Kirjoittaja Aihe: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret  (Luettu 3187 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« : pe 30.12.2016, 06:53:16 »
Oheinen kirjoitus vaatii oikaisua ja päivitystä...

Suomalaisten uudet juuret

Esi-isät vaelsivat jään jäljessä Espanjasta ja Ukrainasta. Ranta- ja metsäsuomalaisten erilaisissa geeneissä jatkuu kahtia jakautunut eurooppalainen perimä.

Teksti: Jani Kaaro Kuva: Shutterstock

" Esi-isät vaelsivat jään jäljessä Espanjasta ja Ukrainasta

Ranta- ja metsäsuomalaisten erilaisissa geeneissä jatkuu kahtia jakautunut eurooppalainen perimä.

... Suomalaisuus on kansallinen projekti, joka on rakentunut vähitellen kahdensadan viime vuoden aikana, eikä sillä ole välttämättä paljonkaan tekemistä niiden ihmisten kanssa, jotka tulivat tänne ensin, sanoo kielitieteilijä Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta. Ennen kuin meistä tuli suomalaisia, olimme lappalaisia, hämäläisiä ja savolaisia. Suomi oli täynnä erilaisia etnisiä ryhmiä, jotka olivat saapuneet tänne eri aikoina ja eri suunnista. "

SB: Tällainen näkemys ei ole selitysvoimainen. Se kertoo suomalaisuuden (saamelaisuuden, virolaisuuden, vepsäläisyyden, liiviläisyyden) ilmiöstä, mutta ei sen olemuksesta. Suomi on paitsi just nykyinen kieli, valtio ja kansa, myös KULTTUURI(PIIRI), kuin kreikka, persia, rooma (latina), saame, unkari, arabia, heprea, preussi, liettua, baskimaa, eskimo.

Ei ole mitenkään epätieteellistä sanoa, että englannissa on suomiperäisiä sanoja, kuten pot (< pata) tai ale (olut, vaikka tämä tarkasti ottaen olisi sitten väärinkin).

Nuo erilaiset suomeen tulleet ryhmät eivät ole "tasa-arvoisessa asemassa suomalaisuudessa", vaan siellä on yksi, joka on ylitse muiden ja kilpaillut henkiin jäämällä, mahdollisesti tapellutkin siitä roolista parituhatta vuotta mm. toiseksi tärkeimmän, kulttuurissa ehkä parhaiten näkyvän kanssa, ja näiden yhdistelmä sitten kolmanneksi ja neljänneksi eniten vaikuttaneiden kanssa.

JK: " Genomi kuin historiankirja

Geenitutkimus on tuonut uutta puhtia suomalaisten alkuperän selvittelyyn. Geenejä on toki käytetty väestöhistorian tutkinnassa aikaisemminkin, mutta viime vuosina on suorastaan harpottu eteenpäin. – Nykytekniikoilla DNA-näyte erottaa italialaisen suomalaisesta helposti, sanoo dosentti Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta. Ripatti on ollut mukana tekemässä tänä vuonna koottua Suomen geeniatlasta. Tietopankin lähtökohtana ovat viime vuosikymmenien aikana kerätyt  tuhannet verinäytteet, joista on seurattu esimerkiksi suomalaisten riskiä sairastua verenpainetautiin tai diabetekseen. – Väestöhistoria on meille eräänlainen sivupolku, mutta se voi kertoa, miksi olemme alttiita sairastumaan joihinkin tauteihin. Geneettinen arkeologia perustuu ajatukseen, että genomi on eräänlainen historiankirja. Kun jokin väestö vaeltaa uusille leveysasteille ja joutuu sopeutumaan uusiin oloihin, kuten niukempaan auringonvaloon tai tuntemattomiin taudinaiheuttajiin, muutokset tallentuvat geeneihin. Jos muunnos esimerkiksi helpottaa D-vitamiinin saantia niukasta auringonvalosta, se yleistyy ja siitä tulee tekijä, joka erottaa väestön lähtöväestöstä. Samalla tavalla geeneihin tallentuvat väestöjen kohtaamiset ja niissä tapahtuvat geenien sekoittumiset sekä väestöjen jakautumiset kahdeksi tai useammaksi joukoksi. – Menetelmiemme tarkkuus on sitä luokkaa, että näemme, miten tietyt geeniklusterit siirtyvät jokivartta ylöspäin, sanoo Ripatti.

Jääkausi jakoi Euroopan

Geenien ja uusien arkeologisten löytöjen perusteella kuva Suomen ja koko Euroopan asutushistoriasta 20 000 viime vuoden ajalta on yksinkertaistunut. – Me pohjoiseurooppalaiset jakaudumme kaikki oikeastaan kahteen porukkaan, sanoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta. Kun viime jääkausi oli laajimmillaan, nämä kaksi porukkaa olivat asettuneet Etelä-Euroopan lämpimiin taskuihin, niin sanottuihin refugioihin, joissa olot olivat siedettävät. Yksi tällainen tasku sijaitsi suunnilleen nykyisten Ranskan ja Espanjan rajamailla ja toinen Ukrainan alueella. Refugioissa eläneet ihmiset saattoivat olla jo alun perin melko erilaisia, tai sitten erot syntyivät pitkän eristyksen aikana. Joka tapauksessa nämä itäiset ja läntiset populaatiot voidaan jäljittää geneettisten erojensa perusteella Euroopan joka kolkkaan Baskimaasta pohjoiskalotille. Niskasen mukaan Suomen asutushistoria on nähtävä osana tätä laajempaa eu- rooppalaista asutushistoriaa. Kun jääkausi alkoi hellittää ja jään reuna vetäytyi, refugioiden ihmiset aloittivat hitaan vaelluksen kohti pohjoista. Eurooppaa asutettiin sitä mukaa kuin maata vapautui jään alta. Läntisestä refugiosta lähteneet valloittivat Länsi-Euroopan, ja Ukrainasta lähteneet levittäytyivät itäpainotteisesti. Keski-Euroopassa syntyi vyöhykkeitä, joissa populaatiot kohtasivat ja sekoittuivat keskenään. Toinen kosketusvyöhyke syntyi Suomen alueella, mutta täällä sekoittuminen oli vähäisempää. – Populaatioiden erot näkyvät edelleen kirkkaasti itä- ja länsisuomalaisten perimässä, Ripatti sanoo. "



SB: "Ukrainan" (Venäjän) refugi on totta, sen asukkaat olivat "läntisiä"

Tuo jako ei välttämättä ole silti kovin olennainen itä- ja länsisuomalaisten geenierossa. Nuo molemmat ovat siinä todennäköisesti sitä läntistä!

Scandinavians are the earliest Europeans

November 19, 2014 - 05:30

By: Rasmus Kragh Jakobsen



Scientists have sequenced a 37,000-year-old genome.The results show that present-day Scandinavians are the closest living relatives to the first people in Europe.

An international team of scientists have sequenced the genome of a 37,000-year-old male skeleton found in Kostenki in Russia.

The study, which was recently published in Science, sheds entirely new light on who we are as Europeans.

"From a genetic point of view he's an European," says Professor Eske Willerslev, Director of the Centre for GeoGenetics at the University of Copenhagen, who was involved in the new study, and adds:

“Actually, he is closer to Danes, Swedes, Finns and Russians than to Frenchmen, Spaniards and Germans”. Split happened within a 8.000 year gap

The new results reveal that the man is the oldest that we know of so far to genetically represent a separate line from the forebears of present-day Asians. This is decisive when it comes to dating one of the most important events in history.

"We can now date the separation time between Asians and Europeans," says Professor Rasmus Nielsen from the University of Copenhagen and the University of California, Berkeley, who was also involved in the study.

He points out that the Kostenki genome sets a line 37000 years ago.

Here the lines must have split, while the 45,000-year-old genome from the recently discovered Ust' Ishim in Siberia sets the limit in the other direction.

This gives the answer to one of the biggest questions in the history of mankind; scientists now know that it is within the 8000 year gap that Europeans and Asians went their separate ways.

Meta-population: sex across populations

Previously the impression was that our forebears lived in separate populations and had children within the group, instead, Willerslev now paints a very different picture consisting of one large meta-population.

A meta-population consists of several populations which mate with each other.

The meta-population is connected through the neighbour's neighbours, consisting of people who generally resemble each other a lot, but who also have their own unique traits.

"It was a huge, complex network, and not separate branches that lived in isolation,” says Willerslev.

He believes the Europeans must have been one enormous meta-population stretching across Europe, the Middle East and Central Asia.

It is possible to follow the genetic trail; all the way from the Kostenki genome, to hunter-gatherers in Siberia 25,000 years ago and farmers 7-8000 years ago in Spain, Luxembourg and Sweden, up to present-day Europeans.

Mixed opinions

A study published in September, led by two professors, Johannes Krause from Eberhard Karl's Universität Tübingen in Germany and David Reich from Harvard University in the US, concluded that present-day Europeans descends from at least three separate groups.

David Reich acknowledges the importance of the new study, but is not convinced that it changes history very much.

"It's wonderful to have the Kostenki genome and it’s also important and interesting to find a degree of continuity from the population represented by Kostenki to present-day Europeans," says Reich and adds:

"On the basis of a statistical test or two, it's a pretty far-reaching conclusion as to how our history proceeded. However, It’s exciting - if it's true”.


Extremely important if true

Although Willerslev and Nielsen admit that further tests could be carried out, they are pretty convinced that their idea is waterproof.

The Swedish scientist Pontus Skoglund from Harvard University, who was not involved in either Willerslev's new study or that of Reich, published in September, also finds it quite convincing.

"It'll be interesting to see more tests done, and as a field we need the time to digest these conclusions. But for now, it looks as though it may well be true, in which case it is an extremely important result," says Skoglund. 


Scandinavians are the earliest Europeans

It turns out that Scandinavians are more closely related to the Kostenki man than any other now-living population. This means that Scandinavians are the earliest Europeans.

However, the genome also indicates that many European traits, including those from the Middle East, were already present in the first Europeans.

So from a genetic point of view it makes no sense to categorise the Scandinavians as a separate people. "In those days people didn't respect our virtuous, well-ordered ideas of belonging to specific groups," comments Professor of Evolutionary Studies, Peter C. Kjærgaard, from Aarhus University.

http://ristokoivula1.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/172231-suomalaiset-eroavat-geneettiseti-muista-eurooppalaisista#comment-2684772



Leväluhtalaisten kalloja (hyvin erikoinen nordic-tyyppi), joiden DNAta ei ole toistaiseksi pystytty analysoimaan. Yhdennäköisyys Kostjonkin ("Luunpala- set"!) kalloihin on silmiinpistävä, esimerkiksi sisäänpäin lommollaan olevat ohimot, jota mm. tekevät aivoista "pienet" (mikä ei vaikuta älynlahjoihin...).

JK: " Tarkka tuloaika auki

Suomen on arvioitu olleen osin jäätön noin 10000 vuotta sitten, mutta emme tiedä, milloin ensimmäiset ihmiset saapuivat tänne. Aivan äskettäin on tehty kiinnostavia löytöjä - toinen Joutsasta ja toinen Tornionjokilaaksosta - jotka viittaavat asutukseen jo yli 10000 vuotta sitten. – Näihin tietoihin on suhtauduttava varovasti, sillä ne ovat ristiriidassa geologisen aineiston kanssa, sanoo arkeologian professori Mika Lavento Helsingin yliopistosta. On kuitenkin mahdollista, että ensimmäiset ihmiset vaelsivat tänne nenä kiinni jäätikön reunassa. Sen jälkeen, kun ensimmäiset ihmiset asettuivat asumaan Suomen alueelle, uutta väestöä on tullut aika ajoin.

Suomen vanhin kulttuuri, niin sanottu Suomusjärven kulttuuri, levisi kaikkialle Suomeen 10000 – 7000 vuotta sitten. "


Viimeistään Suomusjärven kulttuurista alkaa jatkuvuus

HM: Suomusjärven kulttuuri (6500 - 4200 eKr.) on ainoa laajalle Suomessa, koko maahan levittäytynyt kulttuuri, jonka kielestä emme ja ihmisten piirteistä emme tiedä oikeastaan mitään.

Suomusjärven kulttuuriin liittyy piirre, joka yhdistää sitä ja kampakeraamiseen ja vasarakirveskansaan, nimittäin punamultahautaus: punainen on ollut surun väri myös balttikielissä. Liettuassa jopa sama sana raudà tarkoittaa sekä punerrusta että valitusta, erityisesti itkuvirttä. Sana tulee mahdollisesti vainajaa (f. yks.) tai hautausmaata (n. mon.) sanasta *remda, verbistä remti (remia) = levätä, olla hiljaa.Tuollainen äänteenmuutos on länsibalttilainen, mutta on silti voinut tulla maantieteellisesti itäistä, saamelaista tietä: jotvingissa rauda = itkuvirsi, raudainas = ruosteenvärinen. Adjektiivi on raudus: rauduskoivu on "itkukoivu".



Vantaan Jönsaksesta löytynyt punamultahauta on Suomen vanhimpia hautoja.

On epäselvää, olivatko kaikkien ensimmäiset asukkaat (mm. Antrean kalaverkon tekijät) samaa väkeä kuin Suomusjärven kulttuuri. Näitä kulttuureja erottaa lähinnä kiven työstäminen ja tämä punamultahautaus jälkimmäisessä. Molemmat ovat tulleet samalta suunnalta, idästä. Ruotsi oli tuolloin jäätikön ja meren eristämä Suomesta.

On mahdollista että kyseessä on ollut Ukrainan refugiväestö, joka on antroplogisten tutkimusten mukaan ollut lähinnä "nordic-tyyppistä", pitkäkalloista, todennäköisesti vaaleaa kuten länsieurooppalainenkin jääkauden väestö, joka on ollut isommankokoista kelttiläis-cro-mag-non-tyyppistä, niin ikään pitkäkalloista mutta toisella tavalla ja vaaleaa. Sitäkin väkeä on myös idässä. Balttikansoista yksi oli muista poiketen voittopuolisesti pitkäkalloisia: vasarakirveskansa, ja sen suorat seuraajat goljadit (itäiset galindit), seelit ja kuurilaiset.

Jos suomen kielessä on jotakin erityistä "paleota", se on todennäköisesti peräisin "suomusjärveläisten" kielistä.


Kampakeraamikot olivat "oikeita perussuomalaisia"

" Tämän jälkeen arkeologiseen aineistoon ilmestyy kampakeraamisia esineitä, jotka ovat noin 7000 – 5000 vuoden takaa. Niitä on pidetty merkkinä siitä, että Suomeen oli tullut uusi väestö, jolla oli omat tavat ja omaleimainen kulttuuri. "



HM: Kampakeraamista väestöstä (4200 - 2000 eKr.) jo tiedetäänkin huomattavasti enemmän: Suomeen tuli Uralin suunnalta väestöä, joka puhui uralilaista kieltä (joka tosin on muistuttanut enemmän unkaria kuin suomea), joka oli tummaveristä, keskimäärin myöskin peinikokoista, lyhyt- tai keskikalloista, ns. uralilaista väestöä. Kampakeraaminen kulttuuri, joka ei välttämättä puhunut vain yhtä kieltä, ulottui havumetsävyöhykkeellä Itämereltä Uralille ja Jäämerelle. Uuden väestön perusjoukko EI ollut Ukrainan refugista, vaan jostakin muualta: pohjoisempaa, idempää tai etelämpää. Jääkauden yli tuo väestö oli selvinnyt syömällä kalaa, eikä vaalentamalla ihoa. Kalaa he Suomessakin luultavasti mieluiten söivät. Tummaveriset sisämaansuomalaiset ja saamelaiset ovat ulkonäöltään ennen kaikkea kampakeraamisen kansan perillisiä.

Varsin mahdollisesti kampakeraaminen kansa on tuonut telästä omaksutun  uuden teknologian kuten ruukkujen avulla arktisia taitoja etelään, esimerkiksi ruoan säilyttämistä jäätyneenä lämpimäkin kauden yli.

Mahdollista on myös yhteys vastikään keksittyyn "pohjoiseuraasialaiseen perimään", joka on ilmaantunut Eurooppaan suomusjärven ajan jälkeen, mutta sisältyy kaikkeen europpalaisten perimään jossakin määrin. :

http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2759684/Europe-s-family-tree-THIRD-branch-Link-genetic-connection-Modern-Europeans-Native-Americans.html

" Europe's family tree has a THIRD branch: Link in genetic connection between Modern Europeans and Native Americans found

- Europeans share DNA with ancient hunters and Middle Eastern farmers

- Study claims Europeans also share their genes with North Eurasians

- This group gave their DNA to the people who travelled the Bering Strait

- Ancient Middle Eastern farmers and their European descendants can trace ancestry to a previously unknown lineage called the Basal Eurasians

... "



Northern Europeans (stock image left) have more indigenous hunter DNA, while southern Europeans (right) have more DNA from the Middle East. However, all Europeans have DNA from a third mystery group, called the Northern Eurasians. This group also contributed DNA to those who travelled across the Bering Strait

Kuvaa pohjoiseuraasialaista tuohon ei ole sisällyetty, mutta tässä on kuva Obin alajuoksun keetti-kansasta, jonka kieli ainoana paleosiperialaisena ryhmänä on sukua na dene -ryhmän intiaanikielille intiaanikielille:



Meikäläinen kuuluu ainakin kolmanteen. "Antropologia aziatskoi tšasti SSSR" vuodelta 1984 lukee "aitouralilaisiin" (sobstvenno uralskie) väestöihin hantit, mansit, nenetsit, entsit, Tobolskin tataarit, osin baškiirit, pohjoiset altailaiset, tšulimtšit ja keetit.

Jos nyt joku haluaisi välttämättä nimittää Suomen kampakeraamisia asukkaista "suomalaisiksi", tai muinaissuomalaisiksi, samoin kuin puhutaan esimerkiksi muinaisenglantilaisista kielineen ja kulttuureineen, tälle ei varsinaisesti ole esteitä, vaikka monet muutkin: virolaiset, saamelaiset, vepsäläiset ja nyttemmin äidinkielisten puhujien osalta edesmenneet liiviläiset ovat yhtä lailla heidän perillisiään. Sillä heidän perillisiään me kielellisesti ja kulttuurin ydinpiirteiden osalta olemme, ja aivan riittävässä määrin geneettisestikin, olletikin kun uralilaisten antropologiset piirteet ovat erittäin dominantteja.

"ALKUPERÄISET SUOMALAISET SANAT", jotka EIVÄT OLE LAINAA mistään, ovat tulleet kampakeraamisesta kielestä.

http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/ensimmaiset_amerikkalaiset_tulivat_rannikkoa_pitkin_eivat_jaatikon_maakaytavan

Kampakeraamikot oli yksi aikansa mm. teknisesti edistyneimmistä kulttuureista. He tunsivat jopa metallejakin, kuten vasarakirveskansakin, mutta eivät tarvinneet niitä mihinkään. Kivestä sai siihen aikaan kaikkea paremmin. Metalleista tehtiin ensimmäiseksi rituaalisia esineitä. Jos joku meidän edeltäjäheimoistamme on ollut SUMERILAISTEN sukulaisia tai näiden kanssa vuorovaikutuksessa olleita naapureita, niin se heimo oli ollut kampakeraamikot. Jo kampakeraamisen kielen mukana on voinut tulla muitakin lainoja kuin sumerilaisia, esimerkiksi kantaindoeurooppalaisia, jotka ovat vanhempia kuin balttilaiset.

Sitä vastoin KEITÄÄN MYÖHEMPIÄ tulokkaita EMME voi pitää suomalaisina, esimerkiksi vasarakirveskansaa, ENNEN kuin he OVAT suomalaistuneet, vaikka suomalaisuus ja saamelaisuus olisivatkin siinä perin juurin mullistuneet.



Etelä Ruotsin rannikoilla vaikutti tuolloin erikoinen Erdbölle-kulttuuri, jossa selvittiin vähäruokaisten kausien yli sukeltamalla merenpohjasta simpukoita, talvellakin. Kulttuuri harrasti myös riistan- ja hylkeenmetsästystä sekä avomerikalastusta. He tekivät savesta laakeita matalia ruukkuja, joissa poltettiin mahdollisesti rasvanuotiota veneessä sukellettaessa simpukoita, kuten Etelä-Amerikan tulimaalaisetkin tekivät (mistä paikka sai myös nimensä).

Yksi mahdollisuus pelkästään fyysisiä ominaisuuksien tulkiten on, että pohjoiseen kalastukseen sopeutunut uralilainen antropologinen tyyppi on Komsan kulttuurin väkeä: he ovat kierrelleet merenrantoja pitkin Fennoskandian ympärillä. Myös "erdböllet" olisivat sattaneet olla heitä, samoin Puolan Swidryn kulttuurin hylkeen pyytäjät, samoin periaatteessa suomusjärveläiset siinä tapauksessa, että EIVÄT olisi olleet refugioeurooppalaisia ("nordic").

Tällainen selittäisi uralilaisen perimän huomattavan tasaisen osuuden länsi-Eurooppan väestöissä. Tämä viittaa siihen, että myös pohjoisidoeurooppalainen, "kampakeraaminen" perimä olisi levinnyt n. 2000 e.a.a. indoeurooppalaisen sotavaunukansan mukana, jonka yksi ryhmä oli vasarakirveskansa, jonka yksi osa taas oli kampakeraaminen väestö niin kielessä kuin perimässäkin. Esimerkiksi liettuan hevosvaunusanasto, josta tuo suuri kielikunta alun perin identifioitiin, on liettuan vasarakirveslainoja. Sotavaunukansan hevosjumala(tar) Ratainyčius (Ratainyčia) = Rattainen ("Rattaiska") on vasarakirveskieltä.


Itäbalttilainen vasarakirveskansa edelleen idästä toi luontoa aktiivisesti muuttavan maatalouden

JK: " Myös vasarakirveskulttuurin saapuminen noin 5 000 vuotta sitten ja varhaisen metallikauden alkaminen noin 1 500 vuotta myöhemmin ovat mahdollisesti osoitus uusien ihmisten saapumisesta. Vaikka tyypillistä kampakeramiikkaa ja varhaista metallikautta pidetäänkin ”idän tuontina” ja vasarakirveskulttuuria lännestä tulleena, niitä on pelkästään materiaalisen kulttuurin perusteella mahdotonta sijoittaa joko itäiseen tai läntiseen väestöön. "

RJK: Itäbalttilainen, jos tullessaan valmiiksi erittäin voimakkaasti uralilaisten kielten vaikuttama vasarakirveskieli, josta suurin osa suomen sanastoa on peräisin, tuli idästä, se oli Fatjanovon kulttuurin kieli. Myöhäiseen Fatjanovon kulttuuriin liittyi läheisesti uralilaiskielinen Balanovon kulttuuri, joka luetaan pronssikauteen, vaikka Fafjanovo ja vasarakirves on kivikautta, vaikka mm. vasarakirveet matkivat metallityökaluja, ja jopa sana "vas-ar-a" tarkoittaa "kuparisen (vas, kampak.) kaltainen)! Balanovolaiset söivät kalaa ja kaivoivat myydäkseen metalleja kuten rautaa (suomalmia) ja kuparia, vaikka eivät ilmeisesti laajaa metallinvalmistusta itse harrastaneetkaan.

300px-Fatyanovo-culture.jpgVasarakirveskieli on mahdollisesti tullut Suomeen kahdessa eri erässä: ensin pitem- mälle kantabaltista ehtineessä muodossa suoraan idästä (Akaa = Oka = "iso joki, laaja vesi", Saimaa = (sisä)maa = Zēme > Häme, saame suomi, ym.) ja toisen kerran etelästä ARKAAISEMMASSA lähempänä kantabalttia olevassa "seeliläisessä" (Saame?, Aapa jne.). Jälkimmäinen on saattanut liittyä juuri saamelaisiin.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/su-ja-balttilaisten-kielten-kehtysyhteyksita-balttilaisen-lahteen-mukaan

Vasarakirveskansa oli pääasiassa pitkäkalloista ja siten enemmän sukua refugion eurooppalaisille kuin kampakeraaminen kansa. Se oli kuitenkin sekoittunut muihin väestöryhmiin kuten lyhytkalloisiin mustatukkaisiin "kantaindoeurooppalaisiin" (mm. yläbaltteihin, aukštaiteihin). Kombinaatio oli sama kuin välimerenrodussa, joka on muodostunut monessa paikassa riippumattomasti. (Yhteen aikaan olisi suuri ylläri, että venäläiset muistuttivat kovasti portugalilaisia jossakin geenivertailussa...) Vastaavasti myöhemmät alaanit (jotka tunsivat Kalevalaakin ja ihalivat epoksessaan mestarillista oluenpanijaa Pohjolan emäntää) olivat pitkäkalloinen poikkeus iranilaisten kansojen joukossa.

Varakirveskansa toi mm. tervan voimalla eteläisiä viljelytaitoja pohjoiseen, ja muutti perusteellisesti suomalaisen kulttuurin ja kielet, mutta ei aloittanut näitä.



Kierikkikeskuksen kivikautisen kylän kaivauksissa löydetty pihkakoru ja koivuntuohitervan kappale, jota on käytetty purukumina noin 5 500 vuotta sitten.

Hampaan jäljet todistavat muinaisen koivuntuohitervapurkan olleen lapsen suussa.

Meripihkakoru on mahdollisesti maailman vanhin "Šiauliain tähti". Ruotsista on lödetty myös pieniä meripihkaisia vasarakirveitä.

Sata pistettä Museovirastolle loistavasta tieteellisestä toiminnasta, muutoin äärimmäisen tieteellisen rappion aikakaudelle!

JK: " Esineistön ilmaantumista on vaikea suoraan yhdistää ihmisiin, sillä erilaiset tyylit voivat levitä myös muotien tavoin. – Arkeologinen aineisto kuitenkin vahvistaa, että Suomessa on jo hyvin varhaisessa vaiheessa muodostunut jako itäiseen metsä-Suomeen ja läntiseen rannikko-Suomeen, Lavento sanoo. "

Omaleimaisia eurooppalaisia

Suomalaisten alkuperää seuranneelle uusi käsitys suomalaisista ”kantaeurooppalaisina” voi olla hämmentävä. Aikaisemmin on korostettu sitä, miten suuresti me eroamme muista eurooppalaisista. Ovatko aikaisemmat tutkimukset olleet täysin hakoteillä? - Eivät ole,sanoo Markku Niskanen. - Me olemme kantaeurooppalaisia, mutta samalla myös omaleimaisia. Geeneiltään suomalaiset poikkeavat muista eurooppalaisista lä- hinnä kahdesta syystä. Maanviljely alkoi levitä Etelä-Eurooppaan noin 8500 – 9000 vuotta sitten. Tämän uskotaan tapahtuneen ainakin osittain jonkinlaisen ”kansainvaelluksen” myötä, samalla kun maanviljelijäkansoja alkoi vaeltaa Lähi-idästä kohti pohjoista. Niskasen mukaan vaellus näkyy esimerkiksi Balkanin alueella Y-kromosomissa kulkevien isälinjojen lisääntymisenä. Tämä eurooppalaisen perimän uusi geeniaines on sitä voimakkaampi, mitä lähemmäksi Lähi-itää mennään, ja siten sitä on suomalaisessa aineksessa hyvin vähän. Toiseksi Suomeen, havumetsävyöhykkeelle, vaeltaneilla ihmisillä on erilainen historia kuin kansoilla, jotka jäivät etelämmäksi. – Meillä on voinut olla esimerkiksi nälkävuosia, jotka ovat suosineet tietynlaisten geenimuunnosten yleistymistä, tai geneettisiä pullonkauloja, joissa elämän karut tosiasiat ovat jättäneet jäljelle enemmän tai vähemmän  sattumanvaraisen geenivalikoiman, sanoo Samuli Ripatti.

Elintapa muokkasi piirteitä

Suomalaiset poikkeavat muista eurooppalaisista myös fyysisiltä piirteiltään. Meillä on kaarevat poskipäät ja kulmikkaat ja matalat silmäkuopat, kun taas etelämpänä ihmisten poskipäät ovat tasaisemmat ja silmäkuopat korkeammat ja pyöreämmät. Niskasen mukaan nämä piirteet eivät todista, että kuuluisimme johonkin toiseen porukkaan kuin muut eurooppalaiset, vaan heijastelevat suomalaisten elintapaa. –  Metsästäjä-keräilijäkulttuuri jatkui pohjoisessa paljon pidempään kuin muualla Euroopassa, Niskanen sanoo. Metsästäjä-keräilijät söivät kovaa ravintoa, joka vaati paljon purulihaksia. Kun leukalihakset kasvoivat, myös leuat suurenivat, ja tämä vaikutti kallon muotoon. Sen sijaan etelämpänä siirryttiin pehmeämpään ravintoon. Se aiheutti omat muutoksensa sikäläisten ihmisten kalloon. Viljelijäkansojen leuat pienenivät mutta hampaat eivät, mikä näkyy tätä nykyä purentahäiriöinä. Ne ovat lisääntyneet myös Suomessa ravitsemuksen muututtua. Yhtenä Euroopan viimeisimmistä metsästäjä-keräilijäkansoista suomalaiset kiinnostavat terveystutkijoita muistakin syistä kuin purentahäiriöiden takia. Tiedetään esimerkiksi, että kakkostyypin diabetes vaivaa pahiten juuri niitä kansoja, jotka ovat verraten hiljattain siirtyneet metsästäjä-keräilijöiden elämäntyylistä länsimaiseen elämäntapaan. - Suomalaiset ovat juuri tällainen kansa, Markku Niskanen sanoo. Diabeteslukumme voi olla merkki siitä, ettemme ole vielä kunnolla sopeutuneet maanviljelijäkansojen ravintoon. "

RJK: Suomessa elivat tuhansia vuosia rinnakkain ja limittäin maanviljelijät (varsakirves), jotka olivat aina kynnet pystyssä muutamassa kaikkea luonnossa, mitä suinkin vain pystyivät: kasveja, eläimiä, maata, vesistöjä ja metsästäjät/kalastajat/tarhaajat (suomalaiset, kampak.), joille oli kunnia-asia muuttaa niin vähän kuin mahdollista (ilmiö tunnetaan lähes kaikkialta muualtakin maapallolta, legendaarinen arkeologisesti näkymätön kansa ovat olleet tunguusit (evenkit), joiden vaikutus kuitenkin näkyy joka paikassa heidän laajan alueensa laidoilla muihin), sekä paimentolaiset (saamelaiset).

JK:Saamelaiset oma lukunsa

Saamelaiset ovat geneettisesti ja fyysisiltä piirteiltään vielä omaleimaisempia kuin suomalaiset, minkä vuoksi heidän on aikaisemmin ajateltu tulleen jostakin Euroopan ulkopuolelta. Muutama vuosi sitten taas herätti suurta kohua havainto, että saamelaiset ovat geneettisesti läheisintä sukua baskeille. Nämä havainnot selittyvät sillä, että saamelaiset ovat lähtöisin samasta jääkauden aikaisesta turvasaarekkeesta kuin baskit. – Nykytiedon valossa baskit jäivät paikoilleen Espanjan ja Ranskan raja-alueille, mutta saamelaiset jatkoivat matkaa ja päätyivät pohjoiseen, sanoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta. "

RJK: Baskit eivät ole "cro magnon" -tyyppiä. Heidän kielensäkin on kaukaista sukua kaukaasialaisille kielille. He ovat todennäköisesti tulleet aluella, ja mahdollisesti laivoilla. Samaa väkeä on voinut tasan yhtä hyvin tulla pohjoisemmaksikin.

JK: " Suomeen saamelaiset saapuivat luultavasti Norjan rannikkoa, joka vapautui jäästä ensin, ja on mahdollista, että he ovat aina eläneet vain pohjoisessa. Käsitys voi kuitenkin vielä muuttua, kun geenejä tutkitaan lisää, arvioi dosentti Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta. – Ei ole täysin pois suljettua,että he tulivat idästä. Geneettinen omaleimaisuus selittyy sillä, että saamelaisia on ilmeisesti aina ollut melko vähän eivätkä he ole juuri sekoittuneet muihin väestöihin. Kun populaatio pysyy pienenä, tietyt geenimuunnokset voivat yleistyä sattumalta prosessissa,jota kutsutaan geneettiseksi ajautumiseksi. - Geneettinen ajautuminen on johtanut sekä baskeilla että saamelaisilla sattumalta samojen geenimuunnosten yleistymiseen, mikä saa heidät näyttämään läheisemmiltä sukulaisilta kuin tosiasiassa ovat, Niskanen sanoo. Saamelaisten fyysiset piirteet, korkeat poskipäät ja matalat silmäkuopat, ovat samankaltaiset kuin suomalaisten, mutta vielä korostuneemmat. Tämä johtunee siitä, että saamelaiset pysyivät metsästäjä-keräilijöinä vielä pidempään kuin suomalaiset.

Kieli vaihtui kevyesti

Suomea on meillä puhuttu vasta noin 1500 vuotta. Sitä ennen kukin heimo käytti omaa kieltään ja osasi kolmea–neljää muuta. "

RJK: Suomalaisuuden kytkeminen tähän viimeiseen hännänhuippuun Suomen alueella on vikapisto.

Suomesta erotukseksi saamesta voi periaatteessa puhua jo silloin, kun saame- ja Häme-sanat ovat eriytyneet. Suomi (Sōmis) on viimeisin, kuurilainen tulokas parvessa.

JK: " Geenit ja arkeologinen aineisto eivät kerro mitään siitä, mitä kieltä Suomea asuttaneet varhaiset ryhmät ovat puhuneet. – Ainoa asia, joka on varma, on se, etteivät he puhuneet suomea, sanoo kielitieteilijä Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta. Vaikka emme koskaan saa tietää, mitä kieltä ensimmäiset asukkaat käyttivät, kielen vaiheita tutkimalla siitä voidaan saada vihjeitä. Saarikiven mukaan kielemme vanhinta kerrosta ovat erilaiset paikannimet, kuten Saimaa, Imatra ja Koli. Niitä ei voi yhdistää suomeen tai lähisukukieliin. "

RJK: " Saimaa ja Imatra ovat vasarakirveskieltä. Se on varmaa kuin köyhän kuolema. Kolikin saattaa olla sitä, se voi olla samaa juurta kuin kallio, liettuan kalnas. Tulee kohoamista, nostamista tarkoittavasta sanasta, josta muuten tule myös sana kela.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/suomen-balttilaisia-vesistonnimia-imatra-keitele-simpele-inkere-kymi-vanaja-saimaa-paijanne-jne

« Viimeksi muokattu: pe 30.12.2016, 10:22:33 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« Vastaus #1 : pe 30.12.2016, 10:18:46 »

Jatkuu:

JK: " Suomen alueella puhuttiin siis kauan sitten jotakin tuntematonta kieltä, josta emme tiedä mitään.

Saamen aika mysteeri

Tämän tuntemattoman kielen jälkeen toiseksi vanhin kerros muodostuu saamelaiskielistä. Saamenpuhujat ovat asuttaneet melko varhaisessa vaiheessa suuren osan Etelä- ja Keski-Suomea, ja heidän perintöään suomen kielessä ovat sellaiset sanat kuin kahlata, kenttä ja nuotio. "

RJK: Kaikkikin nuokin saattaisivat olla balttiperäisiä, joskin suomessa saamen kautta: esimerkiksi nuotio on jotvingiksi node, ja leivinuuni on sitten (v)umpnode eli umpinuotio.

JK: " Kyse ei kuitenkaan ole samasta saamen kielestä, jonka nyt tunnemme, vaan eräänlaisesta kantasaamesta, josta nykyinen saamen kieli on kehittynyt. Keitä nämä saamea puhuvat ihmiset olivat, on toistaiseksi mysteeri. Aikaisemmin ajateltiin, että saamelaiset olivat Suomen alkuperäisasukkaita, jotka joutuivat vetäytymään pohjoiseen suomalaisten tieltä. Tämä tulkinta ei kuitenkaan saa tukea geneettisestä aineistosta. Jos Etelä-Suomen saamelaiset olisivat olleet samaa porukkaa kuin nykyajan saamelaiset, tämän pitäisi näkyä saamelaisvaikutuksena suomalaisten geeneissä, mutta sellaista ei ole. "

RJK: Tämä tarkoittaa ilmeisesti sitä baskivaikutusta, ja voi tarkoittaa sitä, että baskivaikutus on tosiasiassa myöhäistä ja keskittyy rannikoille.

JK: " Saarikivi myös muistuttaa, että suullisessa perinteessä näitä ”saamelaisia” kuvataan kaskiviljelijöiksi. Tämä viittaa siihen, että he harjoittivat toisenlaista kulttuuria kuin pohjoisen saamelaiset. Tämä yhtälö ei jätä paljon vaihtoehtoja. Todennäköisin selitys on, että etelän saamenpuhujat olivat eräs niistä etnisistä ryhmistä, joista tämän päivän suomalaiset on tehty, ja että ryhmä jossakin vaiheessa vaihtoi kielensä. "

RJK: Juu, ja siellä oli koko ajan myös suomalaisia. Ei tehnyt tiukkakaan. Kireämäpää saattoi olla vasarakirveskansan kanssa!

Vasarakirveskansalla ei ole enää suoria seuraajia, lähimpinä ovat yläliettualaiset, jotka eivät ole sen geneettisiä perillisiä ja jotkut latgallit. Suoria perillisiä ovat ilmeisesti olleet Volgan goljadit eli "itäiset galindit", jotka ruhtinas Juri Dolgoruki voitti 1100-luvulla, Latvian ja Liettuan välillä vaikuttaneet, latgalleihin liittyneet seelit ja ilmeisesti myös Kuurinmaan kuurilaiset, suomalaisia lähimpänä ollut balttikansa.

JK: " Toinen mahdollisuus on, että nämä ihmiset hävitettiin, ennen kuin he ehtivät sekoittua muuhun väestöön. Niin tai näin, jossakin vaiheessa he ennättivät siirtää kielensä geneettisille saamelaisille.

Kantasuomea ei koskaan

Myös suomen kielen saapuminen Suomeen on hämärän peitossa, mutta tapahtuma vaikuttaa varsin tuoreelta. "

HM: Suomi on syntynyt Suomessa Kiukaisten kulttuurin muodossa. Se vaikutti myös Virossa.

JK: " Kielitieteilijät jäljittävät kielten alkuperää tutkimalla niiden hajoamista erilaisiksi murteiksi. Kun kielelle annetaan aikaa, se eriytyy aina murteiksi, ja kun aikaa kuluu riittävästi, murteista kehittyy erillisiä kieliä. Mitä erilaisemmiksi murteiksi ja kieliksi kieliryhmän puhuma-alue on pilkkoutunut, sitä todennäköisempää on, että kieltä on puhuttu alueella pitkään. Tästä näkökulmasta kielitieteilijät ovat melko yksimielisiä siitä, että kantasuomea, josta kaikki itämerensuomalaiset kielet ovat kehittyneet, ei ole koskaan puhuttu Suomen alueella. "

RJK: Tyhjää pulinaa.

JK: " Se kehittyi luultavasti Itämeren eteläpuolella. Tästä viestii viron, eteläviron ja liivin erilaisuus, joka on paljon vanhempaa perua kuin esimerkiksi suomen ja viron kirjakielen erilaisuus. "

RJK: Liivi on useinkin lähempänä suomea kuin viro.

JK: " Kielitieteilijät ovat yksimielisiä myös siitä, että keskusalue, jonne suomi juurtui ensin, oli Etelä-Suomessa. Vaikka murteista puhuttaessa meille nykyään tulee mieleen savolainen ”viäntäminen”, murteet ovat aikoinaan olleet kirjavimmillaan etelässä. Suomen oletetaan saapuneen eteläiseen Suomeen aikaisintaan vuoden 500 tienoilla. "

RJK: Pläp pläp pläp

JK: " Muualle maahan se on levinnyt 1200-luvulta lähtien. Murteita ja kieliä vertailemalla kantaurali, jonka jälkeläisiä suomikin on, on sijoitettu Volgan mutkaan. Siellä toistensa naapureina elävät mordvalaiset, marit ja permiläiset, joiden kielissä on hyvin vähän yhteistä. Vaikka itse emme ole siis tulleet Volgan mutkasta, kielemme alkuperä viittaa sinne.

Suomi lainattiin bättre folkilta

Jos kielitieteilijöiden arvio suomen kielen iästä pitää paikkansa, mistä kieli tuli? Saarikiven mukaan tästä voi esittää vain hyviä arvauksia. Arkeologisen aineiston perusteella Suomeen saapui rautakaudella lisää väestöä, mutta yhteys kieleen on vain ajallinen. Suomen kielen tuojiksi on ehdotettu Itämeren eteläpuolella eläneitä itämerensuomalaisia, jotka kävivät kauppaa germaanien kanssa. He olisivat voineet olla jonkinlaista ”bättre folkia” Suomessa asuneiden ”metsäläisten” näkökulmasta. Saarikiven mukaan kielen vaihtuminen ilman merkittävää kansainvaellusta on historian saatossa ollut mitä tavallisin tapahtuma. Kun Rooman Caesar valtasi Gallian, ihmiset alkoivat muutamassa vuosisadassa puhua latinaa – Asterixin kotikylää lukuun ottamatta. Vastaavasti Rovaniemen pohjoispuolella ei vielä 1600-luvulla asunut ensimmäistäkään suomenkielistä, mutta nyt siellä ei muuta kuulekaan kuin suomea. – Kielen vaihtumiseen riittää aivan pienikin porukka, etenkin, jos porukalla on jotakin, jota muut haluavat.

Käytännöllinen suhde kieleen

Janne Saarikivi muistuttaa, että esihistoriallisella ajalla kielikartta ja ihmisten suhtautuminen kieleen olivat kovin toisenlaisia kuin nykyään. Ihmiset elivät pienissä ryhmissä, ja ryhmät olivat vain vähän kosketuksissa toistensa kanssa, joten kielet pilkkoutuivat nopeasti ”omikseen”. Millä tahansa alueella saattoi olla useita heimoja, jotka kaikki puhuivat eri kieltä. Ihmiset kuitenkin osasivat yleensä kolmea-neljää naapurikieltä vähintään sen verran, että pystyivät käymään kauppaa. Näin ihmiset ovat vaihtaneet kieltä koko ajan tarpeen mukaan. Kieli ei siis ollut esisuomalaisille samal- la tavalla osa identiteettiä kuin se on kansallisvaltion ihmisille. Se oli käyttötavaraa.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. "

RJK: Samaa ne jaksaa jauhaa niinkuin leipämyllyä, tuota "Saimaan ja Imatran muka tuntematonta etymologiaa"...

Suomalaiset, suomalaisen oman kulttuurin juuret, ovat olleet Suomessa 5000 vuotta.

Kielikäytäntö oli ominainen heimoyhteiskunnalle, alkuyhteiskunnan korkeimmalle muodolle, jossa ei ole vielä valtiota.





hibiscus

  • Vieras
Vs: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« Vastaus #2 : pe 30.12.2016, 11:38:45 »
Häkkisen Jaska on ainoa ja siksikin ylivertainen Sigurd Wettenhovi-Aspan manttelinperijä. Samanlaisia sekopäitä molemmat ja he liikkuvat omissa häröisissä mielikuvitusmaailmoissaan kumpikin.

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Onko Suomen juhannus balttilaista alkuperää?
« Vastaus #3 : ma 26.06.2017, 02:48:37 »
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/onko-suomen-juhannus-balttilaista-alkuper

Kalevi Wiik: " " Kantabalttilainen ”zeme” näyttää myös olevan Suomi- saame- Häme- -sanueen taustalla. Kalevi Wiikin mukaan länsi-Suomeen vasarakirves-kulttuurina muuttaneet kantabaltit käyttivät tätä sanaa alueesta, jolla asuivat. Sitten sana lainautui kampakeraamikkojen myöhäis-kantasuomeen, ja kanta-saameen tietyssä järjestyksessä jättäen kunnekin ääntämyssääntöjen mukaisen muodon. "

Muuten hyvä, mutta vasarakirveskieli ei ole ollut kantabalttia, vaan suomalais-ugrilaisten kielten jo Volgalla voimakkaasti vaikuttamaa itäbalttilaista kieltä, joka oli ehtinyt kauemmaksi kantabaltista kuin vaikkapa nykyinen liettua.

" Kielentutkijat pitävätkin balttilaisen kielen vaikutusta kantasuomeen syynä suomeen ja saamelaiskieliin johtavien kehityslinjojen erkaantumiseen. "

Saame on kyllä suurin piirtein yhtä vasarakirvespitoista kuin suomimikin. Sen sijaan myöhäisemmissä kerrostumisssa kuten muinaisliettuassa (n. 2000 e.a.a., jota saatetaan luulla "kantabaltiksi", kun se on sitä lähempänä kuin vasarakirves) on eroja suomen "hyväksi". Noita myöhempiäkin kerroksia on saamessakin, mutta liettuatyyppistä sanaa suomessa (vaikka lahti, lankštis) vastaa latgallin vastaava sana (luokta, luoktas). Sana "nuotta" tulee saameen vasarakirveskielen sanasta "*nati(a)" = verkko (samaan juurta kuin netti). Suomeksi siitä tulisi "*näsi". Näsijärven nimi saattaa tulla sieltä, eikä se sitten olekaan viroa, kuten kauniin ja myrkyllisen "kansalliskukan", entisen viljelyskasvin nimi. Tosin sen pitäisi vasarakirvessanana taipua "**näden", mutta erisnimet eivät noudata tuollaisia sääntöjä varsinkaan kun yhteys nimen antaneeseen sanaan on katkennut.

Kalevi Wiikin teorioita ei pidetä maailmalla kaikkein tieteellisimpinä. Hänen teoriansa mukaan jääkuden aikana Ukrainan (Kostenkin, Venäjällä) refugi olisi ollut suomalais-ugrilaisia kieliä puhuneen väestön alkukoti. Näin todennäköisesti ei ole ollut asian laita, vaan SU-kieliä on tulloin puhuttu mielummin Jäämeren rannoilla (N-haplo). Ukrainan refuginkin asukkaat ovat olleet nykyisiä "läntisiä", tulevat SU-kansat itäsiä.Kalevi Wiikin teorioita kuitenkin lainaillaan ulkomailla lähinnä arvostelumielessä, ne ovat sellaisia ideoita, jotka helposti tulevat kenen hyvänsä mieleen. Esihistoriallisina aikoina kieli muuttui tai sekoittui täydellisesti n. 10000 vuodessa, joten Ukrainan refugin kiellellä ei kannata teoretisoida: se on vaihtunut ainakin neljään kertaan.

Sen sijaan eräiden suomalaisten tahojen hörönlörötystä Suomesta erityisten "kantapersermaanien" alkukotina ei siteerata ikinä missään muualla kuin YLE:ssä ja Hesarissa, jotka sitä suoltavatkin ja suollattavat paskoilla yliopistoilla... Ne hörinät eivät kelpaa vertailukohdaksikaan kirkastamaan oikeita teorioita. (En tarkoita mitään todella olemassa ollutta kansaa...)

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-paikannimet-peruslinja-oikea-lempo-luuraa-yksityiskohdissa

http://www.nykysuomi.com/index.php/2017/06/22/onko-suomen-juhannus-balttilaista-alkuperaa/




Yleisen käsityksen mukaan juhannusta, kesäpäivän seisaukseen yhdistyvää vuotuisjuhlaa, viettävät vain suomalaiset ja lähinaapurimme. Todellisuudessa sitä ovat viettäneet kaikki, -kristinuskon yms. tuloon asti. Seuraavassa tarkastelemme keskikesän juhlan alkuperää ja tarkoitusta.

Huolimatta kristillisen pyhimyksen Johanneksen nimen kulkeutumisesta keskikesän- juhlaan mm. Suomessa, juhlan alkuperä tiedostetaan hyvin yleisesti pakanalliseksi. Raamattuhan ei kehoita polttamaan tulia ja kokoontumaan niiden ympärille lihalliset tarkoitusperät tiiviisti mielessä, joten vielä 2000-luvulla viettämässämme juhannuksessa elää perintö esikristilliseltä ajalta.

Suomalaisten uskonto ennen kristinuskoa oli hyvin samankaltainen balttilaisen muinais- uskonnon kanssa: Suomalainen pääjumaluus, Ukko-Ilmarinen, on ominaisuuksiltaan enemmän balttilainen, kuin esm. samaistettavissa muinais-skandinaavisiin taivaanjumaliin:

    Suomi: Ukko-Ilmarinen, taivaanjumala, seppäjumaluus, antoi pyydettäessä sadetta pelloille.
    Baltia: Perkons (Latvia), Perkunas (Liettua), taivaanjumala, seppäjumaluus, antoi pyydettäessä sadetta pelloille.
    Skandinavia: Thor, taivaanjumala, seppäjumaluus, ei tekemistä sateen kanssa.

Ero on hyvin merkityksellinen,ja osoittaa kulttuurivaihdon suunnan.Kielentutkijat pitävät- kin balttilaisen kielen vaikutusta kantasuomeen syynä suomeen ja saamelais-kieliin johtavien kehityslinjojen erkaantumiseen.

Tarkastelemme siis balttilaisia keskikesän traditioita. Löytyykö samankaltaisuuksia Suomeen.

    Päivämäärä valitaan aurinkokalenterista: Vuoden pisin päivä t. lyhin yö. Aurinko(ju- maluus) myyttisesti pääosassa:Juhlitaan aurinkoa,tai jopa ”auringontyttären häitä”.
    Poltetaan tulia, joiden ympärillä tehdään asioita.
    Liettuassa ja Latviassa on säilynyt juhannukseen l. Jaaniin liittyviä lauluja, joissa ei-kristilliset jumaluudet mainitaan nimillään.
    Keinuminen liittyy sekä tapahtumiin että lauluihin.
    Juhlimisella on vahva seksuaalinen lataus, sosiaalinen kontrolli höltyy.
    Kristillisen Johanneksen nimi on päälleliimattu keskikesänjuhlaan mm. Suomessa. Baltiassa ja Venäjällä.

Venäjällä on kirjoitettu muistiin pappien ja munkkien kiivailleen vielä myöhäänkin kansan juhannuksen l. Ivan Kupalan viettoa vastaan. Slaavilaiseen Kupala-juhlaan liittyvät seuraavat elementit:

    Tulien poltto, kuten Suomessakin.
    Tulen yli hyppääminen,usein pareittain käsiä yhdessä pitäen. Tämä liittyi ennen  kihlauksen t. avioliiton vahvistamiseen ei-kristillisellä riitillä, ja tämä tulkinta on yhä tiedossa.
    Runsaasti naisten tekemiksi tarkoitettuja taikoja, kuten Suomessakin.
    Alastomuutta, erityisesti naisten. Suomessa vain erinäisissä yksin tehdyissä taioissa, mm. viljapellossa kieriskelyssä.
    Kukkaseppeleitä naisilla. Venäjällä, Ukrainassa ja Baltiassa erittäin näkyvä visuaalinen elementti.
    Aviollisten siteiden höltyminen suvaittua.
    Vesi-elementti.



Mielenkiintoista, että vanhan slaavilaisen jumalattaren, Kupalan, nimi yhdistyy juhannusta vastaavan tapahtuman nimessä kristilliseen pyhimykseen Johannekseen t. Ivaniin. Ilmiö on varsin yleinen eurooppalaisten pakanallisten päivien kristillistämisessä. Johannes-Ivan-Jaani saattaa myös viitata balttilaiseen Janis-hedelmällisyydenjumalaan, joka oli aktiivinen nimenomaan juhannuksena.

Tarkastelemme lähemmin balttilaista uskontoa:Latviassa aurinko on naispuolinen, Saule ja Hänellä on tytär, Saules Meita. Auringon katsotaan olevan aviossa miespuolisen kuun, Menessin, kanssa. Jumalan, Dievsin, pojat ovat dioskuri-veljekset Jumis ja Janis, -hedelmällisyysjumaluuksia molemmat. Heistä käytettiin myös nimitystä ”Dieva Deli”, taivaalliset kaksoset.

Janiksen vastuualuetta olivat metsät, eli hänen roolinsa lähenee ”Greenman”-hahmoa. Jumis huolehti pelloista, eli hän liittyy maanviljelyyn ja vastaa peltojen viljavuudesta. Syksyllä, kun sato on jo korjattu,lätit pitivät pelloilla meinigin, ”Jumiksen pyydystys”, jolla varmistettiin seuraavaa satokautta. Tämä muistuttaa kovasti Viron setukaisten tapaa siirtää Pekko-patsaan isännyys sadonkorjun jälkeen seuraavaksi kaudeksi sille talolle, jonka edustaja saa yhteisessä riehassa verinaarmun.

Vanhat latvilaiset kansanlaulut, dainat, kertovat paljon vanhoista jumalista ja pakanallisista juhlista, ja menoista joilla yhteisölle tärkeille asioille haettiin tukea näkymättömästä maailmasta.

    ”Talka naca dziedadama”

    Työntekijät tulevat pellolta korjaamasta satoa, he vaativat emännältä makeaa olutta.
    Tule emäntä, anna meille olutta.
    Tervetuloa meille Jumis, täällä on hyvä elää:
    Annamme Sinulle leipää ja papuja, ja makeaa olutta juoda.
    Leivoin suuren leivän Jumikselle.
    Viisi miestä ja kuusi hevosta ei jaksa siirtää tätä kuormaa.
    Jos minulla vain olisi niin suuria tähkiä pellossa
    kuin leikkaajan penis,
    täällä riittäisi olutta syksystä kevääseen.


    "Talka naca dziedadama”, kirjoitettu muistiin Livanissa Latviassa.


    ”Kam ti zyrgi, kam ti roti”

    Kenen ovat ratsut, kenen ovat kärryt Dievsin oven edessä?
    – Kalado, kalado!
    Dievsin ratsut, Laiman kärryt, Auringon Tytär
    -on se joka ajaa.
    Sytytä tuli, pilko päreet, päästä Dievs sisään!
    Pyydä hänet pöytään!
    Oi talon emäntä, anna meille Dievsin lahja;
    Anna meille pavut, anna meille herneet, anna meille tuoretta puuroa!
    Kiitän talon emäntää hyvästä kohtelusta;
    Hän antoi minulle voita, maitoa, hunajaa.
    Oi Dievs, anna hänelle kaksi tähkää yhteen korteen!

Talvipäivän seisauksena laulettava laulu, Mezvidi, Karsava.

Syksyiseen juhlaan liittyy myös rituaalinen leikki ”taistelu Steberestä”, jossa juhlassa uhratun pukin pallit ym. ovat kylän tyttöjen käytössä poikien kiusaamisessa. Neidot ja nuorukaiset taistelevat näistä juhlakaluista. Toisin paikoin ”stebere” on korvattu esim. porkkanalla, kahdella omenalla ja nipulla olkia, eli vegaani-versiolla. Tätä porkkana-installaatiota pidetään yhä esillä mm. hääjulissa luomassa tunnelmaa.

Lättiläisten muinainen uskonto oli siis läheisesti sidoksissa heidän jokapäiväiseen elämäänsä, ja palveli sen tarkoituksia. Alkuperäis-uskontojen eräs ominaisuus onkin arkipäiväisyys. Ei ollut erikseen uskontoa ja elämää, ja ihmiset noudattivat molemmissa yhteyksissä samaa arvomaailmaa, toisin kuin nykypäivän vieraantuneet tapakristityt, jotka mesoavat miten kuten, ja ovat sitten kirkossa niin hurskaita niin hurskaita. Vanha pakanallinen elämäntapa oli aitoa.

Esimerkeissä korostuu myös alkuperäisen pakanallisuuden yhteisöllinen luonne. Pienin toimiva yksikkö oli koko kyläyhteisö. Rituaalien ja uskomusten sosiaalinen funktio oli yhteisön paikallisen ja kansallisen identiteetin vahvistaminen, ja sosiaalisten siteiden lujittaminen. Urbaani ”uus-pakanuus” on kokonaan toisessa tilanteessa.

Seuraavassa Latvian jumalia:

Jumaluus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .  Tehtävät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Kommentteja

Dievs . . . . . . . .Jumala . . . . . . . . . . . . Taivas . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Alkuperältään indoeurooppalainen

Laima, . . . . . . .Jumalatar, . . . . . . . . . .Kontrolloi kosmista elämän voimaa, . Nimi liittyy eurooppalaiseen jumalatar-jatkumoon:
Mara, . . . . . . . kohtalo, . . . . . . . . . . . .synnytysten suojelija, maidon . . . . . Mari (bask.), More,…Maria. ”Vanhan Euroopan”
Marsa . . . . . . . Dievsin puoliso. . . . . . . ja karjan äiti ”Govu Laima” . . . . . . . Jumalatar     
 
Saule . . . . . . . Aurinko, feminiini    
   
Meness . . . . . . Kuu, maskuliini  . . . . . . Auringon tyttären isä    

Saules Meita . . .Auringon tytär . . . . . . .Yhtyy Dievsin poikaan/poikiin . . . . . . Suorittaa Tuonelan matkan, eli kuolee ja ylösnousee.

Dieva Deli: . . . . dioskurit, . . . . . . . . . . Hedelmällisyys: Jumis -  . . . . . . . . . .Suomessa Väinämöinen ja Ilmarinen, eri tehtävät?
Jumis & Janis . . jumalkaksoset . . . . . . . maanviljely, Jani -muut.

Perkons    . . . . . ukkosenjumala    . . . . .Antaa pelloille sateet . . . . . . . . . . . .Suomessa Ukko-Ilmarinen

Debesu Kalejs    . .seppä-jumala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Suomessa Ilmarinen, Kalej=Kaleva

Zemes . . . . . . . Maa-Äiti, ”Terra Mater”, Itse elämä, hedelmällisyys. . . . . . . . Liettuan Zemyna, Kreikan Themis,
Mate  . . . . . . . .”Maan-Emonen” . . . .  . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Demeter, Gaia, Traakian Semele,

Lauma . . . . . . . Keiju, . . . . . . . . . . . . . Seksuaalisesti hyökkäävä  . . . . . . . .Baskin ”Laminak”, Venäjän ”Rusalka”,
 . . . . . . . . . . . . fairie  . . . . .  . . . . . . . . naisellisuus, myös linnun  . . . . . . . .Puolan ”Boginki”, Kreikan ”Lamias”
 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .hahmossa. YhteysRagana-jumalattareen.

Medeina . . . . . .Metsien jumalatar    . . . . . Pyhä eläin jänis. . . . . . . . . . . . . . . .Rooman ”Diana”, Kreikan ”Artemis"


Latvia ja Liettua ovat säilyttäneet merkittävän paljon vanhaa tietämystä, joka lähentää meitä eurooppalaiseen esi-kristilliseen maailmaan:

    ”Baltian alue, käsittäen Liettuan, Latvian, Suomen ja Viron, tuo ehkä esille laajimman aineiston ”Vanhan Euroopan” uskomuksista ja traditioista. Täällä pakanallisesta uskonnosta on suullista perinnettä 20. vuosisadalta, -ei ainoastaan tuhansien vuosien takaisissa saagoissa. Baltit olivat Euroopan viimeisiä pakanoita. Kristillisyys tuli Liettuaan 14. vuosisadan lopulla, toisin kuin Irlantiin missä kristillistyttiin jo viidennellä vuosisadalla. Liettuan maaseudulla tiedetään olleen pakanoita vielä kaksi- kolme vuosisataa senkin jälkeen. Kristillinen uskomusten kerros on siis Baltiassa hyvin ohut”

    Marija  Gimbutas, ”The Living Goddess”, s.197

”Liettualaiset ja latvialaiset lähteet eivät erittele kristinuskoa edeltäneitä jumalia kahteen ryhmään, kuten Vaanerit ja Aasat Skandinaviassa. Pikemminkin Vanhan Euroopan matristiset ja indoeurooppalaiset patristiset jumaluudet ovat olleet samaa kokonaisuutta vuosituhansia, hiukan sekoittunen. Balttilainen Dievas, indoeurooppalainen loistavan taivaan jumala, ukkosjumala Perkunas, ja Velnias tai Vels, kuoleman ja maanalaisen jumala, eivät voineet muuttaa vanhoja eurooppalaisia jumalattaria rakastajattarikseen, vaimoikseen ja tyttärikseen.

Laima, elämän antaja ja kohtalo, ei esiinny Dievasin vaimona, vaan samanarvoisena kumppanina, jotka molemmat osallistuvat viljelysten siunaamiseen keskikesän päivän- tasauksena. Maa-äiti Zemyna on vahva peltojen ja ihmisten hedelmällisyyden jumalatar. Indoeurooppalaisiin assimiloitumisen jälkeen kansanperinne on yhdistänyt hänen hedelmöitymisensä ukkosjumala Perkunakseen, kevään ensimmäisten sateiden ja salamointien kautta tapahtuvaksi. Tämä on Zemynan mytologiassa selvästi patriarkaalinen piirre. Ragana, nyt noita, oli alunperin kuoleman ja jälleensyntymän jumalatar. Hänen magiikkansa ja shamanisminsa leimaa indoeurooppalaista Velinasia, kuten Freya Odinia.

Indoeurooppalaisperäiset jumaluudet assosioituvat hevosiin, karjaan, aseisiin ja fyysiseen voimaan.Vanhan Euroopan jumalattaret ottavat luovan energiansa vedestä, maasta, kuusta, kivistä ja kasveista. Heidän klaanejaan johtavat kuningattaret. Joillakin jumalattarilla on miespuolinen kumppani, usein veli. Sosiaaliset suhteet ovat siis tyypillisen matrilineaariset. Heidän olemuksensa on kaksi- tai kolmijakoinen, kuten neoliittisena aikana. Sama jumalatar voi esiintyä sekä nuorena että vanhana, äitinä tai tyttärenä, tai sisaruksina. Hän voi olla elämän antaja tai tuhoaja. Kolmois-jumalatar näyttäytyy kolmena kohtalottarena tai kolmena valkoisena naisena.”

Marija Gimbutas, ”The Living Goddess”, s.199

Balttilaiselle uskonnolle oli siis tyypillistä eurooppalaisten ja indoeurooppalaisten elementtien skandinaavis-germaanista mytologiaa riidattomampi yhteensulautuminen. Ukkosenjumala on täälläkin (sateen muodossa) peltojen hedelmöittäjä, ja kumppaninsa on itse Maa-Äiti, kuten näyttää Suomessakin olleen. Kesäpäivänseisauksen myyttinen pari on luontevasti Auringon tytär ja kumppaninaan vuorottelee Janis ja Jumis, joiden vastuualueet poikkeavat toisistaan. Vanhempaa ja uudempaa myyttikerrostumaa?

Zemes Mate, Liettuan Zemyna, on itse Äiti-Maa. Zeme (baltt.), zemlja (slaav.), tarkoittaa maata, ja maa on jumalattaren nimenä myös lännempänä: Eostre (keltt.), Bertha, Hertha (germ.), Iord (Ruotsi)ovat miltei identtisiä maata tarkoittavien sanojen, earth (engl.) ja jord (ruots.) kanssa. Jatkumo ei kuitenkaan ole indoeurooppalainen, vaan mitä ilmeisemmin Euroopassa alkuperäisempää kantaa.

Kantabalttilainen ”zeme” näyttää myös olevan Suomi-saame-Häme-sanueen taustalla. Kalevi Wiikin mukaan länsi-Suomeen vasarakirves-kulttuurina muuttaaneet kantabaltit käyttivät tätä sanaa alueesta, jolla asuivat. Sitten sana lainautui kampakeraamikkojen myöhäis-kantasuomeen, ja kanta-saameen tietyssä järjestyksessä jättäen kunnekin ääntämyssääntöjen mukaisen muodon. Wiikin näkemys vaikuttaa hyvin perustellulta, mutta prosessia voisi tarkastella siltäkin kantilta, että lainautunut sana on tarkoittanut Jumalatarta. Tällöin erinäisten historioitsijoiden Suomeen ja lähialueille sijoittamat ”Terra Feminarumit”, ja Tacituksen tietämä ”jumalten äitiä” kunnioittava Itämeren itäpuolinen kansa, putoaisivat lokeroihinsa.

Maata, maaperää ja alueellista kokonaisuutta, tarkoittava ”zeme” on sama sana kuin balttien Maaäiti Zemes. ’Suomi’ on tänään alueellisen ja valtiollisen kokonaisuuden erismini, ja siis lähtöisin muinaisbaltin maata tarkoittavasta zeme-sanueesta, joka on aikojen kuluessa saanut uusia ulottuvaisuuksia, -mm. balttien tärkeimmän jumalattaren nimenä. Yhä puhumme ”Suomi-neidosta”. Tiedämmekö enemmän kuin tiedostamme?

Kaaviosta huomaa, että esim. Väinämöinen ja Ilmarinen ovat sovittautuneet myös jumalakaksosten l dioskurien rooliin. Tätä ei missään tapauksessa pidä nähdä yksiulotteisesti ”korkeakulttuurien” vaikutuksena periferiaan, vaan hyvin vanhan mytologeemin ilmauksena myöhäisemmissä ympäristöissä. Mm. antiikin kreikkalaiset näkivät Herodotoksen mukaan auringonjumalansa Apollon hyvin pohjois-syntyisenä. Apollo asui osan vuotta Hyperboreassa, missä hän oli syntynyt ja missä äitinsä yhä asui hyperborealaisten palvomana.

Hyperboreassa, keskiyön auringon alla, sijaitsi Apollon temppeleistä pyhin ja maineikkain, ajateltiin antiikin maailmassa. Nykyaikainen tutkija Mihaily Hoppal toteaakin: ”Hantien auringonjumassa Mir Susne Xumissa näyttäytyy auringon jumaluuden arkaaisin ilmaus.”

Tällä Hoppal tarkoittaa, että sukukansamme hantien jumala edustaa vanhempaa ja alkuperäisempää hahmoa, kuin esim. mainitsemamme Apollo, mutta on sama hahmo. Kreikka ja Ob-joen suomalaisugrilaiset: Kumpikaan ei oppinut toisiltaan, vaan jakoivat yhteisen perinnön. Kuten me balttilaisten kanssa itäisen Pohjois-Euroopan keskikesän juhlan, juhannuksen.

Juhlimmeko me Apolloa, kuten ”historiankirjoituksen isän” Herodotos Halikarnassolaisen aikalaiset olivat hyperborealaisista kertoneet? Kyllä, me poltamme tulia juhannuksena.

Jumalkaksoset Janis ja Jumis jakoivat maskuliinisen hedelmällisyysjumalan tehtävän: Toinen huolehti viljelyksistä, toinen vapaasta luonnosta missä sato korjattiin kalastamalla ja metsästämällä. On viitteitä, että meillä suomalaisilla on ollut samantapainen työnjako naisellisilla hedelmällisyyden haltijoilla: Mansikki valvoi peltoja ja puutarhoja, Mustikki metsän ja luonnon satoa. Nämä nimet toki kiellettiin kirkollisten toimesta, mutta kansa talletti ne toisella tavalla. Nimiin liittyy yhä naisellisen runsasmuotoisuuden mielikuva.

Takaisin juhannukseen ja Baltiaan: Saules Meitan ja Janiksen tai Jumiksen yhtymisen, Hieros Gamoksen, kunniaksi vietettiin ”Jaani-yötä”, joka lienee Juhannuksen alkuperäisin muoto. Ajankohta on siis keskikesän kesäpäivän seisaus. Lättiläisillä naineet (varatut) naiset ja tytöt erottautuivat mm. sillä että vain tytöt käyttivät seppelettä. Jaanina tätä eroa ei tehty.

    ”Sudrabina gaili dzied”

    Hopeinen kukko laulaa kultaisen joen rannalla,
    -ligo, ligo!
    Antakaa Dievsin poikien nousta ylös ja katsoa Auringon tytärtä;
    Auringon tytär tekee seppeltä itselleen tammipuun alla.
    Kummun takana on järvi, järven takana tammipuu;
    Dievsin poika ripustaa vyönsä sinne,
    Auringon tytär -seppeleensä.
    Auringon tytär uitti ratsujaan meressä;
    Dievsin poika pitelee suitsia seisten rannalla.
    Dievsin pojat ja Auringon tytär leikkivät leikkejään;
    Leikkivät käsi kädessä.

Vanhin tunnettu ”ligotne”. Julkaistu A.W.Huppelin ”Topografische Nachrichten von Lief- und Eshtland” Riga 1777.

    ”Janu diena sveta diena”

    Jaani-päivä on kaikista päivistä pyhin: – ligo!
    Dievsin poika tervehtii Auringon tytärtä tänän päivänä, -ligo!
    Nuoret pojat tanssivat nuorten tyttöjen kanssa Jaani-yönä, – ligo!
    – Ligo ligo, rallalla; ligo ligo rallalla!
    Janis istuu mäellä kimppu yrttejä selässään:
    Voi, tytöt, pukeutukaamme valkoiseen ja menkäämme kiusoittelemaan Janista!
    He näyttävät minulle yrttejä, en tunne yhtään;
    Yksi varsi, kolme oksaa ja yhdeksän kukkaa.
    Jaani-yönä en voinut erottaa, kuka oli vaimo, kuka tyttö;
    Koska kaikilla heillä oli helmiseppeleet hiuksillaan.
    Kylän ympärillä on tammipuita;
    Jaani-yönä kadotin seppeleeni.
    koskaan en saa takaisin Jaanina menettämääni;
    Menetin neitsyyteni, menetin helmiseppeleeni.
    Jaani-päivä on kaikista päivistä pyhin;
    Aurinko keinuu, mehiläinen keinuu, kaikki maailmassa keinuu;
    Jaani-juhlat saavat kaiken keinumaan.

Ligotne, Sauka.

Otsikossa esitettyyn kysymykseen voimme jo vastata: Juhannus-Jaani-Kupala-traditio on yhtä alkuperäinen Suomessa kuin Baltiassa tai Venäjällä. Viimeistään maanviljelyn yleistyessä, - Suomessa 5500 eKr. - aurinkokalenterin neljän vuotuisjuhlan, kevät- ja syyspäivän tasausten ja talvi- ja kesäpäivän seisausten, merkitys uskonnossa ja arkielämässä korostui. Ihmiset alkoivat tarkkailla auringon nousuja ja laskuja, ja pitivät niiden avulla kalenteria. Maanviljelijöille tämä oli elintärkeää kylvöjen ajoittamiseksi niin että sato ehtii kypsymään. Yhteiset juhlat ja uskonnolliset menot sovittuivat tuon mukaan. Niinpä suomalaisilla on yhä keskikesänjuhla miltei vanhalla paikallaan.

https://youtu.be/O32ZjGfcy4A


Baltiassa on ollut useita ikivanhoja nykypäivään säilyneitä uskontoja kuten orfilaisen tulenpalvonnan perillinen Romuva (jota kuvan tytöt lähinnä lienevät), mahdollisesti vasarakirveskansalta periytyvä auringonpalvonta (Shiauliain tähti), liettualaisten Perkunas-uskonto, ja sen perillinen kuurilaisten Perkeleen-palvonta, latvialaisten Jumis-uskonto, Virolaisten ilmeisesti germaaniperäinen Taara-uskonto jne.







« Viimeksi muokattu: ma 26.06.2017, 04:52:13 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« Vastaus #4 : ma 26.06.2017, 05:27:18 »
Baltiassa on ollut useita ikivanhoja nykypäivään säilyneitä uskontoja kuten orfilaisen tu-lenpalvonnan perillinen Romuva (jota kuvan tytöt lähinnä lienevät), mahdollisesti vasara- kirveskansalta periytyvä auringonpalvonta (Shiauliain tähti), liettualaisten Perkunas-uskonto, ja sen perillinen kuurilaisten Perkeleen-palvonta, latvialaisten Jumis-uskonto, Virolaisten ilmeisesti germaaniperäinen Taara-uskonto jne.

Muuta poistettua...

Šiauliain tähti tuikkii (itäistä valoa)...


Risto Koivula , 19.12.2013 18:53:36, 374767

Lainaus: Risto Koivula , 19.12.2013 03:10:11, 374752

Viestin otsikko: Šiauliain tähti tuikkii...

ViestiLähetetty: Ke Tammi 13, 2010 5:56 am

Arkkis kirjoitti:
Ariston kirjoitti: " Tässä linkissä muutama hyvä kartta samantyyppisten esineiden levinnästä Pohjolassa ja Baltiassa (n.300-600 jaa):

http://samla.raa.se/xmlui/bitstream/handle/raa/2695/1991_225.pdf?sequence=1

230 A. Bitner-Wröblewska

Fig. 4. Sites with artefacts decorated in West Baltic star ornament (a). Selected sites with artefacts ornamented in the Sösdala style (b).

Kuvan ”West Baltic star ornament (a)” on mitä ITÄBALTTILAISIN ns. ”Šiauliain tähti", ”Šiaulių žvaigždė” (lt.),”Šauļu zvaigzne”,joka itse asiassa on Aurinko, seelien eli selonien heimotunnus, jotka olivat auringonpalvojia.

Länsibalttilainen eli preussilainen tähdestä tulee, kun säteitä taivutetaan kuvaamaan pyörimis-liikettä.

Kuurilaisten "Perkeleen pyörä" on "Šiauliain tähden" variantti:

img.lrytas.lt/show_foto/?id=49462&s=3&f=4

http://img.lrytas.lt/show_foto/?id=49462&s=3&f=4



Perkeleen pyörän pohjana on tähtisymboli, jonka säteet ovat kaarevat, mikä tarkoittanee, että ”tähti pyörii”. En tiedä uskoivatko auringonpalvojat, että Aurinko pyörii, mutta heidän bisnes- ja poliittiset kumppaninsa preussilaiset ainakin uskoivat tai pikemminkin tiesivät,että MAA PYÖRII,ja heidän ”universumi”-sanansakin ”Ainawarst” tarkoitti ”yhtä kierrosta” kuten ”universumikin”. Oppi Auringon ympäri pyörivästä maailmankaikkeudesta on Kreikasta Aristarkhos Samoslaiselta. Oppi tunnetaan kirjallisesti kuitenkin vain Arkimedeen sitä kos- kevista muistiinpanoista ja tarkasteluista (jotka tosin tuskin kauheasti hävisivät originaalille).

Preussiksi Aurinko on ”Saūli” (tätä ei saa kertoa Sekoomukselle...), mutta ”šaūlē” = pallo, joka on samaa kantaa, kuten ”Šiauliai”:kin, joka on kuitenkin monikkomuotoinen, ja tarkoittaa siten heimoa:Kuršenai (10 km Šiauliaista luoteeseen,Telžiai, Biržai, Zarazai, Vanai...

Suomessa ns. Hiidenpyörä, jossa on kaarevat pienat, jotka lähtevät navasta kohtisuoraan mutta liittyvät kehälle vinosti, eräänlainen sisäisesti jousitettu pyörä, on "Perkeleen pyörän" pelkistys. Myös käärmetähti on samaa perua.



Täällä "Šiauliain tähdellä" mainostetaan pankkikorttia, joka yhdistetään näin Aurinkoon, ja asiaan saadaan aivan tyhjästä ”syntistä” gloriaa viittaamalla pakanaoppiin (maisema on just sikäläinen, paitsi että tyttö on zemaitti eikä seeli):



Kumma kyllä ”Šiauliain tähti” on myös ilmeisesti 30-luvulla käyttöön otettu sotilaallinen kunniamerkki, joten symbolista myös ”tapellaan”. Tässä ”Isänmaan liiton” ex-presidentti hävittäjälentäjä Rolandas Paksasin puolueen, vaaliehdokas kertoo omaavansa sellaisen:

http://www.vrk.lt/rinkimai/400_lt/Kandidatai/Kandidatas19647/Kandidato19647Biografija.html

” Už nuopelnus Lietuvai ir aktyvią visuomeninę veiklą yra apdovanotas Lietuvos kariuomenės kūrėjų savanorių, Sausio 13-osios, Šiaulių žvaigždės, ”

”Šiauliain tähdet” on tietysti myös urheiluseura:

www.darts.lt/comment.php?comment.news.50

Šiauliain tähti on perkeleenpyöriä ja muita kovempi pakanasymboli, koska se muistuttaa mm. saksalaisia ja katolisia ikävistä asioista. Sen taustalla ollutta uskontoa ei kuitenkaan tunneta yhtä hyvin kuin zem-balttien maauskonto, Liettualaisten muinaisuskonto, alun preussilainen Rusne/Romuva-uskonto tai kuurilaisten Perkeleen-palvonta. ”Šiauliain tähti” esitetään usein esimerkiksi puolikkaana, jolloin se tarkoittaa (idästä kuinkas muuten) nousevaa aurinkoa. ”Ex oriente lux”, venäjäksi ”Iz orienta luč ”, jossa ”luč” on ”säde” eikä ”koko valo”. Lännen vastaisena symbolina se on sitä ”kriittisempi”, mitä vähemmän siitä säteitä (jotka ovat aina keskellä ja aina suoria), sillä säteiden oleva määrä kertoo, kuinka paljon valoa ”jo on” ja se puuttuva määrä kertoo, paljonko ”tarvittaisiin lisää”, siis ”pakanallista” valoa, joka voi toki olla tieteenkin valoa ainakin (meidän) pakanoiden mielestä... Eikä se sellaisena ole ”itäistä tai läntistä”, vaan edistyksellistä.

(Neuvostoaikana Šiauliain tähti oli symbolina hyvin esillä mm. vaakunoissa ja muissa tunnuksissa. Muistaakseni NL:lla oli myös sukellusvene "Ṥjaulju zvezda": mitä vähemmän näkyy, sitä uhkaavampi!).

Juuri nyt Šiauliain tähti näyttää olevan täysin putsattu julkisista symboleista jopa Šiauliain kaupungissa, vaikka siellä mm. vietetään ”Suuren Auringon Juhannusjuhlaa”, joka kerää laajasti kulttuuriväkeä tavallisen kansan lisäksi.

Uusioversio Šiauliain tähdestä esiintyy Šiauliain yliopiston vaakunassa, jossa suuntia on kolme, ja tähti loistaa kolmion takaa, jossa aurinko muodostaa silmäterän. Tämä viittaa ilmeisesti uskoon "kaikennäkevään aurinkojumalaan", joten pakanallista viestiä yritetään ehkä kompromissoida seemiläisten uskontojen kanssa... "




Ja tuo tähti on taas korvattu uudella... Tämän Šiauliain tähden viesti on suomennettuna, että "Itäistä Valoa Ei Kaivata Yhtään Lisää.", valitettavasti.


http://www.su.lt/templates/mg_su_2015d/images/logo.png



Itämeren rantojen pronssikautiset laivahaudat eivät ole hautoja:

https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/31901

" Östersjöns skeppssättningar. Monument och mötesplatser under yngre bronsålder / Baltic Stone Ships. Monuments and Meeting places during the Late Bronze Age "

http://www.hum.gu.se/aktuellt/Nyheter/fulltext/stenskepp-vittnar-om-langvaga-resor-och-ett-maritimt-natverk-i-ostersjon-for-3-000-ar-sedan.cid1160538

https://gupea.ub.gu.se/bitstream/2077/31901/2/gupea_2077_31901_2.pdf


On kiinnitetty ennekin huomiota balttiperäisten paikannimien ryppäisiin näiden laivamonumenttien ympäristössä:

Laivalatomuspaikkojen ympäristöt varsinkin Ruotsissa näyttävät vilisevän muita paikkoja selvästi enemmän "-ing-" -loppuisia preussilais/kuurilaistyyp- pisiä paikannimiä, vaikka sitten kantasana olisikin selvästi ruotsalainen, kuten vaikkapa "Glömminge". Muita tuollaisia 1: mittakaavaisesta kartasta sentin-parin etäisyydellä "oikeasta paikasta": Blekinge, Veinge, Harplinge, Getinge, Slöinge, Faringe, Vittinge, Björklinge, Gysinge, Huddinge, Taxinge, Graninge, Kumlinge. Ihan "hukkapaikoilla" tuon seikan suhteen tuollaisia nimiä ei tuonkokoisten tai isompien paikkakuntien kohdalla näytäkään esiintyvän ollenkaan. Noilla paikoilla on myös muuta keskinäistä yhteyttä: esimerkiksi Faringen-Vittingen-Björklingen-Gysingen-Huddingen-Taxingen keskellä on myös "Kumla", ja Graningen vieressä on mm. "Ålandsbro".

... Pääte on samaa juurta kuin suomen sekä -inen (liivin -ńi) että -kas (liivin -g).


NÄIN PAKANALLINEN VALTIOVALTA LOPPUI EUROOPASSA:

Konstanzin kirkolliskokous (1414 - 1415, kun edellisen karran paavi oli eronnut vapaaehtoisesti...) nostettiin Euroopan valtioidenyläpuoliseksi poliittiseksi päättäjäksi asettamalla sen ratkaistavaksi Puolan ja Liettuan välisiä riitoja vallanperimyksestä. Suuriruhtinas Vytautasin isä oli Euroopan viimeinen pakanahallitsija suuriruhtinas Kestutis (Kestävä, Luja) ja hänen äitinsä oli Preussin pakanauskonnon viimeinen ylipapitar Birutė. Kestutis taisteli kristinuskon omaksumista ja Liettuan ja Puolaan liitämistä vastaan. Hän edusti tässä Euroopan tieteellisesti edistyneimmän keskiajan sivistysvaltion pakanallisen balttilaisen Preussin jatkuvuutta. Karjalan ruhtinas Narimantas oli Kestutisin ja Jogailan veli. Konstanzin kirkolliskokouksen "päätettäväksi" asetettiin sekin, murhattiinko Kestutis ja Birute, ja se "päätti" (väärin), että muka ei.

" Liettualais-puolalaiset joukot saavuttivat voiton ritarikunnasta Tannenbergin taistelussa ja vaikka taisteluun osallistuneiden joukkojen johtaja olikin Jogaila, oli voitto paljolti kiinni Vytautasin joukkojen toiminnasta. Taistelun tuloksena solmittiin Thornin rauha, jolla ritarikunta luopui alueistaan Žemaitijassa. Rauhasta ei kuitenkaan tullut kestävä sillä Vytautas vaati vielä kaikkia ritarikunnan alueita Niemen-joen pohjoispuolelta.

Konstanzin kirkolliskokous

Liettuan ja ritarikunnan kiistoja ryhtyi sovittelemaan uusi keisari Sigismund Luxemburgilainen. Keisarin välittäjä Benedict Macra julisti Niemenin oikean rannan ja Memelin olevan osa Žemaitijaa ja näiden alueiden kuuluvan siten Liettualle. Ritarikunta ei hyväksynyt sopi- musta ja se aloitti propagandakampanjan Puolaa ja Liettuaa vastaan, jossa käytettiin hyväksi sitä, että Liettuan joukoissa palveli ortodokseja ja muslimeja. 1413 Jogaila ja Vytautas solmivat Horodlanin sopimuksen, jolla Liettua liitettiin Puolaan, mutta Vytautas sai rajattomat oikeudet Liettuan suuriruhtinaana.Saman vuoden syksyllä aloitettiin Žemaitijan kastaminen.

Puolan, Liettuan ja ritarikunnan kiista otettiin esille vuosina 1414-1418 pidetyssä Konstanzin kirkolliskokouksessa, jossa Vytautasin lähetystö syytti ritarikuntaa Žemaitijan kastamisen vaikeuttamisesta, mikä taas vei pohjaa ritarikunnan väitteeltä siitä, että liettualaiset olivat kääntyneet kristinuskoon vain hämäyksen vuoksi.

Kirkolliskokous ei kuitenkaan ratkaissut rajakiistoja, mutta se oli ensimmäinen kerta kun liettualaiset ajoivat itseään koskevia asioita Euroopan korkeimmalla poliitisella foorumilla.

Hussilaiskapina

Kirkolliskokouksen jälkeen kiistaa yrittivät sovitella paavi Martinus V sekä keisari Sigismund, mutta heidän päätöksensä suosivat ritarikuntaa. Vytautas käytti hyväkseen Böömissä syttynyttä Jan Husin kannattajien aloittamaa hussilaiskapinaa.

Kapinalliset eivät hyväksyneet Sigismundia hallitsijakseen, vaan tarjosivat kruunua Vytautasille. Vytautas suostui vastaanottamaan kruunun, mutta ei saapunut hakemaan sitä itse, vaan lähetti sinne sukulaisensa Žygimantas Kaributaitisin, joka julisti keisarille sodan Vytautasin nimissä. Tarkoituksena oli painostaa keisari Vytautasin puolelle, mutta sen sijaan se ajoi häntä tukemaan ritarikuntaa entistä vahvemmin.

Puola ja Liettua julistivat taas sodan ritarikuntaa vastaan vuonna 1422 ja sotaan valmistautumaton ritarikunta joutui tekemään rauhan jo saman vuoden syyskuun 27. päivä. Ritarikunta luopui vaatimuksestaan Žemaitijan rannikkokaistaan Palangan ympärillä, mutta se sai pitää Memelin alueen.Keisari tunnusti rauhansopimuksen ja vastineeksi Vytautas kutsui takaisin Žygimantasin, joka tästä huolimatta jäi Böömiin hussilaisarmeijan johtoon vuoteen 1434 saakka.

Valtakauden loppu

Saksalaisen ritarikunnan kanssa käytyjen taistelujen jälkeen uusia ongelmia alkoi muodos- tua idässä. Moskovan asema oli heikentynyt ja Vytautas tuki tyttärenpoikaansa Vasilia kapinallisia vastaan. Lisäksi tehtiin sotaretket Pihkovaan vuonna 1426 ja Novgorodiin 1428. Vuonna 1429 keisari, joka haki Vytautasista tukea Puolaa vastaan, tarjosi Vytautasille kruunua 10. tammikuuta 1429 Lutskin alueellisten kysymysten konferenssissa, johon ottivat osaa lähes kaikki pohjoisen Keski-Euroopan hallitsijat Jogaila mukaan lukien. Aluksi Jogaila hyväksyi kruunun antamisen Vytautasille, mutta hän joutui pyörtämään tukensa puolalaisten magnaattien painostuksesta.Magnaattien mukaan Vytautasin kuninkuus marginalisoisi Puolan ja peruuttaisi Jogailan perintöoikeuden Liettuaan. Keisari pysyi Vytautasin puolella, kun taas paavi Martinus asettui magnaattien puolelle saadakseen Puolan tuen hussilaisten kukistamisessa.Kesällä 1430 puolalainen aatelisto esti väkivalloin Sigismundin lähettilästä viemästä kruunua Liettuaan. Kruunajaiset, jotka oli aiotttu pitää 8. syyskuuta (Neitsyt Marian syntymäpäivänä) oli peruttava, mutta Sigismund aloitti sotilasretkikunnan muodostamisen kruunun viemiseksi perille. Jogailakin ilmaisi taas tukensa Vytautasin kruunaa, mutta Vytautas kuoli ratsastusonnettomuudessa vähän ennen kruunajaisiaan 27. lokakuuta 1430. Vytautas haudattiin Vilnan katedraaliin,mutta hauta on sittemmin kadonnut. Jogaila kuoli pian Vytautasin jälkeen vuonna 1434. "
« Viimeksi muokattu: ma 26.06.2017, 07:08:58 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« Vastaus #5 : ma 26.06.2017, 05:29:27 »
No NNYT mä sain tuon Shauliain ylipiston logon erillisenä näkyville, vaikka negatiivinakin!!!

Hyvä softa, ei ole liikaa estoja!



(Tänne mä rupeen kirjottaan...)
« Viimeksi muokattu: ma 26.06.2017, 07:07:05 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8831
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« Vastaus #6 : pe 11.08.2017, 21:37:41 »
Hyvä tiivistelmä siitä, miksi suomalaiset ovat niin geneettisesti eriytyneitä (quora.com)

 Niille jotka eivät jaksa lukea: slaavit tappoivat sukulaisheimojamme.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

hibiscus

  • Vieras
Vs: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« Vastaus #7 : pe 11.08.2017, 23:37:53 »
Hyvä tiivistelmä siitä, miksi suomalaiset ovat niin geneettisesti eriytyneitä (quora.com)

 Niille jotka eivät jaksa lukea: slaavit tappoivat sukulaisheimojamme.

Entinen Ruukinmatruuna Aalto-yliopiston tiedottaja Susanna Viljanen kirjoittaa tuossa artikkelissaan mitä sylki suuhun tuo. Hän ei ole mikään kielitieteilijä eikä geenitutkija. Hollantilaiset ja ruotsalaiset ovat muistaakseni geeneiltään lähinnä suomalaisia. Mitään yhtenäistä suomalaisuutta ei edes ole. Itäsuomalaiset ja länsisuomalaiset poikkeavat toisistaan perimältään enemmän kuin saksalaiset ja englantilaiset.. Rentun mielestä tuo Viljasen artikkeli on hyvä tiivistelmä. Ja paskat on. Tiivistelmä on yhtä täyttä puppua kuin Rentun mielikuvitusystävät, lukuisat TOHTORIT JA PROFESSORIT sekä tulevat opinnot yliopistossa.   Suomalaisten sukujuurista on esitetty paljon erilaisia väitteitä. https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/suomen%20kansa-62471.

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« Vastaus #8 : ma 14.08.2017, 08:12:16 »
Hyvä tiivistelmä siitä, miksi suomalaiset ovat niin geneettisesti eriytyneitä (quora.com)

 Niille jotka eivät jaksa lukea: slaavit tappoivat sukulaisheimojamme.

Entinen Ruukinmatruuna Aalto-yliopiston tiedottaja Susanna Viljanen kirjoittaa tuossa artikkelissaan mitä sylki suuhun tuo. Hän ei ole mikään kielitieteilijä eikä geenitutkija. Hollantilaiset ja ruotsalaiset ovat muistaakseni geeneiltään lähinnä suomalaisia. Mitään yhtenäistä suomalaisuutta ei edes ole. Itäsuomalaiset ja länsisuomalaiset poikkeavat toisistaan perimältään enemmän kuin saksalaiset ja englantilaiset.. Rentun mielestä tuo Viljasen artikkeli on hyvä tiivistelmä. Ja paskat on. Tiivistelmä on yhtä täyttä puppua kuin Rentun mielikuvitusystävät, lukuisat TOHTORIT JA PROFESSORIT sekä tulevat opinnot yliopistossa.   Suomalaisten sukujuurista on esitetty paljon erilaisia väitteitä. https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/suomen%20kansa-62471.

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/arvovaltainen-kanadansuomalainen-kulttuuriprofessoripariskunta-sepitti-45-miljoonaa-tapettua-suomalais-ugrilaista-leninin-uhria-venajan-vallankumouksessa/

What are some atrocities in world history that have been largely forgotten?
Susanna Viljanen
Susanna Viljanen, works at Aalto University
Answered 5d ago
 

The fate of four Finno-Ugric nations: Chuds, Meryans, Muromians and Meschyorans.

The Finno-Ugric nations are the aboriginals of the Eurasian continent, and once upon a time Finno-Ugric nations have inhabitated the whole Northern Eurasian continent from Volga Bend to Baltic. Today only the Baltic Finnic nations (Finns, Estonians, Karelians, Vepsians, Livonians and Ingrians) and Volga Finnic nations (Mari [Cheremiss] and Mordvins) survive, and while Finns and Estonians have their own nation states, the status of the Volga Finns is very precarious. There has once been a Finnic language continuum from the shores of Baltic to the shores of Volga.

RK: Suomen alkuperäisimmät asukkaat ovat TUSKIN puhuneet SU-kieliä: nämä ovat tulleet Volgalta uuden asujamiston mukana n. 7000 vuotta sitten.

The extermination of the Central Finns began in the 11th Century as the Slavs began their onslaught towards North. They had more developed means of agriculture, more centralized state structure and they were more aggressive, and they wiped out the aboriginal Finnic population out of their way.

He kyllä assimiloivat monia muitakin kansoja kuin suomalaisugrilaisia: esimerkiksi Moskovan seudun volganbaltit goljadit (Eastern Galindians), jotka olivat viimeisiä vasarakirveskansan suoria perillisiä.

The Russian folk tales, bylinas, tell about the wars and expeditions against the Finnic nations. The Russian word for “war”, voyna, has been loaned in Finnish as “persecution”, vaino.

Vaina/ vaino, vainaja tulee varsarakirveskielestä (*gwaino), jossa se tarkoittaa takaa-ajamista, ulosajamista, tislaamista ja on lainautunut myös g/k:llisena venäjän sanoissa gnet´ (pr. gonet) = ajaa, tislata, polttaa viinaa, samogon = pontikka, pagon = vaino ym. ja suomen *kainuu = tervanpoltto.

The first to be exterminated were the Chuds (see Chud – Wikipedia), who lives east from Lake Peipus. The tale of their fate is extremely sad: once they saw their situation impossible, they rather committed mass suicides than surrendered.

Meryans and Muromians fared no better. They were wiped out during the Mongol domination – driven out from their habitations, killed and assimilated. The Meryan language died out in the end of the 13th century, and only place names still remain, like Lake Ilmen = “Weather Lake” (ilma = air, weather).

RK: ”Il´men´” on LIIVIÄ ja tarkoitta ”ylimenoa”. Siitä pääsee kiertämään jokia pitkin Baltian ympäri. Sillä ei ole mitään tekmistä ilman eikä volgansuomalaisten kieten kanssa, vaikka sen nimi onki suomeksi väännös Ilmajärvi.

Muromians fared no better: they had been wiped out in the early 14th century.

The Meschyorans straggled later. They were utterly and obstinately Pagan to the boot, and their main industry was beekeeping. As they were forest people, they waged guerrilla war for a long time. Eventually their situation became intolerable as well, and the surviving Meschyorans fled east in the 16th century, , and adopted Tatar culture and language yet kept their national identity. As the final sign of spite they converted to Islam.

Meschyorans still exist as a nation (Mishar Tatars), but they no more speak their ancient language. The Tatar minority in Finland are Mishars.

Maris and Mordvins have been able to retain both their language and their national identity up to this day. They both have a written language. Yet their situation is extremely precarious.

Suomalaisugrilaisten määrä on tänään suurempi kuin koskaan, eikä se mainittavasti ole vähentynyt Venäjälläkään.

Merjalaiset olivat venälästen ja tataarien sodissa venäläisten puolella ja venäläistyivät. Marit olivat tataarien puolella, mutta eivät samassa määrin tataarilaistuneet.

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« Vastaus #9 : ma 14.08.2017, 08:14:04 »
Hyvä tiivistelmä siitä, miksi suomalaiset ovat niin geneettisesti eriytyneitä (quora.com)

 Niille jotka eivät jaksa lukea: slaavit tappoivat sukulaisheimojamme.

Entinen Ruukinmatruuna Aalto-yliopiston tiedottaja Susanna Viljanen kirjoittaa tuossa artikkelissaan mitä sylki suuhun tuo. Hän ei ole mikään kielitieteilijä eikä geenitutkija. Hollantilaiset ja ruotsalaiset ovat muistaakseni geeneiltään lähinnä suomalaisia. Mitään yhtenäistä suomalaisuutta ei edes ole. Itäsuomalaiset ja länsisuomalaiset poikkeavat toisistaan perimältään enemmän kuin saksalaiset ja englantilaiset.. Rentun mielestä tuo Viljasen artikkeli on hyvä tiivistelmä. Ja paskat on. Tiivistelmä on yhtä täyttä puppua kuin Rentun mielikuvitusystävät, lukuisat TOHTORIT JA PROFESSORIT sekä tulevat opinnot yliopistossa.   Suomalaisten sukujuurista on esitetty paljon erilaisia väitteitä. https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/suomen%20kansa-62471.

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/arvovaltainen-kanadansuomalainen-kulttuuriprofessoripariskunta-sepitti-45-miljoonaa-tapettua-suomalais-ugrilaista-leninin-uhria-venajan-vallankumouksessa/

What are some atrocities in world history that have been largely forgotten?
Susanna Viljanen
Susanna Viljanen, works at Aalto University
Answered 5d ago
 

The fate of four Finno-Ugric nations: Chuds, Meryans, Muromians and Meschyorans.

The Finno-Ugric nations are the aboriginals of the Eurasian continent, and once upon a time Finno-Ugric nations have inhabitated the whole Northern Eurasian continent from Volga Bend to Baltic. Today only the Baltic Finnic nations (Finns, Estonians, Karelians, Vepsians, Livonians and Ingrians) and Volga Finnic nations (Mari [Cheremiss] and Mordvins) survive, and while Finns and Estonians have their own nation states, the status of the Volga Finns is very precarious. There has once been a Finnic language continuum from the shores of Baltic to the shores of Volga.

RK: Suomen alkuperäisimmät asukkaat ovat TUSKIN puhuneet SU-kieliä: nämä ovat tulleet Volgalta uuden asujamiston mukana n. 7000 vuotta sitten.

The extermination of the Central Finns began in the 11th Century as the Slavs began their onslaught towards North. They had more developed means of agriculture, more centralized state structure and they were more aggressive, and they wiped out the aboriginal Finnic population out of their way.

He kyllä assimiloivat monia muitakin kansoja kuin suomalaisugrilaisia: esimerkiksi Moskovan seudun volganbaltit goljadit (Eastern Galindians), jotka olivat viimeisiä vasarakirveskansan suoria perillisiä.

The Russian folk tales, bylinas, tell about the wars and expeditions against the Finnic nations. The Russian word for “war”, voyna, has been loaned in Finnish as “persecution”, vaino.

Vaina/ vaino, vainaja tulee varsarakirveskielestä (*gwaino), jossa se tarkoittaa takaa-ajamista, ulosajamista, tislaamista ja on lainautunut myös g/k:llisena venäjän sanoissa gnet´ (pr. gonet) = ajaa, tislata, polttaa viinaa, samogon = pontikka, pagon = vaino ym. ja suomen *kainuu = tervanpoltto.

The first to be exterminated were the Chuds (see Chud – Wikipedia), who lives east from Lake Peipus. The tale of their fate is extremely sad: once they saw their situation impossible, they rather committed mass suicides than surrendered.

Meryans and Muromians fared no better. They were wiped out during the Mongol domination – driven out from their habitations, killed and assimilated. The Meryan language died out in the end of the 13th century, and only place names still remain, like Lake Ilmen = “Weather Lake” (ilma = air, weather).

RK: ”Il´men´” on LIIVIÄ ja tarkoitta ”ylimenoa”. Siitä pääsee kiertämään jokia pitkin Baltian ympäri. Sillä ei ole mitään tekmistä ilman eikä volgansuomalaisten kieten kanssa, vaikka sen nimi onki suomeksi väännös Ilmajärvi.

Muromians fared no better: they had been wiped out in the early 14th century.

The Meschyorans straggled later. They were utterly and obstinately Pagan to the boot, and their main industry was beekeeping. As they were forest people, they waged guerrilla war for a long time. Eventually their situation became intolerable as well, and the surviving Meschyorans fled east in the 16th century, , and adopted Tatar culture and language yet kept their national identity. As the final sign of spite they converted to Islam.

Meschyorans still exist as a nation (Mishar Tatars), but they no more speak their ancient language. The Tatar minority in Finland are Mishars.

Maris and Mordvins have been able to retain both their language and their national identity up to this day. They both have a written language. Yet their situation is extremely precarious.

Suomalaisugrilaisten määrä on tänään suurempi kuin koskaan, eikä se mainittavasti ole vähentynyt Venäjälläkään.

Merjalaiset olivat venälästen ja tataarien sodissa venäläisten puolella ja venäläistyivät. Marit olivat tataarien puolella, mutta eivät samassa määrin tataarilaistuneet.

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« Vastaus #10 : ma 04.09.2017, 19:32:43 »
Pöyristyttävä pan-germanistinen "väitös" Helsingin yliopistosta kolmen vuoden takaa, jossa olemattomien "kantapersermaanien" (ei tekemistä oikeiden kantagermaanien kanssa jossakin Tonavalla) "liikkeitä ja kielikontakteja Suomessa" "kartoitetaan" mukamas "kantakermaanilainojen avulla", joista tuskin yksikään on edes germaanilaina:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/uusi-vaitos-suomen-arkkimuinaisista-germaanilainoista
« Viimeksi muokattu: ke 06.12.2017, 09:55:11 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« Vastaus #11 : ke 06.12.2017, 10:02:22 »
Pöyristyttävä pan-germanistinen "väitös" Helsingin yliopistosta kolmen vuoden takaa, jossa olemattomien "kantapersermaanien" (ei tekemistä oikeiden kantagermaanien kanssa jossakin Tonavalla) "liikkeitä ja kielikontakteja Suomessa" "kartoitetaan" mukamas "kantakermaanilainojen avulla", joista tuskin yksikään on edes germaanilaina:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/uusi-vaitos-suomen-arkkimuinaisista-germaanilainoista

Väittelijä piti pari viikkoa sitten hyvän esitelmän Tampereen seudun paikannimistä, jossa Tampereen osalta npjasi tähän omaan teoriaansa:

" Itse asiassa eräät saamen tutkijat (jotka tosin eivät kuulu kumpikaan yleisen kielitieteen penaalin terävimpiin kyniin), ovat esittäneet, että Tampere oli ollut myöhäiskantasaameksi *Tempel

http://fi.meteotrend.com/city-article/134718/

Nimen Tampere etymologia

Paikannimeä Tampere on yleensä pidetty lainana skandinaavisista kielistä (muinais-ruotsin damber ’pato’).Viimeaikaisessa kielentutkimuksessa tätä etymologiaa on kuitenkin alettu pitää epätyydyttävänä, koska kosken nimi on hyvin vanha ja alueella on asunut aikaisemmin saamelaisia eikä ruotsalaisia. Saamelaista alkuperää on esitetty jo 1900-luvun alussa, kun A.V. Koskimies ehdotti, että sana Tammerkoski olisi voinut lainautua saamen kielen (pohjoissaamen) sanasta dabbal ’koskessa sijaitseva suvantokohta’. 2010-luvulla tätä etymologiaa ovat kannattaneet Pauli Rahkonen ja Mikko Heikkilä. Heidän mukaansa sana Tampere juontuisi myöhäiskantasaamen rekonstruoidusta esimuodosta tḙmpḙl. ”

Tämä on erittäin mahdollista, tämä on balttilaina, ja tarkoittaa aivan samaa, mutta kieli on muinaisliettua, jota on ilmaantunut Baltiasta noin vuoden 1000 aikoihin, eli ”laivahautojen” aikoihin Baltiasta. Ero on sama kuin Keiteleen (uskokaa täi älkää: ”Keittelyjärvi”!) ja Koitereen välillä: toinen muinaisliettuaa, toinen vasarakirvestä (Koitere ei voi olla kuuria). "

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/06/nimi-tampere-merkitsee-kuuriksi-venevinssia


Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« Vastaus #12 : ke 06.12.2017, 10:03:11 »

Poissa Juuli Hukkaskukka 2

  • Konkari
  • Viestejä: 1056
Vs: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« Vastaus #13 : ke 06.12.2017, 11:28:46 »

Eikös meillä ole samat juuret kuin intiaaneilla. Kun sieltä Venäjän puolelta lähdettiin.  Osa kiekkasi pienen lenkin Alaskan kautta Amerikoihin ja osa jäi tänne nykyiseen Suomeen.
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« Vastaus #14 : ke 06.12.2017, 14:52:14 »

Eikös meillä ole samat juuret kuin intiaaneilla. Kun sieltä Venäjän puolelta lähdettiin.  Osa kiekkasi pienen lenkin Alaskan kautta Amerikoihin ja osa jäi tänne nykyiseen Suomeen.

N ja U-haploja ei ole intiaaneilla. Sen sijaan vanhempaa R:ä kyllä on. Mutta kyllä tuolla ryhmällä muuta yhteistä perimää on intiaanienkin kanssa. Niillä on yhteinen alkuperä.



Täällä on niistä enemmän, mutta täällä on myös potaskaa kuten että menner-Euroopassa olisi ollut mustia ennen valkoisia, ja että germaanit olisivat tulleet Eurrooppaan vasta 1000 e.a.a.

http://realhistoryww.com/world_history/ancient/Misc/Data/European_DNA_table.htm

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14452
Vs: Suomalaisten geneettiset ja kielelliset juuret
« Vastaus #15 : ke 06.12.2017, 23:21:50 »
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005477662.html?utm_source=facebook&utm_medium=toimitus

...näyttää siltä, että suuri osa esi-isistämme saapui Uralin länsipuolelle Aasiasta asti, aina nykyisen Pekingin tienoilta!

Tämä on paljastunut suomalaisten geeneistä. Sukujen historia on tarkentunut dna-näytteistä, joita jokainen saa soluistaan.

Tuhannet suomalaiset ovat lähettäneet näytteitä laboratorioihin, jotka tutkivat ihmisten ja sukujen geeneettisiä linjoja.

”KUUSI suomalaista miestä kymmenestä kuuluu N-linjaan”, sanoo Marja Pirttivaara.

Hän osoittaa uuden kirjansa sisäkannen grafiikkaa. N-linja kaartuu Suomeen lähes Aasian perukoilta, kuten oheinen kartta kertoo.

Niemellemme tuli toki miehiä myös Ruotsin suunnasta ja Baltiasta, mutta vähemmän. Ruotsin kautta tulleiden isien jälkeläisiä on noin joka neljäs. Yksi iso linja on vielä Baltian alueen linja, jossa on noin 13 prosenttia esi-isistämme.

Y-kromosomi esiintyy vain miehillä ja se siirtyy aina isältä pojalle. Siksi sen avulla voi löytää esi-isien jälkiä aina tuhansien polvien päähän. Se Volgan mutka on tässä vain sivujuoni.