Kirjoittaja Aihe: Elämänmenoa  (Luettu 2319 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Tummasilmäsusanna

  • Vieras
Elämänmenoa
« : ma 16.03.2015, 18:58:50 »
Pitkästä aikaa yksin ollessani ja musiikkia kuunnellessani heräsi taas monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Vanhalta Spotifylistaltani, jota en ole kuunnellut ehkä vuosiin, soi menneeseen elämään liittyviä kappaleita, jotka liikuttivat, mutta toivat pintaan myös haikeutta. Sitä muistaa, että joskus oli olemassa Minä.

Aloin taas miettimään, miten tätä elämää oikein pitäisi elää, jotta se tulisi hyvin käytettyä. Mikä täällä on tärkeää.

Vietän suuren osan ajastani pelkästään lasten kanssa. Mies on kiireinen luodessaan uraa, lähtee suihkunraikkaana töihin ja minä jään kiieisenä yöheräilyjen jälkeen hoitamaan pieniä lapsia. Välillä elämä tuntuu epäreilulta ja miehen asema onnekkaalta. Hän tietää, että lapset saavat parhaan mahdollisen hoivan, ja että hän voi lähteä hyvillä mielin töihin. Näin vuosina, jotka minä vietän kotona, hän "etenee elämässä", saa aikaan tuloksia, joita yleisesti arvostetaan ja joista annetaan kiitosta. Minä taas olen "vain kotona", ja tyydytyksen tunteeni saan siitä, että lapsilla on asiat hyvin ja he ovat onnellisia.

Toisaalta kun sitten taas mietin sitä, että mikä se on tärkeää, tajuan, että työelämään ja "menestymään" (siten kuin se yleensä nähdään) minua ajaisi pitkälti halu saada tunnustusta ja arvostusta - päteä. Mietin, tuottaako ihmisten silmissä menestyneeltä näyttäminen minulle oikeasti niin paljon onnea. Ehkä minä olenkin se onnekas - saan luoda syviä ihmissuhteita, jotka loppujen lopuksi tuovat minulle suurinta onnea. Väliäkö sillä, arvostaako sitä joku muu.

En oikeastaan tiedä, mitä tällä kirjoituksella haluan saada aikaan tai mistä keskustella. Ehkä osaltaan naisen asemasta ja pienten lasten vaikutuksesta uraan, tai siitä, miten kotiäitiyttä ei kai arvosteta. Ehkä siitä, mitkä ovat niitä asioita, joihin kannattaa aikaansa tuhlata. Ehkä osin siitä, miten nuoruus kaikkivoipaisuuden tunteineen on nopeasti ohi, tai ehkä siitä, mitä ihmisestä on ruuhkavuosien jälkeen vielä jäljellä? Vai siitäköhän, miten itsellä tuntuu olevan rankempaa kuin sillä toisella? Vai siitä, että onni on tässä. Tiedän, että tulen kaipaamaan näitä vuosia.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1554
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #1 : ma 16.03.2015, 19:15:24 »
Juuri kuulin kuinka puolisoni serkun lapsi on nyt kolme vuotias: isä ei ole vieläkään viettänyt päivääkään lapsen kanssa kaksin, ei ehdi ei kiinnosta.

Toinen tuttu mies vetäisi neljän päivän känniputken nukkuen milloin missäkin muttei kotona. Sunnuntaina sitten hiljaisena takaisin oikokseen.

Hehe mitä touhua tämä miesten elämä on, näemmä! Milloin haluaa voi irrottautua perheestään, tehdä voi jos huvittaa.

Työelämä on minusta sama asia kuin opiskelu, tai bändin jäsenyys, tai järjestötoiminta, tai tuo mahdollisuus päivien ryyppyputkeen: oikeus olla se henkilö, jolla on pääsy pois kotoa. Tuntuu miesten hommalta sellainen. Vasta HS:ssa oli artikkeli, jossa joku dude jätti vastasyntyneen lapsensa ja puolisonsa ja läksi unelmareissulleen aasiaan. Reissu venähti puoleen vuoteen, puolison kanssa tuli kuulemma hankaluuksia.

Tummasilmäsusanna

  • Vieras
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #2 : ma 16.03.2015, 20:37:44 »
Juuri kuulin kuinka puolisoni serkun lapsi on nyt kolme vuotias: isä ei ole vieläkään viettänyt päivääkään lapsen kanssa kaksin, ei ehdi ei kiinnosta.

Toinen tuttu mies vetäisi neljän päivän känniputken nukkuen milloin missäkin muttei kotona. Sunnuntaina sitten hiljaisena takaisin oikokseen.

Hehe mitä touhua tämä miesten elämä on, näemmä! Milloin haluaa voi irrottautua perheestään, tehdä voi jos huvittaa.

Työelämä on minusta sama asia kuin opiskelu, tai bändin jäsenyys, tai järjestötoiminta, tai tuo mahdollisuus päivien ryyppyputkeen: oikeus olla se henkilö, jolla on pääsy pois kotoa. Tuntuu miesten hommalta sellainen. Vasta HS:ssa oli artikkeli, jossa joku dude jätti vastasyntyneen lapsensa ja puolisonsa ja läksi unelmareissulleen aasiaan. Reissu venähti puoleen vuoteen, puolison kanssa tuli kuulemma hankaluuksia.

Melkoisia epeleitä..

Mutta niin, miehet, hyvät isätkin, ovat sikäli helpommassa asemassa, että he eivät yleensä ole ihan yhtä lailla sidottuja lapsiin kuten äidit monesti ovat. Esim. imetysaikana ja muutenkin äiti saattaa kuulua moniin rutiineihin niin kiinteästi, ettei äitiä edes huvita lähteä mihinkään hurvittelemaan, jos tietää, että kotona kaivattaisiin kovasti. Mutta lapsiperhe-elämääkin voi tietysti elää niin monella tavalla, että tilanne ei kaikilla ole samanlainen, eikä esim. äitiä yhtä sitova.

Mutta kuten sanottu, asioilla on aina monta puolta. Siinäkin että on sidottu, on oma kultainen reunuksensa, uskoisin. Kaikki hyvä ei välttämättä realisoidu just tässä hetkessä.

Mutta ne puheet, että kotiäidit lorvii, ei ainakaan toteudu tässä taloudessa. Ei kyllä ole koskaan ollut niin paljon tehtävää kuin nyt, aamusta iltaan (ja yölläkin)!


Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1554
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #3 : ma 16.03.2015, 22:12:42 »
Juuri kuulin kuinka puolisoni serkun lapsi on nyt kolme vuotias: isä ei ole vieläkään viettänyt päivääkään lapsen kanssa kaksin, ei ehdi ei kiinnosta.

Toinen tuttu mies vetäisi neljän päivän känniputken nukkuen milloin missäkin muttei kotona. Sunnuntaina sitten hiljaisena takaisin oikokseen.

Hehe mitä touhua tämä miesten elämä on, näemmä! Milloin haluaa voi irrottautua perheestään, tehdä voi jos huvittaa.

Työelämä on minusta sama asia kuin opiskelu, tai bändin jäsenyys, tai järjestötoiminta, tai tuo mahdollisuus päivien ryyppyputkeen: oikeus olla se henkilö, jolla on pääsy pois kotoa. Tuntuu miesten hommalta sellainen. Vasta HS:ssa oli artikkeli, jossa joku dude jätti vastasyntyneen lapsensa ja puolisonsa ja läksi unelmareissulleen aasiaan. Reissu venähti puoleen vuoteen, puolison kanssa tuli kuulemma hankaluuksia.

Melkoisia epeleitä..

Mutta niin, miehet, hyvät isätkin, ovat sikäli helpommassa asemassa, että he eivät yleensä ole ihan yhtä lailla sidottuja lapsiin kuten äidit monesti ovat. Esim. imetysaikana ja muutenkin äiti saattaa kuulua moniin rutiineihin niin kiinteästi, ettei äitiä edes huvita lähteä mihinkään hurvittelemaan, jos tietää, että kotona kaivattaisiin kovasti. Mutta lapsiperhe-elämääkin voi tietysti elää niin monella tavalla, että tilanne ei kaikilla ole samanlainen, eikä esim. äitiä yhtä sitova.

Mutta kuten sanottu, asioilla on aina monta puolta. Siinäkin että on sidottu, on oma kultainen reunuksensa, uskoisin. Kaikki hyvä ei välttämättä realisoidu just tässä hetkessä.

Mutta ne puheet, että kotiäidit lorvii, ei ainakaan toteudu tässä taloudessa. Ei kyllä ole koskaan ollut niin paljon tehtävää kuin nyt, aamusta iltaan (ja yölläkin)!
Äidit ovat sidotumpia lapseen jos imetys onnistuu ja se valitaan... mutta muuten minusta suotta, mies on yhtä potentiaalinen hoivaaja. Jos arki muuten sitoo enemmän äitiä, on kyse työnjaosta, ei mistään äitiyden luonteesta.

Jos äiti on rutiinien suhteen elintärkeä, niin herää kysymys: missä iskä luuraa?

Mun on pakko, halusin tahi en (joskus haluan, joskun haluaisin olla teemuselänteenä), pystyä hoitamaan lapsiarki siinä missä puolisoni. Tämä on koska puolisoni ei kyl ota mitään epätasaista vastuiden jakoa ilman tiukkaa vastarintaa (ja se on aika kova luu <3 ) ... Kodin ulkopuolinen työ painaa vaakakupissa korkeintaan saman verran kuin kotona tehtävä hoivatyö.

Tummasilmäsusanna

  • Vieras
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #4 : ma 16.03.2015, 23:26:07 »

Äidit ovat sidotumpia lapseen jos imetys onnistuu ja se valitaan... mutta muuten minusta suotta, mies on yhtä potentiaalinen hoivaaja. Jos arki muuten sitoo enemmän äitiä, on kyse työnjaosta, ei mistään äitiyden luonteesta.

Jos äiti on rutiinien suhteen elintärkeä, niin herää kysymys: missä iskä luuraa?

Mun on pakko, halusin tahi en (joskus haluan, joskun haluaisin olla teemuselänteenä), pystyä hoitamaan lapsiarki siinä missä puolisoni. Tämä on koska puolisoni ei kyl ota mitään epätasaista vastuiden jakoa ilman tiukkaa vastarintaa (ja se on aika kova luu <3 ) ... Kodin ulkopuolinen työ painaa vaakakupissa korkeintaan saman verran kuin kotona tehtävä hoivatyö.

Oikeastaan tarkoitin, että se kumpi sitä palettia yksinään enimmäkseen pyörittää (toisen ollessa töissä) voi olla sidotumpi sinne kotiin. Voihan se olla isäkin. Jos esim. meillä mies olisi reilut vuoden päivät opetellut yksin pärjäämään siinä vaatimusten ristitulessa pikkuihmisten kanssa, voisi minulle homman pyörittäminen yksin vaikkapa yön yli ollakin aika haastavaa.

Mutta tuo imetyshän se tosiaan se suurin sitoja on, ja tietysti oma valinta.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15502
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #5 : to 19.03.2015, 20:52:15 »
Asiahan ei minulle kuulu (kun ei ole koskaan omaa elämääni ollut), mutta ulkomaisissa tv-sarjoissa naiset lypsävät maitoaan pulloon että voivat mennä töihin ja joku muu imettää lasta. Joten sitooko imetyskään?
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #6 : pe 20.03.2015, 07:04:24 »
Asiahan ei minulle kuulu (kun ei ole koskaan omaa elämääni ollut), mutta ulkomaisissa tv-sarjoissa naiset lypsävät maitoaan pulloon että voivat mennä töihin ja joku muu imettää lasta. Joten sitooko imetyskään?

Ei se sido. Eikä kaikki äidit pysty imettämään. Likikään. Tai ei halua.
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1554
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #7 : pe 20.03.2015, 07:46:50 »
Asiahan ei minulle kuulu (kun ei ole koskaan omaa elämääni ollut), mutta ulkomaisissa tv-sarjoissa naiset lypsävät maitoaan pulloon että voivat mennä töihin ja joku muu imettää lasta. Joten sitooko imetyskään?
Käsittääkseni myös äidinmaidon pulloimetys, esim. isän toimittamana, lasketaan täysimetykseksi. Isä voi imettäessään pyrkiä pitämään lastaan ihokontaktissa, maksimoidakseen lämmön ja läheisyyden. Jos näin tehdään, en näe sitä lapsen näkökulmasta sen huonompana ratkaisuna kuin äidin varsinaista imetystä.

Monesti katsotaan tasa-arvokysymykseksi se, kuinka alakynnessä mies on huoltajuuskiistoissa. Lähtökohtaisesti asetelma on minusta reilu, sillä on luontevampaa että hoivaaja on se, jolla kys. rooli on aiemmin ollut. Kuten tss yllä kuvaa, hän on uhrannut melko paljon itsestään äitiyden alttarille, samalla kun mies on luonut uraa. Ei liene hankala kysymys, kumpi on vahvoilla mielikuvitellussa huoltajuuskysymyksessä. Kaikissa tietämissäni lapsiperheissä äiti on ensisijainen hoivaaja, myös omassani, jossa vastuu jakautuu taloudellisen vastuun ja hoivavastuun suhteen melko tasa-arvoisesti.

Se että mies voisi olla tasa-arvoinen huoltajuuskiistassa vaatisi nähdäkseni kipeitä päätöksiä perheen sisällä. Siineuraa luova miessaattaisi huomata että puolisonsa on hyvin itsetietoisesti vaatimassa itselleen oikeutta kodin ulkopuoliseen osuuteen ja vaatimassa miehelleen osuutta hoivaan (molemmat oikeutettuja), ja toisin päin.

Tummasilmäsusanna

  • Vieras
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #8 : pe 20.03.2015, 09:40:49 »
^ WHO:n määritelmän mukaan täysimetys tarkoittaa sitä, että lapsi saa kaiken ravintonsa äidin rinnasta imemällä (ravintolisiä (d-vit) saa antaa tämän määritelmän sisällä), eli pumpatun maidon antaminen pullolla ei tämän mukaan ole täysimetystä.

Imetyshetkissähän on kyse paljon muustakin kuin pelkästä ravinnosta, se on pitkälti sitä läheisyydenkin antamista, ns. rakkauden tankkausasema. Kuten Wade sanot, tämän elementin voi pyrkiä tuomaan myös pulloruokintaan, jolloin isäkin pääsee osalliseksi tällaiseen. Sekin voi olla rauhallinen, rakastava hetki, mielellään ihokontaktissa isän/äidin kanssa. Pulloruokinnan aloittamisessa tosin on omat riskinsä imetyksen jatkumisen suhteen, ja siinäkin saatetaan alkaa kiirehtimään, että lapsen pitäisi itse oppia pitämään pulloa, mikä syö tätä (mielestäni) oleellista läheisyyttä.

Minusta tuntuu, että suuri osa imetyksen hyödyistä ovat seurausta juuri läheisyydestä ja sen myötä kasvavasta kiinteästä kiintymyssuhteesta. Toki se ravintonakin on ensiluokkaista, mutta etenkin ensimmäisen 6kk jälkeen hyödyt saattavat olla enemmän psykologisia.

Kyllä se imetys vaan äitiä sitoo, mutta kaikkea aikansa. En minä uhrauksistani halua valittaa, kuten sanoin, olen onnellinen, että mies mahdollistaa minulle tämän ajan, jolloin saan luoda täyspäiväisesti syviä ihmissuhteita, jotka ovatkin elämän suurimpia iloja.

hibiscus

  • Vieras
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #9 : pe 20.03.2015, 10:13:01 »
Näkemykset vaihtelevat. Milloin mikäkin on oikein ja hyvää, milloin taas päinvastoin. Uskon täysimetyksen etuihin myös allerioiden suhteen, vaikka minulla ei olekaan allergioita ja voisin kuvitella jääneeni ilman rintaruokintaa liian varhain, koska naisen rinnat kiinnostavat minua edelleenkin kovasti ja hamuan niitä suullani melkoisen usein.

Käsitykseni allergioiden ja rintaruokinnan yhteydestä perustuu myös siihen, että ensimmäinen lapsemme jäi ilman ritaruokintaa jo ennen ensimmästä ikävuottaan täytettyään, koska lapsen äidin oli pakko mennä luennoille ja lapsi joutui päiväkotiin. Muita lapsiamme imetettiin reilusti yli vuoden vanhoiksi ja kasvatetiin kotona kolmeen ikävuoteen asti. Heillä ei ole allergioita. Toki kyseessä voi olla myös geeniperimä, mutta ulkonäöltään kaikki muistutavat toisiaan.


Tummasilmäsusanna

  • Vieras
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #10 : pe 20.03.2015, 12:21:37 »
Näkemykset vaihtelevat. Milloin mikäkin on oikein ja hyvää, milloin taas päinvastoin. Uskon täysimetyksen etuihin myös allerioiden suhteen, vaikka minulla ei olekaan allergioita ja voisin kuvitella jääneeni ilman rintaruokintaa liian varhain, koska naisen rinnat kiinnostavat minua edelleenkin kovasti ja hamuan niitä suullani melkoisen usein.

Käsitykseni allergioiden ja rintaruokinnan yhteydestä perustuu myös siihen, että ensimmäinen lapsemme jäi ilman ritaruokintaa jo ennen ensimmästä ikävuottaan täytettyään, koska lapsen äidin oli pakko mennä luennoille ja lapsi joutui päiväkotiin. Muita lapsiamme imetettiin reilusti yli vuoden vanhoiksi ja kasvatetiin kotona kolmeen ikävuoteen asti. Heillä ei ole allergioita. Toki kyseessä voi olla myös geeniperimä, mutta ulkonäöltään kaikki muistutavat toisiaan.

Imetyksen hyödyistä allergioiden ehkäisemisessä on ihan tieteellistäkin näyttöä (joskin taannoin valmistui väitöskirja, jonka tuloksia uutisoitiin täysin väärin, tuloksena oli, että yli 6kk kestävä TÄYSimetys ei lisää suojaa, ja että yli 9kk kestävä TÄYSimetys saattaa jopa altistaa niille - tämä uutisoitiin, että pitkä imetys altistaa allergioille, siis täysin väitöskirjan tulosten vastaisesti, voi voi mediaa..) Puoli vuotta kestävä täysimetys kuitenkin tutkimusten mukaan vähentää allergioiden riskiä.

On muuten aika kliseinen pitkän imetyksen vastainen väite, että esim. tyttölapsen pitkä imetys saa hänet kiinnostumaan liikaa rinnoista, ja hänestä tulee lesbo. Muitakin vastaavia harhaluuloja riittää. Minusta tuntuu, että jos lapsi saa turvallisesti, ehkä jopa omaan tahtiinsa vieroittua ja itsenäistyä rinnasta, siitä on korkeitaan hyötyä tulevan seksuaalisuuden ja minäkuvan kannalta, mihin sukupuoleen se suuntautuukaan.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10314
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #11 : pe 20.03.2015, 22:04:24 »
On muuten aika kliseinen pitkän imetyksen vastainen väite, että esim. tyttölapsen pitkä imetys saa hänet kiinnostumaan liikaa rinnoista, ja hänestä tulee lesbo. Muitakin vastaavia harhaluuloja riittää.


http://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/74395-tutkijat-selvittivat-homoutta-kaksi-kromosomia-vaikuttaa

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #12 : la 21.03.2015, 08:07:17 »


Hiljattain oli joku uutinen täysimetyksestä, ettei se välttämättä olekaan niin edullinen lapselle pitkään jatkuessaan, vaan jo noin neljän kuukauden iässä aloitettu muun ravinnon antaminen olisikin se paras vaihtoehto allergioiden vällätmisen näkökulmasta. Uutinen kiinnitti huomiotani juuri siksi, että se tuotti jonkinlaisen helpotuksen tunteen minulle, jolle täysimetys pitkään ei onnistunut yhdenkään lapsen kohdalla, vaan eri syistä kullekin jouduin antamaan lisäruokaa jo melko aikaisin, jopa aikaisemmin kuin silloiset suositukset ohjasivat.

Vaikka eihän menneestä pitäisi syyllissyydentunnetta kantaa, jos parhaansa on tehnyt tai jos tuolloiset suosituksetkin ovat toisenlaisia olleet, mutta pieni pisto aina välilä on tuntunut pitkän täysimetyksen ylistystä kuullessaan. Jokainenhan lapselleen parasta haluaa kuitenkin.

Tummasilmäsusanna

  • Vieras
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #13 : la 21.03.2015, 14:50:10 »


Hiljattain oli joku uutinen täysimetyksestä, ettei se välttämättä olekaan niin edullinen lapselle pitkään jatkuessaan, vaan jo noin neljän kuukauden iässä aloitettu muun ravinnon antaminen olisikin se paras vaihtoehto allergioiden vällätmisen näkökulmasta. Uutinen kiinnitti huomiotani juuri siksi, että se tuotti jonkinlaisen helpotuksen tunteen minulle, jolle täysimetys pitkään ei onnistunut yhdenkään lapsen kohdalla, vaan eri syistä kullekin jouduin antamaan lisäruokaa jo melko aikaisin, jopa aikaisemmin kuin silloiset suositukset ohjasivat.

Vaikka eihän menneestä pitäisi syyllissyydentunnetta kantaa, jos parhaansa on tehnyt tai jos tuolloiset suosituksetkin ovat toisenlaisia olleet, mutta pieni pisto aina välilä on tuntunut pitkän täysimetyksen ylistystä kuullessaan. Jokainenhan lapselleen parasta haluaa kuitenkin.

Siinä uutisessa taisi olla, että kiinteät voisi aloittaa 4-6kk iässä, eli jo aikaisemmin, kuin tämän hetkinen täysimetyssuositus esittää.

Näitä erilaisia lasten ruokasuosituksiahan on muitakin, mutta imetys on syystä tai toisesta sellainen, mikä herättää paljon tunteita. On suositeltua lautasmallia yms. Itselläni on imetykset onnistuneet suositusten mukaan, mutta muuten täytyy myöntää, ettei ole resurssit riittäneet tarjoamaan täysin sellaista ruokaa, mitä suositellaan. Lautaselta saattaa puuttua kasviksia, ja kuopusraukka on syönyt valmissoseita niin paljon, ettei kotiruoka oikein edes kelpaa. Itse tunnen piston kuullessani, kuinka toiset jaksavat väsätä jokaisen ruuan itse ensiluokkaisista luomuraaka-aineista, tai antavat pelkkää sormiruokaa, jonka avulla lapsi pääsee nauttimaan enemmän ruokailemisesta. Itse en ole tähän pystynyt, kun en ole ehtinyt/jaksanut. Pakko myöntää, että pieleen meni siinä.

Nyt oli vastikään uutinen, että pitkään imetetyistä tulee "fiksuja ja hyvintienaavia" http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1426659889817.html?fb_action_ids=10153192753819294&fb_action_types=og.shares. Kommenteissa n. 95% kiisti, että tutkimuksessa olisi mitään perää. Itse en ole sen kummemmin perehtynyt, kuinka luotettava tutkimus on. Tuntuu silti kurjalta, että jos itse ei ole jossain onnistunut, siltä pitää viedä arvo pois. Mutta se lienee defenssi, jonka avulla jaksaa paremmin.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #14 : la 21.03.2015, 15:14:05 »
Suhtaudun moniinkin tutkimuksiin ja (tai) niistä tehtyihin uutisiin hiukan epäillen, kun uutisissa vedetään mutkat suoriksi eikä kerrota sen kummemmin tutkimukseen valitusta ryhmästä ja niiden elinolosuhteista ja elintavoista, jotka voivat myös tuloksiin vaikuttaa. En välttämättä suoraviivaisesta sanoisi, että mitä tutkimuksssa on hyvksi todettu Brasiliassa olisi suoraan siirrettävissä myös Suomeen suositukseksi. Eikä välttämättä tarvitse olla edes noin kaukainen maa.

Eikä todellankaan ole niin suoraviivaista, että vähän tai ei ollenkaan imetetyn elämä olisi pelkkää alamäkeä ja vastaavasti pitkään täysimetetty ja parhaiden suositusten mukaan hoivattu menesyisi aina. Kummassakin ääripäässä on niitä "tilastopoikkeamia" enemmän tai vähemmän.

Minä kuulun niihin, jotka siten väkersivät lasten mössöt omin kätösin, mutta siinäkin oikotienä oli "kerralla enemmän ja annokset pakkaseen" ja sitten pikkuhiljaa aikuisten ruuasta ennen maustamista osa syrjään taaperoa varten ja vähän myöhemmin koko perheen ruoka vähäsuolaisemmaksi, jolloin lapsi pääsi samoihin ruokiin aika aikaisin.

Minusta lapsen ruokinta on saanut ylikorostuneen osan vauva ja lapsikeskustelussa. Kokonaisuus ratkaisee ja rakkaus on melkein puoliruokaa.

Tummasilmäsusanna

  • Vieras
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #15 : la 21.03.2015, 15:34:22 »
Skeptisesti suhtaudun toki itsekin moniin tutkimuksiin ja niistä uutisoitiin. Iltalehdissä nyt ainakin vedetään mutkat suoriksi ja tehdään raflaavia otsikoita, kuten linkkaamassani uutisessa. Suoralta kädeltä en tuohon tutkimukseen suhtaudu kuitenkaan kiistävästi enkä puoltavasti. Kuitenkin suurin osa ihmisistä oli valmiita suoralta kädeltä kiistämään pitkän imetyksen yhteyden esim. älykkyyteen. Oli miten oli, asia lienee aika vaikeaa tutkia. Voihan pitkään imettäneitä yhdistää jotkut muutkin tekijät vanhemmuuteen liittyen, mikä selittää havaittuja eroja älykkyydessä. Mutta enpä tiedä, miten tutkimus oli tehty, niin en osaa ottaa kantaa.

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että ravinto on vain yksi pieni osa sitä, miten hyvä elämä lapsella on nyt ja tulevaisuudessa. Imetyksessäkin korostan melkeinpä ennemmin läheisyyden etuja, kuin ravintoa. Mutta hittooks täs kukaan täydellinen on, ja äitiyteen näyttää kuuluvan syyllisyyden tunteet milloin mistäkin. Parhaamme tietysti yritämme.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1554
Vs: Elämänmenoa
« Vastaus #16 : to 26.03.2015, 12:23:19 »
http://www.buzzfeed.com/lynzybilling/this-is-what-it-looks-like-when-men-are-allowed-to-take-60-d#.yypzE0p5o

Sympaattinen valokuvaprojekti ruotsalaisista isistä, jotka ovat kotona lastensa kanssa. Tämä verkkoartikkeli on tietenkin suunnattu ameriikkalaisille, joille koko homma on hieman homojen hommaa.