Kirjoittaja Aihe: Rikolliseksi ryhtyminen  (Luettu 441 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 1112
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #40 : to 05.01.2017, 10:22:50 »
Jotkut rikolliset näyttävät tienaavan hyvin ja nopeasti. Tämä, ja ns. tavallisten töiden saannin hankaluus varmaan lisäävät jatkossakin kriminalisoitumista. Itse katselen tätä petosten, varastelun, huijausten ja kavallusten lisääntymistä hieman ulkopuolisena, sillä ankarahkon kotikasvatuksen perintönä en ole omenavarkautta suurempaan omaisuusrikokseen pystynyt. Luultavasti voisin kyllä sortua miljoonaveropetokseen mahdollisuuden tarjoutuessa, sehän on kuin rosvolta veisi.

Onko varkailla yleensä moraalia? Viekö varas lesken viimeisetkin rovot vähät välittämättä siitä mitä ongelmia aiheuttaa kohteelle. Kannattaako tehdä yksi iso keikka vai monta pienempää? Pystyykö varas tai huijari säästämään  saaliistaan pahan päivän varalle? Ovatko kaikki rosvot pahoja ihmisiä? Ovatko kaikki poliisit parempia ihmisiä kuin yksikään rosvo? Onko moraalisempaa varastaa ja myydä kiinteistökeinottelijan perämoottori kuin vaatia sosiaalihuollosta veronmaksajien rahoittamaa toimeentulotukea? Miksi nämä kysymykset ovat niin vaikeita?

Mahdollisen jatkokeskustelun raamiksi ehdotan kuitenkin, että järjetön väki- ja ilkivalta, joka ei tuota taloudellista hyötyä tekijälleen, jätetään tämän ketjun ulkopuolelle.
Yleinen mielipide on aina väärässä

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 1510
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #41 : to 05.01.2017, 11:12:49 »
Eräs blogikirjoittaja, jonka mielipiteisiin olen monien mielestä liiankin usein viitannut, on jossakin kirjoituksessaan arvostellut hyvän ja pahan pitämistä suhteellisina käsitteinä. Hänen mielestään ne absoluuttisia.

Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä hyvä ja paha ovat suhteellisia käsitteitä. Ei voida sanoa, onko jokin asia hyvää tai pahaa, tai onko jokin asia huonompaa tai parempaa, ellei ole olemassa jotain mittatolppaa tai mitta-asteikkoa, joiden avulla käsitteitä arvioidaan. Koska on erilaisia kulttuureja ja erilaisia käsityksiä, on myös erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on hyvää ja mikä pahaa.

Muutama vuosikymmen sitten homoseksuaaleja pidettiin pahoina ja syntisinä ihmisinä. Heitä rangaistiin toiminnastaan. Nyt heitä tuetaan ja heidän paraatejaan arvioidaan positiivisesti. Homojen loukkaajia pidetään nyt puolestaan pahoina. Mitä tämä jos ei todiste siitä, että hyvä ja paha ovat, mitä milloinkin sovitaan.

Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän kohdalla käsitteiden muuttuminen näkyy erityisen selvästi. Monet nykyisin Venäjällä hyväksytyistä ilmiöitä olisi katsottu Neuvostoliiton aikaan kammottaviksi rikoksiksi, joista kuuluu rangaista ankarasti. Riippumaton media, yksityisyritteliäisyys, työnantajana toimiminen jne. olivat Neuvostoliitossa kapitalistisen luokan rikoksia, joita ei voitu edes kuvitella sallittavan työläisten valtiossa.

Totta kai jokainen voi sisimmässään määritellä itselleen jonkinlaiset hyvyyden ja pahuuden kriteerit ja toimia niiden mukaisesti. Ja näin monet tekevätkin.

Yleensä ihmiset toimivat lähipiirissään perinteisten yksityiselämän moraalisääntöjen mukaan, eli he katsovat pahaksi teoksi kärsimyksen tuottamisen toisille ihmisille, ja hyväksi teoksi toisten ihmisten kärsimysten lievittämisen ja elämän parantamisen. Jos asian nyt näin yksinkertaistaa. Toimintaa, joka ei vaikuta toisiin ihmisiin, pidetään neutraalina. Se ei ole siis hyvää eikä pahaa.

Jostakin kummallisesta syystä – ja tässä asiassa eroan enemmistöstä – ihmisille ei tuota pienintäkään vaikeutta napsauttaa moraalista tutkaansa sammuksiin heti, kun siirrytään yhteisötason kysymyksiin. Siellä ollaan täysin relativistisen moraalin alueella, ja lähipiiriin kuuluva hyvän ja pahan käsitys menettää täysin merkityksensä. Mikä tahansa pahanteko on hyväksyttävää, kunhan laki vain sen sallii, ja mikä tahansa neutraali tai hyvä teko on oikeutetusti paheksuttavaa ja rangaistavaa, jos laki sen kieltää.

Ihmiset perustelevat kaksinaismoraaliansa eri tavoin. Jotkut eivät edes halua ajatella asiaa. He vain hyväksyvät sen, koska mitäpä muutakaan voisi. Jotkut taas pitävät elämää lainsäädännön ikeen alla eräänlaisena pelinä, jossa pelataan yhteisillä säännöillä. Jos pelionni on huono, niin voi voi. Ja menestyy pelissä, hienoa. Hävinneiden uhrien kärsimyksillä ei ole väliä, koska he hävisivät reilussa pelissä.

Onko peli reilua, jos voittaja laatii säännöt, ja jos peliin on rangaistuksen uhalla osallistuttava halusipa tai ei.

Poissa Norma Bates

  • poliittinen pikkuorava
  • Konkari
  • Viestejä: 5549
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #42 : to 05.01.2017, 11:23:40 »
Yleensä ihmiset toimivat lähipiirissään perinteisten yksityiselämän moraalisääntöjen mukaan, eli he katsovat pahaksi teoksi kärsimyksen tuottamisen toisille ihmisille, ja hyväksi teoksi toisten ihmisten kärsimysten lievittämisen ja elämän parantamisen. Jos asian nyt näin yksinkertaistaa. Toimintaa, joka ei vaikuta toisiin ihmisiin, pidetään neutraalina. Se ei ole siis hyvää eikä pahaa.

Jostakin kummallisesta syystä – ja tässä asiassa eroan enemmistöstä – ihmisille ei tuota pienintäkään vaikeutta napsauttaa moraalista tutkaansa sammuksiin heti, kun siirrytään yhteisötason kysymyksiin. Siellä ollaan täysin relativistisen moraalin alueella, ja lähipiiriin kuuluva hyvän ja pahan käsitys menettää täysin merkityksensä. Mikä tahansa pahanteko on hyväksyttävää, kunhan laki vain sen sallii, ja mikä tahansa neutraali tai hyvä teko on oikeutetusti paheksuttavaa ja rangaistavaa, jos laki sen kieltää.

Ihmiset perustelevat kaksinaismoraaliansa eri tavoin. Jotkut eivät edes halua ajatella asiaa. He vain hyväksyvät sen, koska mitäpä muutakaan voisi. Jotkut taas pitävät elämää lainsäädännön ikeen alla eräänlaisena pelinä, jossa pelataan yhteisillä säännöillä. Jos pelionni on huono, niin voi voi. Ja menestyy pelissä, hienoa. Hävinneiden uhrien kärsimyksillä ei ole väliä, koska he hävisivät reilussa pelissä.

Onko peli reilua, jos voittaja laatii säännöt, ja jos peliin on rangaistuksen uhalla osallistuttava halusipa tai ei.

Itse olen tuollainen yleensä-ihminen. Minulle esim. hehkuvan hiilihangon työntäminen persauksiin on simppelisti ja yksinkertaisesti pahaa, koska se tuottaa kohteelle kipua ja kärsimystä. Asia ei muutu minun silmissäni hyväksyttäväksi sen vuoksi että vallitsevaan lakijärjestelmään sattuisi kuulumaan sellainen että kuulusteluissa saa kiduttaa taikka vangittua saa kiusata. Edes rikoksesta tuomitun ihmisen rankaiseminen ei pitäisi olla rääkkäystä.

Näen että se että jättää toisen olennon (turhan?) rääkkäämisen pois on osoitus hyvyydestä ja jaloudesta. (Turha-sana sen vuoksi että tietystikin tapettavat eläimet väkisinkin jonkin verran rääkkääntyvät, oli tappomenetelmä mikä hyvänsä?)

Mitä vähemmän ihmisillä on aikaa miettiä "turhanpäiväisyyksiä", sitä julmemmalta vaikuttaa se järjestelmä jota he kannattavat. Jos rikoksen rankaiseminen on pahimmillaan sitä että lapsen käden saa murskata koska hän varasti leivän, pitäisi jonkun pysähtyä miettimään että missä mennään. Mutta todennäköisesti miettijää rangaistaisiin, joten kaikki saa jatkua ennallaan.

(En tiedä soveltuuko tämä toivottuun keskusteluun, mutta Kopekilla oli niin hyvät huomiot että oli pakko jatkaa.)
Vuosi nolla: Ilmestyskirjan Kiljuva Jaloperuna on hallitsijan pallinsa nyt saanut.

Paikalla socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 5585
  • Perspanomies
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #43 : to 05.01.2017, 11:44:09 »

Jostakin kummallisesta syystä – ja tässä asiassa eroan enemmistöstä – ihmisille ei tuota pienintäkään vaikeutta napsauttaa moraalista tutkaansa sammuksiin heti, kun siirrytään yhteisötason kysymyksiin. Siellä ollaan täysin relativistisen moraalin alueella, ja lähipiiriin kuuluva hyvän ja pahan käsitys menettää täysin merkityksensä. Mikä tahansa pahanteko on hyväksyttävää, kunhan laki vain sen sallii, ja mikä tahansa neutraali tai hyvä teko on oikeutetusti paheksuttavaa ja rangaistavaa, jos laki sen kieltää.

Ihmiset perustelevat kaksinaismoraaliansa eri tavoin. Jotkut eivät edes halua ajatella asiaa. He vain hyväksyvät sen, koska mitäpä muutakaan voisi. Jotkut taas pitävät elämää lainsäädännön ikeen alla eräänlaisena pelinä, jossa pelataan yhteisillä säännöillä. Jos pelionni on huono, niin voi voi. Ja menestyy pelissä, hienoa. Hävinneiden uhrien kärsimyksillä ei ole väliä, koska he hävisivät reilussa pelissä.

Onko peli reilua, jos voittaja laatii säännöt, ja jos peliin on rangaistuksen uhalla osallistuttava halusipa tai ei.

Yhteisöissä voidaan aina vedota yhteisön etuun ja perustella sillä mitä tahansa yksilöä rajoittavia tai vahingoittavia toimia. Käytännössä nämä toimet ovat välillä täysin turhia ja)tai kohdistuvat väärään henkilöön, välillä vain liioiteltuja tai ne voitaisiin aikaa käyttämällä ratkaista muuten ja joskus välttämättömiäkin. Valitettavan usein niillä tyydytetään jonkun vallankäytönhalua ja ihmisten taipumusta löytää syntipukkeja.

Laki onkin peli, jossa käydään vaihtokauppaa rikoksen mahdollisen hyödyn ja kiinnijäämisriskin välillä. Lain idea ei suinkaan ole saada kaikki noudattamaan sitä, kuten sen laatijat ja monet muutkin luulevat, vaan joidenkin kuuluu rikkoa sitä ja näin osoittaa jatkuvasti joko sen tarpeellisuus tai viat siinä, jolloin siihen voi tulla joskus muutoksia. Vain hirveimmissä diktatuureissa kaikki noudattavat lakeja.
Saska on paska ja pitäisi hakata.

Paikalla MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 3549
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #44 : pe 06.01.2017, 00:42:51 »
Suomessa on lainkuuliainen kansa ja silti demokratia.

(Poikkeuksena ehkä PS.)

Äänestä KOKOOMUSta! Ei siis KOKOO Musta vaan KOKOOMUS:ta! Rajat auki ja maahanmuuttomyönteisesti!

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 6295
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #45 : pe 06.01.2017, 01:05:17 »
Homogeeninen väestö luo luottamusta toisiaan kohtaan vs. monikulttuurinen väestö.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Paikalla MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 3549
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #46 : pe 06.01.2017, 02:46:15 »
Jos nyt edes saisit jonkun kansanedustajan, kuten Hakkaraisen, lukemaan edes sen vähän mitä siellä lukee.
Hän sanoo, ettei edes tiennyt että kiihottaminen kansanryhmä vastaan on rikos.

Tätä ihmettelin itsekin eilen. Mikä kumman puolustus se sellainen on, että ei tiennyt asian olevan rikos?
Nyt meidän olisi pääteltävä, että Hakkarainen on joko valehtelija-demagogi tai dementikko-viinapää, koska paljastui, että:

"Teuvo Hakkarainen muuten esitti jo vuonna 2013 muutosta lakiin, jonka olemassaolosta hän ei vuonna 2017 tiedä. (Kiitos havinnosta, Mikko Sovijärvi)



"
 - UPP-blogi

Äänestä KOKOOMUSta! Ei siis KOKOO Musta vaan KOKOOMUS:ta! Rajat auki ja maahanmuuttomyönteisesti!

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 2715
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #47 : su 08.01.2017, 17:31:23 »
Eräs blogikirjoittaja, jonka mielipiteisiin olen monien mielestä liiankin usein viitannut, on jossakin kirjoituksessaan arvostellut hyvän ja pahan pitämistä suhteellisina käsitteinä. Hänen mielestään ne absoluuttisia.

Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä hyvä ja paha ovat suhteellisia käsitteitä. Ei voida sanoa, onko jokin asia hyvää tai pahaa, tai onko jokin asia huonompaa tai parempaa, ellei ole olemassa jotain mittatolppaa tai mitta-asteikkoa, joiden avulla käsitteitä arvioidaan. Koska on erilaisia kulttuureja ja erilaisia käsityksiä, on myös erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on hyvää ja mikä pahaa.

Muutama vuosikymmen sitten homoseksuaaleja pidettiin pahoina ja syntisinä ihmisinä. Heitä rangaistiin toiminnastaan. Nyt heitä tuetaan ja heidän paraatejaan arvioidaan positiivisesti. Homojen loukkaajia pidetään nyt puolestaan pahoina. Mitä tämä jos ei todiste siitä, että hyvä ja paha ovat, mitä milloinkin sovitaan.

Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän kohdalla käsitteiden muuttuminen näkyy erityisen selvästi. Monet nykyisin Venäjällä hyväksytyistä ilmiöitä olisi katsottu Neuvostoliiton aikaan kammottaviksi rikoksiksi, joista kuuluu rangaista ankarasti. Riippumaton media, yksityisyritteliäisyys, työnantajana toimiminen jne. olivat Neuvostoliitossa kapitalistisen luokan rikoksia, joita ei voitu edes kuvitella sallittavan työläisten valtiossa.

Totta kai jokainen voi sisimmässään määritellä itselleen jonkinlaiset hyvyyden ja pahuuden kriteerit ja toimia niiden mukaisesti. Ja näin monet tekevätkin.

Yleensä ihmiset toimivat lähipiirissään perinteisten yksityiselämän moraalisääntöjen mukaan, eli he katsovat pahaksi teoksi kärsimyksen tuottamisen toisille ihmisille, ja hyväksi teoksi toisten ihmisten kärsimysten lievittämisen ja elämän parantamisen. Jos asian nyt näin yksinkertaistaa. Toimintaa, joka ei vaikuta toisiin ihmisiin, pidetään neutraalina. Se ei ole siis hyvää eikä pahaa.

Jostakin kummallisesta syystä – ja tässä asiassa eroan enemmistöstä – ihmisille ei tuota pienintäkään vaikeutta napsauttaa moraalista tutkaansa sammuksiin heti, kun siirrytään yhteisötason kysymyksiin. Siellä ollaan täysin relativistisen moraalin alueella, ja lähipiiriin kuuluva hyvän ja pahan käsitys menettää täysin merkityksensä. Mikä tahansa pahanteko on hyväksyttävää, kunhan laki vain sen sallii, ja mikä tahansa neutraali tai hyvä teko on oikeutetusti paheksuttavaa ja rangaistavaa, jos laki sen kieltää.

Ihmiset perustelevat kaksinaismoraaliansa eri tavoin. Jotkut eivät edes halua ajatella asiaa. He vain hyväksyvät sen, koska mitäpä muutakaan voisi. Jotkut taas pitävät elämää lainsäädännön ikeen alla eräänlaisena pelinä, jossa pelataan yhteisillä säännöillä. Jos pelionni on huono, niin voi voi. Ja menestyy pelissä, hienoa. Hävinneiden uhrien kärsimyksillä ei ole väliä, koska he hävisivät reilussa pelissä.

Onko peli reilua, jos voittaja laatii säännöt, ja jos peliin on rangaistuksen uhalla osallistuttava halusipa tai ei.
Voisikohan asian nähdä ristiriidattomammin eli loogisemmin niin, että ihmiset jotka "toimivat lähipiirissään perinteisten yksityiselämän moraalisääntöjen mukaan, eli he katsovat pahaksi teoksi kärsimyksen tuottamisen toisille ihmisille, ja hyväksi teoksi toisten ihmisten kärsimysten lievittämisen ja elämän parantamisen" voivat olla myös sitä mieltä että "mikä tahansa neutraali tai hyvä teko on oikeutetusti paheksuttavaa ja rangaistavaa, jos laki sen kieltää" , jos he kuuluvat "siihen koulukuntaan, jonka mielestä hyvä ja paha ovat suhteellisia käsitteitä. Ei voida sanoa, onko jokin asia hyvää tai pahaa, tai onko jokin asia huonompaa tai parempaa, ellei ole olemassa jotain mittatolppaa tai mitta-asteikkoa, joiden avulla käsitteitä arvioidaan" eli he eivät napsauta "moraalista tutkaansa sammuksiin heti, kun siirrytään yhteisötason kysymyksiin" vaan vain vaihtavat "mittatolppaa tai mitta-asteikkoa, joiden avulla käsitteitä arvioidaan."

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 2715
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #48 : su 08.01.2017, 17:44:52 »
En ihan ymmärrä väitettäsi "Aarnion pahin rikos oli se, että hän oli poliisi." Mitä tarkoitat?

Olen kerrannut kantaani tähän asiaan huhtikuusta 2004 alkaen ensiksi Näkökulma -foorumilla ja myöhemmin tällä foorumilla. Mielipiteeni on seuraava:

Kannatan tasa-arvoa yhteisön johtavana moraaliperiaatteena, vaikka ymmärränkin sen, että tasa-arvo ei käytännössä toteudu kuin korkeintaan pienissä vapaaehtoiseen osallistumiseen perustustuvissa yhteisöissä.

Tasa-arvoon perustuvan yhteisön johtava periaate on, että jokaisella yksilöllä on vapaus päättää omista asioistaan, mutta kenelläkään ei ole oikeutta päättää toisten asioista. Tämä sama ajatus ilmenee ns. kultaisessa säännössä, joka Wikipedian mukaan on “periaate, jossa kehotetaan ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleenkään tehtävän”. Periaate näkyy myös vuoden 1789 ihmisoikeusjulistuksessa: “Ihmiset syntyvät ja elävät vapaina ja oikeuksiltaan tasavertaisina… Vapaus käsittää mahdollisuuden tehdä kaikkea sellaista, mikä ei vahingoita muita ihmisiä.”

Jos rikos määritellään tasa-arvon ihanteen lähtökohdasta, toisten elämään vaikuttaminen väkivallalla tai sillä uhkaamalla on rikos. Nykyinen valtio ei mitään muuta teekään. Koko sen olemassaolo perustuu epätasa-arvoon, ylhäältä päin saneluun ja väkivaltaan perustuvaan pakkovaltaan. Ja sinitakit ovat tämän alistamisen työkalu ja nykyisin jo moottorikin. Heidän tehtävänsä on ylläpitää eriarvoisuutta ja pakkovaltaa. He ovat tasa-arvon näkökulmasta rikollisia. Heidän alistamansa ihmiset ovat uhreja.

Millä rikoksen määritelmällä voitaisiin poliisina eli lain toimeenpanovaltana toimiminen laillisesti tuomita rikokseksi ja olisiko tuomiolla mitään seurauksia eli merkitystä ilman lain toimeenpanovaltaa?

Nykylain puitteissa edellä mainittua tuomiota ei tietenkään voida antaa, mutta jos yhteiskuntajärjestys perustuisi tasa-arvoon ja kansalaisten loukkaamattomaan yksilönvapauteen, poliisit olisivat rikollisia. Hehän toimivat tasa-arvoa vastaan. Tämän tien päässä on Pohjois-Korea ja jotain vielä pahempaa.

Tuomiolla ei olei merkitystä ilman toimeenpanovaltaa. Sama pätee silloinkin, jos yhteiskunta perustuu tasa-arvoon. Rikollisten poliisien toiminta pitäisi lopettaa voimatoimin, jos ei muu auttaisi. Tässä tapauksessa pakkokeinot olisivat hyväksyttyjä, koska ne olisivat tasa-arvon puolustamista, eivät sen ylläpitämistä ja lisäämistä.

Voiko lain toimeenpanovaltana toimiva poliisi toimia "juridisen katsannon ulkopuolella"?

Käytin sanontaa “juridisen katsantokannan ulkopuolella” eräänlaisena korvikeilmaisuna, kun en parempaa keksinyt. Tarkoitin tasa-arvolähtöistä moraalia.

Tasa-arvoon perustuvassa järjestelmässä ei voisi olla nykyisen kaltaista poliisia, joka on etuoikeuksista nauttivat eliitti ja siten eräänlainen yhteiskuntaluokka. Jonkinlainen voima tasa-arvon ylläpitämiseksi kuitenkin tarvittaisiin. Rikollisia olisi nimittäin myös tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Tämä “voima” pitäisi organisoida eri tavalla ja eri lähtökohdista kuin nykyiset poliisivoimat.

Pärjääkö yhteiskunta ilman yhteisiä pelisääntöjä ja sanktioita pelisääntöjen rikkomisesta?
Mitä juridisen katsantokannan ulkopuolella voitaisiin tarkoittaa rikoksella?

Joku laatii “pelisäännöt” joka  tapauksessa, haluttiinpa niitä tai ei. Se joku voi olla rikollispomo tai mafiapäällikkö tai yksityisarmeijaansa johtava sotaherra. Valitettava tosiasia on, että aina joku nousee käskemään. Ja käskijä laatii säännöt.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa pelisäännöt laadittaisiin demokratian hengessä tasa-arvon periaatteen pohjalta, eli kaikki, mikä ei vahingoita muita, kuuluisi oikeutettuun yksilönvapauteen ja olisi sallittua. Se, mikä vahingoittaa, olisi kiellettyä.

Jos tasa-arvo vietäisiin täydellisyyteen, myöskin verojen maksaminen ja valtion toimintaan osallistuminen olisi vapaaehtoista. Tämä asia voitaisiin kuitenkin hoitaa niin, että “vapaaehtoisuus” olisi lähinnä teoreettista, ja kaikkien kannattaisi kuulua järjestelmien piiriin. Jos joku Linkola jossakin mökissään haluaisi olla kaiken ulkopuolella, se hänelle sallittaisiin.

Käytännössä tasa-arvoinen systeemi eroaisi nykyisestä siten, että ihmisillä olisi enemmän vapauksia päättää omista asioistaan, eikä poliisi olisi joka mutkassa kyttäämässä ja sakottamassa kuten nykyisessä pakkovaltaan ja alistamiseen perustuvassa simputusyhteiskunnassa. 

Realistina ymmärrän, että tasa-arvoon perustuvaa yhteiskuntaa ei tulla koskaan näkemään. Jossakin historian vaiheessa tasa-arvo on kuitenkin ollut ihanteena, ja siihen uskominen on toiminut eräänlaisena ankkurina, joka on estänyt valtion ajautumisen liian pitkälle totalitarismin suuntaan. Ankkuriketjut ovat kuitenkin katkenneet ajat sitten, eikä ajautumista kohti diktatuuria näytä pysäyttävän mikään. Ei ole enää mitään ihannetta, johon nykytilannetta voitaisiin peilata. Eli se on menoa nyt.

https://plato.stanford.edu/entries/egalitarianism/
Jos realistisesti pidetään tasa-arvoa perusarvona jota ei voi koskaan täydellisesti tavoittaa ja jos samalla pidetään demokratiaa parhaana mahdollisena nykymallina jolle ei ole vielä kehitetty parempaa toimivaa vaihtoehtoa, niin kyse lienee silloin vain jatkuvasta tasa-arvon ja demokratian parantamiskehityksestä demokratian keinoin.
Silloin myös realistisesti pidetään poliisia yhteiskunnan aina tarvitseman toimivallan vastuullisena ja etuoikeutettuna vallankäytön yhtenä edustajana, jonka toimintaa ja niitä ohjaavia lakeja pitää myös jatkuvasti edellämainituin keinoin ja tavoittein kehittää.

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 1112
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #49 : su 08.01.2017, 21:37:58 »
Jos realistisesti pidetään tasa-arvoa perusarvona jota ei voi koskaan täydellisesti tavoittaa ja jos samalla pidetään demokratiaa parhaana mahdollisena nykymallina jolle ei ole vielä kehitetty parempaa toimivaa vaihtoehtoa, niin kyse lienee silloin vain jatkuvasta tasa-arvon ja demokratian parantamiskehityksestä demokratian keinoin.
Silloin myös realistisesti pidetään poliisia yhteiskunnan aina tarvitseman toimivallan vastuullisena ja etuoikeutettuna vallankäytön yhtenä edustajana, jonka toimintaa ja niitä ohjaavia lakeja pitää myös jatkuvasti edellämainituin keinoin ja tavoittein kehittää.

Jos demokratia olisi paras järjestelmä, niin miksi sen levittäminen on niin halvatun vaikeaa ja väkivaltaista? Koko maailman asukkaista vain murto-osa asuu demokratioiksi luokiteltavissa järjestelmissä.

Poliisikaan ei ole missään muualla niin suosittu kuin meillä, toistaiseksi. Meillä myös arvostetaan pappeja ja lääkäreitä yli kaiken. Pankinjohtajien arvostus meni jo. Insinööreille on myös käymässä huonosti. Tohtorit eivät aina pääse edes kaupan kassalle töihin, puhumattakaan että rahvas uskoisi heidän juttuihinsa kyseenalaistamatta kuten joskus ennen.

Rikollisten arvostus on nousussa, he ovat tinkimättömän aatteen miehiä nykyisessä lötkömaailmassa.
Yleinen mielipide on aina väärässä

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 2715
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #50 : su 08.01.2017, 22:07:21 »
Jos demokratia olisi paras järjestelmä, niin miksi sen levittäminen on niin halvatun vaikeaa ja väkivaltaista? Koko maailman asukkaista vain murto-osa asuu demokratioiksi luokiteltavissa järjestelmissä.
Harvoin parempi tai tässä tapauksessa paras mahdollinen tarkoittaa helpompaa, yleensä parempi on työn takana.
Tässä yhteydessä tulee mieleen myös varoittava sanonta "mennä sieltä mistä aita on matalin".
Kehitys on usein sekin väkivaltaista ikävä kyllä. Sodat ovat olleet jopa kehityksen vauhdittajia.
Elämä yleensä on väkivaltaista joten pitäisi tyytyä kaiketi suhteuttamaan eri väkivaltaisuuksia toisiinsa ja hakea vähiten väkivaltaista kehityssuuntaa ja toimintatapaa.

Ainakin diktatuurin muuttaminen joksikin muuksi on helposti kuviteltavissa vaikeaksi. Myös kaikenlainen pakkolevittäminen.
Nämä vaikeudet eivät siis johdu demokratiasta.
Lisäksi voidaan vaikeudeksi laskea kaikki mikä tapahtuu hitaasti, kuten rauhaisan yhteiskunnan muutosprosessit yleensä tapahtuvat.
Nopeat yhteiskunnalliset muutosprosessit taas tahtovat olla väkivaltaisia ja vaikeita nekin.
Taitaapa maailman hyvinvointikin osua pitkälti samaan mainitsemaasi murto-osaan kuin demokratiat.
Toki demokratioissakin on eroja ja osa niistä on vain nimellisesti demokratioita.

Poissa Saares

  • Konkari
  • Viestejä: 510
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #51 : ma 09.01.2017, 00:29:30 »
Jos nyt edes saisit jonkun kansanedustajan, kuten Hakkaraisen, lukemaan edes sen vähän mitä siellä lukee.
Hän sanoo, ettei edes tiennyt että kiihottaminen kansanryhmä vastaan on rikos.

Tätä ihmettelin itsekin eilen. Mikä kumman puolustus se sellainen on, että ei tiennyt asian olevan rikos?
Nyt meidän olisi pääteltävä, että Hakkarainen on joko valehtelija-demagogi tai dementikko-viinapää, koska paljastui, että:
"Teuvo Hakkarainen muuten esitti jo vuonna 2013 muutosta lakiin, jonka olemassaolosta hän ei vuonna 2017 tiedä. (Kiitos havinnosta, Mikko Sovijärvi)



"
 - UPP-blogi
Sisältääkö tuo laki myös nimeltä mainitun puolueen ja kaikkien sitä äänestäneiden demonisoinnin?

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 6295
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #52 : ma 09.01.2017, 01:41:58 »
Tasa-arvo on aina hyvä ideaali, mutta aina utopiaa - Toope. Näinhän se on... :(
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 1510
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #53 : ma 09.01.2017, 03:04:50 »

Jos realistisesti pidetään tasa-arvoa perusarvona jota ei voi koskaan täydellisesti tavoittaa ja jos samalla pidetään demokratiaa parhaana mahdollisena nykymallina jolle ei ole vielä kehitetty parempaa toimivaa vaihtoehtoa, niin kyse lienee silloin vain jatkuvasta tasa-arvon ja demokratian parantamiskehityksestä demokratian keinoin.
Silloin myös realistisesti pidetään poliisia yhteiskunnan aina tarvitseman toimivallan vastuullisena ja etuoikeutettuna vallankäytön yhtenä edustajana, jonka toimintaa ja niitä ohjaavia lakeja pitää myös jatkuvasti edellämainituin keinoin ja tavoittein kehittää.

Jos ja jos, niin lienee, että silloin.

Jos ei ole kehitetty parempaa ja toimivampaa vaihtoehtoa kuin demokratia, niin minkä maan demokratiasta puhutaan? Yhdysvaltojen? Ranskan? Venäjän? Britannian? Suomen? Iranin?

Amerikkalaisen demokratian nimissä tapetaan ihmisiä, mutta taataan toisaalta ihmisille sananvapaus. Suomen demokratian nimissä ei juurikaan tapeta, mutta kirjoituksistaan joutuu kenties helpommin tai ainakin eri asioista oikeuteen kuin Yhdysvalloissa. Demokratiahan näyttää johtavan mihin sattuu.
« Viimeksi muokattu: ma 09.01.2017, 03:27:12 kirjoittanut Kopek »

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 1112
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #54 : ma 09.01.2017, 07:50:03 »
Norjalaisilla on oma aarnionsa, lähes identtinen tapaus tai ainakin lähellä.

Eirik Jensen saattaa olla Norjan oma Jari Aarnio

Ruotsista ei ole vielä kuulunut mitään, eihän?
Yleinen mielipide on aina väärässä

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 1112
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #55 : ke 11.01.2017, 18:17:36 »
Joskus rikoksesta saa anteeksiannon, ihan järjestelmävirheen takia.

...järjestelmästä uupui sakkoja käsittelevä sovellus. Koska sovellusta ei ollut, sakkoja ei voitu kirjata, joten ne oli pakko kääntää pelkiksi varoituksiksi.

Ylen mukaan ihan kaikkia liikennesakkoja järjestelmä ei sössinyt, vaan vain ne joissa kuljettajat olivat vastustaneet sakkoaan. Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja Dennis Pastersteinin mukaan noin 10 prosenttia sakon saaneista vastustaa päätöstä.

Pastersteinin mukaan tämä tarkoitti noin 2000 - 2500 sakkoa, joita järjestelmä ei kyennyt käsittelemään.

Tämähän tarkoittaa saatana sitä, että ne jotka maksoivat kiltisti jäivät hopealle ja ketkut taas menestyivät. Poliisilla ei siis ollut mitään oikeaa todistetta, että rike oli sattunut. Muutenhan ne kyllä nuo perkeleet perivät kaiken mahdollisen ja hiukan päälle.

JK. Lisäsin pari kirosanaa lisäämään älykästä vaikutelmaa, pahoittelen mielensäpahoittaneiden puolesta.
Yleinen mielipide on aina väärässä

Poissa Saares

  • Konkari
  • Viestejä: 510
Vs: Rikolliseksi ryhtyminen
« Vastaus #56 : ke 11.01.2017, 18:35:28 »
Eräs blogikirjoittaja, jonka mielipiteisiin olen monien mielestä liiankin usein viitannut, on jossakin kirjoituksessaan arvostellut hyvän ja pahan pitämistä suhteellisina käsitteinä. Hänen mielestään ne absoluuttisia.

Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä hyvä ja paha ovat suhteellisia käsitteitä. Ei voida sanoa, onko jokin asia hyvää tai pahaa, tai onko jokin asia huonompaa tai parempaa, ellei ole olemassa jotain mittatolppaa tai mitta-asteikkoa, joiden avulla käsitteitä arvioidaan. Koska on erilaisia kulttuureja ja erilaisia käsityksiä, on myös erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on hyvää ja mikä pahaa.

Muutama vuosikymmen sitten homoseksuaaleja pidettiin pahoina ja syntisinä ihmisinä. Heitä rangaistiin toiminnastaan. Nyt heitä tuetaan ja heidän paraatejaan arvioidaan positiivisesti. Homojen loukkaajia pidetään nyt puolestaan pahoina. Mitä tämä jos ei todiste siitä, että hyvä ja paha ovat, mitä milloinkin sovitaan.

Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän kohdalla käsitteiden muuttuminen näkyy erityisen selvästi. Monet nykyisin Venäjällä hyväksytyistä ilmiöitä olisi katsottu Neuvostoliiton aikaan kammottaviksi rikoksiksi, joista kuuluu rangaista ankarasti. Riippumaton media, yksityisyritteliäisyys, työnantajana toimiminen jne. olivat Neuvostoliitossa kapitalistisen luokan rikoksia, joita ei voitu edes kuvitella sallittavan työläisten valtiossa.

Totta kai jokainen voi sisimmässään määritellä itselleen jonkinlaiset hyvyyden ja pahuuden kriteerit ja toimia niiden mukaisesti. Ja näin monet tekevätkin.

Yleensä ihmiset toimivat lähipiirissään perinteisten yksityiselämän moraalisääntöjen mukaan, eli he katsovat pahaksi teoksi kärsimyksen tuottamisen toisille ihmisille, ja hyväksi teoksi toisten ihmisten kärsimysten lievittämisen ja elämän parantamisen. Jos asian nyt näin yksinkertaistaa. Toimintaa, joka ei vaikuta toisiin ihmisiin, pidetään neutraalina. Se ei ole siis hyvää eikä pahaa.

Jostakin kummallisesta syystä – ja tässä asiassa eroan enemmistöstä – ihmisille ei tuota pienintäkään vaikeutta napsauttaa moraalista tutkaansa sammuksiin heti, kun siirrytään yhteisötason kysymyksiin. Siellä ollaan täysin relativistisen moraalin alueella, ja lähipiiriin kuuluva hyvän ja pahan käsitys menettää täysin merkityksensä. Mikä tahansa pahanteko on hyväksyttävää, kunhan laki vain sen sallii, ja mikä tahansa neutraali tai hyvä teko on oikeutetusti paheksuttavaa ja rangaistavaa, jos laki sen kieltää.

Ihmiset perustelevat kaksinaismoraaliansa eri tavoin. Jotkut eivät edes halua ajatella asiaa. He vain hyväksyvät sen, koska mitäpä muutakaan voisi. Jotkut taas pitävät elämää lainsäädännön ikeen alla eräänlaisena pelinä, jossa pelataan yhteisillä säännöillä. Jos pelionni on huono, niin voi voi. Ja menestyy pelissä, hienoa. Hävinneiden uhrien kärsimyksillä ei ole väliä, koska he hävisivät reilussa pelissä.

Onko peli reilua, jos voittaja laatii säännöt, ja jos peliin on rangaistuksen uhalla osallistuttava halusipa tai ei.
Vanhassa neuvostopropagandafilmissä (esitetty yle'ssä) koulua käyvä poika eristettiin koska hänen isänsä myi kasvattamistaan kaaleista osan.