Kirjoittaja Aihe: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)  (Luettu 44154 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 15908
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #520 : la 22.09.2018, 01:06:45 »
Tuollainen kuva on konservatiiville kiva... Tuollaiset ylläpitävät yhteiskuntaa. Eivät ne lesbofeministirunoilijat, joita koulutamme yliopistoissamme..
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #521 : la 22.09.2018, 17:44:13 »



Juuli  vietti vapaapäiviä, oli kertynyt ylitunteja,, otti mieluummin vapaana kuin rahassa. Olisi raha tarpeen ollut mutta just ja just jotenkin sinnitteli. Oli se Dirikan mielestä outoa. Tottahan se oli. Ne tunnit mitä nyt oli vapaalla sai sitten ehkä ylitöinä taas paiskia. Tuli kierre.
Mummolaan nyt matka kävi...

Kun istumaan pääsi ja takin pois päältään oli mummolla taas uutta kerrottavaa. Oli  ihan mukava kuulla kuinka töpeksii toisetkin . Ei aina Wiljamipolo. Eikä itse. Polo.

Oli tulossa kunnallisvaalit. Pitäjällä isännät syynäsivät toisiaan ja jokaisen selän takana päiviteltiin ja pöllämystyneenä , muka, todettiin että kuinkahan tuokin kehtaa ehdolle mennä. Kun saa kaksi ääntä. Omansa ja muijan  Ei edes omat mukulat äänestä.
Yhtä kaikki oli puolet  pitäjän miehistä täysin oppineina ja erittäin hyvin , omasta mielestään kelpaisivat kunnan asioita hoitamaan. Niin oli Vänäkin. Vänä oli  sitä mieltä että hän laittaa pitäjän retuperällä olevat asiat kuntoon. Noin vaan. Huishuis. Mietti pää punaisena millä niitä ääniä keräisi lakkariinsa kun ei ollut ennen ehdokkaana.

Vaan keksi Vänä keinon. Taisi olla vanha kulutettu keino mutta ei se Vänälle vanha ollut. Hyvin kelpasi. Hyvissä ajoin ennen vaaleja käväisi Vänä taloissa ja torpissa illan kuluksi istuksimassa. Totesi  pois lähtiessään jotta hän sitten vie vaalipaikalle kirkonkylään. Kyyti tottakai kelpasi kaikille. Ei ollut syrjäkylän torpilla varaa autoon. Linjapiilit melkein lopettaneet liikennöinnin kun oli  niitä omia autoja kuitenkin.

Tuli vaalipäivä. Vänä oli tehnyt tarkan listan mihin aikaan kenetkin ja mistä hakee. Ettei mene päällekkäin ja jää Vänällekin aikaa jutustella muiden pitäjän asukkien kanssa vaalipaikalla.
Oli ilmoittanut pienen mökin Aaretillekin tarjoavansa kyydin. Mukavahan se oli Aarettipapalle. Jolla ei liiemmin tainnut sukua elossa olla. Vänä ajeli Aaretin pihaan ja siitä hetimiten lähdettiin kohti vaalipaikkaa kirkonkylään. Vänä siinä ohimennen, puolihuolimattomasti mainitsi jotta tottahan Aaretti nyt häntä äänestää kun kyytikin on. " Juu, juu, mikäs se on nummero, " kyseli Aaretti. Vänä pariinkin otteeseen sen mainitsi ja  uskoi jo Aaretin sen muistavan.

Vaalipaikalla koppiin Aaretti asteli, ei  kai ollut edes henkkareita mutta kaikki Aarettipapan tunsivat joten siitä vaan ääntään antamaan. Vänä jäi juttelemaan,  oli jo käynyt itseään äänestämässä mutta Aarettia tässä  nyt odotteli.  Ykskaks aukeni Aaretin kopin verho ,  Aaretin kärisevä, mutta hyvin kuuluva vanhan miehen ääni kyseli ; " Mikäs se olia Väinö se sun nummeros ku minä ehlin sen jo unohtia." Osalle isännistä tuli kiireesti asiaa ulkosalle. Eivät kehdaneet siinä toisen nololle tilanteelle suoraa päin naamaa nauraa.

Ei ollut mummo seurannut enempää pääsikö se Vänä pitäjän asioita oordninkiin laittamaan. Tottahan nyt luulisi kun semmoisen vaivan näki. Lopussa sai naama väriä vaihtaen toisten hihityksiä ja ihan selvää narunremakkaa kuunnella.
.
« Viimeksi muokattu: ma 24.09.2018, 22:58:47 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #522 : su 23.09.2018, 13:05:57 »



Kesä alkoi vähitellen luovuttamaan valtaansa syksyttärelle. Tämäkään luonnonkulku ei metropolitanissa muuttanut  oikeastaan mitään. Keskikaupungin lehmukset eivät kummoistakaan väriloistoa aikaansaaneet. Lehdet oli puhallettu pois ennen ihmisten työhönmenoa. Olivat vaarallisen liukkaita jos jäivät kadulle litsaantumaan.

Oli Juuli raahannut porukkansa taas  viikonlopuksi Mummolaan. Ajatteli mummon, äidin olevan kovin yksinäinen papan lähdettyä muunilmaisiin. Asia ei nyt ollut ollenkaan niin. Oli äiti hankkinut työpaikan, tai sitä oli kotiin tulleet tarjoamaan. Sehän sopi kun manulle llallinen, sopi erinomaisen hyvin. Lypsyelikot  oli poissa ynnä muut nelijalkaisen navetassa asuvat  lähtivät lypsikkien mukaan. Eli Taivaan sähköpaimenia varoivat nyt.
Oli äidillä taas uutta kerrottavaa. Mistä muusta kuin näistä kanafarmareista.

Oli tullut Wiljami perin touhissaan, taas valtaojien ylitse pyöräänsä raahasi kun oli meno apteekkiin. Sisälle tupaan astui. Yhtään ei arkaillut kun esitti asiansa jotta oli tullut kanaostokslle. Kuulemma äiti hoiti hyvin kanansa,, ei huumeita rehussa käytä. Hetken äiti moista asiaa sulatti ja sitten sai Wiljami kuulla mitä mieltä äiti oli   ajatuksen laadusta.
" Voi Herranenaika sentään. Nyt on Wiljami nähnyt pahan painajaisen.  Tai ei järin ole  sen järjenjuoksu kohdillaan joka tämmöisiä huhuja levittelee. Kukaan täysjärkinen ei elikoitaan huumaa.  Sen minä vaadin jotta on kanoilla oltava kunnon suoja yötä vasten. " Anni oli ilmeisesti munien hakureissullaan kertonut jotta Wiljami oli hyyskän kanalaksi muuttanut. Kuinka hän saa  varoa ettei niskaan tipahdellut mitään pruuttauksia.  Sitten kun ne kanat on hankittu.
 
Joka tapauksessa syntyi kanakaupat.  Kun Wiljami lupasi rakentaa niille kunnon verkkoaitauksen. Siihen jonkinmoisen kopin missä oli orsi , ei mikään tukki jonka  ympäri kana ei saa kyntysiään. Putoilee orreltaan.
Wiljamin mukaan lähtee  kaksi kanaa ja kukko. Sovittiin maksu niin jotta kun kanat hautoo poikaset , Wiljami tuo tilalle kanat ja kukon. Toistaiseksi jäivät vielä kunnes on tarha valmis. Wiljami olisi ne  innoissaan apteekkireissulleen säkissä rahdannut mutta äiti ei antanut. Kun kuulevat ihmiset kanan kaakatuksen sanovat että pöljä tuo ukko on mutta vielä pöljempi on se joka antoi kanoja säkissä kuljetella ympäri kirkonkylää.

Seuraavana aamuna heräsi Anni siihen kun Wiljami kummallisessa asussa, oli kuin armeijan vaatteet,  kekkaloi pihamaalla. Oli pitkä pyssy kainalossa.
Anni suorastaan syöksyi pihalle ja kauhuissaan tivasi mitä Wiljami nyt aikoo . Mistä on nuo vaatteet ynnä torrakko. Vastauksena Wiljami katseli Annia nenänvarttaan pitkin,, selosti jotta puku on Osuuskaupan vaateosastolta  maastopuku  ja pyssy leluosastolta.  Eikö Anni muka tiedä jotta Annin piha oli kanapoloille hyvin vaarallinen paikka. Lähimetsät vilisee kettuja. Näätiä ja  muita karvaelikoita, kanavarkaita.  Nyt kun  kettu tulee pihaan ja näkee Wiljamin sotisovassa  karkuun pinkoo  eikä tule toista kertaa. Anni ei vastanut, totesi vain että sehän nähdään kuinka hurjaa vauhtia kettu ampaisee takaisin metsään.
Ettei vaan kuole nauruun.
.
« Viimeksi muokattu: la 20.10.2018, 23:36:02 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #523 : ma 24.09.2018, 17:49:55 »




Juulin olemiseen tuli uusi tekninen vempain, puhelin. Ollut ollut monta vuotta ilman mutta nyt kävi selviksi kaikki  suuren maailman asiat,,, melkein.  Tuttavat jo alkoi kummastella onko kenties joku fobia päässyt kehittymään. Mummo eli äitikkä soitteli usein ja aina oli jotain uutta huomannut.  Naapurit ne mummoa puhuttivat, aika erikoista elämää vietettiin Hieroja-Annin mökissä ihan jatkuvalla syötöllä.  Enemmän pitäjällä sattui ja tapahtui kuin Juulin elossa metropolitanissa.
Niinkuin nytkin mummo tiesi taas uutta...

Oli Wiljami pitänyt työpaikkansa pottujen silmien nyppijänä, joka paikan höylänä.  Kanalankin oli rakennellut, uuden version  vanhasta mallista . Naapureissa ravatessa kahvia hörppimässä iltaisin oli sen kopin  pelastuksena kanoille äkännyt. Anni ei mukaan kahvitteluihin  lähtenyt. Sanoi näkevänsä isäntiä kalsarisillaan, eikä aina ollut niitäkään  kun  hierojahommat keväällä taas lähtevät käyntiin.
Wiljami oli huomannut ränsistyneen vajan yhden isännän navetan takana. Sitä kysäisi ostaakseen, isäntä ei maksua huolinut mokomasta. Hyvä kun pääsi eroon. Tästä sitten vasaroinnin tuloksena sukiutui kanoille majatalo. Ei ollut hääppöinen tämäkään mutta ei tarvinnut hyyskä-asioijan pelätä kanan jätöksiä päähänsä saavansa.  Kyllä se kanoille piisasi, ulkona ne päivät oli . Kesän  tarkeni hyvinkin.  Ei ole kukaan  kai kuullut kanojen valittavan asumisolosuhteista.

Tapahtui niin että ruokalassa oli puhuttu valtavista määristä karpaloita lähisuolla. Niitä ei kukaan jos ei ihan pakko ole, poiminut. Oli se  hyllyvä suomaasto senverran pettävää.
Vaan Wiljami ihan villiintyi. Karpaloita oli saatava. Jos ei itse niitä happamia syö niin myyntiin kelpaa kyllä. Voi olla arvokaskin marja kun sitä vähän, eli toisinsanoen ollut ollenkaan kaupoissa. Näin tuumasi Wiljami ja vauhdilla, ihan juoksujalkaa karpaloasiaa Annille toimittamaan töistä päästyään.

Aloitti kuuluttamisen jo eteisessä : Kuule Anni, meist tulloo miljunäärii. Mitä sie siihe sanot. " Ei Anni sanonut mitään, odotti miten se miljoonahomma käy,  joten Wiljami jatkoi. " Ei tarvihe ko männä tuoho suolle karpaloit noppimaa. Siel niitä o ihan mahottomast. Ei kukkaa viitsi niit poimii. Mut myö  Anni kans poimitaa,,, vai mite o."
" Minen lähte." oli Annin vastaus. Ilman mitään perusteluja. Wiljam yllättyi niin ettei hetkeen saanut puhetta syntymään.

Anni lähti toteamuksensa jälkeen kanakopille.  Ei katsonut tarpeelliseksi selitellä. Wiljami perässä melkein poru silmässä. " Annirakas , ei niit karpaloit raski sinnekää jättää, myytään ne." Ei herunut  Annilta enempää puhetta. Viikon teki Wiljami töitä , kunnes sai Annin taas  keskustelemaan. "Ja mistäs sinä sen tietät mitä sielä suol o . " Anni kyseli. Nyt innostui Wiljami taas: "Töis kuuli . Kaikkiha siel kuulee, mie varsinkii ko oon se päällik,,,  päällimäine tulija sinne köökkii."

Niin siinä kävi että Anni vetäisi kumisaappat jalkaan, Wiljamin perässä lähti miljoonia hankkimaan. Wiljami oli intoa täynnä. Pienessä on  suuret rahat, tuumali Annille. Ei kuulunut vastausta.

Ei suosinut suolle päästyä ilmojen haltija . Vettä tuli kuin saavista. Itikat pilvin pimein tuppasi suuhun, ei auttanut itikkahattukaan,  joka mahdolliseen paikkaan. Wiljami riehui karpaloiden perässä, kompastuttuaan mättääseen itikoiden pureksittavana, oli jo toista mieltä helppoudesta. Karpalo kun ei kasva mättäissä vaan yksi marja siellä ja toinen täällä. Anni oli lähinnä seissyt paikallaan, ei halunnut uimaretkeä suossa piilossa virtaaviin puroihin tehdä.

Hetken mietti Anni oloaan suolla, sitten ilmoitti: "Mie lähten ny. " Ei auttanut Wiljamin kuin lähteä. Mutina kuului jotta sinne jäip miljuunat. Kotimökkiin kun selvittiin oli Annin vaatimus:
"Ikinä ei  täs mökis karpaloist sanota halastuu sannaa."
Wiljami poistui eteiseen jos joku työmaalla  vähänkin viittasi karpaloihin.
.
« Viimeksi muokattu: ke 03.10.2018, 20:44:43 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #524 : ti 25.09.2018, 17:26:01 »



On tuo puhelin oikea keksintö kun tahtoo kuulla pitäjän asioita. Metropolitanissa   ei ulkopuolelta asunnon  tunne ketään. Ei aina sanota rapussa edes päivää kun ei ole varma onko tuo naapuri vai ei. Paljon siinä menettääkin kun päivää sanoo. Äiti sieltä pitäjiltä soitteli kun taas kuuluu kummia. Pitää nyt olla naapurin mökin asioista selvillä kun sinne kanatkin möi.
Ja kukon.
Oli käväissyt Anni  päiväkahvilla ja sieltä sitä kuului taas ihan uskomattomia asioita.

Wiljami on pysytellyt kaidalla tiellä ja työpaikankin pitänyt.  Anni tuumi että näin vanhaksi piti elää jotta tuonkin ihmeen näkee. Nyt on tosissaan ottanut Annin uhkailut.  Alkanut elää ihmisen malliin ja kanafarmariksi harjoittelee. Vaan ei olisi Wiljami Wiljami ellei jotain olisi  vireillä, poikkeavaa  tavallisten ihmisten meiningistä. Nyt oli saanut päähänsä jotta tarvii se hajomispisteessä oleva kanahotelli  aisat. Että saa muuttaa paikkaa. Yöksi tuodaan kanakoppi ulkoportaiden viereen kun  kettu ei tule niin lähelle ihmisasumusta.
Anni kertoi jotta hän oli vähällä saada sydänlaakin kun  näki ne aisaviritykset. Oli kysynyt  Wiljamilta rappujen viereen tuomisesta että et sentään eteiseen tai sänkysi viereen haalannut niitä kultakimpaleita ja miten luulee tuovansa sen kopin ilman hajoamista. Silloin viimeistään saa kettu kunnon tipipaistin.

Kysäisi  äiti kun oli tilaisuus mistä oli se kanojen huumejuttu peräisin.  Anni oletti jotta jostain lehdestä luki että kalojakin lääkitään altaissa. Miksei siis  Wiljamin mielestä kanoja huumattaisi. Eihän ne , sekin Wiljamin mielipide, kaloista paljon poikkea.
Nyt Anni pelkää kun tuolla metsässä on savinen, rutainen lampi jossa ranta sanoo toiselle kädestä päivää  ettei Wiljami vaan siitä kalalammikkoa haaveile. On se senverran hullu. Tähän äiti jotta siihen onkin  hänellä sanomista kun se lampi sattuu olemaan tämän Kotopirtin mailla.

Kertoi Anni  työpaikan jutuista että Wiljami kuvittelee olevansa keittiöpäällikkö. Hän sen tietää kun puodissa kertoivat.  Meinasi Wiljami siinä karpalo-asiassa lipsauttaa päällikkö mutta äkkiä korjasi kun luulee ettei Anni tiedä.
Anni huomasi että aika on mennyt ihan vilahtamalla jotta nyt on lähdettävä katsomaan mitä erinomaista taas saa nähdäkseen. Lähti Anni suunnistamaan  peltoja pitkin kotimökkinsä. Sanoi lähtiessään että pitäisi käydä useimmin kun saa puhua oikein järjellisen ihmisen kanssa. Äiti jäi  miettimään millä hiivatin konstilla se Wiljami tuon Annin hurmasi.
Siinä sitä onkin miettimistä.
.
« Viimeksi muokattu: ti 25.09.2018, 22:08:20 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #525 : ke 26.09.2018, 12:28:52 »




Kesäloman kesäpäiviä vietettiin Mummolassa koko katras. Poika, Haukku, rottavaari Miu-Ming. Hyvin tuntui kaikki sujuvan. Pappa varsinkin oli ihastunut, sai paapoa Poikaa. Nautiskeli Poikakin nyt erikoispalveluistaan, osasi hyödyntää tilanteen perusteellisesti. Pappa Ratsu Reimana konttaili polvet hellinä, joutui ihmissyöjän kiehuvaan pataan, suuri intiaanipällikkö Istuva Härkä skalpeerasi pappaparan päänahan, passasi hiilellä noetuin naamoin orjana, Perjantaina Robisonille. Vain rottavaari Miu-Mingiä ei pappa oikein suvainnut. Johtuiko ehkä molempien iästä, vanhenivat kumpikin. Tosin tässä ikäkysymyksessä rottavaari papalle reilusti hävisi. Oli vuosiltaan nuorempi.
Juuli marjasti,,, marjasti ja marjasti.
Ja manasi.

Ikuiseen rämpimiseen paarmojen pureksittavana, tuli ihanana  joskaan ei yllätyksenä äidin tiedoitus, lähdetään tätiä katsomaan. Syynä tällä kertaa ei - huviajelu, oli säilökeaineen loppuminen  puodista. Juuli ei tähän alkuunkaan uskonut, miten nyt parhaaseen hilloamis-, mehustusaikaan loppuisi  aine. Auton rattiin äiti hinkui. Oli tarttunut äitiin vimmainen virus, rattibakteeri. Juulin muistissa varsin elävänä oli viimekertainen purnukka-ravustusajelu, joten sydän kylmänä taas matkaan lähti.
Äiti rattiin ja menoksi.

Kaikki asiaankuuluvat tööttäykset, nyrkin heristelyt, irvistelyt, keskisormet, pientareelle väistämiset, käytiin läpi. Hurjat ohitukset, hurjistuneet ilmeet. Tämäkertaisena uutuutena olivat autoilijat, oma luokkansa kerrassaan. Ajoivat aivan keskiviivalla, lisäsivät nopeuttaan huomatessaan äidin ohitusvilkun päälle napsaisevan. Suorastaan muotoutui surmanajo tästä alunperin kyläreissusta tätilään.
Perille ehjinä, kiitosterveiset Yläkertaan. Täti ei näin nopeasti meitä odotellut ,  justhan soitto tuli, kysyi tulimmeko kenties helikopterilla. Juuli vähällä vastata tultin suihkarilla, näki äidin ilmeen, -väliin jäi. Kaffet juotiin, tätikin oli jo leppynyt saksiniekkayllätyksestä,,, sen seuraamuksista. Juteltiin, niinkuin tapana on, kaikenmaailman asioista taivaan ja maan välillä.

Käänsi täti puheenaiheen olohuoneen seinälle ripustamaansa uuteen taideteokseeen. Oikein Picasso, kuulemma. Oli teos lasin alle kehystetty. Oli ruutua ja raitaa, yhdessä nurkassa silmä, toisessa jalka. Pilkahteli tuoli, sekamelskassa myös ukkovarvas. Kuukin siellä jossain raossa kurkisteli.  Oli kamala tämä, Juulin kammoamaa modernia taidetta. Jotain oli pielessä kuitenkin tässä sekasortoisessa taide-esityksessä Juulin mielestä. Kysäisi tädiltä, joka kovin kuvaa ihasteli, kehui maasta taivaisiin sen älykkyyttä, taiteijan nerokasta näkemystä, kysäisi, jotta onkohan tuo taideteos nyt varmasti oikeinpäin seinällä, ettei vai roikuskelisi ylösalaisin ihasteltavana. "Ei varmasti ole ylösalaisin, ymmärränhän minäkin nyt jotain sentään. Mitä sinä oikein höpötät siinä. Oikeinpäin se on."

Ei antanut Juuli periksi. Viimein täti jankutukseen kyllääntyneenä otti taulun alas, avasi kehyksen,  ylösalaisin oli kuin olikin kuva seinällä. Sen pystyi nyt tekstistä kuvan toisella puolen , lehdestä saksitusta näkemään. Nolotti tätiä, mietti Juuli mitähän nyt tapahtunee, ensin saksiniekat, nyt tämä kolaus taiteentuntijalle. Täti, ihme, nauruun purskahti. Nauroi Juulikin , helpotuksesta. Kuka sen tietää kaikenmaailman picassojen ajatukset, jospa olikin tarkoittanut kuvan ylösalasin.
Hyvinkin.


.
« Viimeksi muokattu: ke 26.09.2018, 21:16:52 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #526 : to 27.09.2018, 19:29:56 »



Se on seuraava vuodenaika mikä tulee, syksy hyvässä alussa jo. Vielä on lehti puussa ja ruoho maassa.
Sitä on hieroja -Annilla ja Wiljam-yljällä täysi neuvottelu käynnissä. Kun on ne kanat,, mitä niiden kanssa tehdään. Ei se oikeastaan Annille muuten kuulunut mutta kun on mökki hänen niin hyyryjen vuokraemäntä kun oli täytyi pitää hyyryistään huoli. Kun ei ole navettaa eikä muutakaan lämmintä suojaa. Keittiöpäällikkö näyttämään miten maistuva kanarisotto tehdään.

Alkuneuvottelussa oli molemmat samaa mieltä pölkkyhommasta. Sen pitemmälle ei päästy kun Wiljami alkoi omia konstejaan esitellä : " Eikö ny ois muuta ko tappohommii alkaa. Eihä ne o meil ko hyvvää tehneet. Koko kesä o ahkerast munint tää siipikarja. Jos mie saisi yksi päättää niin en mie raatsis niitä nuijii. Mie oon sitä mieltä mie et sie Anni oot kovaluontone.  Mie ko olin Kiina keisari ylratsumestar nii ol sielkii kannoi. Ja vassaanii. Niil tuotii sapuska hopialautaselt eikä kukkaa mittää haaveksint jot pölky kans tuttavuutta tekis.
Ko immeiset kylpee telttasaunas ja ruotuväki yön seutuu teltois viettääp nii kai siin luontokappaleetkii tarkenoo.
Elikkä jos myö hommattais teltta kanapolosil. Semmone kupoli malli jot saap orre sin.  Siihe sitte lämmityskone  jonkulaine. Vetetää piuha täält köökist.
Mie voisi tuua sielt paarist miu soputelta ja mie nukkusi ensimmäiset yöt siin niie telta vieres. Ettei niit pelota ko tulloo uus osote. Mie aatteli jos tuoho rapupielee.,,,"

Ei kerinnyt enempää esittelemään  Wiljami suunnitelmiaan.  Anni kiljaisi:
"Voi hyvätpyhät ja elämäkevät. Oletat sie hourupää jot mie haistele kanakakkii koko talve.
En mie haistele. Miul ko tulloo hierottavii nii pois hyö kääntyyt ko luuloo jot miu virityksii o kanateltta  rapupieles.
Oon  mie ne siunant kummikii ko ne siin o ,,, haisemas . Yhtää ei täst tinkitä, päät pannaa pölkyl ja sil siisti. Voihh,,,ssssa,,,sanomapitsi. Ensi kakitaa niskaa ko joku erehty luulemaa jot hyyskä o kanala. Nyt tuuaa ne elukit rapupielee.  Se ei käy, ei  ollekaa onnistu. Keittiöpäällikkö on hyvä ja hakee keittokiria ja aukasee sen kohast kanaruuat. Nii, enkä mie halluu jot pallaa koko mökki poroks  Lämmityskone,,, voihhh,,,."

Nyt  vaikeni Wiljami. Ei ollut vara sanoa yhtään mitään. Jospa Anni vaan leikilllään sanoi sen keittiöpäällikkö. Sitä jäi Wiljami miettimään vaan ei kana-asiaan enää uskaltanut puuttua.
Menköön pölkylle vaan ei keittokirjaa käteensä ota.
.
« Viimeksi muokattu: la 29.09.2018, 18:01:06 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #527 : la 29.09.2018, 13:40:39 »



Kenkienkuivatus-ilmat on käsillä. Syksyllä kun kastuu kaikki.  Ei järin kiinnosta maisemat kun kengät litisee vettä. Vaikka komeita olivat puut syksyulstereissaan. Kotia  kohti,  tai jotakin sateensuojaan pahimmaksi kaatosateeksi kiiruulla taivalsi. Ne vaan on niin pitkiä ne sateet että pois on suojasta lähdettävä.

Hieroja-Annin mökissä ei sade haitannut.  Annin asiakkaat tulivat mökkiin. Alussa oli Anni käynyt hierottaviensa kotona mutta huomasi sen turhaksi ravaamiseksi kun tulevat kivuliaat mökkiinkin. Jos joku oli niin vaivainen ettei pääsyt hetekasta ylös niin laittoi Annille sanaa ja siinä mallissa kun oli asiat niin Anni lähti  hierottavan kotiin.  Tätä sattui harvoin.

Ei antanut Anni periksi kananeuvotteluissa. Wiljamin hoidellessa keittiöpäällikön vakanssia, meni  Anni hoitamaan pyövelin  vt. virkaansa. Taatusti olisi Anni kanat pitänyt  jos olisi lämmin suoja. Telttakylää ulkorappujen vieressä ei Anni suostunut edes ajattelemaan. Nyt oli kanat ja kukko Taivaassa munia tehtailemassa. Kai siellä Taivaassakin  syötiin.  Ei eletty pelkällä Pyhällä Hengella joka  oli siellä ihan paikanpäällä.

Wiljami oli ollut hiljainen Wiljami jo muutaman päivän. Ei uskonut Anni kanavainaita surevan. Muniahan saatiin naapuritalosta. Ei uskonut siihenkään että pelkäsi niiden olevan  huumeissa piehtaroivien kanojen  aikaansaannoksia.
Jotain muuta nyt hautoi Wiljami.

Vaan tulihan se sieltä. Wiljami oli päättänyt liittyä urheiluseuraan. Kunto kuulemma rapistunut. Kun ei  ollut muuta tekemistä kuin kanojen vahtiminen ja sekin estettiin häijysti pölkyllä ja kirveellä. Wiljamilla oli  ollut oivallinen suunnitelma talven varalle. Ei sopinut kovaluontoiselle Annille telttamajoitus lämmittimellä .
Nyt oli hankittava jostain urheiluvaatteet, boxerit ja muut. Adidaksen tossut.  Niitä ei saanut kuin kaupungista.  Wiljami teki kaupunkireissun ilman ylimääräisä poikkeamisia kun ei uskonut Korpi-paarin asiakkaan  menestyvän urheiluseuran riennoissa.

Tuli sitten lähtö seuran, Vallun  Mestarit, se oli  seuran nimi, harkkoihin. Wiljami pakkasi adidaksensa ynnä boxerinsa reppuun, lähti Jakuaarilla työväentalolle polkemaan. Huomasi Wiljami heti ovelta jotta kovaa oli porukka.  Oli tarkoitus tehdä näyttävä sisääntulo mutta ei se nyt käynytkään. Vanhemman puoleinen valmentaja  oli heti sääntöjä esittelemässä.  Wiljami keskeytti sääntöesityksen, kertoi sumopainiakin Kiinan keisarin hovissa harjoittaneensa. Valmentaja silmät levisi  teetassin kokoisiksi,  Wiljamia tuijotti.
Sai suunsa auki,  ilmoitti Wiljamin olevan selvästi huumorimiehiä. Ehdotti kehään menoa siellä jo olevan   pariksi. Ei sopinut Wiljamille näin äkisti kun oli lunssanpoikasta vielä. On vaan nyt tutustumiskäynnillä.

Myöhemmin sitten kun on päättänyt lajinsa. Ei vissiiin ole tarkoitus että kaikkia  lajeja treenaa. Valmentaja siihen että se kyllä nimenomaan olisi tarkoitus, treenata kaikkia lajeja mutta sopiihan sitä erikoistuakin varsinkin, tässä kohdin valmentaja iski silmää, on sumopainin opit hallinnassa.
Ilmoitti Wiljami palaavansa asiaan kun lunssa kokonaan on sairastettu. Käpsehti  Wiljami Jakuaarilleen, kohti Annin mökkiä suuntasi. Anni kysäisi millaista sillä  nyt sitten oli. Johon Wiljami yrittäen olla nöyrää poikaa : "Ei siel muuta ko het laitto miut sumopainimaisterin virkaa."
Sumomaisteri Wiljami.
.
« Viimeksi muokattu: la 29.09.2018, 23:56:00 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #528 : su 30.09.2018, 17:00:02 »



Se oli Wiljami nyt pahassa pulassa. Käväisi toisen  kerran Vallun Mestareissa työväentalolla. Porukkaa oli mahtavasti. Totesi Wiljami  äänekkään sisääntulon tyhmäksi. Ei auta kovin itseään mainostaa. Oli pojat senverran treenanneet että pyykkilauta oli kaikilla paitsi Wiljamilla. Ihan tätä ei Wiljami maalaispitäjässä odottanut. Eihän se mitään haitannut. Vaan se mitä oli  asian mukana tulossa haittasi. Pahasti. Tuli puheenjohtaja, esitelmän pitäjä, kertoi mitä täällä tehdään ja senkin  mitä ei saa tehdä. Wiljami  suivaantui kun puheenjohtaja oli leikkipuheena pitänyt Kiinan keisarin hovissa sumopainia.
Oli Wiljami niin paljon ja niin monesti perättömiä juttuja suoltanut että oli alkanut itsekin niitä totena pitämään.

Nytkin näytti suu virnussa puheenjohtaja suunnistavan Wiljamia kohti. Ojensi kätensä ja lausui jotta josko oltasiin sinuja kun sinä Wiljami olet alkanut täällä käymään.Taitaa olla ihan toinen kerta jo. Minä olen Masa vaan sitten. Wiljami sanoi nimensä, kättä päälle ja taas oli yksi ystävyyssuhde solmittu. Masa jatkoi: "Meillä kun on täällä pidetty tapana jotta uudet tulokkaat jos on nyrkeilytaustaa ottelee meidän Vallu "Nyrkki" Takovaaraa  vastaan. Eihän tämä ole mikään pakko vaan sillänuuvin saadaan vähän tietoa mikä mies on tulija. Kuten viimeksi sanoin olisi suotavaa että kehon kaikkia alueita treenataan. Ettet sinäkään, Wiljamihan se nimi oli, yksinomaan sumopainiin keskity. Kun ei täällä ole sinulle vastusta. Mutta nyrkkeilyssä on.

Ei viihtynyt kauan Wiljami tälläkään kertaa. Oli pakko päästä sulattelemaan ottelutietoa. Millä siitä pääsisi luistelemaan. Ei voinut iänkaiken sairastaakaan. Oli se edessä kuitenkin. Ei auta muu kuin kerätä edes vähän kuntoa, uskoa että parin viikon treenaus auttaisi ottelussa   Nyrkkiä vastaan. Niin alkoi Annin suureksi hämmästykseksi  kunnon kerääminen.  Wiljami juoksi, juoksi, nosteli kiviä pihamaalla. Taas juoksi,,, nosteli,,, juoksi taas.  Anni sai puodissa kuulla mitä oli tapahtumassa. Ei Wiljamille kertonut tietävänsä miksi mökin ympäri ravataan kuin tuli hännän alla.

Tuli ottelupäivä. Wiljami Jakuaarillaan polkaisi työväentalolle. Kylmä rinki takamuksen ympärillä. Pihassa oli pyörä jos toinenkin. llmeisesti nämä tervetulo-ottelut olivat suosittu hupi pitäjällä.  Sisällä Nyrkki seisoi faniensa ympäröimänä.Tuli oikein  kädestä toivottamaan menestystä. Naurahti siihen malliin että se voi olla kiven takana se menestys.

Ei hyvinyt muu kuin hanskat kouriin ja kehään. Wiljami mietti pyörtyäkö vai  ei. Kun huomasi Annin  katsomassa oli todella pyörtymäisillään.
Joku fani heilutteli pyyheliinaa idolinsa naaman edessä. Wiljamilla ei liinanheiluttajaa ollut.  Wiljami lähti sydän kylmänä  kehän nurkasta liikkeelle,  samoin Nyrkki. Vaan ei sydän kylmänä.  Wiljamin kohdalla liikkeelle lähtö oli viimeinen liikkeellelähtö tässä matsissa. Nyrkki survaisi koukkunsa Wiljamin leukaperiin heti kun Wiljami tuli iskuetäisyydelle. Otti lukua Wiljami. Tähdet vilisti silmissä.

Pois lähdettiin Annin kanssa samaa matkaa.
Wiljami selitteli: "Ko  miul ei  olt sitä pyyhinliina heiluttelijaa. Se ol paha puute. Mie oisi voittant jos ois joku tuuletus olt. Ko nyt ol kuuma ko saunas. Nyrkkeile siin sitte. Ko hiki valluu silmii ettei mittää nää."
Pyyhinliina,,,
.
« Viimeksi muokattu: ti 09.10.2018, 21:36:50 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #529 : ma 01.10.2018, 16:43:27 »



Sotakirveet oli Hieroja-Annin mökissä haudattu. Wiljami murjotti häviötään. Lohdukkeena toimi kun  kuuli jälkikäteen että "Nyrkki" on ollut piirinmestarikin. Annille Wiljami meuhkasi : "Jos mie oisi tient miul oliskii olt hyvä syy kieltäytyy koko ottelust. Pitivät sen salas jott mie e hirviist riehaannu ko luuli että tavalline sälli hää ol."  Nyt kehtaa Wiljami  mennä talollekin kun ei tarvinnut paljonkaan hävetä häviötään. Nyrkki kommentoi talolla otteluaan jotta ei ole ollut koskaan uransa aikana noin helppoa vastustajaa. Taisi käyttää Nyrkki vähän voimallisempiakin ilmaisuja. Ne kerrottiin Annille puodissa. Ei kertonut Anni  Wiljamille. Siitä olisi seurannut vain se ettei Wiljami pistäisi jalkaansa työväentalon kynnyksen yli.

Annilla oli omat pisneksensä näin syksyisin. Ei ollut hierottavia enää kuin muutama ja niistä selvisi helposti. Asiakkaissa oli kato käynyt. Nuoret ei hierottaviksi tulleet vaikka olisi kropassa vikoja. Noitatouhuna pitivät. Vanhemmat taas olivat jo vanhainkodissa tai poistuneet tuonilmaisiin.
Ei jäänyt Anni sormi suussa ihmettelemään vaan alkoi ihan toisenlaatuisiin  pisneksiin.
Alkoi käydä torilla myymässä marjoja, syyskukkia, omenoita. Taisi olla joukossa muutama Annin virkkaama pitsipöytäliina tai muu käsityö. Asiakaita riitti ihan mukavasti kun oli Annin tuotteet helppoa ostettavaa. Näki tuotteet jo paikanpäällä. Ei tarvinnut postimyyntinä tilailla.

Kylässä ei ollut isoa puotia. Siksi Anni sai asiakkaikseen niitäkin jotka vähän vinoin silmäyksin Annia katseli. Tuli  opettajatarneiti joka kysyi joka kerta onko Annilla varmasti myytilupa.  Ei Annilla ollut mutta sitähän ei sanonut.  Anni oli pitäjän poliisin kanssa tuttu eikä poliisi jonka tehtäviin lupa kuului ikinä Annia ilmiantaisi.  Anni niin hyvin vihlovan selän kuntoon hieronut.  Tuli pitäjän ikuista murrosikää elävä hippi, kanttorinpoika, joka kerta varasti omenan. Vaan Anni otti tavaksi tarjota sen ilmaisin jotta ei  pojan tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa.
Tuli sahan omistaja,  Johtaja Poka jota  näin kutsuttiin selän takana. Moni ei tainnut oikeaa nimeä tietääkään joka oli Saarinen. Osti aina kukkia. Juorut kiisivät kun oli Po,,, Saarinen leskimies. Joten kenelle se niitä kukkia kantaa. Ei kai nyt itselleen sentään.

Wiljami ei tästä torikaupasta ollut tietääkseen. Wiljamia suivaannutti kun ei  itse ollut keksinyt. Vaikka oli suuret, miljuunatienestit olleet siellä karpalosuolla. Se kiukutti kun ei älynnyt jotta onhan niitä muitakin marjoja. Lisää kiukkua tuli kun alkoi valmistua tämän pitäjän  tieosuus. Eikä sinne seuraavaan pitäjään päässyt millään. Joten ura keittiöpäällikkönä lopahti. Se oli nyt Wiljamille kiukun  paikka kun Anni siellä jo myi torilla. Ei voi torikauppaakaan harrastaa.  Anni mokoma teilasi sen kanapisneksenkin. Niin oli nyt mutta Wiljamin tietäen kehittää vaikka avaruusmatkat.
Annin harvinainen hymykin kiukutti.
.
.
« Viimeksi muokattu: ti 02.10.2018, 00:02:30 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #530 : ti 02.10.2018, 13:39:44 »



Ei kauan Wiljami nyrkkeilyottelua, suoraa häviötään surrut. Aikansa vaelsi haamuna huoneesta toiseen mutta sitten välähti. Onhan niitä ajankulukkia muutakin kuin  toisensa tajun kankaalle saaminen  heti kun  toinen ylös jakkaraltaan nousee. Ei ehdi edes kehän keskialueelle. Siellä kai kuuluisi ottelu aloittaa.
Wiljami intoutui tikanheitosta. Siitä ei ainakaan taju lähde. Ei  kukaan niin pölvästi ollut joka toista kohti tikkoja nakkelee. Oli pelivälineestä eli tikkataulusta nyt uupelo. Kaupunkiin se ajatti linjapiilillä hankkimaan . Ei kyläpuodissa ollut vaikka luulisi väen innokkaasti heittelevän. Anni nykyisin sai huoletta päästää Wiljamin kaupunkiin. Ei ollut tai jos oli Wiljami ei mitenkään näyttänyt Korpi-paari hinkuaan. Vauhdilla kävi Wiljamilta hankintareissu. Nyt vaan tikkaa heittelemään jossa Wiljami totesi olevansa haka. Nyt puuttui enää heittokaveri jolle taitojaan esitellä. Älysi että tuollahan  naapurin saunakammarissa se kaveri on.

Wäinö ei olisi koko tikasta ollenkaan pitänyt väliä. Vaan oli pieni pakko kun asusti mestariheittäjän naapurissa, pakko alkaa Wiljamille joo-mieheksi.  Ties mitä ilkeyksiä muutoin keksii. Eikä missään tapauksessa saanut Wäinö voittaa. Wiljami oli oikein taulun rakentanut . Ei antanut Anni tehdä reikiä seiniinsä.
Tikat kouriin ja kierros alkoi. Wiljami melko läheltä tikkojaan nakkeli.  Melkein  oli nenä taulussa. Kun Wäinö  kysyi etteikö se ole sääntöjen vastaista totesi Wiljami jotta huonolla näöllä varustetut saavat metrin per silmä lähempää heitellä. Oli täksi kesäksi tullut uusi pykälä sääntöihin.

Peli jatkui koko iltapäivän. Wiljami ei olisi syömäänkään joutanut kun huomasi voittavansa joka ajan.  Nokka taivasta kohti , selkä kenossa käveli tämä Wiljami-voittaja pihamaalla. Uutinen tästä Wiljamin uudesta pelistä kulki pitäjällä. Alkoi ilmestyä lisää pelaajia jotka halusivat tämän tikkamestari pudottaa jalustaltaan. Tuli pari veljestäkin jotka Anni hääti välittömästi pihasta. Olivat vintiöt jättäneet maksamatta ostoksensa Annin torikojulla. Veljekset luimistelivat jotta ettet sinä akka tätä peliä määrää. Vielä liukkaampi lähtö tuli. Anni haki kättä pitempää. Varsiluudan. Nyt maittoi tie pojille.

Wiljami  ilmoitti iltamyöhällä Annille yht`äkisti:  "So`oon nii että mie alan perrii pääsymaksuu. Ko ovat nii innol mukan nii par lanttii voip pulittaa. Ei oo oikei ko ilmasi miul tikoil heitellää. " Hurjistui  Anni : "Älä pölise. Jos sen tiet nii koht o tikat miu esliina taskus. Kuka nytte ennää viitsii tänne tulla. Männee kaupunkii ja hankkii oma peli." Anni seurasi peliä ikkunasta.  Näki kaiveltavan rahapussia melko usein pelin aikana. Joko se Wiljaminpakana perii  sitä maksua.

Meni rappusille ja julisti pelin maksuttomaksi tai peli loppuu siihen paikkaan. Ei tiennyt Anni että peli meni  jo rahapeliksi. Voittojaan tai häviöitään siellä makselivat. Parempi ettei tiennyt Anni, miehet toivat rouviaan. Oli seuraa Annilla. Monet uudet juorut kuultiin ja omat kerrottiin.
Nekin käynnit jäisivät pois jos peli olisi loppunut.
.
« Viimeksi muokattu: ti 02.10.2018, 16:17:29 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #531 : ke 03.10.2018, 18:02:07 »



Suunnilleen rauha vallitsi  Annin mökissä. Oli syöty ja kanatkin niin ettei niistäkään toraa tullut. Eihän niistä munineista kanoista tullut kuin pahalle päälle. Niin oli sitkeitä.  Hampaansa katkoo.

Tikkapeli tyssäsi siihen Wiljamin väitteeseen huononäköisen hyvityksestä. Wiljami  kun vuorollaan oli melkein  nenä kiinni taulussa. Piti  Wiljami tiukasti  kiinni muutoksesta. Ei tullut Wiljamin meleen jotta joku voi soittaa tikkaliittoon vai mikä ry. se oli.  Joku sitten suivaantui niin perusteelisesti että soitti. Nainen liitossa alkoi nauramaan ja totesi ettei heillä ole semmoista sääntöä. Wiljami jatkoi edelleen samaa heittovuorollaan. Heittäytyi kuuroksi  kun asia teilattiin.  Niin sitten väki väheni. Pikkuhiljaa. Osa jaksoi uskoa että Wiljami lopettaa pellelyn. Ei lopettanut joten viimeisetkin lähti. Ei peli yksin maittanut Wiljamille. Kun ei kukaan ihaillut. Naapurin saunakamarihyyrykin,  Wäinö lähti.

Annia oli jäänyt se karpaloreissu painamaan kun ei oikein mitään ollut korissa.  Annilla oli korjaus asiaan. Tiesi Anni suon jossa oli hilloja. Ei paljon kun ei oltu Lapissa mutta sai siellä korinsa täyteen. Ainakin ennen sai.  Wiljamille ilmoitti: " Mie mään hillaa. Yksi. Sie et tuu ko sie mölyät nii pahast jot kuuluu kirkokyllää saakka  Koht o sata kerrääjää hilloil. " Isommitta puheitta Anni lähti. Wiljamia jäi vaivaamaan mitenkä sinne suolle pitää huulet ja kynnet maalata. Ettei vaan jonnekin muualle kuin hillasuolle suunnisti.

Anni saapui suon reunaan. Oli nyt osunut melkoiseen hillapaikkaan. Hilloja oli niin tiheässä jotta kukaan ei täällä vielä ollut käynyt. Ei tuntunut suo kovin upottavaltakaan. Joten suon poikki suunnisti Anni  keräten helppoja hilloja. Ei ollut niissä piikkejä niinkuin tyrnissä jota Anni oli haaveillut hankkia mutta piikit hankkeen tyrmäsi. Oli jo keskellä suota ja korit alkoi olla täynnä. Ajatteli kääntyä  ja kotiin palata. Ei mahtunut hilloja enää kyytiin.

Yht`äkkiä huomasi Anni olevansa vyötäröään  myöden suossa. Säikähti niin että pumppukin laukkasi tuhatta ja sataa. Nyt manasi Anni Wiljamin pois jättämistä. Alkoi apua huutamaan vaikka eihän täällä ketään liiku. Ei ollut niin uhkarohkeita kuin Anni. Anni näki sielunsa silmillä miten tänne hetteeseen kuihtuu,  luut  jää jäljelle. Vaan kuuli yks`kaks vastauksen. Joku siellä metsässä ilmoitti apuun heti tulevansa. Annista kuulosti Wiljamin ääneltä. Mitä se nyt täällä tekisi.
Vaan oli se Wiljami. Oli mustasukkaisena seurannut. Epäillyt Annin touhuja niiden punahuulien, kynsien takia. Ettei Annilla olisi joku mies kiikarissa. Ei tainnut olla kun tänne putoilemaan tuli. Willjami onki karahkalla Annin ylös sieltä melkoisen kylmästä kylvystä.

Anni  ihan porua väänsi. Kiitteli  sydämestään Wiljamia. Ikinään ei enää yksin lähde soille vaikka olisi kultaa siellä. Se vain jäi kaivelemaan Annia miksi Wiljami oli seurannut. Eipä kauan pohtinut.  Hyvä oli, oikein hyvä kun seurasi. Wiljami totesi. "Oot sie  Anni aika muija ko et korist hellittänt vaik olit kainaloitais myöte suos.
.
« Viimeksi muokattu: ke 03.10.2018, 18:47:05 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #532 : to 04.10.2018, 16:03:14 »



Nyt oli Wiljami saattanut itsensä melkoiseen pinteeseen. Leuhki siellä työväentalolla tutustumiskäynnillä   sumoa Kiinan keisarin hovissa opetelleensa. Ei tiennyt nyt Wiljami mitä tekisi. Jos jätti menemättä työväentalolle harjoituksiin niin sanovat että nyt se poistui kokonaan kun ekametrillä  kanveesin tipahti. Ei ehtinyt edes keskialueelle.
Jos taas menit niin aletaan ainakin sitä sumopainia jäljittää.
Oli onni ettei kukaan sitä osannut. Tosiaan onni. Nyt sai Wiljami pistää pystyyn sen harjoittelun. Siis toiset harjoitteli. Wiljami oli valmentaja. Ei ollut herttasen pölähtävää Wiljamilla sumon säännöistä. Se oli etu kun ei tienneet toisetkaan. Päätti  talolle lähteä, tuli mitä tuli.

Lähti Wiljami Jakuarillaan polkemaan, suuntana työväentalo. Oven avasi , sisään astui. Nyrkki eli Vallu huuteli kehästä:" Tulitkos uusinnoille , vai. Tuolta varastosta  vaan hanskat kouraan." Ei reagoinut Wiljami. Etsiskeli päävalmentajaa. Varastosta Masa  löytyi.
Tälle sitten selosti asiansa jotta voisi joutessaan opastaa sumon saloihin. Jos porukkaa kiinnostaa tahi  ihan ulkopuolisia.  Sanoi tuoneensa tullessaan sumopainijan kuvan jonka seinälle keepperöisi. Toinen kuva  puodin ilmoitustaululle.

Päävalmentaja, Masa alkoi tivaamaan jotta tottahan Wiljami itse antaa tatamilla näytöksen. Ottaa vaikka Nyrkin, Vallun opetukseensa. Tätä oli Wiljami pelännyt. Siihen totesi: " Nyt on nii ettei mää kettää enneko opitaa  tatamil. En miekää. Ko mie olin aikonaa iha jellona  täs sumos nii en ennää uskalla ko ei tiiä mite pahast mie  riehaantusi, runnosi tään toise. Joka ei ossaa puolustautuu. Jote mie vaan opasta ja jakele neuvoi mite pittää missäkii tilantees tehä." Siihen oli valmentajan tyytyminen.

Wiljamin ilmoitus puodin taululla tuotti, ihme kyllä tuloksia.  Tuli pankinjohtaja mustissa laseissa kun ei halunnut kenenkään tuntevan. Tuli ronski isäntämies. Vielä tuli paikallinen vaivastalon hoidokki Ernesti jonka kaikki  tunsivat. Vaikka olisi lasitkin. Oli vaivaistalolta saanut luvan tulla.  Tosin osa Wiljamin tavattuaan alkoi epäillä tuon näköisen miehen sumopainia. Jäivät ihan uteliasuuttaan  katsomaan mitä tapahtuu.
Oli seura hankkinut kalliin tatamin ja sumo- asut jotka asut piti itse maksaa. Osa kyseli eikö tässä ainakin  alkuun kelpaisi vaikka iso pyyheliina tuolla haarovälissä.  Kun on niin tyyriitä ne sumo-asut. Ei se käynyt päätti Wiljami. Sumopainija on sumopainija eikä saunapyyhkeitä sallita.

Wiljami ilmoitti että tämä tilaisuus on vain tutustumistilaisuus. Säännöt ovat helpot. Toinen yritetään kangeta pois matolta.  Senverran Wiljami oli aviisista lukenut. Mistään aikamääristä ei tiennyt tuon taivaallista. Nyt vielä mennään painimatta kotiin kaikki. Seuraavat harkat ovat sitten täyttä asiaa.
Nyt oli Wiljamilla juttujensa näytön paikka.
.
« Viimeksi muokattu: su 07.10.2018, 19:50:17 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #533 : la 06.10.2018, 13:04:02 »



Oli elo Wiljamilla yhtä piinaa.  Ei saanut unta, ei maittanut Annin tekemä erikoisen hyvä ruokakaan . Oli Wiljamilla ollut aina hyvä ruokahalu. Nyt petti sekin. Annille ei voinut puhua kun se taisi aavistella jo sen keittiöpäällikkö jutunkin  miten se  oli. Jollain omituisella tavalla sai Wiljami mielessään käännettyä sumon  Masan ja Nyrkin syyksi.  Että ne yllyttivät ihan sumo painia opettamaan. Ensin taotaan kuono verille  niin että taju lähti . Vielä näille sumoa . Toisella omituisella tavalla Wiljami oli alkanut uskomaan että todella hallitsee sumon. Ettei ala avuttomien kanssa meuhkaamaan. Senhän nyt jokainen tietää miten siinä käy. Oli senkin omituisella tavalla unohtanut ettei osaa itsekään .

Työväen talolle Jakuaarilla  taas. Ei kärsinyt olla yhtään poissa. Alkaa sana kiertää että pelkuriraukka se Wiljami on. On siinä kanveesissa nenällään olleet muutkin. Eikä sitä porua pitäneet. Wiljami oven avasi ja huomasi jotta on seinä saanut uuden värin. Oli Masa Pelle Pelottomalle,  kylähu,,,  hurjalle kukkia ojentamassa ynnä puhetta pitämässä. Pelle kun oli  tarjoitunut Wiljamille vastukseksi. Masa oli katsonut uhrautumisen kukkapuskan arvoiseksi.  Kyseli Masa  milloin olisi sopiva aika aloittaa sen sumon opinnot kun on jo tatami ynnä asut hankittu. Se asu oli hiivatan kallis, parisataa euroa joten eiköhän pikkuhiljaa aleta sumoilemaan ettei turhaan mene hankinnat.
Tätä Wiljami osasi odottaa.

Oli rustannut mielessään omalaisensa vastauksen:  "Nyt o nii ikkää jotta miu o piettävä kuukaute  riittimenot. Ei pijä männä kylmiltää summoo harjoittammaa tai munkit  luostaris suuttuu. Se o aika pahapäine se apotti  mie tunne hänet ja hyvi tiiä.  Laittaa  hurjimus pirut ja senkaltaiset  melskaajat  pääl iha  käymää."  Masalta jäi suu  auki kun  toljotti  Wiljamia  joka muina miehinä suuntasi ulko-ovelle. Jäi  Masa hölmistyneena miettimään apotteja ja hirvöitä mitä tekemistä niillä oli sumopainissa.

Nyt eli Wiljami toivossa jotta unohtavat koko sumopainin. Kunhan on  kuukauden poissa niin eiköhän se pikkuhiljaa painu unohduksiin. Paha puoii oli ne varusteet kun olivat  hankkineet. Oli kolehti oikein kerätty.
Katsellaan,,,
.
« Viimeksi muokattu: su 07.10.2018, 19:51:39 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #534 : su 07.10.2018, 12:43:38 »



Oli syksyn lehtien väritys Syksyttärellä meneillään. Annilla  oli  talven varalle pyykätty kaikki liinavaatteet, pitovaatteet. Talvipakkasella oli tämä pyykkitouhu saunassa tympäisevää. Kun oli hampaita kalisuttava kylmyys. Kuivatus hoitui avovintissä. Yhtä kylmä sielläkin. Oli Annilla vanha upolainen käytössä. Ei ollut automaatti vaan ei  mikään upo kylmyyttä poistanut. Ensin pyykki narulla jäätyi jääkalikaksi. Paidat ja mekot seisoivat itsekseen jos lattialle laski. Kummasti ne silti kuivui. Välillä jäätyi vuoroin suli. Wiljamilla taisi olla sama juttu. Välillä  aatokset huurteessa välillä oli oikein auvoinen olo.  Anni  oli monta outoa hommaa nähnyt.
Nyt Wiljami ylitti itsensä.

Oli kaupunkimatkalla tavannut linjapiilissä sisä -kamarisauna- edustajan. Joka kehui ja ylisti miten tästä kauppaa syntyi kuin vettä vaan.  Ameriikoissa suurta huutoa nyt. Ensin naureksi Wiljami  mutta  alkoi kiinnostumaan. Oliko niinkään naurettava tämä sauna. Kammarissa kylpemiseen ei uskonut omalla kohdallaan. Kuunteli tarkkaan ja hintaa kysäisi. " No, onhan se tyyris mutta hintansa veroinen se on. Viistonnii euroissa. Lisäksi on pieni virrankulutus." vastasi myyntitykki.

Wiljami alkoi sulaa ajatukselle . Vielä kysäisi. " Mites o. Voiks vihtaa käyttää."  Tähän tykki:
 "Se ei valittavasti  käy. Voi mennä lehtiä sähkötiloihin ja rikkoo paikat." Ei mennyt kauempaa aikaa kun Wiljami oli edustajan työstä kaupat tehnyt. Kättä päälle lyötiin. Lupasi edustaja ensi viikolla toimittaa näytöskamarisaunan  Wiljamille asuntoon.  Siis Annin mökkiin. Ei halaistua sanaa Wiljami saunaedustamisestaan Annille. Näkee sitten ettei ollut Wiljami mikään lökäpöksy. Kuhnuri. Nyt alkaa miljoonat Annin mökissä pesää tekemään. Oli jo viikko kulunut. Pitäisi kamarinsaunan tulla. Niin tulikin.

Oveen koputti  mies. Anni avasi, mies ilmoitti että se sauna on tuolla mutkan  takana kun ei mahtunut kapealla tiellä ajamaan perille asti.  Anni hölmistyi:" Mikä ihmee sauna ? Oottaks työ viemäs meiä saunaa johonkii."  Kuljetusmies tähän:  "Ei. Me tuodaan näytesauna, kamarisauna  teidän  miehen nimellä. Rouva ei nyt ymmärrä omaa etuaan."  Anni mykistyi mitä ei usein satu. Kokosi itsensä,  kiljui: "Saatte viiä samantie pois. Miu mies ei tillaille mittää saunoi. Ei kammarsaunaa, ei pirttisaunaa eikä navettasaunaa. Sitä kammarsaunaa ei tähä torppaa tule. Meil ei rillata ihmisii."
Mies  itsepintaisesti kieltäytyi viemästä saunaa minnekään. Viimein luovutti: " Hyvä on. Minä vien sen pois mutta ylimääräisen rahdin  saatte maksaa."

Nyt alkoi vihoviimeinen kuulustelu Annin mökissä.  Anni  oli hirvittävän vihainen. Wiljami yritti selitellä miten mukava tämmöinen sauna on,  ei tarvitse pakkasilla pihasaunaa lämmittää.
Anni totesi jotta Wiljamin on turha enää selitellä.  Lisäksi Anni  nimitteli Wiljamia vähemmän sivistyneillä nimillä. Kaupunkimatkat yksinään tyssäsi tähän.
Annia jo naurattikin,,, kamarisauna,,,
.   
« Viimeksi muokattu: su 21.10.2018, 22:13:34 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #535 : ma 08.10.2018, 14:32:31 »



Wiljamilla oli kamala olo. Oli niinkuin kaikki Manalan  tuulet olisi ympärillä melskanneet. Wiljamille oli selvennyt ettei  voi kauan  uskotella Vallun Mestareissa. Ei tullut unta eikä ruoka maittanut. On huomannut miten alaviistoon muut talolla silmäilivät. On osa kyselemisen lopettanut. Nyt hirvitti vielä sekin jospa vaikka ne sumovehkeet Wiljamilla maksattaisivat. Silloin tulee pankrotti Wiljamille. Monta tonnia euroissa. Se mikä hirvitti yhtä paljon ja enempi kuin  pankrotti oli se jos Anni saa tietää. Silloin on leikki kaukana.

Ruokaa laitteli Anni köökissä.  Arvasi Wiljamilla olevan nyt joku  muu kuin tavallinen oleminen. Huokailee  ja ähkii.  Anni päätti että nyt siitä otetaan selvää. Lähti köökistä kaulin kädessä. Ei huomannut kun oli niin hermostunut Annikin  tuosta puhumattomuudesta. Seisahtui Wiljamin eteen kaulimineen  :

"Nyt sie Wille sanot mikä sinnuu riivaa. Yökaupal valvot ja ähiset eikä ruoka maita Mie e  voi olla huomaamati. Jote alaha selvittää." Wiljami tuijotti Annin kaulinta syrjäsilmällä, olemattomia juttujaan katui mutta nyt  sumosählinki oli kerrottava. Ties vaikka kaulinta käytettäisiin.  Siis kertoi Wiljami.
Anni kuunteli silmät selällään ja huokaili. Väliin ei tahtonut uskoa.  Millainen oli Wiljami mielikuvitus, ihmetteli . On Wiljamin tekemiset olleet aina mahdottomia mutta tämä oli sieltä hulluimmasta päästä ja siihen vaaditan jo mahdottomia.  Jos se taas omiaan keksii. Ei kuitenkaan siltä Annista vaikuttanut. Vaikutti jopa helpottuneelta kun sai töpeksinnästään kertoa.  Anni päätteli että tilanne on vakava.

Anni ei olisi Anni jos ei olisi jotain keksinyt.
" Nytte käyp meil nii ikkää jot sie ottelet minnuu vastaa. Annat miu änketa siut matolt pois eli  kaikk näkkee jot o tietoo ja hyvvää sellast ko heikko nainekii oppii voittamaa raavaa miehe. Mie oon  näht kuinka sie sallaa yöt opiskelet kirjast summoo. Jote kai siu päähä on jottai jäänt.  Huomispäivän ala opiskella miekii että jottai tiiän eikä muut huomaa. Mut näi o pakko tehä jotta maine ei mänis. Eikä aitansepäät naurais.."
Nyt tuli pahempi suremisen aihe kuin pankrotti Wiljamille. Jos tuo Anninpakana tosissaan hänet voittaa. On Annilla hierojan lihakset. Wiljami oli kuiva käppänä.

Vaan ei auta. Oteltava on.
Vaikka tiedossa oli että Annille täytyy hävitä.
.
« Viimeksi muokattu: to 11.10.2018, 16:13:58 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #536 : ke 10.10.2018, 11:24:44 »



Koitti nyt päivä jolloin Wiljamin pitää nöyryytys, kolaus  kestää kun piti Annille hävitä sumoilussa. Oli  ihan nipussa  öitään valvonut. Ei  silmän täyttä nukkunut.  Oli tämä senverran hirveä kauhistuspäivä. Wiljami oli tässä vaiheessa jo maksanut mieluummin tatamit ja sumohousut. Ei vaan enää käynyt päinsä. Oli senverran yöllä torkkunut että  ehti unta nähdä kun seitsenpäinen hirviöelukki päälle hööki täyttä vauhtia. Oli kamalat, punaiset silmät,  loimotti monta metriä ylös  tultasyöksevä kita.  Hartaasti tämän päivän manasi sinne alimpaan Wiljami.

Anni sensijaan oli pirteä kun pikkulintu. Kuului jopa lauleskelevan köökissä. Ei ollut Anni kuin pari kertaa Sumokirjaa lehteillyt. Totesi että turhaa on  kun voittaa kuitenkin. Oli sovittu juttu joka pelastaa Wiljami Höyrypään tyrskimiseltä ynnä tirskumiselta. Tai peräti röhönaurulta kun yleisö toteaa mainioksi tämän sumon kun mestari  häviää. Naiselle vieläpä. Täytyi siinä olla kovat voima-ainekset olla.

Ei malttanut  Anni olla lähtemättä Talolle kun oli  makoisa, helppo voitto .
Suoraan sisään vaikka Wiljami olisi sisäänmenoa pitkittänyt, maleksinut pihamaalla kun niin hiivatisti suivaannutti. Annia oli kuitenkin nyt toteltava. Jos ei niin pahasti runtelisi. Varastoon, kun ei ollut pukuhuoneita vaatteet vaihtamaan. Annille ei voitu tietyistä syistä sumohousuja laittaa . Sortsit vältti nyt vaikka oli  voittaja. Vaan sitä ei kukaan etukäteen tiennyt. Siitä sitten tatamille. Ei löytänyt Wiljami ainuttakaan syytä miten olisi tämän välttänyt. Ei iljennyt karkuunkaan juosta.
Anni hymyli pepsodenttihymyä, nosteli käsiään. Taisi pari kertaa ilmaankin ponkaista. Wiljami ei hymyillyt. Toivoi tatamiin  putkahtavan reiän.

Yleisöä oli mukavasti.  Näkyi olevan oikein kukkiakin  voittajalle. Suklaarasia. Ne eivät Wiljamille päätyisi. Puuttui Nyrkki joka ei iljennyt katsella kun naista murjotaan . Pankinjohtaja tuli päinvastaisesta syystä  kun kuulemma kännipäissään vaimoaan rökitti. Tuli uutta oppimaan. Opettajatarneidistä ei tiedetty miksi tuli. Oliko se kenties le,,, letittänyt tukkansa. Tuli myös huumetta kanoille syöttävä rouva. Tuli Vänä,  rouvan ja miehensä saunakamarihyyry.

Gongi kumahti. Gongina toimi Masa. Ei ollut varaa ostaa kunnon gongia kun meni rahat sumovehkeisiin.  Aluksi mittailivat toisiaan ottelijat. Wiljami kokeeksi tönäisi Annia. Ei olisi pitänyt.  Anni suuttui. Wiljami huomasi istuvansa lattialla tatamin vieressä. Huono tuuri taas Wiljamilla. Ei olisi niin huono ollut vaan Anni oli kovasti oikein suklaalle perso. Eikä kukatkaan pahitteeksi olisi. Ne molemmat Anni nyt sai.
Hurja oli huuto kun voittaja selvisi. Moni löi vetoa Wiljamin puolesta. Nyt näkivät omakohtaisesti kuinka mahtava voima  sumossa jyllää.
Voiman nimi oli Hieroja - Anni.
.
« Viimeksi muokattu: ke 10.10.2018, 15:13:04 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #537 : to 11.10.2018, 15:01:00 »



Wiljami märehti murskatappiotaan sumossa .  Vieläkään  ei maistunut ruoka eikä uni tullut.  Oikeastaan kun Wiljami asiaa mielessään väänteli oli  olo kurjempi  kuin ennen Annin  murskavoittoa. Pitikö Annin pienestä tönäisyhippusesta suuttua  vallan mahdottomasti. Anni ei vissiin muistanut että Wiljamillakin oli oikeus pieneen tönimiseen. Ihan muodonvuoksi vain. Sitä se tekee  kun  naispuolisille esitellään suklaarasia. Ei sen jälkeen muuta nähtykkään. Ottelunkin lopettaa ihan alkuunsa.

Eikä  ollut Wiljami ollenkaan varma muodostuiko ottelusta oikea kuva katsojille. Jospa ajattelevat jotta ei Wiljamin kunto antanut muunlaista tulosta syntyä. Onneksi  Nyrkki pysytteli poissa. Siiitä Annin voitosta olisi riemu revennyt. Tai jos häviöstä syntyi tarkoitettu mielikuva jotta sumo on ihan kamala voima naisenkin käsissä. Täytyy ihan itsekin opiskella. Wiljami päätti olla ajattelematta ottelua . Pelkäsi  sekoavansa .
Wiljamilla oli ihan muuta mielessä.

Wiljami  intoutui musiikkiin. Vaikka ei laulunääni heppoinen ollut, ei oikeastaan ollenkaan ollut niin tykkkäsi rallatella.  Anni , joka oli loistava laulaja,  ei niinkään tykännyt. Ihan paheksui Anni Wiljamin jollotusta. Muutaman kerran oli pukenut sanoiksi  ei-tykkäämisensä. Wiljami siitä vähät välitti. Nyt häviönsä jälkeen oli repertuaariaan lisäillyt. Melkein aamusta iltaan   lauleskeli Wiljami. Kun ei Anni piruuttaan kiellellyt laajensi Wiljami musiikkiaan. Oli Työväentalolla tyhjä huone harrastuksia varten. Hirvittävän värinen koppero. Oli harrastaminen hakusessa kun sotkeutui harrastus kirkuviin väreihin. Silmiä ihan kirveli.

Taas keepperöitiin lappu Talon seinään. Puodin ilmoitustaululle.
Tulihan sinne laulamista kaipaavaa porukkaa. Nyrkkikin,  joka omi hyvän laulunäänen ilmoittautui. Tyrmäsi  Wiljami  Nyrkin ilmoittamalla että kiintiö on nyt täynnä vaikka Nyrkki oli ensimmäinen ilmoittautuja. Wiljamilta  ei tappio ollut mihinkään unohtunut.  Pelle Peloton lmoittautui mutta Pellen Wiljami hylkäsi heti. Käski opetella lisää.

Vaan vaikeuksia hommasi Wiljami itselleen . Nyt kun sumo oli nähty alettiin peräämään Wiljamin omaa laulunääntä. Varsinkin Nyrkki tahtoi kuulla Wiljamin lauleloa.  Kysyttiin  jopa  Annilta joka käsi sydämellä vannoi että mahdottoman  lahjakas laulussa oli Wiljami . Wiljami sai  sinne hirviöhuoneeseen siirtyä kuoroaan harjoittamaan.
Pois Annin kuulemisista.
.
« Viimeksi muokattu: to 11.10.2018, 23:51:16 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #538 : la 13.10.2018, 16:54:50 »



Nyt se sitten Wiljamin eloon tärähti pommi. Tarinoittensa takia oli nykyään muutenkin joutunut vaikeuksiin. Mutta nyt joutui oikein umpisolmuun Wiljamin oleminen. Oli aina jonkinverran pitänyt varansa ettei ihan lähietäisyydellä ole tarinoitaan paremmin  tuntevia. Ei ikinä luullut  joutuvansa tämän sepustuksensa eteen. Nyt oli Wiljamipolo tosi liemessä.

Pitäjään tuli sirkus. Ei se haitannut , mukavahan se mutta seurueen mukana tuleva leijona haittasi. Jokainen joka ei ollut ihan petipotilas halusi nähdä ihan oikean sirkuksen.  Ja sirkusleijonan. Paitsi Wiljami. Jokainen joka tahtoi nähdä sirkusleijonan halusi nähdä myös oikean leijonankesyttäjän hommissaan. Ei oltu unohdettu Wiljamin taitoja. Siis pantiin aikamoinen Wiljamin painostus käyntiin . Wiljamin puhelin soi yhtä mittaa ,,, kai sinä sitten tulet näyttämään miten ilkiä leijona saadaan talttumaan.  Sama juttu toistui Talolla.
Ynnä Puodissa.

Nyt meni  vähätkin torkkumiset. Valvoi viikonkin yhtäperää. Olisi ollut jo lääkärinapu tarpeen mutta sinne ei Wiljami voinut mennä kun sanoisivat että meni nyt  lääkärin todistusta hakemaan ettei tarvitse kesyttämistä näyttää. Vaikka ei kai  lääkäri anna sairaslomaa leijonan kesyttämishommista. Voi toimittaa ihan pyöreähuoneiseen laitokseen. Semmoisen paidan jonka hihat saa selkäpuolelta solmuun. Wiljami oli täysin hukassa. Vaan ei ihan tolaltaan sentään mennyt. Keksi sotasuunnitelman. Talolla Masalle selvitti. Masa kun  oli luullut Wiljamin huumoriksi  sitä leijonaa.

Näin oli Wiljami selvitellyt umpisolmuaan:
"Jos semmoseks ko sirkuspelle ryhtysi. Ko näist leijonist ei tiiä jos muistaa naamavärki. Vaara on et nää o erilaisii nää leijonat. Jaappanis o  eri rottuu ko Kalumeeti valtios.   Kumpikaa  ei tunne minnuu ko oon pellevarusteis. Nii olle ei syö minnuu. Niil o varmaa oma kesyttäjäns  ko o sirkus. Mut voiha mie koittaa. Josko viel muistasi. Seki o otettava huomijoo jot o niin alkeellise kasvatukse saant nää  leijonat että mie joutu poistumaa. O olleet huonol pitol. Sie älä kellekää Masa kertoile kun sielt pellenaamari takkaa ei kukkaa tunne jos karkuu pittää lähtee. Ei tunne jellona eikä katselijat."

Tähän tuumaan suostui Masa. Kun Wiljami kertoi Annille oli Anni tyystiin välinpitämätön. Oli Anni varma jotta Wiljami ei häkkiin mene. Jotain se taas venkuloi. Anni ei ollut alkuunkaan uskonut kesyttämisjuttuja. Annin mieltä ei hetkahduttanut vaikka Wiljami totesi olevansa kuolemanvaarassa.

Tuli sirkuksen avajaiset. Wiljami oli ihmeen rauhallinen siihen nähden kun oli  syömisvaara .  Masa oli kyytimiehenä. Talolla veti Wiljami pellevarusteet ylleen . Lähdettiin ajelemaan sirkukselle. Nyt välähti Wiljamin mieleen jotta pitää kai kysyä ensin vakituiselta kesyttäjältä kuinka soppii miu kesytellä häne hurjimusta.
Päästiin sirkusalueelle.  Ei tarvinnut lippua ostaa kun myyjä kojussa luuli pelleasusteista Wiljamia sirkuksen väeksi. Wiljami etsiskeli kesyttäjän ja ihme, sai luvan mennä esitykseen missä oli tämä jalopeura. Tosin siellä oli toinenkin pellepuvussa.  Vapisevin   polvin ja sydän laukaten kiipesi Wiljami hurjimusta  pakko oli,  katsomaan. Vilkaisi kerran leijonaa Wiljami. Ei tullut kuuloonkaan  jotta Wiljami räpsäisi par kertaa kuonolle. Vähin äänin  naama valkoisena hiipi lavalta Wiljami. Ei jäänyt petoa katselemaan. Vaikka leijona oli tiukasti paksulla kettingilla kiinni areenan kulmassa.

Wiljami selitti jälkeenpäin: " Nii ol huonost kesytetty leijona. Ei totelt minnuu  ensikää. Semmosii leijonii ko yrittää saata tottelemmaa niinko mie nyt,  nii ei niitte kans pärjää. Mie oli huippuluoka kesyttäjä enne jote mie tiiän mikä näist tottelee ja mikä ei. Eikä niit sais pittää vappaan näytöste aikan. Niiko nää nyt tek."
Anni totesi: " Nii ol tää vaikia ja rohkia  leijona kesyttämine. Mie enne oo nähtkää. Jo pitikii olla hurjaa touhuu. Minnuu iha hirvitti koko aika."
Koskaan enää ei Wiljami  lausunut sanansanaa leijonista saati  niitten kesyttämisestä.
.
« Viimeksi muokattu: su 14.10.2018, 20:29:57 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 812
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #539 : ma 15.10.2018, 20:09:18 »



Ei ollut kukaan kovin innokkaasti kysellyt Wiljamilta missä oli kun leijonaa kesytettiin. Nyrkki sitä tietoa penäsi. Wiljami nöyrtyi vastaamaan jotta hän ei ole oikea henkilö korjailemaan toisten kasvatusvikoja. Hän ei ole psykologi, ei ainakaan väärin kasvatettujen leijonien kohdalla. Hänen kasvattamansa leijonat olivat priimaleijonia. Sopi Nyrkin mennä yrittämään kuinka kauan on samassa tilassa hermoraunion leijonan kanssa. Johon Nyrkki ettei ole koskaan  kehuskellutkaan leijonien kasvattamisella. Taisi olla syynä poissa oloon Wiljamilla pupu merkkinen vieras. Tähän leijonajutut lopahtivat. Vaan toimettomaksi ei Wiljami jäänyt.

Oli pitemmän aikaa seuraillut  taiderintamaa. Tulokseen päätyi että itseasiassa kaikki mitä kankaalle töherretään on taidetta mikäli on tuttavana tai edes puolituttuna henkilö jotka nostaa pinnalle vaikka teoksen missä on kaksi tulitikkua ristissä.  Oikea henkilö paikalla niin olet kohta Edelfeldin veroinen tikkuinesi.

Niinpä päätti Wlhelmi alkaa taiteiilemaan muotokuvia. Ne ovat siitä mukavia maalailla kun voi aika vapaasti laittaa mallillesi kaksi nenää ja sarvet. Jos asianosainen ryttyilee niin voi sanoa että nykysuuntaus suosii tätä selfroodia . Ainahan itsensä peilistä näkee. Miksi sitä täytyy täysin samanlaisuuteen pyrkiä kun on kuopattu niin sama on itselle minkälainen oli muotokuva. Vaimo ja mukulat viis veisaa oliko taulu näköinen vai muistuttiko sitä  herraa joka pätsissä asustaa.
Kuinka viitsii katsella samaa seinällä ja samaa veskin peilistä. Ja kaikista peileistä mitä huushollissa on. Tai eteen tulee. Kannattaako palkata kallista  muotokuvamaalaria joka Wiljamikin on nyt kun saman näkee ilmaisin. Kun muistaa pestä peilit joskus. Ettei luule  aamulla kymmenen vuotta yöllä vanhentuneensa.

Niin sitten aloitti Wiljami kun  uskoi  vakaasti pystyvänsä kuvan toisesta taiteilemaan. Wiljami vuokrasi läheltä  tyhjilleen jääneestä kansakoulusta johtajaopettajan huoneen ateljeeksi. Taas lappua Puodin seinälle naulaamaan. Ei laitettu Talolle kun  Wiljamilla oli käsitys ettei siellä kenelläkään ole varaa maksaa hintoja mitä Wiljami kuvasta tahtoi. Osamaksukauppaan ei Wiljami ala.  Eivät maksa , vetelevät juttuja sinne ja tänne. Nih,,, muistakkos itte sitä kun siitä sumostakin pitettiin aika mekkala.. Ei tullut siitä mitään. Minä otan kuvan maksuksi mitä olet  osasi velkaa niistä sumoräteistä jotka Talolla nyt homehtuu.

Nyt vain asiakkkaita odottamaan koululle. Ihan tuoreeseen muotokuva maalaamoon. Tuli vaikkei Wiljami  itsekään oikein uskonut.  Tuli ikäneito vanhapiika,  kunnankätilö Mankinen.  Wiljami esitteli neidille uuden tavan osallistua, jossa malli  oli mukana muuten kun vain istui tympiintyneenä.
Wiljami seisotti ikäneitoa nurkassa koska pitkään seisomisella on saatu hyviä tuloksia henkilön kestävyydestä. Tulee näin reippaita muotokuvia.  Kun ähertää tasapainon kanssa ja  laskeskelee kuinkahan kauan olen tässä  jo seissyt, pysynköhän vielä seuraavan minuutin pystyssä. Ei näy joutilaisuus, eläkkeellä olo kuvissa ollenkaan.
Neiti saadakseen ajan kulumaan, tosin oli paha pitkään seisoa, kyseli mitä kuvia taiteilijalla on seinällä. Wiljami alentui taas vastaamaan:" Ne o miu nuoruute kuvvii. Tai kuva ko olin viel voimissain. Vanittajat tuhertanneet kuvan täytee nimijää. Siin on vieres uus lappu joho voi kukkii laittaa nimens. Silmälasit o vieres. Ja kynä."

Neiti Mankinen sai seisomisesta tarpeekseen.  Totesi ettei nyt tällä kertaa enempää jaksa.
"Jaaha..., ilmoitti Wiljami, miul onkii kuva valmiin. Jos passaap katsoo. " Neiti otti kuvan, tuijotti: "En tässä ole minä. En alkuunkaan. Nyt taiteilja ei maalannut ollenkaan minua."
" Nii,,,tuommosen mie nään neiti. Se o meitä taitelijoitte vappautta. " Vähän säikähti Wiljami jos neiti jättää maksamatta. Ei  neiti jättänyt. Sanoi olevansa iloinen kun joku näkee hänet nuorena ja kauniina.

Anni illalla kyseli mitä oli ateljeessa tapahtunut. Wiljami kertoi. Sen jätti kertomatta jotta oli muiden paperien alla telineessä alinmaisena valmis painokuva jonka sitten neidille antoi.  Mitä sitä suotta rehkimään. Kuva kuin kuva. Saisi neiti olla kiitollinen kun kuvassa ei sarvia näkynyt.
.
« Viimeksi muokattu: ti 16.10.2018, 10:14:00 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari