossa moraalinen suojeluvietti projisoidaan muihin ihmisen kesyttämiin lajeihin soveltamatta samaa standardia ihmiseen! Se on vain eräänlaista käänteistä rasismia. Itse asiassa vihaisin ihmistä kenties täysin estottomasti ilman darwinilaista filosofiaa. Valheellisen historiakäsityksen sijaan pidän ymmärrystä verrattomasti parempana vastalääkkeenä moraaliseen närkästykseen. Olen puhunut eläinsuojelun primäärisyydestä kaikkiin muihin tavoitteisiin nähden, ja valitettavasti voisin yhtä hyvin puhua tuntemuksistani mahassani. Olen tuskallisen tietoinen siitä, etteivät ihmiset jaa tuntemustani laajasti. Jos he jakaisivat, niin emme me edes kävisi näitä keskusteluja.

Uskontojen ja filosofioiden puolesta täytyy tosin sanoa niiden kuvailevan usein tiettyjä osatotuuksia varsin taidokkaasti. Niistä vain puuttuu itseymmärrys sitä prosessia kohtaan, joka on tuottanut myös ne itsensä. Ollaan niinkin primitiivisten käsitteiden juurella kuin 'hyvä' ja 'paha'.
« Viimeksi muokattu: to 27.04.2017, 13:42:38 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Renttu

  • Konkari
  • Viestejä: 6620
  • Saippuakauppias
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #111 : to 27.04.2017, 13:41:29 »
Eläinsuojelukysymys on kuitenkin vasemmisto-oikeistojakoa tärkeämpi. Itse asiassa minut se määrittelee poliittisella kartalla kaikkein parhaiten, paremmin kuin oikeisto-vasemmistojako. Kokemukseni mukaan politisoitu kielemme myös estää poliittisesti luovien ideoiden järjellisen kommunikoinnin oman ryhmän ulkopuolelle, minkä vuoksi uskon ymmärryksen eläinsuojelukysymyksen luonteesta olevan kytköksissä historialliseen totuuteen ihmisestä ja -sen loogisena seurauksena- totuuteen eläimestä.
Tässä olisi tärkeää saattaa hankkeet puoluepolitikointia huomattavasti korkeammalle tasolle, ja sitoa nämä ajatukset esimerkiksi kestävän kehityksen periaatteisiin. Näin hahmotellulla doktriinilla on edes teoreettiset mahdollisuudet toteutua.

Meneillään on ihmisen toiminnan aiheuttama laaja sukuputtoaalto, ja vaikka kehittyneissä maissa keksittäisiinkin eettisesti parempia ratkaisuja esim. nykyiselle tehotaloudelle ja -tuotannolle, hankkeet pitäisi saada välitettyä myös kehittyviin maihin. Vähän sama asia, kuin öljyn kanssa: Valtiot joiden koko kehitys ja infra on nojannut öljyyn ja bensaan, ryhtyvät vaatimaan muita maita käyttämään suoraan uusiutuvaa energiaa. Näin toimittaessa oltaisiin moraalisesti erittäin heikolla pohjalla.

"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

Chama

  • Vieras
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #112 : to 27.04.2017, 15:02:37 »
Hämmästyttävänä pidän ennemminkin usein vastaani tulevaa kaksijakoa, jossa moraalinen suojeluvietti projisoidaan muihin ihmisen kesyttämiin lajeihin soveltamatta samaa standardia ihmiseen...

Tästä huomiosta olen yhtä hämmästynyt. Muuten en oikein saa kiinni siitä, mitä ajat takaa. Olisiko niin, että pyrit ottamaan huomioon kaikki mahdolliset lähtökohdat (tieteenalat), pyrit jonkinlaiseen synteesiin, joka ei yleensä ole ihmisen lapselle mahdollista... ? Yleensä kysymyksenasetteluaan kannattaa rajata, rajata ja vielä kerran rajata. Mikä sinun näkökulmastasi on ihmislajin pahin virhe suhteessa muihin eläimiin... ?

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 4089
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #113 : to 27.04.2017, 15:23:50 »
Heh, kandinohjaajani sanoi samaa rajaamisesta -ja opintojeni edistyminen on siitä lähtien jäänyt sivu-alalle. Systemaattinen yksityiskohtien katalogisointi ei näet ole vahvuuteni johtuen kärsimättömästä luonteestani. Kirjoitan tabletilla, joten joudun rajaamaan vastauksen lyhyeksi: mielestäni pahin ongelma on tapa, jolla ihmiselle lapsesta asti opetetaan politiikkaa, filosofiaa ja uskontoa (ja nähdään ne toisistaan erillisinä saarekkeina).

Meillä pitäisi mieluummin opettaa alusta saakka historiaa tavalla, joka johtaa mainitsemaasi ja eittämättä ajamaani synteettiseen näkemykseen ihmisen tilasta. Pelkona tässä tottakai aina on, että lapset oppivatkin tulkitsemaan todellisuutta toisella tavoin kuin heidän vanhempansa ovat tottuneet pitämään hyvänä. Sikäli kuin minulla siis jokin ohjelma on, on se kasvatuksellinen. Meillä vallitsee tiettyjä vaarallisiakin ajatustottumuksia nykyisestä elämänmuodosta.
« Viimeksi muokattu: to 27.04.2017, 15:32:01 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 4089
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #114 : to 27.04.2017, 19:56:01 »
Ihan noin yleisesti on hyvä pitää mielessä, että oivaltaminen on prosessi: ei voi oivaltaa, ennen kuin aika on kypsä. Eiköhän tämä koske myös ihmiseläinlajia. Vääriä tulkintoja löytyy historiasta pilvin pimein. Itse ajattelen, että eivät väärät tulkinnat ole siinä mielessä vääriä, ette ne olisivat turhia. Uudet ja totuudellisemmat tulkinnat tarvitsevat vääriä tulkintoja, sillä ne nimenomaan kehittyvät vääriä tulkintoja vasten.

Tuo on erinomaisen hyvä syy olla kiinnostunut nykykeskustelujen historiallisesta taustasta. Toisaalta uskon myös marginaaliryhmien kuten mainitsemasi EOP:n hyötyvän aatehistoriallisen menneisyytensä paremmasta ymmärtämisestä. Olen siksi miettinytkin julkisen kirjeen laatimista puolueen puheenjohtajalle, Saana-Maria Majatielle. Olisi näet hyödyllistä myös tunnistaa potentiaalinen kannattajapohja, potentiaaliset poliittiset vastavoimat ja niiden taustamotivaatio. Uskoisin eläinsuojeluliikkeen kiehtovan historian tuntemisen auttavan siinä työssä.

Minulla on muutama artikkeli, jotka liittyvät humanismin historiaan ja erittäin merkitsevään, joskin usein heikosti tehtävään eroon eläintensuojelun ja luonnonsuojelun välillä. En esimerkiksi itse varsinaisesti identifioi itseäni luonnonsuojeluhenkiseksi. EOP:n kohtalona on jäädä marginaaliksi, ellei se pysty uskottavasti ja sujuvasanaisesti artikuloimaan poliittista filosofiaansa ja sen laajempaa merkitystä ihmiselle. Sama koskee tietysti minua.
« Viimeksi muokattu: to 27.04.2017, 20:06:44 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 1012
  • Väärinajattelija
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #115 : ma 17.07.2017, 15:24:51 »
Korppi suunnittelee tulevaisuutta ja hillitsee itsensä palkkion häämöttäessä

Tuoreiden tutkimustulosten mukaan korppi osaa hillitä itsensä jopa seuraavaan päivään, jos odottamisesta on luvassa jotakin hyvää. Ihmiseltä se onnistuu vasta nelivuotiaana.
Tulos kumoaa sen vanhan luulon, että vain ihmiset ja isot apinat kykenevät suunnitelmallisuuteen. Myös korpilla on kyky hahmottaa tulevaa ja toimia sen mukaisesti, kertoo Science(siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistu tutkimus.

Lundin yliopiston tutkijat Can Kabadayi ja Mathias Osvath antoivat kokeissaan viiden korpin käyttää työkaluja ja myös käydä ihmisten kanssa vaihtokauppaa.

Ihmisten psykologiasta on tuttua, että tulevaisuudessa odottava palkkio ei paina yhtä paljon kuin välitön tyydytys. Mitä kauempana tulevaisuudessa palkkio on, sitä enemmän arvoa se menettää, kertoo Osvath.

Korpit toimivat täsmälleen ihmisten tavoin: mitä lähempänä tulevaisuudessa palkkio häämötti, sitä parempi niiden itsehillintä oli. Kaikkiaan niiden itsehillintä kuitenkin osoittautui vähintään yhtä lujaksi kuin apinoilla.


https://yle.fi/uutiset/3-9724669
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 1182
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #116 : ma 17.07.2017, 17:42:10 »
Matelijat eivät kuitenkaan hoivaa poikasiaan millään tavalla, mutta joukko tarjoaa jonkinlaisen suojan vihollisia vastaan (varoittaa vaarasta).


Muistan jostain luontofilmistä, että ainakin krokotiili suojelee poikasiaan, siirtää niitä suussaan paikasta toiseen ja puolustaa niitä hyökääjiä vastaan. En kyllä tiedä, ruokkiiko se niitä.

Poissa hibiscus

  • Konkari
  • Viestejä: 5336
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #117 : ma 17.07.2017, 18:14:49 »
Kyllä ihminen on eläin. Ainakin, jos lukee joidenkin Jatkumon jäsenten seksiviestejä ja muuta roinaa.
"Sosiaalipsykologia ja pedagogia tarkoittaa että tarhan tätiä totellaan."

Sepe

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 1263
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #118 : ma 17.07.2017, 19:57:47 »
Kyllä ihminen on eläin. Ainakin, jos lukee joidenkin Jatkumon jäsenten seksiviestejä ja muuta roinaa.

Joistakin viesteistä tulee pikemminkin mieleen zombit. Foorumizombivirus on levinnyt monille foorumeille ja se tekee kantajastaan aivottomana örisevän otuksen, joka hyökkäilee summassa kaiken elävältä tuntuvan kimppuun. Usein foorumizombin purema muuttaa uhrinkin zombiksi. Pahimmillaan ne toimivat laumoina. Foorumizombia ei saa edes hengiltä normaaleilla toimenpiteillä. Se jatkaa kunnes kaikki on revitty ja syöty.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 4089
Vs: Ihminen; eläin vai ei?
« Vastaus #119 : ma 17.07.2017, 20:06:34 »
Toisin kuin ihmiset ovat sanaa tottuneesti käyttäneet, 'eläin' ei ole derogatiivi.

Sekin on kiinnostava kysymys, miksi sanaa käytetään niin. Eräissä kulttuureissa haukkumasana on vielä spesifioitu milloin koiraksi ja milloin siaksi. Näissä kulttuureissa vastaavasti ei yleensä kannata syntyä koiraksi tai siaksi. Tai juutalaiseksi, jos sikseen tulee.

Missään kulttuurissa sen sijaan ihmistä vastaava sana tai symboli tuskin lienee haukkumasana, vaikka käytännössä enimmäkseen harmia ihmisyksilön elämälle ja menestykselle aiheuttavat hänen lajitoverinsa.
« Viimeksi muokattu: ma 17.07.2017, 20:18:36 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)