Oli tapahtunut jonkinasteinen virhe Wiljamia luomishommassa. Muuten ei ole selitettävissä ainainen epäonni.
Nytkin niin aurinkoisen kuvan laittanut Neiti Mankisesta. Neiti saapui seuraavana päivänä maalaamoon. Kiukkuisena, perin kiukkuisena paiskasi muotokuvansa lattiaan Wiljamin eteen.
" Vai kauniina taiteilija minut näkee. Oikein omin käsin maalattu muotokuva. Minä menin lääkäriin tänä aamuna ja selasin odotushuoneessa aviiseja ja siellä hymyili yhdessä kuvassa oikein kaunis nainen. Joten haluan rahat takaisin ja liukkaasti. Lisäksi Puodin ilmoitustaulu saa uuden ilmoituksen jossa lukee että tämä taiteilija Wiljami on huijari ,,,tana." Neiti varmaankin harvoin kiroili. Nyt se tuli oikein voimalla.
Wiljamin ura taiteilljana, muotokuvamaalarina päättyi.
Ei alkuunkaan kunnolla päässyt.
Uutta oli keksittävä. Niin keksi Wiljami Kovaonninen. Keksi Eräretket.
Pitäjällä oli paljon järviä, isot metsäalueet. Kaupungissa ei väki päässyt kuin puistoon. Firman, perustettavan joka kuljettaa kaupungin väkeä niihin erämaihin, eräoppaaksi aikoi Wiljami. Ei kylläkään metsiä ja järviä kovin hyvin tuntenut. Tosiasiassa ei yhtään. Uskoi luonnon opettavan. Eihän maisemat mihinkään siirry. Taas oli asiaa Puotiin mainosta naulaamaan. Lukaisi siinä samalla neiti Mankisen julistuksen jossa oli haukkumisten lisäksi neljä kirkuvan punaista huutomerkkiä. Kissan korkuisina. Näkemättä ja lukematta ei ohi päässyt.
Ensimmäinen, perustamiskokous pidettiin Talolla. Tuli pankinjohtaja uusien asiakkaiden toivossa. Tuli Haukun isäntä. Emäntä jäänyt kanoja huumaamaan. Isännän saunakammarihyyry, Vänä . Tuli muitakin. Nyrkki, tappelun toivossa. Ikuinen opiskelija, kanttorin poika, jokapaikan hunsvotti ilmestyi. Ylin kunto-ohjaaja Masa. Kaikille yhteistä oli saada pankinjohtajalta lisää lainaa. Paitsi Anni. Tulostakin kokouksessa tuli. Päätettin tehdä yövaellus lähijärvelle.
Wiljami toivoi oppivansa edes yhden reitin jollekin lukuisista järvistä. Pukeutui jo nyt oikein metsäasuun. Oli Roppiini. Ei jäänyt Anni toiseksi. Oli Maria -neito. Wiljamin aikomus oli vaatettaa kaikki osakkaat Roppiinin Iloisten Veikkojen asuihin. Tästä riemastui Masa: " Ei. Ei missään tapauksessa. Wiljamin takia hankittiin ne sumokuteetkin . Nyt niistä ei päästä eroon ei millään. Mitään Roppiinin rytkyjä ei tänne hankita. Ei kannata edes unissaan haaveilla."
Eräilemään sitten yön koittaessa lähdettiin. Vaan eipä kauas taivallettu. Kirkkolammin mattolaiturille pysäköitiin. Matonpesupaikalle Masa eränkävijät vei. Täällä oli Wiljamikin Annin kera mattoja juuriharjalla ja mäntysuovalla hinkannut. Täällä ei ollut muuta katsottavaa kuin kuivumassa olevat matot. Eihän mitään pimeässä kumminkaan näe. Joten oli kai sama miltä ympäristö näytti. Nytkin oli kuivumassa mattojä joista pankinjohtaja sentään tunnisti omansa. Siellä joku tovi viihdyttiin. Ei ollut perin kiinnostava tämä luontoretki. Tuskin kaupunkiasujat innostuvat mattolaiturista.
Niin tunnisti mattonsa pankinjohtajan rouvankin. Totesi rouva haettuaan matot rannasta jotta jo on ollut siivoton porukka laiturilla. Hiekka oli täynnä tupakantumppeja, kaljatölkkejä pusikkojen aluset täynnään. Hirveän sotkun saivat hulikaanit aikaan.
Pankinjohtaja oli vaiti.
.
