Kirjoittaja Aihe: Erilaisia johtopäätelmiä ja koonteja  (Luettu 5089 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10325
Vs: Erilaisia johtopäätelmiä ja koonteja
« Vastaus #20 : la 21.07.2018, 19:59:31 »

Joskus tuntuu siltä, että jos on jollain tapaa johonkin sidottu älyllisesti, tai kykenee jotakin näkemään todellisuutta kuin se on, niin naivia vääntää selosteita ihmisen vinkkeleistä, kun kieli on niin ihmiskupera. Ihmisyys muuten ihan ok, eikä tässä mitään haittaa ole, jos ei haittaa tee. Se vain, että helposti menee puurot ja vellit sekaisin.

Osa ihmisistä voi olla tarkkoja inhottavuuteen asti, tai hyljeksivät ei-objektiivisuutta. Voi olla allergisuutta omahyväisyyttä kohtaan, jota tuotu liian rankan oloisesti. Muuten vaikea uskoa, etteikö ihmisenä oleminen kiinnostaisi ketään, tai etteikö ihmisenä voisi kiinnostaa älyllisempi, siinä kun luontevaa.


Asia tuli mieleen, kun kirjoittelin edellistä viimeisimpää koontaa. Ihminen muka pitää kiinni valituistaan, koska tärkeä tietoisesti, tai intuitiivisesti voimakkaalla linjalla olevaa, tai molempia. Noita huolimatta, voivat fiksaantumat olla lopulta riippuvaisia kokonaisuudesta, eli ihminen sinällään sopeutuu tilanteeseen, ja jos voimalla veivattava jotain, voimalla ollaan veivauksessa. Siten tyhmyys jääräpäisenä on yhteisöllisempää kuin mitä usein ajatellaan.

Asiaa voi demota vaikka USA-Venäjä-aiheella, joka ajankohtainen. Vaalivilppiä voi epäillä Mainiloilla, tosin niin, että Venäjä voisi nyt vuorostaan maistaa omaa lääkettään. Mahdollista, kuka varmaa tietää. Yksinkertaisten päätösten takana voi olla paljon fiksuutta, tai laajaa taustaa.

Suurvaltaspekulaatioista tähän käy salaliittojuttu, tai epäily. On osa systeemiä, koska avoimuutta ei ole, enemmänkin arvaamattomuutta. Arvaamattomuuteen liittyy väistämättä tutisevampi puoli. Etenemishaaraa on, eri tahoilla, ja osa päätyy lääkitykselle.


Jos todellisen kanssa on elettävä, on jokaisella kokijalla (K) helposti vähän eri suhtautuminen tiettyyn olemassaolevaan (O). Jokaisen käsitystä seurailemalla näkyy se suhde, jota kokija osaa suhteesta selostaa, tai nähdään miten kokija muuten vaikuttuu ja vuorovaikuttuu O:n kanssa. O voi olla pieneksi ja kapeaksi koettu asia tai konreettinen asia, tai se voi olla suurempi, ja epäselvemmin "piirrettävissä", viitattavissa, kuvattavissa, tai O voi olla jotenkin abstraktimpi, jolloin viittausta varten on tajuttava jotain aika lailla epäkonkreettisen osoitettavaa, mutta silti varman selkeästi viittaavaa kuin mitä on vaikka rajaukset usein suoraan näköaistin kautta saatuna.

Olemassaleva kanavoituu rajausten kautta joksikin. Olemassaoleva voi olla mitä onkaan, kuka siitä ihan varmaa tietää, mutta jos rajaukset ovat tietynlaisia, on olemassaoleva jotain tiettyä, rajausten toisessa päässä.

Todellisuus on ihmiselle usein ollut tietoa jostain muille viitattavasta, vaikka kaikki eivät ymmärtäisi, tai ymmärtämisen mahdollisuus puuttuisi. Viitata voi, jos viittauskanava voidaan tuoda jotenkin samanlaisena, jolloin tarkasteltava kuvautuu samalla tapaa, jos tässä viittailussa jotain reittiä saa toiselle järkättyä.

Sitä vanhaa juttua piti vääntää, että siinä kun sanotaan, ettei totuutta oikein ole, ja se on katsojariippuvaista, niin kauneudesta sanotaan, että on katsojassa, mikä on aika hyvin jaettua käsitystä. Että suhde tietyn olemassaolevan muihinkin puoliin  olisi vastaanottajariippuvaista, on vähän oudompi asia.

Edellinen kappale hassua kerrontaa. Aivan kuin olisi jokin ulkopuolisempi tarkasteltava, ja sitten samaan hengenvetoon puhutaan suhteesta, joka on myös olemassa, eli on jotain kaukaisempaa. Ehkä etäisyyttä voi sitten säätää, jolloin vastaanottajana voi olla erilainen, "eri ihminen", jolloin sidosta voidaan sanoa joskus tarkasteltavaksi, ja joskus se näyttää sivullisemmmille vähän enempi kiinniolemisena, jolloin asianomainen ei paljoa tarkastele sitä, mikä on mukana tarkastelussa.

Filosofiassa tarinoidaan joskus tähän tyyliin, ja aika kalskeaa toisaalta. Itse en tunne kovin hyvin käsitteistöä, kunhan mutuilin, ainakin sanavalintojen ja ilmaisujeni puolesta. Sen voi kuitenkin sanoa, että älyllisesti voi tavallisiakin asioita tarkastella. On olemassaolevaa, joka on matemaattisten välineiden hyppysissä, tai on sitä samaa, johon jokin ihmisjoukko tuntee tietyllä tapaa merkityksellistä sidonnaisuutta. Sidonnaisuustyyppejä on, ja siten vain suhteita olemassolevaan.

Jotenkin tuttua perusjuttua monelle, vaikka itse vääntelen aika uutena tällaisia perusjuttuja olemassaolevasta (totuus-tarinaa, ...). Sen taisin älytä uutena, miten paljon viitekanava (konteksti, ...?) vaikuttaa olemassaolevien suhteeseen. Jos viitteistön jotkin peruselementit ovat tiettyjä, eli tarkastelijaksi katsotun viitepuitteisto vahvasti sidottu, ei noita ohjureita ajatellen voisi päätellä kovin erilaisesti, että mitä saavat aikaan, eli mitä voisi olla vastaanotto, tai siis se suhdetuntemus kokemuksena, ja kerrontana muille, jos jotakuinkin samoissa sfääreissä.

Vaikka meitä sanotaan erilaiseksi, niin jos sfäärit ovat toiset, niin oikeastaan voisi ajatella, että miten paljon sitä erilaisuutta oikeasti on. Samanlaiseksi ei voi vetää siltaa toiselle, jonka jälkeen olisi samat täpinät. Se, ettei toinen koe samaa, eikä ilmaise tietystä tietyllä tapaa, ei merkitse sitä, että toinen olisi erilainen. Puuttuu vain rakenne, joka itsellä on, ja johon on pääsy, ja jota yrittää muille välittää, jonkin vinkistön avulla.

Objektiivisuus voisi tarkoittaa sitä, että kun vinkistö on jokin, ja se voidaan ottaa yhteydessä johonkin, voidaan saada sama kuva, kokemus, jne. Miten tällainen voidaan välittää, ja mitä vinkistöä voidaan ylipäätään käyttää maailmaa itse havaitessa, jolloin suhde on tosiaan siltariippuvaista, eli että minne ylletään, mistäkin. Ei pelkästään missä, vaan myös mistä.

Voi olla aika vaikeasti ymmärrettävää, tai sekavaa, jos ylipäätään ymmärrettävää. Se näissä kirjoitusten yliampumisissa on hyvä, että vaikka niillä ei tavoita mitään tolkullista, niin sovellettavaa voi löytyä sen kautta, että jotain löytää pienempänä, joskus myöhemmin, ja matka jatkuu. Vaadittaisiin vähintää jotain selkeytystä, yleensä tällaisille. Tämän tekstin jutussa ei ole selkeyttämistä, vaan jossain paljon kavennetummassa, oikeammassa arjessa, ja jaettavimmissa jutuissa.

Näitä ei tosiaan tarvitse viedä sen pitemmälle, eikä monella tekstillä välttämättä ole suurta arvoa suoraan, vaan epäsuorasti myös kirjoittajalle, jos ylipäätään noinkaan, muttei ainakaan muuten. Jos puhutaan realismista, niin odotuksiakin voi tarkastella näin. Ehkä todellisuus on tiedonkin osalta joskus hyppyä tuntemattomaan, siis voi olla. Usein ajatellaan, että hyppy tuntemattomaan ei voisi syntyä ajattelemalla, ja jos kokemuksesta tulisi jotain välittää, voisi kokemuksiaan koota kirjalliseksi. Kun ajatushyppyä tehdään, niin ehkä niin, että kokemuksia ei koota kirjallisesti kelailtavaksi, vaan jotain kelaillaan hypyn perusteella toisin, ei niinkään sitä hypoteettistä höperyyttä.

Onko älyllisyyden kehittyminen hyppyä? Just. Voi toki vastata.
« Viimeksi muokattu: la 21.07.2018, 20:06:32 kirjoittanut Juha »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10325
Vs: Erilaisia johtopäätelmiä ja koonteja
« Vastaus #21 : la 21.07.2018, 20:47:10 »

Jos on kaksi oliota A ja B, ja sitten on myös C, niin jotta A ja B kokisi samaa suhteessa Chen, eli syntyisi samaa värinää, on yhteyden oltava eri, ei sama.

Jos silta on sama, elettäisiin ainakin tarkastelutilanteen kannalta yhdessä, eikä erilllisyyttä olisi, sen muodostamassa suhteessa johonkin.

Kieli on väline, ja jotta se saisi aikaan samaa vastetta eri tahoissa, on kielen oltava erilainen. Muuten sama kieli viittaa samaan tahoon, joka on mahdollista väliaikaisena, vaikka sama taho muuten eläisi erillisenä.

Just.


L.

Jos on tietyllä tapaa koettavissa oleva ulkoisempi asia O, niin sama kokemus voidaan jakaa An ja Bn kesken suhteessa On, tosin erillisyydentilasta eri sillan kautta, tai saman sillan kautta, jolloin A ja B ovat samaa. Se, mitä O muille voi olla, voi kuitenkin poiketa noista, ja suhde On voi laajentua vaikka Cn ansiosta, jos löytyy välityssiltaa Cn kanssa Alla tai Bllä, tai jos ovat kimppatilassa suhteessa On, hetkellisesti, ja jos rakenteellisin sidoksi (R) samaa kimppaa pitempään, yli hetkellisemmän, ja kimppatilanne itse vaihtuu, on R esteenä samalle, johon aiemmin on päästy.
« Viimeksi muokattu: la 21.07.2018, 21:04:31 kirjoittanut Juha »

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 15908
Vs: Erilaisia johtopäätelmiä ja koonteja
« Vastaus #22 : su 22.07.2018, 23:15:45 »
Viimeisestä en paljon ymmärrä, mutta olkoon...
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4926
Vs: Erilaisia johtopäätelmiä ja koonteja
« Vastaus #23 : su 22.07.2018, 23:55:48 »
Ei Juhakaan. Tajunnanvirtaa ilman päätä ja häntää. Esitetty siltä varalta, että se mahdollisesti herättäisi jossakussa esim. esittämisenarvoisia ajatuksia.

A ja B voivat kokea rakkauden värinää C:tä kohtaan ilman yhteyttäkin.

Voihan sitä koittaa puhua eri ihmisille eri lailla tavoitellen samaa vaikutusta. Mutta ei vaikutus kuitenkaan ihan sama ole.
« Viimeksi muokattu: su 22.07.2018, 23:59:15 kirjoittanut Jaska Jokunen »

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 4126
Vs: Erilaisia johtopäätelmiä ja koonteja
« Vastaus #24 : ke 25.07.2018, 08:23:27 »
Koodaamisessakin tarvitaan loogista ajattelua.

Jos A:n suhde C:n on sama kuin B:n suhde C:n ja jos suhde on kielellinen ja kielellinen on eroteltavissa sisällölliseen ja muodolliseen, niin sekä sisällöllinen että muodollinen kielellinen suhde ovat samoja.

Kielen muodollinen samuus tarkoittaa käytännössä kirjoitusasun kopiota ja sisällöllinen samuus tulkinnallista eli kokemuksellista samuutta.
Kielen muodolliseen samuuteen voi yltää jopa kopiokone ja tulkinnalliseen samuuteen samojen asioiden kokija.
Asioiden kokeminen kopioitavissa olevan kielen avulla mahdollistaa kielen muodollisen ja sisällöllisen samuuden.
Kielellisenä suhteena A:n ja B:n suhde C:n on sama jos kieli on sama.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10325
Vs: Erilaisia johtopäätelmiä ja koonteja
« Vastaus #25 : to 04.10.2018, 14:01:03 »

Mieli

Mielisairaus ja ihmisen mielen käsite on tuntunut vuosia kyseenalaisuutta sisälläänpitävältä. Joskus sanonut, että jos mieli on, ja käsitteenä tolkukas, ei se voi sairastua, tai olla jotenkin outo. Se vain on, ja tekee sen, mitä voi kasata siitä, mitä on olemassa.

Tarkemmin ajatellen yksilön mieli on hänen liittymänsä tilanteisiin, ja kokonaisuudenosiin, joita aktualisoituu eri tilanteissa. Mieli on yksilökokonaisuuden vääntövoimaa siinä, mitä kussakin hetkessä on hänelle tärkeää.

Näin mieli on tietynlainen "Vääntämö", joukkovoimaa yksilön puitteissa, yksilöä palvelevasti. Miten voikin olla kokonaisuudelleen avuksi, jonkin yksittäisemmän osan hakiessa tarvittavaa.

Ihmisyksilön kokonaisuus ei näin eroa kovin paljoa isommasta yksilöjoukosta. Joukkomieli voi tosin tehdä arviointia yksilön kokonaisuutta ajatellen, joissakin tilanteissa. Tai yksilö voi arvioida kokonaisuuden mieltä, ja asemoitua sen suhteen kivasti, siinä kun tätä osaa, eli osaa tajuta tarpeelliseksi.

Mieli näin ajatellen on jotain konkreettista, tai arkisempaa, eikä erityisempää psykologian taakse ajautumista. Kyseessä on priorisointi, ja erilaisten tärkeyksien arviointi.

Joskus tsoukkaillut fuusioprosessoreista. Ihmisen tapauksessa mieli on erityisen kytkentäistä. Mieli, eli kasaantumalaajuudet ihmisen tapauksessa avaavat aivan eri tason palvelua, "yksilöillensä", tai siis jäsenillensä/elimillensä.

Asia on tetsonista. Tämä ei minusta saa olla ongelma. Mitä tällaisilla tekee, on sitten taas oma juttunsa. Darwinin tapaiset ovat ihan kehittäviä juttuja. Ei häikkää, päinvastoin, ellei hulluilla sovellettaessa, eli ettei mielentyö on jotenkin kyseenalaisesti kyhätty.

Tällaisissa esiintyy mieltä kokonaisempana. Konkreettisuutta lisäten taitaa mennä jotain pesuveden mukana. Voisi arvella.