Kirjoittaja Aihe: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä  (Luettu 802 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 3593
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #40 : ti 13.12.2016, 14:58:18 »
Lainaus käyttäjältä: Safiiri link=topic=1720.msg111648#msg111648 date=1481614342[/quote

No tuollekin ihmiselle kyllä on vaikkapa oma äiti, meikkaajat työssä ja monet muuten kertoneet, millaisia naiset ovat. Sellaisia, jotka haluaa olla söpöjä ja kurvikkaita ja somistaa itseään poskipunalla. Eikä tämä henkilö siis ole itsestään löytänyt esim. näihin halua ollenkaan, vaan kokenut tuollaisen ennemminkin hieman epämukavan vieraaksi.

Jos aikoo tehdä kunnollisia johtopäätöksiä sukupuolestaan, niin alkuun kannattaa tarkistaa premissit. "Somistaa poskipunalla" jne. Jossakin kulttuurissa naiset ovat mustanneet hampaitaan, jossakin hioneet etuhampaansa sahanterän muotoon.

Miksi luottaisimme käsitykseen, jonka mukaan ei ole nainen, jos etuhampaita ei ole teroitettu?

Kato sepä se just onkin, että ne tavat ja se käyttäytyminen, jonka me omassa kulttuurissamme niin tiukasti liitämme naiseuteen, ei lopultakaan ole kuin sattumaa. Sillä mitään tekemistä ole naiseuden kanssa. Mutta joukkoon kuulumisen kanssa kyllä. Siksi onkin niin hassua, kun täällä joku toope vaahtoaa, miten on ihan biologian vastaista, jos ei pienestä pitäen opeteta tytöille, että niiden pitää olla söpöjä ja herkkiä, ja pojille, että niiden pitää olla karskeja ja riehuvia.

Näin ja tietysti: miksi emme luottaisi käsitykseen, jonka mukaan ihminen ei koe identtiteettinsä olevan nainen, eikä sen vuoksi teroita etuhampaitaan. Vänkäämmekö lisää naiseuden määritteitä, vaan alammeko ehkä itse luetella niitä hänelle, koska meillähän nyt on käsitys siitä, mitä naiseus yleensä on, ja sitä paitsi se on olennaisempi niin asian kuin keskustelun kannalta kuin etuhampaitaan teroittamattoman naisen oma käsitys.

T: Xante

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 7027
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #41 : ti 13.12.2016, 16:04:05 »
Lainaus käyttäjältä: Safiiri link=topic=1720.msg111648#msg111648 date=1481614342[/quote

No tuollekin ihmiselle kyllä on vaikkapa oma äiti, meikkaajat työssä ja monet muuten kertoneet, millaisia naiset ovat. Sellaisia, jotka haluaa olla söpöjä ja kurvikkaita ja somistaa itseään poskipunalla. Eikä tämä henkilö siis ole itsestään löytänyt esim. näihin halua ollenkaan, vaan kokenut tuollaisen ennemminkin hieman epämukavan vieraaksi.

Jos aikoo tehdä kunnollisia johtopäätöksiä sukupuolestaan, niin alkuun kannattaa tarkistaa premissit. "Somistaa poskipunalla" jne. Jossakin kulttuurissa naiset ovat mustanneet hampaitaan, jossakin hioneet etuhampaansa sahanterän muotoon.

Miksi luottaisimme käsitykseen, jonka mukaan ei ole nainen, jos etuhampaita ei ole teroitettu?

Kato sepä se just onkin, että ne tavat ja se käyttäytyminen, jonka me omassa kulttuurissamme niin tiukasti liitämme naiseuteen, ei lopultakaan ole kuin sattumaa. Sillä mitään tekemistä ole naiseuden kanssa. Mutta joukkoon kuulumisen kanssa kyllä. Siksi onkin niin hassua, kun täällä joku toope vaahtoaa, miten on ihan biologian vastaista, jos ei pienestä pitäen opeteta tytöille, että niiden pitää olla söpöjä ja herkkiä, ja pojille, että niiden pitää olla karskeja ja riehuvia.

Näin ja tietysti: miksi emme luottaisi käsitykseen, jonka mukaan ihminen ei koe identtiteettinsä olevan nainen, eikä sen vuoksi teroita etuhampaitaan. Vänkäämmekö lisää naiseuden määritteitä, vaan alammeko ehkä itse luetella niitä hänelle, koska meillähän nyt on käsitys siitä, mitä naiseus yleensä on, ja sitä paitsi se on olennaisempi niin asian kuin keskustelun kannalta kuin etuhampaitaan teroittamattoman naisen oma käsitys.

T: Xante

Puhumattakaan siitä, millaiseksi yleensäkin miellämme hampaiden terottamisen, jos se kulttuurisesti liitetään jollain tapaa naiseuteen. Saamme varmasti myös puheenvuoroja, joissa löydetään jokin yhteys hyvän äitiyden ja teroitettujen hampaiden välille, jolloin voimme ryhtyä vaatimaan kaikille äideille teroitettuja hampaita. Ihan vain lasten etua vaaliaksemme.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1423
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #42 : ke 14.12.2016, 06:46:51 »
Enemmän kiinnostaa nyt ihmisyys / ei-ihmisyys.

Päätellen ihmisten käytöksestä ihmisyys määrittyy useimmiten minun silmissäni niin että ihmisenä oleminen on sitä että oltaessa me-porukalla liikenteessä me'illä on oikeus ihan mihin tahansa, koska me-läisyys oikeuttaa kaiken. Yksittäiset ihmiset tai todennäköisemmin muut elävät olennot voi tallata vaikka littanaksi, koska pyhä me. Sääntöjä ihmisen väliseen kanssakäymiseen on luotu kimpassa vain sen takia ettei me-tunne lähde hapertumaan. On mm. sanottu että israelilaisten "älä tapa" -käsky tarkoittikin alunperin että "älä tapa oman porukan jäsentä". Muista viis.

Jos ei ole syystä tai toisesta onnistunut pääsemään, tai päätynyt, porukoiden jäseneksi, saa notkut siinä jossain ihmisenä olemisen laitamailla. Ainostaan joku me-ryhmälle hyödyllinen erityispiirre voi siunata erillisen yksilön olemassaolon niin ettei hänestä tule nujerrettava vihollinen. Shamanistin ura on ollut ihan itsestäänselvä monille poikkeusyksilöille. Taikka vaikka pellen, mutta pelle joutuu sietämään enemmän paskaa ja elämään muiden muruilla, shamaani sentään saa lahjoituksia.
Sikäli kuin ihminen on sosiaalinen olemukseltaan, se "me" on tärkeä: ilman "meitä" oma identiteetti, oma eheys yksilönä on hankala ylläpitää. Se on sitä, että kun ihminen liikkuu julkisesti, hän näkee kaltaisiaan ja kokee samalla että muut näkevät hänet kaltaisenaan. Ihminen toivoo että on ikään kuin mahdollista samanaikaisesti kadota normaaliuteen ja olla normaaliuden kannattelema.

Tämä voi olla yksilöllistä. Minulla (kuten varmasti muillakin) on ystäviä/tuttavia, jotka eivät pääse eroon epävarmuudestaan: he ovat jatkuvasti varmoja siitä, että he pistävät jotenkin silmään töissä, kadulla, jne. Jos joku nauraa, "nauravatko he minulle"; "katsovatko kaikki rasvaisia hiuksiani"; ja niin edelleen. Tällaiset asiat hämmästyttävät minua, koska tällaisen ihmisen ei missään nimessä tarvitse ollaa millään tavalla ns. silmiinpistävä.

Tämä voi olla poliittisesti merkityksellistä: Mikäli kyse on jostakin väistämättömästä piirteestä ja siihen yhdistettävistä ominaisuuksista, joka tunnistetaan kadulla, ja jota on hankala päästä pakoon. Esim. "naiseus" tai "mustaihoisuus" tai "romanius" tai "pakolaisuus"; jotka voivat kaikki olla poliittisesti intensiivisiä asioita sikäli, että niiden merkkiä kantavalla ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta kulkea ihmisten keskuudessa "itsenään", vaan aina ensisijaisesti naisena, romanina, pakolaisena, jne. Ihan sama mitä itse itsestään ajattelee.


Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 7027
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #43 : ke 14.12.2016, 09:07:11 »
Enemmän kiinnostaa nyt ihmisyys / ei-ihmisyys.

Päätellen ihmisten käytöksestä ihmisyys määrittyy useimmiten minun silmissäni niin että ihmisenä oleminen on sitä että oltaessa me-porukalla liikenteessä me'illä on oikeus ihan mihin tahansa, koska me-läisyys oikeuttaa kaiken. Yksittäiset ihmiset tai todennäköisemmin muut elävät olennot voi tallata vaikka littanaksi, koska pyhä me. Sääntöjä ihmisen väliseen kanssakäymiseen on luotu kimpassa vain sen takia ettei me-tunne lähde hapertumaan. On mm. sanottu että israelilaisten "älä tapa" -käsky tarkoittikin alunperin että "älä tapa oman porukan jäsentä". Muista viis.

Jos ei ole syystä tai toisesta onnistunut pääsemään, tai päätynyt, porukoiden jäseneksi, saa notkut siinä jossain ihmisenä olemisen laitamailla. Ainostaan joku me-ryhmälle hyödyllinen erityispiirre voi siunata erillisen yksilön olemassaolon niin ettei hänestä tule nujerrettava vihollinen. Shamanistin ura on ollut ihan itsestäänselvä monille poikkeusyksilöille. Taikka vaikka pellen, mutta pelle joutuu sietämään enemmän paskaa ja elämään muiden muruilla, shamaani sentään saa lahjoituksia.
Sikäli kuin ihminen on sosiaalinen olemukseltaan, se "me" on tärkeä: ilman "meitä" oma identiteetti, oma eheys yksilönä on hankala ylläpitää. Se on sitä, että kun ihminen liikkuu julkisesti, hän näkee kaltaisiaan ja kokee samalla että muut näkevät hänet kaltaisenaan. Ihminen toivoo että on ikään kuin mahdollista samanaikaisesti kadota normaaliuteen ja olla normaaliuden kannattelema.

Tämä voi olla yksilöllistä. Minulla (kuten varmasti muillakin) on ystäviä/tuttavia, jotka eivät pääse eroon epävarmuudestaan: he ovat jatkuvasti varmoja siitä, että he pistävät jotenkin silmään töissä, kadulla, jne. Jos joku nauraa, "nauravatko he minulle"; "katsovatko kaikki rasvaisia hiuksiani"; ja niin edelleen. Tällaiset asiat hämmästyttävät minua, koska tällaisen ihmisen ei missään nimessä tarvitse ollaa millään tavalla ns. silmiinpistävä.

Tämä voi olla poliittisesti merkityksellistä: Mikäli kyse on jostakin väistämättömästä piirteestä ja siihen yhdistettävistä ominaisuuksista, joka tunnistetaan kadulla, ja jota on hankala päästä pakoon. Esim. "naiseus" tai "mustaihoisuus" tai "romanius" tai "pakolaisuus"; jotka voivat kaikki olla poliittisesti intensiivisiä asioita sikäli, että niiden merkkiä kantavalla ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta kulkea ihmisten keskuudessa "itsenään", vaan aina ensisijaisesti naisena, romanina, pakolaisena, jne. Ihan sama mitä itse itsestään ajattelee.

Tuo vieläpä toimii molempiin suuntiin: Silloin, kun haluaisi tulla noteeratuksi ihan muiden ominaisuuksiensa kautta kuin vaikkapa sukupuolen tai etnisen taustan, tulee noteeratuksi ensisijaisesti sen kautta. On naiskirjailija tai romanipoliitikko. Joskus taas tämä puoli nonchaleerataan, jolloin joutuu hämmentyneenä kuuntelemaan porukan kertoillessa vitsejä naisten logiikasta tai romaniasuisista myymälävarkaista ja saa nirppanokan ja yliherkkiksen maineen, jos ei naura mukana. Erilaisuus siis ei ole omassa hallinnassa, vaan ympäristö päättää puolestasi, milloin se on etusijalla ja milloin sinun itse pitäisi se kokonaan unohtaa. Eli erilaisuudesta tulee ominaisuus, joka pakottaa sinut aina joustamaan, mukautumaan ja muuntumaan sen mukaan, miten muut juuri tällä kertaa ja tässä yhteydessä sen haluavat nähdä tai olla näkemättä. Oman identiteettisi yhdestä merkittävästä osasta tuleekin tavallaan muiden omaisuutta. Heikko kohtasi, jota saa aina vapaasti käyttää sinua vastaan. Vihaisten, valkoisten miesten vihaisuus kohdistuu siihen, että heidän valkoisuuttaan ja mieheyttään joku rohkeneekin käsitellä samaan tapaan. Eihän se nyt sovi, kun se on standardi.

Poissa hibiscus

  • Konkari
  • Viestejä: 3482
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #44 : ke 14.12.2016, 09:27:14 »
Enemmän kiinnostaa nyt ihmisyys / ei-ihmisyys.

Päätellen ihmisten käytöksestä ihmisyys määrittyy useimmiten minun silmissäni niin että ihmisenä oleminen on sitä että oltaessa me-porukalla liikenteessä me'illä on oikeus ihan mihin tahansa, koska me-läisyys oikeuttaa kaiken. Yksittäiset ihmiset tai todennäköisemmin muut elävät olennot voi tallata vaikka littanaksi, koska pyhä me. Sääntöjä ihmisen väliseen kanssakäymiseen on luotu kimpassa vain sen takia ettei me-tunne lähde hapertumaan. On mm. sanottu että israelilaisten "älä tapa" -käsky tarkoittikin alunperin että "älä tapa oman porukan jäsentä". Muista viis.

Jos ei ole syystä tai toisesta onnistunut pääsemään, tai päätynyt, porukoiden jäseneksi, saa notkut siinä jossain ihmisenä olemisen laitamailla. Ainostaan joku me-ryhmälle hyödyllinen erityispiirre voi siunata erillisen yksilön olemassaolon niin ettei hänestä tule nujerrettava vihollinen. Shamanistin ura on ollut ihan itsestäänselvä monille poikkeusyksilöille. Taikka vaikka pellen, mutta pelle joutuu sietämään enemmän paskaa ja elämään muiden muruilla, shamaani sentään saa lahjoituksia.
Sikäli kuin ihminen on sosiaalinen olemukseltaan, se "me" on tärkeä: ilman "meitä" oma identiteetti, oma eheys yksilönä on hankala ylläpitää. Se on sitä, että kun ihminen liikkuu julkisesti, hän näkee kaltaisiaan ja kokee samalla että muut näkevät hänet kaltaisenaan. Ihminen toivoo että on ikään kuin mahdollista samanaikaisesti kadota normaaliuteen ja olla normaaliuden kannattelema.

Tämä voi olla yksilöllistä. Minulla (kuten varmasti muillakin) on ystäviä/tuttavia, jotka eivät pääse eroon epävarmuudestaan: he ovat jatkuvasti varmoja siitä, että he pistävät jotenkin silmään töissä, kadulla, jne. Jos joku nauraa, "nauravatko he minulle"; "katsovatko kaikki rasvaisia hiuksiani"; ja niin edelleen. Tällaiset asiat hämmästyttävät minua, koska tällaisen ihmisen ei missään nimessä tarvitse ollaa millään tavalla ns. silmiinpistävä.

Tämä voi olla poliittisesti merkityksellistä: Mikäli kyse on jostakin väistämättömästä piirteestä ja siihen yhdistettävistä ominaisuuksista, joka tunnistetaan kadulla, ja jota on hankala päästä pakoon. Esim. "naiseus" tai "mustaihoisuus" tai "romanius" tai "pakolaisuus"; jotka voivat kaikki olla poliittisesti intensiivisiä asioita sikäli, että niiden merkkiä kantavalla ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta kulkea ihmisten keskuudessa "itsenään", vaan aina ensisijaisesti naisena, romanina, pakolaisena, jne. Ihan sama mitä itse itsestään ajattelee.

Ihmiset ovat erilaisia. Useat, esimerkiksi minä, eivät määrittele identiteettiään minkään viiteryhmän kautta. Jos täytyy turvautua johonkin me-ryhmään, mielestäni henkilön itsetunto ei ole kovinkaan vahva. Täällä on yksi tapaus, Sepe, joka turvautuu usein "meihin", joka muodostuu vain hänestä itsestään. Identiteetti ja itsetunto tuntuvat olevan tuollaisilta henkilöiltä lähes täysin kateissa ja itse ja oma identiteetti täytyy pullistaa hataralta pohjalta megalomaaniseksi hötöksi.

Terve itsetunto, omanarvontunto ja identiteetti ovat tärkeitä rakennuspalikoita kehittää itseään ihmisenä ja sopeuttaa itsensä sosiaaliseen ympäristöön.
"Sosiaalipsykologia ja pedagogia tarkoittaa että tarhan tätiä totellaan."

Sepe

Poissa Norma Bates

  • poliittinen pikkuorava
  • Konkari
  • Viestejä: 5537
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #45 : ke 14.12.2016, 10:43:52 »
Enemmän kiinnostaa nyt ihmisyys / ei-ihmisyys.

Päätellen ihmisten käytöksestä ihmisyys määrittyy useimmiten minun silmissäni niin että ihmisenä oleminen on sitä että oltaessa me-porukalla liikenteessä me'illä on oikeus ihan mihin tahansa, koska me-läisyys oikeuttaa kaiken. Yksittäiset ihmiset tai todennäköisemmin muut elävät olennot voi tallata vaikka littanaksi, koska pyhä me. Sääntöjä ihmisen väliseen kanssakäymiseen on luotu kimpassa vain sen takia ettei me-tunne lähde hapertumaan. On mm. sanottu että israelilaisten "älä tapa" -käsky tarkoittikin alunperin että "älä tapa oman porukan jäsentä". Muista viis.

Jos ei ole syystä tai toisesta onnistunut pääsemään, tai päätynyt, porukoiden jäseneksi, saa notkut siinä jossain ihmisenä olemisen laitamailla. Ainostaan joku me-ryhmälle hyödyllinen erityispiirre voi siunata erillisen yksilön olemassaolon niin ettei hänestä tule nujerrettava vihollinen. Shamanistin ura on ollut ihan itsestäänselvä monille poikkeusyksilöille. Taikka vaikka pellen, mutta pelle joutuu sietämään enemmän paskaa ja elämään muiden muruilla, shamaani sentään saa lahjoituksia.
Sikäli kuin ihminen on sosiaalinen olemukseltaan, se "me" on tärkeä: ilman "meitä" oma identiteetti, oma eheys yksilönä on hankala ylläpitää. Se on sitä, että kun ihminen liikkuu julkisesti, hän näkee kaltaisiaan ja kokee samalla että muut näkevät hänet kaltaisenaan. Ihminen toivoo että on ikään kuin mahdollista samanaikaisesti kadota normaaliuteen ja olla normaaliuden kannattelema.

Tämä voi olla yksilöllistä. Minulla (kuten varmasti muillakin) on ystäviä/tuttavia, jotka eivät pääse eroon epävarmuudestaan: he ovat jatkuvasti varmoja siitä, että he pistävät jotenkin silmään töissä, kadulla, jne. Jos joku nauraa, "nauravatko he minulle"; "katsovatko kaikki rasvaisia hiuksiani"; ja niin edelleen. Tällaiset asiat hämmästyttävät minua, koska tällaisen ihmisen ei missään nimessä tarvitse ollaa millään tavalla ns. silmiinpistävä.

Tämä voi olla poliittisesti merkityksellistä: Mikäli kyse on jostakin väistämättömästä piirteestä ja siihen yhdistettävistä ominaisuuksista, joka tunnistetaan kadulla, ja jota on hankala päästä pakoon. Esim. "naiseus" tai "mustaihoisuus" tai "romanius" tai "pakolaisuus"; jotka voivat kaikki olla poliittisesti intensiivisiä asioita sikäli, että niiden merkkiä kantavalla ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta kulkea ihmisten keskuudessa "itsenään", vaan aina ensisijaisesti naisena, romanina, pakolaisena, jne. Ihan sama mitä itse itsestään ajattelee.

Meitsihän on oikein kasvanut tällaisten ihmisten kanssa jotka kaikkialla pelkäävät olevansa kohde. Jos on huonompi kausi menossa, pitää oikein järkeillä että se räkä poskella naureskeleva teini bussissa ei välttämättä naura minulle. Ja jos nauraa, niin todennäköisesti nauraa sitten ihan mille ja kelle tahansa. - Olin aika järkyttynyt kun olin jo lähes 30-vuotias ja kuvittelin autuaasti päässeeni yli vaatetraumoista eli siitä kun koulussa oli naurettu vaatteilleni - ja sitten kun kävelin jossain kauppakeskuksessa, tuli vastaan jotain nuoria tyttöjä joista yksi katsoi suoraan minuun ja purskahti nauramaan. Kyllähän tuollaisesta tulee mieleen että eikö tämä saatanan kyttäys & rääkki lopu ikinä, mutta ei voi tietää mikä sen riemunpurkauksen takana oli. Eli kun ei sitä naurunrätkettä kumminkaan tule koskaan saamaan loppumaan, pitäisi vain kovettua olemaan välittämättä siitä. Kaikki eivät kykene.

Tiedostan että osin ns. ulkomaalaisvastaisuuteni johtuu siitä että pelkään että siinä sitä on taas uusi joukko joka joukkovoimalla nujertaa yksilöitä, plus tietysti tulee kateellinen ja kaunainen olo kun itse on saanut olla kiusattavana olemuksensa vuoksi, ja sitten nämä ovat "vapaamatkustajia" joilla on erityisoikeudet tehdä töttöröö tööt tööt suuri numero olemisestaan ja liikkumisestaan. Juuri luin jostain että Albaniassa kun on eniten muslimeita, niin aika harva siellä hiihtelee kaapu päällä. Mutta sitten kun nämä siirtyvät muihin maihin (osa yrittää olla jopa pakolaisia, vaikka hyvää syytä ei välttämättä löydy), niin johan isketään kuteet päälle koska sillä irtoaa erityisoikeuksia.

Tietty sen lisäksi että on aika kyllästyttävää että identiteetti ei olisi muka muuta kuin sukupuoli (tai ikuiset riidat sukupuolista), on perin ohkoista että identiteetti olisi pelkkä pukeutuminen! Onko naurettavampaa ajatustakaan että ihminen olisi omat vaatteensa? Mutta kun kumminkin on. Kaikki mitä ihminen tietoisesti tuo itsestään ulos, oli se sitten vaatteet, tatuoinnit ja kehomaalaukset, korut ja killuttimet, kampaukset tai kaljuus jne. on aina jotain miltä ihminen haluaa näyttää. Tai hänen yhteisönsä haluaa hänen näyttävän. Se millainen ihminen on alastomaksi riisuttuna ja täysin putsattuna on jotain mille hän ei voi mitään. Periaatteessa sen ymmärtää jos reagointi tietoiseen itsensä esittelyyn tietyssä moodissa on voimallisempaa.

Mutta jostain syystä esmes angleille menee heti pulla väärään kurkkuun nähdessään alastoman ihmisen. Mikäköhän siinäkin niin maat ja taivaat myllertävää on?
Vuosi nolla: Ilmestyskirjan Kiljuva Jaloperuna on hallitsijan pallinsa nyt saanut.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 1510
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #46 : ke 14.12.2016, 10:51:30 »
Terve itsetunto, omanarvontunto ja identiteetti ovat tärkeitä rakennuspalikoita kehittää itseään ihmisenä ja sopeuttaa itsensä sosiaaliseen ympäristöön.

Jos terve itsetunto, omanarvontunto ja identiteetti ilmenevät seuraavalla tavalla, olen tyytyväinen, ettei minulla ole tervettä itsetuntoa, omanarvontuntoa ja identiteettiä.

Viestisi on taas sekavaa vanhan vähä-älyisen huru-ukon hourailua.

Mistä tunkiosta sinä nyt olet taas kaivellut tuota sontaasi?

Täällä rasistiset maahanmuuttovastaiset sinä mukaan lukien jaksatte jauhaa samaa paskaa viestistä toiseen.

Vanha päästään laho kanto, Joska Pakunen on vaivautunut panemaan taas parastaan.

Sinä olet luova kirjoittaja, vaikka kirjoitat lähinnä yhtä, kahta samaa paskaa vuodet läpeensä huonoksi suomeksi.

Hienoa, että pidät omaa tekstiäsi sairaana munapää.

Opettele Sepe kusi isot alkukirjaimet ja yhdyssanat. Sinulla on alvariinsa niissä vaikeuksia.

Sinun maaninen vaiheesi kestää näköjään yllättävän kauan ja suollat sama vanhaa paskaa tuutin täydeltä moniin ketjuihin.

Olet ilmeisesti ajoittain suljetulla osastolla ja psykiatrit antavat lausuntoja sinusta, jotka sitten houreissasi projisioit muihin kuten esimerkiksi minuun.

Kuvitteletko nostavasi Jatkumon tasoa megatyperillä viesteilläsi tai nuolemalla esimerkiksi Rentun persettä?

Terveyskasvatuksen Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos:

“Esimerkiksi arvio hyvästä itsetunnosta saattaa jossain tapauksissa viitata perusteltuun, tasapainoiseen arvostukseen itsestä, mutta todellisuudessa kuvaus on tulosta henkilön ylimielisyydestä, mahtipontisuudesta ja omahyväisestä paremmuuden tunteesta muita kohtaan.”

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/43250/URN:NBN:fi:jyu-201404221550.pdf?sequence=1

Poissa Sepe

  • Konkari
  • Viestejä: 5700
  • Etevä ajattelija
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #47 : ke 14.12.2016, 11:41:04 »
Olen ymmärtänyt niin, että kaikilla on oikeus olla myöntämättä, että on ylimielinen, mahtipontinen ja kokee  omahyväistä paremmuuden tunnetta muita kohtaan. Miehilläkin.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 7027
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #48 : ke 14.12.2016, 11:43:25 »
Olen ymmärtänyt niin, että kaikilla on oikeus olla myöntämättä, että on ylimielinen, mahtipontinen ja kokee  omahyväistä paremmuuden tunnetta muita kohtaan. Miehilläkin.

Toki on. Muistaa pitää vain, että muilla on vastaava oikeus. Naisilla ja ulkkareillakin.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 3420
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #49 : ke 14.12.2016, 11:52:37 »
Olen ymmärtänyt niin, että kaikilla on oikeus olla myöntämättä, että on ylimielinen, mahtipontinen ja kokee  omahyväistä paremmuuden tunnetta muita kohtaan. Miehilläkin.

Toki on. Muistaa pitää vain, että muilla on vastaava oikeus. Naisilla ja ulkkareillakin.

Oikeutus on itsehankittua silloin, kun kieltää todennäköiset asiat.

Miksi ihmeessä pitäisi "kieltää" tunteensa, ainakaan sitä ei kannata tehdä itselleen vaikka muuten esiintyisi "tekopyhänä.

Poissa Sepe

  • Konkari
  • Viestejä: 5700
  • Etevä ajattelija
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #50 : ke 14.12.2016, 11:55:07 »
Olen ymmärtänyt niin, että kaikilla on oikeus olla myöntämättä, että on ylimielinen, mahtipontinen ja kokee  omahyväistä paremmuuden tunnetta muita kohtaan. Miehilläkin.

Toki on. Muistaa pitää vain, että muilla on vastaava oikeus. Naisilla ja ulkkareillakin.

Kun kirjoitin että kaikilla on oikeus mikä joukko jäi mainitsematta? Keitä ovat muut?

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 7027
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #51 : ke 14.12.2016, 12:14:01 »
Olen ymmärtänyt niin, että kaikilla on oikeus olla myöntämättä, että on ylimielinen, mahtipontinen ja kokee  omahyväistä paremmuuden tunnetta muita kohtaan. Miehilläkin.

Toki on. Muistaa pitää vain, että muilla on vastaava oikeus. Naisilla ja ulkkareillakin.

Kun kirjoitin että kaikilla on oikeus mikä joukko jäi mainitsematta? Keitä ovat muut?

Tarkoitin siis, että kaikkien (kaikkien, ei vain joidenkin) on siis myöntämättömyyksissään syytä myöntää vastaava pikeus muille (siis muillekin kuin itselleen). Muut ovat siis muut kuin kukin itse.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 3593
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #52 : ke 14.12.2016, 14:16:04 »
Olen ymmärtänyt niin, että kaikilla on oikeus olla myöntämättä, että on ylimielinen, mahtipontinen ja kokee  omahyväistä paremmuuden tunnetta muita kohtaan. Miehilläkin.

Toki on. Muistaa pitää vain, että muilla on vastaava oikeus. Naisilla ja ulkkareillakin.

Kun kirjoitin että kaikilla on oikeus mikä joukko jäi mainitsematta? Keitä ovat muut?

Kun sinusta puhutaan, olisiko tässä vinkkiä:


Sillä olennainenhan keskustelun kannalta on juuri Sepen käsitys kissasta, ei minun käsitykseni itsestäni.

T: Xante

Sen verran vielä tähän keskusteluun puutun, että totean Xantippan vihdoinkin ymmärtäneen mikä on pointti.

Sinähän se olet ollut sitä mieltä, että sinun käsityksesi ihmisen identiteetistä on olennaisempi kuin toisen, muiden.

T: Xante

Poissa Sepe

  • Konkari
  • Viestejä: 5700
  • Etevä ajattelija
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #53 : ke 14.12.2016, 14:43:45 »

Sinähän se olet ollut sitä mieltä, että sinun käsityksesi ihmisen identiteetistä on olennaisempi kuin toisen, muiden.

T: Xante

Totta kai olen oikeammassa kuin kukaan muu.
Sinun käsityksestäsi ei ole saanut selvää enkä siitä piittaisikaan vaikka saisi selvää. Kunhan räksytät.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 7027
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #54 : ke 14.12.2016, 14:47:16 »

Sinähän se olet ollut sitä mieltä, että sinun käsityksesi ihmisen identiteetistä on olennaisempi kuin toisen, muiden.

T: Xante

Totta kai olen oikeammassa kuin kukaan muu.
Sinun käsityksestäsi ei ole saanut selvää enkä siitä piittaisikaan vaikka saisi selvää. Kunhan räksytät.

Huomaan, että aiempi huomautukseni oli varsin aiheellinen.

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 3593
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #55 : ke 14.12.2016, 15:12:44 »

Sinähän se olet ollut sitä mieltä, että sinun käsityksesi ihmisen identiteetistä on olennaisempi kuin toisen, muiden.

T: Xante

Totta kai olen oikeammassa kuin kukaan muu.
Sinun käsityksestäsi ei ole saanut selvää enkä siitä piittaisikaan vaikka saisi selvää. Kunhan räksytät.

Räksyttäminen on sellaisten rakkien hommaa kuin sinä olet. Minä vain huomautan epäloogisesta, sumeasta ajattelustasi.

T: Xante

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 5903
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #56 : ke 14.12.2016, 18:38:05 »
En pysty olemaan mikään hoivailtava hellandyydeli jollekin jättiläiselle vain jotta hän saisi tuntea itsensä isoksi ja voimakkaaksi.

Kysymys. Jos kaipaa tukea, niin kumpi painottuu:

1.  vertainen
2.  auktoriteetimpi (jollain tapaa)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 5903
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #57 : ke 14.12.2016, 19:04:59 »
Useat, esimerkiksi minä, eivät määrittele identiteettiään minkään viiteryhmän kautta. Jos täytyy turvautua johonkin me-ryhmään, mielestäni henkilön itsetunto ei ole kovinkaan vahva.

Terve itsetunto, omanarvontunto ja identiteetti ovat tärkeitä rakennuspalikoita kehittää itseään ihmisenä ja sopeuttaa itsensä sosiaaliseen ympäristöön.


Näin kai yhä enemmän, kehittyvässä tapauksessa.

Muut kertovat itsestäsi, mutta itse kannat kerrottua eniten, ja teet siitä kannattelevimman summauksen, jonka täytyy toki myös pysyä kasassa eri tilanteissa. Näin on tosiaan vahvoilla, mikäli kasailu on ollut jotenkin onnistunutta.


Filosfisemmaksi menee, jos ajattelee hetkittäin, eikä samanlaisia hetkiä tule. Tällöin hetkiin liittyvät piirteet voivat olla paljon samoja, ja samuutta tuodaan kunkin uuden hetken arviointiin. Oppiminen on oikeasti tilanneyleistämistä maksimiin asti, että yleistys toimii jotenkin tolkullisesti.

Samalla tapaa yleistetään kokemus itsestä osana muita. Kyseessä on melkoinen summaus kaikesta tapahtuneesta ja koetusta.

Pysyvyyttä ja helppoutta on itsensä ja eri tyyppisten tilanteiden yleistyksissä, siis valmisrakenteissa, mutta toisaalta autenttisuutta taitaa olla aina vain vähemmän, oli sitten huomioitavana uudet hetket, ja itse uusissa hetkissä. Ellei ne sitten yleistykset ole tosi vähän hetkittäisyyksiä runtelevia. Usein meissä onkin monia puolia, ja monissa tilannetyypeissä on omat mallinsa.

Tuosta voisi arvella ydin-itseä, joka säilyy eri tilanteissa. Onko sellaista, ja millainen se voisi olla? Vai onko itse tosiaan jotain muuta kuin identiteetti. Varmaan. Identiteetti taitaa olla jotain, joka on vasten muita samankaltaisia. ?

Poissa Sepe

  • Konkari
  • Viestejä: 5700
  • Etevä ajattelija
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #58 : ke 14.12.2016, 19:25:47 »

Sinähän se olet ollut sitä mieltä, että sinun käsityksesi ihmisen identiteetistä on olennaisempi kuin toisen, muiden.

T: Xante

Totta kai olen oikeammassa kuin kukaan muu.
Sinun käsityksestäsi ei ole saanut selvää enkä siitä piittaisikaan vaikka saisi selvää. Kunhan räksytät.

Räksyttäminen on sellaisten rakkien hommaa kuin sinä olet. Minä vain huomautan epäloogisesta, sumeasta ajattelustasi.

T: Xante

Nimittely on kaltaistesi ämmien hommaa. Minä en nimittele, minä vain kommentoin sekavia viestejäsi.

Poissa Norma Bates

  • poliittinen pikkuorava
  • Konkari
  • Viestejä: 5537
Vs: Oikeus määritellä itse oma identiteettinsä
« Vastaus #59 : ke 14.12.2016, 21:34:09 »
En pysty olemaan mikään hoivailtava hellandyydeli jollekin jättiläiselle vain jotta hän saisi tuntea itsensä isoksi ja voimakkaaksi.

Kysymys. Jos kaipaa tukea, niin kumpi painottuu:

1.  vertainen
2.  auktoriteetimpi (jollain tapaa)

Jos joku ihminen kysyy tietä taikka kaupassa että missä on sitä ja tätä, ja kykenen vastaamaan, niin siitä tulee lähinnä onnistumisen ilo. Jos en kykene auttamaan, saattaa kaivella aikalailla. Ehkä sen takia että jossain alitajunnassa kutkuttelee miten veemäiseltä se on joskus tuntunut itsestä kun on tarvinnut apua ja sitä ei ole ollut saatavilla.

Koskaan en ole sen kummemmin funtsaillut että missä "suhteessa" olen tuohon autettavaan. Oikein tarkkaan kun mietin, niin siinä mielestäni vaan ihminen kanssakäy ihmisen kanssa, että olisiko se sitten vaikka tuo "vertainen".

Netissä joskus jossan asiassa olen saattanut tuntea itseni miltei auktoriteetiksi, sellaisissa tilanteissa kun selvästi tiedän jonkin asian paremmin kuin toinen. Välttämättä siihen ei ole sen kummoisempaa syytä kuin että satuinpahan vaan lukemaan asiasta joskus, se jäi mieleeni, ja onnistun googlettamaan matskun saataville. Jos en onnistu niin sitten saan kuulla jäkätystä siitä että juu varmaan on tullut luettua jotakin jostakin joskus... Kaikki kun eivät usko että muistini saattaa joissain asioissa pelata niin helvetin hyvin että tasan taatusti tiedän mitä on tullut vastaan. Mutta en tietenkään aina. Lähiaikojen asioita en sitten välttämättä muistakaan. Kuten vaikkapa että mitä ajattelin minuutti sitten.

Informaation kanssa touhuaminen on helvetin kivaa. On antoisaa tietää asioita, ja antoisaa levittää niitä, eli siis en ole infopihtari. Mutta jos pitäisi olla kädet kyynärpäitä myöten paskassa auttaakseen ihmisiä, niin ei kiitos. Todellakin inhoaisin ja kammoaisin tilannetta jossa joku toinen elävä olento on täysin minusta riippuvainen. Periaatteessa nuo kissatkin voi nakata vaikka ovesta ulos ja kyllä ne siellä ulkona siihen asti pärjäävät että tulee -20 astetta.
Vuosi nolla: Ilmestyskirjan Kiljuva Jaloperuna on hallitsijan pallinsa nyt saanut.