Kirjoittaja Aihe: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)  (Luettu 43839 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #360 : ti 20.02.2018, 15:52:01 »



MATKAAMO

Se oli outo, tuntematon  laitos
oli noussut pienen kylän laidalle
öisin se rakennettiin
kun ihmiset nukkuivat.

Kukaan ei tiennyt mikä se oli
ei kysyä  voinut  keneltäkään
siellä ei koskaan näkynyt
liikettä.
Se oli hiljaa,  odotti.

Mitä se odotti
Öiseen aikaan kuului  jyrähdyksiä
Vieläkään ei ihmisiä, niitä oli oltava
ei savua, ei lieskoja  muutoin olisi.
 
Päätettin lähettää joku
kysymään mitä täällä on
kysyjä ei palannut.
Laitosta pelättiin, joku oli nähnyt
sen uumenista kohonneen
valossa kylpevän mustan möhkäleen.

Tuulisella ilmalla löytyi hiekasta
pala paperia
siinä luki:
`Matka  Marsiin, uusi elämä.`

Ihmisiä laitos odotti.



juuli2018
 

« Viimeksi muokattu: ma 26.02.2018, 15:14:38 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Paikalla Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2974
  • Väärinajattelija
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #361 : pe 23.02.2018, 15:18:53 »


Tulee tämän päivän Google-logosta joka kerta mieleen dynamiittipötkö. Että tänään on vissiin joku terrorismin päivä, tai jotain.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #362 : ma 26.02.2018, 15:11:08 »



AAMUVALO

Aamu talven huurteinen
himmeä, hämärä.
Puut valkokuuraiset.
Lumiset tienpientareet.

On yö paennut päivän koittoa.
Koittoon ripauksen itsestä on
jättänyt.
Sen hämäryyden, himmeyden
mi ei valkene.

Pientareella muisto kesästä.
Yksinäiset osmankäämit
lumen syliin jääneet värisijät
muistuttaa, on aika vaihtuva.

Lehtikuja hiljainen.
Luonto valkea.



Juuli2015
« Viimeksi muokattu: to 08.03.2018, 20:40:27 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #363 : ke 28.02.2018, 15:22:28 »



OMA

Ne sanoivat,
tämä on minun kaupunkini
tunnen sen kuin omat taskuni.
Menivät aamulla työhön
palasivat illalla kotiin.
Pilvenpiirtäjään.
Katselivat öisin meressä
uivia, loistavia valoja.

Ne eivät liikkuneet
oman katunsa ulkopuolella
eivät  tienneet laitakaupungista
siellä vallitsevasta
kurjuuden, väkivallan kierteestä.

Eivät ne tienneet roskakasoja
kaivelevista lapsista
koska niiden kuvia ei ollut
kiiltävälle paperille
painetussa lehdessä.

Eivät ne tienneet siltojen alla
yöpyvistä  ihmiskurjista
aaltopahvihökkeleistä
joissa asui
samanlailla rakennettuja
ihmisiä kuin ne.

Ne eivät tunteneet omia taskujaan.



juuli2018
« Viimeksi muokattu: to 01.03.2018, 11:27:45 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #364 : ma 05.03.2018, 17:47:23 »
.



Ensimmäinen Yö.

Minä olen Iisebel.
Iisebel CCXXWQQQ.
Planeetta Iisebelin Valtiatar.

Ikiaikojen valta, ääretön, periytyy minulle. Avaruuden vieraiden, jo unohdettujen valtiaiden jälkeläiselle.
Niinkuin muutkin Iisebelin olostuneet minä olen koneennettu. Erona muihin olostuneisiin on vain aistien säilyminen. Minulla on, muutamaa harvaa planeetta  Iisebelin olostunutta lukuunottamatta kaikki ihmisolion aistit dataniassani. Ne on säilytetty koneentumisen kehiytessä. Tarkoituksella, koska muutoin olisi ylivoimainen työ hallita planeetta Iisebeliä.

Huomenna minä nousen valtaistuimelle suuressa Linnunradan äärettömyyden,
Ikiaikojen salissa.
Sinisen Kuun noustessa  Linnunradan Valkeasta Merestä seuraavan kerran olen
ensimmäinen hallitsija.
Iisebel. 
Tulevaisuudessa, jota emme vielä eriytä dataniaamme myös maaplaneetan,
Telluksen Valtiatar.
Jaarien mennen merkitään Ikiaikojen dataniaan hallitsijaolostukseni.

Minä olen ankara Valtiatar.
Te tulette sen havainnoimaan.

Yö on pitkä.
Huomenna olen Valtiatar.
Ikiaikojen äärettömyydessä



Iisebel

Valtiatar  Planeetta Iisebel
Jaare 9988 drilliqona
.
« Viimeksi muokattu: to 08.03.2018, 20:41:57 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #365 : pe 09.03.2018, 13:10:22 »



KAMPAAMO OUTO

Oli outo se kampaamo
syvällä helvettiviidakossa
pienessä hylkykaupungissa.
Sen omisti parturimestari.

Oli kuulu se mestari
omalaatuisista päähänpistoista.
Hulluista keksinnöistä.
Oli outoja oikkuja
joku kertoi maalla vainajien
öisin sen liikkuvan.

Paloi puutarhassa nuotio öisin
sen liekit sinistä tulta leimusi.
Istui keinussa mestari,
katseli tulta.
Nauroi.

Koe viimeisin
kipsipäähän saatava
hiukset kasvamaan.
Oli hyllyköt liikkeessä
seinällä
täynnä kipsipäitä.
Joissakin kasvoi  tukka.

Oliko ne kipsipäitä....


juuli2017
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #366 : la 10.03.2018, 20:10:38 »


    
Se oli outo, kauhistava näky.

Emme tienneet mikä se oli. Tai paremminkin mikä se oli ollut. Olimme suuntiutuneet tälle oudolle, vieraalle planeetalle avaruustuulien kuljettamana. Aluksemme haaksirikkoutui ohjaannuskelvottomaksi avaruusmyrskyssä. Meillä ei ollut vaihtoehtoja. Kaikkialla väijyvät hiljaiset, näkymättömät avaruustuulet sieppasivat meidät , kuljettivat tänne. Meillä ei ollut aavistustakaan, ei ajatustakaan missä me olimme. Olimme nelimiehistöinen olostuneiden teeami Planeetta Termandeesta. Minä olin teaaminkomentaja vaikka olin olonnevuosiltani nuorin.
Olimme tarkkailleet planeettaa jo hetken tähtialuksen ruudusta. Kaikki oli liikkumatonta. Ei edes avaruustuulia. Ruostuneet, paksut, koloontuneet ruskeat metalliputkien jäänteet osoittivat kohti avaruutta. Okra kuu kohosi hiljaa, äänettömästi radalleen ulkoavaruuteen.
Se valoi kelmeän, likaisenkeltaisen hohteen kaiken ylle.
Kaiken hylätyn.
Unohdetun.

Kauhistavan planeetan hiljaisuus oli täydellinen.
Avaruuden mustalla taivaalla lenteli meille täysin vieraita olioita. Niiden olonne muistutti Planeetta Maan lintuja. Ennen Suurta Tuhoa. Emme ymmärtäneet kuinka ne olivat joutuneet tälle oudolle, vieraalle planeetalle. Ei täällä ollut kukaan koskaan käynyt. Ei ollut mahdollista elää täällä.
Kaikki oli kuollutta.

Hyytävää. Liikkumatonta. Likaista keltaista. Vihreää. Ruskeaa.

Nousin.
Pian meidän olisi mentävä ulos tuohon hirvittävään tuntemattomaan. Jätettävä aluksen antama vähäinen suoja. Kohdattava tuntematon. Vieras. Me pelkäsimme. Kuolemaa.
Käynnistin subrastimulaattorikennostot vielä kerran. Etsin ohjeiston.
Säädensin  äänenvoiman normiudelle.
Avasin ohjelmistolevykkeen.

Näytölle ilmeentyivät sanat :

alarm - alarm - alarm.

Tämä on Planeetta Maa. Olette Suuren Tuhon jälkeisessä Planeetta Maassa.
Suuren Tuhon jälkeinen jaare mennen vuosi 0099987.

Poistukaa välittömästi. Viimeinen tiedonne. Poistukaa välittömästi.

loppu - loppu - loppu.
.
« Viimeksi muokattu: la 10.03.2018, 20:51:44 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #367 : ti 13.03.2018, 16:01:10 »



VEREN MERI

Suden Yö.
Hiekka valkea.
Vie askel kohti merta.

Kauhistun.
Meri, veripunainen
huojuu, aaltoilee, soljuu rauhaton.
Hirviötkö mailta manan saapuneet.
Vaiko muukalainen tähtien.
Merta kauhun katselen.
Raivo valtaisa.

Tumma, outo väki vaeltaa meren aalloilla.
Jostain kuulu vaikerrus, itku hiljainen.
Kovenee, se voimistuu, kaiun kalman saa.
Vainajatko  mereen, tuhoon vaipuneet.
Aallot meren lainehtii meriverta huuhtelee.
Kauhu huutoon avautuu.

Aika viimeinen.
Ihmiskunta verimereen, tuhoon katoaa.

Häilyy joukko tumma meren aalloilla.
Helvettiä meren kauas pakenen.
Laitaan metsän saavun, katson taakseni.
Siellä yhä verimeri, meri manan lainehti.

Totta onko, - vaiko nähnyt harhaa.
Koskaan en tietäne missä meri punainen.

Uskon, jossain on meri ikuinen.
Meri verinen.


juuli
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #368 : la 17.03.2018, 19:12:08 »



SINÄ

Sinulle annan sydämeni.
Lahjaksi, ilmaiseksi. En mitään pyydä vastineeksi.
Se pieni lahja  on tästä rakkaudestani. Tunteesta
niin suunnattomasta.
Hyvin syvästä.

Talvi väistyi. Saapuessa kevään sen huomasin.
Hiljaa, varkain tuli. Kun ymmärsin oli myöhäistä.
Mitä katuisin. Tunne, kaipuu, ihana on rinnassa.
Tunne palava. Tunne kuin kaatuisi koko maailma.
Kuin salama se liekkiin leimahti.

Ota tämä tunne vastaan. Kerta tämä ainoastaan.
Ei tule koskaan toista.
Mun ainoani olet,  aarteeni, olet mulle kaikkeni.
Kuin vuoripuro keväinen, virtaa, sykkii rinnassani.
Älä mua torju.

Ota sydämeni.


juuli
« Viimeksi muokattu: la 17.03.2018, 19:15:38 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #369 : la 24.03.2018, 16:19:47 »


    
HAUKKU- ISKA

Nyt on kyseessä tämä  merkittävä koiramaailman extrapainos, koirapersoona, kovakorvainen kupinkanniskelijakoira Haukku. Koiratyttö, koirakuningas, Suuri Päällikkö jolla oli koirapojan ego.  Osoitti omaavansa muitakin todella hyvinkin erikoisia kykyjä.

Alkoi Juulin kesäloma. Se tiesi matkustusta joukkoineen linjapiilissä Mummolaan.
Monen viikon vapaus koitti Juulille. Pääsi mattopyykille, kasvimaata kitkemään, marjastamaan, heinään, hoitelemaan Mummolan kanipoikia, säilömään, mehustamaan.
Todellinen vapaus koitti vain Pojalle ja Haukulle. Rottavaari, marsu Miu-Miung sai tyytyä häkissä oleskeluun, tosin pihanurmikolla. Olisi muuuten alta aikayksikön omia polkujaan tallaamaan lähtenyt, marjapensaiden alle , metsän siimekseen. Kadonnut ikiajoiksi.

Mummolassa kesää, lomaa vietettiin.
Keitteli   Juuli kaikessa rauhassa tuvassa sapuskaa joukolleen. Ovi pihamaalle oli auki, päivä oli ihana ja aurinko suorastaan kehräsi kultaa taivaalla.
Yhtäkkiä huomasi eteisen kynnyksellä koiruuden, mustan, pitkäkiharakarvaisen ison ronttirotuun kuuluvan. Vieras oli koiruus Juulille.  Ihan outo. Välähti päässä oliko Haukku kenties käväissyt koirasalongissa trimmaajalla, värihuuhtelun ottanut maantienväriseen turkkiinsa, hankkinut nyt niin muodikkaat rastat sekä pitkän Helvetin Enkelit - henkisen naamatukan. Oliko tullut vanhakantaisia arvoja, luita sekä koirankeksejä kannattavasta Haukusta ihan ilmielävä punkkari . Vai oliko saunan kiukaan alla tuhkakylvyssä pyöriskellyt.
Eipä kumpaakaan, koira oli ja pysyi vieraana.
Ulos, kiljaisi Juuli hädissään. Ihme tapahtui. Totteli koiramaailman edustaja.
Alkoi ihmetellä Haukun - ei tulla tänne - rähäkän puuttumista.
Missä piileksi Haukku.

Katsoi Juuli ulos , sielläpä Haukku sekä tämä vierailta mailta tullut koirarodun muodikas edustaja navetan nurkalla touhusivat täyttä häkää askareissa joiden ilmiselvänä tuloksena oli tuottaa maailmaan uusia koiramaailman edustajia.
Samassa puhelin, tapoihinsa kuuluen soi.
Toisessa päässä esitteli itsensä nuori naishenkilö, meni Juulilta nimi ohi korvien, vieras, kysyi onko mahdollisesti näkynyt mustaa, isoa koiraa.
" Hyvinkin on. Tuolla touhuilee jalostushommissa meidän Haukku - koiran kanssa."
" Jessus, mä tuun heti, " parkaisi tyttö. Hetkisen kuluttua porhalsi pihaan auto, kuskina enkeli/punkkari-koiran omistajatar. Tyttö tarrasi punkkari/enkelin, tässä tapauksessa käteviin tarttumisvilloihin, suorastaan heitti punkkarikoiran auton takapenkille kiljuen enkelille kuin pistettävä sika. Lausahti , katsell Juulia päästä varpaisiin, ikäänkuin episodi olisi tämän aiheuttama, vähintäänkin punkkarin salakuljettaja :
"Onkin sitten vietävä Doris piikille, en todellakaan nyt halua pentuja. Teidän koiranne on sekarotuinen."
Tottahan se.
Sekarotuinen ja omasi muitakin piirteitä jotka eivät sopineet koirayksilöille ollenkaan. Täydellinen kunnioituksen puute muita kuin puolijumala Poikaa kohtaan. Tottelematon oli, varasteli makupaloja, jahtasi ja vihasi kissoja. Karkaili. Näitä ei kuitenkaan tytölle eritelty. Vaan ei toivonut Juuli niiden periytyvän. Auto pyyhälsi pihasta, onneton enkeli kyydissään, ilmeisesti kirkonkylän päivystävälle elukkatohtorille.

Just oli tyttö pois näköpiiristä pyyhältänyt kun, nyt vasta tietenkin, Juulilla sytytti, - tyttöhän se Haukkukin oli, peruskoiruudeltaan. Lisäksi oli tyttö puhutellut punkkariaan Dorikseksi.
Molemmat koiruudet olivat tyttöjä, olivat kaikesta nähden vieläpä lesbo-rotuun kuuluvia.
Ei pystynyt Helvetin Enkelin kiharapaljoudesta, seasta erottamaan oliko tällä pistoolikotelo vai ei. Nyt älysi enkeli/punkkarinkin olleen tyttökoiruus.
Tätä ilosanomaa ei Juuli voinut tytölle enää julistaa. Ei nimeä muistanut eikä ollut tullut auton rekkaria otetuksi ylös. Harvemmin sitä tämmöisissä tapauksissa.
Joskus myöhemmin tyttö soitteli, kertoi Helvetin Enkelinsä piikillä käyttäneensä, toivotteli Hyvää jatkoa ja terviesiä Haukulle, josta ei nyt isää, elatusvelvollista, tullutkaan. Ei enää oikaissut Juuli tapahtunutta. Olkoon sellaisenaan, tehty mitä tehty. Hyvää kesää samoin tytölle ja Helvetin Enkelille, punkkari-Dorikselle , toivotteli.

Nyt on suunnitelmissa ilmoittaa sukupuolineutraali Haukku koiruuksien SiniPilvi - yhdistykseen.
Täyttää vaatimukset,
- nekin.

juuli
« Viimeksi muokattu: la 31.03.2018, 18:29:38 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #370 : pe 30.03.2018, 13:48:09 »



SÄRKYVÄT MUNAT

Asusti pikkumökissään kirkonkylässä  rouva, Amalia-rouva. Hieno kuin riikinkukko, kaunis, ja iloinen. Kilttikin. Vaan oli suustaan ronskinpuoleinen. Kissoja oli, lukumäärää ei  Amalia  tiennyt. Kanat sensijaan oli heppö laskea, ei yhtään ainutta Amalialla ollut.
Yksin asusteli, eikä ollut maalikylissä kanaloita pahemmin. Oli munat puodista noudettava jos aikoi lettuja tai muita munantekeleitä syödä.
Oli tulossa viikonloppu.

Tiet olivat vaarallisen liukkaat, sama tauti vaivaa teitä nykyisinkin. On hiekka , oli silloinkin, ilmeisesti Suomenmaasta loppu, tai ainakin kortilla. Oli Amalian puotiin suunnistettava,  muutakin einestä oli  hankittava. Tulisi kenties vieraitakin Amaliaaa ilostuttamaan. Poika ainakin, perheineen. Vaikkei Amalia paljon pojan villistä jälkikasvusta välittänyt. Tuppasi joka paikan tutkimaan tämä viliskantti. Olivat vaarassa kaikki Amalian arvokkaat posliinit, astiastot. Lisäksi kiskoi kissoja hännästä. Leikkasipa yhden viiksetkin Oli kuulemma nätimpi niin. Tiellä vain kissalla. Pojan mielestä, Amalian ei.
Kissalta ei kysytty.

Lähti siis Amalia-rouva puotiin.Varovasti kävi Amalian puotimatka. Kovin oli kaljua, jäistä ja liukasta.Perille kaatumatta, puotiin astui. Hiljaista näin aamutuimaan, kauppias yhtä hienon näköistä Herraa, yhtä ainoaa asiakasta palvelevan näkyi. Kukahan oli, vierailulla varmaaankin, mietti Amalia mielessään. Hieno oli Herra, hattu ja kaikki, kun maalikylän miehillä päässä ryttyili lippalakki, tavallinen varuste. Sekin melkein perintönä vaarilta saatu.Tuli Amalian vuoro. Herra vielä jotain hyllyistä tutkiskeli.
"Niit munnii, miul ei oo omast takaa." kailotti Amalia.
Kauppias yritti hyssytellä, Herraa vilkuili.
"Nii, onha niit minul monest olt tarjol, en vaa huolinu ole, ties kui vanhoi ois olleet.
Jos vaik kukomunnii ois olleet" jatkui Amalian kuuluva kailottaminen. Hattuherrakin jo Amaliaa vilkaisi.
Kaupat suoritettiin, ostokset maksettiin.

Yhtämatkaa poistuivat Amalia ja Hattuherra puodista. Kävi vieläpä niin somasti, oli yhteinen kulkusuunta kotiinkin. Edessä oli jyrkkä, liukas mäki, kirkonmäki. Kirkkojoki vieressä virtasi  jäättömänä. Sitä sitten ylös kumpikin taiteilemaan. Oli liukas, kavala oli tämä kirkkomäki.
Siihen aikaan ei ollut puodeissa minkäänlaisia munakennoja, ruskeaan paperipussiin kananmunat varoen kauppias pakkasi. Nyt oli kummallakin munat pusseissaan muiden ostosten lisäksi. Varoen, hiljaa edettiin, ei ollut hiekoitettu mäkeä laisinkaan. Niinkuin ei muitakaan kulkemisreittejä.
Amalia vilkkaana, puheliaana, piti seuranpidosta huolen, ei Herra paljonkaan, oikeastaan lainkaan, puheenvuoroa saanut. Puolessa väliä mäkeä kuitenkin seisahduttiin, henkeä vedettiin, nyt sai Herrakin puheenvuron, Amalian hetkesi hiljetessä. Totesi Herra :
"On varovasti nyt mentävä, liukas, liukas on mäki. Menee vielä munat rikki, On niin herkkiä särkymään."

Ja siihenkös vastasi, ihan riemastui  Amalia :
"Voi sen toki. Munat ne voikii särkyy, vaan on miun tään vanhan röppöse kanssa iha
mukava männä litkutella. Ei oo särkynt viel, vaik oon monast lankennu, vanha ihmine. Litsauksii vaa kuuluupi, särkynt ei oo milloinkaa. Kokemuksest mie tiija. Ehjän, iha ehjän on säilynt. Alpertti-vainaaki kovast kehu, mite on ehiän ja tuoreen säilynt."
Ei virkkanut Herrra Amalian jutusteluun mitään.  Ei sanan sanalla kommentoinut.
Matka varaoen jatkui, luntakin hiljalleen sadella alkanut. Vielä oli Amalialla asiaa, ennen kotiportilleen kääntymistä :
" Ny ko tuota luntakii sateleepi, niin Herra astuupi nyt varoen, ettei säry munat. Eipä tuolt lume alt sit niit kaivella. Mitä se Frouvakii sannoo, jos Herra munans särkeepi. Jääp ilman kokonaa. Voi toraisa olla. " Niin kääntyi Amalie pihatielleen. Herra matkaansa munineen jatkoi. Kotiinsa saapui munaretkeltään tämä Hattuherrakin. Pappilaan.
Pitäjän uusi kirkkoherra.
Rouvalleen virkkoi :
"Kukahan oli  erittäin puhelias rouvasihmnen, jonka kanssa puodista palailtiin. Olipa tosiaan puhelias rouva. Vaan  oli siellä liukasta." Munista ja Amalian puheista ei kirkkoherra sanallakaan rouvalleen maininnut. Kysellä yritti rouva. Vaan vaikeni kirkkoherra.
Pääasia, munat, kuitenkin ehjinä säilyivät.
Ei tullut toraa.

Ehjät munat kirkkoherralla.
Rauhallinen oli viikonloppu.


juuli
« Viimeksi muokattu: pe 30.03.2018, 17:22:37 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #371 : ke 11.04.2018, 12:54:29 »



WILIJAMI-YLYKÄ JA TUNTURMOPETI

Kerkeää suvea piteli.
Paistoi päivä, lauloi linnut, siritti sirkat.
Lomaansa viettivät molemmat koululaiset, Juuli sekä Pikkuveikka.Veikallakin oli jo muutama oikea koululoma takanaan, kovin vieläkin oli loma koulusta paljon hienompi asia kuin tavallinen kesä. Uimisen, hypinnarun lisäksi Juulin, Veikan sekä hiljaisen adjutantin, Tanelin päivät kuluivat melko tarkasti sorakuopalla, äskettäin muotiin tullutta trialpyöräilyä uusvanhoilla pyörillä treenatessa. Jopa Juuli tähän poikien lajiin innostui. Nämä elintärkeät harrastukset katkaisi äidiltä käynyt käsky, milloin juurikasmaan harvennukseen, milloin postireissulle. Sekä välttämätön paha, nämä heinätyöt. Jokakesäiset. Heinähommia ei millään ilveellä pakoon päässyt. Ei auttaneet oravien kävyillä  Veikan kipeiksi viskomat jalatkaan.
Laki kirjoittamaton, olivat heinätyöt ja niihin osallistuminen.

Vaan olipa jäänyt  liiteri Wilijami-Ylykämiehen Valmetti-ajelusta melkoisen kurjaan kuntoon. Wilijamin Vallulla tökkimä reikä seinässä suurena ammotti.
Oli saatava nyt kesän aikana paikatuksi, talvella lumi sisään satelisi. Kuka muukaan hommaan jouti kuin syyllinen eli Wiljami.

Niin lähti isä Hieroja-Annin mökille Wiijamia paikkuuseen tiedustelemaan. Äidin kuuluvista "kuinka minä se ukon kehumiset kestän, taas.." huokailuista huolimatta. Saapui isä Annin mökille, varoen Wilijamilta, sängyssä makoilevalta, asiaa tiedusteli. Oli kuulemma, isän mielestä, vain oikeus ja kohtuus, jotta Wilijami reikäsavottaan osallistuisi. Ei ehtinyt Wilijami juuta eikä jaata asiaan lausumaan, päätös kuultiin Annin suusta :" Joutaa. Joutaa se. Oikein hyvinnii joutaa."
Wilijamin mielipidettä ei tiedusteltu.

Niin saapui kauniina kesä-aamuna Wilijami seinän paikkuuseen. Puku päällä, väkevilllle tuoksahtaen. Oli kuulemma taas maalikylään päivän päälle asiaa. Äiti mielesään hiljakseen totesi Wiliamin kylläkin sieltä juuri tulleen.
Orjanvehkeet päälle, liiteriin reikiä arvioimaan suuntasivat isä sekä Wilijami.
Mikäpä siinä, vasarat , sahat kouraan, alkoi vaivalloinen seinän paikkuu-urakka. Vaivalloinen, koska seinän takana oleva halkopino oli ensin purettava paikkuun tieltä. Ei käynyt päinsä seinälautojen halkoihin naulaaminen. Ahkerasti suihki saha Wilijamin hyppysissä. Oli Wilijami kova työmies jutuistaan huolimatta. Homma joutui. Vaan olipa eräs seikka jäänyt isältä tyystiin huomaamatta.

Oli hankittu kesän alussa taloon uusi mopedi, oikea Tunturi- merkkinen menopeli.
Ja tästähän se Wilijamille nyt riesan lykkäsi. Etsiytyivät Wilijamin vilikkusilmät yhtenään lankun päästä seinähommista mopediin. Ja kohta alkoi kuulua, mitä mieltä pelistä oli Wilijami.
Köhähti, antoi tulla :
"Mie Selekiassa tuollasel harjottelin. Vain vähä isommal. Ol sellanen 5000 kuutioo nokal pyörimäs. Vaa ethä sie Olli tiiä kuutioist mittää. Sit siel ko Kiinan keisari hovis olin, niin valtavii ol siel mopetitkii. Neljäkii sai pääl istuu. Ja ol vauhti iha hirmuine. Lakos kansa kuka mihinkii kerkes. Pienhä tää taas o tää siu mopeti, Ollisein. Vaa kyl se siul täs kotiolos välttääpi. Hyvinkii välttääpi. Mie vaa oon isompii tottunt siel valtamere takan. Kulkeeko tää ees kahtakymppii tää peli."
Tietenkin otti tämä aliarvointi pahasti isän luonnolle, unohti isä pyhät lupauksensa Wilijamin kulkuvärkkeihin koskemisesta, kiukustui, taas tokaisi :
" Siinhä se on. Kokeille, mieles tekkee kuitenkii,... Saat nähä, jot kulkeeko tää pien peli.....kahtakymppii..."
Eipä kahta käskyä tarvinnut Wiliami. Ei ehtinyt isä neuvoa,
Wilijami loikkasi kuin jänis mopetin istuimelle.
Nähtävästi jotain hajua oli Wilijamilla mopetilla ajosta, koska sai vetävän vaihteen päälle ensi yrityksellä. Mikä se vaihde oli, jäi arvoitukseksi. Tunturi jyrähti kuin traktori, hyppäsi ilmaan, kaaressa lensi sora takapyörän alta. Hädintuskin ehti isä alta pois. Hädintuskin pysyi satulassa Wilijami.
Äiti pirtistä säntäsi portaille, ei ehtinyt nähdä Wilijamista kuin harmaan vanan. Pakokaasupilvi senkin peitti. Kanat, Mirkku-kolli phamaalta navetan alle vauhdilla piilloon pakenivat.
Niin lähti metakalla ja isolla Wilijami. Peltotieltä kaukaa jo mopetin pärinä kuului Wilijami siellä mopetilla, pikku pelillä, lasetti. Ei ollut isä tietoinen, olivat Veikka sekä Taneli mopetia rassailleet, salaa tietenkin, oli saanut kyytiä äänenvaimennin sekä viritety lisää kulkuvauhtia. Ei lasetellut Wiliami nyt kahtakymppiä, ei. Ei ollut kotosalla Veikka, sorakuopalla oli Tanelin kanssa trial-ajoissaan.

Joten ei ollut isällä poikien touhuista aavistustakaan. Eikä ollut kellään muullakaan. Isä kun ei paljon Tunturiin kajonnut, oli kuulemma naisten menopeli tämä Tunturi.
Pörinä, kova sellainen, vaimeni peltotiellä. Odoteltiin jo koe-ajajaa takaisin. Kai sieltä kohta joutuu. Kyllästyy.
Alkoi jo päiväkin laskea.
Ei kuulu Wiliamia takaisin Tunturi-mopetilla, - ei.

Alkoi jo isä pelätä Wilijamille huonosti käyneen. Vaikka kolari, ei tiedä, outo oli yhtäkaikki Wilijamille tämä Tunturi.
Oli huoli aiheeton, saapui mopeti, saapui Wilijami, tosin oli ilta jo hyvinkin pitkällä. Melkein yö oli. Rehvakas oli Wilijami. Osasinpa, sai Wilijami näytettyä. Totesi mopetin hieman kovempaa kuin kahtakymppiä kulkeneen, kun " Mie päästelin, täysillä. Hyvinhä tää tottel, Oikei hyvin mäni, eto on peli. Ihan on käypä peli."
Isän tiedustellessa pitkäksi venähtänyttä ajo- aikaa , sai Isä ympäripyöreän vastauksen, kertoi Wiliami "kuha ajelleensa."
Ei ollut totuus ihan niinkään. Sai jälkikäteen Isä kuulla Wlijamin nokka pystyssä naapureiden pihojen ohi ajaneen, melkoista suivakkaa päästeli. Ja kulkihan se viritetty mopo. Muutaman pitkäksi venähtäneen tovin kuluttua palaili rallimies. Nyt oli toinen ääni kellossa. Ajeli ympyrää Kallevaarin pihamaalla. Karjui kurkku suorana suureen ääneen rallikuski- Wilijami:
" Nyt mie appuu tarvihe. Ja palajo. Nyt miuta neuvotte, mite tää mopeti pyssäytetää. Ku ei oo miul ensinkää tää tuttu."
Ajoi ja karjui Wilijami, neuvoja poru jo kurkussa aneli.
Oli ajatellut mies bensan loppuvan, vaan ei osoittanut merkkiäkään loppumisesta mopeti. Kulki ja kulki. Yö päälle tuppasi. Vaan ei olleet yhtään viisaampia Kalle -vaari kuin Eetla-muorikaan kuin mitä Wiliami oli. Oli haettava pikkupojat, Veikka ja Taneli, läheiseltä sorakuopalta hätiin.
Pysäyttämään menopeli. Pojat kiljuivat seisottamisohjeet, jotenkin Wiliami ne moottorin metelin yli korviinsa sai, onnistui viimein Tunturi-mopetin Kalle-vaarin pihamaalle seisauttamaan.

Tästä ei Wilijami, tästä pienestä sivuseikasta, halaistua sanaa Wilijami isälle kertoillut. Olipa vain kaikki kovin hyvin mennyt. Riemuksensa oikein oli niin kauan ajellut. Ihan jo yö päälle pukkasi. Ei millään olisi kuulemma lopettaa malttanut.
Pelkäsi Wilijami vahinkoa ihan, jotta pensa kesken ajelun loppuisi mopetista. Vaan eipä loppunut pensa menopelistä, ei. Ihan piti kesken ajelu heittää.
Vaan tulisi se seuraavakin kerta. Silloin olikin pidettävä tarkka vaari,
Täysi olisi oltava,
- pensatankki.


juuli
« Viimeksi muokattu: su 22.04.2018, 21:49:32 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #372 : ke 11.04.2018, 19:27:13 »



TULPPAANITINTTI

Mäen rinteestä kurkistelin
koivun oksalta,
vuokkojen keskeltä.
Lintulautaa talvista etsiskelin.

Ei sitä missään näkynyt.
Oli paikalle, talon seinustalle
kukkapenkki ilmestynyt.
Poissa oli lounaskahvioni
missä minä nyt ruokailisin.

Ihmettä katsomaan lennähdin
kukkia  suuria, punaisia,
nimeä en ollut kuullutkaan.
Kuulin kun lapset huuteli
"Hei kaikki tänne kiireellä
kukkaan tulppaanit puhjenneet."
Nimi tuli minunkin tietooni.


Tulppaanilta varoen kyselin
saisinko hetkeksi istahtaa,
en kukkaasi tallaisi.
"Kaikinmokomin,"
tulppaani vastasi.
"Olenkin seuraa vailla."

Niin minä kukalle istahdin.
Hetki siinä juteltiin
enimmäkseen säistä.
Minä muistin kukkia ihailla.
"Tervetuloa joskus toistekin
kun kiireiltäsi ehdit,"
tulppaani vastasi.

Aion huomenna pistäytyä.



Juuli2018
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #373 : ma 16.04.2018, 13:57:12 »



KUKAT KEIJUJEN

Ne kukkivat,
vanhan persikkapuun herkät kukat.
Kevään keiju oli  ne oksille avannut
keijujen kevätpuutarhasta  noutanut.
Siivillään kevätviimalta suojannut.

Kun aurinko hymyili
liitti  hennot kukat kepein sormin
vanhan  puun harmaille oksille.

Monta kevättä me niitä odotimme.
Katselimme, ihailimme.

Hento,  herkkä kukkalehti
rakkaalleni kera kevättuulen.


juuli2018

« Viimeksi muokattu: ke 18.04.2018, 11:18:43 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #374 : to 19.04.2018, 18:33:43 »

Hyvästi ja Kiitos, villiviini.


Ihanaa,  aurinkoista kevätpäivää.

Minulle tuli tähän luukkuuni parvekkeiden purku. Puretaan lattiat, kattokin. Tietty tulee uudet.
Tätä hirveää meteliä ja poraamista minä nyt kuuntelen korvissa täysi mellakkavarustus. On alimmaisina vaahtokumikorvatulpat, niiden päälle änkesin kuulosuojaimet (ei radiolla) , koska kuitenkin kuului jyristely pelkillä tulpilla. Jospa nyt vähän hellittäisi. Olisi ollut vielä korvakittiäkin mutta sitä en enää hirvinnyt laittaa. Olisi vaahtokumitulpat voineet imaista sen muovailuvahaa muistuttavan kitin sisuksiinsa. Siinä ei sitten olisi auttanut muu kuin terveyskeskus. Enkä tunne minkäänmoista viettiä lähteä sinne kuuntelemaan äimistelyä ja siunailua,  selittelemään miksi olen kaikenmaailman mönjät korviini tunkenut.
En millään muotoa osaa kuvitella syytä miksi nämä partsit puretaan. Koskaan en ole kuullut  ruotsinvallan tai keisarinaikuisissakaan taloissa partsien tipahtaneen. Tämä on rakennettu pitkälti keisarinvallan jälkeen, rak. v. 1984.
Näitä partseja on kahdessa eri talossa samassa taloyhtiössä 34 kpl. Työ kestää lokakuun viimeiseen viikkoon. Ovat jo tässä alkuvaiheessa 3 viikkoa myöhässä joten toivon että jos kuiteskin ehtivät ennenkuin joudun vaivaistaloon.
Se rahapuoli sitten. Minun postiluukusta  tipahti 7.000 € lasku. Siis tonneja, ei ole kirjoitusvirhe.   Eihän se minua,  Onassiksen sukuun kuuluvaa mitenkään heivauta mutta maksan nyt huvikseni erissä, n. 50 €  /kk.
Parvekkeille meno ,  kun  tellinkiainekset tulivat pihaan on sen jälkeen ankarasti kielletty. Tosin ne telkeää partsin ulko - oven ulkoapäin  niin etten esim. minä unissakävelijä erehdy kessulle sinne menemään. Vai kessutteleeko unissakävelijät.  Jos ei, niin tähtiä ihailemaan ja kaipaamaan...
Työ tehdään kokonaan ulkoapäin.. onneksi ei yksikään kaippari tunge ovestani sisään ja pelästytä henkihieveriin kun niillä on kuitenkin yleisavain.  Kun en kuule ovikelloa nyt näissä meluntorjuntavehkeissä.  Arvatkaas huviksenne tekeekö mieli istuskella näillä ilmoillla partsilla.
Ei juu,,, tee.
Hyvä juttuhan se on,,, ei pala naama.

entispartsin omistaja
juuli

« Viimeksi muokattu: to 19.04.2018, 20:38:15 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #375 : ma 30.04.2018, 08:31:04 »
.
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #376 : ti 01.05.2018, 17:14:29 »
 


TULPPAANIEN YÖ

Kevätyönä kuulin kuiskauksen
" Tule armaani niitylle.
Sinne on  nousseet tulppaanit
ei hehkuaan yön pimeys peitä."

Hiljaa lähdin luo tulppaanien
yökehrääjää kuuntelin.
Oli noussut kuu takaa vuorten
silta kultainen valaisi tieni.

Sinä seisoit tulppaanimeressä
niitä tuuli yön hyväli.
Sen huuma valtasi
luoksesi riensin, varoen
tulppaaneja tallaamatta.

Sinä käteeni tartuit hellien
kuin tulppaani minä oisin.
Kuiskasit hiljaa :
" Rakkaani, sinua kaipasin
tähtien tuolla puolen
en tulematta olla voinut.

Hetki on lyhyt, palattava on
en vangiksi maan voi jäädä. 
Kun uudelleen kukkivat tulppaanit
minä palaan luoksesi."

Sinä poistuit tähtien tuolle puolen.
Minä jäin tähtiin katsomaan
keskelle tulppaanimeren.

Rakkaani, tulppaanimeressä
tähtien alla odotan ikuisuuksiin.

Yökehrääjä  hyrisi.



juuli2018
 








« Viimeksi muokattu: to 03.05.2018, 08:43:10 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #377 : ke 02.05.2018, 18:07:36 »



MAAHISTEN PIDOT

Unien maassa, kaukana, maahisten linna tumma.
Se on maahisten valtakunta.
Unessa kutsun saan, sinne vieraaksi matkaamaan.
Astun unien laivaan.

On saaressa tummassa linna.
Lepakot lentelee,  havina  siipien vieraan  pelottelee.
Vallihauta syvä, vesi tumma, uhrien tuskien summa.
Mustat unikot nukkuu,  tornit korkeat pilviin hukkuu.
Linna mustana valvoo, hopeaa kuun, tähtiä palvoo.
Synkkä on linna maahisten,  yön kutsua kuuntelee.
Tää on maahisten valtakunta.

Laskuportti kitisten avataan, linnaa kohti astellaan.
Ristikkoportista astun.   Huuhkaja  tornin huhuaa.
Pitkä käytävä, kivinen,  mittaa sen en arvata tohdi.
Paljasta maata jalkani astuu, käyn linnan salia kohti.
Aukot muurissa linnan, kivipenkille kutsu lepäämään.
Kutsu julma, ken vastaa, joutuu ikilepoa viettämään.
Seinillä käytävän soihdut palaa, ne öistä valoa valaa.
Tää on maahisten valtakunta.

Saliin valtavaan, kiviseen  holvikaaresta sisään astun.
Seitit, vyyhdinpuu, täällä  luodaan mustaa kangasta.
Pöytä, valtava, katettu, notkuu maahisten herkuista.
Ääreen pöydän nyt kutsu kuuluu.
Tuskin ehdin penkille istahtamaan, soitto kuulua alkaa.
Nurkassa soittaja viuluineen maahiset tanssiin kutsuu.
Tää on maahisten valtakunta.

Maahiset musiikki mukaan vie,  kohta jo tanssi alkaa.
Pian tanssii tahdissa viulun maahisten joukko musta.
Vilkkuu hantää ja sarvea
kopsaa lattiaan kiviseen sievä kaviojalka.
Soihtu lepattaa, vie maahiset soitto, lopettaa ei malta.
Läpi yön soitto viulun jatkuu, maahiset tanssia tahtoo.
Soitto viulun linnassa kaikuu,  maahisten nauru raikuu.
Alkaa aamu sarastamaan,  käy maahiset lopettamaan.
Onkaloihin mustan kallion, maahisten joukko piiloutuu.
Aamu ei  yön tanssia katso.
Tää on maahisten valtakunta.

Koitteessa aamun, yli vallihaudan palaan kotia kohden.
Maahisten pidot, tanssia aamuun. Tuskin miettiä tohdin.
Yli laskusillan tumman veen, paluumatkaa hiljaa jatkan.
Maahiset laittoi aattelemaan, tapaan maahisten tanssia
iloa eloon arkiseen toisi. Ilon mielellään elämään soisi.
Hetkeksi poistuisi arkinen murhe. Ois ilon ihana tunne.
Miks alati soitto huolien soisi. Soitto ilonkin soida voisi.

Tää ois ihmisten valtakunta.

 
juuli




 
« Viimeksi muokattu: to 03.05.2018, 18:12:07 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #378 : la 05.05.2018, 18:53:12 »



KEVÄISET

Raotteli silmiänsä kevätaurinko
reunaan metsän pälven sulatti.
Sinivuokko heräsi
heti ilmestyi nuppu sininen.

Kurkisteli alta lehtien,
heinäkorsien.
Oli ilma kevään vielä viileä
ei tohtinut se kokonaan
nuppuansa avata.

Alta nupun sinisen
konttaili
muurahainen tokkurainen
polkuansa paikkaili
talven jäljiltä.

Vuokolta se tiedusteli :
"Hyvää Päivää, vuokko kulta
koska nuput aukee sulta
että pääsisin päiväkahville.
Hyvin joutaisin
ei ole vielä heränneet
toiset muurahaiset."

Vastasi vuokko sininen :
"Jospa huomenna
lämmittäisi aurinko.
Saisin nuppuni minä avata."

Muurahainen lupasi tulla aamulla
katsomaan josko olisi
auki nuppu.
Silloin saisi kahvitella
kevättä juhlia
auringossa paistatella
muurahainen sekä vuokko sininen.

.

juuli
« Viimeksi muokattu: su 06.05.2018, 14:57:06 kirjoittanut Juuli »
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 811
  • Hukkaskukka
Vs: Kehräämö (kirjoituksia kuvilla)
« Vastaus #379 : su 06.05.2018, 21:27:10 »
.

.
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari