Kirjoittaja Aihe: Etsintä – ihmisen perimmäinen kaipaus  (Luettu 24 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 5911
Etsintä – ihmisen perimmäinen kaipaus
« : ma 02.01.2017, 21:49:23 »
ABBA : Lay All Your Love On Me (Disconet Remix - 1981)

https://www.youtube.com/watch?v=J3ECxyIS9oI

En sano, että Abban paras kappale, mutta mieluisin, ainakin parin vuoden takaa ajatellen, ja siis edelleen.

Jänski esitys. Miten tuon kuvaisi?


Toistamiseen törmäsin tuohon Abban kappaleeseen, siis tuohon versioon. Näyttäs siltä, ettei se ole totta, mikä kuvataan. Sitä haetaan, ja kuvaus on vain napakymppi.

Tulee mieleen hengelliseltä puolelta esim Eija Merilä. Sama tavoite, ja toteutuneena, tosin jo laulun kautta. Abban kuva voi siirtää osaa kohden toimivaa, tai tehdä saavutuksen vaikeammaksi. Miten kuka sen voi kokea.

Tässä esim Eija Merilästä: https://www.youtube.com/watch?v=3uJCvbmZH6s... En nopeasti löydä, mikä on paras. Merilän kappaleista monet onnistuneita, mielestäni.


Musiikissa joskus saavutettu idea ja maistiainen siitä, mitä tässä yritetään kuvata, radiokuunnelmana:

http://areena.yle.fi/1-3872803

Jussi Parviaisen uutuuskuunnelma on lähes beckettiaaninen sukellus ihmissieluun ja elämän suurimpiin kysymyksiin. Miksi ja miten me elämme? Mitä etsimme? Miten haluaisimme tämän loppuvan, sitten kun aika on?

http://areena.yle.fi/1-3886776

Jussi Parviaisen uutuuskuunnelma on sukellus ihmissieluun ja elämän suurimpiin kysymyksiin. Miksi ja miten me elämme? Kuunnelman päärooleissa ovat isä ja poika, Jussi Parviainen sekä Onni Parviainen.
Mitä armo lopulta on? Kuunnelman esittelyssä haastateltavana on kuunnelman käsikirjoittaja ja ohjaaja Jussi Parviainen. Toimittajana on Emilia Cronvall.



Oma tulkintani asiasta. Mitä mieltä?

Jos sanoja käytetään asioiden välittämiseen, ja toiminnan ohjaukseen, niin kai kulttuurisia teoksia voi muodostaa kuten nuo musiikki-kappeleetkin? Ovat osoittimia, ja herättävät jossakussa sen, joka on sillä tasolla, että osaa olla osoittimien viemänä kaipaamassa.

Uskonnollinen ja yhteisöllinen liittyvät toisiinsa. On koti, ja on laajempi koti, aina kaikkeuden ääriin. En osaa antaa napakempaa esimerkkiä tähän hätään. Ajatus on uusi, ja heräsi tosiaan tänään, kun kuuntelin tuota kuunnelmaa. Oma versioni tai vuoropuheluni kirjoitin ylös eräällä tavallani: http://jatkumo.net/index.php?topic=783.msg114702#msg114702

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 5911
Vs: Etsintä – ihmisen perimmäinen kaipaus
« Vastaus #1 : ma 02.01.2017, 21:56:03 »

Tässä taitaa Beethoven olla jäljillä. Hiukan toisenlaisesti rakennellen:

http://www.youtube.com/watch?v=ljGMhDSSGFU

Mitä tulisi sitten sanoa yritelmästä?

Beethoven, Symphony 9, 4th movement (complete) Ode to Joy, Presto, Philharmonia Baroque

Suureellinen ainakin äänimaailmaltaaan, ainakin tämä viimeinen osio. Japsit laului kappaleen joskus niin, että laulajia oli 10000.

Ei kyllä edusta kuin osaa kappaletta. Ei kannattas ehkä oikein tulkita kovin vakavasti tällaista teosta.

Minusta monen maan kansallishymnit ovat hiukan samalla periaatteella tehtyjä.


L1

Tuo B9 (P4) fokustaa vahvasti. Joskus saanut vaikutelmaa aivan muusta. On maailmoja, jotka soivat kukin kaikkeudessa. Kaikki vaan huojuu, tai surraa, milloin mitenkin.

L2

Elysion (lat. Elysium), kreikkalaisen mytologian onnela https://fi.wikipedia.org/wiki/Elysion

Sitäkö se onnela on? Tervettä, voimakasta, mahtavaa, ikinuoruutta? Sanoja ajattelin enemmän vasta nyt. Elysium on myös elokuvaksi tehty, eräällä tavalla. Onko Eurooppa epäonnistunut tässä, ja Trump jahtaamassa sitä, mihin ei Aatukaan kyennyt, edes Beethovenin voimalla?

No, tuo on spekulaatiota. Ihmisyys voi näissä kuvautua kyllä, mutta miten, on toinen juttu. Täysin sattumaa ei kyllä ole se, millä periaatteella erilainen kulttuuriaines rakentuu, ja valikoituu osaksi kaikkea.
« Viimeksi muokattu: ma 02.01.2017, 22:19:15 kirjoittanut Mooses »