Monicasta sen verran, että eipä käy häntä kateeksi. Entä jos Bill Clintonilla olisi ollut munaa kieltäytyä kuulusteluista tai vaihtoehtoisesti myöntää koko juttu heti?
Kyllä siinä onnistuttiin lähes tuhoamaan koko nuoren ja naiivin, idealistisen parikymppisen naisenjolperon loppuelämä, mutta Monicalla pyyhkii nykyisin ihan hyvin ja osaa itsekin vitsailla tapahtuneilla, mikä on jo sinänsä merkittävä saavutus. Elämäkertansa myi aikoinaan hyvin, ja kuittasi sitä kautta kelpo tilin. Ei siitä ole kauankaan, kun tuli jossain yhteydessä hänen joku someviestinsä (Taisi olla Twitterissä) vastaan, juuri Clintoneihin liittyen. En nyt muista sitäkään mitä siinä letkautti, mutta muistan hymyilleeni ääneen. Ilmoitti myös äänestävänsä Hillarya!
Tätähän muuten kutsutaan oikein edistykseksi: sitä, että ihmiset istuvat ruutujen äärellä.
Selkärankainen mies olisi myöntänyt teon heti ja pyytänyt anteeksi. Niinkin tekopyhässä ja kaksinaismoralistisessa ilmapiirissä kuin Yhdysvaltain päiväpolitiikka on, niin sekä kieltäytyminen kuulemisesta kuin tilanteen suora ja avoin myöntäminenkin olisivat olleet käytännössä poliitinen itsemurha. Kilpapuolue olisi ottanut kieltäytymisestä vieläkin taidokkaammin kaiken irti ja samaan aikaan tapaus oli jo vuotanut julkisuuteen niin yksityiskohtaisesti, että se kävi suhteellisen nopeaan mahdottomaksi kiistää. Toisaalta välitön, avoin myöntäminen mittavine anteeksipyyntöineen niin perheeltä, kansakunnalta kuin puolelta planeetalta ja äidiltäkin olisi saattanut Clintonin niin ressukkamaiseen valoon, että sekin olisi ollut uran loppu. Yhdysvaltain presidentti saa olla julkissalaisesti häntäheikki, mutta ressukka häntäheikki hän ei saa olla.
"I did not sleep with that woman". Juu, juu. Niin, niin.
Aihe: USA:n tuleva hallitus ja muut tärkeimmät virkamiehet (Luettu 479 kertaa)