Kirjoittaja Aihe: Historian läpikäyminen  (Luettu 4534 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Historian läpikäyminen
« : pe 10.02.2017, 17:46:16 »

Historian läpikäyminen

Taas jokin ajatelmatyyppinen: http://jatkumo.net/index.php?topic=14.msg120874#msg120874

Miten paljon ihmisen tulee kerätä tietoa ja päätelmiä ympäristöstä ja menneestä,
kun tieto ja päätelmät ovat kuitenkin sidottu siihen kehitysvaiheeseen,
joka edustaa keskeneräisyyttä,
eikä ne päätelmät enää tuntuisi erityisemmin arvokkaalta,
jos hetken tilanne olisi jotain kasvaneempaa?

Historiaa katsotaan melkein aina,
ja vallitsevaiston kannalta aina: syyttävästi, ylempää, voittajan silmin,...,
jolloin muutosta ei voi odottaa siltä taholta,
vaan muualta (X),
sillä syyttäminen ja katseen kohdistaminen muuhun on keino olla tekemättä muutosta itsessä,
ja jäädä kestäväksi siinä tarkastelussa,
jossa voi jotenkin jäädä hyväksi luotavaan osaan.

Historia opettaa muuttamaan vain itsekriittistä, tosin osa havainnoista itsestä, muista ja kokonaisuudesta voi olla mm asioista perille pääsemistä. Silti itselle jää aina tietoisesti haettu osa, tai huomaamatta tuleva sijoittuminen siihen näkemykseen, jonka on saanut menneestä kaivettua.

Uhriutuva sijoittautuminen ei ole itsensä herruutta, vaan selittelyä, jossa oikeutus toimijana jää itselle, ja odottavat katseet kohdistuu muihin. Itsensä herruus puolestaan on vaatimusten ja odottavien katseiden kohdistamista itseen kokonaisuudessa, ja kokonaisuuteen, jolloin lopputulos on, että vaatimuksia jää itselle ja muille, vaihdellen tilanteista.

On nähtävästi niin, että olipa syy mikä tahansa, niin jos syyllisyys tiivistetään vain tiettyyn suuntaan, tapahtuu jotain väärää. Mikä on ollut oma osuus siinä, että jatkoksi on tullut jotain? Eikö omaa osuutta ole ollut merkittävänä? Olisiko sitä voinut olla? Jos jotain menee selkeästi itseä ajatellen pieleen, niin mitä tulisi tehdä jatkossa, ettei tilanne toistuisi?

Historiasta oppiminen lähtisi vain siitä, että myöntää itsensä vaikuttajana, ja pyrkii siihen jatkossa, mikäli vaikuttajuutta ei ole ollut riittävästi. Asioista täytyy nähtävästi olla perillä. Tapahtunut on toteutetun olemistavan kuva, ja olemistavasta välittämättäjättäminen on jotain, jossa ei itseä katsota peilistä.

Historia, kelailu, katsaukset, meta, ... ovat helposti tärviöllä, ja syynä taitaa olla tosiaan taipumus pyrkiä tulkitsemaan asioita itsensä kannalta kivan oloisesti. Toisaalta siitä voi hyvin lähteä, sillä tuleepahan asioita järjestykseen, jos ovat hullunkurisesti käsittäytyneitä.

Osa historiankerronnasta voi olla sitä, että oma sijoittautuminen suhteessa kerrontaan on jotain, mikä voi omaa kasvuvaihetta ajatellen olla alisuoriutumista. Alisuoriutuva tarinankerronta on selittelyä. Liikaa itseltä vaativa tarinankerronta on muiden osuutta vievää, oman toimijuuden korostamista.

Historiankerronta on vaikeaa, joten ehkä siinä tulisi olla enemmän lähinnä peiliin katsoja, ja peilin tarjoaja. Ei sen ihmeempiä odotuksia, jotta jokainen voisi nähdä itsensä vasten todellisuutta mahdollisimman paljon oikeaa kuvaa saaden.


(Muokattu linkkiä)
« Viimeksi muokattu: pe 10.02.2017, 18:16:56 kirjoittanut Juha »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #1 : ke 22.02.2017, 18:07:48 »

Puolueettomuus

Natsidokumentti: http://areena.yle.fi/1-2507974

Järkyttävää, jos ei noin etäistä, kaikesta huolimatta. Järkyttyä voi kärsimyksen näkemisen vivahteistakin, ja brutaaliuksien laaja esittäminen on ehkä jotain, mihin ei enää oikein reagoi samalla tapaa. En tiedä miten muilla.

Ehkä näitä historian juttuja ei tulisi kauheasti esittää, tai vaikea sanoa tapaa, jolla se tulisi tehdä. Tulee nimittäin väistämättä mieleen barbaarimeiningin toinen puoli. Kun vastatusten on isot voimat nostettuina, niin ei tunnu kovin terveeltä.

Inhimillistä voi olla reagointi laajan kielteisesti näihin. Usein osaa olla pois vastakkainasettelijoiden kahinoista. Isommissa asetteluissa voi olla vaikeampi. Varmaan syytä tehdä ignoret, tosin jos käytännössä on päällä vaikka sisällissota, niin ignorekas on kummallekin puolelle vihollinen, ja siten kai usein kohdeltukin.

Mitä puolueettomuus voisi olla?

Venäjän tilanteesta voisi syntyä samalla lailla vaikea kohdattava. Lyöty kansa, tai ainakin valtaa kunnioittava, mistä Putin on merkkinä. Sama jenkeissä. Hitlerille oli samaa tilausta. Kun jännitteestä nousee jokin tyranni, ja alkaa hyökkäillä ja oireilla, niin voiko sitä noin vain irroittaa kokonaisuudesta, jos ajattelee, että yhdessä on oltava, erilaisine menneisyyksineen, ja kohtaloineen.

Jos tällaista ajatusta tuo esiin, niin ei tosiaan vaikeaa kuvitella, miksi historia toistaa itseään. Syyllinen löytyy, ja poistetaan, jos onnistutaan. Paha ei tule korjatuksi. Höhläksi voi todeta, vastoin kaikkia sovinnaisuuksia.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #2 : ke 22.02.2017, 18:53:12 »

No. Tuli katsottua loppuun asti.

Lainaus
Keskitysleirien salattu totuus

(Night Will Fall, Britannia 2014) Keskitysleirien kauhuista koottiin keväällä 1945 Alfred Hitchcockin ja Sidney Bernsteinin voimin elokuva, jota ei koskaan esitetty. André Singerin dokumenttielokuva kertoo sen tarinan. (U)


Bernsteinin elokuva ei saanut paljoa julkisuutta. Juutalaissympatiat olisi nousseet liian vahvana, ja tilanne kertoi liiaksi siitä maailmasta, jossa silloin elettiin. Historian tapahtumat tällä hetkellä ovat kaukaisempi juttu, jolloin niitä voidaan tuoda esiin, ehkä inhimillisesti vaikuttavina tarinointa, kuten elokuvina.

Historiaan voidaan ottaa läheinen suhde, jos sisältönä on raskas materiaali, joka ei kerro liikaa nykytilanteesta, ja sen kyseenalaisuuksista. Voittajien historia tunnetaan Suomessa valkoisten osalta paljon kaunistellusti Mannerheimeineen, ja Venäjän Stalinia jne osataan kauhistella.

Usein kysytään, että miksi historiasta ei opita mitään. Parempi olisi kysyä, että miten kauan historian tapahtumilla voidaan selittää sitä, miksi nykyisyyden on syytä olla tietynlainen, ja miten historiaa voidaan käyttää siihen, että tietynlainen nykyisyys toteutuu laajasti.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #3 : to 20.04.2017, 08:12:52 »

Foorumilla on tittelit. Näiden olemassaolosta käytiin vääntöä joskus Näkkärillä. Että voikin olla joskus väännöt tähemmäs.

Tarkoitan oikeasti, että miten voikin erilainen huomioarvo kohdistua eri aikoina eri asioihin.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #4 : to 30.11.2017, 22:34:07 »

Itsenäisyys, 100 vuotta

Suomi on ollut mm idän ja lännen välissä. Oli joitain diiliä lännen kanssa Venäjän varalle. Toisaalta Venäjän pakottamana ajettiin Saksaa pois Suomen mantereelta, mistä ei seurannut Lännen tuomiota, kun ajettavana enemmänkin natsisaksa, ja toisaalta Suomi oli toimessa pienen pakon edestä.

Kekkonen puolestaan suojeli Suomea toimimalla neutraalina Venäjän suuntaan, vieden sen intressejä (huolia, tmv) pois täältä, länsimielisempien ihmetellessä toimia. Näin voi ajatella, historiaa tarkemmin penkomatta, kun kuuntelee Kekkosen selittelevää puhetta Suomessa, omasta politiikastaan.

Neutraalius tepsi, ja nykyään mottona on, että ei voisi olla puolueeton. Joko sillä puolella, tai tällä. Toisaalta J. W. Bush on pilkattu ihmisiä jakavista lausunnoista.

Entä jos puolueettomuus ei enää sittenkään ole mahdollista? On sitouduttu länteen erilaisin hankkein, ja jos länsi haluaa toimenpiteitä, ei niistä voi Suomi olla pois. Esimerkkinä EUn määräykset, Venäjää vastaan suunnatut talouspakotteet, ... ja lähdössä jopa omat luonnonvarat, ja erilainen leivänsyrjä.

Mennyttä politiikkaa voi ajatella itsenäisyyden ja puolueettomuuden hitaaksi alasajoksi. On enemmän suurtahoja ja niiden alaisuutta. Vaikea sanoa, mitä tästä tulisi ajatella.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #5 : ke 20.12.2017, 14:33:37 »

Historiaa erästä langanpäätä seuraten ...

Evert vs Navratilova Final - Australian Open 1981  https://www.youtube.com/watch?v=Tno1wq19Xxg

Martina Navratilova oli melkoinen paukku sen ajan tenniksessä. Päätyi USAn ja edusti tuota maata EMssa kisoissa. Erikoista, mutta Paavo Nurmikin päätyi jenkkeihin. Ja mm se romanialainen naistelinevoimistelijatähti, josta oli dokkari jokin aika sitten YLE Areenassa. Myös Linus Torvalds taitaa tätä nykyä olla Jenkeissä, tai ollut siellä pitkään.

Mistä on kyse?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #6 : la 06.01.2018, 18:21:09 »

Adolf Eichmann

Saksan liittotasavallan tiedustelupalvelu sai asiasta vihiä, mutta maan hallitus empi Eichmannin paljastamista, sillä se pelkäsi Eichmannin kertovan korkeiden virkamiesten ja poliitikkojen entisistä natsiyhteyksistä. Saksa kertoi kuitenkin tietonsa vuonna 1958 Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lle, mutta CIA ei reagoinut asiaan, eikä kumpikaan maa ilmoittanut asiasta Eichmannia etsiville israelilaisille.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf_Eichmann?


Melkoista lehmänkauppaa sillä, joka on sattunut narahtamaan. Ettei vaan kävisi yhtä köpelösti, kuin kanssakollegalle.

Kun Saddamiin, jne, kohdistetaan näitä ihmisoikeutta koskevia syytöksiä, niin järkevästi arveleva ei voi olla näkemättä jotain ristiriitaisuutta. Kuka milloinkin päätetään puhaltaa pelilaudalta, kun käy hankalaksi. Samaan päätyy myös erilaisia kansalaisryhmiä, tiettyjen muiden asioiden osalta, kuin että olisi kyseessä suora hengenpäästöjuttu.

Näin ajatellen oikeutta on, mutta kokonaisoikeudenmukaisuus objektiivisemmin on mitä sattu. Samalla on kyseessä jokin ehdottomuus toisaalta.

Erikoisinta näissä on se, että pahimmat jutut ovat tosi vahvoiksi tehtyjä tarinoita, ja vain ilmenneistä jutuista. Muu kokonaisuus unohtuu yksittäisyyden piiloon. On olemassa vaihtoehtolähteitä, joiden mukaan esim Gaddafi haluttiin oikeasti hiljentää. Näin joskus dokumentin hänestä, ja aika avoimen oloista kerrontaakin.

Onko diktaattorien vaimentaminen täysi välttämättömyys, ettei mitään hankalia asioita pääse tulemaan ilmi, jotta voidaan yhä olla tekevinään sitä kaikkea hyvää, jota maailma ehdottomasti kaipaa. Ja näihin talkoisiin tarvitaan jokaista ihmistä, ja jokaisen täyttä vastuuta.


Joskus hassutuksia miettiessä, ja niihin koituvana ihmisenä miettii, miten joku näitäkin juttuja voi katsella. Että on siinäkin käsittelijöitä, jotka eivät tiedä elämästä kovin paljon. Peräkammarityyppejä varmaan.

Työttömät ja poispudonneet eivät tosiaan ole tilanteidentasalla, kovin kattavasti, ja voivat elää hyvin kapeasti, sitä hetkeä, ja sen korostusta. Toisaalta vaatimusta on muuhunkin elämänhallintaan, tietyltä osin. Jos on antaa eväitä elämänhallintaan, ei näitä tosiaan heru, ellei ole roolissa, joka vaatii jotain työtä huonompiosaisten hyväksi.

Onko ylemmyydentunto aktiivitoimineen sitten yleensä kauttaaltaan ilmenevänä ilmiönä sitä, että pelin henki on sisäistetty, ja jos kerran itse on onnistunut pääsemään kuiville, siirtyy seuraavalle oikeustasolle. Miten oikeustason tulisi näkyä keskinäisyydessä, ja miten sitä tulisi osoittaa? Sama sisäistys saa paon ylemmälle tasolle, mutta samalla siihen sisältyy paine alas, oikeutetusti, ja oikeutus on vahvistettu sillä, että juttu vain on onnistunut, ja toimii, kuten on tullut ajateltua.

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 6832
  • Hai Sixteen!
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #7 : su 07.01.2018, 02:49:21 »

No. Tuli katsottua loppuun asti.

Lainaus
Keskitysleirien salattu totuus

(Night Will Fall, Britannia 2014) Keskitysleirien kauhuista koottiin keväällä 1945 Alfred Hitchcockin ja Sidney Bernsteinin voimin elokuva, jota ei koskaan esitetty. André Singerin dokumenttielokuva kertoo sen tarinan. (U)

Bernsteinin elokuva ei saanut paljoa julkisuutta. Juutalaissympatiat olisi nousseet liian vahvana, ja tilanne kertoi liiaksi siitä maailmasta, jossa silloin elettiin. Historian tapahtumat tällä hetkellä ovat kaukaisempi juttu, jolloin niitä voidaan tuoda esiin, ehkä inhimillisesti vaikuttavina tarinointa, kuten elokuvina.

Historiaan voidaan ottaa läheinen suhde, jos sisältönä on raskas materiaali, joka ei kerro liikaa nykytilanteesta, ja sen kyseenalaisuuksista. Voittajien historia tunnetaan Suomessa valkoisten osalta paljon kaunistellusti Mannerheimeineen, ja Venäjän Stalinia jne osataan kauhistella.

Usein kysytään, että miksi historiasta ei opita mitään. Parempi olisi kysyä, että miten kauan historian tapahtumilla voidaan selittää sitä, miksi nykyisyyden on syytä olla tietynlainen, ja miten historiaa voidaan käyttää siihen, että tietynlainen nykyisyys toteutuu laajasti.
Ruandan kansanmurha. Opittiinko, opitaanko mitään? Toisella mantereella tapahtui toisille, yhtä hyvin toisella planeetalla.
Suomen sisällissota tai jatkosota. Opittiinko mitään? Nykypolvelle sekin on kuin olisi tapahtunut toisella planeetalla.
Näyttelijät jotka sitä näytteli, sanoi että vasta silloin alkoivat päästä sen ja sen isoisän nahkoihin joka oli ollut  sodassa. Mutta 5 miljoonaa suomalaista ei voi panna metsiin näyttelemään rynkky olalla korvia huumaavien räjähdysten keskelle jotta sisästäisi sotahistoriamme.

Jos tulee liian lähelle emme uskalla katsoa. Jos kauas niin emme täysin samaistu koska "kuin toisella planeetalla".
Siis dilemma tai "suo siellä vetelä täällä"-tilanne historian opetuksen suhteen.
"Kannatan ehdottomasti maahanmuuton lisäämistä" - Esko Valtaoja, TS 4.8.2015

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #8 : ke 07.03.2018, 21:43:28 »

Historia tieteenä, tai tieteenkaltaisena

Historia on muuten jännä, että on viety tieteeksi, tai tieteen tapaiseksi. Kun näin, niin siitä tulisi olla jotain vastaavaa tarjota, ei käsitysten ja tulkintojen sekamelskaa, vaikka hyväksytäänkin, että ajastaan kuvat aiemmasta muuttuvat.

Erikoista ehkä, jos tarkemmin miettii. Miten voi jostakin olla yhtenäinen käsitys? Varmasti löytyy, jos arviointipohja on tietty, ja sopivan kapea. Siitä ei voi päätyä minne sattu. Kun sopivasti valkkaa nykyisestäkin esiin tietyt asiat, ei voi kuin todeta, minne valkattu vie, jos jotenkin tiivistyvä, eikä sojota minne sattu, ne valitut ainekset.

Mitäs muuta ihminen toisaalta muuta voisi hakeakkaan, kun on muulle sokea. Toki monet löytävät pienistäkin ohjureista jotain, eikä osa oikein mistään, ja sama vaihtelee samankin yksilön elinkaaren aikana, kun esim lapsen maailma on erilaisempi kuin aikuisen maailma, ja ne liittymät.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #9 : su 18.03.2018, 11:20:02 »

Konfliktiasetelmat kautta historian

Entä jos juutalaisuuteen liittyy sittenkin jotain sellaista, mikä ei soinnu kokonaisuuden kanssa, vaan aiheuttaa ristiriitaa, ja suurtakin? Natsi-saksan teot oli rajuja. Rajuutta vasten ei tule enää pohdintaan toinen puoli kokonaisuutta.

Juutalaisvaltion olemassaolo on vissiin vähän niin ja näin, jos odotukset ovat jotain selkeän rajua, sen puolesta. Jenkit tukee sitä paljon rahallisesti ja sotilaallisesti. Arabit ovat vähän altavastaajia, sen nykyteknologian käytttötason kanssa, jota israelilla on laittaa sotaan.

Yleensä dominoivan suhde alempaan on se, että jos kielteistä tapahtuu, niin vastaus dominoivan puolesta on tyrmäävän ylivoimainen, ja voimasuhdetta viestivä. Jos arabit tekevät jotain, ja Israel vastaa, on ihmistappioiden suhde jotain ehkä tyypillistä. Samoin jos jenkit pommittaa jotain öljyvaltiota. Vienamissa tuli selkeämmin takkiin jenkeillekin, tosin siinä meni koko maa samalla ihan toiseen uskoon, ja pommia tosiaan tuntui riittävän, kun oli sen arvoinen tapa rakentaa tilannetta.

Vaikka voittajatahon vastaus ei olisi aina niin selkeä, kuten köyhien ja rikkaiden tapauksissa, jolloin isot veronkierrot ja muu hämärä ei saa aikaan joskus kuin jopa ihailua, niin tulitikkuaskin varastamisesta voi päätyä hirteen, jos vain sopivat olosuhteet. Käytännössä kun kuolemantuomiota ei ole, niin räikeyksiä ei voi ilmetä samalla tapaa. On ehkä yhtä massiivista, mutta hienovaraisemmin. Puhutaan rakenteellisemmista vastauksista ongelmien aiheuttajiin.

Joskus miettinyt, millaisia ovat maailman kriisit. Suomen sisällissota oli eräänlainen. Jenkeissä orjasota. Maailmansodatkin jotain altavastaajan sotia. Populisteiksi on syytetty, tai milloin mikäkin selitys, ja tosiaan se, että vastapuolen tilanteen objektiivisempikin tarkastelu pyritään minimoimaan, puhumattakaan, että olisi kovin selkeää pyrkimystä ymmärtää.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #10 : su 01.04.2018, 18:49:56 »

Yli 30 veteraania avaa viimein suunsa jatkosodan verilöylystä: Pakokauhua, seonneita päälliköitä eikä tietoakaan organisoidusta puolustuksesta

https://yle.fi/uutiset/3-9816288

Ne, jotka jäivät odottamaan vetäytymiskäskyä, ovat nyt siellä Valkeasaaren hiesumaassa kuolleina.

Esiin nousee esimerkiksi tapaus, jossa sotilaille oli annettu lupa surmata neuvostoliittolaisia sotavankeja sen jälkeen, kun neuvostoliittolaiset olivat ensin aiheuttaneet pahat tappiot suomalaisille.

Tuon suuntaista voi arvella, kun kuuli nuorempana ukkoni kertomia sodasta. Kertoi paljon asioita, mutta ei tiettyjä, vaikka myönsi jollain tapaa EM raakuutta. Kahdesti haavoittui sodassa.


Veteraanien mukaan upseerit suhtautuivat miehistöön ylimielisesti.

Veteraanien kertomuksissa kontrolli loistaa poissaolollaan. Hengissä säilyneet sotilaat kertovat paniikista, pakokauhusta ja kaaoksesta, jonka keskellä kukaan ei ottanut vastuuta.

Saman voi ennustaa, intin kävijänä. Johtajuutta tuodaan, ja niitä leikkejä. Vähänkään perstuntumallisemmalle jää mielikuva siitä, että ei uskomista tiukan paikan tullen toimintaan, sodan aikana. Jos kunnon toimintatiimejä ei ole, joustavana ja tolkullisena, jonkin ihme esteellisyyden takia, niin ei luottamista toimujuuteen, ja mukanaoloon.

Irrallisista joukoista, ja "yhteisöistä" jää sama mielikuva myös rauhan aikana. Jos ei ole tuntumaa, ja juuria löydettävissä, niin samaa höpsöilyä on odotettavissa. Myös tulosta tekevän yrityksen tapauksessa voi ilmetä tätä, kun motivaatiotaustaa ei keinotekoisena saa oikein luontevaksi, joka sytyttää ihmisen resurssit käyttöön.

Piiska yksinomaisena on kehnoa politiikkaa, samoin palkkiot, ja se, mikä korvataan luonnollisella osallisuudella. Osallisuudesta puhutaan paljon, tosin usein jää välittömästi epäilys jostain hämärästä, kun kellä voisi olla tarjota jotain luonnollista mukanaoloa? Alustavaa skepsismiä tässä. Joka on elänyt kurjuutta enemmän, jotenkin oikeasti, ei luota mihin sattu, kivalta ja vakuuttamaan pyrkivältä, ja syystä.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3592
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #11 : pe 04.05.2018, 13:12:26 »
Ajauduin sattumalta katsomaan Youtube-videota, jossa vaihtoehtoista historiaa opettava Erkki Hautamäki esitteli näkemyksiään. Hänen näkemyksenä on ilmeisesti arvovaltaiselta taholta tuomittu huuhaaksi, mutta omalla tavallaan mielenkiintoisia ne silti olivat. Yksi hänen pääväitteistään oli se, että Mannerheim painosti Suomen hallitusta nopeaan rauhantekoon Neuvostoliiton kanssa saatuaan Saksasta kirjeen, joka sisälsi tietoa Englannin ja Neuvostoliiton 15.10.1939 tekemästä salaisesta sopimuksesta. Virallisesti tuollaisen sopimuksen olemassaolo kiistetään, eikä Hautamäkikään pysty esittämään kuin välillisiä todisteita, että sellainen olisi ollut olemassa. Seuraavassa joitakin keskeisiä Hautamäen teemoja.

http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=662&author=10

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #12 : to 10.05.2018, 20:09:51 »

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ky%C3%B6sti_Kallio

Toukokuun alussa 1918 Kyösti Kallio palasi Nivalaan. Hän piti Nivalan kirkossa 5. toukokuuta niin sanotun sovinnonpuheen, jossa hän toivoi, ettei Suomessa olisi jatkossa enää punaisia eikä valkoisia, vaan suomalaisia. Puhetta pidetään yhtenä parhaimmista puheista Suomen historiassa siitäkin huolimatta, ettei alkuperäistekstiä ole löytynyt eikä sitä välttämättä ole kirjoitetussa muodossa koskaan ollutkaan.

Maalaisliittolaisena Kallio vastusti puolueensa linjan mukaisesti monarkismia ja 17. elokuuta 1918 erosi suomettarelaisen Juho Kusti Paasikiven johtamasta senaatista, joka pyrki Suomen muuttamiseen kuningaskunnaksi Ruotsin vallan aikaisten perustuslaeiksi katsottavien lakien, Kustaa III:n aikaisen vuoden 1772 hallitusmuodon sekä vuonna 1789 annetun Yhdistys- ja vakuuskirjan perusteella sekä tekemään hesseniläisestä prinssistä, Friedrich Karlista Suomen kuninkaan. Suomi oli julistettu itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917 tasavaltalaisin muodoin, minkä mukaan korkeinta valtaa käytti eduskunta.


Sittemmin olivat saksalaiset valkoisten apuna. Monarkian kannattajiin kuului näköjään myös Mannerheim: http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/kyosti-kallion-sanat-ravistelivat-kansaa/310601/

"Monarkistit edustivat systemaattisesti jyrkkää linjaa, jonka kannalla oli hyvin selvästi Mannerheim ja senaatin oikeistolainen puoli. He olivat sitä mieltä, että on rakennettava järjestelmä, joka estää tapahtuneen uusiutumisen siten, etteivät punaiset uskalla enää yrittää. Tasavaltalainen puoli oli sitä mieltä, että on luotava järjestelmä, joka vie motivaation uusiutumiselta", Hokkanen näkee.

Miten Kallion julistama sanoma on muuttunut teoiksi? Onko syntynyt maa, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia? Edelleen jatkuvasta keskustelusta päätellen eheytyminen on yhä kesken.

"Vanha osapuolijako elää vielä yllättävästikin joissakin piireissä", Kari Hokkanen valittelee.



Tapaus tuli esiin hiljattain Niinistönkin puheessa, kuulemma. Sovinnonpuheita. Miksi, kun Suomi on taas kahtiajakautunutta paljolti, ja koko Maailma jopa?

Tulee mieleen anteeksipyynnöt, tai siis unohtamiskehoitus. Ei kaivella niitä. Tärkeää on yhtenäisyys.

Ei vakuutta, jos käytäntö puhuu toista. En itse osaa päätellä muuta, sen tiedon perusteella, jota olemassa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #13 : la 12.05.2018, 10:24:05 »

Trendikäs asuinalue oli sisällissodassa raaka keskitysleiri, jossa teloitettiin jopa 2 000 vankia – miltä siellä tuntuu asua nyt?

– Mutta nyt on uusi aika ja on ajateltava tulevaisuutta. Minusta on kyllä hyvä, että menneisyyttä pöyhitään. Nyt voimme olla kiitollisia, kuinka hyvin asiat meillä ovat.

https://yle.fi/uutiset/3-10199704


Entäs se kansojen viisaus, että jos haluaa rauhaa, on valmistauduttuva sotaan?

Tulisiko maiden sisällä olevia ajatellen olla myös jotain puolustusmahdollisuutta? Voiko olla esim aitoa oppositiota, joka on edustettuna vain hallituksessa, ja muualla sitä ei ilmene, muilla tasoilla.

Herättävä kysymys edelliseen liittyen olisi vaikka se, että tulisiko oppositio aseistaa, jotta sillä olisi aitoa mahdollisuutta johonkin tasavertaisuuteen? Vaihtoehtoinen kysymys on, että tulisiko oppositiolla vastakkaisen tahon tehdä aseintariisuntaa siten, ettei esim edellämainittua tarvitsisi tehdä?

Mitä on aitoa vaikuttaminen, jotta saavutetaan hyviä asioita itselle ja samalla muille, etteivät nuo ole poissulkevia asioita?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #14 : la 19.05.2018, 09:54:32 »

https://www.natgeotv.com/fi/ohjelmat/natgeo/hitler-nuoret

Symppis-setä, toisaalta, jos ei näkisi kokonaisena, tai ei tarvitsisi kohdata joka rintamilla.

Osaavatko ihmiset samaistua tällaiseen. Jo kauan olen pitänyt varsin sympaattisina mm sotalauluja, joissa isänmaanhengessä lähdetään rintamille. Näitä on. Laulut joskus tiivistää asioita, vaikkei haluttaisi.

Viesti voi vaikuttaa provolta, mutta sitä voi mietiskellä vaikka tämän valossa:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005685633.htmlMikään puolue ei aja kaikkien hyvinvointia.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #15 : ti 22.05.2018, 18:56:42 »

Ihantalan ihme

https://areena.yle.fi/1-727203


Ihme oli, ja ihmeillä on tapana olla ihmeitä sen vuoksi, että tapahtuvat harvoin. Ihmeisiin taidetaan silti luottaa. Ihmeen takana oli tällä kertaa Risto Ryti, ja kiva sopimus Hitlerille, jotta aseapua tuli. Kunnon panssarinykkejä, joita ilman Suomi olisi jäänyt hyökkäävälle, itänaapurille.

Mikäs on seuraava ihme, jos idästä vaan puskee tuuli, tuulimyllyn kaltaisena? Riittääkö ihmeet, ja ihmeisiin uskominen?

Mieluummin näkisin niin, ettei Rytejä tarvittaisi, kun niiden varaan ei kuitenkaan voi pitemmällä aikavälillä perustaa. Kulttuureistakin tiedetään, että elinvoimaisuus perustuu pitkään ja laajahkoon vakauteen. Extreme ja selviytyminen keinona ei kuulosta järjestelyltä. Pelejä ei voi pelata loputtomiin. Tämä voi olla muuttunut, eikä Suomen nujertaminen tässä olisi merkannut sen enempää lopullisempaa.

Maailmantilanne sinällään ei kiinnosta, isona, liian abstraktina, ainakaan kovin suoraan, jotenkin silti. Joka päivä se kuitenkin kutsuu asialleen. Siinä mielessä mietityttää, että missä olla mukana. Jokainen ihminen merkkaa tässä, myönsipä tai ei. Eikä sodat ole kuin yksi rintamajuttu.

Sankaritarinat ovat toki muuten kivoja. Tällaisista kun rakentaa isänmaallisuuden, niin tietää kyllä, että vastuu on takana. Ennen taisi toimia. Millä keinoin nyt toimisi?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #16 : ti 22.05.2018, 19:07:37 »

Stalinia joskus ihmetellään, ja Hitleriä, jne. Kuitenkin vain näillä on sellainen kyky jatkaa siellä, missä muilla ei ole asiaa. Kyky on hyvä myöntää, tilanteisiin nähden, koska harvasta on tuohon, noissa tilanteissa. Muita kun ei yksinkertaisesti ole menestyvinä samalla tapaa.

Muuten tilanteet luovat tarpeet ja suoriutujat. Kuka lopulta hoitelee rakennetun kanssa menemisen, niin aika sama. Aina on löytynyt joku aikaansa sopiva. Vähän kuin sanotaan Suomen presidentistä, että aina on aikaansa istuva.

Linkola näkee nykymenoa pienestä. Näin tekee luonnon kanssa läheisesti olevat. Alkuasukashuumoria on jonkin verran säilynyt, länsimaisista ihmisistä. Tämä on tässä se isoin pointti. Toki oli aikoinaan atsteekki-imperiumi, jne, ja tätä ihmisyys on varmaan, kun on luonnonvarat, millä mällätä. Hulluiluksi asiat menee, kun ei ole normaalia niukkuuden kanssa tappelemista.

Linkolan tyylinen asketismi pureutuisi nopeasti nykyelämän järjestelyihin kauttaaltaan. Syytä olisi, tosin maalaisjärkeä käyttäen. Linkola on minusta ok, mutta omalla tavallaan asialla liikaa raskautettu. Oman osansa tehnyt, kaikesta kielteiseksi nostattavasta huolimatta.

Luonnonsuojeluun liittymätön

Ihmisten vaiheissa tuntuu jotenkin linkkaantuvan erilaiset katastrofityypit. Perusteena jotain yhteistä. Onkohan koskaan koottu miten selkeästi?

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 14933
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #17 : ke 23.05.2018, 00:39:52 »
Juha, Linkolalla on ideaa toki. Ihmisvastaisuus Linkolassa tökkii. Hänkin vetää aatteensä överiksi, ei tajua pysäyttää sitä.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3592
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #18 : ti 14.08.2018, 21:57:49 »
Seuraavaksi vähän jossittelua.

Erityisesti vasemmistolaiset ovat jälkeenpäin arvostelleet valtiovallan toimia vuoden 1918 sodan aikana ja sen jälkeen sekä toisessa maailmansodassa, jossa Suomi taisteli ensiksi yksin Neuvostoliittoa vastaan ja myöhemmin uudestaan ollen tällöin samalla puolella kuin Saksa. Olisiko sodat tai ainakin osa niistä voitu välttää toisenlaisella politiikalla? Millaista sen olisi pitänyt olla?

Miten valtion johdon olisi pitänyt toimia edellä mainittuina ajankohtina, ja olisiko se voinut toimia toisin? Mitkä olivat pahimmat virheet, ja mistä ne mahdollisesti johtuivat?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9911
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #19 : ti 14.08.2018, 23:46:11 »
Juha, Linkolalla on ideaa toki. Ihmisvastaisuus Linkolassa tökkii. Hänkin vetää aatteensä överiksi, ei tajua pysäyttää sitä.

Tarkemmin ottaen Linkola taitaa kieltää ihmisen, tosin onneksi vain rationaalisella tasolla, ei kokonaisvaltaisemmin, vaikka toteuttaminen vaatisi kokonaisempaa otetta, josta sitten vielä jaksaa haikailla. Hassu juttu.

Jos ihmisellä olisi vain se rationaalinen puoli, eikä inhimillistä puolta, siis eläimellistä villeyttä, ei ihmistä olisi olemassa minkäänlaisena. Linkolalla voi kokonaisuus sotia jonkin verran järjen oikaisuratoja vastaan. Toivottavasti ei saa tähän kovin välitöntä apua, vaan jaksaa sinnitellä raasteessa, jonka jokin tietoisuus tarjoilee hänelle.

Linkolan vastapuoli täydellisempänä ei sekään ole kovin kivaa koettavaa, järjelliselle.