Kirjoittaja Aihe: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)  (Luettu 34149 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 13251
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1000 : ti 20.06.2017, 23:51:33 »
Minäkään en kyllä ymmärrä miten kummassa kukaan joka on yhtään ollut sekä naisten että miesten kanssa tekemisissä voi automaattisesti kasata kaikki meriitit oman sukupuolen puolelle ja nähdä kaikki viat toisessa sukupuolessa.

Melko hyödytöntä pitää vikoina luonnollisia ominaisuuksia, mitä sukupoulilla on toisiinsa verraten, pitäisikö yleensäkään verrata.

Noh - sopis myös miettiä, onko kyseisiä eroja edes olemassa. Vai näkeekö eron vain siksi, että on nielaissut purematta sen perinteisen tarinan siitä, millaisia sukupuolien pitäisi olla. On eri juttu olla jonkinlainen suhteessa perin teiseen ja stereotyyppiseen sukupuolirooliin kuin olla jonkinlainen. Nainen ei ole miestä joustamamattomampi sillä perusteella, että hän joustamattomampi kuin perinteinen myötäilevä ja miehen ohjaukseen tyytyvä vaimo. Eikä mies joustavampi kuin nainen sillä perusteella, ettei pidä vaimoaan nyrkin ja hellan välissä perinteiseen malliin.

Näen silti luonnollisia eroja.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6510
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1001 : ke 21.06.2017, 07:57:59 »
Aviossa mieshän menettää vapautensa ja nainen onnellisuutensa, mutta onhan sitä jotain uhrattava, jotain saadakseen.

Nämä yleistyksesi oikeasti ovat heittoja, jotka antavat sinusta melko yksinkertaisen kuvan. Mieluusti ajattelisi, että ethän sinäKÄÄN oikeastaan tätä mieltä olet, olet vain hieman...vitsikäs?

T: Xante

Onhan minun juttujani luettava hieman pilke silmäkulmassa, mutta voitko väittää ettei tuokin pidä paikaansa, vaikka ei mikään yksitotinen juttu olekaan.

Avioliitto ei tee ketään onnelliseksi, ehkä vaihtelevasti tyytyväiseksi, huolineen ja murheineen.

Napisevia vaimoja ja juoppoja miehiä kyllä riittää ja yleensä valittavat omaa surkeuttaan.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6510
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1002 : ke 21.06.2017, 08:07:03 »

Aha. Jos siis nainen avioituessaan menettää onnellisuutensa, niin mitäs hää saa?

PS. Kyse ei siis ollut mistä tahansa eroista, vaan nimenomaan niistä eroista, joita sinä väitit miesten ja naisten välillä olevan. Sen olis voinut päätellä siitä sanasta "kyseinen", jota käytin.

Tarkoitatko nyt ettei kyseiset erot ole luonnollisia.

 Kirjoitin luontaisista eroista-- sinä kyseisistä.

En puhunut luenteen eroista jotka nekin kuuluvat luontoon ja niihin vaikuttavat ihmisen ominaisuudet.

Onnellisuuden menetyksen korvaa vakiintuneet olot (toivon mukaan) ja huolet ja murheet joita liitoissa aina tulee.
Naisten kateus muuten toisiaan kohtaan on paljon isompi juttu, kuin "normaali taistelu" miehen suhteen tärkeyden tunteensa tyydyttämisessä.
Naistenhan pitää pyrkiä sitouttamaan mies itseensa ja lapsiin, jos niitä on ja hänellä on siihen taito ja keinot käytettävissään, vaikka aina ei onnistuisikaan, tai haluaisi.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13345
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1003 : ke 21.06.2017, 09:33:32 »
Minäkään en kyllä ymmärrä miten kummassa kukaan joka on yhtään ollut sekä naisten että miesten kanssa tekemisissä voi automaattisesti kasata kaikki meriitit oman sukupuolen puolelle ja nähdä kaikki viat toisessa sukupuolessa.

Melko hyödytöntä pitää vikoina luonnollisia ominaisuuksia, mitä sukupoulilla on toisiinsa verraten, pitäisikö yleensäkään verrata.

Noh - sopis myös miettiä, onko kyseisiä eroja edes olemassa. Vai näkeekö eron vain siksi, että on nielaissut purematta sen perinteisen tarinan siitä, millaisia sukupuolien pitäisi olla. On eri juttu olla jonkinlainen suhteessa perin teiseen ja stereotyyppiseen sukupuolirooliin kuin olla jonkinlainen. Nainen ei ole miestä joustamamattomampi sillä perusteella, että hän joustamattomampi kuin perinteinen myötäilevä ja miehen ohjaukseen tyytyvä vaimo. Eikä mies joustavampi kuin nainen sillä perusteella, ettei pidä vaimoaan nyrkin ja hellan välissä perinteiseen malliin.

Onko "kolmansien" sukupuolien ajattelu vain humanistista lässytystä, vai  onko sillä mitään tieteellistä taustaa takanaan?

Sukupuolissa on eroja, entä sitten? En minä koe mitenkään ongelmana sitä, että naisissa ja miehissä on eroja, aivoissa ja käytöksessäkin. Noita kysymyksiä ihmisryhmien eroista pidetään syyttä rasistisina ja sortavina, vaikka jossain määrin erot ovat ihan luonnollisia. Ihmiset ovat erilaisia, erilaisuus ei tarkoita eriarvoisuutta! Joo, lässytän taas samasta asiasta, mutta me vain nykyisin ajattelemme liikaa tuollaisia asioita. Ihmisissä on fiksuja ja vähemmän fiksuja, kaikista ei voi tulla kansanedustajia tms... Kaikkia ei pidä tasapäistääkään.

Mitä ilmeisimmin koet kuitenkin todella ongelmallisena sen, että naisissa on eroja keskenään ja miehissä keskenään. Erityisen suuri ongelma on niissä naisissa, joissa on sellaisia ominaisuuksia, jotka sinä haluaisit yhdistää vain miehiin, tai miehissä, joiden ominaisuudet mielessäsi yhdistät naisiin. Luonnollisuuskin on sinusta jotakin sellaista, jonka avulla voidaan tunnistaa ne yksilöt, jotka ovat "luonnottomia", "friikkejä", "epänormaaleja", "virheellisiä" tai "sairaita". Tämä tietenkin riippumatta siitä, ovatko nuo tämän luonnehdinnan aiheuttavat ominaisuudet heissä synnynnäisiä, täysin ilman ihmisen tai minkään muunkaan vaikuttajan aikaansaamia, aiheuttavatko ne minkäänlaista haittaa kyseiselle yksilölle tai tunteeko tuo ihminen ne mitenkään hankalina tai negatiivisina. Sun huttujutut kulkee aina samaa kaavaa noudattaen: sulle tämä "hyväksyttävä" erilaisuus on aina sitä "luonnollista" naisten ja miesten erilaisuutta, jonka kuitenkin sinun todellisuudessasi pitää ehdottomasti noudattaa kaikkien kohdalla samanlaista erilaisuutta. Sitten "selität" minkä tahansa eriarvoisuuden tällä "luonnollisella erilaisuudella". Tämä kaava on ihan - sama - kaava, jolla on perusteltu orjuus, apartheid ja luokkayhteiskunta. Kyse on vain näiden ihmisryhmien "luontaisesta erilaisuudesta", mikä johtaa sihen, että jotkut nyt vain on "luotu" asumaan huonommin, tekemään huonosti palkattua työtä tai orjatyötä. Eivät sovi päättäjiksi tai valta-asemaan. Eivät kykene päättämään omista asioistaankaan, vaan tarvitsevat holhousta ja jonkun toisen asettamaan rajat yksityiselämäänsäkin tai omiin elämänratkaisuihinsa, raha-asioidensa hoitoon ja lisääntymiseensä.

Sanopas valkoisena heteromiehenä, mitkä mielestäsi ovat niitä asioita, joihin sinä ja kaltaisesi ette pysty ihan vain niiden luonnollisten ominaisuuksien takia, joissa eroatte naisista / homoista / mustista? Sillä JOS kyse on evoluution tuottamasta viisaaseen ja toimivaan työnjakoon johtavasta erilaisuudesta, niin silloin täytyy niillä muilla ja teistä erilaisilla olla joitakin tarpeellisia ja koko yhteisön kannalta elintärkeitä tehtäviä, joista kaikkien selviytymisen takia on pakko hyvin huolehtia, mutta joista valkoiset heteromiehet on visusti pidettävä poissa - koska heidän luonnolliset kykynsä eivät niiden hoitamiseen sovi. (Juu - lasten synnyttäminen ei kelpaa, koska se hoituu naisilta kyllä siinä muun elämän ohessa. Se ei vaadi koko elämän mittaista omistautumista, vaikka sen tekisi kuinka omistautuneesti silloin, kun sen aika on.)

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13345
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1004 : ke 21.06.2017, 10:00:11 »

Aha. Jos siis nainen avioituessaan menettää onnellisuutensa, niin mitäs hää saa?


PS. Kyse ei siis ollut mistä tahansa eroista, vaan nimenomaan niistä eroista, joita sinä väitit miesten ja naisten välillä olevan. Sen olis voinut päätellä siitä sanasta "kyseinen", jota käytin.

Tarkoitatko nyt ettei kyseiset erot ole luonnollisia.[/quote]

tarkoitan, etten näe esittämäsi kaltaisia eroja. Niitä ei ole, vaan näet niitä vai. Siksi, että omat odotuksesi naisia ja miehiä kohtaan ovat erilaisia. Eli se standardi, johon verrattuna odotat vaikkapa joustavuutta on sulla erilainen miehille ja naisille. Siten samanlaisuudeksi tulkitset naisella joustamattomuudeksi ja miehellä joustamiseksi.

Tällainen tulkintaerohan on mm. huomattu tutkimuksissa, kun on vaikkapa mitattu kokouksessa naisten käyttämää puheaikaa miesten käyttämään, ja verrattu sitä paikalla olleiden kuvauksiin samasta tilanteesta. Naiset, jotka puhuvat saman verran tai jopa vähemmän kuin miehet, kuvataankin paljon ja muita enemmän puhuviksi, toisia keskeyttäviksi tms.

Lainaus
Kirjoitin luontaisista eroista-- sinä kyseisistä.

Kiistin luontaisiksi nimeämiesi erojen olemassaolon.

Lainaus
En puhunut luenteen eroista jotka nekin kuuluvat luontoon ja niihin vaikuttavat ihmisen ominaisuudet.

Joustavuus yleensä ajatellaan luonteenpiirteeksi. Nytkö siis sinusta se ei ole ihmisen luonneominaisuus? OK. Ihan sama, mutta en siltikään näe sukupuolieroa siinä, onko parisuhteissa tyypillisesti nainen vai mies se joustavampi osapuoli. Joskus se on nainen, joskus se on mies, joskus ei kumpikaan ole toista joustavampi, vaikkakin toki tilannekohtaisesti joustaa väillä nainen ja välillä mies. Näen myös parisuhteita, joissa toisen liiallinen joustavuus on suhteen ongelma ennemmin kuin toimivuuden tae.

Lainaus
Onnellisuuden menetyksen korvaa vakiintuneet olot (toivon mukaan) ja huolet ja murheet joita liitoissa aina tulee.

Sulla ei ollut mitään ongelmaa kuvailla yleistäen sitä, mitä mies saavuttaa parisuhteessa tiettyjä joustoja ja myönnytyksiä tehdessään. Miksi naisen kohdalla et kykene samaan? Vakiintuneet olot saa myös sinkkuna. Mikä siis houkuttelisi naisen parisuhteeseen ja tekemään ehdottamasi myönnytykset ne edut saadakseen? Osaatko kuvata? Päinvastoinhan vakiintuneena sinkkuna on paljon avioitumista enemmän omissa käsissä se, että elämä kulkee vakaasti ja ilman sellaisia muutoksia, joihin ei ole valmis. Eikä ole tarvetta yksityiselämässä kompromisseihin. Vai päädymmekö sellaiseen lopputulokseen, ettei parisuhde ja avioliitto tarjoa naiselle mitään muuta kuin menetyksiä?

Lainaus
Naisten kateus muuten toisiaan kohtaan on paljon isompi juttu, kuin "normaali taistelu" miehen suhteen tärkeyden tunteensa tyydyttämisessä.
Naistenhan pitää pyrkiä sitouttamaan mies itseensa ja lapsiin, jos niitä on ja hänellä on siihen taito ja keinot käytettävissään, vaikka aina ei onnistuisikaan, tai haluaisi.

Ai. Mä en sitten taida olla nainen. En tunne kateutta muita naisia kohtaan. Mitä ihmettä kadehtisin? Sitouttamista mä en todellakaan aio tehdä mitenkään ehdoin tahdoin. Päinvastoin. Jos mun täytyis "sitouttaa" miestäni, niin antaisin mieluummin mennä. Sellaisella miehellä ole mitään annettavaa, jonka pitäminen "omana" vaatii jotain erityisiä sitouttamisia. Liian sitoutunut mies on päinvastoin pain in the ass - eli sellainen roikkuva tyyppi, jonka kanssa täytyy koko ajan mennä käskynkkää, eikä saa keskittyä omiin juttuihinsa riittävästi. Totta kai pitää olla niitä yhteisiä juttuja ja ennen kaikkea sitä tavallista arkielämän jakamista, mutta ei jumankekka sentään koko ajan. Sellaista nyhveröä, jolla ei ole omaa elämää ei jaksa kukaan. Sellaista parisuhdetta, jossa nysvätään kaikki yhdessäkeskenään ilman muuta elämää ja omia innostuksen suuntia, ei kovin kauaa jaksa. Sellainen on tavattoman kapeaa. Mä viihdyn aivan liian hyvin yksin, jotta pelkällä toisen kanssa olemisella tulis kuitattua se vaiva ja ne myönnytykset, joita yritit kuvailla. Mutta - ihminen, jonka olemassaolo tuo lisää jo sinänsä täyteen ja kokonaiseen omaan elämääni, on upea ja onnellinen asia. Sekä aina haaste, joka - niinkuin kaikki kohtaamiset muiden ihmisten tai yleensä ulkopuolisen todellisuuden kanssa - saa yksilön oppimaan, kehittymään ja laajentumaan. Mutta eihän tossukkanyhveröstä ole tällaiseksi haasteeksi, joten sellainen tuo mitään lisäarvoa sinkkuuteen verrattuna.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 6896
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1005 : ke 21.06.2017, 10:52:06 »

Aha. Jos siis nainen avioituessaan menettää onnellisuutensa, niin mitäs hää saa?

PS. Kyse ei siis ollut mistä tahansa eroista, vaan nimenomaan niistä eroista, joita sinä väitit miesten ja naisten välillä olevan. Sen olis voinut päätellä siitä sanasta "kyseinen", jota käytin.

Tarkoitatko nyt ettei kyseiset erot ole luonnollisia.

 Kirjoitin luontaisista eroista-- sinä kyseisistä.

En puhunut luenteen eroista jotka nekin kuuluvat luontoon ja niihin vaikuttavat ihmisen ominaisuudet.

Onnellisuuden menetyksen korvaa vakiintuneet olot (toivon mukaan) ja huolet ja murheet joita liitoissa aina tulee.
Naisten kateus muuten toisiaan kohtaan on paljon isompi juttu, kuin "normaali taistelu" miehen suhteen tärkeyden tunteensa tyydyttämisessä.
Naistenhan pitää pyrkiä sitouttamaan mies itseensa ja lapsiin, jos niitä on ja hänellä on siihen taito ja keinot käytettävissään, vaikka aina ei onnistuisikaan, tai haluaisi.

Hölön pölön. Miksi ihmeessä nainen hakeutuisi vakiintuneisiin huolen ja murheen olotiloihin? Saamme kuulla, miten tasa-arvo on jo Suomessa ihan toteutunut, palkkaeroja tms. ei ole, joten miksi naisen pitäisi mies mihinkään sitouttaa? Huoleen ja murheeseen vai?

Miesten kateus ja kilpailu keskenään - mm. naisista - on aina ollut veristä ja rumaa katseltavaa, jos tässä yleistyksiä nyt  halutaan hakea.

Ihan älyttömiä nämä sun ajatukset on. Ja jos niitä kirjoittelet pilke kulmassa, pakko sanoa, että kovin vitsikkäitä eivät ole, vaan vanhanaikaisia ja tylsiä.

T: Xante

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13345
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1006 : ke 21.06.2017, 12:59:16 »
Miehille näyttäisi avioero olevan paljon rankempi ja vaarallisempi tilanne kuin naisille. Lisäksi juuri sitä vakiintuneisuutta näyttäis tutkimuksen mukaan arvostavan erityisesti miehet, ei niinkään naiset. erityisen mielenkiintoinen on havainto, joka yhdistää avioeron todennäköisyyden taloudellisiin tilanteisiin. Ero oli aiemmin tavallisempaa niiden joukossa, joilla "oli varaa erota". Pohjoismaisen hyvinvointivaltion malli, jossa sosiaaliturva ja yleensäkin oma talous pohjautuu yksilöön ja yksilön tilanteeseen, ei perheeseen, on tehnyt avioeron taloudellisesti mahdolliseksi.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/kunnes-elama-meidat-erottaa/

Mielenkiintoinen kohta tekstissä on tämä:
Lainaus
– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla.

Nimittäin suhteessa Faustisen heittoon siitä, etä naiset menettävät avioituessaan onnellisuutensa ja miehet vapautensa. Tämän perusteella on ennemminkin niin, että miehet ei tarvitse eikä kaipaa sitä vapauttaan, mutta naiset haluavat sen onnellisuuden myös avioiduttuaan. Tämä oli siis väitöstutkimuksen avioeroista tehneen tutkijan luonnehdinta. Eli jos Faustisen kuvaus pitäisi paikkansa, ei olisi todellakaan ihme, että naiset niin usein hakee eroa. Avioliittohan tarjoaisi silloin miehille sen, mitä he siltä haluavatkin, mutta naisille ei. Kuinka moni suostuu loppuelämäkseen diiliin, jossa itse vain menettää jotakin tärkeänä pitämäänsä, mutta toinen osapuoli saa just sen, mitä hakeekin?

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6510
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1007 : ke 21.06.2017, 17:06:02 »

Nimittäin suhteessa Faustisen heittoon siitä, etä naiset menettävät avioituessaan onnellisuutensa ja miehet vapautensa. Tämän perusteella on ennemminkin niin, että miehet ei tarvitse eikä kaipaa sitä vapauttaan, mutta naiset haluavat sen onnellisuuden myös avioiduttuaan. Tämä oli siis väitöstutkimuksen avioeroista tehneen tutkijan luonnehdinta. Eli jos Faustisen kuvaus pitäisi paikkansa, ei olisi todellakaan ihme, että naiset niin usein hakee eroa. Avioliittohan tarjoaisi silloin miehille sen, mitä he siltä haluavatkin, mutta naisille ei. Kuinka moni suostuu loppuelämäkseen diiliin, jossa itse vain menettää jotakin tärkeänä pitämäänsä, mutta toinen osapuoli saa just sen, mitä hakeekin?

Tulkitset taas turhan paljon, mitä minä mahdollisesti tarkoitin.

Nykyisin kaiketi eroon päättyy jo suurinpiirtein puolet, joten ilmeistä on ettei se avioelämä ole mikään onnela.

Monesti ei erota jonkun muun syyn vuoksi, kuin se kadotetun rakkauden. Alkuhuuma tietenkin sulaa nopeasti ja arjen vaateet ovat sitä "rakkaudettomuutta" jota rakkaudeksi kutsuttiin ennen avioitumista.

Lapset ovat tietenkin yksi syy jatkaa liittoa.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13345
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1008 : ke 21.06.2017, 17:12:48 »

Nimittäin suhteessa Faustisen heittoon siitä, etä naiset menettävät avioituessaan onnellisuutensa ja miehet vapautensa. Tämän perusteella on ennemminkin niin, että miehet ei tarvitse eikä kaipaa sitä vapauttaan, mutta naiset haluavat sen onnellisuuden myös avioiduttuaan. Tämä oli siis väitöstutkimuksen avioeroista tehneen tutkijan luonnehdinta. Eli jos Faustisen kuvaus pitäisi paikkansa, ei olisi todellakaan ihme, että naiset niin usein hakee eroa. Avioliittohan tarjoaisi silloin miehille sen, mitä he siltä haluavatkin, mutta naisille ei. Kuinka moni suostuu loppuelämäkseen diiliin, jossa itse vain menettää jotakin tärkeänä pitämäänsä, mutta toinen osapuoli saa just sen, mitä hakeekin?

Tulkitset taas turhan paljon, mitä minä mahdollisesti tarkoitin.

Nykyisin kaiketi eroon päättyy jo suurinpiirtein puolet, joten ilmeistä on ettei se avioelämä ole mikään onnela.

Monesti ei erota jonkun muun syyn vuoksi, kuin se kadotetun rakkauden. Alkuhuuma tietenkin sulaa nopeasti ja arjen vaateet ovat sitä "rakkaudettomuutta" jota rakkaudeksi kutsuttiin ennen avioitumista.

Lapset ovat tietenkin yksi syy jatkaa liittoa.

Ainahan voit selittää, mitä oikeastaan tarkoitit. Mä lähdin liikkeelle siitä, mitä kirjoitit. Että nainen luopuu onnellisuudestaan, mies vapaudestaan avioliitossa. Yritin kysyäkin tarkennusta siihen, mitä he saavat mielestäsi tässä diilissä maksuna myönnytyksistään. Vakiintumista ehdotit naisen saamisiksi. Vakiintunutta onnellisuuden puutetta? Wau...

Mutta kuten linkistäni voi huomata, tätä asiaa on myös tutkittu ihan väitöskirjatasolla. Merkittävä löydös siis oli se, että eroamisen esteenä näyttäisi olevan taloudelliset ongelmat, joita siitä aiheutuu. Kun - kuten pohjoismaisessa hyvinvointimallissa tapahtuu - avioero ei aiheuta vakavia taloudellisia vaikeuksia yksilölle, ovat erot suht tavallisia. Sitä toki voidaan sitten miettiä, pitäisikö - ja miksi - tähän järjestää jokin taloudellinen ohjaus. Se minusta on jokseenkin itsestäänselvyys, ettei mikään läheinen ihmissuhde koskaan ole ongelmaton. Itse ajattelen ennemminkin niin, että olisi typerää edes sellaista olettaa, sillä se koko jutun juju on ennemminkin siinä, miten lähienen ihmissuhde pistää opettelemaan ongelmien selvittämistä ja miten se paljastaa ihmiselle oikeastaan vasta sen, millainen hän lopulta on. Me olemme jotakin aika suuressa määrin suhteessa muihin. Ihmisyys on yhteisöllistä ja ilman ihmisyhteisöä ei ole ihmisyyttäkään.
« Viimeksi muokattu: ke 21.06.2017, 17:20:10 kirjoittanut Safiiri »

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6510
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1009 : ke 21.06.2017, 17:18:38 »

Nimittäin suhteessa Faustisen heittoon siitä, etä naiset menettävät avioituessaan onnellisuutensa ja miehet vapautensa. Tämän perusteella on ennemminkin niin, että miehet ei tarvitse eikä kaipaa sitä vapauttaan, mutta naiset haluavat sen onnellisuuden myös avioiduttuaan. Tämä oli siis väitöstutkimuksen avioeroista tehneen tutkijan luonnehdinta. Eli jos Faustisen kuvaus pitäisi paikkansa, ei olisi todellakaan ihme, että naiset niin usein hakee eroa. Avioliittohan tarjoaisi silloin miehille sen, mitä he siltä haluavatkin, mutta naisille ei. Kuinka moni suostuu loppuelämäkseen diiliin, jossa itse vain menettää jotakin tärkeänä pitämäänsä, mutta toinen osapuoli saa just sen, mitä hakeekin?

Tulkitset taas turhan paljon, mitä minä mahdollisesti tarkoitin.

Nykyisin kaiketi eroon päättyy jo suurinpiirtein puolet, joten ilmeistä on ettei se avioelämä ole mikään onnela.

Monesti ei erota jonkun muun syyn vuoksi, kuin se kadotetun rakkauden. Alkuhuuma tietenkin sulaa nopeasti ja arjen vaateet ovat sitä "rakkaudettomuutta" jota rakkaudeksi kutsuttiin ennen avioitumista.

Lapset ovat tietenkin yksi syy jatkaa liittoa.

Ainahan voit selittää, mitä oikeastaan tarkoitit. Mä lähdin liikkeelle siitä, mitä kirjoitit. Että nainen luopuu onnellisuudestaan, mies vapaudestaan avioliitossa. Yritin kysyäkin tarkennusta siihen, mitä he saavat mielestäsi tässä diilissä maksuna myönnytyksistään. Vakiintumista ehdotit naisen saamisiksi. Vakiintunutta onnellisuuden puutetta? Wau...

Siinäpä olisikin loputon suo, kun sinä tapasi mukaisesti tulkitsisit sen taas "oman tuntosi" mukaisesti, tai pikemminkin omien kuvitelmiesi kautta.

Sukupuolisensitiivisyyskin on hyvä esimerkki, jos pyritään keskustelemaan ilman homojen ja lesbojen ynnä muiden vähemmistöjen tuomista mukaan nousee heti sorkat pystyyn. Mukaan pitäisi varmaan liittää se oululainen sikakin joka sekaantui mieheen, mutta mies vain sai rankaistuksen, oli ilmeisesti aktiivisempi osapuoli, "eksyessään karjun kotinavettaan.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13345
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1010 : ke 21.06.2017, 17:23:36 »

Nimittäin suhteessa Faustisen heittoon siitä, etä naiset menettävät avioituessaan onnellisuutensa ja miehet vapautensa. Tämän perusteella on ennemminkin niin, että miehet ei tarvitse eikä kaipaa sitä vapauttaan, mutta naiset haluavat sen onnellisuuden myös avioiduttuaan. Tämä oli siis väitöstutkimuksen avioeroista tehneen tutkijan luonnehdinta. Eli jos Faustisen kuvaus pitäisi paikkansa, ei olisi todellakaan ihme, että naiset niin usein hakee eroa. Avioliittohan tarjoaisi silloin miehille sen, mitä he siltä haluavatkin, mutta naisille ei. Kuinka moni suostuu loppuelämäkseen diiliin, jossa itse vain menettää jotakin tärkeänä pitämäänsä, mutta toinen osapuoli saa just sen, mitä hakeekin?

Tulkitset taas turhan paljon, mitä minä mahdollisesti tarkoitin.

Nykyisin kaiketi eroon päättyy jo suurinpiirtein puolet, joten ilmeistä on ettei se avioelämä ole mikään onnela.

Monesti ei erota jonkun muun syyn vuoksi, kuin se kadotetun rakkauden. Alkuhuuma tietenkin sulaa nopeasti ja arjen vaateet ovat sitä "rakkaudettomuutta" jota rakkaudeksi kutsuttiin ennen avioitumista.

Lapset ovat tietenkin yksi syy jatkaa liittoa.

Ainahan voit selittää, mitä oikeastaan tarkoitit. Mä lähdin liikkeelle siitä, mitä kirjoitit. Että nainen luopuu onnellisuudestaan, mies vapaudestaan avioliitossa. Yritin kysyäkin tarkennusta siihen, mitä he saavat mielestäsi tässä diilissä maksuna myönnytyksistään. Vakiintumista ehdotit naisen saamisiksi. Vakiintunutta onnellisuuden puutetta? Wau...

Siinäpä olisikin loputon suo, kun sinä tapasi mukaisesti tulkitsisit sen taas "oman tuntosi" mukaisesti, tai pikemminkin omien kuvitelmiesi kautta.

Sukupuolisensitiivisyyskin on hyvä esimerkki, jos pyritään keskustelemaan ilman homojen ja lesbojen ynnä muiden vähemmistöjen tuomista mukaan nousee heti sorkat pystyyn. Mukaan pitäisi varmaan liittää se oululainen sikakin joka sekaantui mieheen, mutta mies vain sai rankaistuksen, oli ilmeisesti aktiivisempi osapuoli, "eksyessään karjun kotinavettaan.

Kultsi pieni. On sun OMA ongelmasi, jos sä et voi sietää mun juttuja. Se on sitäpaitsi sellainen ongelma - sulle - jota mikään mun toiminta ei voi ratkaista. On ihan tasan sama, mitä mä kirjoitan. Sulle se on AINA ongelma. Koska sulla on asenne. Sun asenne on sun ongelma, ei mun.

PS. Jatkoin edellistä vastaustani vielä, mutta olitkin jo ehtinyt vastata. Ei tarvii lukee. En mä usko, että sä ymmärtäisit yhtään paremmin mun ajatuksia siltikään.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6510
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1011 : ke 21.06.2017, 17:28:39 »

PS. Jatkoin edellistä vastaustani vielä, mutta olitkin jo ehtinyt vastata. Ei tarvii lukee. En mä usko, että sä ymmärtäisit yhtään paremmin mun ajatuksia siltikään.

Voit olla huoleta, en niitä kovin tarkkaan viitsi lukea.

Oikeassa olet siinä, että asenteista on useimmiten kysymys, kukapa niistä olisi vapaa.

Mutta oletko, kysyn nyt reaalisesti liitossasi onnellinen, vai tuotaako se tyydytystä riittävästi.

Ainakin näin nettikäyttäytymisen perusteella on varmaan miehellesi helpotus sen ajan minkä käytät täällä "relaamiseen."

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13345
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1012 : ke 21.06.2017, 17:35:27 »

PS. Jatkoin edellistä vastaustani vielä, mutta olitkin jo ehtinyt vastata. Ei tarvii lukee. En mä usko, että sä ymmärtäisit yhtään paremmin mun ajatuksia siltikään.

Voit olla huoleta, en niitä kovin tarkkaan viitsi lukea.

Oikeassa olet siinä, että asenteista on useimmiten kysymys, kukapa niistä olisi vapaa.

Mutta oletko, kysyn nyt reaalisesti liitossasi onnellinen, vai tuotaako se tyydytystä riittävästi.

Ainakin näin nettikäyttäytymisen perusteella on varmaan miehellesi helpotus sen ajan minkä käytät täällä "relaamiseen."

Olen onnellinen liitossani. Minkä helkkarin takia muutoin siinä olisin edelleen lähes 30 vuoden jälkeen? Kuten linkkaamastani tutkimuksestakin voidaan lukea, naistehan tyypillisesti hakee sen eron, jos sellainen on tullakseen. Niin ja mieheni tiesi tasan tarkkaan, mihin ryhtyy, kun minun kanssani löi hynttyyt yhteen. Meillä oli nimittäin silloin jo takana 12 vuotta varsin säännöllistä tuttavuutta. Mitään yllätyksiä siis ei tod. ollut tiedossa. olimme jo ehtineet varsin moneen kertaan myös kiistellä erilaisista asioita. Säästä siis säälisi, sillä homma menee meillä ennemminkin niin päin, että miestä rassaa se, jos olen liiaksi muissa puuhissa ja en panosta tarpeeksi yhteiseen tekemiseen.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 13251
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1013 : ke 21.06.2017, 23:49:04 »

...Sanopas valkoisena heteromiehenä, mitkä mielestäsi ovat niitä asioita, joihin sinä ja kaltaisesi ette pysty ihan vain niiden luonnollisten ominaisuuksien takia, joissa eroatte naisista / homoista / mustista? Sillä JOS kyse on evoluution tuottamasta viisaaseen ja toimivaan työnjakoon johtavasta erilaisuudesta, niin silloin täytyy niillä muilla ja teistä erilaisilla olla joitakin tarpeellisia ja koko yhteisön kannalta elintärkeitä tehtäviä, joista kaikkien selviytymisen takia on pakko hyvin huolehtia, mutta joista valkoiset heteromiehet on visusti pidettävä poissa - koska heidän luonnolliset kykynsä eivät niiden hoitamiseen sovi. (Juu - lasten synnyttäminen ei kelpaa, koska se hoituu naisilta kyllä siinä muun elämän ohessa. Se ei vaadi koko elämän mittaista omistautumista, vaikka sen tekisi kuinka omistautuneesti silloin, kun sen aika on.)

Olen lähinnä puhunut siitä, mihin kulttuurit kykenevät, ja mitä luovat, koska noissahan on valtavasti eroja. En kiistä sitä, etteikö ihmisryhmissä voisi olla älykkyyseroja, se on mahdollista, mutta sitten on jos on. Se ei ole niin oleellista. Minä olen puolustanut länsimaista kristillistä kulttuuria, jonka katson parhaiten hyödyntävän ihmisen älyä.

Laitan tähän pienen lainauksen Oikea Medialta, jossa vieraskynässä kirjoittaja havaitsee erään erittäin tärkeän asian:

Lainaus
Vastarintaan ryhtymistä hankaloittaa median hellimä käsitys islamista rauhan uskontona, ja nouseminen islamia kritisoivia vastaan. Islamin ympärillä on sitä suojeleva rautaesiripun kaltainen hiljaisuuden verho. Toista alistavaa ideologiaa kommunismia vastaan nousivat paavi Johannes Paavali II ja presidentti Reagan, samanlaista aloitteellisuutta tarvittaisiin nyt. Sen sijaan annetaan periksi, myönnytään muslimien vaatimuksiin pala palalta – moniavioisuus, lapsiavioliitot, burkat, halal-teurastukset, koulujen rukoushuoneet, naisten sukuelinten silpomiset, vaimon lyöminen, juutalaisviha ja homofobia. Monia turmiollisia tapoja, joista muslimit kärsivät eniten, ei media islam-myönteisyydestään huolimatta tohtisi puolustella, joten niiden pitämistä esillä voi suositella.

Yllättävältä suunnalta saavat kristityt nyt taustatukea islamia vastaan. Jumalharhan kirjoittaja ateistismin puolesta kampanjoiva Richard Dawkins on tarkistanut kantaansa kristinuskoon suhteessa islamiin. Hän puhui viime viikolla Cheltenhamin tiedepäivillä julistaen islamin olevan maailman pahin uskonto. Eri uskonnoilla on erilainen vaikutus ympäristöönsä, ja islamin jättämä jälki on ehdottomasti pahin. Dawkins on joutunut myöntämään, että kristinusko saattaa tosiasiassa olla paras puolustuskeino harhautunutta maailmaa uhkaavaa uskonnon muotoa vastaan. Kristityt eivät räjäyttele taloja, sido pommivöitä, eivät tapa uskostaan luopuvia. Jeesuksen opetukset eivät johda terroriin. Dawkins kehottaa lukemaan raamattua, koska se kertoo historiastamme ja kulttuuristamme. Myös uskonnonopetukseen hänen kantansa on muuttunut, ennen hän oli sitä mieltä, että kristinuskon opetus on pahempaa kuin lasten hyväksikäyttö. Nyt hän suosittaa kristinoppiin ja raamattuun tutustumista myös lapsille. Kristinusko voi olla suojavalli paljon pahempaa vastaan.

http://beta.oikeamedia.com/o1-23807

Kristillinen kulttuuri on asia, jossa on pimeät puolensa, mutta ehkä se olisi juuri se asia, joka estäisi meitä menettämästä sivilisaatiotamme ja puolustamaan sitä islamin valloitukselta? Kuten sanoin aiemmin, kristillisyys on yksi länsimaisen sivistyksen tukipylväistä, vaikka monet eivät sitä enää ikävä kyllä tiedosta.

ps. Toki foorumin tapaan vähän eksymme otsikon aiheesta...
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6510
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1014 : to 22.06.2017, 08:54:18 »

PS. Jatkoin edellistä vastaustani vielä, mutta olitkin jo ehtinyt vastata. Ei tarvii lukee. En mä usko, että sä ymmärtäisit yhtään paremmin mun ajatuksia siltikään.

Voit olla huoleta, en niitä kovin tarkkaan viitsi lukea.

Oikeassa olet siinä, että asenteista on useimmiten kysymys, kukapa niistä olisi vapaa.

Mutta oletko, kysyn nyt reaalisesti liitossasi onnellinen, vai tuotaako se tyydytystä riittävästi.

Ainakin näin nettikäyttäytymisen perusteella on varmaan miehellesi helpotus sen ajan minkä käytät täällä "relaamiseen."

Olen onnellinen liitossani. Minkä helkkarin takia muutoin siinä olisin edelleen lähes 30 vuoden jälkeen? Kuten linkkaamastani tutkimuksestakin voidaan lukea, naistehan tyypillisesti hakee sen eron, jos sellainen on tullakseen. Niin ja mieheni tiesi tasan tarkkaan, mihin ryhtyy, kun minun kanssani löi hynttyyt yhteen. Meillä oli nimittäin silloin jo takana 12 vuotta varsin säännöllistä tuttavuutta. Mitään yllätyksiä siis ei tod. ollut tiedossa. olimme jo ehtineet varsin moneen kertaan myös kiistellä erilaisista asioita. Säästä siis säälisi, sillä homma menee meillä ennemminkin niin päin, että miestä rassaa se, jos olen liiaksi muissa puuhissa ja en panosta tarpeeksi yhteiseen tekemiseen.

Tiedätkö, en usko onnellisuuteen, jossain määrin tyytyväisyyteen kyllä.

Onnellisuus on rasittavaa ei sitä kukaan kestä pitkiä aikoja jatkuvasti.

Ole siis edelleen huoletta pois miehesi silmistä kyllä se "parantaa suhteen laatua. Silloin jaksaa paremmin ne yhdessäolon ajatkin. Ei miehen ja naisen tarvitse kaikkia asioita tehdä yhdessä, molemmat tarvitsevat myös sitä omaa tilaa.


Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 6896
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1015 : to 22.06.2017, 09:15:51 »
Ei onnellisuus ole mikään uskon asia, se on tunnetila. Ihmiset ovat erilaisia temperamentiltaan, mikä vaikuttaa heidän tunnekokemuksiinsa. Siinä, missä laimeampi tyyppi tuntee tyytyväisyyttä, tunne-elämältään laajamittaisempi tuntee onnellisuutta. Sama juttu kuin siinä, että jostakin asioista yksi vain ärtyy ja toinen oikein suuttuu.

Ja kuten mikä tahansa tunnetila, onnellisuus voi olla elämässä perusvireenä, mutta ei tietysti koko ajan ainoana tunnetilana. Ne kun vaihtelevat, tunnetilat. Yleensä tapahtumien ja kohtaamisten vuoksi.

T: Xante

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6510
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1016 : to 22.06.2017, 09:33:57 »

Ei onnellisuus ole mikään uskon asia, se on tunnetila.

T: Xante

Uskon asiaksi se muuttuu silloin, kun sitä tavoitellaan.

Eihän vihakaan mikään uskonasia ole, eikä rakkaus.  Tunteita on elämään liittyen luonnostaan, silti toisia tunteita pyritään kieltämään ja toisia tavoitellaan ,, silloin ne ovat "uskonasioita..

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13345
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1017 : to 22.06.2017, 10:41:38 »

...Sanopas valkoisena heteromiehenä, mitkä mielestäsi ovat niitä asioita, joihin sinä ja kaltaisesi ette pysty ihan vain niiden luonnollisten ominaisuuksien takia, joissa eroatte naisista / homoista / mustista? Sillä JOS kyse on evoluution tuottamasta viisaaseen ja toimivaan työnjakoon johtavasta erilaisuudesta, niin silloin täytyy niillä muilla ja teistä erilaisilla olla joitakin tarpeellisia ja koko yhteisön kannalta elintärkeitä tehtäviä, joista kaikkien selviytymisen takia on pakko hyvin huolehtia, mutta joista valkoiset heteromiehet on visusti pidettävä poissa - koska heidän luonnolliset kykynsä eivät niiden hoitamiseen sovi. (Juu - lasten synnyttäminen ei kelpaa, koska se hoituu naisilta kyllä siinä muun elämän ohessa. Se ei vaadi koko elämän mittaista omistautumista, vaikka sen tekisi kuinka omistautuneesti silloin, kun sen aika on.)

Olen lähinnä puhunut siitä, mihin kulttuurit kykenevät,

Nyt ei olekaan kyse siitä, mistä muusta olet puhunut, vaan siitä, että nimenomaisesti päädyit kertomaan, että ottamalla adoptoitavaksi kolmevuotiaan lapsen, tuomme Suomeen tämän lähtömaan kulttuuria. Et toistaiseksi ole mitenkään selittänyt, miten tämä täysin suomalaiseksi suomalaisessa perheessä kasvava ja suomenkieliseksi muuttuva lapsi pystyy tuomaan lähtömaansa kulttuuria meille, vaikka adoptio katkoo hänen siteensä siihen. Itse en keksi mitään muuta selitystä kuin käsityksen, että tuo kulttuuri on hänellä geeneissä. Se taas - on rasistinen ajatus.


Lainaus
ja mitä luovat, koska noissahan on valtavasti eroja. En kiistä sitä, etteikö ihmisryhmissä voisi olla älykkyyseroja, se on mahdollista, mutta sitten on jos on. Se ei ole niin oleellista. Minä olen puolustanut länsimaista kristillistä kulttuuria, jonka katson parhaiten hyödyntävän ihmisen älyä.

Mutta päätelmissäsi olet päätynyt malliin, jossa kulttuuri tulee perimässä, ei kasvatuksessa. Tai ainakaan et ole toistaiseksi osannut kertoa, miten muutoin olisi mahdollista, että kolmevuotiaana Suomeen suomalaisäidille adoptoitu lapsi sen synnyinmaansa kulttuurin tänne tuo. Eikö se hieno länsimainen kristillinen kulttuuri siis pystykään hyödyntämään kuin valkoihoisilla geeneillä varustettujen älyä? Vai miten selität tämän nimenomaisessa tapauksessa esittämäsi lausuntosi?

Lainaus
Yllättävtutustumista myös lapsille. Kristinusko voi olla suojavalli paljon pahempaa vastaan.

Mutta aiemman kannanottosi perusteella tutustuminen ei auta mitään, jos geenit ovat "väärät". Silloin kulttuuria ei paranna edes jatkuva eläminen ja perheen antama kasvatus länsimaiseen kristillisyyteen. Peli on jo menetetty väärien biologisten vanhempien takia.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 6896
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1018 : to 22.06.2017, 11:06:37 »

Ei onnellisuus ole mikään uskon asia, se on tunnetila.

T: Xante

Uskon asiaksi se muuttuu silloin, kun sitä tavoitellaan.

Eihän vihakaan mikään uskonasia ole, eikä rakkaus.  Tunteita on elämään liittyen luonnostaan, silti toisia tunteita pyritään kieltämään ja toisia tavoitellaan ,, silloin ne ovat "uskonasioita..

Joo ei tuonne päinkään. Se, että tunnetiloja pyritään manipuloimaan (kieltämään ja tavoittelemaan), ei mitenkään tee niistä uskon asioita. Ei se, että joku pyrkii juoksemaan maratonin, mutta ei pysty, tai jättää maratonin juoksematta, vaikka pystyisi, tee maratonista uskon asiaa.

Se, että sinä koet onnellisuuden rasittavana olotilana ja diggailet olla hissuksiin tyytyväinen, ei tee onnellisuudesta mitään uskon asiaa, etenkään sellaista, jonka olemassa olo olisi riippuvainen siitä, uskotko sinä siihen vai et.

T: Xante

Poissa mikainen

  • Konkari
  • Viestejä: 1384
Vs: Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 4)
« Vastaus #1019 : to 22.06.2017, 12:33:16 »

Ei onnellisuus ole mikään uskon asia, se on tunnetila.

T: Xante

Uskon asiaksi se muuttuu silloin, kun sitä tavoitellaan.

Eihän vihakaan mikään uskonasia ole, eikä rakkaus.  Tunteita on elämään liittyen luonnostaan, silti toisia tunteita pyritään kieltämään ja toisia tavoitellaan ,, silloin ne ovat "uskonasioita..

Joo ei tuonne päinkään. Se, että tunnetiloja pyritään manipuloimaan (kieltämään ja tavoittelemaan), ei mitenkään tee niistä uskon asioita. Ei se, että joku pyrkii juoksemaan maratonin, mutta ei pysty, tai jättää maratonin juoksematta, vaikka pystyisi, tee maratonista uskon asiaa.

Se, että sinä koet onnellisuuden rasittavana olotilana ja diggailet olla hissuksiin tyytyväinen, ei tee onnellisuudesta mitään uskon asiaa, etenkään sellaista, jonka olemassa olo olisi riippuvainen siitä, uskotko sinä siihen vai et.

T: Xante

Yrittäneekö faustinen sanoa, että kun onnellisuutta tavoitellaan se ei juuri sillä hetkellä ole tosiasia. Joka on eri asia kuin uskon asia. Toivon asia?