Kirjoittaja Aihe: Poikien romahtaneen koulumenestyksen syistä.  (Luettu 9651 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 4743
Vs: Poikien romahtaneen koulumenestyksen syistä.
« Vastaus #440 : ke 29.11.2017, 14:18:30 »
Poikia ei osata motivoida oikein.

Ei varmasti osatakaan, eikä monia muitakaan. Esimerkiksi koko markkinataloudellinen järjestelmämme ei osaa motivoida kaltaisiani ihmisiä oikein yrittäessään tarjota rahaa vastineeksi lisätyötunneista (ja milloin se ei onnistu, ihmisiä yritetään motivoida puhumalla työstä 'itseisarvona', vaikkei sekään todellisuudessa ole yksiselitteistä).

"Koulun opetussuunnitelman suurimpiin muutoksiin kuulunee uudenlainen oppilaskäsitys. Oppilas ei ole enää opettamisen kohde, vaan aktiivinen, vastuuntuntoinen ja omaehtoinen toimija, joka asettaa itse itselleen tavoitteet ja löytää keinot niiden saavuttamiseksi. Hän tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa ja osaa jo varhain tehdä oikeat ainevalinnat".

"Kahdeksanvuotias poika ei kehity itsenäiseksi sillä, että hänen oletetaan olevan itsenäinen, eikä hän kehity omaehtoiseksi oppijaksi sillä, että hänet jätetään toimimaan omaehtoisesti".[/i]

Minulta meni vuosia oppia ymmärtämään paremmin motivaatioitani ja haluttomuuksiani, pälleiltä se ei onnistu ikinä. Kahdeksanvuotias -kahdeksantoistavuotiaskaan- ei yleensä ymmärrä tavoitteitaan, what makes him/her tick. On tosi hienoa, jos jotakuta kymmenvuotiasta jamppaa voidaan opettaa motivoimalla hänet tehtäväänsä, mutta jos ja kun se ei onnistu, pitää päiväjärjestys strukturoida sopiviin, epämieluisiin annoksiin sivistyksellistä lääkettä. En tiedä mitä tarkalleen ihmiset ajattelevat puhuessaan kurin ja auktoriteetin merkityksestä, itse kääntäisin sen ennemmin strukturoidun toimintajärjestyksen noudattamiseksi. Siihen tarkoitukseen ei voida soveltaa yksinomaan 'itsensä toteuttamisen vapautta ja omaehtoista oppimista', jotka voivat rakentua vasta mainitsemani struktuurin, hyvien rutiinien, päälle. En pitäisi lainkaan mahdottomana, että poikalapset tarvitsevat tällaisia raameja aivan erityisesti, minkä vuoksi motivaatiosta puhuminen hyppää hiukan asioiden edelle pohdittaessa jonkun kymmenenvuotiaan penskan koulumenestystä. Muutenkin 'itsensä toteuttamisen ja omaehtoisuuden ensisijaisuus' perusopetuksessa vasta tiedollista perustaa rakennettaessa kuulostaa enemmän nykykokoomuslaiselta kliseeltä kuin vakavasti otettavalta kasvatukselliselta strategialta. Jälkikäteen tietysti on helppo paukutella henkseleitään itsenäisyytensä puolesta, kun perhe ja koulu ovat aikoinaan antaneet rakenteelliset raamit sen toteuttamiselle.

Kumma kyllä kaikki edellämainittu pätee aika hyvin tavallisen perhekoiran kasvattamiseen, mutta jostain syystä se tuntuu pedagogisesti liian vaikealta omaksua puhuttaessa peruskouluikäisen lapsen tarpeista.
« Viimeksi muokattu: ke 29.11.2017, 14:30:00 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 12717
Vs: Poikien romahtaneen koulumenestyksen syistä.
« Vastaus #441 : ma 11.12.2017, 09:28:55 »
Poikia ei osata motivoida oikein.

Ei varmasti osatakaan, eikä monia muitakaan. Esimerkiksi koko markkinataloudellinen järjestelmämme ei osaa motivoida kaltaisiani ihmisiä oikein yrittäessään tarjota rahaa vastineeksi lisätyötunneista (ja milloin se ei onnistu, ihmisiä yritetään motivoida puhumalla työstä 'itseisarvona', vaikkei sekään todellisuudessa ole yksiselitteistä).

"Koulun opetussuunnitelman suurimpiin muutoksiin kuulunee uudenlainen oppilaskäsitys. Oppilas ei ole enää opettamisen kohde, vaan aktiivinen, vastuuntuntoinen ja omaehtoinen toimija, joka asettaa itse itselleen tavoitteet ja löytää keinot niiden saavuttamiseksi. Hän tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa ja osaa jo varhain tehdä oikeat ainevalinnat".

"Kahdeksanvuotias poika ei kehity itsenäiseksi sillä, että hänen oletetaan olevan itsenäinen, eikä hän kehity omaehtoiseksi oppijaksi sillä, että hänet jätetään toimimaan omaehtoisesti".[/i]

Minulta meni vuosia oppia ymmärtämään paremmin motivaatioitani ja haluttomuuksiani, pälleiltä se ei onnistu ikinä. Kahdeksanvuotias -kahdeksantoistavuotiaskaan- ei yleensä ymmärrä tavoitteitaan, what makes him/her tick. On tosi hienoa, jos jotakuta kymmenvuotiasta jamppaa voidaan opettaa motivoimalla hänet tehtäväänsä, mutta jos ja kun se ei onnistu, pitää päiväjärjestys strukturoida sopiviin, epämieluisiin annoksiin sivistyksellistä lääkettä. En tiedä mitä tarkalleen ihmiset ajattelevat puhuessaan kurin ja auktoriteetin merkityksestä, itse kääntäisin sen ennemmin strukturoidun toimintajärjestyksen noudattamiseksi. Siihen tarkoitukseen ei voida soveltaa yksinomaan 'itsensä toteuttamisen vapautta ja omaehtoista oppimista', jotka voivat rakentua vasta mainitsemani struktuurin, hyvien rutiinien, päälle. En pitäisi lainkaan mahdottomana, että poikalapset tarvitsevat tällaisia raameja aivan erityisesti, minkä vuoksi motivaatiosta puhuminen hyppää hiukan asioiden edelle pohdittaessa jonkun kymmenenvuotiaan penskan koulumenestystä. Muutenkin 'itsensä toteuttamisen ja omaehtoisuuden ensisijaisuus' perusopetuksessa vasta tiedollista perustaa rakennettaessa kuulostaa enemmän nykykokoomuslaiselta kliseeltä kuin vakavasti otettavalta kasvatukselliselta strategialta. Jälkikäteen tietysti on helppo paukutella henkseleitään itsenäisyytensä puolesta, kun perhe ja koulu ovat aikoinaan antaneet rakenteelliset raamit sen toteuttamiselle.

Kumma kyllä kaikki edellämainittu pätee aika hyvin tavallisen perhekoiran kasvattamiseen, mutta jostain syystä se tuntuu pedagogisesti liian vaikealta omaksua puhuttaessa peruskouluikäisen lapsen tarpeista.


Mulla on semmoinen kuva, että koko ajatus siitä, mitä koulussa opetetaan, on painottunut väärin. Se varsinainen opetettava asia on opettaa pitkäjänteisyyttä, keskittymistä, opiskelun mahdollistavia työtapoja sekä sellaisia perustaitoja, jotka ovat edellytyksenä kaikelle opiskelulle ja jatkossa työnteolle (lukeminen, kirjoittaminen, peruskäsitys matemaattisista työkaluista, taito hankkia ja käsitellä ja analysoida tietoa). Itsetuntemusta ja oman temperamentin hallintaa, sosiaalisia kykyjä ja taitoja sekä tunnetaitoja pitäisi kyetä koulussa kehittämään. Oppiaineiden sisällöt ovat tavallaan sivuseikkoja tässä, sillä nykyään ensinnäkin kaikki tieto on näpeissä koko ajan. Toisaalta kaiken tarvittavan tiedon pystyy hankkimaan suhteellisen nopeasti, jos ne omat työkalut ovat hyvässä terässä. En usko, että ne pojat koulussa lopulta kompastuu siihen, että opeteltava aines on niin mahdotonta, vaan siihen, että heidän opiskelutaitonsa ja kykynsä toimia koulun sosiaalisessa kontekstissa omia opintojaan edistävällä tavalla on niin heikko.

Yksi aivan älytön kuvio on vaihtaa koulua ja koko sosiaalista ympäristöä siirryttäessä yläkouluun. Varsinkin pojille se osuu ihan väärään ikävaiheeseen. He astuvat uusien opettajien eteen, uuteen ympäristöön ja luomaan mielikuvan itsetään näille uusille ihmisille juuri silloin, kun he ovat jotakuinkin eniten hukassa itsensä kanssa. Yläkoulun opettajilla ei ole muistikuvaa heistä mukavina ja avoimina pikkupoikina, joiden silmissä vielä on innostusta ja oppimisen iloa. Sen sijaan heistä syntyy opettajille mielikuva jurottavina, vastahankaisina, kouluvastaisina ja kaikin tavoin itsessään viihtymättöminä hankalina murrosikäänsä kipuilevina mörökölleinä. Juuri silloin, kun he oikeastaan kaipaisivat kipeimmin yhtä heidän opiskelunsa kokonaisuutta tarkastelevaa ihmistä, johon on pitkäaikainen suhde, heidät isketään selviämään joka tunnilla vaihtuvien aineenopettajien sekamelskassa, jossa luokanvalvojan tehtäväksi pelkistyy helposti vain puuttuminen kahnauksiin ja ongelmiin, jos / kun niitä ilmenee. mahdollisesti yhdessä useiden kymmenien täsmälleen samassa hankalassa kehitysvaiheessa olevien kanssa sekä ilman niitä pienempiä, joiden silmissä olisi mahtavan osaava yläluokkalainen, mutta myös ilman esikuviksi kelpaavia jo ehkä vähän seestyneitä lukiolaisia.

Poissa Roger

  • Konkari
  • Viestejä: 1199
  • BEWARE
Vs: Poikien romahtaneen koulumenestyksen syistä.
« Vastaus #442 : to 28.12.2017, 09:54:41 »
Mulla on semmoinen kuva, että koko ajatus siitä, mitä koulussa opetetaan, on painottunut väärin. Se varsinainen opetettava asia on opettaa pitkäjänteisyyttä, keskittymistä, opiskelun mahdollistavia työtapoja sekä sellaisia perustaitoja, jotka ovat edellytyksenä kaikelle opiskelulle ja jatkossa työnteolle (lukeminen, kirjoittaminen, peruskäsitys matemaattisista työkaluista, taito hankkia ja käsitellä ja analysoida tietoa). Itsetuntemusta ja oman temperamentin hallintaa, sosiaalisia kykyjä ja taitoja sekä tunnetaitoja pitäisi kyetä koulussa kehittämään.

Osmo A. Wiio on pitänyt asiasta oikein mainion luennon, viimeisensä muuten.

Lainaus
Aloin oman akateemisen opettajanurani Helsingin kauppakorkeakoulussa 1970-luvun alussa ensin. Tuolloin kauppakorkeakouluun otettiin opiskelijoita pelkästään ylioppilastodistuksen ja koulun päästötodistuksen perusteella. Koulun opettajaneuvosto sai kerran kutsun Keskuskauppakamarin päivälliselle. Isäntänä oli silloinen Kansallispankin pääjohtaja Matti Virkkunen. Hänen päivällispuheensa aiheena oli hiljattain Harvard Business Review -lehdessä julkaistu tutkimustulos. Oli tutkittu liike-elämässä menestymisen ja koulumenestyksen välistä suhdetta, joka osoittautui merkityksettömäksi. Johtopäätös oli, että liike-elämä vaati erilaista lahjakkuutta kuin mitä koulumenestys mittasi. Oli jopa havaittu, että pitkällinen koulutus vähentää sitä riskinottamisen rohkeutta, joka on olennainen osa liike-elämässä menestymisestä.

Puheensa päätteeksi Virkkunen arveli, ettei “koulunerojen” valinta kauppakorkeakouluun ole liike-elämän kannalta paras mahdollinen. Hän päätti puheensa kysymällä, kuka paikalla olleista professoreista olisi päässyt papereillaan kauppakorkeakouluun opiskelijaksi. Kaksi professoria muistaakseni kahdestatoista nosti kätensä, minä en. Olen nyt toiminut kolmetoista vuotta sellaisen yliopistollisen laitoksen professorina ja esimiehenä, jonne en todennäköisesti olisi todistuksieni perustella päässyt opiskelijaksi.

Pidän suomalaisten yliopistojen valintajärjestelmän suurena puutteena sitä, että siinä mitataan vain tietynlaista koulumenestystä. Kun Suomi kaiken lisäksi on äärimmilleen viety tittelimaa, estetään monelta erityislahjakkuudelta menestymisen mahdollisuus, koska heillä ei ole mitään mahdollisuutta päästä suorittamaan yliopistollista loppututkintoa.

Haluan sanoa tuon äskeisen vielä voimakkaammin, mielestäni suomalainen korkeakoulujen valintajärjestelmä on julma, epädemokraattinen, mitä suurimmassa määrin elitistinen ja kansakunnan henkisiä voimavaroja tuhlaava.
  http://osmo.wiio.net/jaahyvaisluento1991/

Paikalla Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 729
Vs: Poikien romahtaneen koulumenestyksen syistä.
« Vastaus #443 : to 28.12.2017, 10:04:15 »
Mulla on semmoinen kuva, että koko ajatus siitä, mitä koulussa opetetaan, on painottunut väärin. Se varsinainen opetettava asia on opettaa pitkäjänteisyyttä, keskittymistä, opiskelun mahdollistavia työtapoja sekä sellaisia perustaitoja, jotka ovat edellytyksenä kaikelle opiskelulle ja jatkossa työnteolle (lukeminen, kirjoittaminen, peruskäsitys matemaattisista työkaluista, taito hankkia ja käsitellä ja analysoida tietoa). Itsetuntemusta ja oman temperamentin hallintaa, sosiaalisia kykyjä ja taitoja sekä tunnetaitoja pitäisi kyetä koulussa kehittämään. Oppiaineiden sisällöt ovat tavallaan sivuseikkoja tässä, sillä nykyään ensinnäkin kaikki tieto on näpeissä koko ajan.

Kai kouluopetuksen pitäisi olla jonkinlaista metaopiskelua, opiskelun opiskelua. Näinhän minullekin on aikanaan tähdennetty.

Luultavasti tästä nykyajan mediakentästä tarvitaan vielä pidemmältä ajalta kokemusta ennen kuin voidaan tehdä mitään kovin suuria muutoksia koulutusjärjestelmään.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 12717
Vs: Poikien romahtaneen koulumenestyksen syistä.
« Vastaus #444 : to 28.12.2017, 10:21:55 »
Mulla on semmoinen kuva, että koko ajatus siitä, mitä koulussa opetetaan, on painottunut väärin. Se varsinainen opetettava asia on opettaa pitkäjänteisyyttä, keskittymistä, opiskelun mahdollistavia työtapoja sekä sellaisia perustaitoja, jotka ovat edellytyksenä kaikelle opiskelulle ja jatkossa työnteolle (lukeminen, kirjoittaminen, peruskäsitys matemaattisista työkaluista, taito hankkia ja käsitellä ja analysoida tietoa). Itsetuntemusta ja oman temperamentin hallintaa, sosiaalisia kykyjä ja taitoja sekä tunnetaitoja pitäisi kyetä koulussa kehittämään. Oppiaineiden sisällöt ovat tavallaan sivuseikkoja tässä, sillä nykyään ensinnäkin kaikki tieto on näpeissä koko ajan.

Kai kouluopetuksen pitäisi olla jonkinlaista metaopiskelua, opiskelun opiskelua. Näinhän minullekin on aikanaan tähdennetty.

Luultavasti tästä nykyajan mediakentästä tarvitaan vielä pidemmältä ajalta kokemusta ennen kuin voidaan tehdä mitään kovin suuria muutoksia koulutusjärjestelmään.

Eikö sitä ole jopa korkeakouluopetus jonnekin vähintään maisteritasoon saakka? Siellä vasta yirtetään oppia ymmärtämään tieteellistä metodia. Vasta jossain tohtorivaiheessa olis tarkoitus kyetä itse saamaan jotain uuttakin aikaan. Olemassaoleva tieto on vain väline ajattelun kehittämiseen, jotta siitä voidaan lähteä eteenpäin. Ei se voi olla päämäärä, koska sehän ON JO tiedossamme. Se myös vanhenee nopeammin kuin sitä kukaan ehtii omaksua. Tärkeintä on hahmottaa tuon tiedon löytämisen, lisäämisen ja hyödyntämisen prosessia, ei se itse tieto ole se olennainen opetettava asia.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2056
  • Väärinajattelija
Vs: Poikien romahtaneen koulumenestyksen syistä.
« Vastaus #445 : la 30.12.2017, 23:23:42 »
...Oppiaineiden sisällöt ovat tavallaan sivuseikkoja tässä, sillä nykyään ensinnäkin kaikki tieto on näpeissä koko ajan. Toisaalta kaiken tarvittavan tiedon pystyy hankkimaan suhteellisen nopeasti, jos ne omat työkalut ovat hyvässä terässä.

Tämä ei ole totta. Meillä on näppäimissä valtavasti informaatiota, mutta se muuttuu tiedoksi vasta pohdinnan ja kriittisen arvioinnin kautta. Tiedon hankkiminen ei myöskään välttämättä ole nopeaa, sillä se voi vaatia kokonaisen uuden käsitekentän omaksumista.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 12717
Vs: Poikien romahtaneen koulumenestyksen syistä.
« Vastaus #446 : su 31.12.2017, 13:41:30 »
...Oppiaineiden sisällöt ovat tavallaan sivuseikkoja tässä, sillä nykyään ensinnäkin kaikki tieto on näpeissä koko ajan. Toisaalta kaiken tarvittavan tiedon pystyy hankkimaan suhteellisen nopeasti, jos ne omat työkalut ovat hyvässä terässä.

Tämä ei ole totta. Meillä on näppäimissä valtavasti informaatiota, mutta se muuttuu tiedoksi vasta pohdinnan ja kriittisen arvioinnin kautta. Tiedon hankkiminen ei myöskään välttämättä ole nopeaa, sillä se voi vaatia kokonaisen uuden käsitekentän omaksumista.

No juu, jos ollaan tosiaan tarkkoja siinä, miten ymmärretään tieto vs. informaatio. Tyypillisestihän arkipuheessa näille ei juurikaan eroa tehdä, vaan tietoa on ihan yhtä lailla bussiaikataulut kuin syvempi ymmärryskin. Nimenomaanhan pitäisi tosiaan pystyä opettamaan tietoa, ei vain sitä informaatiota. Tietohan sitten tuottaa parempaa kykyä sekä löytää että käyttää ja hyödyntää sitä informaatiota.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2056
  • Väärinajattelija
Vs: Poikien romahtaneen koulumenestyksen syistä.
« Vastaus #447 : su 31.12.2017, 18:56:51 »
...Oppiaineiden sisällöt ovat tavallaan sivuseikkoja tässä, sillä nykyään ensinnäkin kaikki tieto on näpeissä koko ajan. Toisaalta kaiken tarvittavan tiedon pystyy hankkimaan suhteellisen nopeasti, jos ne omat työkalut ovat hyvässä terässä.

Tämä ei ole totta. Meillä on näppäimissä valtavasti informaatiota, mutta se muuttuu tiedoksi vasta pohdinnan ja kriittisen arvioinnin kautta. Tiedon hankkiminen ei myöskään välttämättä ole nopeaa, sillä se voi vaatia kokonaisen uuden käsitekentän omaksumista.

...Jatkan vielä. Tärkeimpiä asioita koulussa opetettavaksi olisi pitkäjänteinen sitoutuminen tehtävään, jonka päämäärä saavutetaan vasta vuosien päästä. Oppilaille tulisi siis antaa tehtäviä, jotka jatkuvat useamman luokka-asteen yli, esim. kolme vuotta.
Minä tässä vain, anteeksi.