Kirjoittaja Aihe: Luonnehdintaa yleisestä menosta (yhteiskunta, yhteisöt, globaali tilanne)  (Luettu 6587 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus

Meinasin kirjoittaa tänne, mutta laitoinkin suoraan Usari-blogitukseen:

http://juhamyllarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211458-kasvua-kasautumaa-vai-tukostamista

Liittymää siis muualla päin.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Hartsi

  • Konkari
  • Viestejä: 5683
 Poimin sieltä Juhan tuollaisen aiheyhtymän:

  - Jos taiteelle ja kulttuurille laskee jotain olemassaolon oikeutusta, niin se on kasvussa. Näillä aluilla voi jo hiukan kasvaa. Puhumattakaan ihmistä lähempänä olevasta hienorakentumisesta.
.............
 
 Tuo jos mikä, hipoo sellaista valtiomiesviisautta, mitä saa etsiä, mutta ei hevin löydä.
Vaatimattomuus ei ole enää nyky-Suomessa hyve, kertoo Lännen Median Taloustutkimuksella teettämä arvokysely

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus

Tarvittu on tärkeää. Samoin tarvitun turvaaminen. Tarvitaan jopa sotavalmiutta.

Mitä turvataan? Mitä rakennetaan tarvitulla?

Linus Torvalds sanoi, että on oltava jotain, minkä vuoksi asioita tehdään. Arvokasta ei ole puitteiden kasailu ja niiden varmistus, mikäli sisäpuoli on tyhjää täysi.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Hartsi

  • Konkari
  • Viestejä: 5683

..........
Linus Torvalds sanoi, että on oltava jotain, minkä vuoksi asioita tehdään. Arvokasta ei ole puitteiden kasailu ja niiden varmistus, mikäli sisäpuoli on tyhjää täysi.

Toi Linuksen lausahdus sopii kuin nenä päähän Taha Ibrahim Taharrushin touhuihin näillä saiteilla.
Vaatimattomuus ei ole enää nyky-Suomessa hyve, kertoo Lännen Median Taloustutkimuksella teettämä arvokysely

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus

Standup-komiikassa nauratetaan osallistujia. Vetäjä ei itse naura, tai se taitaa olla harvinaisempaa.

Aiheutetaan naurua, muttei naureta yhdessä.

Huumoria joskus arvioitu tähän tyyliin. Miksi? Mikä pointti, tai mitä tämä odotus kertoo?
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Hartsi

  • Konkari
  • Viestejä: 5683
Miksi eivät naura, kun odottavat jonossa yöllä 3-6 tuntia Muumi mukia.

Tavara loppuu juuri nenän edestä, miksi eivät purskahda nauruun ?
Vaatimattomuus ei ole enää nyky-Suomessa hyve, kertoo Lännen Median Taloustutkimuksella teettämä arvokysely

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus

Sopimuksista.  Huumori-ketjua:


Yhdysvalloissa nainen on nostanut kanteen matkapuhelinvalmistajaa vastaan ja vaatii 1,8 miljoonan dollarin korvauksia koska puhelimessa ei ollut varoitusta, ettei sitä tule laittaa vaginaan. Puhelinta ei saatu sieltä pois ilman leikkausta.

Ei mitään oivaltavaa asiaa tästä.

Sopimukset, sopiminen ja lupaukset tuli mieleen. Olen sellainen, että en lähtisi vannomaan, vaikka sotilasvalassa mukana olinkin, mistä johtuikaan. Työsopimuksiakin on toisaalta tehty, jjmv. Lisäksi olen aika lailla velvollisuusihminen, siis jossain mielessä.

Sopimukset sitouttaa joskus turhaan, ja vangitsee, etenkin jos sopimusten purkamiseen liittyy esteellistä. Sopimukset voivat hankaloittaa sopeutumista, jos sopeutumisen tarvetta on. Kenen ei tarvitse sopeutua, vaan voi enemmän sopeuttaa, ovat sopimukset mitä kivoin asia. Oikeastaan ne ovat vähän kuin määräys, tai raja voi käydä hämäräksi.

Sopimuksissa on toisaalta myös esteellisyyttä yhteistyön syvenemiseen. Sopimus pitää hajurakoa. Voi olla järkevä diili, vihollisten kesken, kun yhteistyötä ei ole ajateltukaan kovin lähipiiriin, vaan sopumuksenmukainen sietäminen, jossa jokainen saa jotain kivaa samalla.

Kokonaisuutta en älyä. Tällaisen yksittäisen ajatustyngän voi laittaa itämään.
« Viimeksi muokattu: ma 26.11.2018, 10:27:55 kirjoittanut Juha »
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 5043

Edellisen kokonaisuutta en älyä - lienee harhailevaa tajunnanvirtaa. Olet sopinut asioita ja sekin sinua harmittaa kun ne sopimukset sitovat ja rajoittavat. Sopimukset ovat tärkeitä ennakoitavuuden ja luottamuksen rakennuspuita, joille kehitys ja yhteistyö nojaa.

Huumorissa meitä huvittaa yllätyksellisyys, yhteensopimattomuuden koomisuus, jonkinlainen vahingonilokin kun tuntee itsensä olevan ongelmien yläpuolella. Pahantahtoisuus ja halveksunta eivät iloon kuulu vaikka kommelluksista huvittuneita ollaankin. 

Venäjän yllätykselliset röyhkeät ylivoimatoimet Asovanmerellä eivät naurata, mutta itseään suurena pitävän USAn terveydenhoitojärjestelmän kohtuuttomuus typeryytensä vuoksi vaikeuksiin joutunutta kohtaan huvittaa.
Hän on täällä tänään

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Sopimukset ovat tärkeitä ennakoitavuuden ja luottamuksen rakennuspuita, joille kehitys ja yhteistyö nojaa.

Sopimus voi luoda ennakoitavuutta, jolloin voi toimia sopimuksiin sidottujen kanssa, ehkä jotenkin yhdessäkin. Yhteistyö vaatii aina ennakoitavuutta, tai ainakin reagointivalmiutta osallisilta. Luottamukseen perustuva yhteistyö on kokonaan toista tasoa oleva asia, eikä välttämättä vaadi sopimuksia.

Sopimukset eivät välttämättä luo luottamusta muuhun kuin sovittuun, ja jos sovitussa oleminen on ongelma, ei sopimukset aina takaa luottamusta, edes sovittuun. Suomi on enemmän sopimusyhteiskunta kuin moni muu maa. Jos sopimusten olemassaolo ei vakaa, ei sovittuun ole paljon luottamusta ennakoitavuutta.

Muualla sopimukset voivat olla aika toisenlaisessa merkityksessä. Ennakointia voidaan tarvita, mutta ei haeta sopimuksilla.

Luottamuksen ja sopimusten välinen kytkentä on kuvattavaksi kinkkinen.
« Viimeksi muokattu: ti 27.11.2018, 08:32:07 kirjoittanut Juha »
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Olet sopinut asioita ja sekin sinua harmittaa kun ne sopimukset sitovat ja rajoittavat.

En ole näin kertonut. En myöskään koe näin.

Enemmän mietin sitä, miten voin suhtautua sopimuksiin paremmin, jatkossa.

Sopimuksia on hyvä tehdä sopivasti, koska ne helpottavat arkea. En pitäisi niitä laki-tyylisinä, vaan keskinäisinfona siitä, mitä ollaan odottamassa. Ylisopiminen ei helpota arkea, päinvastoin.

Tuomarointi ei minusta oikein kuulu ihmiselle. Näin yleisesti suhtaudun.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus

Hiton kivasti hajanainen. Mietin kymmenisen minuuttia sitten selkeää k-plajäystä, joka tuntui olevan hyppysissä, kunhan vain näppis. Nyt näppis, mutta se siitä, minkä piti olla vettä vain, vaikkakin uusinajattelua.

Teeman muistan, mutta kun syntykontekstin ohi mentiin, on tämä aika tahkoamista. Pitää yrittää pyörittää sentään jotain. Taatusti ei tule sitä, mitä piti.

Aika monessa yhteydessä arvioinut kyseenalaistavasti museokulttuurista, tai siis siitä, miten se on, ja mikä sen osa on. Esim liputuspäivät lasken tällaisiksi. Miksei voisi surra mennyttä, ja antaa sen jäädä, jos on menetys.

Jonkin verran tulisi arvostaa puhdasta pöytää, ja kasaamista vähän kuin alusta. Näin joudume tekemään yksilöinä. Ei kai vain yksilöt synny, ja saa havaita kaikkea uutta, uusin silmin? Vai saavatko hekään, jos eivät voi kokea samoja typeryyksiä toistamiseen.

Mikä ei mene perille, turhaa sitä on opettaa. Jossain on kommunikaatiofloppi, ja syöttövirhe, eikä se toistolla paremmin-päkisty.

Vankat asiat ovat siitä kivoja, että ne kyllä itsestään huolta pitää, eikä ne tarvitse meidän tukeamme.

Vaikea perustella tätä näkemystä vakuuttavammin. Kaikki kaivelut ovat vähän samaa. Vaikka kaivelu tehtäisiin hyvällä tarkoituksellakin, niin aivan kuin jotain menisi silti pieleen.

Voiko ikäviä kokenut itsekkin kokea uudestaan samaa, ja jos kasvanut ydintä myöten tuollaisten tasalle, niin kai se toiminta seuraa, "ihan ykskaks", jolloin on totta ja todellisuutta, ja niin myös kokeentuu ympärillä, ilman pitkällistä luetotoistoa.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.