Joskus onnellisuus on myös sikäli ikäänkuin "uskon asia", että riittää omien ajatusten muutos. Kaikki muu voi pysyä kuten onkin, mutta vain lakkaa odottamasta jotain enempää, parempaa. Tyytyy - ja on onnellinen. Mutta ennemmin kyllä itse kutsuisin tuota asenteeksi kuin uskoksi.
Sitä voi kutsua asenteeksi, mutta eikös kaikki asenteet ole myöskin uskon asioita. Asennehan on suhtautumistapa, mutta pinttyneet asenteet lähentelevät pakkomielteitä.
Taidamme ymmärtää onnelisuuden kovasti eri tavalla. Mulle se ei tarkoita (= en käytä sanaa siten), että se on jokin voimakas huumanomainen hetken huippu. Mulle se on sellaista pysyvää syvää tyytyväisyyttä. Ei siis missään tapauksessa mitään rasittavaa tai kuluttavaa. se voi olla myös sellaista melkein huomaamatonta, jonka huomaa vain hiljentyessään tunnustelemaan. Sikäli siis todellakin näyttöisi kyse olevan asenteesta ja suhtautumistavasta: jos lukee onnellisuudeksi vain sydämentykytystä aiheuttavan huipun, niin eipä se tosiaankaan voi olla kestävä ja pysyvä olotila. Sellaisen metsästäminen varmasti lähenteleekin pakkomiellettä. Mutta tasaisen mukavaa olotilaa, jonka perusvire on tyytyväisyys on minusta hieman hankalaa ajatella pakkomielteenä. Kun ei se ainakaan mulle ole myöskään mikään pakonomainen pakotarve, jos jokin tunnekuohu "uhkaa".
Elämystä tavoitellaan ja siitä saadaan se tyydytyksen tunne. Miksi kukaan hyppäisi benjey hyppyäkään, ellei tavoittelisi elämystä.
Tivolit pelit yleensä kaikki se miten ihmisiin yleensäkin vaikutaan on elämyksien tavoittelun vuoksi niin helppoa, uusi hamekin on elämys, kun sellaisen pojantytärelle tässä hiljan hommasin, onhan se muutaman vuoden ikäinen neiti ihan mainio pakkaus kaikkine ominaisuuksineen ja taatusti aika vaativa.
Mä en ikinä menis hyppäämään benji-hyppyä. Nimenomaan EN ole ollenkaan elämyshakuinen. Sori vaan. Tivolit ja pelit ei ole ollenkaan mun juttu. Mä oon yleensä just se tylsimys, joka ei viitsi vaivautua näiden elämysten perässä juoksemaan.
Itsehän tiedät millaista arkesi on ja tänne kirjoittelukin saa sinussa taatusti erilaisia tuntemuksia aikaan, etköhän ihan varmasti kaipaa hieman säpinää arkeesi.
Voi päinvastoin! Musta arki on just parasta soljuessaan eteenpäin juuri niin samanlaisen kuin aina. Säpinä on kauheen rasittavaa. Oishan se tavallaan kivaa vaikka matkustaa japaniin, mutta kun sitten, huoh, joutuu: pohtimaan kaikki järjestelyt, pakkaamaan, järjestelemään, lentämään, asettautumaan hotelliin, ottamaan selvää missä kandee käydä, etsimään hyviä ravintoloita ja sitten taas just kun kaikki on tehty taas pakkaamaan ja lentämään ja purkamaan ja...Lopulta nautin paljon enemmän siitä, että meen omalle mökille kesxkelle kaikkea ihan tuttua ja samaa!
Kaipaat erilaisia elämyksiä tullaksesi onnelliseksi, tai ollaksesi hetken tyytyväinen ja lisää haluaminen on aistielämysten tavoittelua.
Itse onnelliseksi tuleminen ilman niitä on mahdotonta, ethän tietäisi ilman niitä mitenkään oletko tyytyväinen vai olemassa lainkaan.
Enpäs kaipaa. Kaipaan sitä tuttua ja samaa. Kamoon! Sä puhut nyt tyypille, joka:
- on aina asunut samassa kaupungissa
- on ollut saman kumppanin kanssa vuodesta 1983 ja jonka olen tuntenut jo vsta 1971
- harrastanut ja tehnyt ammatin jutusta, jonka aloitin vuonna 1968
- asunut samassa asunnossa yli 20 vuotta ja vasta nyt vaihdoimme olohuoneen tapetit, jotka oli siellä muuttaessamme
- ollut eläessään vai kahdessa duunipaikassa, joista viimeisimmässä vsta 1997
Ei kuule, mä en tod. ole se, joka haluaa lisää ja on alati elämyshakuinen.
Mutta kuten olen sanonut en usko onnellisuuteen vaan jossain määrin tyytyväisyyden erilaisten hetkien täyttämään elämään jossa on kaikenlaista. Yhtähyvin myös pettymystä ja surua, joita ilman ei ne onnen sirpaleetkaan toisi samaa iloa.
Kuten sanoin, me ymmärrämme koko onnellisuuden ihan - eri - tavalla. Mä koen onnea hyvin usein siitä, että näen ja tunnistan pysyvyyttä, hitautta, jatkuvuutta. Tällä hetkellä mä esim. koen onnellisuutta katsellessani mökkipihan tervakukkia, kieloja ja muita juuri tämän vuodenajan ihanuuksia, jotka ovat kuin vanhoja tuttavia pistäytyessään vieraakseni taas tänäkin vuonna. Jotta sellaista "elämyshakuisuutta" ja "haluamista" mä tässä tarvitsen onnellisuuteeni. Että osaatkin olla mäntti. Oikeesti - joko sun elämässä on vain todella sterotyyppisiä naisia tai sä et pysty heitä tajuamaan omien asenteittesi vääristämän katsantokannan takia.