Kirjoittaja Aihe: Elämän raamit – ja se suurin raamittaja  (Luettu 803 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10058
Elämän raamit – ja se suurin raamittaja
« : pe 06.03.2015, 13:05:14 »

Elämän raamit – ja se suurin raamittaja

Ihminen tarvitsee ympärilleen erilaisia elämän jatkumista tukevia raameja. Eräs yleisen raamittaja on nähtävästi juuri uskonto.

Toisaalta raamittaja olla jokin muukin, jota ei suoranaisesti uskonnoksi voi määritellä. Jokin ideologia. Siis sopiva nippu käsityksiä ja muuta sälää ...

Kun suurinta raamittajaa ollaan hakemassa, täytyy suhteen siihen olla vankin mahdollinen. Muu järjestyy sen mukaan. Tai jos muita järjestetään sen pääraamin mukaan, syntyy uskonto. Miten tää tarkemmin meneekin.

Pääraamituksen vankistaminen tarkoittaa mitä tarkoittaa. Miten tuo vankkuus toteutuu kussakin uskonnossa. Fundamentalistisen tyylin vetäjiä on paljon.

Voi myös puhua elämänkatsomuksesta. Tämä on tosin aika välkki asia, eikä yleensä sido, vaan on ihan vain matkan varrella muotoutuva.

Tulisiko pääpuitteiden olla jotain muotoaan hakevaa elämänkatsomusta suurempaa? Mitä tällä kiireellä / pakottavuudella tai determinaatiolla ollaan hakemassa?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10058
Vs: Elämän raamit – ja se suurin raamittaja
« Vastaus #1 : su 08.03.2015, 13:52:07 »

Pohjustusta (koodaus)


Paranteluun jää koukkuun. Tehostamiseen ja ratkaisujen toimivuuteen. Myös ylläpidettävyyteen.

Oikeasti kunnon ohjelman rakentaminen kirkastaa maailman, ja luo uskoa tulevaisuuteen. Olen täysin vakuuttunut!  >:(


Optiomointi

Kun jostain ei ole vielä tiedossa optimit, niin täydelliseen pyrkivä säätää ja säätää. Hmm ... Mitähän sanoa. Monesta asiasta ei löydy helposti optimeja.

Optimi taitaa tarkoittaa tasapainoilua vetävien voimien suhteen. Jos huomioitavana on vain jokin yksittäinen tekijä, niin silloin puhutaan minimoinnista ja maksimoinnista.

Käytännössä puhdasta maksimointia ja minimointia ei oikein ole, jos maksimoitavalla ja minimoitavalla haetaan jotain tulosta reaalielämään. Minimointi ja maksimointi ovat toimena idealistisia.


Ja itse asiaan ...

Optimointi, täydellisyys, tasapaino, lepo

En viitsinyt aloittaa uutta ketjua tällä idealla.

Luulen, että monet pyrkivät hakemaan elämään jotain vakautta. Säpinää, jännitystä ja seikkailuja kaivataan, mutta isojen asioiden tulisi olla kohdallaan, sillä niille ei yksilönä eikä voi mitään tapahtumien vyöryessä. Jos syttyy vaikka sota tai muuta ikävää, niin siinä ei auta enää yksilönä ratkaisuvoima niin, että asioita kovin paljoa priimaksi, vaan on sidottu toisenlaisiin reunaehtoihin.

Miten moni idealisti, julistaja, räyhääjä, anarkisti, ... onkin pohjimmiltaan huolissaan suurista kuvioista? Miten montaa, ja ketä tarkemmin tällaiset häiritsevät? Ketä ei ehkä ollenkaan?

Jos omalla elämälle ei niin väliä, niin kai sitä samaistuu johonkin vaihtoehtoiseen. Ja onko oikeus elää omaa tyytyväisyyttä, jos arvelee jostain suuremmasta kovin negatiivissävytteisesti.