Kirjoittaja Aihe: Historian läpikäyminen  (Luettu 1536 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707
Historian läpikäyminen
« : pe 10.02.2017, 17:46:16 »

Historian läpikäyminen

Taas jokin ajatelmatyyppinen: http://jatkumo.net/index.php?topic=14.msg120874#msg120874

Miten paljon ihmisen tulee kerätä tietoa ja päätelmiä ympäristöstä ja menneestä,
kun tieto ja päätelmät ovat kuitenkin sidottu siihen kehitysvaiheeseen,
joka edustaa keskeneräisyyttä,
eikä ne päätelmät enää tuntuisi erityisemmin arvokkaalta,
jos hetken tilanne olisi jotain kasvaneempaa?

Historiaa katsotaan melkein aina,
ja vallitsevaiston kannalta aina: syyttävästi, ylempää, voittajan silmin,...,
jolloin muutosta ei voi odottaa siltä taholta,
vaan muualta (X),
sillä syyttäminen ja katseen kohdistaminen muuhun on keino olla tekemättä muutosta itsessä,
ja jäädä kestäväksi siinä tarkastelussa,
jossa voi jotenkin jäädä hyväksi luotavaan osaan.

Historia opettaa muuttamaan vain itsekriittistä, tosin osa havainnoista itsestä, muista ja kokonaisuudesta voi olla mm asioista perille pääsemistä. Silti itselle jää aina tietoisesti haettu osa, tai huomaamatta tuleva sijoittuminen siihen näkemykseen, jonka on saanut menneestä kaivettua.

Uhriutuva sijoittautuminen ei ole itsensä herruutta, vaan selittelyä, jossa oikeutus toimijana jää itselle, ja odottavat katseet kohdistuu muihin. Itsensä herruus puolestaan on vaatimusten ja odottavien katseiden kohdistamista itseen kokonaisuudessa, ja kokonaisuuteen, jolloin lopputulos on, että vaatimuksia jää itselle ja muille, vaihdellen tilanteista.

On nähtävästi niin, että olipa syy mikä tahansa, niin jos syyllisyys tiivistetään vain tiettyyn suuntaan, tapahtuu jotain väärää. Mikä on ollut oma osuus siinä, että jatkoksi on tullut jotain? Eikö omaa osuutta ole ollut merkittävänä? Olisiko sitä voinut olla? Jos jotain menee selkeästi itseä ajatellen pieleen, niin mitä tulisi tehdä jatkossa, ettei tilanne toistuisi?

Historiasta oppiminen lähtisi vain siitä, että myöntää itsensä vaikuttajana, ja pyrkii siihen jatkossa, mikäli vaikuttajuutta ei ole ollut riittävästi. Asioista täytyy nähtävästi olla perillä. Tapahtunut on toteutetun olemistavan kuva, ja olemistavasta välittämättäjättäminen on jotain, jossa ei itseä katsota peilistä.

Historia, kelailu, katsaukset, meta, ... ovat helposti tärviöllä, ja syynä taitaa olla tosiaan taipumus pyrkiä tulkitsemaan asioita itsensä kannalta kivan oloisesti. Toisaalta siitä voi hyvin lähteä, sillä tuleepahan asioita järjestykseen, jos ovat hullunkurisesti käsittäytyneitä.

Osa historiankerronnasta voi olla sitä, että oma sijoittautuminen suhteessa kerrontaan on jotain, mikä voi omaa kasvuvaihetta ajatellen olla alisuoriutumista. Alisuoriutuva tarinankerronta on selittelyä. Liikaa itseltä vaativa tarinankerronta on muiden osuutta vievää, oman toimijuuden korostamista.

Historiankerronta on vaikeaa, joten ehkä siinä tulisi olla enemmän lähinnä peiliin katsoja, ja peilin tarjoaja. Ei sen ihmeempiä odotuksia, jotta jokainen voisi nähdä itsensä vasten todellisuutta mahdollisimman paljon oikeaa kuvaa saaden.


(Muokattu linkkiä)
« Viimeksi muokattu: pe 10.02.2017, 18:16:56 kirjoittanut Juha »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #1 : ke 22.02.2017, 18:07:48 »

Puolueettomuus

Natsidokumentti: http://areena.yle.fi/1-2507974

Järkyttävää, jos ei noin etäistä, kaikesta huolimatta. Järkyttyä voi kärsimyksen näkemisen vivahteistakin, ja brutaaliuksien laaja esittäminen on ehkä jotain, mihin ei enää oikein reagoi samalla tapaa. En tiedä miten muilla.

Ehkä näitä historian juttuja ei tulisi kauheasti esittää, tai vaikea sanoa tapaa, jolla se tulisi tehdä. Tulee nimittäin väistämättä mieleen barbaarimeiningin toinen puoli. Kun vastatusten on isot voimat nostettuina, niin ei tunnu kovin terveeltä.

Inhimillistä voi olla reagointi laajan kielteisesti näihin. Usein osaa olla pois vastakkainasettelijoiden kahinoista. Isommissa asetteluissa voi olla vaikeampi. Varmaan syytä tehdä ignoret, tosin jos käytännössä on päällä vaikka sisällissota, niin ignorekas on kummallekin puolelle vihollinen, ja siten kai usein kohdeltukin.

Mitä puolueettomuus voisi olla?

Venäjän tilanteesta voisi syntyä samalla lailla vaikea kohdattava. Lyöty kansa, tai ainakin valtaa kunnioittava, mistä Putin on merkkinä. Sama jenkeissä. Hitlerille oli samaa tilausta. Kun jännitteestä nousee jokin tyranni, ja alkaa hyökkäillä ja oireilla, niin voiko sitä noin vain irroittaa kokonaisuudesta, jos ajattelee, että yhdessä on oltava, erilaisine menneisyyksineen, ja kohtaloineen.

Jos tällaista ajatusta tuo esiin, niin ei tosiaan vaikeaa kuvitella, miksi historia toistaa itseään. Syyllinen löytyy, ja poistetaan, jos onnistutaan. Paha ei tule korjatuksi. Höhläksi voi todeta, vastoin kaikkia sovinnaisuuksia.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #2 : ke 22.02.2017, 18:53:12 »

No. Tuli katsottua loppuun asti.

Lainaus
Keskitysleirien salattu totuus

(Night Will Fall, Britannia 2014) Keskitysleirien kauhuista koottiin keväällä 1945 Alfred Hitchcockin ja Sidney Bernsteinin voimin elokuva, jota ei koskaan esitetty. André Singerin dokumenttielokuva kertoo sen tarinan. (U)


Bernsteinin elokuva ei saanut paljoa julkisuutta. Juutalaissympatiat olisi nousseet liian vahvana, ja tilanne kertoi liiaksi siitä maailmasta, jossa silloin elettiin. Historian tapahtumat tällä hetkellä ovat kaukaisempi juttu, jolloin niitä voidaan tuoda esiin, ehkä inhimillisesti vaikuttavina tarinointa, kuten elokuvina.

Historiaan voidaan ottaa läheinen suhde, jos sisältönä on raskas materiaali, joka ei kerro liikaa nykytilanteesta, ja sen kyseenalaisuuksista. Voittajien historia tunnetaan Suomessa valkoisten osalta paljon kaunistellusti Mannerheimeineen, ja Venäjän Stalinia jne osataan kauhistella.

Usein kysytään, että miksi historiasta ei opita mitään. Parempi olisi kysyä, että miten kauan historian tapahtumilla voidaan selittää sitä, miksi nykyisyyden on syytä olla tietynlainen, ja miten historiaa voidaan käyttää siihen, että tietynlainen nykyisyys toteutuu laajasti.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #3 : to 20.04.2017, 08:12:52 »

Foorumilla on tittelit. Näiden olemassaolosta käytiin vääntöä joskus Näkkärillä. Että voikin olla joskus väännöt tähemmäs.

Tarkoitan oikeasti, että miten voikin erilainen huomioarvo kohdistua eri aikoina eri asioihin.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #4 : to 30.11.2017, 22:34:07 »

Itsenäisyys, 100 vuotta

Suomi on ollut mm idän ja lännen välissä. Oli joitain diiliä lännen kanssa Venäjän varalle. Toisaalta Venäjän pakottamana ajettiin Saksaa pois Suomen mantereelta, mistä ei seurannut Lännen tuomiota, kun ajettavana enemmänkin natsisaksa, ja toisaalta Suomi oli toimessa pienen pakon edestä.

Kekkonen puolestaan suojeli Suomea toimimalla neutraalina Venäjän suuntaan, vieden sen intressejä (huolia, tmv) pois täältä, länsimielisempien ihmetellessä toimia. Näin voi ajatella, historiaa tarkemmin penkomatta, kun kuuntelee Kekkosen selittelevää puhetta Suomessa, omasta politiikastaan.

Neutraalius tepsi, ja nykyään mottona on, että ei voisi olla puolueeton. Joko sillä puolella, tai tällä. Toisaalta J. W. Bush on pilkattu ihmisiä jakavista lausunnoista.

Entä jos puolueettomuus ei enää sittenkään ole mahdollista? On sitouduttu länteen erilaisin hankkein, ja jos länsi haluaa toimenpiteitä, ei niistä voi Suomi olla pois. Esimerkkinä EUn määräykset, Venäjää vastaan suunnatut talouspakotteet, ... ja lähdössä jopa omat luonnonvarat, ja erilainen leivänsyrjä.

Mennyttä politiikkaa voi ajatella itsenäisyyden ja puolueettomuuden hitaaksi alasajoksi. On enemmän suurtahoja ja niiden alaisuutta. Vaikea sanoa, mitä tästä tulisi ajatella.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #5 : ke 20.12.2017, 14:33:37 »

Historiaa erästä langanpäätä seuraten ...

Evert vs Navratilova Final - Australian Open 1981  https://www.youtube.com/watch?v=Tno1wq19Xxg

Martina Navratilova oli melkoinen paukku sen ajan tenniksessä. Päätyi USAn ja edusti tuota maata EMssa kisoissa. Erikoista, mutta Paavo Nurmikin päätyi jenkkeihin. Ja mm se romanialainen naistelinevoimistelijatähti, josta oli dokkari jokin aika sitten YLE Areenassa. Myös Linus Torvalds taitaa tätä nykyä olla Jenkeissä, tai ollut siellä pitkään.

Mistä on kyse?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #6 : la 06.01.2018, 18:21:09 »

Adolf Eichmann

Saksan liittotasavallan tiedustelupalvelu sai asiasta vihiä, mutta maan hallitus empi Eichmannin paljastamista, sillä se pelkäsi Eichmannin kertovan korkeiden virkamiesten ja poliitikkojen entisistä natsiyhteyksistä. Saksa kertoi kuitenkin tietonsa vuonna 1958 Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lle, mutta CIA ei reagoinut asiaan, eikä kumpikaan maa ilmoittanut asiasta Eichmannia etsiville israelilaisille.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf_Eichmann?


Melkoista lehmänkauppaa sillä, joka on sattunut narahtamaan. Ettei vaan kävisi yhtä köpelösti, kuin kanssakollegalle.

Kun Saddamiin, jne, kohdistetaan näitä ihmisoikeutta koskevia syytöksiä, niin järkevästi arveleva ei voi olla näkemättä jotain ristiriitaisuutta. Kuka milloinkin päätetään puhaltaa pelilaudalta, kun käy hankalaksi. Samaan päätyy myös erilaisia kansalaisryhmiä, tiettyjen muiden asioiden osalta, kuin että olisi kyseessä suora hengenpäästöjuttu.

Näin ajatellen oikeutta on, mutta kokonaisoikeudenmukaisuus objektiivisemmin on mitä sattu. Samalla on kyseessä jokin ehdottomuus toisaalta.

Erikoisinta näissä on se, että pahimmat jutut ovat tosi vahvoiksi tehtyjä tarinoita, ja vain ilmenneistä jutuista. Muu kokonaisuus unohtuu yksittäisyyden piiloon. On olemassa vaihtoehtolähteitä, joiden mukaan esim Gaddafi haluttiin oikeasti hiljentää. Näin joskus dokumentin hänestä, ja aika avoimen oloista kerrontaakin.

Onko diktaattorien vaimentaminen täysi välttämättömyys, ettei mitään hankalia asioita pääse tulemaan ilmi, jotta voidaan yhä olla tekevinään sitä kaikkea hyvää, jota maailma ehdottomasti kaipaa. Ja näihin talkoisiin tarvitaan jokaista ihmistä, ja jokaisen täyttä vastuuta.


Joskus hassutuksia miettiessä, ja niihin koituvana ihmisenä miettii, miten joku näitäkin juttuja voi katsella. Että on siinäkin käsittelijöitä, jotka eivät tiedä elämästä kovin paljon. Peräkammarityyppejä varmaan.

Työttömät ja poispudonneet eivät tosiaan ole tilanteidentasalla, kovin kattavasti, ja voivat elää hyvin kapeasti, sitä hetkeä, ja sen korostusta. Toisaalta vaatimusta on muuhunkin elämänhallintaan, tietyltä osin. Jos on antaa eväitä elämänhallintaan, ei näitä tosiaan heru, ellei ole roolissa, joka vaatii jotain työtä huonompiosaisten hyväksi.

Onko ylemmyydentunto aktiivitoimineen sitten yleensä kauttaaltaan ilmenevänä ilmiönä sitä, että pelin henki on sisäistetty, ja jos kerran itse on onnistunut pääsemään kuiville, siirtyy seuraavalle oikeustasolle. Miten oikeustason tulisi näkyä keskinäisyydessä, ja miten sitä tulisi osoittaa? Sama sisäistys saa paon ylemmälle tasolle, mutta samalla siihen sisältyy paine alas, oikeutetusti, ja oikeutus on vahvistettu sillä, että juttu vain on onnistunut, ja toimii, kuten on tullut ajateltua.

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 6030
  • Hai Sixteen!
Vs: Historian läpikäyminen
« Vastaus #7 : su 07.01.2018, 02:49:21 »

No. Tuli katsottua loppuun asti.

Lainaus
Keskitysleirien salattu totuus

(Night Will Fall, Britannia 2014) Keskitysleirien kauhuista koottiin keväällä 1945 Alfred Hitchcockin ja Sidney Bernsteinin voimin elokuva, jota ei koskaan esitetty. André Singerin dokumenttielokuva kertoo sen tarinan. (U)

Bernsteinin elokuva ei saanut paljoa julkisuutta. Juutalaissympatiat olisi nousseet liian vahvana, ja tilanne kertoi liiaksi siitä maailmasta, jossa silloin elettiin. Historian tapahtumat tällä hetkellä ovat kaukaisempi juttu, jolloin niitä voidaan tuoda esiin, ehkä inhimillisesti vaikuttavina tarinointa, kuten elokuvina.

Historiaan voidaan ottaa läheinen suhde, jos sisältönä on raskas materiaali, joka ei kerro liikaa nykytilanteesta, ja sen kyseenalaisuuksista. Voittajien historia tunnetaan Suomessa valkoisten osalta paljon kaunistellusti Mannerheimeineen, ja Venäjän Stalinia jne osataan kauhistella.

Usein kysytään, että miksi historiasta ei opita mitään. Parempi olisi kysyä, että miten kauan historian tapahtumilla voidaan selittää sitä, miksi nykyisyyden on syytä olla tietynlainen, ja miten historiaa voidaan käyttää siihen, että tietynlainen nykyisyys toteutuu laajasti.
Ruandan kansanmurha. Opittiinko, opitaanko mitään? Toisella mantereella tapahtui toisille, yhtä hyvin toisella planeetalla.
Suomen sisällissota tai jatkosota. Opittiinko mitään? Nykypolvelle sekin on kuin olisi tapahtunut toisella planeetalla.
Näyttelijät jotka sitä näytteli, sanoi että vasta silloin alkoivat päästä sen ja sen isoisän nahkoihin joka oli ollut  sodassa. Mutta 5 miljoonaa suomalaista ei voi panna metsiin näyttelemään rynkky olalla korvia huumaavien räjähdysten keskelle jotta sisästäisi sotahistoriamme.

Jos tulee liian lähelle emme uskalla katsoa. Jos kauas niin emme täysin samaistu koska "kuin toisella planeetalla".
Siis dilemma tai "suo siellä vetelä täällä"-tilanne historian opetuksen suhteen.
Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden, paperittomien, piilottelu ei ole laitonta.
   - presidentti Sauli Niinistö 13.12.2017