Kirjoittaja Aihe: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus  (Luettu 840 kertaa)

Laika, socrates ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10706
Viimeaikoina on tullut televisiosta erityisen paljon myötätuntoa käsitteleviä tiededokumentteja joissa tutkitaan kasvavien lasten ynnä eläinten (useimmiten apinoiden) kykyä tunnistaa toistensa tunnetiloja ja reagoida niihin, tavalla tahi toisella. Vaikuttaisi siltä että kaikilla kädellisillä ja jossain määrin kaikilla nisäkkäillä, ynnä muuten vain sosiaalisilla ja/tai älykkäillä eläimillä on lajin käyttäytymiseen olennaisesti uuttuneena kyky välittää, ainakin verisukulaisista ja kavereistakin. Jälkimmäisestä kehittyy politiikka, koska kaveruus väistämättä johtaa suosimiseen tai eturistiriitoihin (tai suosinta kaveruuteen).

Itse tipahdin iloisesti kärryiltä kun alettiin määrittelemään empatian lajeja joita oli kolme. Eli en niitä enää muista, mutta minua alkoi askarruttamaan että kun puhuttiin lasten kyvystä asettua toisen asemaan ja mieltää miltä hänestä tuntuu ja korostettiin siinä sitä toisen ihmisen/olennon näkökulman mieltämistä, että meneekö se välttämättä niin? Miksi pitäisi tietää tykkääkö joku toinen siitä että häntä isketään vasaralla sormeen, kun riittää se että tietää että itse ei tykkää siitä että lyödään vasaralla sormeen, ja sen vuoksi haluaa että toisiakaan ei lyödä?

Lapsitesteissäkin kävi niin että kun toinen aikuinen vei toiselta aikuiselta helminauhan ja sitten vielä repi "uhrinsa" piirustuksen, niin vaikka "uhri" ei näyttänyt millään tavoin olevan asiasta murheellinen, testattavana ollut pikkulapsi oli hyvin hätääntynyt "rikokset" nähdessään. Miten lapsi olisi voinut tietää miltä toisesta tuntuu, kun toinen ei ilmaise sitä millään tavalla? Eikö lapsi ennemminkin tiennyt miltä hänestä itsestään tuntuu, jonka vuoksi oletusarvona hänellä oli ettei toinenkaan moisesta touhusta tykkäisi?
Konmarinoitu kotletti.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10706
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #1 : ke 04.01.2017, 14:33:14 »
Aivotutkimuksissa todettiin että jos katseen kohteena oli sellainen taideteos jossa oli viilletty kangasta puhki, taidetta katselevan aivoissa aktivoituivat ne alueet jotka aktivoituisivat jos katselija itse viiltäisi kangasta. Olisipa mielenkiintoista kuulla millaisia tuloksia tulee kun ihmiset katselevat kauhuelokuvia joissa joku paha ihminen jahtaa ihmisiä. Tapahtuuko samaistuminen aina automaattisesti mahdollisiin uhreihin, vai voiko samaistuminen tapahtua myös pahantekijään? Selviäisikö tutkimuksissa että osa meistä saa kauhuelokuvista irti sen että tulee katarsis kun pelastuu, ja osa sen että saa tehdä pahaa?

Jos katselee kaikenlaista kammottavaa mikä on ihmiskätten töiden tulosta, tuleeko silloin tavallaan aivoissaan tehneeksi ne kammotyöt mitkä varsinainen tekijä teki?
Konmarinoitu kotletti.

Paikalla socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 8547
  • Piilorunkkujen tarkkailija
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #2 : ke 04.01.2017, 14:46:53 »
Ihminen tuntee sääliä, jos toiselle sattuu sellainen haveri, joka on itsestä tuntunut joskus kamalalta. Jos joku suree vaikka pieleen mennyttä tenttiä, en pysty ottamaan osaa, kun vähät välitän tenteistä. Toki hyvin läheisen ihmisen kohdalla pelkkä reaktiokin voi herättää myötätuntoa.
Unelmani on saada Brutto ystävystymään terojen kanssa, kertsi arvostamaan hakkaamista ja Norma kuksimaan ukkomiehiä.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10706
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #3 : ke 04.01.2017, 14:58:39 »
Uskoisin että aikuinen jo kykenee jonkin verran oikeasti kuvittelemaan miltä toisesta tuntuu sellaisessa asiassa joka itselle ei merkitse mitään. Mutta minun on vähän vaikea uskoa että lapsi osaisi ajatella kauhean monimutkaisia asioita ja tuntisi myötätuntoa "kierrättämättä asiaa itsensä kautta". Tunnereaktioon sinänsä lapsi varmasti reagoisi. Eli jos vaikkapa lapsen äiti itkisi että en päässyt tentistä läpi, niin ei lapsi tietäisi mitä siihen liittyy että ei pääse tentistä läpi, mutta se että sen äiti itkee, se varmasti saa peilisolut aktivoitumaan. Kuulema pikkuvauvakin saattaa tarjota tuttiaan itkevälle aikuiselle.

Sitten voi tietysti spekuloida että onko aikuisten kesken liikaa vaadittu että pitäisi kyetä tiedostamaan ihan kaikki mahdolliset muista tuntumiset sellaisena kuin ne muista tuntuvat. Erityistä hankaluuttahan aiheuttaa tuon tuostakin esmes sukupuolen vaihtamisen tarve. Moinen tarve ei avaudu millään tavalla joillekin ihmisille, joten sellaista tarvetta ei ole heille olemassakaan. Ja tämä ei ole nyt mikään kehotus alkaa kinastelemaan em. asiasta tässä, tämä oli vain esimerkki. On lukuisia asioita jotka asianosaiselle itselleen ovat henki ja elämä, mutta eivät ole ymmärrettävissä ympäristölle tai ylipäätään jollekin toiselle ihmiselle. Tuntuu länkkärin (henkinen) elämä olevan nykyään loputonta pohdiskelua että mitä kaikkea pitäisi yrittää tai osata ymmärtää muiden ihmisten suhteen.

Konmarinoitu kotletti.

Paikalla Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 2372
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #4 : ke 04.01.2017, 16:22:39 »
On lukuisia asioita jotka asianosaiselle itselleen ovat henki ja elämä, mutta eivät ole ymmärrettävissä ympäristölle tai ylipäätään jollekin toiselle ihmiselle.

Jostakin syystä tuli välittömästi mieleen eräs (monien tuntema) pahasuinen loukkaaja.

Onhan se vaikeata.

Eräällä paikkakunnalla toimi pitkään kunnanvaltuuston puheenjohtajana henkilö, joka sinänsä oli aivan mukava ja sosiaalinen tyyppi, mutta jälkikäteen arvioiden (kun ilmiöstä on enemmän lukenut) mahdollisesti narsistinen persoonallisuus. Kun samaa puoluetta edustava kunnanjohtaja lopulta junaili tämän henkilön pois puheenjohtajan tehtävästä, reagointi tapahtuneeseen tuntui aivan kohtuuttomalta. Kunnanjohtajan patologisesta vihaamisesta tuli miehelle pakkomielle koko hänen loppuelämänsä ajaksi. Kaikissa mahdollisissa yhteyksissä hän muisti huomauttaa, millainen konna ja kelmi kunnanjohtaja oli. Miehen ahdistus oli niin paha, että jopa hänen vaimonsa lähti peliin mukaan ja alkoi soitella öisiä häirintäpuheluja kunnanjohtajalle. Poliisi sai selville, mistä soitot tulevat, ja tilanteesta kehittyi paikkakuntaa kuohuttanut draama. Kunnanjohtaja sai osoitettua moraalisen ylemmyytensä vihaajalleen jättämällä syytteen nostamatta. Nyt jälkeen päin asiaa ajatellessani sekin tuntuu mahdolliselta, että vaimoparka vain otti narsistimiehensä soitot omiin nimiinsä pelastaakseen hänet.

Tämän tarinan tarkoitus on osoittaa, miten jokin asia on jollekin tärkeä, ja miten sama asia voi olla jollekin toiselle yhdentekevä. Luovutaanhan puheenjohtajan tehtävästä vapaaehtoisestikin.

Toisen pään sisälle ei pysty menemään ja tuntemaan, mitä hän tuntee. Järkevä ihminen pystyy kuitenkin ajattelemalla päättelemään että, koska on olemassa asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä, mutta eivät kaikille muille, on todennäköisesti olemassa myös asioita, jotka ovat joillekin muille tärkeitä, vaikka ne eivät hänelle olisikaan tärkeitä.

Arvomaailmojen eroilla on suuri merkitys näissä asioissa, samoin sillä, mitä itse kukin on elämässään kokenut. Tämän näkee arkielämässä vaikka siinä, miten ihmiset suhtautuvat ympäristöasioihin tai turvapaikanhakijoihin tai siihen, pitäisikö jokin rakennus suojella vai purkaa. Sama asia voi olla yhdelle arvokas ja toiselle arvoton.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10706
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #5 : ke 04.01.2017, 21:48:18 »
Kohtuuttomasta ja käsittämättömästä raivostumisesta tuli mieleeni eräs tapaus duunistani 90-luvulta. Sanotaan nyt vaikka että "A" halusi kovasti sijaisekseni kesälomani ajaksi. Työpaikallani työskentelevä B ei häntä sijaiseksi halunnut, sillä tiesi että A on otteissaan huimasti hitaampi kuin minä, ja pelkäsi varmasti että hän joutuu sitten hoitamaan niitä minun hommiani A:n apuna. B inhosi työtä jota tein, eikä olisi missään nimessä halunnut itse sen hoitajaksi. Uskon että B jotenkin sekaantui asiaan että A:ta ei valittaisi, vaikka asia ei varsinaisesti hänelle kuulunut millään tavalla. Oli miten oli, sijaisekseni tuli C. Käsittääkseni se ei puolestaan oikeasti haitannut A:ta, koska hänelle riitti töitä muutenkin, eli ei häneltä loppuneet työt ja ansiot vaikkei nimenomaan minun sijaisekseni päässytkään.

Kun ne lomat oli sitten tullut pidettyä, kahvihuonekeskusteluissa kävi ilmi että A kostaa C:lle sen että C oli ollut sijaisenani, eikä hän itse. He olivat töissä samassa huoneessa ja jos joku soitti C:lle, A puhelimeen vastattuaan vain länttäsi luurin pöytään ja lähti jonnekin, sanomatta C:lle että sinulle olisi puhelu. Hänelle ei ilmeisesti sitten missään vaiheessa selvinnyt että hän kosti täysin väärälle ihmiselle, koska C:lle oli ihan yksi lysti mitä hommia hän hoitelee, ja B:hän se ilmeisesti järjesti niin että A ei tule sijaisekseni. C:tä touhu lähinnä huvitti, lunki ihminen kun oli.
Konmarinoitu kotletti.

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 1365
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #6 : to 05.01.2017, 08:06:52 »
Viimeaikoina on tullut televisiosta erityisen paljon myötätuntoa käsitteleviä tiededokumentteja joissa tutkitaan kasvavien lasten ynnä eläinten (useimmiten apinoiden) kykyä tunnistaa toistensa tunnetiloja ja reagoida niihin, tavalla tahi toisella. Vaikuttaisi siltä että kaikilla kädellisillä ja jossain määrin kaikilla nisäkkäillä, ynnä muuten vain sosiaalisilla ja/tai älykkäillä eläimillä on lajin käyttäytymiseen olennaisesti uuttuneena kyky välittää, ainakin verisukulaisista ja kavereistakin. Jälkimmäisestä kehittyy politiikka, koska kaveruus väistämättä johtaa suosimiseen tai eturistiriitoihin (tai suosinta kaveruuteen).


Jokainen koiran omistanut tietää, että koirilla on pitkälle kehittynyt kyky tunnistaa paitsi lajitovereidensa, myös ihmisten tunnetiloja. Koirilla on myös kyky vastata tunteisiin.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10706
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #7 : to 05.01.2017, 10:21:35 »
Viimeaikoina on tullut televisiosta erityisen paljon myötätuntoa käsitteleviä tiededokumentteja joissa tutkitaan kasvavien lasten ynnä eläinten (useimmiten apinoiden) kykyä tunnistaa toistensa tunnetiloja ja reagoida niihin, tavalla tahi toisella. Vaikuttaisi siltä että kaikilla kädellisillä ja jossain määrin kaikilla nisäkkäillä, ynnä muuten vain sosiaalisilla ja/tai älykkäillä eläimillä on lajin käyttäytymiseen olennaisesti uuttuneena kyky välittää, ainakin verisukulaisista ja kavereistakin. Jälkimmäisestä kehittyy politiikka, koska kaveruus väistämättä johtaa suosimiseen tai eturistiriitoihin (tai suosinta kaveruuteen).


Jokainen koiran omistanut tietää, että koirilla on pitkälle kehittynyt kyky tunnistaa paitsi lajitovereidensa, myös ihmisten tunnetiloja. Koirilla on myös kyky vastata tunteisiin.

Kissakin voi reagoida omistajansa suruun. Nuorempi kissoistani kikkailee kaikenlaisilla ärsyttävillä tavoilla, mutta viime vuonna kun oli joku päivä että minua kovin itketti, jätti se tavanomaiset temppuilunsa väliin ja vain oli lähelläni kehräten. Ja muuan muinainen naapurini aikoinaan muisteli jotain nuoruutensa kissaa joka häntä lohdutteli kun oli nuorella naisella sydänsuruja. Sitä ei voi tietää että onko kissan tarjoama lohtu sen näkökulmasta lohtua, vaiko vain "mielistelyä" jolla se yrittää saada omistajan tokenemaan, kun outo, epämääräinen tilanne kuten se että omistaja itkee ja pärskyy alkaa kissaa pelottamaan. Kaikilta kissoilta ei kyllä lohtua liikene, kun minulla oli eräässä vaiheessa vastaotetut 4-kuiset kissanpennut jotka oli loukutettu metsästä ja olivat siinäkin vaiheessa vielä villejä niin että vain sähisivät ja murisivat nurkissa, niin silloiseen itkunlitkuuni ne reagoivat sähisemällä. Eli kissan täytyy olla sosiaalistunut ihmiseen "rauhoitellakseen" tilannetta olemalla "kiva", osittainkin villi eläin ei ala kaveeraamaan vaikka mikä olisi. (Hitaasti ne sitten kesyyntyivät ja toinen näistä villikoista on minulla yhä vielä. Syliin sitä ei saa, mutta tykkää se nykyään rapsutuksista.)
Konmarinoitu kotletti.

Poissa Nettikyttä

  • Konkari
  • Viestejä: 5245
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #8 : pe 06.01.2017, 02:08:27 »
Kahvipöytäkeskustelussa puhe vääntäytyi lääkäreihin, valelääkäreihin ja kehnoihin/töykeisiin lääkäreihin. Keskustelukumppani sanoi että hän on liian empaattinen lääkäriksi. Ei kestä nähdä toista piikitettävän jne.
Eli lääkäreiksi ehkä seuloutuu ne vähemmän empaattiset asiakeskeiset eikä ihmiskeskeiset henkilöt? Tai voihan siinä vielä sisällä olla kaksijakoa: Empaattiset oppii näkemään verta ja viiltelyä ja leikkaamaan harjoitteluruumiita pyörtymättä ja menevät terveyskeskuksiin kohtaamaan ihmisiä ja asiaskeskeisemmät töykeämmät menee tutkijoiksi kohtaamaan numeroita ja koeputkia.
 Mutta jo pyrkijöiden joukossa on ehkä bias. Monelle lääkäri ei ole valinta empatian ja kutsumuksen vaan rahakkaan palkan takia? Paha juttu jos rahankiilto on silmissä alusta asti...

Itse en välitä empaattisista  vaan enempi suorapuheisista asiakeskeisistä,  Dr. House tyylinenkin kelpaisi.
Mieluummin tepsivää hoitoa kuin ns. lämmintä kättä.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10706
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #9 : pe 06.01.2017, 10:34:08 »
^ Sama juttu. Kyllähän lääkärin täytyy nähdä isompi kuva. Sensijaan että tohtorikin parkuisi sitä että nyt täytyy vähän pistää on keskityttävä siihen että miten kävisi jos ei pistettäisi.

Katselin boksista pois moniosaisen syöpädokumentin. Muuan lääkäri (nuorehko nainen) sanoi että hänen mielestään potilas on ansainnut kuulla totuuden, eikä jotain höpöä että parannut, jos ei parane. Kun potilas tietää totuuden että tässä nyt saattaapi kuolla taikka hyvin todennäköisesti kuolee, on potilaalla aikaa hoitaa asiansa kuntoon ja muutenkin elää se vähäinen loppuelämänsä näköistään elämää. Valita että haluaako hoitoja vaikka niistä ei ehkä apua ole, vai mieluummin olla hoidoitta jotka kivuliaita, ja kuolla nopeammin, mutta rauhassa.
Konmarinoitu kotletti.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 1250
  • Väärinajattelija
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #10 : ma 16.10.2017, 20:46:20 »
UC Berkeley -yliopiston psykologian professori Dacher Keltner on tehnyt vuosia kokeita, joissa on tutkittu vallan pitkän aikavälin vaikutusta ihmisiin.

Kahden vuosikymmenen aikana tehdyissä tutkimuksissa Keltnerin tutkimuksissa on ilmennyt, että valtaa pitävät ihmiset käyttäytyvät usein niin ikään kuin he kärsisivät ”aivovaurioista”: He ovat impulsiivisempia, ottavat enemmän riskejä ja ennen kaikkea pystyvät näkemään asioita huonommin toisten ihmisten näkökulmasta.

The Atlantic kirjoittaa, että tutkimusten mukaan näyttää siltä, että nimenomaan tämä viimeinen ominaisuus on asia, joka usein heikkenee ihmisillä, joilla on pitkään valtaa.

McMaster Unicersityn tutkija Sukhvinder Obhi on puolestaan aivokuvauksissaan huomannut, että valta näyttää vahingoittavan aivoissa tapahtuvaa peilautumisprosessia, joka on yksi empatian kulmakivistä.

https://tekniikanmaailma.fi/muu-tekniikka/aiheuttaako-valta-ihmisessa-aivovaurion-merkit-ovat-selvat/
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Spammiro Botti

  • Seniori
  • Viestejä: 482
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #11 : ti 17.10.2017, 12:56:22 »
Viime aikoina on tullut televisiosta erityisen paljon myötätuntoa käsitteleviä tiededokumentteja joissa tutkitaan kasvavien lasten ynnä eläinten (useimmiten apinoiden) kykyä tunnistaa toistensa tunnetiloja ja reagoida niihin, tavalla tahi toisella.

Emootioita, jotka ovat eri asia kuin (ihmisellä niiden ilmenemistä organisoivat) tunteet, EI TARVITSE VÄLTTÄMÄTTÄ TUNNISTAA "TIETOISESTI" siten kuin me ihmiset (usein) teemme, jotta niihin voisi REAGOIDA (ehdollisella tai ehdottomalla refleksillä), vaikka niissä "dokuissa" (jotka ovat infosotaa) muuta jankutetaankin.

"Tunnetila" on muuten mielestäni hyvä käännös psykologian termille ´emootio´, sillä tunne (feeling) EI OLE "tila", mutta emootio on!

Lainaus
Vaikuttaisi siltä että kaikilla kädellisillä ja jossain määrin kaikilla nisäkkäillä, ynnä muuten vain sosiaalisilla ja/tai älykkäillä eläimillä on lajin käyttäytymiseen olennaisesti uuttuneena kyky välittää, ainakin verisukulaisista ja kavereistakin.


Se on sitä enemmän kiinni omasta koetusta edusta (hyödystä), mitä korkempi laji on kyseessä.

Verisukulaisuudesta elukat eivät tiedä eivätkä ymmärrä eivätkä välitä sellaisenaan mitään, vaikka taaskin "dokuissa" väitetään muuta, jopa että (esimerkiksi tiikeri)uros muka TUNNISTAISI KEENISTÄ OMT PENTUNSA, JOITA EI OLE KOSKAAN TAVANNUT (Matchli-tiikeri-"doku"). Nämä lörötykset liittyvät erääseen "teoriaan". Pennuton simpanssinaaras saattaa ryöstää itselleen pennun, jota kohtelee tasan samoin kuin kohtelisi omaansa.

Lainaus
Jälkimmäisestä kehittyy politiikka, koska kaveruus väistämättä johtaa suosimiseen tai eturistiriitoihin (tai suosinta kaveruuteen).

Politiikka sellaisena kuin me sen nyt tunnemme, on viime kädessä luokkien taistelua vallata valtiossa, ja siten mm. lakeineen ja "laillisine" väkivaltakoneistoineen sidoksissa valtion olemassaoloon.

Lainaus
Itse tipahdin iloisesti kärryiltä kun alettiin määrittelemään empatian lajeja joita oli kolme. Eli en niitä enää muista, mutta minua alkoi askarruttamaan että kun puhuttiin lasten kyvystä asettua toisen asemaan ja mieltää miltä hänestä tuntuu ja korostettiin siinä sitä toisen ihmisen/olennon näkökulman mieltämistä, että meneekö se välttämättä niin? Miksi pitäisi tietää tykkääkö joku toinen siitä että häntä isketään vasaralla sormeen, kun riittää se että tietää että itse ei tykkää siitä että lyödään vasaralla sormeen, ja sen vuoksi haluaa että toisiakaan ei lyödä?

Lapsitesteissäkin kävi niin että kun toinen aikuinen vei toiselta aikuiselta helminauhan ja sitten vielä repi "uhrinsa" piirustuksen, niin vaikka "uhri" ei näyttänyt millään tavoin olevan asiasta murheellinen, testattavana ollut pikkulapsi oli hyvin hätääntynyt "rikokset" nähdessään. Miten lapsi olisi voinut tietää miltä toisesta tuntuu, kun toinen ei ilmaise sitä millään tavalla? Eikö lapsi ennemminkin tiennyt miltä hänestä itsestään tuntuu, jonka vuoksi oletusarvona hänellä oli ettei toinenkaan moisesta touhusta tykkäisi?

Kyllä. Näissä kuvaelmahuijauksissa ainakin pikkulasten kanssa menetellään siten, että lapsikoehenkilö saadaan ensin alitajuisesti samaistu- maan johonkin näytelmän hahmoon ja katsomaan tilanteita tämän kannalta, ja kokemaan ne myönteisenä tai kielteisenä sen mukaan miten "oma hahmo" pärjää - ja myös miten tämä ILMAISEE tuntevansa. Tämä sitten "selitetään", että "VAAVI YMMÄRTÄÄ KEENISTÄ SOSIAALISIA TILANTEITA", esimerkiksi kilpailua! Näin saadaan hyvin helposti lietsottua myös kahden vaavin välille muka "KENEETTINEN ROTURIITA"!!!

Yksi paljastettu vanha standardi on, että nuket/näyttelijät kiipeävät "kilpaa" jollekin mäentöyssylle, ja sitten tässä yhteydessä ilmeneekin, että joku "epäreilu" "estää ja ja sabotoi" jonkun toisen (samaistumiskohteen!) kiipeämistä, ja jopa "pudottaa tämän", kun tämä on juuri "voitta- massa"! Kun lapsi kokee kielteisiä tunteita estäjää (hinderer) kohtaan, SE ON MUKA MERKKI "SOSIAALISTEN TILANTEIDEN GENEETTISESTÄ TAJUAMISESTA" JA "SYNNYNNÄIESTÄ MORAALISTA" (ihan Olympiakomitean hengessä...)...

Uusiseelantilainen psykologi Damian Scharf  keksi kuitenkin tehdä tavallisesta poikkeavia nukkenäytelmiä, esimerkiksi niin, että "kilpailijan" töyssyn huipun tuumasta pudottama "oma" hahmo tuulettikin maassa kuperkeikkaansa "hyvänä vitsinä" eikä ratkennut lohduttomaan poruun! Arvatkaapa mitä samaistuvat katsojat? Olivat täsmälleen yhtä iloisia kuin "oman" tuulettaessa "voittoa" töyssyn huipulla.

http://www.plosone.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pone.0042698

"Social Evaluation or Simple Association? Simple Associations May Explain "Moral Reasoning" in Infants"



« Viimeksi muokattu: to 19.10.2017, 09:28:17 kirjoittanut Spammiro Botti »

Paikalla Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 4173
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #12 : ke 18.10.2017, 00:35:28 »
Epäilen Spammiron kykyä empatiaan sikäli ohueksi, ettei hänellä ole kummoista fenomenaalista pätevyyttä sen ilmenemisestä mesota.

Vähän kuin lapsen tasolle jäänyt sosiopaatti yrittäisi kirjoittaa tai analysoida runoja.
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 10180
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #13 : ke 18.10.2017, 07:24:52 »
UC Berkeley -yliopiston psykologian professori Dacher Keltner on tehnyt vuosia kokeita, joissa on tutkittu vallan pitkän aikavälin vaikutusta ihmisiin.

Kahden vuosikymmenen aikana tehdyissä tutkimuksissa Keltnerin tutkimuksissa on ilmennyt, että valtaa pitävät ihmiset käyttäytyvät usein niin ikään kuin he kärsisivät ”aivovaurioista”: He ovat impulsiivisempia, ottavat enemmän riskejä ja ennen kaikkea pystyvät näkemään asioita huonommin toisten ihmisten näkökulmasta.

The Atlantic kirjoittaa, että tutkimusten mukaan näyttää siltä, että nimenomaan tämä viimeinen ominaisuus on asia, joka usein heikkenee ihmisillä, joilla on pitkään valtaa.

McMaster Unicersityn tutkija Sukhvinder Obhi on puolestaan aivokuvauksissaan huomannut, että valta näyttää vahingoittavan aivoissa tapahtuvaa peilautumisprosessia, joka on yksi empatian kulmakivistä.

https://tekniikanmaailma.fi/muu-tekniikka/aiheuttaako-valta-ihmisessa-aivovaurion-merkit-ovat-selvat/

Sama ilmiö lienee kyseessä niin rotuerottelua ja rotusortoa toteuttavissa yhteiskunnissa ja yhteiskunnissa, joissa naisten asema on heikko. Sama ilmiö lienee kyseessä nyt pinnalla olevassa seksuaalisessa ahdistelussa ja yhteisöissä, joissa sen annetaan rehottaa. Jopa eläinten - tuotantoeläinten tai lemmikkien - raa’assa kohtelussa lienee aineksia samasta ilmiöstä.

Poissa Spammiro Botti

  • Seniori
  • Viestejä: 482
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #14 : ke 18.10.2017, 07:55:30 »
UC Berkeley -yliopiston psykologian professori Dacher Keltner on tehnyt vuosia kokeita, joissa on tutkittu vallan pitkän aikavälin vaikutusta ihmisiin.

Kahden vuosikymmenen aikana tehdyissä tutkimuksissa Keltnerin tutkimuksissa on ilmennyt, että valtaa pitävät ihmiset käyttäytyvät usein niin ikään kuin he kärsisivät ”aivovaurioista”: He ovat impulsiivisempia, ottavat enemmän riskejä ja ennen kaikkea pystyvät näkemään asioita huonommin toisten ihmisten näkökulmasta.

The Atlantic kirjoittaa, että tutkimusten mukaan näyttää siltä, että nimenomaan tämä viimeinen ominaisuus on asia, joka usein heikkenee ihmisillä, joilla on pitkään valtaa.

McMaster Unicersityn tutkija Sukhvinder Obhi on puolestaan aivokuvauksissaan huomannut, että valta näyttää vahingoittavan aivoissa tapahtuvaa peilautumisprosessia, joka on yksi empatian kulmakivistä.
https://tekniikanmaailma.fi/muu-tekniikka/aiheuttaako-valta-ihmisessa-aivovaurion-merkit-ovat-selvat/

"Peila/a/utu/misella" ei ole mitään tekemistä minkään "peilisolujen" kanssa:

https://blogs.scientificamerican.com/guest-blog/of-two-minds-listener-brain-patterns-mirror-those-of-the-speaker/

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 1365
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #15 : ke 18.10.2017, 08:23:23 »
Sama ilmiö lienee kyseessä nyt pinnalla olevassa seksuaalisessa ahdistelussa ja yhteisöissä, joissa sen annetaan rehottaa.

Seksuaalinen ahdistelu ilmiönä on jotakin paljon laajempaa. Nainenhan määrittelee ahdistelun ei-kiinnostavan henkilön tekemäksi aloitteeksi. Se mikä nuorelta komealta urokselta on sallittua toimintaa, jopa toivottavaa sellaista, on elähtäneeltä keski-ikäiseltä mieheltä ahdistelua. Homman tekee mielenkiintoiseksi myös se, että jokaisella itseään kunnioittavalla naisella tulee olla plakkarissa vähintään kaksi ahdistelukokemusta joilla leuhkia. Hyvä ahdistelukokemus on kuin Burberryn laukku. Sitä kannetaan ylpeydellä ja sitä esitellään ystävättärille.

Miehet kohtaavat aivan samalla tavalla lähentymisyrityksiä ei-niin-seksikkäiden naisten taholta, mutta ei niistä numeroa tehdä. Miehet tietävät että ne kuuluvat normaaliin elämään ja empatiaan kykenevät miehet eivät halua nolata vähemmän haluttavan näköistä lähentyjää.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 5389
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #16 : ke 18.10.2017, 09:31:26 »
Uskoisin että aikuinen jo kykenee jonkin verran oikeasti kuvittelemaan miltä toisesta tuntuu sellaisessa asiassa joka itselle ei merkitse mitään. Mutta minun on vähän vaikea uskoa että lapsi osaisi ajatella kauhean monimutkaisia asioita ja tuntisi myötätuntoa "kierrättämättä asiaa itsensä kautta". Tunnereaktioon sinänsä lapsi varmasti reagoisi. Eli jos vaikkapa lapsen äiti itkisi että en päässyt tentistä läpi, niin ei lapsi tietäisi mitä siihen liittyy että ei pääse tentistä läpi, mutta se että sen äiti itkee, se varmasti saa peilisolut aktivoitumaan. Kuulema pikkuvauvakin saattaa tarjota tuttiaan itkevälle aikuiselle.

Myötätunne reaktiona on mahdollista vain silloin, kun se todella kokee itsessään. Pelkkä jotain mieltä oleminen ei sinänsä ole myötätuntoa.

Äkillisissä tapauksissa voi kokea samanaikaisuutta katsellessa vaikka telkussa kotivideoita joissa kohelletaan.  Se reakointi näköaistin kautta tapahtuu automaattisesti aivojen vastaanottokyvyn puitteissa. Ne eivät heti erota mikä on erillistä ja se kokemus tulee fyysisenä  hätkähtämisenä.
Syvällisempi myötätuntoelämys toimii sitten luonteenomaisena ja se taitaa olla hieman erilainen jokaisella, tai paremminikin erilaiset asiat voivat saada sen aikaan.
Onhan ihmisiä jotka surevat joka asiaa ja niitä jotka lähinnä miettivät oman ympäristönsä ja siihen kuuluvia asioita. Myös ajatuksella saa aikaan tunnetiloja, jos päässä pyörivien ajatusten antaa vaikuttaa siihen.
Empaattisuuskin on kyllä tarttuvaa kuten vihakin ja tunnemyrskyjä koetaan vaikka jääkiekkokatsomoissa.

Poissa hibiscus

  • Konkari
  • Viestejä: 5554
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #17 : ke 18.10.2017, 09:47:56 »
Uskoisin että aikuinen jo kykenee jonkin verran oikeasti kuvittelemaan miltä toisesta tuntuu sellaisessa asiassa joka itselle ei merkitse mitään. Mutta minun on vähän vaikea uskoa että lapsi osaisi ajatella kauhean monimutkaisia asioita ja tuntisi myötätuntoa "kierrättämättä asiaa itsensä kautta". Tunnereaktioon sinänsä lapsi varmasti reagoisi. Eli jos vaikkapa lapsen äiti itkisi että en päässyt tentistä läpi, niin ei lapsi tietäisi mitä siihen liittyy että ei pääse tentistä läpi, mutta se että sen äiti itkee, se varmasti saa peilisolut aktivoitumaan. Kuulema pikkuvauvakin saattaa tarjota tuttiaan itkevälle aikuiselle.

Myötätunne reaktiona on mahdollista vain silloin, kun se todella kokee itsessään. Pelkkä jotain mieltä oleminen ei sinänsä ole myötätuntoa.

Äkillisissä tapauksissa voi kokea samanaikaisuutta katsellessa vaikka telkussa kotivideoita joissa kohelletaan.  Se reakointi näköaistin kautta tapahtuu automaattisesti aivojen vastaanottokyvyn puitteissa. Ne eivät heti erota mikä on erillistä ja se kokemus tulee fyysisenä  hätkähtämisenä.
Syvällisempi myötätuntoelämys toimii sitten luonteenomaisena ja se taitaa olla hieman erilainen jokaisella, tai paremminikin erilaiset asiat voivat saada sen aikaan.
Onhan ihmisiä jotka surevat joka asiaa ja niitä jotka lähinnä miettivät oman ympäristönsä ja siihen kuuluvia asioita. Myös ajatuksella saa aikaan tunnetiloja, jos päässä pyörivien ajatusten antaa vaikuttaa siihen.
Empaattisuuskin on kyllä tarttuvaa kuten vihakin ja tunnemyrskyjä koetaan vaikka jääkiekkokatsomoissa.

Ymmärrän, että jotkin lapsettomat henkilöt kuvittelevat, etteivät lapset osaisi ajatella kauhean monimutkaisia asioita eivätkä tuntea myötätuntoa kierrättämättä asiaa itsensä kautta. Tuollainen kuvitelma ei kylläkään pidä paikkaansa. Minulla on nelinkertaista omakohtaista kokemusta asiasta. Lasten kykyä empatiaan ja älylliseen ajatteluun ei pidä aliarvioida.
"Sosiaalipsykologia ja pedagogia tarkoittaa että tarhan tätiä totellaan."

Sepe

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 5389
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #18 : ke 18.10.2017, 09:56:12 »
Uskoisin että aikuinen jo kykenee jonkin verran oikeasti kuvittelemaan miltä toisesta tuntuu sellaisessa asiassa joka itselle ei merkitse mitään. Mutta minun on vähän vaikea uskoa että lapsi osaisi ajatella kauhean monimutkaisia asioita ja tuntisi myötätuntoa "kierrättämättä asiaa itsensä kautta". Tunnereaktioon sinänsä lapsi varmasti reagoisi. Eli jos vaikkapa lapsen äiti itkisi että en päässyt tentistä läpi, niin ei lapsi tietäisi mitä siihen liittyy että ei pääse tentistä läpi, mutta se että sen äiti itkee, se varmasti saa peilisolut aktivoitumaan. Kuulema pikkuvauvakin saattaa tarjota tuttiaan itkevälle aikuiselle.

Myötätunne reaktiona on mahdollista vain silloin, kun se todella kokee itsessään. Pelkkä jotain mieltä oleminen ei sinänsä ole myötätuntoa.

Äkillisissä tapauksissa voi kokea samanaikaisuutta katsellessa vaikka telkussa kotivideoita joissa kohelletaan.  Se reakointi näköaistin kautta tapahtuu automaattisesti aivojen vastaanottokyvyn puitteissa. Ne eivät heti erota mikä on erillistä ja se kokemus tulee fyysisenä  hätkähtämisenä.
Syvällisempi myötätuntoelämys toimii sitten luonteenomaisena ja se taitaa olla hieman erilainen jokaisella, tai paremminikin erilaiset asiat voivat saada sen aikaan.
Onhan ihmisiä jotka surevat joka asiaa ja niitä jotka lähinnä miettivät oman ympäristönsä ja siihen kuuluvia asioita. Myös ajatuksella saa aikaan tunnetiloja, jos päässä pyörivien ajatusten antaa vaikuttaa siihen.
Empaattisuuskin on kyllä tarttuvaa kuten vihakin ja tunnemyrskyjä koetaan vaikka jääkiekkokatsomoissa.

Ymmärrän, että jotkin lapsettomat henkilöt kuvittelevat, etteivät lapset osaisi ajatella kauhean monimutkaisia asioita eivätkä tuntea myötätuntoa kierrättämättä asiaa itsensä kautta. Tuollainen kuvitelma ei kylläkään pidä paikkaansa. Minulla on nelinkertaista omakohtaista kokemusta asiasta. Lasten kykyä empatiaan ja älylliseen ajatteluun ei pidä aliarvioida.

Eikös sinunkin tunteesi toimi sinussa? Miten luulet lapsien tunteiden toimivan, ellei heissä itsessään.?

Minulla taitaa olla lapsia enemmän kuin sinulla ja kyllä siihen tunteiden erilaiseen kirjoon on tutustuttu.


Poissa hibiscus

  • Konkari
  • Viestejä: 5554
Vs: Empatia - sympatia - myötätunto - samaistuminen - peilaus
« Vastaus #19 : ke 18.10.2017, 10:00:48 »
Uskoisin että aikuinen jo kykenee jonkin verran oikeasti kuvittelemaan miltä toisesta tuntuu sellaisessa asiassa joka itselle ei merkitse mitään. Mutta minun on vähän vaikea uskoa että lapsi osaisi ajatella kauhean monimutkaisia asioita ja tuntisi myötätuntoa "kierrättämättä asiaa itsensä kautta". Tunnereaktioon sinänsä lapsi varmasti reagoisi. Eli jos vaikkapa lapsen äiti itkisi että en päässyt tentistä läpi, niin ei lapsi tietäisi mitä siihen liittyy että ei pääse tentistä läpi, mutta se että sen äiti itkee, se varmasti saa peilisolut aktivoitumaan. Kuulema pikkuvauvakin saattaa tarjota tuttiaan itkevälle aikuiselle.

Myötätunne reaktiona on mahdollista vain silloin, kun se todella kokee itsessään. Pelkkä jotain mieltä oleminen ei sinänsä ole myötätuntoa.

Äkillisissä tapauksissa voi kokea samanaikaisuutta katsellessa vaikka telkussa kotivideoita joissa kohelletaan.  Se reakointi näköaistin kautta tapahtuu automaattisesti aivojen vastaanottokyvyn puitteissa. Ne eivät heti erota mikä on erillistä ja se kokemus tulee fyysisenä  hätkähtämisenä.
Syvällisempi myötätuntoelämys toimii sitten luonteenomaisena ja se taitaa olla hieman erilainen jokaisella, tai paremminikin erilaiset asiat voivat saada sen aikaan.
Onhan ihmisiä jotka surevat joka asiaa ja niitä jotka lähinnä miettivät oman ympäristönsä ja siihen kuuluvia asioita. Myös ajatuksella saa aikaan tunnetiloja, jos päässä pyörivien ajatusten antaa vaikuttaa siihen.
Empaattisuuskin on kyllä tarttuvaa kuten vihakin ja tunnemyrskyjä koetaan vaikka jääkiekkokatsomoissa.

Ymmärrän, että jotkin lapsettomat henkilöt kuvittelevat, etteivät lapset osaisi ajatella kauhean monimutkaisia asioita eivätkä tuntea myötätuntoa kierrättämättä asiaa itsensä kautta. Tuollainen kuvitelma ei kylläkään pidä paikkaansa. Minulla on nelinkertaista omakohtaista kokemusta asiasta. Lasten kykyä empatiaan ja älylliseen ajatteluun ei pidä aliarvioida.

Eikös sinunkin tunteesi toimi sinussa? Miten luulet lapsien tunteiden toimivan, ellei heissä itsessään.?

Minulla taitaa olla lapsia enemmän kuin sinulla ja kyllä siihen tunteiden erilaiseen kirjoon on tutustuttu.

Faustilla iso pyörä heittää taas. Onko sinulla enemmän kuin viisi lasta? Minä en luule mitään pösilö. Kaikkien tunteet toimivat heissä itsessään oli kyseessä lapsi tai aikuinen.
"Sosiaalipsykologia ja pedagogia tarkoittaa että tarhan tätiä totellaan."

Sepe