Kirjoittaja Aihe: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus  (Luettu 128 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 6565
  • susi kukassaan
Viimeaikoina on tullut televisiosta erityisen paljon myötätuntoa käsitteleviä tiededokumentteja joissa tutkitaan kasvavien lasten ynnä eläinten (useimmiten apinoiden) kykyä tunnistaa toistensa tunnetiloja ja reagoida niihin, tavalla tahi toisella. Vaikuttaisi siltä että kaikilla kädellisillä ja jossain määrin kaikilla nisäkkäillä, ynnä muuten vain sosiaalisilla ja/tai älykkäillä eläimillä on lajin käyttäytymiseen olennaisesti uuttuneena kyky välittää, ainakin verisukulaisista ja kavereistakin. Jälkimmäisestä kehittyy politiikka, koska kaveruus väistämättä johtaa suosimiseen tai eturistiriitoihin (tai suosinta kaveruuteen).

Itse tipahdin iloisesti kärryiltä kun alettiin määrittelemään empatian lajeja joita oli kolme. Eli en niitä enää muista, mutta minua alkoi askarruttamaan että kun puhuttiin lasten kyvystä asettua toisen asemaan ja mieltää miltä hänestä tuntuu ja korostettiin siinä sitä toisen ihmisen/olennon näkökulman mieltämistä, että meneekö se välttämättä niin? Miksi pitäisi tietää tykkääkö joku toinen siitä että häntä isketään vasaralla sormeen, kun riittää se että tietää että itse ei tykkää siitä että lyödään vasaralla sormeen, ja sen vuoksi haluaa että toisiakaan ei lyödä?

Lapsitesteissäkin kävi niin että kun toinen aikuinen vei toiselta aikuiselta helminauhan ja sitten vielä repi "uhrinsa" piirustuksen, niin vaikka "uhri" ei näyttänyt millään tavoin olevan asiasta murheellinen, testattavana ollut pikkulapsi oli hyvin hätääntynyt "rikokset" nähdessään. Miten lapsi olisi voinut tietää miltä toisesta tuntuu, kun toinen ei ilmaise sitä millään tavalla? Eikö lapsi ennemminkin tiennyt miltä hänestä itsestään tuntuu, jonka vuoksi oletusarvona hänellä oli ettei toinenkaan moisesta touhusta tykkäisi?

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 6565
  • susi kukassaan
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #1 : ke 04.01.2017, 14:33:14 »
Aivotutkimuksissa todettiin että jos katseen kohteena oli sellainen taideteos jossa oli viilletty kangasta puhki, taidetta katselevan aivoissa aktivoituivat ne alueet jotka aktivoituisivat jos katselija itse viiltäisi kangasta. Olisipa mielenkiintoista kuulla millaisia tuloksia tulee kun ihmiset katselevat kauhuelokuvia joissa joku paha ihminen jahtaa ihmisiä. Tapahtuuko samaistuminen aina automaattisesti mahdollisiin uhreihin, vai voiko samaistuminen tapahtua myös pahantekijään? Selviäisikö tutkimuksissa että osa meistä saa kauhuelokuvista irti sen että tulee katarsis kun pelastuu, ja osa sen että saa tehdä pahaa?

Jos katselee kaikenlaista kammottavaa mikä on ihmiskätten töiden tulosta, tuleeko silloin tavallaan aivoissaan tehneeksi ne kammotyöt mitkä varsinainen tekijä teki?

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 6191
  • Diivamunailija
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #2 : ke 04.01.2017, 14:46:53 »
Ihminen tuntee sääliä, jos toiselle sattuu sellainen haveri, joka on itsestä tuntunut joskus kamalalta. Jos joku suree vaikka pieleen mennyttä tenttiä, en pysty ottamaan osaa, kun vähät välitän tenteistä. Toki hyvin läheisen ihmisen kohdalla pelkkä reaktiokin voi herättää myötätuntoa.
Moni kakka päältä kaunis.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 6565
  • susi kukassaan
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #3 : ke 04.01.2017, 14:58:39 »
Uskoisin että aikuinen jo kykenee jonkin verran oikeasti kuvittelemaan miltä toisesta tuntuu sellaisessa asiassa joka itselle ei merkitse mitään. Mutta minun on vähän vaikea uskoa että lapsi osaisi ajatella kauhean monimutkaisia asioita ja tuntisi myötätuntoa "kierrättämättä asiaa itsensä kautta". Tunnereaktioon sinänsä lapsi varmasti reagoisi. Eli jos vaikkapa lapsen äiti itkisi että en päässyt tentistä läpi, niin ei lapsi tietäisi mitä siihen liittyy että ei pääse tentistä läpi, mutta se että sen äiti itkee, se varmasti saa peilisolut aktivoitumaan. Kuulema pikkuvauvakin saattaa tarjota tuttiaan itkevälle aikuiselle.

Sitten voi tietysti spekuloida että onko aikuisten kesken liikaa vaadittu että pitäisi kyetä tiedostamaan ihan kaikki mahdolliset muista tuntumiset sellaisena kuin ne muista tuntuvat. Erityistä hankaluuttahan aiheuttaa tuon tuostakin esmes sukupuolen vaihtamisen tarve. Moinen tarve ei avaudu millään tavalla joillekin ihmisille, joten sellaista tarvetta ei ole heille olemassakaan. Ja tämä ei ole nyt mikään kehotus alkaa kinastelemaan em. asiasta tässä, tämä oli vain esimerkki. On lukuisia asioita jotka asianosaiselle itselleen ovat henki ja elämä, mutta eivät ole ymmärrettävissä ympäristölle tai ylipäätään jollekin toiselle ihmiselle. Tuntuu länkkärin (henkinen) elämä olevan nykyään loputonta pohdiskelua että mitä kaikkea pitäisi yrittää tai osata ymmärtää muiden ihmisten suhteen.


Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 1691
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #4 : ke 04.01.2017, 16:22:39 »
On lukuisia asioita jotka asianosaiselle itselleen ovat henki ja elämä, mutta eivät ole ymmärrettävissä ympäristölle tai ylipäätään jollekin toiselle ihmiselle.

Jostakin syystä tuli välittömästi mieleen eräs (monien tuntema) pahasuinen loukkaaja.

Onhan se vaikeata.

Eräällä paikkakunnalla toimi pitkään kunnanvaltuuston puheenjohtajana henkilö, joka sinänsä oli aivan mukava ja sosiaalinen tyyppi, mutta jälkikäteen arvioiden (kun ilmiöstä on enemmän lukenut) mahdollisesti narsistinen persoonallisuus. Kun samaa puoluetta edustava kunnanjohtaja lopulta junaili tämän henkilön pois puheenjohtajan tehtävästä, reagointi tapahtuneeseen tuntui aivan kohtuuttomalta. Kunnanjohtajan patologisesta vihaamisesta tuli miehelle pakkomielle koko hänen loppuelämänsä ajaksi. Kaikissa mahdollisissa yhteyksissä hän muisti huomauttaa, millainen konna ja kelmi kunnanjohtaja oli. Miehen ahdistus oli niin paha, että jopa hänen vaimonsa lähti peliin mukaan ja alkoi soitella öisiä häirintäpuheluja kunnanjohtajalle. Poliisi sai selville, mistä soitot tulevat, ja tilanteesta kehittyi paikkakuntaa kuohuttanut draama. Kunnanjohtaja sai osoitettua moraalisen ylemmyytensä vihaajalleen jättämällä syytteen nostamatta. Nyt jälkeen päin asiaa ajatellessani sekin tuntuu mahdolliselta, että vaimoparka vain otti narsistimiehensä soitot omiin nimiinsä pelastaakseen hänet.

Tämän tarinan tarkoitus on osoittaa, miten jokin asia on jollekin tärkeä, ja miten sama asia voi olla jollekin toiselle yhdentekevä. Luovutaanhan puheenjohtajan tehtävästä vapaaehtoisestikin.

Toisen pään sisälle ei pysty menemään ja tuntemaan, mitä hän tuntee. Järkevä ihminen pystyy kuitenkin ajattelemalla päättelemään että, koska on olemassa asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta eivät kaikille muille, on todennäköisesti olemassa myös asioita, jotka ovat joillekin muille tärkeitä, vaikka ne eivät hänelle olisikaan tärkeitä.

Arvomaailmojen eroilla on suuri merkitys näissä asioissa, samoin sillä, mitä itse kukin on elämässään kokenut. Tämän näkee arkielämässä vaikka siinä, miten ihmiset suhtautuvat ympäristöasioihin tai turvapaikanhakijoihin tai siihen, pitäisikö jokin rakennus suojella vai purkaa. Sama asia voi olla yhdelle arvokas ja toiselle arvoton.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 6565
  • susi kukassaan
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #5 : ke 04.01.2017, 21:48:18 »
Kohtuuttomasta ja käsittämättömästä raivostumisesta tuli mieleeni eräs tapaus duunistani 90-luvulta. Sanotaan nyt vaikka että "A" halusi kovasti sijaisekseni kesälomani ajaksi. Työpaikallani työskentelevä B ei häntä sijaiseksi halunnut, sillä tiesi että A on otteissaan huimasti hitaampi kuin minä, ja pelkäsi varmasti että hän joutuu sitten hoitamaan niitä minun hommiani A:n apuna. B inhosi työtä jota tein, eikä olisi missään nimessä halunnut itse sen hoitajaksi. Uskon että B jotenkin sekaantui asiaan että A:ta ei valittaisi, vaikka asia ei varsinaisesti hänelle kuulunut millään tavalla. Oli miten oli, sijaisekseni tuli C. Käsittääkseni se ei puolestaan oikeasti haitannut A:ta, koska hänelle riitti töitä muutenkin, eli ei häneltä loppuneet työt ja ansiot vaikkei nimenomaan minun sijaisekseni päässytkään.

Kun ne lomat oli sitten tullut pidettyä, kahvihuonekeskusteluissa kävi ilmi että A kostaa C:lle sen että C oli ollut sijaisenani, eikä hän itse. He olivat töissä samassa huoneessa ja jos joku soitti C:lle, A puhelimeen vastattuaan vain länttäsi luurin pöytään ja lähti jonnekin, sanomatta C:lle että sinulle olisi puhelu. Hänelle ei ilmeisesti sitten missään vaiheessa selvinnyt että hän kosti täysin väärälle ihmiselle, koska C:lle oli ihan yksi lysti mitä hommia hän hoitelee, ja B:hän se ilmeisesti järjesti niin että A ei tule sijaisekseni. C:tä touhu lähinnä huvitti, lunki ihminen kun oli.

Poissa Brutto

  • Seniori
  • Viestejä: 401
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #6 : to 05.01.2017, 08:06:52 »
Viimeaikoina on tullut televisiosta erityisen paljon myötätuntoa käsitteleviä tiededokumentteja joissa tutkitaan kasvavien lasten ynnä eläinten (useimmiten apinoiden) kykyä tunnistaa toistensa tunnetiloja ja reagoida niihin, tavalla tahi toisella. Vaikuttaisi siltä että kaikilla kädellisillä ja jossain määrin kaikilla nisäkkäillä, ynnä muuten vain sosiaalisilla ja/tai älykkäillä eläimillä on lajin käyttäytymiseen olennaisesti uuttuneena kyky välittää, ainakin verisukulaisista ja kavereistakin. Jälkimmäisestä kehittyy politiikka, koska kaveruus väistämättä johtaa suosimiseen tai eturistiriitoihin (tai suosinta kaveruuteen).


Jokainen koiran omistanut tietää, että koirilla on pitkälle kehittynyt kyky tunnistaa paitsi lajitovereidensa, myös ihmisten tunnetiloja. Koirilla on myös kyky vastata tunteisiin.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 6565
  • susi kukassaan
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #7 : to 05.01.2017, 10:21:35 »
Viimeaikoina on tullut televisiosta erityisen paljon myötätuntoa käsitteleviä tiededokumentteja joissa tutkitaan kasvavien lasten ynnä eläinten (useimmiten apinoiden) kykyä tunnistaa toistensa tunnetiloja ja reagoida niihin, tavalla tahi toisella. Vaikuttaisi siltä että kaikilla kädellisillä ja jossain määrin kaikilla nisäkkäillä, ynnä muuten vain sosiaalisilla ja/tai älykkäillä eläimillä on lajin käyttäytymiseen olennaisesti uuttuneena kyky välittää, ainakin verisukulaisista ja kavereistakin. Jälkimmäisestä kehittyy politiikka, koska kaveruus väistämättä johtaa suosimiseen tai eturistiriitoihin (tai suosinta kaveruuteen).


Jokainen koiran omistanut tietää, että koirilla on pitkälle kehittynyt kyky tunnistaa paitsi lajitovereidensa, myös ihmisten tunnetiloja. Koirilla on myös kyky vastata tunteisiin.

Kissakin voi reagoida omistajansa suruun. Nuorempi kissoistani kikkailee kaikenlaisilla ärsyttävillä tavoilla, mutta viime vuonna kun oli joku päivä että minua kovin itketti, jätti se tavanomaiset temppuilunsa väliin ja vain oli lähelläni kehräten. Ja muuan muinainen naapurini aikoinaan muisteli jotain nuoruutensa kissaa joka häntä lohdutteli kun oli nuorella naisella sydänsuruja. Sitä ei voi tietää että onko kissan tarjoama lohtu sen näkökulmasta lohtua, vaiko vain "mielistelyä" jolla se yrittää saada omistajan tokenemaan, kun outo, epämääräinen tilanne kuten se että omistaja itkee ja pärskyy alkaa kissaa pelottamaan. Kaikilta kissoilta ei kyllä lohtua liikene, kun minulla oli eräässä vaiheessa vastaotetut 4-kuiset kissanpennut jotka oli loukutettu metsästä ja olivat siinäkin vaiheessa vielä villejä niin että vain sähisivät ja murisivat nurkissa, niin silloiseen itkunlitkuuni ne reagoivat sähisemällä. Eli kissan täytyy olla sosiaalistunut ihmiseen "rauhoitellakseen" tilannetta olemalla "kiva", osittainkin villi eläin ei ala kaveeraamaan vaikka mikä olisi. (Hitaasti ne sitten kesyyntyivät ja toinen näistä villikoista on minulla yhä vielä. Syliin sitä ei saa, mutta tykkää se nykyään rapsutuksista.)

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 4079
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #8 : pe 06.01.2017, 02:08:27 »
Kahvipöytäkeskustelussa puhe vääntäytyi lääkäreihin, valelääkäreihin ja kehnoihin/töykeisiin lääkäreihin. Keskustelukumppani sanoi että hän on liian empaattinen lääkäriksi. Ei kestä nähdä toista piikitettävän jne.
Eli lääkäreiksi ehkä seuloutuu ne vähemmän empaattiset asiakeskeiset eikä ihmiskeskeiset henkilöt? Tai voihan siinä vielä sisällä olla kaksijakoa: Empaattiset oppii näkemään verta ja viiltelyä ja leikkaamaan harjoitteluruumiita pyörtymättä ja menevät terveyskeskuksiin kohtaamaan ihmisiä ja asiaskeskeisemmät töykeämmät menee tutkijoiksi kohtaamaan numeroita ja koeputkia.
 Mutta jo pyrkijöiden joukossa on ehkä bias. Monelle lääkäri ei ole valinta empatian ja kutsumuksen vaan rahakkaan palkan takia? Paha juttu jos rahankiilto on silmissä alusta asti...

Itse en välitä empaattisista  vaan enempi suorapuheisista asiakeskeisistä,  Dr. House tyylinenkin kelpaisi.
Mieluummin tepsivää hoitoa kuin ns. lämmintä kättä.
"Kannatan ehdottomasti maahanmuuton lisäämistä" -Esko Valtaoja, TS 4.8.15

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 6565
  • susi kukassaan
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #9 : pe 06.01.2017, 10:34:08 »
^ Sama juttu. Kyllähän lääkärin täytyy nähdä isompi kuva. Sensijaan että tohtorikin parkuisi sitä että nyt täytyy vähän pistää on keskityttävä siihen että miten kävisi jos ei pistettäisi.

Katselin boksista pois moniosaisen syöpädokumentin. Muuan lääkäri (nuorehko nainen) sanoi että hänen mielestään potilas on ansainnut kuulla totuuden, eikä jotain höpöä että parannut, jos ei parane. Kun potilas tietää totuuden että tässä nyt saattaapi kuolla taikka hyvin todennäköisesti kuolee, on potilaalla aikaa hoitaa asiansa kuntoon ja muutenkin elää se vähäinen loppuelämänsä näköistään elämää. Valita että haluaako hoitoja vaikka niistä ei ehkä apua ole, vai mieluummin olla hoidoitta jotka kivuliaita, ja kuolla nopeammin, mutta rauhassa.