Kirjoittaja Aihe: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)  (Luettu 19838 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 11443
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1020 : to 22.06.2017, 13:18:19 »
Joskus onnellisuus on myös sikäli ikäänkuin "uskon asia", että riittää omien ajatusten muutos. Kaikki muu voi pysyä kuten onkin, mutta vain lakkaa odottamasta jotain enempää, parempaa. Tyytyy - ja on onnellinen. Mutta ennemmin kyllä itse kutsuisin tuota asenteeksi kuin uskoksi.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 5848
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1021 : pe 23.06.2017, 10:04:21 »

Ei onnellisuus ole mikään uskon asia, se on tunnetila.

T: Xante

Uskon asiaksi se muuttuu silloin, kun sitä tavoitellaan.

Eihän vihakaan mikään uskonasia ole, eikä rakkaus.  Tunteita on elämään liittyen luonnostaan, silti toisia tunteita pyritään kieltämään ja toisia tavoitellaan ,, silloin ne ovat "uskonasioita..

Joo ei tuonne päinkään. Se, että tunnetiloja pyritään manipuloimaan (kieltämään ja tavoittelemaan), ei mitenkään tee niistä uskon asioita. Ei se, että joku pyrkii juoksemaan maratonin, mutta ei pysty, tai jättää maratonin juoksematta, vaikka pystyisi, tee maratonista uskon asiaa.

Se, että sinä koet onnellisuuden rasittavana olotilana ja diggailet olla hissuksiin tyytyväinen, ei tee onnellisuudesta mitään uskon asiaa, etenkään sellaista, jonka olemassa olo olisi riippuvainen siitä, uskotko sinä siihen vai et.

T: Xante

Yrittäneekö faustinen sanoa, että kun onnellisuutta tavoitellaan se ei juuri sillä hetkellä ole tosiasia. Joka on eri asia kuin uskon asia. Toivon asia?

Onneahan tavoitellaan, silloin se auttamatta on uskon asia, uskot tulevasi onnelliseksi saavuttaessasi jonkun tavoitteen.

Itse onnellisuuden tila on väliaikainen hormoniryöppy ja siten se on rasittava, eikä kukaan jaksa sellaista.

Elämä tietenkin on erilaisien tunteiden mukanaa tuomaa olotilaa, mutta onnen tavoittelu, kuten vaikka avioitumalla ei tee morsiamesta sen onnellisepaa, kuin hän on sitä tavoitellessa, tuo vain ne arjen huolet tullessaan, ja kuten safiiri hyvin totesi, se on yleensä nainen joka sen eron hakee.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 5848
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1022 : pe 23.06.2017, 10:07:01 »
Joskus onnellisuus on myös sikäli ikäänkuin "uskon asia", että riittää omien ajatusten muutos. Kaikki muu voi pysyä kuten onkin, mutta vain lakkaa odottamasta jotain enempää, parempaa. Tyytyy - ja on onnellinen. Mutta ennemmin kyllä itse kutsuisin tuota asenteeksi kuin uskoksi.

Sitä voi kutsua asenteeksi, mutta eikös kaikki asenteet ole myöskin uskon asioita. Asennehan on suhtautumistapa, mutta pinttyneet asenteet lähentelevät pakkomielteitä.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 5804
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1023 : pe 23.06.2017, 11:05:10 »

Onneahan tavoitellaan, silloin se auttamatta on uskon asia, uskot tulevasi onnelliseksi saavuttaessasi jonkun tavoitteen.

Itse onnellisuuden tila on väliaikainen hormoniryöppy ja siten se on rasittava, eikä kukaan jaksa sellaista.

Elämä tietenkin on erilaisien tunteiden mukanaa tuomaa olotilaa, mutta onnen tavoittelu, kuten vaikka avioitumalla ei tee morsiamesta sen onnellisepaa, kuin hän on sitä tavoitellessa, tuo vain ne arjen huolet tullessaan, ja kuten safiiri hyvin totesi, se on yleensä nainen joka sen eron hakee.

Olet yksiselitteisesti väärässä. Oma olotilani on yleisesti ottaen onnellinen. Ei tyytyväinen. Vaan onnellinen. Toki koen muitakin tunnetiloja, kuten elämään kuuluu. Mutta en minä elämässäni mitään erikoisesti tavoittele. Ehkä siksi olenkin onnellinen.

Sinulla voi olla paljon tavoiteltavia asioita, joiden saavuttaminen aiheuttaa hormoniryöppyjä - joiden meidän muiden hormonit eivät heittelehdi tuolla tavoin.

T: Xante

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 5848
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1024 : pe 23.06.2017, 11:13:26 »

Onneahan tavoitellaan, silloin se auttamatta on uskon asia, uskot tulevasi onnelliseksi saavuttaessasi jonkun tavoitteen.

Itse onnellisuuden tila on väliaikainen hormoniryöppy ja siten se on rasittava, eikä kukaan jaksa sellaista.

Elämä tietenkin on erilaisien tunteiden mukanaa tuomaa olotilaa, mutta onnen tavoittelu, kuten vaikka avioitumalla ei tee morsiamesta sen onnellisepaa, kuin hän on sitä tavoitellessa, tuo vain ne arjen huolet tullessaan, ja kuten safiiri hyvin totesi, se on yleensä nainen joka sen eron hakee.

Olet yksiselitteisesti väärässä. Oma olotilani on yleisesti ottaen onnellinen. Ei tyytyväinen. Vaan onnellinen. Toki koen muitakin tunnetiloja, kuten elämään kuuluu. Mutta en minä elämässäni mitään erikoisesti tavoittele. Ehkä siksi olenkin onnellinen.

Sinulla voi olla paljon tavoiteltavia asioita, joiden saavuttaminen aiheuttaa hormoniryöppyjä - joiden meidän muiden hormonit eivät heittelehdi tuolla tavoin.

T: Xante

Sinähän saatkin onnentunteesi kärttyisyydestäsi, toki se on varmaan sinulla pysyvä tila, mutta meillä tavallisilla ihmisillä on noita muitakin luonnollisia toimintoja.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 11443
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1025 : pe 23.06.2017, 11:35:07 »
Joskus onnellisuus on myös sikäli ikäänkuin "uskon asia", että riittää omien ajatusten muutos. Kaikki muu voi pysyä kuten onkin, mutta vain lakkaa odottamasta jotain enempää, parempaa. Tyytyy - ja on onnellinen. Mutta ennemmin kyllä itse kutsuisin tuota asenteeksi kuin uskoksi.

Sitä voi kutsua asenteeksi, mutta eikös kaikki asenteet ole myöskin uskon asioita. Asennehan on suhtautumistapa, mutta pinttyneet asenteet lähentelevät pakkomielteitä.

Taidamme ymmärtää onnelisuuden kovasti eri tavalla. Mulle se ei tarkoita (= en käytä sanaa siten), että se on jokin voimakas huumanomainen hetken huippu. Mulle se on sellaista pysyvää syvää tyytyväisyyttä. Ei siis missään tapauksessa mitään rasittavaa tai kuluttavaa. se voi olla myös sellaista melkein huomaamatonta, jonka huomaa vain hiljentyessään tunnustelemaan. Sikäli siis todellakin näyttöisi kyse olevan asenteesta ja suhtautumistavasta: jos lukee onnellisuudeksi vain sydämentykytystä aiheuttavan huipun, niin eipä se tosiaankaan voi olla kestävä ja pysyvä olotila. Sellaisen metsästäminen varmasti lähenteleekin pakkomiellettä. Mutta tasaisen mukavaa olotilaa, jonka perusvire on tyytyväisyys on minusta hieman hankalaa ajatella pakkomielteenä. Kun ei se ainakaan mulle ole myöskään mikään pakonomainen pakotarve, jos jokin tunnekuohu "uhkaa".

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 11443
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1026 : pe 23.06.2017, 11:36:07 »

Onneahan tavoitellaan, silloin se auttamatta on uskon asia, uskot tulevasi onnelliseksi saavuttaessasi jonkun tavoitteen.

Itse onnellisuuden tila on väliaikainen hormoniryöppy ja siten se on rasittava, eikä kukaan jaksa sellaista.

Elämä tietenkin on erilaisien tunteiden mukanaa tuomaa olotilaa, mutta onnen tavoittelu, kuten vaikka avioitumalla ei tee morsiamesta sen onnellisepaa, kuin hän on sitä tavoitellessa, tuo vain ne arjen huolet tullessaan, ja kuten safiiri hyvin totesi, se on yleensä nainen joka sen eron hakee.

Olet yksiselitteisesti väärässä. Oma olotilani on yleisesti ottaen onnellinen. Ei tyytyväinen. Vaan onnellinen. Toki koen muitakin tunnetiloja, kuten elämään kuuluu. Mutta en minä elämässäni mitään erikoisesti tavoittele. Ehkä siksi olenkin onnellinen.

Sinulla voi olla paljon tavoiteltavia asioita, joiden saavuttaminen aiheuttaa hormoniryöppyjä - joiden meidän muiden hormonit eivät heittelehdi tuolla tavoin.

T: Xante

Sinähän saatkin onnentunteesi kärttyisyydestäsi, toki se on varmaan sinulla pysyvä tila, mutta meillä tavallisilla ihmisillä on noita muitakin luonnollisia toimintoja.

Olet tavattoman väärässä, mutta jos tuo ajatus saa sinun itsevarmuutesi kohoamaan, niin siitä vain. Sä myös vankaasti taidat uskoa, että terävä sanakäyttö edellyttää tiukkaa tunnelatausta. Ehkä se pätee itseesi, joten on luonnollista olettaa sitä muistakin. Tai sitten olet vain tottunut niihin räpsyripsi-ooh-aah-naisiin, jotka ei uskalla koskaan olla mitään omaa mieltä saati haastaa sun juttuja. Sunhan on selvästi vaikeaa kohdata joku, joka ei osta sun juttuja purematta.
« Viimeksi muokattu: pe 23.06.2017, 11:39:35 kirjoittanut Safiiri »

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 5804
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1027 : pe 23.06.2017, 11:36:23 »

Onneahan tavoitellaan, silloin se auttamatta on uskon asia, uskot tulevasi onnelliseksi saavuttaessasi jonkun tavoitteen.

Itse onnellisuuden tila on väliaikainen hormoniryöppy ja siten se on rasittava, eikä kukaan jaksa sellaista.

Elämä tietenkin on erilaisien tunteiden mukanaa tuomaa olotilaa, mutta onnen tavoittelu, kuten vaikka avioitumalla ei tee morsiamesta sen onnellisepaa, kuin hän on sitä tavoitellessa, tuo vain ne arjen huolet tullessaan, ja kuten safiiri hyvin totesi, se on yleensä nainen joka sen eron hakee.

Olet yksiselitteisesti väärässä. Oma olotilani on yleisesti ottaen onnellinen. Ei tyytyväinen. Vaan onnellinen. Toki koen muitakin tunnetiloja, kuten elämään kuuluu. Mutta en minä elämässäni mitään erikoisesti tavoittele. Ehkä siksi olenkin onnellinen.

Sinulla voi olla paljon tavoiteltavia asioita, joiden saavuttaminen aiheuttaa hormoniryöppyjä - joiden meidän muiden hormonit eivät heittelehdi tuolla tavoin.

T: Xante

Sinähän saatkin onnentunteesi kärttyisyydestäsi, toki se on varmaan sinulla pysyvä tila, mutta meillä tavallisilla ihmisillä on noita muitakin luonnollisia toimintoja.

Joopa joo. Annat itsestäsi todellakin lapsellinen ja typerän kuvan, koska et kykene keskustelemaan kanssasi eri mieltä olevien kanssa muutoin kuin henkilökohtaisuuksia heittelemällä.

Olet yksiselitteisesti väärässä, eikä se muutu minua haukkumalla.

T: Xante

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 5848
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1028 : pe 23.06.2017, 11:48:17 »
Joskus onnellisuus on myös sikäli ikäänkuin "uskon asia", että riittää omien ajatusten muutos. Kaikki muu voi pysyä kuten onkin, mutta vain lakkaa odottamasta jotain enempää, parempaa. Tyytyy - ja on onnellinen. Mutta ennemmin kyllä itse kutsuisin tuota asenteeksi kuin uskoksi.

Sitä voi kutsua asenteeksi, mutta eikös kaikki asenteet ole myöskin uskon asioita. Asennehan on suhtautumistapa, mutta pinttyneet asenteet lähentelevät pakkomielteitä.

Taidamme ymmärtää onnelisuuden kovasti eri tavalla. Mulle se ei tarkoita (= en käytä sanaa siten), että se on jokin voimakas huumanomainen hetken huippu. Mulle se on sellaista pysyvää syvää tyytyväisyyttä. Ei siis missään tapauksessa mitään rasittavaa tai kuluttavaa. se voi olla myös sellaista melkein huomaamatonta, jonka huomaa vain hiljentyessään tunnustelemaan. Sikäli siis todellakin näyttöisi kyse olevan asenteesta ja suhtautumistavasta: jos lukee onnellisuudeksi vain sydämentykytystä aiheuttavan huipun, niin eipä se tosiaankaan voi olla kestävä ja pysyvä olotila. Sellaisen metsästäminen varmasti lähenteleekin pakkomiellettä. Mutta tasaisen mukavaa olotilaa, jonka perusvire on tyytyväisyys on minusta hieman hankalaa ajatella pakkomielteenä. Kun ei se ainakaan mulle ole myöskään mikään pakonomainen pakotarve, jos jokin tunnekuohu "uhkaa".

Elämystä tavoitellaan ja siitä saadaan se tyydytyksen tunne. Miksi kukaan hyppäisi benjey hyppyäkään, ellei tavoittelisi elämystä.
Tivolit pelit yleensä kaikki se miten ihmisiin yleensäkin vaikutaan on elämyksien tavoittelun vuoksi niin helppoa, uusi  hamekin on elämys, kun sellaisen pojantytärelle tässä hiljan hommasin, onhan se muutaman vuoden ikäinen neiti ihan mainio pakkaus kaikkine ominaisuuksineen ja taatusti aika vaativa.

Itsehän tiedät millaista arkesi on ja tänne kirjoittelukin saa sinussa taatusti erilaisia tuntemuksia aikaan, etköhän ihan varmasti kaipaa hieman säpinää arkeesi.

Kaipaat erilaisia elämyksiä tullaksesi onnelliseksi, tai ollaksesi hetken tyytyväinen ja lisää haluaminen on aistielämysten tavoittelua.
Itse onnelliseksi tuleminen ilman niitä on mahdotonta, ethän tietäisi ilman niitä mitenkään oletko tyytyväinen vai olemassa lainkaan.

Mutta kuten olen sanonut en usko onnellisuuteen vaan jossain määrin tyytyväisyyden erilaisten hetkien täyttämään elämään jossa on kaikenlaista. Yhtähyvin myös pettymystä ja surua, joita ilman ei ne onnen sirpaleetkaan toisi samaa iloa.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 5848
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1029 : pe 23.06.2017, 11:52:27 »

Onneahan tavoitellaan, silloin se auttamatta on uskon asia, uskot tulevasi onnelliseksi saavuttaessasi jonkun tavoitteen.

Itse onnellisuuden tila on väliaikainen hormoniryöppy ja siten se on rasittava, eikä kukaan jaksa sellaista.

Elämä tietenkin on erilaisien tunteiden mukanaa tuomaa olotilaa, mutta onnen tavoittelu, kuten vaikka avioitumalla ei tee morsiamesta sen onnellisepaa, kuin hän on sitä tavoitellessa, tuo vain ne arjen huolet tullessaan, ja kuten safiiri hyvin totesi, se on yleensä nainen joka sen eron hakee.

Olet yksiselitteisesti väärässä. Oma olotilani on yleisesti ottaen onnellinen. Ei tyytyväinen. Vaan onnellinen. Toki koen muitakin tunnetiloja, kuten elämään kuuluu. Mutta en minä elämässäni mitään erikoisesti tavoittele. Ehkä siksi olenkin onnellinen.

Sinulla voi olla paljon tavoiteltavia asioita, joiden saavuttaminen aiheuttaa hormoniryöppyjä - joiden meidän muiden hormonit eivät heittelehdi tuolla tavoin.

T: Xante

Sinähän saatkin onnentunteesi kärttyisyydestäsi, toki se on varmaan sinulla pysyvä tila, mutta meillä tavallisilla ihmisillä on noita muitakin luonnollisia toimintoja.

Joopa joo. Annat itsestäsi todellakin lapsellinen ja typerän kuvan, koska et kykene keskustelemaan kanssasi eri mieltä olevien kanssa muutoin kuin henkilökohtaisuuksia heittelemällä.

Olet yksiselitteisesti väärässä, eikä se muutu minua haukkumalla.

T: Xante

Sinä joka et ole "koskaan" ketään ja minua haukkunut, näyt ihan itse todistavan "kärttyisyytesi, varmasti saat siitä jotain elämystä.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 5804
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1030 : pe 23.06.2017, 11:59:25 »

Onneahan tavoitellaan, silloin se auttamatta on uskon asia, uskot tulevasi onnelliseksi saavuttaessasi jonkun tavoitteen.

Itse onnellisuuden tila on väliaikainen hormoniryöppy ja siten se on rasittava, eikä kukaan jaksa sellaista.

Elämä tietenkin on erilaisien tunteiden mukanaa tuomaa olotilaa, mutta onnen tavoittelu, kuten vaikka avioitumalla ei tee morsiamesta sen onnellisepaa, kuin hän on sitä tavoitellessa, tuo vain ne arjen huolet tullessaan, ja kuten safiiri hyvin totesi, se on yleensä nainen joka sen eron hakee.

Olet yksiselitteisesti väärässä. Oma olotilani on yleisesti ottaen onnellinen. Ei tyytyväinen. Vaan onnellinen. Toki koen muitakin tunnetiloja, kuten elämään kuuluu. Mutta en minä elämässäni mitään erikoisesti tavoittele. Ehkä siksi olenkin onnellinen.

Sinulla voi olla paljon tavoiteltavia asioita, joiden saavuttaminen aiheuttaa hormoniryöppyjä - joiden meidän muiden hormonit eivät heittelehdi tuolla tavoin.

T: Xante

Sinähän saatkin onnentunteesi kärttyisyydestäsi, toki se on varmaan sinulla pysyvä tila, mutta meillä tavallisilla ihmisillä on noita muitakin luonnollisia toimintoja.

Joopa joo. Annat itsestäsi todellakin lapsellinen ja typerän kuvan, koska et kykene keskustelemaan kanssasi eri mieltä olevien kanssa muutoin kuin henkilökohtaisuuksia heittelemällä.

Olet yksiselitteisesti väärässä, eikä se muutu minua haukkumalla.

T: Xante

Sinä joka et ole "koskaan" ketään ja minua haukkunut, näyt ihan itse todistavan "kärttyisyytesi, varmasti saat siitä jotain elämystä.

Ei sinun haukkumisesi, sen toteaminen, että annat itsestäsi lapsellisen ja typerän kuvan, "kärttyisyyttä tarvitse. Tämän voi todeta ihan tasaisella, onnellisella mielellä.

T: Xante

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 11443
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1031 : pe 23.06.2017, 12:08:51 »
Joskus onnellisuus on myös sikäli ikäänkuin "uskon asia", että riittää omien ajatusten muutos. Kaikki muu voi pysyä kuten onkin, mutta vain lakkaa odottamasta jotain enempää, parempaa. Tyytyy - ja on onnellinen. Mutta ennemmin kyllä itse kutsuisin tuota asenteeksi kuin uskoksi.

Sitä voi kutsua asenteeksi, mutta eikös kaikki asenteet ole myöskin uskon asioita. Asennehan on suhtautumistapa, mutta pinttyneet asenteet lähentelevät pakkomielteitä.

Taidamme ymmärtää onnelisuuden kovasti eri tavalla. Mulle se ei tarkoita (= en käytä sanaa siten), että se on jokin voimakas huumanomainen hetken huippu. Mulle se on sellaista pysyvää syvää tyytyväisyyttä. Ei siis missään tapauksessa mitään rasittavaa tai kuluttavaa. se voi olla myös sellaista melkein huomaamatonta, jonka huomaa vain hiljentyessään tunnustelemaan. Sikäli siis todellakin näyttöisi kyse olevan asenteesta ja suhtautumistavasta: jos lukee onnellisuudeksi vain sydämentykytystä aiheuttavan huipun, niin eipä se tosiaankaan voi olla kestävä ja pysyvä olotila. Sellaisen metsästäminen varmasti lähenteleekin pakkomiellettä. Mutta tasaisen mukavaa olotilaa, jonka perusvire on tyytyväisyys on minusta hieman hankalaa ajatella pakkomielteenä. Kun ei se ainakaan mulle ole myöskään mikään pakonomainen pakotarve, jos jokin tunnekuohu "uhkaa".

Elämystä tavoitellaan ja siitä saadaan se tyydytyksen tunne. Miksi kukaan hyppäisi benjey hyppyäkään, ellei tavoittelisi elämystä.
Tivolit pelit yleensä kaikki se miten ihmisiin yleensäkin vaikutaan on elämyksien tavoittelun vuoksi niin helppoa, uusi  hamekin on elämys, kun sellaisen pojantytärelle tässä hiljan hommasin, onhan se muutaman vuoden ikäinen neiti ihan mainio pakkaus kaikkine ominaisuuksineen ja taatusti aika vaativa.

Mä en ikinä menis hyppäämään benji-hyppyä. Nimenomaan EN ole ollenkaan elämyshakuinen. Sori vaan. Tivolit ja pelit ei ole ollenkaan mun juttu. Mä oon yleensä just se tylsimys, joka ei viitsi vaivautua näiden elämysten perässä juoksemaan.

Lainaus
Itsehän tiedät millaista arkesi on ja tänne kirjoittelukin saa sinussa taatusti erilaisia tuntemuksia aikaan, etköhän ihan varmasti kaipaa hieman säpinää arkeesi.

Voi päinvastoin! Musta arki on just parasta soljuessaan eteenpäin juuri niin samanlaisen kuin aina. Säpinä on kauheen rasittavaa. Oishan se tavallaan kivaa vaikka matkustaa japaniin, mutta kun sitten, huoh, joutuu: pohtimaan kaikki järjestelyt, pakkaamaan, järjestelemään, lentämään, asettautumaan hotelliin, ottamaan selvää missä kandee käydä, etsimään hyviä ravintoloita ja sitten taas just kun kaikki on tehty taas pakkaamaan ja lentämään ja purkamaan ja...Lopulta nautin paljon enemmän siitä, että meen omalle mökille kesxkelle kaikkea ihan tuttua ja samaa!

Lainaus
Kaipaat erilaisia elämyksiä tullaksesi onnelliseksi, tai ollaksesi hetken tyytyväinen ja lisää haluaminen on aistielämysten tavoittelua.
Itse onnelliseksi tuleminen ilman niitä on mahdotonta, ethän tietäisi ilman niitä mitenkään oletko tyytyväinen vai olemassa lainkaan.

Enpäs kaipaa. Kaipaan sitä tuttua ja samaa. Kamoon! Sä puhut nyt tyypille, joka:
- on aina asunut samassa kaupungissa
- on ollut saman kumppanin kanssa vuodesta 1983 ja jonka olen tuntenut jo vsta 1971
- harrastanut ja tehnyt ammatin jutusta, jonka aloitin vuonna 1968
- asunut samassa asunnossa yli 20 vuotta ja vasta nyt vaihdoimme olohuoneen tapetit, jotka oli siellä muuttaessamme
- ollut eläessään vai kahdessa duunipaikassa, joista viimeisimmässä vsta 1997

Ei kuule, mä en tod. ole se, joka haluaa lisää ja on alati elämyshakuinen.

Lainaus
Mutta kuten olen sanonut en usko onnellisuuteen vaan jossain määrin tyytyväisyyden erilaisten hetkien täyttämään elämään jossa on kaikenlaista. Yhtähyvin myös pettymystä ja surua, joita ilman ei ne onnen sirpaleetkaan toisi samaa iloa.

Kuten sanoin, me ymmärrämme koko onnellisuuden ihan - eri - tavalla. Mä koen onnea hyvin usein siitä, että näen ja tunnistan pysyvyyttä, hitautta, jatkuvuutta. Tällä hetkellä mä esim. koen onnellisuutta katsellessani mökkipihan tervakukkia, kieloja ja muita juuri tämän vuodenajan ihanuuksia, jotka ovat kuin vanhoja tuttavia pistäytyessään vieraakseni taas tänäkin vuonna. Jotta sellaista "elämyshakuisuutta" ja "haluamista" mä tässä tarvitsen onnellisuuteeni. Että osaatkin olla mäntti. Oikeesti - joko sun elämässä on vain todella sterotyyppisiä naisia tai sä et pysty heitä tajuamaan omien asenteittesi vääristämän katsantokannan takia.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 5848
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1032 : pe 23.06.2017, 12:21:14 »

 sen toteaminen, että annat itsestäsi lapsellisen ja typerän kuvan, "kärttyisyyttä tarvitse. Tämän voi todeta ihan tasaisella, onnellisella mielellä.

T: Xante

Eli saat tuosta haukkumisesta hyvän mielen, mikäs siinä. Yleensäkin omiin tekemisiin katsoo harvemmalla sihdillä kuin muiden.

Valitettavasti, vaikutat kyllä aika kärttyisältä joka muuten on ominaisuus, ei siten mitenkään sen kummemin haukkumista.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 5848
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1033 : pe 23.06.2017, 12:24:51 »

Että osaatkin olla mäntti.

"Kiitos" socrates perskuta ei ole huomannut voi, voi mitähän tehtäisiin, että saataisiin hänetkin hereille.

Tuokin varmaan tuotti sinulle onnellisuutta, ihanaa tehdä joku tyytyväiseksi ja onnelliseksi,, pyydän anteeksi kaikilta, jotka eivät vielä ole loukkaantuneet kirjoituksistani.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 5804
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1034 : pe 23.06.2017, 12:28:24 »
Eli saat tuosta haukkumisesta hyvän mielen, mikäs siinä. Yleensäkin omiin tekemisiin katsoo harvemmalla sihdillä kuin muiden.

Valitettavasti, vaikutat kyllä aika kärttyisältä joka muuten on ominaisuus, ei siten mitenkään sen kummemin haukkumista.

Väärin taas. Olen herännyt ihan onnellisena ja sellaisena pysynyt. En ole kärttyinen ollenkaan, eikä haukkumisesi mitenkään ole muuttanut mielialaani.

Se, että sinä näet kärttyisinä ihmiset, jotka ovat kanssasi eri mieltä ja ilmaisevat sen, on ihan sinun ikioma ominaisuutesi. Ei meidän muiden. Olen tehnyt havainnon, että kun sinulta loppuvat argumentit, alat yleistäen puhua naisten tunteellisuudesta ja muuta mieltä olevien kärttyisyydestä. Se nyt vaan antaa lapsellisen ja typerän kuvan, onhan se haukkumista tämä sanoa, mutta tälläisen kuvan omalla kirjoittelullasi annat.

T: Xante

Paikalla socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 9229
  • Piilorunkkujen tarkkailija
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1035 : pe 23.06.2017, 12:29:16 »
Xantippaa pitää horotella porukalla, niin saadaan siitä turhat muikistelut pois. Ja muuten kirjoitti kerran täällä, että elämänsä on kamalaa.

Safiirihan vaikuttaa ihanan mökkihöperöltä pysähtyneisyyden perikuvalta. Kerrankin hyviä juttuja.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 5848
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1036 : pe 23.06.2017, 12:30:20 »

Enpäs kaipaa. Kaipaan sitä tuttua ja samaa. Kamoon! Sä puhut nyt tyypille, joka:
- on aina asunut samassa kaupungissa
- on ollut saman kumppanin kanssa vuodesta 1983 ja jonka olen tuntenut jo vsta 1971
- harrastanut ja tehnyt ammatin jutusta, jonka aloitin vuonna 1968
- asunut samassa asunnossa yli 20 vuotta ja vasta nyt vaihdoimme olohuoneen tapetit, jotka oli siellä muuttaessamme
- ollut eläessään vai kahdessa duunipaikassa, joista viimeisimmässä vsta 1997

Ei kuule, mä en tod. ole se, joka haluaa lisää ja on alati elämyshakuinen.

Onneksi kuitenkin hieman jaksat haukkua meikäläistä edes näin netin välityksellä, muutenhan voisi luulla, että olet täysin elähtänyt ja jämähtänyt paikoillesi.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 5848
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1037 : pe 23.06.2017, 12:34:14 »
Eli saat tuosta haukkumisesta hyvän mielen, mikäs siinä. Yleensäkin omiin tekemisiin katsoo harvemmalla sihdillä kuin muiden.

Valitettavasti, vaikutat kyllä aika kärttyisältä joka muuten on ominaisuus, ei siten mitenkään sen kummemin haukkumista.

Väärin taas. Olen herännyt ihan onnellisena ja sellaisena pysynyt. En ole kärttyinen ollenkaan, eikä haukkumisesi mitenkään ole muuttanut mielialaani.

Se, että sinä näet kärttyisinä ihmiset, jotka ovat kanssasi eri mieltä ja ilmaisevat sen, on ihan sinun ikioma ominaisuutesi. Ei meidän muiden. Olen tehnyt havainnon, että kun sinulta loppuvat argumentit, alat yleistäen puhua naisten tunteellisuudesta ja muuta mieltä olevien kärttyisyydestä. Se nyt vaan antaa lapsellisen ja typerän kuvan, onhan se haukkumista tämä sanoa, mutta tälläisen kuvan omalla kirjoittelullasi annat.

T: Xante

Enhän minä sinua hauku, mielestäni kärttyisyys on oikein hyvä voimavara;: Sillä pääsee pitkälle ja sehän on muutenkin ollut "vanhojen akkojen" oikein toimiva menettelytapa, kun heidän "ukkonsa" ovat kuitenkin jo menettäneet toivonsa ja ryhtyneet juopoiksi, joka on tietenkin oikein perinteinen tapa hankkia esim, av-ero.