Kirjoittaja Aihe: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)  (Luettu 46456 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 813
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #540 : ke 17.10.2018, 15:12:52 »



Oli tapahtunut jonkinasteinen virhe Wiljamia luomishommassa. Muuten ei ole selitettävissä ainainen epäonni.
Nytkin niin aurinkoisen  kuvan laittanut Neiti Mankisesta. Neiti saapui seuraavana päivänä maalaamoon. Kiukkuisena, perin kiukkuisena paiskasi muotokuvansa lattiaan Wiljamin eteen.
" Vai kauniina taiteilija minut näkee. Oikein omin käsin maalattu muotokuva. Minä menin lääkäriin tänä aamuna ja selasin odotushuoneessa aviiseja ja siellä hymyili yhdessä kuvassa oikein kaunis nainen. Joten haluan rahat takaisin ja liukkaasti.  Lisäksi Puodin ilmoitustaulu saa uuden ilmoituksen jossa lukee että tämä taiteilija Wiljami on huijari ,,,tana."  Neiti varmaankin  harvoin  kiroili. Nyt se tuli oikein voimalla.
Wiljamin ura taiteilljana,  muotokuvamaalarina päättyi.
Ei alkuunkaan kunnolla päässyt.

Uutta oli keksittävä. Niin keksi Wiljami Kovaonninen.  Keksi Eräretket.
Pitäjällä oli paljon järviä, isot metsäalueet. Kaupungissa ei väki päässyt kuin puistoon.  Firman,  perustettavan joka kuljettaa  kaupungin väkeä niihin erämaihin, eräoppaaksi aikoi Wiljami. Ei kylläkään metsiä ja järviä kovin hyvin tuntenut. Tosiasiassa ei yhtään. Uskoi luonnon opettavan. Eihän maisemat mihinkään siirry. Taas oli asiaa Puotiin mainosta naulaamaan. Lukaisi siinä samalla neiti Mankisen julistuksen jossa oli haukkumisten lisäksi neljä kirkuvan punaista huutomerkkiä. Kissan korkuisina. Näkemättä ja lukematta ei ohi päässyt.

Ensimmäinen,  perustamiskokous pidettiin Talolla.  Tuli pankinjohtaja uusien asiakkaiden toivossa. Tuli Haukun isäntä.  Emäntä jäänyt kanoja huumaamaan.  Isännän saunakammarihyyry, Vänä . Tuli muitakin. Nyrkki, tappelun toivossa. Ikuinen opiskelija,  kanttorin poika, jokapaikan hunsvotti ilmestyi. Ylin kunto-ohjaaja Masa. Kaikille yhteistä oli saada pankinjohtajalta lisää lainaa. Paitsi Anni. Tulostakin kokouksessa tuli. Päätettin tehdä yövaellus lähijärvelle.
Wiljami toivoi oppivansa edes yhden reitin jollekin lukuisista järvistä. Pukeutui  jo nyt oikein metsäasuun. Oli  Roppiini. Ei jäänyt Anni toiseksi. Oli Maria -neito. Wiljamin aikomus oli vaatettaa kaikki osakkaat Roppiinin Iloisten Veikkojen asuihin. Tästä riemastui Masa: " Ei. Ei missään tapauksessa. Wiljamin takia hankittiin ne sumokuteetkin . Nyt niistä ei päästä eroon ei millään. Mitään Roppiinin rytkyjä ei tänne hankita. Ei kannata edes unissaan haaveilla."

Eräilemään sitten yön koittaessa  lähdettiin. Vaan  eipä kauas taivallettu. Kirkkolammin  mattolaiturille pysäköitiin. Matonpesupaikalle Masa eränkävijät vei. Täällä  oli Wiljamikin Annin kera mattoja juuriharjalla ja mäntysuovalla hinkannut. Täällä  ei ollut muuta katsottavaa kuin kuivumassa olevat matot. Eihän mitään pimeässä kumminkaan näe.  Joten oli  kai sama miltä ympäristö näytti.  Nytkin  oli kuivumassa mattojä  joista pankinjohtaja sentään tunnisti omansa.  Siellä joku tovi viihdyttiin. Ei ollut perin kiinnostava tämä luontoretki. Tuskin kaupunkiasujat innostuvat mattolaiturista.

Niin tunnisti mattonsa  pankinjohtajan rouvankin.  Totesi rouva haettuaan matot rannasta  jotta jo on ollut siivoton porukka laiturilla. Hiekka oli täynnä tupakantumppeja, kaljatölkkejä pusikkojen aluset täynnään. Hirveän sotkun saivat hulikaanit aikaan.
Pankinjohtaja oli vaiti.
.
« Viimeksi muokattu: la 20.10.2018, 00:41:44 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 813
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #541 : su 21.10.2018, 16:47:48 »



Olisiko millään mahdollista että Wiljamin nokka olisi kääntynyt myötätuuleen. Kun on ollut melkoinen vastatuuli elämän menoissaan. Tämä Wiljamin ehdotus eräretkistä otti tuulta siipiensä alle. Ei ollut nyt vastatuulta.

Päätettiin ensimmäiseksi  keskustella retkeily-yhtiön  nimestä. Puheenvuoroja jaettin ja montaa oli mieltä. Oli eedeniä, tuulenpesää, valkea juotsen  ... Wiljamin ehdotus Servoot... kiljuttiin  nurin  ennenkuin Wiljami pääsi sanan  loppuun. Masa yskähti , totesi : "Nuin. Kuule Wiljami. Eiköhän pysytä suomen kielisessä nimessä. Kun ei nämä alueet ole Enklannissa tai jossain Irlannissa  kumminkaan." Kokous kesti kauan kun jokainen löysi toisten ehdotuksista vikoja jonka takia niitä ei voi käyttää. Jollain paloi pinna. Päätti että nyt on tarpeeksi kuultu. Se on Viheriäretket eikä mikään muu.  Siihen narisi Keskustan kannattaja että nyt luullaan että se on Vihreiden puolueen omat retket. Se nimi kuitenkin nuijittiin pöytään .

Seuraavaksi ryhdyttiin  puimaan toimintaa. Siinä oli naurussa pitelemistä kun kuuli mitä kaikkea osakkaiden mielissä liikkui. Joku ehdotti  jotta pannaan asiakkaat perunan nostoon pottupelloille. Yleensäkin toimimaan maatalouden parissa, lypsikkien ja muiden karvaelikoiden hoitoa. Maatiloilla on kesäsin hyvinkin vihreää.
Wiljami sitten ehkä  asian laitaa enimmin sivusi vaikkei sekään mitään täydellistä ollut:
 " Nin. Täss o esitettyn  montaa sorttia. Mie puolestai ehota jotta pannaan vesille oikei hiavatta kannootti. Tehhää semmone  ruuhi ite ko niit ei oo varmaakaa saatavil. Sitte palkataa, vaik ilmasiiha hyö tullee melojiks nää  tääl asuvat vierasmaalaiset. Pannaa pääl intiaanikutteet ja maalataa punamullal jota o jokkaisel kotonaa niitte naama punaseks ni täyest männöö hiavattast.

Valitaa joku kirkasvetine järvi,  ei  kumminkaa mattolaiturii ko muijat sais laaki ko punanahkoi pällyilee. Siihe pannaa tekokalloi uiskentelemaa, semmosii värikkäit.  Elukkikirjast mallii katotaa. Kivi naru pääs ankkuriks ettei ensimmäises tuules kattoo muille maille. Ja pannaa johonkii saareen mankka huutelemmaa vaikk  käe kukuntaa ja leijona karjaisui. Tullee sopivast vieraillekkii mihi o tottunt. Tekokukkii laitetaa pinnal kellumaa. Lopuks viiää nää ulkomaan eliöt saunaa. Sissää lämpiivvää.  Juotetaa kossuu pullo per naamari. Eiköhä täst jää muisteloit mitä vanhan sitte kiikkustoolis muisteleep. Jokkaine miettiköö luonans miltä tää kuulostaap. Tää o pieni kustannuksi  toteutettavis. "

Illalla keskusteltiin Annin kanssa mitä mieltä on Anni : " Nii aina. Vaa mie e paa päällein mittää muuta ketinettä paitsi mikä o miu oma. Oon kyllästynt noihi lakanoihi."  Wiljam kysyessä eikö voisi Anni vielä kerran avajaismelontaan laittaa Maria-neidon kaavun niin siihen Anni " Olkoo. Oonha mie jo teht itsein  naurualaseks ko nois vetimis oon kompastellu. Yhe kerra viel. Lissää turha ruikuttaa." Wiljamin oli siihen tyytyminen.
Jäi uneksimaan auvoisia  tulevaisuuden kuvia Wiljami.
.
« Viimeksi muokattu: ma 22.10.2018, 21:40:04 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 813
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #542 : ti 23.10.2018, 13:55:57 »



Wiljamin tuuli oli  todella kääntynyt. Rimmilän ladossa pykättiin täyttähäkää maksikanoottia. Pari kertaa oma normaali pituutensa.  Rimmikäisen vaari oli ollut aikoinaan osaava veneentekijä. Sovelsi nyt oppejaan kanoottiin. Väkeä vaelsi katsomaan tekelettä. Kummastelua herätti puolivalmis kanootti. Joku tietämätön kysäisi jotta kirkkovenettäkö se vaari rustaa  kun on pituutta jonkinverran. Näihin kyselyihin ei vaari vastaillut. Ynähteli partansa takaa jotta kattotaa sitte ko o valmistun mikä tul. Vene vai airot. Samahan niillä on päämäärä, pysyä kumpikin pinnalla.

Viheriäretki kokousteli nyt usein. Oli nimitettävä puheenjohtaja, sihteeri ja muut pakolliset, kirjanpitäjä ynnä tiedoittaja. Wiljami piti  itseään etuoikeutettuna puheenjohtajan virkaan mutta toisin kävi. Ylivalmentaja Masa piti palopuheen jossa korosti sitä  mönkään mennyttä sumoilua. Jotta ei annettaisi niin isoa vastuuta Wiljamlle tällä kertaa. Myöhemmin sitten katsotaan asiaa uudestaan. Niin kävi että Wiljami sai tyytyä tiedoittajan virkaan. Sen kuultuaan Wiljami suuttui,  löi lippalakin päähänsä ja paineli ovesta ulos. Masa tähän jotta oli tuo odotettavissa mutta ei  Wiljami kauan jaksa mököttää.

Yönsä sai Wljami kuitenkin hyvin nukuttua. Onhan se arvovirka se tiedoittajakin.
Aamu olikin sitten railakkaan puoleinen. Ovella koputteli , oikeastaan ryskytti  Masa jo  ennen kuutta. Huusi, haukkui ja mekasti että Wiljami on ylittänyt valtuutensa. Ei kuulu tiedoitushommiin vaatettaa koko inkkarilauma. Wiljami ryskeeseen heränneenä kuunteli huuli pyöreänä ja silmät sellällään.  Kun sai johonkin väliin vuoron, kysyi ihan pöllämystyneenä:" Mitä sie mellastat. Mie e oo ainuttakaa inkkarii vaatehtinu. Ootko sie iha  selvipäi. Vai kävelet sie toiste kottii aamul puol  kuue aikaa mekastammaa eli kävelet sie unissais. Jos kävelet  ois  korkee aika herätä. Oot tunni siin ulvont iha käsittämättömii."
Tuijotti Masa Wiljamia kuin olisi ensikertaa nähnyt ja jatkoi kiljumistaan siitä mihn jäi. " Siellä on Laivarannassa täysi meno päällä. Inkkaria  on joka lähtöön. Hevonenkin ja kanootti. Miten muuten kuin sinun  avustuksella siellä olisi."

Anni puolinessa tuli katsomaan mikä hiivatan sota täällä on. Käski mennä katsomaan mitä siellä Laivarannassa oikein tapahtuu.  Että saa rauhassa juoda aamukahvinsa. Lähtivät huutajat.
Lähestyttiin rantaa ja niinhän siellä oli punanahkoja melkoinen lauma. Masa tokaisi ettei hän ainakaan mene kyselemään. Ovat ties mistä Porneosta,  ihmissyöjiä. Wiljami  meni ja sai vastauksen heti  oikein savon murteella ensimmäiseltä inkkarilta, päälliköltä  jot myö ollaa vuokrattu tää alluue kunnalt inkkarleiriläisil. Hevone o lainas kartanost.

Totesi Wiljami: " Noist ei haittaa meil oo.  Mehä männää syväl aarniometsää leireilemmää. Vaik sie Masa veitkii mattolaituril jonka jokkaine tääl kirkokyläs tietää. Mie vien poruka nii kauas ettei huuto kuulu ." Vaihteeksi nolotti  Masaa eikä aina Wiljamia.
Vaan loppu hyvin.
.
« Viimeksi muokattu: to 25.10.2018, 01:02:42 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli C

  • Tulokas
  • Viestejä: 1
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #543 : ke 07.11.2018, 10:29:27 »



Syksy rynni jo täysi purjein Anninkin mökkiin.  Ynnä tietty Wljamin. Wiljamia ei se surettanut, oli paljon vakavampi asia edessä. Sai lopputilin Wiljami. Tietyömaa kun  siirtyi toiseen pitäjään ja sinne oli ylikäymätön matka  jopa Wiljamille. Tätä harmiaan ja kiukkuaan Annille purki: " OIisha hyö miut tahtont jatkoskii . Miul ol siel yks ylemparvone naine,  johtajakeittäjä joka iha porruu vääns ko pit miust luopuu. Sano jot vaikk taksil tuu, koha tuut. Enhä mie nyt taksil.  Sittekii ois pitänt puolelt yöst herräillä ko sinne uutee paikkaa o mahottoma mutkane,  kuoppane tie. En mie ala täristelemmää mittää kuoppii het aamust. Tullee puurot pellol."

Annia kiukuttti työn, perunoiden silmukoinnin loppuminen ainakin yhtä paljon. Wiljami kun oli tämän työasian hoidellut kunnolla. Vaikkakin siksi että se oli Annin vaatimus. Mierontie ja kerjuupussi Wiljamia muutoin odotti.  Wiljami kaikkien yllätykseksi ei työbuumiaan lopettanut vaan keksi aloittaa lehtien kauppaamisen puhelimitse. Siis  puhelinmyyjäksi suunnitteli. Annia se hirvitti . Tuntien ylkänsä äkkipikaisen luonteen epäili asiakkaiden jotka ei lehtiä tilannneet saavan kuulla mitä moninaisempiin maisemiin muuttokehoitusta ynnä haistelua.

Wiljami laittoi kuitenkin hösseliksi. Oli tottunut varmaan rahan tuloon siellä  ruokalassa keittiöpäällikkönä. Ihme kun tämä päällikkö-isottelu sai jäädä voimaan vaikka kylän juoruilevat naisihmiset kaikesta selvän otti.
Yhtäkaikki entinen keittiöpäällikkö raahasi puhelinta, ynnä muuta sopivaa kalua entisiin taitelijan tiloihinsä koululle. Oli tottunut kuulemma sielläkin  menestykseen ja isoihin rahoihin. Koululle rahdattiin välttämättömänä tikkapelikin. Levysoitin lopettaneesta baarista. Piti olla taustamusiikki soitteluihin. Ynnä tavallinen puhelin, muutama kännykkä. Annin ihmetellessä  puhelimien lukumäärää totesi Wiljami nuivasti. " Sehä o iso puulaaki merkki jot monta televoonii soip yhtaikaa."

Niin sitten aloitti Wiljami uransa lehtikauppiaana. Vastaili puhelimiin lehtitalon johtajana ja kertoi yhdistävänsä lehtimyyntiosastolle. Muutti vähän ääntään ja täydestä meni. Tosin jäi erästä rouva ihmetyttämään miksi johtaja itse puhelimeen vastailee. Eikö talossa ole keskusta ollenkaan. Wiljami selitti lehtitalon olevan hyvin henkilöstömyönteinen joten sai johtajakin joskus näitä ala-arvoisempia tehtäviä.
Ala-arvoisia tehtäviä varten palkkasi Wiljami kanttorin hunsvottipojan joka istui levysoittimen vieressä päivät pitkät. Keitti joskus jopa  kahvinkin.

Siitä levyjä soittelemasta löysi Annikin hunsvotin  tullessaan tutustumiskäynnille uuteen työpaikkaan. Oven kun avasi harkitsi välittömästi uudestaan kiinni laittavansa. Oli melkoinen rähäkkä päällä. Levysoitin huusi kuin  viimeistä päivää ja Wiljami yritti maailmanennätystä tikanhetossa. Puhelin soi koko ajan  eikä se pirinä tuntunut ketään haittaavan. Haittasi  ainakin soittavaa asiakasta  kun Wiljami  soimiseen kyllästyneennä vastasi jotta ollaan ruokatunnilla ja soitelkaa myöhemmi. Hää ei ala leipä suus vastailemmaa. Hyvi joutatte uutestaa soittelemmaa ko näi kaua annoitte nytkii puhelime soita.  Iha korvii  ilkiist käyp soittoään.

Hetken katseli Anni touhua. Ei kestänyt Annin  pinna kovinkaan kauan. Kahvitippaakaan ei kanttorin hunsvottipoika johtajan rouvalle eli Annille  tarjonnut. Huuteli virne suupielessä perään jotta tulkaa toistekin. Anni päätteli ettei tuo putiikki pysy niin kauan pystyssä jotta uudelleen menisi.
Illalla oli sitten ripityksen paikka. Oli Wiljamin luvattava että hunsvotti poistuu muualle irvimään ja elo lehtitalossa muuttuu tyystiin .
Muuten oli taas  mierontie Wiljamilla edessä.
.
« Viimeksi muokattu: ke 07.11.2018, 19:59:16 kirjoittanut Juuli C »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 7
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #544 : ma 12.11.2018, 14:03:12 »



Niin sinä sitten kävi että lopahti kuin kanan lento Wiljamin lehtiura. Wiljami sai potkut. Samoin hunsvotti.
Alkoi kuumeta lehtitalojen puhelinlinjat vihaisista soittajista. Sanoivat jotta puhelinmyyyjäksi on pestattu sarvipäähäntäveikko.  Kun sinne soitti kuului hitonmoinen ärinä ja senpäälle julmettu haukkuminen kuis tähä aikaa soitteletta. Miullahan o ruokatunti. Tai kahvitunti tai työpäivä loppuu just nyt. Ei ehdi kuulemma enää ottaa tilausta eikä ylitöitä tee.
Laskut tuli mutta lehteä ei. Oli Wiljami senverran huolehtinut mikäli joku oli ärinän läpi saanut sanotuksi että tilaa sen ja sen lehden. Jostain  kummallisesta syystä lehteä ei kuitenkaan postilootaan kolahtanut. Lehtitalojen henkilökunta teki kuukauden töitä kun paikkaili  Wiljamin sählinkejä. Myyntipäällikkö melkein porua väänsi kun yritti rauhoitella kokolailla kiukkuisia soittajia.

Seuraava vaihe oli  silmät nurinperin kääntävä. Iäkkäimpien oli ihan istuttava ja kampverttitippa  sokuripalan päällä hotkaistava.  Ukot otti koskis- tai jalluryypit. Oli se niin järisyttävä tieto kun Wiljami kuulemma aikoo muuttaa lohikasvattamoksi naapurinsa mailla olevan , kuusikossa suomaastossa sijaitsevan lutakon. Jossa ei ikipäivään kukaan ole kaloja nähnyt. Oli vesi senlaatuista jotta lypsikitkään ei sitä juoneet. Homeenvihreää, ruskeaa, savista harmaata lientä. Ja se lemu. Kukaan ei kauan viihtynyt edes lähistöllä. Oli se aromi senverran tuhti.
Kukaan ei myöskään käsittänyt millä juutaksen ilveellä Wiljami sai munatalon isännän pään tähän hulluuteen kääntymään. Anni sitä oli huumauskanamuorille jo ajat sitten sanonut pelkäävänsä että näin käy. Isännästä alkoi liikkua huhu jotta seonnut se oli. Pahasti.

Vauhdilla toimeksi, tai paremminkin hulinaksi pisti Wiljami lätäkön kanssa. Tilasi kaivurin. Kaivuri juuttui suohon jo ennenkuin lähellekään lutakkoa pääsi. Viikko irroiteltiin ja viimein saatiin suosta ylös. Senverran suivaantui kuski ettei lisärahastakaan urakkaan enää suostunut. Vaan ei luovuttanut lutakostaan Wiljami.

Järjesti oikein suuren tyylin galaasit lätäkön jotenkin tiiviimmän maaperän puolella.
Tuli taas naulaamista puodin seinään kun Wiljami julisti puolen seinän korkuisella ilmoituksella jotta Vilikala on avattu.
Väkeä tulvi, suurin osa ihan uteliaisuuttaan mitä se Wiljami siellä häärää. Ja hääräsihän Wiljami. Uusi pankinjohtaja intoutui kyselemään miksi lohet piti sinne tukehtumaan laittaa kun marketista saa kokolailla edullisesti lohta. Siihen Wiljami: " Juuuh, saa nii. Mut ei saa onkii. Täs saap. Vai onks pankijohtaja näht marketis kalatiskil onkimiehii tai talvel pilkkimäs." Ei ollut johtaja nähnyt. Muttei tässäkään lutakossa ole nähnyt. Mitenkä sitäpaitsi, jatkoi johtaja ne tukehtuneet lohet mihinkään pyyntivälineeseen tarttuu.

Osa uteliaista pettyi pahasti kun kun lutakon  varsinainen omistaja, kanaisäntä näytti ihan sopuisalta. Ei irvistellyt eikä meuhkannut. Ihka tavallisesti jutteli. Jopa kätilö Mankisenkin kanssa. Vaikka oli edelleen varoitus nyt isännän yhtiömiehestä puodin seinällä että huijari tämä Wiljami on. Eikä puotikauppias sitä pois seinältä otakkaan kuulemma kun väkeä tunkee ihan linja-autolasteittain sitä tuijottelemaan. Samalla puodissa asioivat.
Avajaisiin oli päässyt Haukkukin. Kun vihasi Wiljamia oli varustettu kuonokopalla.

Oli yllätyskin nähty, Anni hymyili. Kun mökin ovi sulkeutui, hymy haihtui, antoi Anni kuulua : "Tiiä Wiljami jot sie et tuo ainuttakkaa kallaa tänne haisemaa. Syöt siel lutako vieres. Mie syön sinistä lenkkii. Ikipäivän en paa suuhuin lutakkos tukehtunt kallaa. Ei nii lohikallaa ko  muutakaa .Se o jämptti ny."
Niinhä se sitten. Lutakon loppu jäi arvattavaksi. Siitä lyötiin oikein vetoja kestääkö kasvattamo päivän vai viikon.
.
« Viimeksi muokattu: to 15.11.2018, 22:38:24 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 7
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #545 : ke 14.11.2018, 15:08:37 »



Pikkuhiljaa laimistui Wiljamin innostus lohen viljelyyn. Kun ei kukaan tullut ongelle josta Wiljami peri 100 € maksun per tunti oli varsin käsitettävää ettei onkimiehia saapunut. Lisäksi lohet tukehtuivat saviliejuun. Wiljami kävi niitä haavilla aamuisin pois koukkimassa. Johan se olisi ollut vallan kaameaa jos ne joku näkisi. Eikä onkimiehien puute ollut ainoa syy lohiviljelun huonoon malliin. Oli pitäjän eläinlääkäri äkisti tuntenut Wiljamin altaaseen mielenkiintoa. Uhkaili tulla käymään. Pois harkitsi Wiljami altaan kalat, loputkin haaviavansa.

Sensijaan menestyi toinen erikoisuus, puotikauppias erinomaisesti. Vaikka oudot oli vinkeet tälläkin. Ensinnäkin kauppias katsoi asiakseen pukeutua kuin juhliin olisi menossa. Juhlaahan tämä myynti kauppiaalle olikin. Päässä oli silinteri, ei suikkaa. Puku oli ja kravatti. Valkoisia hanskoja ei sentään ollut. Lisäksi oli kauppiaan tapa
myydä hyvinkin erikoinen. Kun asiakas avasi puodin oven ei kauppaa siinä etuhuoneessa tehty . Ei, kauppias vei asiakkaan takahuoneeseen missä kahvi, jauhot, jymykessut olivat . Vaan maksaa piti heti etuhuoneessa. Kauppiaan thaimaalaiselle sihteerille. Oli muutama asiakas ponkaissut maksamatta pihalle. Kiinni ei saatu.
Kun tuli takahuoneesta ostoksineen ostaja niin silloin katsottiin mitä ostokset maksavat ja syynättiin kassi jottei mitään ollut itsekseen ylimääräistä mukaan luikahtanut. Vaan  kun oli esimerkiksi naisilla leveät hameet ei kauppias ilennyt eikä saanutkaan alkaa niitä kopeloimaan. Osan varkaista sai kiinni. Etukäteen maksustaan sai liiat takaisin . Vaan kymppi pidettiin aina jokaiselta kauppiaan tilillä koska oli oletettavaa että hävikkiä syntyi huolimatta varovaisuudesta ja kassin syynäämisestä.
Lisänä oli kauppiaan rouvan portsarina olo. Klinkutti triangeliaan aina kun johtaja vapautui.

Nyt kävi niin että oli puodissa harvinainen, hiljaisempi hetki. Paikalle sattuivat yht`aikaa  entinen kunnankätilö, neiti Mankinen ja Wiljami. Kumpikin muisti toisensa erittäin hyvin. Olihan Wiljami kehittänyt uuden tavan maalata mallia. Ei istuksittu tympääntyneenä nojatuolissa vaan seisottiin  joten ei tympeää ilmettä tauluun syntynyt. Seisomisessa oli oma jännityksensä kun arvaili vieläkö ensi minuutin jaksaa vai kuukahdanko lattialle. Se kuva jonka neiti sai ei ollut neidistä vaan painotuote. Jonka neiti sitten lääkärinvastaanotolla aviisista näki. Kauhiasti suuttui neiti.

Puodissa oli  edelleen ovessa haukkumisilmoitus neidin laittamana.
Se toi asiakkaita lisää kauppiaalle. Nyt kumpikin neiti sekä Wiljami sitä tuijottelivat . Neiti ei ollut Wiljamia huomaavinaankaan. Vaan pakko oli kun Wiljami äkisti kykistyi kontusilleen neidin eteen. Ojensi kukkia ja anteeksi hartaasti pyyteli.  Neidin silmät levisivät, ensin kauhusta ja sitten hämmästyksestä. Luuli neiti Wiljamin sairaskohtauksen saaneen kun sillälailla lysähti. Neiti ei hetkeen tiennyt mitä sanoa. Oli neiti elämänsä aikana nähnyt niin surkeita ihmiskohtaloita että päätti anteeksi antaa. Wiljami huokasi helpotuksesta. Kun oli melkein neidin naapuri niin oli ilkiää kulkea kylillä kun ei tiennyt missä tilaisuudessa neitiin törmää.

Joten neiti kysyi vain mistä kukat on peräisin. Tuliko Wiljami kenties neidin mökin ohi jossa aidassa kasvaa samaa päivänsineä. Ei tullut Wiljami. Kasvaahan niitä puodinkin nurkalla. Sitä ei neidille Wiljami sanonut.
Wiljamille ei nyt jäänyt kuin yksi huoli. Paha. Kun Anni saa tämän tietoonsa aukeaa maat ja taivaat.
.
« Viimeksi muokattu: to 15.11.2018, 22:09:51 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 7
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #546 : pe 16.11.2018, 15:27:54 »



Niin se oli nyt että viimeisiä hengenvetojaan vetivät ne lohet mitä vielä lutakossa uiskenteli savimyrkytykseltä säästyneinä. Enemmän kuin onkimiesten puutetta ja  lohien joukkomurhaa pelästyi Wiljami pitäjän eläinlääkäriä joka taatusti tekisi lopun tästä allashommasta. Ei siellä enää ollut ainoatakaan elävää tai kituvaa lohielukkia kun Wiljami urakalla niitä haavilla koukki pintaan nousseita.
Osa oli uponnut savimutapohjaan eikä sieltä enää mihinkään onkeen tai virveliin juuttuisi. Wiljami viritti sinne katiskankin mutta mutaanhan se upposi. Rannassa kasvoi kitukasvuinen mänty jonka oksaan sitoi pitkällä narulla katiskan.
Kun nostamaan meni ja tyhmyyksissään mäntyyn kiipesi, irroittelemaan narua oksasta, tulla molskahti katiskoineen puoliksi rantaan, puoliksi liejuun. Silloin lausui muutaman valikoidun sanan Wiljami kun savea , pahimpia roiskeita naamastaan ja housuistaan putsasi. Kalat oli saatava kaikki pois ettei yksikään sintti elukkatohtorin silmiin osuisi. Luonnon- ja eläinten suojelu oli nyt nosteessa . Voisi hyvässä lykyssä tulla linnanreissu . Anni oli vihainen kuin ampiainen. Ei sallinut sanaakaan tästä myrkkylutakosta mainittavan.

Koitti se päivä jolloin saapuisi kunnan eläinlääkäri. Wiljami kuvitteli jotta joutuisi lääkärin määräyksestä sukeltelemaan lutakkoon. Varmistamaan ettei ainuttakaan lohenpyörstöä vilahtelisi. Lääkäri vilkaisi kerran riemunkirjavaa lutakon savimutalientä ja totesi. " Turhaa on uimahousut. Ja snorkkeli. Tuossa liejussa hajoaisi kivikin viikossa. Mutta sanopas nyt Wiljami oliko sinulla tässä oikein todella lohia." "Ääh, mitä nyt pari oli mutta ne heti syötiin kun huomattii jotta ei ne siel elä ollekaa. Näkkeehä sen sokkee  reettakii ettei tuos mikkää elä. Ei ois tult mieleekää lohhii siihe istuttaa. "
 
Lääkäri katseli Wiljamia pitkään. Jatkoi :" Jos niitä siinä vielä olisi,,, olisi minun pakko viedä asia eteenpäin. Eläinten, kalojenkaan kiduttamista ei enää sallita. Taitaisit istua hetken tiilenpäitä lukemassa. No, nyt minä en voi todistaa että tuossa vellissä on ollut ainoatakaan lohta sen lisäksi mitä ne pari alkuun. Ei ne lohet tuossa elä paivääkään joten juttu jää tähän. "

Wiljamin sielu pomppasi taivaisiin. Oikein pitkään kädestä puristi tohtoria. Hyvä ettei vesi  silmistä lirutellut. Tai kaulaan kapsahtanut. Wiljami loikki Annin mökille suu naurussa mutta Annia ei asia naurattanut tippakaan. Tuumasi :" Mie täs vaa mieti mitä sie seuraavaks keksit. Tuotko sie norsui Ahrikast hevose tilal tänn. Vaa koitaha muistaa jot nekkii o elikoit  joit ei kohella ko sie lohhii kohtelit. Jos mie sen huomaa nii siin paikast elevantit pallautettaa Ahrikkaa. Muist se."

Wiljami muisti. Takuulla.
.
« Viimeksi muokattu: ma 19.11.2018, 20:37:08 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 7
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #547 : la 17.11.2018, 14:41:11 »



Wiljami ei selkäkeikkanauruja päästellyt. Jos joskus naurahti oli se semmoista salavihkaista, kulmakarvojen alta vilkuilua. Ööh, krööh,,,öyhh,,, hrääh  pössähdyksiä. Oliko sitäpaitsi tarpeen tai terveellistäkään nauraa räkättää jokaiselle jutulle jonka toinen sanoi hauska olevan. Wiljamilla ei mieli nyt mettä keittänyt. Viihtyi hyvin hetekassa jonka Anni aina päiväksi huolella petasi. Nyt Wiljamin tehtävä oli rypistää joka ainoa päiväpeitto jonka Anni just oli mankeloinut.
"Peitot juuh,,, nehä o maalima sivu olt tärkei asja" murahteli Wiljami kun Anni joskus ryppääntymisestä huomautti. "Peittoi ja tuukii vaa mietitää ko toisel  o leivänuusa nurkal uhkaamas,, Jymykessuu ei kärsi ees aatella. Kuolo kolkuttellee."
"Kuules. Onkoha se kenekää muu syy tää asjalaita ko siu itseis," huomautti Anni. Jatkoi ettei se kuolo joka paikkaan ehdi sekään. Siihen ei Wiljami enää vastannut.

Vaan Wiljamin päässä kihisi kuin muurahaispesässä. Mahdottomia tai mahdollisia aatoksia vilisti päänuppi. Ykskaks nupissa välähtii.
Annille riemastui Wiljami:" Kulkukauppa, laukun kantamine, sehä onkii varma leipäpuu hetelmä. Ko kaikk puotit, kaupat, marketit o asumattomal seutul jossai korvesa ei oo kylä keskel ko meiä puoti. Jota ei kylläkää voi arvokaupaks sannoo.  Sitä vaa hinnois o arvokauppa. Siell marketeiss jossai metä keskel mennee lisäks päivä kun o hehtaarihallii mistä ei mittää löytä. Siitäkii vaa  nii mummut ko vaarit o iha toiste varas jotka sattuu autopiili omistammaa. Tää laukukanto eli kulkukauppa tullee tulevaisuutes vilisemmää miehii ja akkoi. Toiset myy ja toiset ostaap. Ko ei saa rihmarullaa eikä lekutuslenkkii ko matkoje takkaa. Usot sie Anni."

Anni kuunteli, myönteli jotta tässä voisi olla ituakin. Matkoja kaikki valittaa niihin kauppoihin. Ovat lisäksi ihan oikein  hehtaarihalleja joissa tavaroiden hakuun menee päivä. Hyvässä lykyssä kaksi kun linjapiilejä kulkee vain kaksi kertaa kirkonkylään, aamulla ja  pois iltapäivällä. Olisi hyvinkin mahdollisuuksia lekutuslenkkien myyjällä. Niitä lenkkejä ei Anni tuntenut. Hakaneuloi , valisti Wiljami.

Kun Wiljami aloitti jotakin niin siitä on leikki kaukana. Mahdoton on kiire ja hosuminen. Nyt ei paljon tarvittu, piti vain  saada myyntilupa virastosta. Jakuaari oli itsellä. Wiljami oli kunnostautunut kanahotelleilla joten osasi pykätä vedettävän kauppalaatikon aisoineen pyörän taakse.

Annin kissoista yhtä sovitteli takaritsille istumaan, onnea tuomaan mutta kissa ei asiaa  käsittänyt. Ei ollenkaan tahtonut olla mikään onnenkalu. Tappeli, sihisi ja raapi. Kohta jotain  käsitti kun Wiljami sitoi sen pyykkinarulla tarakkaan. Piti niin pahaa ulinaa jotta Wiljami harkitsi ottaako mukaan ollenkaan.
Myytävät tavarat oli ostettava puodista. Kalliita olivat mutta Wiljami lohdutti.:" Annisein, koht meil o oma auto, vaikk mersumyymäläauto jolla myö hajetaa tukust tavaraa. Tahtoisit sie olla kauppiaa rouva. ? "  Anni ei vastannut kun ei ollut varma tahtooko. Mutta Wiljami näki unta koko seuraavan yön kuinka setelit vilisti kassakoneeseen.
Sekä Wiljamin taskuun.

Aamulla heräsi monta tuhatta euroa rikkaampana kunnes käsitti  että yöllä taisi hiukan rikastuminen edistää. Vakaa oli kuitenkin Wiljamin usko. Rikastuu tällä.
Vaan monta yritystä on ollut lohikaloja myöden jotta aika näyttää miten tämän käy.
Intoa ei Wiljamilta puutu. Vakaalla uskolla siirrellään vuoria.
.
« Viimeksi muokattu: su 18.11.2018, 18:11:37 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 7
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #548 : su 18.11.2018, 20:33:32 »



Ei kauan Wiljami  pohtinut kulkurikauppa-asiaa. Kaikki oli selvää kuin pläkki. Ei juohtunut ainuttakaan asiaa mikä estäisi ovelta ovelle kauppaamisen . Tarkkaan oli harkinnut. Anni vähän uhkakuvia kehitteli mutta ei niitä Wiljamille esitellyt. Ajatteli Anni että alkaa taas päiväpeittoja ryppäämään ja kuoloa nurkalla odottelee. Tehköön nyt ihan mielensä mukaan.

Innoissaan veteli Wiljami mukaan bensakulujenkin puuttumisen kun Jakuaarilla myyntimatkaa tekee. Anni siihen jottei sillä Jakuaarilla kovin pitkälle poljeskella. Talvipakkasella ei ollenkaan. Huomasi että oli itselleen luvannut ihan vaiti kulkurikaupasta olla. Joten  vaikeni. Wiljami ei minään pakkasta pitänyt. Totesi jotta onhan niitä lammas- ja muuta karvaelukkien nahkoja eli turkkeja. Sen kun päälleen silpaisee niin tarkenee vaikka Pohjoisnavalla.

Joten mieli korkealla lähti Wiljami yllättämään puotikauppiaan. Juoksi sen metsätaipaleen mistä ei puotiin näkynyt.  Ei raatsinut Jakuaaria käyttää, säästi sen myyntimatkoille. Vaatimattomana puodin oven aukaisi. Listan kauppiaan nenän alle lykkäsi.  Kauppias otti, vilkaisi, suorastaan jähmettyi silmät suihtirenkaina. Ei tahtonut ääntä saada kun vinkaisi: " Räätäliksikö alat kun on rihmarullaa, vetoketjuja, hakaneuloja, silmäneuloja, tyykiä metreittäin. Kaikenlajin  ompelutarviketta. Autioon saareenko sen perustat räätälinverstaan kun on ruokapuoltakin  kuin armeijalle. "
Vastausta , kunnollista ei kauppias niinkuin ei Annikaan Wiljamilta saanut.  Wiljami suupielistään mutisi jotta se ko  ellää nii näkkee.

Siirryttiin takahuoneeseen missä kauppias hiki päässä lastasi pahvilaatikoita. Wiljami ei lastannut, silmä kovana seurasi. Ärähteli muutaman kerran jotta ei niitä kahveepakettia tarvitse heitellä. Menee ne muutenkin pahvilootaan. Rikkuuntuu vielä ja kahveet pitkin lattijaa. Samaten kauraryynit. Ohkone o pussi. Lopulta, pitkän ähinän kanssa oli valtava määrä tavaraa siirtynyt laatikoihin.
Siirryttiin maksupuolelle etuhuoneeseen.

Kauppias käyttii laskutikkuaan ja huokasi syvään. Kohautti hartioitaan ja totesi että tämän verran se sitten teki. Kysäisi leikillään jotta kai sinä olet tienannut tämän verran . Eli onko sinulla rahaa. Muuten ei laatikot siirry ulkoilmaan. Wiljami suuttui kun ei leikkiä tässä asiassa sietänyt, ei vihjaisuakaan maksukyvystä ja älähti. "Pijä sie vaa omist rahhoistas huol. Ettei vaa tuu liikaa miul maksuu. Senhä mie mökil tarkista. Jote piä varrais. Tään jäävä osa saat huomisee pittää ko e saa kaikkii kulkemaa. Ja kato ettei siel hävvii mittää. Oikeutta myöte sie saisit kulettaa nää Anni mökil mut siihehä sie et nuukuuksissais suostu."
Wiljami muutaman  laatikon nappasi kainaloonsa ja lähti. Pamautti oven rytinällä kiinni. Kitupiikki oli täma kauppias.

Suu korvissa Annille selitti:" Jopa män nuuka-iivari suu mutrul ko setelikasa läväyti noka ettee."
Eipä ollut Annilla siihen lisäämistä. Oli tyytyväinen kun Wiljami ei enää maannut hetekalla peittoja ryppäämässä.
Oli entinen Wiljami, kävi miten kävi.
.

« Viimeksi muokattu: ma 19.11.2018, 20:03:32 kirjoittanut Juulianna »

Poissa Juulianna

  • Tulokas
  • Viestejä: 7
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #549 : ma 19.11.2018, 15:36:16 »



On iltamyöhä taipaleella muuan reissumies,,,. Niin lähti laukun kantoon reissumies Wiljami. Kun oli tämän kulkurikaupanteon päättänyt niin siitä ei enää tinkinyt. Ei pelottanut Wiljamia kuusen takana kuikisteleva susi ei karhut eikä muutkaan ihmissyöjät. Tämä laukunkanto oli lisäksi ikivanha karjalainen tapa joten tunsi Wiljami suurenkin kulttuuriteon tekevänsä.

Ajeli vihellellen metsäteitä, vihreitä , kuoppaisia peltoteitä. Nosteli välillä paimenpojan tieltä sivuun. kun oli isännät keskelle tietä viritelleet. Jatkoi matkaa, linnut lauloi ja päivä nauroi. Vedentippaakaan ei niskaansa ainakaan juuri nyt saanut Wiljami. Tiesi kyllä ankarien säiden tulevan ajallaan. Vaan nyt oli ilma kuin linnunmaitoa. Oli laukuissa, oikeastaan laatikoissa vähän joka sorttia tavaraa. Oli jopa kyniä ja kumeja niitä kun  koulukkaat tarvitsivat. Opettaja ei ehkä myötämielisesti suhtautunut joka pännän katoamiseen. Mutta Wiljamilla niitä oli vaikka kerran päivässä kynä hukkuisi.

Tämä ajelu oli oikeastaan katselmus missä minkäkinlainen talo tai mökki oli. Mietti Wiljami josko ollenkaan isoihin taloihin, kartanoihin poikkeisikaan. Jospa vain alustalaisen mökkiin menisi. Nähdään se sitten kun tosimielellä kaupanteko alkoi. Pieniin mökkeihin  tiesi aina jotain kauppaa aikaansaavansa. Jos ei muuta niin ne kynät kadonneen tilalle. Ja silmäneuloja. Kummasti niitä vaimoväki sai hukkumaan. Niitäkin oli Wiljami pakannut laatikoihin eli tiskiin kuten Wiljami nimitti tavaralaatikoita jotka oli punaisiksi maalannut. Poika- sana kylkeen vaikkei Wiljamilla poikaa ollut. Eikä tyttöä.
Kuulosti vaan hienolta se - & Poika.

Alkoi ilta pimetä. Täksi yöksi vielä Annin viereen köllähtäisi. Seuraavista yöpaikoista ei tiennyt. Latokin voisi eteen tulla. Mökille suuntasi vielä Wiljami. Lypsikitkin niityllä Wiljamille hymyilivät.
Silmää iskivät,,, olet sinä Wiljami,  aika poika.
.
« Viimeksi muokattu: ti 20.11.2018, 10:20:07 kirjoittanut Juulianna »