Kirjoittaja Aihe: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)  (Luettu 50833 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #560 : su 02.12.2018, 17:39:35 »



Vauhdilla nousi uudisrakennus. Ei ainakaan yleisön puuttumisesta kärsinyt. Väki jaksoi päivät ja illat tuijotella. Kun yksi tuijotusvuoro lopetti alkoi toinen. Oli saaneet tuijottelijat oppia ettei täällä kaivattu yhtikäs neuvoja. Hunsvotti oli saada laastikauhan  naamalleen kun ei muuten tokeentunut.
Anni ei oikeastaan ollenkaan käynyt rakennuksella. Kun ei halunnut antaa mielikuvaa jotta kyttäämässä on.
Anniin oli iskenyt sisustusvimma. Oli piirustukset apuna kun sisusteli. Niin oli omissa maailmoissaan ettei kuullut mitä sanottiin.  Wiljami sai kerran jos kolmannen toistaa sanomansa . Tämän lisäksi pelkäsi Anni jotta ei osaa siellä uudessa olla mitenkään päin.

Nyt oli kylässä kaksi pelkääjää. Toinen pelkäsi leivän loppua. Toinen sen lisääntymistä. Anni ei ollut mitenkään varma että liika raha on hyväksi. Menee helposti ylimääräisen kupittelun puolelle.
Iivarikauppias pelkäsi niin että joutui lasarettiin ihan. Oli Iivarilla joukko sairauksia joille ei  verhojen raottelu ainakaan hyväksi ollut. Annia säälitti Iivari muttei sentään katsomaan mennyt.
Sensijaan poikkesi rouvakauppias Annia tervehtimässä . Kävi haukkumassa silmät ja suun täyteen. Jotta miksi se piti uusi puoti perustaa kun Iivarille otti niin kovillle että sairastupaan joutui. Anni rouvan kiljumiselta ei saanut  minkäänmoista ei pitkää eikä lyhyttä suunvuoroa. Kun rouvalta loppui haukkumiset lähti, paiskasi oven perässään kiinni. Pysyi sentään karmeissaan, ei näistä vanhoista ovista tiedä.

Illalla kertoi Anni Wiljamille mitä tuli rouvakauppiaalta tehtyä. Wiljamin mielestä rouvan sanomiset ja kiljumiset olivat kotoisin siitä yhdestä paikasta.

Joten Anni alkoi unelmoida uudesta tuvasta ja hellasta.
Niissä sitä unelmoitia riitti.
.
« Viimeksi muokattu: to 06.12.2018, 15:35:39 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #561 : to 06.12.2018, 13:17:59 »



Nousi uusi rakennus aikamoista vauhtia. Koht`puoleen päästäisiin muuttamaan.
Sairaalassa makoileva Iivarikauppias sen kun kuuli tapahtui äkkikäännös sairaudessa.
Jota ilkeämieliset takapäin sanoivat luulosellaiseksi. Jokatapauksessa ponkaisi petinpohjalla sairastava Iivari pystyyn, alkoi kysellä vaatteitaan ellei sairaala halunnut näitä rytkyjä hänelle lahjoittaa. Ei halunnut sairaala vaan pikapika ilmestyivät Iivarin oma vaatteet. Lääkäri yritti toppuutella kun osa on kokeitakin ottamatta ja otetuistakaan ei ole vielä tuloksia saatu.
"En otota. Minä mänen." lausui Iivarikauppias ja meni kanssa. Lääkäri ravisteli päätään. No, kohta tulee takaisin, tuumi.
 
Mökissä Anni  silmäili vaatteitaan. Huomasi jotta aika kulahtaneita olivat. Ei niillä kehtaa uuteen kotiin mennä semminkin kun on ne tupaantulijaiset. Silloin pääsee suurin osa kyläläisistä tuskistaan kun eivät millään jaksa uskoa kuinka tämä talo noin vain putkahti rinteelle mäen alle. Ei ollut mikään ihme ne trokari-tietävät.
Anni päätti tehdä vaatehankintareissun kaupunkiin. Oli tullessaan mahtavat paketit kaikensorttisia vaatteita .Oli garderobinsa kokonaan uusinut.
Kunnankätilö Mankisen oli tänne mökkiin pyytänyt makutuomariksi. Oli Anni tehnyt kaupat kahden viikon palautuksella. Mankinen oli tehnyt itsensä hyväksytyksi kun kävi vaatimassa pois sen Wiljami- reklaamin. Kauppias oli tehnyt kovan tenän:" Ei pois, ei tai minulta lähtee puolet asiakkaista." Kun kätilö ei meinannut millään uskoa ettei omaa ilmoitustaan saa poistaa. Viimein kivahti  kätilö jotta tehkää ite uus.

Yhtenä päivänä sitten seisoi ovella kätilö Mankinen. Sisälle astui, Anni kantoi puseroa, hametta, kenkiä kätilön arviotavaksi. Loppui nekin aikanaan ja Anni kysäisi oliko ne semmoisia jotta kehtaa niissä näyttäytyä. "Ihan takuulla oli. Ihan kaikki oli." Kuului kommentti. Siitä sitten kahvipöytään.
Ei olisi Wiljami uskonut että kätilö Mankinen suostuisi kunnioittamaan mökin  asukkaita ihan noin että sisälle tuli.
Alkoikohan tästä oikein ystävyys.
Anni ainakin uskoi niin.
.
« Viimeksi muokattu: to 06.12.2018, 21:49:44 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #562 : pe 07.12.2018, 11:19:07 »



Siinä se nyt oli. Uusi talo. Annin ja  Wiljamin oma. Tätä hirmuisen urakan lopputulosta kelpasi katsella. Oli toista kuin mökkirepsu. Valkoiset seinät. Tilaakin oli ruhtinaallisesti. Ei vielä sisustettu. Tyhjinä kaikui huoneet.  Kasvimaata ei vielä ollut vaan sen Anni ensi kesänä laittaa.
Huoneita perätä viisi kappaletta. Ei Anni olisi niin montaa halunnut vaan Wiljami totesi että kun kerran tehdään niin tehdään kunnolla.  Uusia huonekaluja lähdettäisiin ensitöikseen kaupungista katselemaan. Ketään ei voinut vielä kylään pyytää kun oli vain vanhat ja repsottavat huonekalut. Vähänkin niitä oli. Ei Anni eikä Wiljamikaan olisi uskonut tämmöisessä hovissa asuvansa.

Ihan huomispäivänä tulee muuttoauto ynnä muuttoväki. Niitä ei ollut kovin montaa kun ei Anni senkummemmin kuin Wiljamikaan harrastaneet kylässäkäyntiä. Nyt sitä vain ihasteltiin uutta taloa. Taisi olla hienostelun häive kun Anni huokaili: "Kylhä tää o semmone  hienostopytinki. Vaa ois miulle välttänt tavallisempikii asumus. Mut ko näi tehtii nii mikäs siin. Mie pelkään vaa jot jompikumpi eksyyp tääl. Ei taia huuto kuuluu toisest pääst toisee päähä.Vaa hieno tää o. Mitähä mie oon teht hyvvää ko tämmöse palkinno sain. Vaa ihmisisks tääl pittää ellää. Siekii Wiljami saat het heittää jalast nuo saappaat. Muute naarmuuntuu hieno lattia. Kaupunkist, ko männää pittää muistaa ostaa sisäkenkiikii, vierasvarakskii.

Niin juttelivat Wiljami ja Anni upouuden talonsa portailla. Nyt oli elo kuin mesimarjaa.
Kyllä kelpasi nyt olla.
.
« Viimeksi muokattu: pe 07.12.2018, 21:32:37 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #563 : ma 10.12.2018, 15:27:56 »



Nyt alkoi muutto. Katsottiin tarkkaan mikä uuteen käy, mikä ei. Annilla oli ikänsä verran tavaraa. Wiljamilla ei ollut kuin oma itsensä. Anni oli koko ikänsä mökissään asustellut .Wiljami sensijaan oli muuttanut yhtenään. Ei tainnut muistaa muuttojaan itsekään. Joka tapauksessa mökistä lähdettiin uuteen asuntoon, puodin yhteydessä olevaan. Wiljami totesi että on mukava kun voi yölläkin tehdä kauppaa. Anni ei ollut yöherätyksistä samaa mieltä: "Mitäs jos alkaap koko kylä yöllä rellestämmää. Kaljaa hakemaa suuunnistavatte jok`ikine. Jos tulisivatte kaikk yhes kerral mut ko tullaa puole tunni vällei. Nouse siin sitte kaljaas jakelemmaa taas yhel ko edelline hakija o just talo taa katont. "

Pakkaushommat oli nyt esissä . Oli kaljotteluja tai ei. Päätettiin että joutava tavara kuljetettaisiin kierrätykseen tai jäteasemalle. Wiljamilla ei olllut tässä mitään vaikeuksia kun poisheitettävä ei ollut. Anni sensijaan tavaroitaan selvitellessään sai aikaan itkuntirauksen. Jokaisen poisheitettävän kanssa piti kertoa missä ja miksi tämä olisi säästettävä. Kun ei mitään olisi pois antanut. Wiljamille tuhisi : "Mie taia perruu koko muuto. Ei miu tavarat mahu sinne. Jos mie e tuliska. Mää sie uuteen ko  puotikii o, mie jään tän vanhaa."
Wiljami tuskastui Annin tavaroitten seulomiseen ja tavarapinojen kaiveluun. Jos laittoi jäteasemapinoon niin ei mennyt kun  huokaus niin tavara siirtyi säilytettävät pinoon.
Jotenkuten saatiin tavarat järjestykseen. Annikin älysi ettei vanhoilla ruotjumonoilla ollut virkaa ja suosiolla alkoi mennä samaan malliin poisheitettävät  tavarat.

Muuttoauto oli lainassa  kun ei ollut yrittäjällä kuljettavaa nyt. Saunakamarihyyry, Vänä pyydettiin kuskiksi. Vaikkei oltu milläänlailla mainostettu muuttoa oli tienvarressa katsojia ihan riittämiin. Jonkun haukku innostuneena alkumatkan seurasi.  Oli kissa mukana ja sekös kiinnosti. Wiljami sai haukun toisiin aatoksiin. Päästi veret seisauttavan kiljaisun. Anni säikähti , haukku teki täyskäännöksen.

Siinä sitä maantietä pitkin pariskunta matkasi uuteen eloon. Annia itketti koko ajan kun kotimökki oli niin kauan ollut turvasatama. Wiljamille totesi:" Miult jäi kauhiast tavaraa sin mökkii. Mut mie mään yksiksein ko sie et antais ottaa mukkaa ko aluspaitan ja housut . Mut huomasit sie ettei olt Iivarikauppias tienlaitakatsomos. Olkii hyvä ko hää ois saant sytänlaaki. Joutunt ainakii taas sairashuoneel." Oli äänensävy sentuntuinen Annilla että Wiljami epäili uudelleen näkevänsä sen ruotjumonoparin. Epäili lisäksi jos Anni saa tavarat, ne tarpeelliset vyörättyä uuteen kotiin ei Anni enää luovu niistä millään.
Vaan ei Wiljami voinut kuin odottaa.
.
« Viimeksi muokattu: ke 12.12.2018, 17:31:11 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #564 : ke 12.12.2018, 12:07:57 »



Anni mietti. Mietti sitä kun nyt todella alkaa puodin pitäminen niin mitä ajatteli Iivarikauppias. Ryhtyiköhän painostustoimiin niinkuin viereisessä pitäjässä ripsaistiin naapurin maitotonkkaan hiekkaa. Ei oikein uskottu vaikka ei oikein  hyvillä mielin uutta puotia katsellutkaan.
Oli kauppias tullut Wiljamia vastaan kirkonkylän raitilla ja sanaillut jotta jos sinulla Wiljami on myytävä eioota niin tule minulta hakemaan. Siinä paikassa päätti Wiljami että mieluummin uppoaa suohon kun menee.

Annilla oli mahtava huiske, elämöinti uudessa talossa. Mihin sopii mikäkin ja mihin tuo toinen.
Tilanne näytti  toivottomalta mutta oli saatava kaikki sopimaan uuteen kotiin kun tänne oli rahdattukin. Vanhat huonekalut oli kierrätykseen viety. Kaupungista uudet tilalle. Annista näytti kaikki niin erilaiselta jotta muutamaan otteeseen mainitsi että jos mie vaikk mänisi takasii ko miust tuntuup jotta en mie tääl asu. Tähän Wiljami kun ajatteli että jos se kuitenkin vaikka lähteekin:" Kyl sie tähä totut. Ei se onnistu mänemine takasii ko kaikk kahvipannuu myöte on tääl. Mökis ei oo ko seinät ennää. Pitetää mökki kesämökkin,,, ei ko huvilan."
Samaa oli Anni mieltä. Kunhan suunsa mauksi tuommoisia lähtemisiä puhuu. Lisäksi oli mukava kuunnella kun Wiljami monen otteeseen sanoi Annin heti takaisin noutavansa jos siellä erehtyisi Anni  oleksimaan.

Nyt oltiin lopullisesti täällä uudessa paikassa. Kaikki  tavaratkin tulivat ehjinä. Mitään muuta kuin  yksi kuppipari oli kadoksissa. Ei ollut keittiölaatikossa vaan oli monta laatikkoa vielä avaamatta.
Tuumaili Anni: "Tää onkii pitkä tähtäykse rojekti. Jospa sais jouluks. "
.
« Viimeksi muokattu: ke 19.12.2018, 18:08:36 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #565 : su 16.12.2018, 12:29:53 »



Nyt nukuttiin ensimmäisiä unia uuden huushollin hetekoilla. Laitettiin kädet ristiin ja kuiskattiin Kiitos. Annille oli perin outoa, Wiljamille tuttua asiaa kämpän vaihto. Oli käynyt niinkin että Wiljami maailman turuja kulkiessaan meni entiseen osoitteeseen.
Ihmetteli aikansa kun ei avain sovi kunnes muisti etten minä tässä asu enää. Tässä huushollissa ei sitä vaaraa ole kun oli raskaan työn tehnyt .

Annille tämä oli taivas. Kun ennen teki ruuat melkein nuotiolla nyt oli astioidenpesukone, mikro. Kapustaa ja härveliä joka lähtöön. Anni pelkäsi jos hän jonkun saisi  rikki. Wiljami lohdutti jotta näitähän on kaupan hyllyt täynnään. Haetaan ehjä tilalle.
Annin ruuanlaittotaito joka ei hääppönen ollut sai parannusta kun ensin sai tietää mitä milläkin tehdään. Wiljami näitä tuloksia hyvällä halulla ahmi. Alkoi ihan silmissä nautitut näkyä. Annista oli hyvä kun mies lihoi. Nähtiin kylälläkin ettei olen pidetty  nälässä Wiljamipoloa. Mutisi aamulla kun teki uusi reikiä vyöhön.

Seuraava projekti oli puodin avaaminen. Joutui pääkoppa lujillle kun mietti mitä myydään. Eioota tulee varmasti ensialkuun mutta puoti-Iivarilta ei ruuviakaan hakisi.
Wiljami matkassa kulki aina muistivihko kun sattui jotain tärkeää siinä puotiasiassa muistamaan.
Mietti Wiljami mielessään jotta jokoha ne miljuunat alkaisi kasautumaan hänellekin. Anni kun oli saanut miljuunaperinnön.
Kyläläisten mielestä.




« Viimeksi muokattu: su 16.12.2018, 18:51:42 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #566 : ke 19.12.2018, 17:57:20 »



Niin joulu joutui taas Annilaan,, hädässä keksitty nimi kun joku pykälä vaati.
Annilla ei ollut koskaan  tämmöistä kiirettä kun joka nurkka kiljui omaa paikkaansa. Wiljamista ei ollut apua, huhki  omia jälkiurakoitaan. Piti vielä suunnitella puotiakin ,tiskin paikkaa mittailla. Oli Anni monesti unten mailla kun  Wiljami kotiin palasi.  Niin sitten päätyi keskustelut aamukahville. Kyseli Wiljami oliko näkynyt punanuttuisia piippalakkeja. Yhden oli Anni huomannut. Sekin hipsi saunan taakse kun  Annin äkkäsi ikkunassa.

Poikkesi naapurin rouva kylässä. Oli asiaakin. Pyysi Wiljamia pukiksi. Kun mukulat ei kauan usko pukkiin.
Annin mielestä oli Wiljami hyväntahtoisen pukin täysi vastakohta. Siitä oli todisteena  kerta missä Wiljami joskus nuorempana pukkina esiintyi.
Sielläkin oli mukuloilla vähän epäselvää. Kun pukin piti tulla häippäsi isä tutkiskelemaan ettei pukki vaan liukastu kun on jäinen piha.  Jouluna Wiljami oli pukki kun mukulat tahtoivat ettei isä pasteeraa eestaas pihassa kun lahjoja jaettiin.
Mukulat myöhemmin eteisen ikkunasta silmät suihtirenkaina seurasivat kuinka isä ja pukki  yksin ja yhdessä kaatuilivat. Olisi sen muuten käsittänyt mutta kun oli täyssula piha.  Ei jäätä missään. Oli mustalla mullalla pihamaa.
Taisivat lyödä veikkaakin kumpi on seuraava  kaatulija.

Nyt oli Wiljami kuin Haades virran lautturi. Wiljamin vallannut alistumisen, kurjuuden hengetär. Ei auttanut kuin Annille selitellä:" No jopas nyt pisti kiiruuta kun on muualkii. Vaa pitäähä noitkii varattommii auttaa ko ei pukkiikaa itellää. Miul o kyl kiirettä iha riittämii." Joku olisi tulkinnut niinkuin näytti. Oli kauhian paljo leuhka Wiljami.
.
 
« Viimeksi muokattu: ma 24.12.2018, 01:09:09 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #567 : su 23.12.2018, 10:19:11 »



Annilla on menossa melkoinen urakka. Ei riitä kädet kun pitäisi järjestää tavarat paikoilleen ja siihen jouluvalmistelut päälle. Wiljamilla oli asiat jo melkein tehty . Oli kokoillut laudankappaleet ynnä muut ylimääräiset kamat pois. Joten pihassa näytti siltä että täällä joku asuu.
Lisäksi näitä pukkipyyntöjä tuli pari lisää. Ei pysynyt enää naamavärkki Wiljamilla peruslukemilla. Hohti kuin Naantalin aurinko. Tai Hangon keksi. Ei enää Haadesvirran lautturin ilmeitä. Yhdestä pukittelusta ei iljennyt kovin leuhkia mutta tuli pari lisää niin jo kävi tarinointi. Ei ilmeisesti muistanut sitä yhtä kertaa kun oli yleisönä naapurin mukulat eikä jalka pihassa pitänyt. Vaikka oli ihan ilmisula.

Juttua tuli:" On se vaa kummalliist ko minnuu pyytetää pukiks. Oisha tuol tuo Iivarikkii. No, ainaha mie oon olt naisväe mielee. Kiinas mie keisari lapsil olin pukkin. Keisari kiittel iha kätest pitäe. Silko ol keisaril monta vaimoo nii tottaha nii monest vaimost paljo lapsiikii tullee. "

Yllättävin joulun viettäjä oli kunnan kätilö, evp,  neiti Mankinen joka sumeilematta ilmoitti jotta hän sitten viettää joulunsa Annilassa. Sekä koiransa myös viettää. Ei Anni käsittänyt tätä asiaa ollenkaan. Ei voinut kieltääkään. Olisi välittömästi tieto levinnyt miten nousukasta nyt ollaan.
Neiti tuli viikkoa ennen  esittelemään koiralleen paikkoja. Josko Hänelle (koira)kelpaa tai ei. Anni kuvitteli jotta on joku pieni sylikoira mutta toisin kävi. Hirveä romisko. Kannipaalikoira.
Päivän viihtyivät ja sanoi neiti sitten aattona tulevansa.

Pitivät Wiljamin kanssa etunäytöksen aatosta. Wiljami raijasi lahjat etupihalle hankeen ja sitä piti sitten valokuvata. Kuvan Wiljami lähettää paikalliseen lehteen. Wiljamin perustelut:" Ko ei oo lahjoi sitte ko mie ne jaan. Eikä oo neiti Mankistakkaa jot sais sammaa kuvvaa." Hieno kuva tulikin. Wiljami leuhkii ja Kannipaali miettii kenet ensin söisi.
Anni , joka halusi viettää rauhallisen joulun taisi olla joukon pettynein.
.
« Viimeksi muokattu: ma 24.12.2018, 00:26:20 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #568 : su 23.12.2018, 18:31:50 »


Joulumieltä
juuli

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #569 : ke 26.12.2018, 12:11:31 »



Oli tämä joulu hyvin merkittävä asia Annin että Wiljamin elossa. Oli ensimmäinen itse rakennetussa kodissa. Anni oli kaikki vuotensa viettänyt, ihan syntynytkin mökissä. Wiljami siihen oli kotivävyehdokkaaksi jostain putkahtanut. Mistä, se oli juoruavien ämmien ehtymätön puheenaihe. Kukaan kun ei sitä ollut saanut tietoonsa. Anni oli lukenut senlaatuiset madonluvut jotta pysyi kerrankin Wiljaminkin suu kiinni. Kukaan ei näistä madonluvuistakaan tiennyt. Vaan kovia on olleet sillä ei Wiljami vähällä hiljennyt.

Nyt koitti sitten joulu. Se ensimmäinen. Kahdestaan oli Anni sen uumoillut vietettävän vaan aina ei käy niinkuin toivoo. Jostain merkillisestä, oudosta syystä tahtoi kunnankätilö e.v.p viettää joulun Annilassa. Kannipaaleineen. Vielä Anni olisi neiti Mankisen sietänyt mutta ei tätä kuolaavaa, irvistelevää karvaotusta ollenkaan. Niinpä Anni iski maahan paalun pihaan johon rautakettinkiin sidottuna sai Kannipaali viettää  joulunsa. Neiti Mankinen yritti aikansa puhua Annille jotta Kannipaali saisi armon ja sisään pääsisi. Vaan ei käynyt ollenkaan päinsä. Joko on Kaani pihalla tai voipi molemmat lähteä. Siis neitikin saa poistua.
Aattona sitten sattuisi se tapahtumaketju joka ei unohdu hevillä.

Oli Wiljami päättänyt olla pukki. Siis niin etteivät naiset tiedä kuka se oli se pukki. Jostain syystä pälähti Wiljamin päähän kiivetä katolle huutelemaan savupiipun kautta joulutervehdys naisille. Kuinka ollakaan istahti piipulle ja luiskahti sisään ynnä juuttui mahoineen piippuun. Naiset sisällä odottelivat ja ihmettelivät minne se pukki jäi. Kyllähän naiset tiesivät mihin toimiin Wiljami alkoi. Meni tietty pukinvehkeet päälleen laittamaan.
Samassa katkesi sähköt. Koko talo pilkkopimeä. Pihavalokin sammui. Pimeässä haparoivat naiset , haeskelivat taskulamppua jota Anni ei edes muistanut missään nähneensä. Löytyi kuitenkin ja sen valossa mentiin  pihaan pukkia kuulostelemaan.

Pihalla kuului jostain yläilmoista Wiljamin surkea apua vinkuna. Anni hölmistyi, silmät pyöreinä ilmoitti jotta saap Wiljami olla siks ko tullee sähköt. Vai onks häne tultava tuikku tuomaa jot pääset alas . Voi pyhä sylvi mikä o malliaa tää urvelo.
Niin otti ja kiipesi Anni sulhonsa katolta pelastamaan. Jotenkin oli Wiljami saanut itsensä kammettua savupiipusta irti. Joten jäi Annille vain valon näyttäminen ritarilleen joka pahimpia nokia maassa  suki .

Kaiken tämän säesti Kannipaalin ulina ja haukunta. Joka tietty sai naapurit pihatielle toteamaan Wiljamin katolta pelastamisen.
Nolo Wiljami ei naapureita tervehtinyt. Lujahti vauhdilla sisään nokisine pukkiasuineen.
"Että oikee yrittel pukki vyöräytyy piipu kautta sissää. No olha se hyvä yritys. Jospa meiä pukki mänis pesulle ko tarttuup tuo nok joka paikkaa."
Niinpä poistui nokinen ja totinen Wiljamipukki pesuhuoneen puolelle. Oli perin harvassa Wiljamipukin keskustelut tänä aatto-iltana. Vaan joulujuhlana ei mitään mekkalaa saa hyvien tapojen mukaan pitääkään. Katoille kiipeämisen sääntöjä, milloin saa milloin ei taida kukaan oikein tarkasti tietää. Kai sinne saa jos huvittaa mennä milloin vaan.
.
« Viimeksi muokattu: to 27.12.2018, 23:50:30 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #570 : la 29.12.2018, 16:47:24 »



Oli joulu yhtä juhlaa lukuunottamatta neiti Mankista ja vielä enemmän olla välittämättä Kannipaalin ulinoista.  Jonkinnäköinen oli myös Wiljamin seinäkiipeily savupiipulle. Vaan näitä pikkuasioita sattuu elossa aina silloin tällöin. Niistä viis vaikka ne just silloin melkoisen myräkän sielussa aiheuttti.
Tapaninpäivään päästiin  ilman enempiä rymäköitä. Neiti Mankinen oli poistunut, ei kestänyt Kannipaalin jatkuvaa  ulinaa ja räkytystä kun ei yölläkään unta saanut. Kannipaali virnisteli voitonhuumassa.

Oli Tapaninpäivänä oikein todellinen joulusää. Sen huomanneena Wiljami pyysi Annia jäälle, järvelle kuutamoluisteluun. Vaikka hyvin tiesi ettei Annilla ollut luistimia eikä koskaan ollut ko. taitoa opetellut. Vaan Wiljamilla oli luistimet ynnä taito. Kysymys oli siitä että sen luistelutaitonsa tahtoi Anniselleen esitellä. Wiljami tiesi sopivan jään  kun oli seurannut pikkupoikien menoa luistimet olkapäällä.

Koitti ilta eikä mitään estettä kuutamoluisteluun tullut joten palttoot niskaan ja menoksi. Siellähän se järvi jäistä kimalteli. Anni ihmetteli kun näytti kuin olisi jonkinlaista kasvustoa jäällä. Oli pojat lapioineet pienen radan. Siinä Wiljami pyörähteli, kääntyili muuten vaan . Esitti taklaukset, harhautukset , mitä niitä nyt jääkiekossa oli. Kaikenmaaliman temppuja mistä Anni ei tullut hullua hurskaammaksi.
Taivaalla  hailakka kuu. Hiljaista oli mitä nyt Wiljami selitteli taitojaan. Katsoi  Wiljami hetken sopivaksi ihan ruusujen ojentamiseen. Oli niitä kassissaan kuskannut villapaidan sisässä ettei paleltuisi vaikka oli melkein suojasää.
Anni kiitteli tippa silmässä:" Olet sinä Wiljami sellainen Willerakas jot toist ei helpoll löyty .Kyll mie siust nii kauhiast tykkään. Nytki ruusui sain. Voih,,,Kiitos Willerakas."

Aamu jo heräili kun pariskunta haalean kuun  valossa kotia kohti suunnisti.
Seuraavana päivänä poikkesi naapurin isäntä kahveella ja pitihän tälle luistelureissu kertoa. Isännän väri muuttui astetta valkoisemmaksi kun totesi:" Voi hyvät lapset teiti kans. Ettehä työ olleet jäällä ollekaa. Se jää ol suon heikkoo jäätä joka ei talvelkaa jääty kunnol ko o pohjavirtoi nii kovast. Ihme ko siin viel ootta. Ettekä huilaa suoss. Pikkupoikii se vissikii kest. Heillekii tul kielto ko vanhemmat huomas mut ihme ko kesti Wiljaminkii ropa paino."
Tuijottivat luistelijat vuoroin toisiaan vuoroin isäntää.
Yöunet meni vaikkei Kannipaali pihassa ulissutkaan.
.
« Viimeksi muokattu: su 30.12.2018, 21:49:04 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #571 : ma 31.12.2018, 09:23:16 »



Nyt se oli koittanut,  Suuri Päivä. Puoti avattiin. Tätä oli kumpikin, Wiljami ynnä Anni odottanut vuosikausia. Tänään oli päivä jolloin ensi kertaa voitiin sanoa että nyt se sitten lähtee käyntiin. Ei poljeskele Wiljami Jakuaarilla. Ei huokaile Anni kotona jotta mihin rosvojoukkoihin joutuu. Kun ei koskaan tiedä minkä oven takana oottelee monimurhaajapuukkohaulikkomies. Ihan täydessä toiminnassa ei Puoti vielä ollut. Ei likikään, ei oikeastaan mitään myytävää hyllyillä . Anni viisaana kehitti uuden systeemin. Laittoi Puotiin listan johon jokainen sai esittää mitä haluaa Puodissa olevan.

Aamulla kun Wiljami tuli pukeutumishuoneesta , nyt oli sellainenkin, ällistyi Anni niin ettei hetkeen saanut edes henkeä. Saati ääntä. Anni tuijotti uudistunutta Wiljamia silmät selällään. Voi hyvä  sylvi, Willerakashan oli ihan filmitähden näköinen. Oli letti niskasta hävinnyt, oli hävinneet vanhat rytkyt. Jopa oli korvarengaskin kiiltelemässä . Ei voinut kuin ihailla. Kyllä tuon näköisen miehen kanssa ilokseen kauppaa teki. Päivän kunniaksi oli Wiljami liittänyt Annin osakkaaksi. Vaihtanut myyntilogon jossa nyt seisoi komea A ensin. Niin sen kuului olla. Oli Anni tehnyt kovan työn siivotessaan ja laitellessaan Puotia kuntoon.

Niin lähti pariskunta ovia Puotiin avaamaan. Toivoivat piankin toivomustaulun täyttyvän. Jotta päästään kaupantekoon tosissaan.
Yllätys, ensimmäinen asiakas odotti jo ulko-ovella. Kukapa muu kuin Iivarikauppias itse. Oli tullut vanhalle ystävälleen eli Wiljamille opastusta antamaan. Ei puhettakaan sairashuoneesta,, ei kateudesta jonka Iivari yritti parhaansa mukaan peitellä.
Iivari piti oikein palopuheen. Toivotti Onnea ja alkoi neuvomisensa. Piti kuulemma ensin ottaa rahat ja sitten vasta antaa tavarat. Wiljami ei sanonut mitään mutta päätti hengessään ettei sitä systeemiä tähän Puotiin ainakaan tule. Paljon muutakin ehti Iivari selitellä,  melkein puoleen päivään. Ihailla täytyi , vaikka silmät salamoi ihan silkasta kateudesta onnistui kuitenkin Iivari sen peittämään. Melko hyvinkin. Ei Wiljami olisi näistä omituisista Iivarin neuvoista välittänyt mutta ajatteli että parempi laiha sopu kuin lihava riita.

Päivä kului . Kävi muutamia ihastelemassa vielä jouluisia enkeleitä. Annin tekemiä.
Tuli ilta ja hyvällä mlelellä lähti pariskunta kotiin. Vaikka sanoi Wiljami että täällähän on niin kodikasta jotta voisi vaikka yötä olla. Anni kuitenkin halusi oikeaan kotiin. Miettimään nimeä Puodille alkoi pariskunta. Siitä ne lähtee miljuunat, totesi Wiljami. Ensi vuonna ollaankin kaukomaiden hiekkarannoilla talvilomalla. Mikäpä siinä estettä olisi. Wiljami oli kauppamies luontojaan ja Anni säesti. Tutustui ja opiskeli Anni parhaillaan tietokoneen käyttöä.
Onnea ja Hyvää Uutta Vuotta,  molemmille.
.
« Viimeksi muokattu: ma 31.12.2018, 11:48:10 kirjoittanut Juulianna »