Kirjoittaja Aihe: Vauhtia & vaarallisia tilanteita  (Luettu 62 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Paikalla Norma Bates

  • Konkari
  • Viestejä: 6168
Vauhtia & vaarallisia tilanteita
« : ma 09.01.2017, 21:02:20 »
Olen ollut nössö niin kauan kuin muistan. Heti ekalla luokalla tuli koulussa liikunnasta kuutonen, kun en uskaltanut tai osannut kiivetä köyttä pitkin kattoon asti. Eikä puhettakaan että olisin suostunut apinana heittämään voltin rekkitangon ympäri. En halunnut tehdä yhtään mitään sellaista missä voisi sattua.

Yleensä olen jättänyt ihmiset rauhaa sikäli että he ovat puolestani saaneet tehdä mitä tahtovat, mutta parisuhteessa saatan ikävä kyllä edellyttää että kumppani ei järjestä vaarallisia tilanteita. Varsinkin kun toka eksä niitä sitten kumminkin järjesti. Muistui tässä mieleeni se kun olimme Helvetin kolulla. Nytpä en tiedä että kuinka leveä se railo on sieltä ylhäältä mitattuna missä eksäni sai päähänsä että hän loikkaa sen kolun yli. Hätäännyin tosissani että et hyppää, tosin hivenen epäilin että koko ehdotus on kumminkin vitsi. Toisaalta siitä ehkä olisikin päässyt ketterästi yli, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä että mies tippuukin sinne railoon päälleen. Eksä oli nurpallaan ja kiukkuinen, kun en antanut lupaa. Ilmeisesti hän siis kuitenkin tosissaan sitä esitti.

Kuinka paljon tällaisia tilanteita sattuu pari- tai muissa ihmissuhteissa? Nyt oli kyse sentään jo noin 30 ikävuoden kieppeillä olevista ihmisistä, eikä teineistä. Pitääkö rohkeammalle osapuolelle antaa lupa ottaa riskejä joissa hän voi teloa itsensä, tai onko toisella osapuolella ylipäätään velvollisuutta kuunnella ollenkaan Arkalasta kotoisin olevaa kumppaniaan?

Luulen että olisin jonkinlainen nynny vaikka olisin mieskin, joten en jaksa uskoa että tässä olisi mistään "perinteisestä sukupuolijaosta" kyse siinä mielessä että rohkea mies haluaa tehdä rohkeita temppuja ja tylsä, mänttipää muija kieltää. En tiedä. Mutta minua ei todellakaan huvittaisi istuksia lasaretissa sängyn vierellä kun idiootti makaa siellä kipsattuna. Ja saattoipa siinä rakkaudestakin jopa olla kyse. Mutta mikäköhän siinä sitten on ettei mies osannut ajatella sitä niin ja olla otettu siitä että välitän niin paljon etten halua toisen satuttavan itseään? (Tai jos osasi, niin ei sitä kyllä ainakaan näyttänyt.)

Joissain maissa ehkä estelevä ja varoitteleva nainen koetaan hyvänä asiana, mutta minusta tuntuu että Suomessa naisenkin pitäisi olla joku "miehetär" jonka pitää kyetä jäämään eloon puukko hampaiden väliin tungettuna, metsässä kannon alla asuen. JOS tätä nyt haluaisi kumminkin sukupuoliasiana ajatella. Voisi tietysti ajatella niinkin että eivät kaikki miehet varmaankaan pidä sitä mitenkään erinomaisena että heittää jotain Rambo-temppuja kokoajan. Joku sivistynyt mies varmaan voi pitää moista jopa moukkamaisena. Joku joskus on jossain sanonut että ainoa sivistynyt tapa harjoittaa liikuntaa on kun nostaa shakkinappulaa pelilaudalla jossain kahvilassa istuen.  ;D

Ihannoin jonkin verran survivaali-ihmisiä, mutta tyhmänrohkeita temppuja en ymmärrä. Jackassia oli kiva seurata aikoinaan kun se alkoi telkassa, mutta siihenkin väsyi kun tuli Duudsonit, jota sitten en alkanut seuraamaan. Kun sillä taholla pääpointtina tuntui olevan että pääasia jotta sattuu niin saatanasti.
Ilo irti vaikka perna poksahtaisi.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6192
Vs: Vauhtia & vaarallisia tilanteita
« Vastaus #1 : ma 09.01.2017, 21:46:39 »
Jackassia oli kiva seurata aikoinaan kun se alkoi telkassa, mutta siihenkin väsyi kun tuli Duudsonit, jota sitten en alkanut seuraamaan.

Kivempi seurata taitoa, jossa ei niin suuria riskejä. Moni taito tekee vaikutuksen. Esim eläimet ovat monessa asiassa hyvin taitavia. Esim liikkumaan, ja osaavat myös hyvin maleksia, ja tykätä olostaan.

Jännityksetkin joskus käy. Näissä ei pitäisi mennä vammautumiseen asti, jos ajattelee ihan seuraajaa. Aina ei tule tätä ajatelleeksi. Mitä vahinkoa voisi olla, jos seuraa jotain vaarallista. Joskus taas tulisi katsoa jotain, mitä on tottunut välttelemään automaattinerokkaasti.

Samalla tapaa osallistuminen johonkin voi olla turhaa ja se on pitemmän päälle pois tärkeältä, ehkä elintärkeältä. Kai sitä myöhemmin arvostaa niitä "oikeita" asioita, kun huomaa, ettei kaikki syventymiset tuo mitään erityisempää. Läpi käymällä kaatuu turhuudet. Mikä määrä tyhmyyttä on voitettava, että voi sanoa elämästään, että tätä se on, enkä muuta halua?

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 5906
  • Perspanomies
Vs: Vauhtia & vaarallisia tilanteita
« Vastaus #2 : ma 09.01.2017, 22:09:39 »
Vanhempani olivat kovia varoittelemaan mitä pienimmistä riskeistä, koska vanhin sisareni oli kuollut. Jatkuva asioitten kieltäminen turvallisuuteen vedoten ärsytti, mutta ei minusta silti mitään huimapäätä tullut, koska olen kömpelö enkä uskalla mennä edes helppoihin huvipuistolaitteisiin.

Toisaalta se mikä toisesta tuntuu vaaralliselta on toiselle arkipäivää kuten vaikka jäillä liikkuminen itselleni.

Olen tainnut tulla vanhempiini, kun elämässään suuria velkoja tai vastaavia riskejä ottavat ihmiset ärsyttävät. Riskeistä arvostan vain erilaisia poikkiteloin asettumisia ja rähinöintejä.
Näkkäri, Näkkäri, Näkkäri!

Paikalla Norma Bates

  • Konkari
  • Viestejä: 6168
Vs: Vauhtia & vaarallisia tilanteita
« Vastaus #3 : ma 09.01.2017, 22:19:21 »
Tuo on muuten jännä juttu tuo jäille meneminen. Joka talvi kun olen siitä puhunut että nytpä menen, joku ihminen hirvittelee ja kammoksuu asiaa. Ja kuitenkin kun itse juuri joulukuussa ihmettelin tukka pystyssä että miten porukat uskaltavat liikkua jäillä kun on juuri ollut +5,5 astetta(!!!), minulle naurettiin ja minua pidettiin pelkurina. Sillä sivulausekkeella tosin että rohkimukset sanoivat että pitää olla naskalit mukana. Eihän meitsillä semmoisia... Mutta kun mainitsin että itse vuonna 2011 kävelin jäillä huhtikuun alussa, se olikin sitten kuulema ollut aivan hullu temppu. Ilmeisesti minun pitää ajatella ihan uusiksi nuo järvenjääjutut. Vaikka enpä tosin huhtikuussa enää muutenkaan lähtisi, se oli vaan sitä uutuudenviehätystä tuolloin 2011 kun olin muuttanut asumaan paikkaan josta ylipäätään pääsee näppärästi jäälle tepastelemaan. Ja oli se hurja talvi jolloin oli pitkään parikymmentä astetta pakkasta, ja taisipa olla luntakin reilusti. Noin kaikenkaikkiaan viimeinen normaali talvi...?

Aiemmin jossain mainitsemaani yksin telttailuakin kammotaan. En minä siellä metsässä pelkää kuin ihmisiä. Yhtenä kesänä meinasin saada hjärtslaagin kun yhtäkkiä klo 1 maissa yöllä alkoi valo lepattamaan telttani kohdilla, säikähdin että onko joku mielipuolimurhaajaraiskaaja keksinyt tulla sinne taskulampun kanssa (rohkea oletukseni on että vaikka alueella onkin näppärä polku, niin eivät raiskaajat hoksaa tai varsinkaan näe taivaltaa sitä juuri sinä kesäyönä kun rönötän teltassani lähellä sitä polkua - kovin loitolle en siellä polusta edes pääsekään, kun on erittäin viettävää maastoa jossa ei ole tasaisia teltanpaikkoja montaakaan). Ei sentään. Telttapaikkani lähettyvillä olevalla järvellä vaan mennä puksutti joku paatti jossa oli perkeleellinen valonheitin antamassa lukseja että miehistö näkee purjehtia kohti satamaa.
Ilo irti vaikka perna poksahtaisi.

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 5906
  • Perspanomies
Vs: Vauhtia & vaarallisia tilanteita
« Vastaus #4 : ma 09.01.2017, 22:26:34 »
Kevätjäistä aletaan varoitellaan maaliskuun pakkasilla, jolloin vielä autot ajelevat niillä, mutta syysjäiden kanssa ollaan paljon huolettomampia, vaikka ne ovat arvaamattomampia ainakin merellä.

Jäillä liikkumisen taito perustuu sen ymmärtämiseen, mitkä seikat jäätä oleellisesti heikentävät ja vahvistavat sekä jatkuvaan sään tarkkailuun. Lisäksi heikoilla jäillä pitää ehdottomasti välttää nopeita kulkutapoja kuten luistelu, potkukelkka yms.
Näkkäri, Näkkäri, Näkkäri!

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 2727
Vs: Vauhtia & vaarallisia tilanteita
« Vastaus #5 : ma 09.01.2017, 23:41:02 »
Yleisohjeeksi ongelmiin ehdotan hyvien perustelujen vaatimista ja niiden varassa menemistä vaikka heikoille jäille tai varmaan kuolemaan.

Paikalla Norma Bates

  • Konkari
  • Viestejä: 6168
Vs: Vauhtia & vaarallisia tilanteita
« Vastaus #6 : ti 10.01.2017, 09:52:57 »
Telkussakin on joskus näkynyt niin jälkiviisaita rikoksista tuomittuja ihmisiä selittelemässä tekosiaan, että uskoni perustelujen kaikkivoipaisuuteen on lässähtänyt. Kai sitä voi perustella ihan mitä millä vaan, jos aivot raksuttavat edes jonkinverran. Loppujen lopuksi voi aina vedota vaikka siihen että haki vaan elämyksiä. Vaikkapa ihmisiä nylkemällä. Tänäpänä kun tylsyys on suurin kamaluus mitä ihmiselle voi tapahtua, ja sisällönhakeminen on jokaiselle ihan must.
Ilo irti vaikka perna poksahtaisi.