Kirjoittaja Aihe: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)  (Luettu 11795 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juuli

  • Jäsen
  • Viestejä: 89
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #40 : su 10.05.2015, 12:59:59 »


Äiti

Taivaan erikois-osasto

Äiti kiltti, tiedän hyvin, niinkuin Sinäkin, etten ollut mikään erikoisen kiltti tyttö. En viihtynyt pahemmin prinsessahameessa, mihin halusit minut nätisti pukea. Puolustuksena .. kellohameessa kyllä. Se taisi olla huonoista puolista paras. En pystynyt olemaan kikattelematta ruokapöydässä. En tehnyt kunnolla läksyjä. en halunnut sovinnolla ainakaan kitkeä porkkanamaata, haravoida heinäpellolla. Vahtia pikkuveikkaa. Päinvastoin. Olin veikalle hirvittävän kade. Ja ilkeä. Vuosikausia.
Sinä kärsit.

Kiusasin Mirkkukollia vaikka Sinä monesti kielsit. Kestit kiukuttelun, vaatimiset, oikut milloin minkin tavaran haluamiseen. Ei ole puolustus etten minä ymmärtänyt että raha ei kasva puussa. Minä ymmärsin kyllä oikein hyvin. Silti oikkusin.
Aikuisenakin usein Sinuun kiukkuni purin. Kun en muille uskaltanut. Sinä kuuntelit, et pahaa sanonut. Lohdutit.

Kaikki sinä siedit. Sinä rakastat minua.

Rakas Äiti. Voisitko sieltä taivaasta erikois-osastolta antaa minulle anteeksi.
Siksi kun minä, kaikista tuhmuuksista huoimatta rakastan Sinua, Äiti, äärettömän paljon.

Sinä olet minun koko maailmani.

Nyt olet siellä Taivaassa ja minulla on kova ikävä.
Tänään on Sinun Päiväsi. Onnea Sinulle.
 
Tyttäresi Juuli

pss. Kerrothan Isällekin terveiset.
.
psss. Älä ahmi sitä taivaan  täytekakkua. Tulee massu pipiksi.
Lähetän tämän pikkuenkelikuriirin mukana. Kävi kyselemässä onko postia.

Juuli
« Viimeksi muokattu: ti 12.05.2015, 09:18:05 kirjoittanut Juuli »
ihana elämä

Poissa Juuli

  • Jäsen
  • Viestejä: 89
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #41 : ma 18.05.2015, 16:02:16 »



VARTIJAT

Ne roikkuivat lahoutuvassa, risaisessa lauta-aidassa
kuin myrskytuuli olisi ne siihen vihassaan viskannut.
Ihmsten salaisuuksien, elämän, tiedon vartijat.
Ne oli pantu paljon vartijoiksi.
Kukaan ei tiennyt mitä ne sisälsivät.
Rakkautta, vihaa, elämää, kuolemaako ne suojasivat.

Ne  eivät aina tienneet itsekään
joskus ne miettivät olisiko hyvä jos ne tietäisivät
oliko parempi olla tietämättä.
Ei ollut ketään kelle ne kertoisivat.

Ne eivät kertoneet tiedosta kuin valituille.
Kätköistään tiedot salaisesti antoivat
ettei kukaan vaan kysyisi mitä sinä sait.
Minun elämäni kulku on yksin minun
sitä ei luovuteta muille.

Vuodesta vuoteen, kesästä talveen
roikkuivat aidan, aina lahoavamman varassa.
Ei kukaan välittänyt miten aika niitä raiskasi.
Ne olivat  selvyys, ei niitä kukaan miettinyt.
Niiden oli vain oltava.
Nähtävä ilo. kyyneleet, koko kirjo.
Lohduttaa , iloita kera vartoitaviensa ei voineet
hämmästyä, surra.
Mutta ne tiesivät, näkivät kaiken.
Valheen, totuuden.

Kerran ne ne lahoaisivat nekin.
Ne voitiin aina korvat uusilla, aidassa roikkuvilla.
Kukaan ei niitä enää kaipaisi
paljon vartijoita, paljon nähneitä
ränsistyneitä

postilaatikoita.




Juuli2015
ihana elämä

Poissa Juuli

  • Jäsen
  • Viestejä: 89
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #42 : to 28.05.2015, 16:09:21 »



CHOIR VIOLA

Armaani.
Tänään menemme kuulemaan kaunista musiikkia.
Choir Violan laulun kevätniitylle.
Nostan sinut pyörätuoliin, auringon hymyyn
työnnän rahisevaa hiekkatietä peipon ihmetellessä.
Ruohottunutta polkua ohi sammaleisten kivien
kannan sinut metsäniitylle
ahomansikoiden, vielä raakileiden viereen.

Siinä on Choir Viola hymyilemässä
aurinkomeressä.
Alkutahdit soi humiseva kevättuuli
kissankellot kilisyttävät triangelia.
pillikkeet  hopeista huilua
leinikit kastanjettejaan.
Apilat pientä ksylofonia
siniset kellokukat saksofonia.
Solisee hymminä kirkas puro.

Keskeyttävät pilvilaivat purjehduksensa.
Aurinko lähettää kirkkaimmat säteensä
kuuntelemaan.
Perhosten piirileikki korkealla niityn yllä.
Se oli meidän konserttimme.

Sinä hymyilit.
Näin, olit onnellinen.

Tiesin, nyt alkaa kesä.



Juuli2015


 


 
 
« Viimeksi muokattu: pe 29.05.2015, 18:23:11 kirjoittanut Juuli »
ihana elämä

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #43 : pe 12.06.2015, 12:20:03 »
.


SINUN RUUSUSI

Kauniistii ne kukkivat
joka ainoana kesänä kun asuimme talossa
vaaleanpunaisin, herkin kukin.
Kesätuuli hulmutti ikkunaverhoa
kesäöinä  asetimme istuimet ikkunan eteen.
huumaava tuoksu täytti huoneen.
Yksinäinen  tähti tuikutti
yönlinnun laulu soi hiljaa.

Sinua ei ollut enää.
Ruusut eivät nousseet keväällä.
Ne seurasivat sinua.
Minun muistoni katosivat
Minä muutin pois

Kesäpäivänä kuljin ohi talon
näin
ruusut olivat palanneet
ne kukkivat entistä kauniimmin.
Minä muutin taloon
sinun ruusujesi taloon.

Nyt minulla on muistot.



Juuli2015

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #44 : su 14.06.2015, 11:06:26 »



LUPIININIITTY

Kesäistä polkua
käsi kädessä astelimme
Ei ollut matkalla määrää, ei kiirettä lain.
Aurinko, serkkunsa päivänkakkarat
polun varrella hymysi.

Viritti libretton lintunen pieni
sirkat siritti.
Korvasienikin ruttuinen, keväältä jäänyt
meitä tervehti.

Se aukeni eteemme yllättäin
lupiininiitty sininen.
Sen sini  häikäisi
se jatkui silmänkantamattomiin.
Me vaiti katselimme.

Sinä katsoit minua hämmästyen :
" Minä kuulen niiden kuiskaavan
pois on meidän mentävä.
Niitty noitien on  leikkikenttä.

Me varoen poistuimme
Emme taaksemme katsoneet.

Niityltä kuului hetkisen
nauru hiljainen.



Juuli2015

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #45 : ma 15.06.2015, 10:20:03 »



KESÄHARMI

Oli aitan harmaille portaille
kukat niityn joutuneet.
Purkissa pienessä harmissaan
toisilleen haasteli :

" Meidät se laholle  portaalle
käsi pienen poimijan asetteli.
Ei huolittu salin pellavaliinalle
ei pitsillinalle pianon.

Kauniimmin päivä kuitenkin
meille aitanportaille paistaa.
Tuulet hyväilee hellemmin
jossain portaiden raossa
leppäkerttukin  lymyilee.
Muurahainenkin ahertaa
taakkaansa suurta raahaa.

Mikä on meidän ollessa
on meillä kesä.
Koivupuussa oksalla
on peipolla pikkuinen pesä."

Ne jatkoivat hymyilyään
lämmössä aurinkokesän.



Juuli2015

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #46 : to 18.06.2015, 18:15:26 »


Hukkaselan etupihalta.

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #47 : la 11.07.2015, 16:50:15 »



NIITTY SININEN

Takana vanhan kaupungin sen laitakatujen
on luona roskalavojen
niitty sininen.
Se piilossa on ei sinne ihminen eksy.
Ei ole tietä
karttaan merkitty.

Oikeastaan se ei ole niitty lain
se sanoo niityksi itseään vain
kun ei ole lintuset, sirkat kuulemassa.
Sillä ei ole ystäviä
se on vain pieni töyräs mäen
reunalla metsikön.

Mutta kaunis se on,  tiedä ei itse
miten kauniin hohteen töyräs sai
kun varjossa vanhojen kuusien
jälkeen kesäyön hämärän
silmänsä siniset avasi.

Silloin puhkesi lauluun lintuset
hymyili aurinko.

Solisi puro kiitoksen niitylle siniselle.

Niitty, se niitty niiaili, kukoisti niin.



Juuli-14
« Viimeksi muokattu: su 12.07.2015, 10:35:29 kirjoittanut Juuli Hukkaskukka »

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #48 : ke 22.07.2015, 15:15:50 »
  On se niin että näissä koko kesän jatkuvissa sadeilmoissa on hyvääkin
Ajatellaas nyt vaikka seuraavia lohdukkeita.
Sataa, aina.  Ei häikäise aurinko.  Ei linnunkälkätysherätystä.  Nyt yöstä rauhoittunut  sade rummuttaa kodikkaasti kattoon ja ikkunaan.
Aamukahvilla , kun on yöllä  nelisen kertaa herännyt ukkosen reippaaseen salamointiiin, voi yritellä tiirata köökin kkunasta, jotka ovat nyt muodikkaan juovikkaat kun jäi keväällä pesemättä, arvailla millaisin jalkumin postivankkureiden aviisin jättöpaikalle , vastapäisen talon seinälle, suunnistaisi. Avo- vai tavallisilla reinoilla. Vaiko vaaditaan ihan kumisaappaat  Ne tosin unohtui yöksi ulkorapulle. Joten niitä e lasketa. Kun on tavallisilla reinoilla aviisi noudettu voi syventyä  siihen hetkeksi kun on suunnattava taloyhtiön parkkipaikalle  autolle harrastamalla kolmiloikkaa lätäköitä kierrellen ja ylitellen ennen  työmatka-ajelua.
Iloisen raidallinen on autokin. Käyntiin lähtee kuitenkin. Työpaikan parkkipaikalle kun on silmät kiiluen pyyhkijöiden räpsinnästä läpi yrittänyt tähystää , muutaman jalankulkijan läpimäräksi  roiskuttanut, saapuu sademies tai nainen. Valtava öljyinen kuralätäkkö just oman auton parkin kohdalla. Piikkarit tai puolikengät kummasti vettä hörppii. Ja puku kastuu kun tuuli tempaisee sateenvarjon nurinniskoin eikä suostu enää varjo muotoonsa palaamaan.
Töistä kotiintullessa samanlaiset kuviot , suurinpiirtein
Mutta mikä ilo on kun ei tarvitse kastella kukkapenkkejä, ei kasvimaata. Ei ajaa, kukas nyt sateella, nurmikkoa. Ei matkustaa kesämökille. Eikä mihinkään muuallekaan. Lapset ei suostu. Ei tarvitse rouvaväen kuivata pyykkiä ulkona, ei tampata mattoja.  Ei mennä mattopyykillekään.
Saa koko perhe  suihkun oikein sadevedellä kun patiolle asettuu seisoksimaan. Samoin perheen koira. Kissa ei suostu.
Illalla on suuri ilo kun ei lähdetä lenkille. Ei vaimokaan. Sataa edelleen kaatamalla. Voi käpertyä kirja kourassa sohvannurkkaan tai tuijottaa telkkua. Niitä ainaisia uusintoja .
Nekin sateen ropsiessa ikkunaan tuntuvat nyt mukavilta kun vertaa hikipäässä lenklllä juoksemiseen. Nyt vesipäässä. Vaikka vettä se on hikikin. Ei ihan niin runsaasti kuitenkaan lenkkeiljä  hikoile mitä nyt kastuisi.
Joten on tässä satamisessa  puolensa.  Yksi niistä on tietenkin se ettei pala nahka eikä huusholli ulkoapäin kumpikaan.
Pisarat  iloisesti lätäkössä pompottelee.
Nautitaan.

Juuli
« Viimeksi muokattu: la 25.07.2015, 14:47:09 kirjoittanut Juuli Hukkaskukka »

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #49 : la 25.07.2015, 14:51:21 »

 
Ihan vielä ei kannata joulukiltiksi rynniä. Tulee stressi. Siitä liiasta kiltteydestä. Joten voi rauhassa muistella aikoja kultaisia, aikoja menneitä.

Laps `poloinen, paitaressu oli entisaikoina, joskus muinaisuudessa lukuisten uhkakuvien, tosien sekä aikaismielikuvituksen alaisena täysin lainsuojattomana elävä olio.
Vaan näin sitä ennen mukulasta aikaiseksi vartuttiin.
Lainkuuliasiksi kansalaisiksi. Osa.
 
Tärkein oli joulun alla Joulupukki, jonka tontut, ne liikkuvat sekä lentävät , joulun aikoina kaiken lapsipolon tekemisen kirjasi. Varsinkin kaikki tottelemattomuudet. Ihan joka rakosessa, välikössä kytiksessä olivat. Vaikka miten mukula yritti, aina pääsi lipsumaan Kilttiysote. Seurauksena sitten merkintä sulkakynällä tontun muistilehtiöön. Nykyisin nokialaiseen naputeltaisiin.
Kaivossa , sinne kurkistaessa, vaanii kaivon herra Peikko Pontus.
Aapiskukko, se olikin kiltti, ahkerasta tavaamisesta se jopa joskus palkitsi , aamulla karkki tyynyn alla.
Metsään salaa hiipatessa vei metsävelho lapsirassun luolaansa, järven tai joen rannoilla hiippäili salaperäinen vesihiisi.
Talon katolla tai puihin kiipeämisen seurauksena sieppasi pilviVeikkonen mukaansa.
Maakellarissa asusti karmea, rupinen pottukeisari, joka empimättä lapsiraukan
lantuksi tai pahemmin vielä turnipsiksi taikoi.
Saunassa ei saanut saippuaakaan silmiin menessä itkeskellä, koska silloin saunan takana asustava saunatonttu nappasi ulisijan kainaloonsa..
Kuu oli juustoa ja tähdet reikiä taivaankannessa, josta enkelit tiirailivat lapsosen vaellusta uskomusten viidakossa. Ukkosella taivaalla jyristeli ukkosherra, jota ei tarvinnut pelätä.
Valehtelusta seurasi nurkkaan seisomaan joutuminen,
PikkuVeikan kiusaamisesta tukkapölly.
 
Pitkään ihmettelyn aiheita olivat sellaiset isoherrat, uhrilleen vielä tuntemattomat, kuin herra Tupen Rapina ja herra Koivuniemi.
Näihinkin sitten myöhemmässä vaiheessa tutustuttiin paremmin.
Kaikenkaiset haltiat, keijut , mörömatit, noidat, ämmit, hiidet sekä menninkäiset asustivat omissa koloissaan.
Pitkä oli lista jota pikkumukulan, reppanan, oli noudatettava tarkasti.
Muutoin tuli kylään Herra Tupen Rapina.

Oli ruokailun säännöt sitten erikseen, ruokapyödässä ei saanut nauraa ei pelleillä, ulosmarssi seurasi säännön rikkomisesta.
Nukkuma-aikoja noudatettiin, ei tullut mieleenkään kiukutella.
Tiskivuorot oli jotain salaperäisestä lainkirjaimesta johtuen vain tyttöpuolisilla. Kun poikapuolinen mukula pakotettiin tiskaamaan, piti laittaa tuvan ovi lukkoon, jospa sattuisi vaikka naapurin Taneli tulemaan kylään ja näkemään noin arvoa alentavassa puuhassa.
Kesäisin haravoitiin heinäpellolla sekä kasvimaata kitkettiin, syksyllä pakollinen marjametsä. Ei auttanut, tehtävä oli, vaikka kuinka uimaan mieli teki.
Seuraukset änkyröinnistä hyvin tiedettiin.
Kova oli kohtalo silloin.

Ihme kyllä, pahempia traumoja eikä ongelmia myöhäisemmällä iällä kuitenkaan listan laajuudesta huolimatta ilmennyt. Olisiko nykyisin näillä vanhoilla säännöillä mitään tekoa ja asemaa mukulan varttumisessa. Nykyisin jo tutti suussa olevilla tulevaisuuden toivoilla ilmenee mitä oudoimpia oirehtimisia. Ehkäpä oirehdittiin vanhaan hyvään aikaankin.
Sitä ei vain muisteta tai olla muistavinaan.
 
Tiedä häntä.
 
 
Juuli

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #50 : la 01.08.2015, 09:19:27 »



VEDEN PIIKAISET

Vedenpiikaiset,  pikkaraiset
punahilkat
hiljaa päällä tyynen veen
iltaa ottelee.

Päivän kisailleet
kera sudenkorennon
laineilla  laulavilla
kuin höyhen keinuneet.

Illan aurinko
vielä piilossa
varjossa  sinipilvien.
Kun suuri maalari
levittää värin purppuran
mi taivaan kattaa käy
nukkumaan vedenpiikaiset.

Himertyy valo auringon
sudenkorento
kaislanvarrelle
yöksi piiloutuu.

Luonto himmenee
nukkuu vedenpiikaiset.



Juuli2015

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #51 : ma 17.08.2015, 17:32:28 »



VIIME PERHO

Pientareella odotti syksy
varjot oli päivä pidentänyt.
Lähdimme vielä katsomaan kesäniittyä
Peittelit minut pyörätuoliin
työnsit tuttua rahisevaa hiekkatietä.
Pihlajien varjot ylittävät tien.
Orava  naksutteli aidan vieressä
varoitti koskemasta terhovarastoihin.
Tikka rummuttii päivällistään haavasta.

Niityn kukkameri oli törmännyt syksyyn
oli jäljellä ruskeat siemenkotelot.
Vain ohdakkeet jaksoivat puolustautua
syksyn  varjovirtaa  vastaan.

Katselimme väsynyttä nittyä.
Perhonen lennähti ohdakkeen kukkaan.
Viipyili siinä
kuin näyttäkseen on vielä kesä.

Illalla  kysyin
olitko sinä sen tilannut
kesän viimeisen perhosen.



Juuli2015

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #52 : ma 14.09.2015, 08:44:04 »



KIVEN UNIKOT

Kesäntuuli syksystä kuiskaili
usva niityn varjoissa harhaili.
Oli lintusen laulu hiljennyt
puro jääkantta odotteli.

Vaan auringon noustessa vielä
varjoihin pidentyviin
nosti unikko uhmalla päänsä
kivikkorinteeseen.

Se uskoi kesän  jatkuvan
oli syysviimat se unohtanut
Vielä sen puna loisti
kesän viimeisen säteen tavoitti
kunnes syyshalla sen nujersi.

Hehkuu, hehkuu kiviunikko
se li unikkokesän.




Juuli2015

Poissa Keijo Kullervo

  • Konkari
  • Viestejä: 1813
  • Päivieni kertomaa
    • Kotisivuni
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #53 : ma 21.09.2015, 09:40:54 »
Kiitos Juuli...

Sinulla on 'sana' hallussasi...

Keijo Kullervo
"Tie, totuus ja elämä."

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #54 : ma 21.09.2015, 10:58:43 »



SYKSYN SININEN

Se syksyä kuunteli
se kesän pellavapelto.
Hämärät usvat, pohjoiset tuulet
sen yllä vaelteli.
Oli varjot päivän pidentyneet
vain säde muutama auringon
maahan ennätti.
Puro niityn värjötteli.

Yksinäinen pellavankukka
taivaan sinisen muisti
Sen väri syksyn viimassa
kirkkaana vielä loisti.
Oli sisaret sen nukahtaneet
iltoihin tummuviin.
Ei laulu sirkun  herättänyt
päiviin hämäriin.

Ei kauan sekään vastustaisi
syksyä saapuvaa.
Vielä hetkeksi kuitenkin
se silmänsä siniset avasi
syyspäivää kirkastamaan.



.
juuli2015.

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #55 : ti 22.09.2015, 19:46:23 »



LUODON YKSINÄINEN

Silloin oli ne tyynet vedet.  Tyyni, tuuleton kesä.
Pilviharsot taivaalla utuili ei liikkuneet lehdet puun.

Koitti päivät syksyiset,  toi tuulen kadonneen.
Kysyit lähtisinkö purjehtimaan merelle siniselle.
Auttaisit minut veneeseen veisit aavalle ulapalla.
Luodolle autiolle.

Me astuimme veneeseen.
Hiljainen tuuli,  keinuttavat aallot
Satamassa kirkuvat lokit.

Kalllioluodolle saavuimme
siellä se oli
luodon yksinäinen.
Oli tuulet sen kukat repineet merelle sirotelleet
vain paljaat oksat ulapalle katseli.

Sinä sanoit sen olevan villikaura.
Minä tiesin paremmin
se oli keijujen mekon koriste pitsinen
kukkakuvioinen.

Se minulle hymyili.

Minäkin hymyilin.



Juuli2015
« Viimeksi muokattu: ke 23.09.2015, 12:45:12 kirjoittanut Juuli Hukkaskukka »

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 2938
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #56 : ke 23.09.2015, 17:20:11 »


puhtaan valkoisessa mekossa loistit nurkassa kuninkaallisesti.
prinsessa oli tullut taloon.
näin unta sinusta ja salaisuuksista jotka kätkit sisääsi.
mahdollisuuksien tulevaisuus loisti pimeässä yössä sinusta.
pienestä lampusta joka paljasti elämän virran.
jäin odottamaan kasettinauhurisi vierelle älykkäämmän elämänmuodon hidasta syntyä - onnellisena.

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #57 : ke 30.09.2015, 07:29:03 »



KULTAMATTO

Aamulla kerroit, puistoon yöllä ilmestynyt kultamatto
syksytuuli riipinyt puiden lehdet
sirotellut  ne  huurteiselle nurmelle.
Halla oli ne värittänyt.
Kultamatto liekehti kilpaa  kera syksyisen auringon .

Halusit viedä minut katsomaan kultaista mattoa
hiekkatie rahisi pyörätuolin alla.
Viimeiset syksyasterit värittivät puutarhat.
Rastaat etsivät pudonneita marjoja.
Toruivat meitä kun häiritsimme.

Loistavana se  edessämme avauitui
hehkui kera auringon viime säteiden
syksyn kultamatto
Ei  sille laskeutunut muuttolintujen parvi
ei nousseet tattiarmeijat.
Se yksin kauneuttaan hehkui.
 
Me emme sillä kulkeneet
se oli liian kaunis.
Se oli varattu keijuprinsessoille
haltijattarille.
Kuun tyttärille.

Me katselimme
tiesimme
kohta peittäisi sen lumenvalkea
talven ruhtinattaren kärpännahkaviitta.

Se muistoissamme säilyisi
syksyn kultamatto.



Juuli2015

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #58 : ma 05.10.2015, 17:03:34 »



ÄÄNETTÖMÄT

Niillä ei ollut ääntä.
Syksyn hyytävä tuuli
harmaa usvaverho
jäätävä halla
hävittänyt tuulen huminan, lehtien kahinan
lintujen liverryksen.

Ne eivät kuulleet jäätyvän lammen ritinää
jäisten kastehelmitimanttien helinää
routaantuvan maan vaikerrusta
kuolevien kukkien itkua.
Ne eivät tunteneet
niiden ylle laskeutui  lumitähtien huntu.
Oli valkea  hiljaisuus.

Keväällä tulisivat uudet äänet.



Juuli2015

Poissa Juuli Hukkaskukka

  • Tulokas
  • Viestejä: 29
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #59 : ke 14.10.2015, 10:48:59 »



PYYNTÖ

Pilvet mustat taivaalla purjenti
kesän  ne tieltään sysi.
Syksyn myrskytär matkaan lähti
pieneen metsikköön suuntasi.

Se raastoi puita se oksat katkoi
kaiken raivolla   tuhosi.
Se lehdet pilviin lennätti
minkä mihinkin viskasi.
kukat viimeiset tallasi.

Saapui luokse keltaisen koivun
pieni lehti oksalla odotti.
Se myrskyttären tulevan  kuuli
sille  kuiskasi
"Vie minut luokse sinisen penkin
meren rannalle.
Siellä on vesi tyyni
Rauha lumitähtiä odottaa. "

Lehti pieni on penkillä yksinään
vain kastepisarat seuranaan.
Saapuisi huntu valkoinen
kauniisti verhoisi.

Vain kastepisarat heräisi.



Juuli2015