Muu maailma

[Juha]

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/perfektionistilla-kaikki-aina-oikein-mutta-paha-olla

Täydellisyys yrittää suojata mitättömyydeltä


Höpsis. Voi olla noin, muttei välttämättä.

Ihminen voi kokea täydellisyydenhalua ilman, että hänellä on mitättömyydentunteita. Toisaalta mitättömyydentunteita voi olla, ja täydellisyydenhalua, mutta ne eivät liity suoranaisesti toisiinsa.

Täydellisyydenhalua voi olla vaikka sen takia, ettei halua tehdä turhaa sotkua. Joskus täydellisempää ei tarvita, mutta fiksu ja laista ymmärtää, että jos jotain rakennetaan jonkin varaan, niin sen varaan rakennetun tulee kestää, ellei sitten ole valmistautunut siihen, että jatko voi romahtaa. Varsin yksinkertaista logiikkaa, joka ei pitäisi olla avaruustiedettä.

Täydellisyydenhalu on toki eri juttu, mutta jos jotain on välttämätöntä tehdä vankaksi, on se halu samalla aika pakollista, ellei sitten tee selkeämmin väliaikaista, tai todennäköisimmin ihan pelkkää sotkua, jotta pärjää jotenkin eri vaiheissa ja hetkissä.

[Juha]

Ihminen, joka ymmärtää täydellisyyden arvon tietyissä asioissa hyväksi pyrkimykseksi, voi pyrkiä täydellisempiin suorituksiin kauttaaltaan, sekä myös tietoisiin rimanalituksiin kun voisi helposti saada parempaa ja osuvampaa, tosin motivivaatio näissä "hulluuksissa" voi olla ihan se, että voi yrittää löytää niitä kykyjä, joita joskus voidaan tarvita oikeasti.

[ROOSTER]

Ihminen, joka ymmärtää täydellisyyden arvon tietyissä asioissa hyväksi pyrkimykseksi, voi pyrkiä täydellisempiin suorituksiin kauttaaltaan, sekä myös tietoisiin rimanalituksiin kun voisi helposti saada parempaa ja osuvampaa, tosin motivivaatio näissä "hulluuksissa" voi olla ihan se, että voi yrittää löytää niitä kykyjä, joita joskus voidaan tarvita oikeasti.

On hyväksyttävää, ja joskus tavoiteltavaakin, olla perfektionisti, jossain asioissa. Ihmiset jotka pyrkivät täydellisyyteen kaikissa asioissa ovat mielenvikaisia tai varmasti tulevat sellaisiksi.

Jos on pakkomielteitä, niitä pitää yrittää rajoittaa tiettyihin asioihin, tilanteisiin tai tilaan.

78

[Juha]

Igor Stravinski:  Lahjakkaat lainaavat, mutta nerot varastavat.

Taisi olla Cocteausta oleva doku, jossa oli tuo ajatelma. https://fi.wikipedia.org/wiki/Jean_Cocteau. On Areenassa.


Jiddu Krishnamurti (1895-1986) oli ainutlaatuinen hahmo 1900-luvun filosofiassa. Hän ei edustanut mitään uskontoa, lahkoa tai isänmaata eikä hän kannattanut mitään poliittista tai ideologista koulukuntaa. Sen sijaan hän väitti, että juuri nuo erottavatkin meidät toisistamme, että juuri niistä johtuvat niin ihmisten väliset kuin yhteiskunnallisetkin konfliktit, kaikkialla läsnäolevat hajoamisen tunteet sekä viime kädessä koettelemuksista hirvittävin: sota.

http://collapsepromotions.blogspot.fi/2016/02/ei-ole-muuta-auktoriteettia-kuin-sina.html


Jiddu on ollut suosikkini jo siitä lähtien kun tutustuin häneen. Paljoa en ole kuitenkaan osannut paneutua hänen maailmaan.

Minusta nuo kaksi ulkomaailmasta tuotua ihmistä puhuvat samasta, tai heidän puheensa voidaan liittää yhteen. Jos ihminen ei pidä etäisyyksiä muihin, tai erilaisiin asioihin, hän ottaa sopivaa suoraan. Pensador puhui samasta moneen kertaan, vaikka joskus toi joitain nimiä esiin.

Oikeasti kulttuurinen evoluutio ei tapahdu tehokkaimmin lainaamalla, tai viittailemalla, vaan siitä tulee yhtä sekasotkua. On hyvin epäyhteisöllistä, ja epäinhimillistä tuoda materiaalia, jota ei saa ottaa suoraan omaan käyttöön jos näin kokee, ja luontevuutta ei sitäpaitsi voi oikein vastustaakkaan, sulkematta itseä maailmalta.  Ilmeneviin tuotoksiin tulisi jotenkin viitata, jolloin sitä ei voi saada haltuun, integroituna siten, että siitä tulisi osa toimijan käyttökelpoista lähtöpohjaa.

Mestari ei ole Stravinskin sanoista huolimatta sen erikoisempi, hän vain ottaa aidosti toimivaa luontevasti ja kiinteämmin käyttöönsä. Pakko-etäisyys tarjottuun ei anna mahdollisuutta käyttää tarjottua, vaan toimii tukkona, vaikka toisin kerrotaan.

Etäisyyttä puolestaan tarvitaan silloin ehdottomasti, jos ei jotain pysty omaksumaan samantien luontevasti. Silloin materiaalin syöttö itsestäänselvyytenä otettavaksi edustaa henkistä raiskausta. Henkistä estämistä puolestaan on se, että tuo esiin jotain, mitä ei sitten kuitenkaan voi käyttää kuin tietyllä tapaa, eli siitä ei ole välttämättä sujuvaan rakenteluun.

Tärkeää asiaa. Muotoilin Usariin hiukan toisin: http://juhamyllarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231276-rakentamisesta

[Caius Smirnoff]

Vladimir Iljutsevits: On vain tyhjää, sen jälkeen vain tyhjyyttä typerämpää.

Minä lähdin rantoja mittaamaan. Löysin metrin, en enempää. Olen minä silti käynyt kauempanakin.

Kaukana on kaunista lähellä vain eilisen muistot. Silloin kun minä olin pieni naskalihammas kaukana ei ollut olemassa. Lähellä on hyvä olla.   

[Juha]

Tunnetko sinä ”oisko sulla aikaa” -tyyppejä, jotka hyödyntävät mielellään ammattiosaamistasi, mutta eivät halua maksaa siitä?

https://avointyopaikka.fi/asiaa-tyosta/voitolla-tyohon-blogi-oletko-susi-lampaiden-vaatteissa


Vastaavasti voisi kysyä:

Tunnetko sinä yhtään sellaista ammattiosaajaa, joka ei käyttäisi niitä resursseja, joiden tekemiseen hän ei ole osallistunut ollenkaan, tai ne resurssit syntyvät vain hyvin pieneltä osin (yleensä epäsuorasti) hänen työstään, vaikka hän jalosteistaan muita velottaisikin?

[Juha]

Olen itse ihmisenä hyvin narsistinen, mutta lähden siitä että niin ovat kaikki tai ainakin melkein kaikki tämän foorumin muutkin kirjoittajat. Ehkä Kopek ei ole ja Juha ei välttämättä. Ja nämä jotka eivät kauhean usein kirjoittele.

1. Narsistit ovat suosituimpia. Muut arvostavat heitä merkittävästi enemmän kuin ei-narsisteja.
...

https://mielenihmeet.fi/miksi-rakastamme-narsisteja/


Eli jos ei-narsistit ovat sala-narsisteja? Selkeä narsisti taas on se, joka voi ehkä yrittää sitä olla oikeasti, koska on vara siihen. (Trump)

Koko narsistijuttu hajahtaa. Samoin outous-jutut, pummit, diktaattorit, eliitti, ... Jopa aikuisuus ja moni kunnialliseksi katsottu on mielestäni ihan vain yhteisöleikkejä. Yhteisölllisyys ja sosiaalisuus on ihan ok, mutta siinä ilmenee paljon outouksia, joiden perkaaminen on vaikeaa, eikä kokonaisuutta tiedosteta. Kun kokonaisuutta ei tiedetä, mitä tahansa voi heitellä, ja jos uskottavuutta saa taakse, tulee pupusta tosi. Esim persoonallisuustestit jne ei perustu välttämättä mihinkään, jolla olisi pysyvämpää suoraa juurettuneisuutta löydettävissä.

[Juha]

Vähän radikaali näkemys narsismista, tai siihen viitttaavasta edellä. Usein kyllä puhutaan, että valta sokaisee ihmisen, ja absoluuttinen valta täydellisesti.

Tulee taas mieleen se tarvejuttu, joka saa maailman näkymään, eikä muuta näkemismahdollisuutta luonto edes tarjoa, johon eliö voisi tukeutua. Yleistajunnallisuutta on, tosin vain siten kuin erilaiset tarpeet on sitä jalostanut, ja siinä valmiudessa on järkevää pysytellä, vaikka aistihavainnoissa ja todellisuudenpälyilyissä ei aina kaikki tarve suoranaisesti näyttäisi toteutuvan.

Toisaalta mahtailutarve voi kasvaa ajoittain, eikä se ilmennä mitään erityisempää. Kun toteutuu edes jossain samastuttavassa muodossa, ei ehkä voisi enempää kiinnostaa. Joskus voi tehdä mieli irtaantua kaikesta sovinnaisuudesta, myös järjellisistä, ja myös näyttää se irtiotto muille, vaikka muuten todellisuudesta pidettäisiin kiinni, ellei joku saisi irtautujatarpeista käsittämään tempausta pysyvämmin tarpeellisena, tai käsittäisi, että tempauksen läpiviemiseen tarvitaan ja vaaditaan pysyvämpi roolinotto.

Toisaalta jos ihminen on tarpeiden kautta sidottava, niin kuka se sitoja sitten oikeasti on? Diktaattoria tai muuta irtiottajaa ei saada sidotuksi, ja kun vankeustarve ilmenee, ja irtiotto mahdollisena, niin aika moni ottaa vapautta jonkin asian suhteen itselle. Sidoksissa rimpuilua ilmenee, eikä asia ole yksipuolinen.

[Juha]

Narsismiteema kiinnostaa. Kuka vähemmän, kuka enemmän. Mitä enemmän narsku, sen vähemmän vapaa. Luulisin, että narksu on onnellisuuden vastakohta, aika suoraan. Onnellinen ei vaadi, tai jos vaatii elämältä, tekee sen oikeassa kohtaa, jolloin kyseessä on enemmän sovittautuminen kaikkeen.

Korjaan vähän, kun edellinen oli vähän liian patologinen tulokulma vapaudentuntoasiaan ...

Sovittautumattomuus elämän asioiden suhteen asettaa hankalaan tilanteeseen. Osa asioista ei hahmotu, eikä erotu, jolloin toimintakanttä on sillä suunnalla liian vaikea. Toimintakentän tasapainoinen mukaanliittymisvalmius on osa elämän helppoutta.

Ihmiset yleisesti ottaen eivät koe olevansa aina kovin vapaita. Yhteiskunnat ovat paljolti pakkovaltaan perustuvia edelleen. Joten tätä on, tosin vapaamman ei tästä huolimatta tarvitse kantaa liikaa murhetta, jos vaan jotain elämänedellytyksiä. Miten sitten hoitavat vaikeutta, jos itse pärjäävät kohtuudella, ja miten antavat vaikeuksien kasvaa, on toinen asia.

[socrates]

Narsisteista jauhaminen tympii, mutta jos sellaisia on, niin kaippa erilaiset viihdetaiteilijat, näyttelijät yms niitä nimenomaan ovat. Silti heitä kohdellaan julkisuudessa silkkihansikkain ja narsismisyytöksiä heitellään muiden päälle.

[Safiiri]

Narsisteista jauhaminen tympii, mutta jos sellaisia on, niin kaippa erilaiset viihdetaiteilijat, näyttelijät yms niitä nimenomaan ovat. Silti heitä kohdellaan julkisuudessa silkkihansikkain ja narsismisyytöksiä heitellään muiden päälle.

Aika yleinen on tuo sinunkin harhaluulosi, että esiintyjäksi ja taiteilijaksi hakeudutaan, kun halutaan huomiota ja ihailua. Se vain ei oikein vastaa todellisuutta. Yllättävän moni näyttelijä esim. sanoo hakeutuneensa alalle, koska kokee esiintymispelkoa.

Viihdetaiteilijat, näyttelijät ym. muuten ei pysty toimimaan alallaan, elleivät kykene asettumaan alttiiksi arvostelulle tai julkisesti nolaamaan itseään tai olemaan naurettavia. Ihka ensimmäisiä edellytyksiä. Sen sijaan narsistit eivät sellaista siedä. Trumppikin saa aina tviittihepulin, kun häntä arvostellaan.

[socrates]

Narsisteista jauhaminen tympii, mutta jos sellaisia on, niin kaippa erilaiset viihdetaiteilijat, näyttelijät yms niitä nimenomaan ovat. Silti heitä kohdellaan julkisuudessa silkkihansikkain ja narsismisyytöksiä heitellään muiden päälle.

Aika yleinen on tuo sinunkin harhaluulosi, että esiintyjäksi ja taiteilijaksi hakeudutaan, kun halutaan huomiota ja ihailua. Se vain ei oikein vastaa todellisuutta. Yllättävän moni näyttelijä esim. sanoo hakeutuneensa alalle, koska kokee esiintymispelkoa.

Lähes kaikille vakavasta esiintymispelosta kärsiville on erittäin tärkeää saada toisten hyväksyntää ja siksi haluavat esiintyä, mutta jännittävät sitä juuri siksi.

[Faustinen]

Narsisteista jauhaminen tympii, mutta jos sellaisia on, niin kaippa erilaiset viihdetaiteilijat, näyttelijät yms niitä nimenomaan ovat. Silti heitä kohdellaan julkisuudessa silkkihansikkain ja narsismisyytöksiä heitellään muiden päälle.

Aika yleinen on tuo sinunkin harhaluulosi, että esiintyjäksi ja taiteilijaksi hakeudutaan, kun halutaan huomiota ja ihailua. Se vain ei oikein vastaa todellisuutta. Yllättävän moni näyttelijä esim. sanoo hakeutuneensa alalle, koska kokee esiintymispelkoa.

Lähes kaikille vakavasta esiintymispelosta kärsiville on erittäin tärkeää saada toisten hyväksyntää ja siksi haluavat esiintyä, mutta jännittävät sitä juuri siksi.

Ihmisillä on tapana pukeutua huomiota herättävästi ja sitten ihmetellä, että miksi heitä katsotaan. (Itsenäisyyden juhlissa, jennin vastaanotolla siihen oikein panostetaan)

Tosin alastomana saisi varmaan saman huomion, ehkä jopa suuremman.

[TSS]

Narsisteista jauhaminen tympii, mutta jos sellaisia on, niin kaippa erilaiset viihdetaiteilijat, näyttelijät yms niitä nimenomaan ovat. Silti heitä kohdellaan julkisuudessa silkkihansikkain ja narsismisyytöksiä heitellään muiden päälle.

Aika yleinen on tuo sinunkin harhaluulosi, että esiintyjäksi ja taiteilijaksi hakeudutaan, kun halutaan huomiota ja ihailua. Se vain ei oikein vastaa todellisuutta. Yllättävän moni näyttelijä esim. sanoo hakeutuneensa alalle, koska kokee esiintymispelkoa.

Joku näyttelijä sanoi, muistaakseni Nicole Kidman, että hän menestyy näyttelijänä, koska on introvertti tarkkailijatyyppi. Voisi kyllä kuvitella, että täysin itseriittoinen ja pelkästään itsensä ympärillä pyörivä tyyppi ei pystyisikään näyttelemään kovin uskottavasti muita kuin itseään. Muutenkin monen alan taiteilijoilla täytyy olla suuri sisäinen maailma, jos ammentaa.

[Tippavaaran Vanha isäntä]

Aika yleinen on tuo sinunkin harhaluulosi, että esiintyjäksi ja taiteilijaksi hakeudutaan, kun halutaan huomiota ja ihailua. Se vain ei oikein vastaa todellisuutta. Yllättävän moni näyttelijä esim. sanoo hakeutuneensa alalle, koska kokee esiintymispelkoa.

Voisi kyllä kuvitella, että täysin itseriittoinen ja pelkästään itsensä ympärillä pyörivä tyyppi ei pystyisikään näyttelemään kovin uskottavasti muita kuin itseään.

Mutta luulisin, että narsisteista tulee oivia tosi-tv-tähtiä ja viihdejuontajia. Eikä tottumisesta kameroihin työssä, ei tunnu olevan haittaa vapaa-ajallakaan.....

VV.

[TSS]

Aika yleinen on tuo sinunkin harhaluulosi, että esiintyjäksi ja taiteilijaksi hakeudutaan, kun halutaan huomiota ja ihailua. Se vain ei oikein vastaa todellisuutta. Yllättävän moni näyttelijä esim. sanoo hakeutuneensa alalle, koska kokee esiintymispelkoa.

Voisi kyllä kuvitella, että täysin itseriittoinen ja pelkästään itsensä ympärillä pyörivä tyyppi ei pystyisikään näyttelemään kovin uskottavasti muita kuin itseään.

Mutta luulisin, että narsisteista tulee oivia tosi-tv-tähtiä ja viihdejuontajia. Eikä tottumisesta kameroihin työssä, ei tunnu olevan haittaa vapaa-ajallakaan.....

VV.

Niin.. Moni taiteilija käsittääkseni kamppailee sen kanssa, että pystyisi esiintymään (esim. muusikot) ja tuomaan esiin sen, mitä sisältä löytyy.

Tositv:seen hinkuvilla taas tuntuu olevan tärkeintä se, että saa tuoda esiin, vaikka mitään esiintuomisen arvoista ei ehkä olisikaan.

[Juha]

www.is.fi/hyvaolo/art-2000005131892.html

Aivan kuin ihmissuhteet menisi osaamiseksi. Sopivat kikat, ja kyllä ...

Voisi olla parempaa viestintää ihmistenvälisten suhteiden parantamiseen. Ei tosin tule mieleen.

[Juha]

"Tolerance of Intoleranse is cowerdise"

Oli Facessa, ja yhteydessä artikkeliin: https://whyevolutionistrue.wordpress.com/2017/04/0...

Sanoista tuli mieleen ihmisten hulluttelu. Kun on sanat, ja niillä tehtäviä rakennelmia eri muodossa, niin tämä olisikin vankempaa kuin todellisuus, jota voisi uskoa suoraan.

Ei sinänsä vaikeaa uskoa hulluttelua, jos ajattelee ihmisiin kohdistuvia voimia.

Paitsi että jokaista viedään toimien perusteella havaittavasti, niin sama ilmenee jo näkemyksissä, ja maailmankuvissa. Kun syrjäyttää suoran suhteen, ja eletään riittävän painokkaana, niin jotain huonoa ilmenee.

Hulluttelu ja epätodellinen isonakaan ei ole ongelma, jos se ei käytännössä jotenkin ilmene.

Kun halutaan vankkuutta, se pyritään jotenkin tuomaan, ja sanallisesti ilmaisemaan. Tämä on utopiaa, eikä käy kuin suuntaa-antavaksi, ja siinäkin usein suunnanantavuus menee väärin, jossain merkittävässä kohtaa.

[Juha]

Eurojackpotin täysosuma Suomeen – 87 miljoonaa euroa

Kyseessä on kaikkien aikojen suurin Suomeen tullut päävoitto.http://yle.fi/uutiset/3-9567287

http://yle.fi/uutiset/3-9567287


Osa ihmisistä elää unelmissa. Sitku. Ja rahaa menee. Joten turvauduttuva lisää sitkuun.

No. Verrattuna ruumiinsa tärvelyyn, on tämä irrallisuus jollain tapaa terveempää. Toisaalta, vaikea ajatella epäsuorista vaikutuksista.

[Juha]

Myydään sitä unelmaa, noissa rahapeleissä. Osallistuja voi saada jotain suurta, vailla minkään tekemistä. Onni, onnenkantamoinen. Joku rahastaa hyvistä unelmista, kun saa niitä pystyyn. Vähän kuin se Markku Koiviston tapaus. Ensin unelma, sitten siitä verotus. Ehkä ei seuraa masennusta, vaikka rahat menisi oikeasta elämästä vähiin.

Samalla tapaa olen ajatellut vero-sanasta. Se kohdistuu jonkin hyvän ja tarpeellisen estämisvaikutukseen, tosin oikeasti, ei pelkkänä unelmana, ja sen rakentamisena. Kun on terveellistä ja kestävää toimintaa, tai sen edistämistä, siitä verotetaan, koska tärkeyttä olemassa, ja jotain ottamisen paikkaa.

Kun ruoka on terveysvaikutteista, ruuasta otetaan veroa. Tai jos asiakas haluaa ympäristön kannalta hyvää, niin ympäristöystävällisyydestä verotetaan. Samoin otetaan yhteisön luomista edellytyksistä, esim työstä. Maan arvo yhteisön olemassaolon tuottamana. Jne.

Veroa rosvotaan. Otetusta puolestaan ei hyvitetä mitään. Luonnonvaroja ei tee kukaan, eikä yleistä lähtöpohjaa. Jokainen tuo panostaan omalla toiminnalla, ja panoksestaan voi odottaa jotain vastaavaa hyvitystä. Tekemättömästä osuudesta ei tulisi kenenkään maksaa tekemättömälle. Eikä etenkään siitä, että joutuu maksamaan hyvän tuomisesta.

Eikö vaikuta hiukan oudolta?

http://juhamyllarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235700-vapaus