Kirjoittaja Aihe: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)  (Luettu 39509 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Hänen pyhyytensä

  • Konkari
  • Viestejä: 2025
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #720 : ke 09.05.2018, 23:43:33 »
Toope tunnusti tiedepalstalla, että uskoo, että vihervasemmiston salaliitto estää kristilliskonservatiivista persumediaa kirjoittamasta kansaa kiinnostavia uutisia.
Häh?
https://www.tiede.fi/comment/2487393#comment-2487393
Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16466
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #721 : to 10.05.2018, 00:37:52 »
Niin, siis sanon, ettei ole olemassa mitään salaliittoja, vain sitä, että media on liian keskittynyttä ja toki myös liian vihervasemmistokeskittynyttä ja ääliöliberaalia, jota arvoliberalismiksi kutsutaan. Ei ole mitään salaliittoja, vain poliittisesti painottunutta mediaa. Viimeksimainitun jokainen ymmärtää.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Hänen pyhyytensä

  • Konkari
  • Viestejä: 2025
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #722 : to 10.05.2018, 01:16:53 »
Niin, siis sanon, ettei ole olemassa mitään salaliittoja, vain sitä, että media on liian keskittynyttä ja toki myös liian vihervasemmistokeskittynyttä ja ääliöliberaalia, jota arvoliberalismiksi kutsutaan. Ei ole mitään salaliittoja, vain poliittisesti painottunutta mediaa. Viimeksimainitun jokainen ymmärtää.
Kuten tässä itse jälleen vain todistat, uskot vahvasti vihervasemmistolaiseen salaliittoon. Ja aina vain reikäpäisemmäksi muuttuu, kun kuvittelet tuolla kuvittelemallasi salaliitolla olevan mitään osaa taikka arpaa siihen, että kristilliskonservatiiviset mediat eivät osaa kirjoitaa kansaa kiinnostavia uutisia siinä määrin, että voisivat pistää valtamedialle kampoihin.

Tällä hetkellä nyt vain näyttää siltä, että kukaan ei ensinnäkään viitsi lukea katkeroituneiden fossiilien marmatamista eikä yksikään itseään arvostava yritys viitsi sponsoroida katkeroituneiden fossiilien marmattamista. Siinä on ihan riittämiin ongelmaa jo omasta takaakin kristilliskonservatiivisella medialla, jotta heidän kannattaisi tuhlata energiaansa vainoharhaisten salaliitojen kehittelyyn.
« Viimeksi muokattu: to 10.05.2018, 01:39:33 kirjoittanut -:)lauri »
Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16466
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #723 : to 10.05.2018, 23:21:19 »
Katso edellinen viestini. En missään vaiheessa ole mistään salaliitoista puhunut, vain siitä, että media on punaviherpainotteista, kuten olen monesti lähteiden kera osoittanutkin. Median vihervasemmistolaisuus ei ole vain suomalainen, vaan länsimainen ilkeä ilmiö.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16293
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #724 : su 27.05.2018, 09:11:38 »
Mielestäni on sananvapautta ja taiteellista vapautta jos tekee elokuvia tai muita taideteoksia joissa kaikki ei mene yksi yhteen todellisuuden kanssa. Esim. joku "musta Mannerheim" menee tähän kategoriaan. Ja tietty jos joku ihminen on kasvanut käsittääksi ja myyttiseksi sankarihahmoksi (en nyt ihan ehkä laittaisi Mannerheimia tähän luokkaan sentään, mutta kaippa hän joillekin on suurikin ukko), niin silloin häntä voi periaatteessa esittää kuka tahansa, joka hakee jotain "mannerheimimaisuutta" omana adaptaationaan esille.

Mutta sitä minä en ymmärrä että jos pyritään tekemään elokuva tms. joka perustuu ihan oikeasti tapahtuneisiin historiallisiin tapahtumiin, niin viimevuosina vaikuttaisi tulleen trendikkääksi että tätä oikeasti tapahtunutta todellisuutta pitäisi alkaa vääristelemään vähemmistöjen hyväksi. Hahmojen joukkoon pitäisi tunkea vaikka väkisin joku mustaihoinen, vaikkei yksikään musta olisi todellisiin tapahtumiin osallistunut. Sama varmaan homojen kohdalla. Jostain syystä vammaiset tai mielenterveysongelmaiset eivät vielä mainittavissa määrin paikkaansa tarinoista löydä, jos ei sitten satu niin että joku vammainen tai hullu ihan oikeasti on saanut jotain aikaiseksi. (Ja onhan näitä toki, neroluokassakin asti).

Tämä tuli tässä mieleen kun luin jostain jotain kritiikkiä koskien suffragettien toiminnasta tehtyä elokuvaa. Kun ei elokuvassa kuulema ollut kuin valkoisia vaan. No, kyllähän se suffragettitouhu taisi kokolailla valkoihoisten naisten touhuja olla?

Pahimmillaan uskonnollisluontoinen historian uusiksikirjoitushan menee sellaiseksi että vaikka joku prof. Muhammed vaikutti vasta 600-luvulla jaa., niin häneen uskovien pitää silti kuvitella että kaikki ihmiset kaikkina aikoina ovat syntyneet kaikkialla muslimeiksi. Tämän takia suvaitsevaisuus näyttäytyy silmissäni nykyään uskontona, koska siinä on se sama elementti: asiat pitäisi jälkikäteenkin myllertää uusiksi. Peppi Pitkätossu -kirjat sensuroida ja niin edelleen.

Historia on niin kuin se on. Kyllähän sieltä voi niitä sorrettujen ja hävinneiden ääniä tuoda esille ilman että pitää alkaa vääristelemään.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4134
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #725 : su 27.05.2018, 10:57:45 »
Niin, tai sitten kyseessä ei ole mikään salaliitto, vaan esim. näytelmään valitaan joku esimerkiksi ihan vaan ansioidensa tai alhaisten palkkapyyntöjensä tms. seikan vuoksi, ei ihonvärinsä. Näin kerran jonkun Shakespearen näytelmän filmatisoinnin, jossa tummaihoinen näyttelijä. Aika pian se unohtui, se ihonväri. Jotkut ihmiset eivät edes huomaa tai ajattele toisen ihonväriä, jos erilaisten ihmisten kohtaaminen kuuluu elämään. Esimerkiksi jotkut päiväkotilapset pk-seudulla, jotkut lontoolaiset jne. - verrattuna jossain tuppukylässä tai -kaupungissa asuvaan Pohjan perukoiden henkilöön, jolle se ihonväri on vaan niin uusi ja ihmeellinen asia.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4134
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #726 : su 27.05.2018, 11:01:47 »
Mutta sitä minä en ymmärrä että jos pyritään tekemään elokuva tms. joka perustuu ihan oikeasti tapahtuneisiin historiallisiin tapahtumiin, niin viimevuosina vaikuttaisi tulleen trendikkääksi että tätä oikeasti tapahtunutta todellisuutta pitäisi alkaa vääristelemään vähemmistöjen hyväksi. Hahmojen joukkoon pitäisi tunkea vaikka väkisin joku mustaihoinen, vaikkei yksikään musta olisi todellisiin tapahtumiin osallistunut. Sama varmaan homojen kohdalla. Jostain syystä vammaiset tai mielenterveysongelmaiset eivät vielä mainittavissa määrin paikkaansa tarinoista löydä, jos ei sitten satu niin että joku vammainen tai hullu ihan oikeasti on saanut jotain aikaiseksi. (Ja onhan näitä toki, neroluokassakin asti).

Noihin voisi vielä lisätä, että pääosanäyttelijöissä harvemmin on myöskään lihavia henkilöitä, varsinkaan naisia, varsinkaan jos kyse ei ole komedioista. All X Panel


Toisekseen historia on kyllä vääristänyt toiseenkin suuntaan, esimerkiksi kuuluisten ihmisten homoudesta on vaiettu visusti. Ei niin, että sitä erityisesti pitäisi tuoda esiin, mutta ei sitä erityisesti pitäisi pitää tabunakaan.
« Viimeksi muokattu: su 27.05.2018, 11:12:24 kirjoittanut kertsi »

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16293
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #727 : su 27.05.2018, 11:05:09 »
Melkoisia mörköjä ja harppujahan on tietenkin kunkkuina ja kunkuttarinakin ollut. Jos haettaisiin oikein totista autenttisuutta historiallisissa eepoksissa, niin ei sieltä komeimmasta päästä kyllä voisi rekrytoida osaan.

Kuinkahan moni muuten on tosissaan hm... arkipäiväistänyt itsensä roolia varten. Naisihmisistä tulee tietystikin mieleen Charlize Theron Aileen Wuornosin roolissaan.

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 7535
  • Hai Sie valkolaane!
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #728 : ma 28.05.2018, 02:30:34 »
Mielestäni on sananvapautta ja taiteellista vapautta jos tekee elokuvia tai muita taideteoksia joissa kaikki ei mene yksi yhteen todellisuuden kanssa. Esim. joku "musta Mannerheim" menee tähän kategoriaan. Ja tietty jos joku ihminen on kasvanut käsittääksi ja myyttiseksi sankarihahmoksi (en nyt ihan ehkä laittaisi Mannerheimia tähän luokkaan sentään, mutta kaippa hän joillekin on suurikin ukko), niin silloin häntä voi periaatteessa esittää kuka tahansa, joka hakee jotain "mannerheimimaisuutta" omana adaptaationaan esille.
Tänään muuten tuli mieleen että onko laillista myydä mainoksessa Mannerheim-merkkisiä (ja kuvallaan varustettuja) homo-kondomeja?
Entä Jeesus- tai TaivaanJesse-teippi tai Lääkäri Lönnrotin -salmiakki?
Taidetta mutta kaupallisen mainoksen palveluksessa. (Onhan elokuvatkin usein kaupallisen kapitalistisia, ei silti).
 
Missä kohu siellä punanenä persu.  
Missä punanenä persu siellä poliisi.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15165
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #729 : ma 28.05.2018, 09:46:55 »
Niin, tai sitten kyseessä ei ole mikään salaliitto, vaan esim. näytelmään valitaan joku esimerkiksi ihan vaan ansioidensa tai alhaisten palkkapyyntöjensä tms. seikan vuoksi, ei ihonvärinsä. Näin kerran jonkun Shakespearen näytelmän filmatisoinnin, jossa tummaihoinen näyttelijä. Aika pian se unohtui, se ihonväri. Jotkut ihmiset eivät edes huomaa tai ajattele toisen ihonväriä, jos erilaisten ihmisten kohtaaminen kuuluu elämään. Esimerkiksi jotkut päiväkotilapset pk-seudulla, jotkut lontoolaiset jne. - verrattuna jossain tuppukylässä tai -kaupungissa asuvaan Pohjan perukoiden henkilöön, jolle se ihonväri on vaan niin uusi ja ihmeellinen asia.

Voidaan kyllä mielestäni varsin perustellusti kyseenalaistaa se, kuinka paljon tositapahtumiinkaan perustuvien elokuvien / näytelmien näyttelijöiden pitää ulkoisilta ominaisuuksiltaan muistuttaa esittämäänsä henkilöä, ja se, mitkä ulkonäköpiirteet luokitellaan sellaisiksi, että juuri niiden pitää mätsätä roolin esikuvan piirteiden kanssa. Onko parempi olla pitkä / lihava / ihonväriltään täsmäävä sen aidon historiallisen henkilön kanssa? Onko ”tarkempaa” olla yhtä lihava, mutta ihonväriltään vääränlainen kuin ihonväriltään sama, mutta keholtaan laihempi? Historiallisestihan on pitkät perinteet jopa sille, ettei tarvitse olla roolihahmonsa kanssa edes samaa sukupuolta. Valkoihoiset ovat myös esittäneet todella usein muita etnisiä ryhmiä edustavia henkilöitä - ja esittävät edelleen. Kukaan ei kyseenalaista valkoihoista Madame Butterflyta, mutta mustaihoinen Rigoletto kummeksuttaa.

Tämä(kin) on asia, jossa historiallisista syistä me (valkoiset) aika sujuvasti hyväksymme valkoisen esittämän aasialaisen tai eskimon, mutta kummeksumme oikeastaan ihan vastaavaa mustaa Mannerheimia teatterissa. Koska esityskäytännöillä on aivan tietyllä tavalla epätasapainoinen historia, ei oikeastaan ole mahdollista vain siirtyä käytäntöön, jossa aina vaaditaan ehdottomasti oikean etnisyyden omaava näyttelijä rooliin. Ensin ilmiöt täytyy tunnistaa ja tiedostaa. Vasta myöhemmin on aika pohtia, mikä on oikea tavoite. Tähän liittyy myös se, kuinka paljon (pää-)rooleja on tarjolla ”roduittain”. Jos vain ryhdytään vaatimaan etnistä autenttisuutta, se johtaa helposti myös siihen, ettei muille kuin valkoihoisille ole juurikaan tarjolla pää- ja sankarirooleja. Muut saavat tyytyä sivuosiin.

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 3124
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #730 : ma 28.05.2018, 10:07:21 »
Niin, tai sitten kyseessä ei ole mikään salaliitto, vaan esim. näytelmään valitaan joku esimerkiksi ihan vaan ansioidensa tai alhaisten palkkapyyntöjensä tms. seikan vuoksi, ei ihonvärinsä. Näin kerran jonkun Shakespearen näytelmän filmatisoinnin, jossa tummaihoinen näyttelijä. Aika pian se unohtui, se ihonväri. Jotkut ihmiset eivät edes huomaa tai ajattele toisen ihonväriä, jos erilaisten ihmisten kohtaaminen kuuluu elämään. Esimerkiksi jotkut päiväkotilapset pk-seudulla, jotkut lontoolaiset jne. - verrattuna jossain tuppukylässä tai -kaupungissa asuvaan Pohjan perukoiden henkilöön, jolle se ihonväri on vaan niin uusi ja ihmeellinen asia.

Voidaan kyllä mielestäni varsin perustellusti kyseenalaistaa se, kuinka paljon tositapahtumiinkaan perustuvien elokuvien / näytelmien näyttelijöiden pitää ulkoisilta ominaisuuksiltaan muistuttaa esittämäänsä henkilöä, ja se, mitkä ulkonäköpiirteet luokitellaan sellaisiksi, että juuri niiden pitää mätsätä roolin esikuvan piirteiden kanssa. Onko parempi olla pitkä / lihava / ihonväriltään täsmäävä sen aidon historiallisen henkilön kanssa? Onko ”tarkempaa” olla yhtä lihava, mutta ihonväriltään vääränlainen kuin ihonväriltään sama, mutta keholtaan laihempi? Historiallisestihan on pitkät perinteet jopa sille, ettei tarvitse olla roolihahmonsa kanssa edes samaa sukupuolta. Valkoihoiset ovat myös esittäneet todella usein muita etnisiä ryhmiä edustavia henkilöitä - ja esittävät edelleen. Kukaan ei kyseenalaista valkoihoista Madame Butterflyta, mutta mustaihoinen Rigoletto kummeksuttaa.

Tämä(kin) on asia, jossa historiallisista syistä me (valkoiset) aika sujuvasti hyväksymme valkoisen esittämän aasialaisen tai eskimon, mutta kummeksumme oikeastaan ihan vastaavaa mustaa Mannerheimia teatterissa. Koska esityskäytännöillä on aivan tietyllä tavalla epätasapainoinen historia, ei oikeastaan ole mahdollista vain siirtyä käytäntöön, jossa aina vaaditaan ehdottomasti oikean etnisyyden omaava näyttelijä rooliin. Ensin ilmiöt täytyy tunnistaa ja tiedostaa. Vasta myöhemmin on aika pohtia, mikä on oikea tavoite. Tähän liittyy myös se, kuinka paljon (pää-)rooleja on tarjolla ”roduittain”. Jos vain ryhdytään vaatimaan etnistä autenttisuutta, se johtaa helposti myös siihen, ettei muille kuin valkoihoisille ole juurikaan tarjolla pää- ja sankarirooleja. Muut saavat tyytyä sivuosiin.

Minua kylläkin häiritsee kun vanhoissa länkkäreissä valkonaamat esittävät intiaaneja. En myöskään tykkäisi, jos esim. Cassius Clayta eli Muhammed Alia esittäisi valkoihoinen, ehkä naisoletettukin, jollei sukupuolestakaan olla tarkkoja.

Elokuvia tehdään paljon myös Intiassa ja idempänä Aasiassa. Niissä löytyy pää- ja sankarirooleja alkuperäisasukkaillekin.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15165
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #731 : ma 28.05.2018, 11:44:09 »
Niin, tai sitten kyseessä ei ole mikään salaliitto, vaan esim. näytelmään valitaan joku esimerkiksi ihan vaan ansioidensa tai alhaisten palkkapyyntöjensä tms. seikan vuoksi, ei ihonvärinsä. Näin kerran jonkun Shakespearen näytelmän filmatisoinnin, jossa tummaihoinen näyttelijä. Aika pian se unohtui, se ihonväri. Jotkut ihmiset eivät edes huomaa tai ajattele toisen ihonväriä, jos erilaisten ihmisten kohtaaminen kuuluu elämään. Esimerkiksi jotkut päiväkotilapset pk-seudulla, jotkut lontoolaiset jne. - verrattuna jossain tuppukylässä tai -kaupungissa asuvaan Pohjan perukoiden henkilöön, jolle se ihonväri on vaan niin uusi ja ihmeellinen asia.

Voidaan kyllä mielestäni varsin perustellusti kyseenalaistaa se, kuinka paljon tositapahtumiinkaan perustuvien elokuvien / näytelmien näyttelijöiden pitää ulkoisilta ominaisuuksiltaan muistuttaa esittämäänsä henkilöä, ja se, mitkä ulkonäköpiirteet luokitellaan sellaisiksi, että juuri niiden pitää mätsätä roolin esikuvan piirteiden kanssa. Onko parempi olla pitkä / lihava / ihonväriltään täsmäävä sen aidon historiallisen henkilön kanssa? Onko ”tarkempaa” olla yhtä lihava, mutta ihonväriltään vääränlainen kuin ihonväriltään sama, mutta keholtaan laihempi? Historiallisestihan on pitkät perinteet jopa sille, ettei tarvitse olla roolihahmonsa kanssa edes samaa sukupuolta. Valkoihoiset ovat myös esittäneet todella usein muita etnisiä ryhmiä edustavia henkilöitä - ja esittävät edelleen. Kukaan ei kyseenalaista valkoihoista Madame Butterflyta, mutta mustaihoinen Rigoletto kummeksuttaa.

Tämä(kin) on asia, jossa historiallisista syistä me (valkoiset) aika sujuvasti hyväksymme valkoisen esittämän aasialaisen tai eskimon, mutta kummeksumme oikeastaan ihan vastaavaa mustaa Mannerheimia teatterissa. Koska esityskäytännöillä on aivan tietyllä tavalla epätasapainoinen historia, ei oikeastaan ole mahdollista vain siirtyä käytäntöön, jossa aina vaaditaan ehdottomasti oikean etnisyyden omaava näyttelijä rooliin. Ensin ilmiöt täytyy tunnistaa ja tiedostaa. Vasta myöhemmin on aika pohtia, mikä on oikea tavoite. Tähän liittyy myös se, kuinka paljon (pää-)rooleja on tarjolla ”roduittain”. Jos vain ryhdytään vaatimaan etnistä autenttisuutta, se johtaa helposti myös siihen, ettei muille kuin valkoihoisille ole juurikaan tarjolla pää- ja sankarirooleja. Muut saavat tyytyä sivuosiin.

Minua kylläkin häiritsee kun vanhoissa länkkäreissä valkonaamat esittävät intiaaneja. En myöskään tykkäisi, jos esim. Cassius Clayta eli Muhammed Alia esittäisi valkoihoinen, ehkä naisoletettukin, jollei sukupuolestakaan olla tarkkoja.

Elokuvia tehdään paljon myös Intiassa ja idempänä Aasiassa. Niissä löytyy pää- ja sankarirooleja alkuperäisasukkaillekin.

Niin. Sinua häiritsee tämä tänään, mutta meillä on silti esim. pitkä blackface-perinne. Mites on, drontti, häiritseekö tiernapoikien murjaanien kuningas mustalla naamallaan? Tai matkailumainosten lapinpukuihin puetut suomalaismallit? Mihin rajat vedetään? Saako mustaihoinen ballerina esittää valkoista joutsenta? Saako valkoihoinen oopperalaulaja laulaa Othellon roolin?

Kuinka hyvin muuten olet tutustunut intialaiseen ja aasialaiseen elokuvatuotantoon? Osaatko nimetä niistä tähteyteen nousseita näyttelijöitä? Millä tavalla ajattelit, että Intian elokuvatuotantojen tarjoamat roolit auttavat USAn aasialaistaustaisia näyttelijöitä saamaan hyviä isoja rooleja? vai kehotatko ”muuttamaan takaisin kotimaahansa”?
« Viimeksi muokattu: ma 28.05.2018, 11:48:23 kirjoittanut Safiiri »

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 3124
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #732 : ma 28.05.2018, 12:35:42 »
^ Laskinkohan  oikein: 9 kysymysmerkkiä.

Vastaus kysymykseen, mihin rajat vedetään. Ne vedetään joko jonnekin tai ei minnekään.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15165
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #733 : ma 28.05.2018, 13:07:16 »
^ Laskinkohan  oikein: 9 kysymysmerkkiä.

Vastaus kysymykseen, mihin rajat vedetään. Ne vedetään joko jonnekin tai ei minnekään.

No olipas sulla erinomaisen pohdittu mielipide tästä aiheesta. Ilmeisesti ei sitten lopulta niin kauheesti kiinnostakaan siitä keskustella, eikä toisaalta sekään ole erityisen tärkeää sinulle, mitä mieltä muut niistä rajoista ovat. Oletan siis, että annat kernaasti kaikkien ajatella - ja toimia - täsmälleen sen mukaan, mikä heistä sattuu rajan paikaksi sopimaan. (Omat rajasi kaiketi asettelet sitten siten, että yksinkertaisesti pitäydyt katsomasta sellaisia elokuvia, joiden rajanveto ei sinua satu miellyttämään.)

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16293
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #734 : ma 28.05.2018, 14:09:30 »
En järin muista elokuvaa Tanssii susien kanssa, mutta olisiko ollut niin että päähenkilönä ollut muija oli intiaanien adoptoima valkoinen nainen. Joku närä minulle leffaa kohtaan jäi etten ole ymmärtänyt miksi se olisi kauhean mahtava teos. Onhan tämä tietysti naurettavaa että en pidä valkoisesta akasta inkkarileffassa kun kuitenkin Pieni suuri mies on minusta ihan jees leffa. Ja siinäkin on intiaanien parissa kasvanut tyyppi, mutta mies.

Mieltymyksissä ei aina paljon järkeä ole. Mutta diggaan että on joko täysin autenttista tai sitten aivan fantasiaa. Jälkimmäiseen kategoriaan tunkisin leffan Kunniattomat paskiaiset.

Kun otetaan vapauksia, niin otetaan sitten kunnolla.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4134
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #735 : ma 28.05.2018, 14:17:50 »
^ En muista minäkään tarkasti, mutta Tanssii suosien kanssa päähenkilö oli kyllä valkoinen mies, jota esitti valkoinen mies, Kevin Costner. En muista, että siinä olisi adoptoitu päähenkilöä (tai että hän edes olisi pidempään elänyt intiaanien parissa?), mutta hän kehitti kyllä hyvän suhteen intiaaneihin ja erääseen suteen. En oikein hahmota, miten siitä leffan roolijaosta voisi närkästyä. Ehkä ajattelet jotain toista leffaa?
« Viimeksi muokattu: ma 28.05.2018, 14:20:28 kirjoittanut kertsi »

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16293
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #736 : ma 28.05.2018, 14:40:56 »
^ En muista minäkään tarkasti, mutta Tanssii suosien kanssa päähenkilö oli kyllä valkoinen mies, jota esitti valkoinen mies, Kevin Costner. En muista, että siinä olisi adoptoitu päähenkilöä (tai että hän edes olisi pidempään elänyt intiaanien parissa?), mutta hän kehitti kyllä hyvän suhteen intiaaneihin ja erääseen suteen. En oikein hahmota, miten siitä leffan roolijaosta voisi närkästyä. Ehkä ajattelet jotain toista leffaa?

Muistan että Costner oli pää-päähenkilö, mutta naispäähenkilön muistelisin olleen joku Seisoo nyrkit pystyssä jonka olivat kasvattaneet intiaanit. Mitään muuta en sitten muistakaan, mutta ärsytti että miksei se naispäähenkilö voinut olla aito intiaani.

Ja sekin aina ärsyttää kun ollaan meikit lärvissä vaikkei se kuulu esitettyyn kulttuuriin tai aikakauteen.

Poissa mikainen

  • Konkari
  • Viestejä: 2073
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #737 : ma 28.05.2018, 16:06:28 »
^ En muista minäkään tarkasti, mutta Tanssii suosien kanssa päähenkilö oli kyllä valkoinen mies, jota esitti valkoinen mies, Kevin Costner. En muista, että siinä olisi adoptoitu päähenkilöä (tai että hän edes olisi pidempään elänyt intiaanien parissa?), mutta hän kehitti kyllä hyvän suhteen intiaaneihin ja erääseen suteen. En oikein hahmota, miten siitä leffan roolijaosta voisi närkästyä. Ehkä ajattelet jotain toista leffaa?

Muistan että Costner oli pää-päähenkilö, mutta naispäähenkilön muistelisin olleen joku Seisoo nyrkit pystyssä jonka olivat kasvattaneet intiaanit. Mitään muuta en sitten muistakaan, mutta ärsytti että miksei se naispäähenkilö voinut olla aito intiaani.

Sitähän näytteli tämä uuden Galactican presidenttiä näytellyt...no luntataan, Mary McDonnell. Ehkäpä siinä haluttiin kiertää "miksei naista voinut esittää joku intiaaniperimää omaava näyttelijä" jos hahmo olisi ollut oikea Lakota, vai mitä ne olivat. Vangiksi otetut ja omina kasvatetut valkoiset eivät mitään harvinaisuuksia kai olleet kuitenkaan.

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 3124
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #738 : ma 28.05.2018, 16:19:32 »
^ Laskinkohan  oikein: 9 kysymysmerkkiä.

Vastaus kysymykseen, mihin rajat vedetään. Ne vedetään joko jonnekin tai ei minnekään.

No olipas sulla erinomaisen pohdittu mielipide tästä aiheesta. Ilmeisesti ei sitten lopulta niin kauheesti kiinnostakaan siitä keskustella, eikä toisaalta sekään ole erityisen tärkeää sinulle, mitä mieltä muut niistä rajoista ovat. Oletan siis, että annat kernaasti kaikkien ajatella - ja toimia - täsmälleen sen mukaan, mikä heistä sattuu rajan paikaksi sopimaan. (Omat rajasi kaiketi asettelet sitten siten, että yksinkertaisesti pitäydyt katsomasta sellaisia elokuvia, joiden rajanveto ei sinua satu miellyttämään.)

Riippuu siitäkin mitä on tarjolla. Jos tiernapoikiin on saatavana aito murjaani, se on minusta siistimpää kuin värjätty kantasuomalainen. Hyväksyn myös joulupukiksi naamioitumisen jos aitoa ei löydy.

Joidenkuiden  mielestä voi olla surullista, jos länsimaisissa elokuvissa on vähemmän rooleja tummaihoisille päähenkilöille, mutta se ei liene niinkään ongelma, jos kiinalaisissa elokuvissa sattuisi puolestaan olemaan vain niukasti pitkänenäisiä sankareita.

Joskus kyse on uskottavuudestakin. Olisi vaikea kestää hobitteja, jotka näyttävät koripallojoukkueelta.


Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4134
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona (nro 2)
« Vastaus #739 : ma 28.05.2018, 16:29:15 »
^ En muista minäkään tarkasti, mutta Tanssii suosien kanssa päähenkilö oli kyllä valkoinen mies, jota esitti valkoinen mies, Kevin Costner. En muista, että siinä olisi adoptoitu päähenkilöä (tai että hän edes olisi pidempään elänyt intiaanien parissa?), mutta hän kehitti kyllä hyvän suhteen intiaaneihin ja erääseen suteen. En oikein hahmota, miten siitä leffan roolijaosta voisi närkästyä. Ehkä ajattelet jotain toista leffaa?

Muistan että Costner oli pää-päähenkilö, mutta naispäähenkilön muistelisin olleen joku Seisoo nyrkit pystyssä jonka olivat kasvattaneet intiaanit. Mitään muuta en sitten muistakaan, mutta ärsytti että miksei se naispäähenkilö voinut olla aito intiaani.

Ja sekin aina ärsyttää kun ollaan meikit lärvissä vaikkei se kuulu esitettyyn kulttuuriin tai aikakauteen.
Lunttasin sen verran, että luin juonikuvauksen. Näköjään olin unohtanut tyystin tuon henkilön, muistin vain Costnerin ja suden ja intiaaniheimon. Juonen kannalta adoptoitu Nyrkit pystyssä oli motivoitu, sillä hän muka toimi elokuvassa tulkkina Costnerin ja intiaanien välillä. Missä vaiheessa seka-avioliittoja alkuperäisasukkaiden ja nyk. valtaväestön alettiin suvaita? Elokuva on vuodelta 1990. Vuonna 1986 vain noin kolmasoa yhdysvaltalaisista hyväksyi "rotujen" väliset avioliitot (lähde: wikipedia) ja vuonna 1991 vähemmän kuin puolet. Veikkaisin, että leffaa ei olisi hyväksytty siitä syystä yhtä auliisti, mikäli Costnerin vastanäyttelijä olisikin ollut intiaani.

Meikeistä samaa mieltä. Harvoissa historiallisissa elokuvissa on uskottava maskeeraus/meikki.
« Viimeksi muokattu: ma 28.05.2018, 16:38:37 kirjoittanut kertsi »