Kirjoittaja Aihe: Uskonnollinen omahyväisyys  (Luettu 2101 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9502
Vs: Uskonnollinen omahyväisyys
« Vastaus #20 : pe 11.05.2018, 13:15:17 »
Muistaakseni oli joku juutalainen sanonta että jos on liian nöyrä niin sitten onkin jo ylpeä.

Noinhan se. Liika nöyryys on taatusti teeskentelyä.

En eri mieltä. Jonkin verran tuota kyllä ilmenee, överinä. Ehkä joillakin menee överiksi tällaiset muita useammin. Joissakin ei osaa kuin överiä. Jos jokaista katsotaan, niin melkein kaikilla on jokin tällainen. Osa överi-alueista tuntuu muita kohtaan ikävimmiltä, kuin toiset.

Abstrakti ja objektiivisuuteen pyrkivä käsittely ei ota tarkalleen kantaa siihen, miten ihminen itse on päätynyt joitain soveltamaan, tai muut. Vinkkiä saa kyllä, erilaisista vaihtoehdoista, joita ilmeneee. Tiedollisempi käsittely voi olla myös tutkailua, koskien omia kokemuksia ja kokeiluja, ja muiden.

Aivan eri asia on se, miten elämäänsä elää, teoria- ja sana-tason ulkopuolella. Teoriatason toteaminen ei mittaa mitään, eikä sen tarvitse mitata. Joskus nämä puolet lomittuvat, joissain tilanteissa, ja tietysti hyvä, ja tarpeellista.

Ihminen voi olla hyvin vähän nöyrä, mutta kykenee silti tasapuoliseen tarkasteluun. Tasapuolisuus ei ole aina nöyryyttä, eikä sitä mitenkään ole haussa. On vain asiankäsittelyä, vapaasti, koska joskus asiankäsittelyissä ei ole mieltä, ellei siihen ole oikeasti vapaus. Silloin on parempi tehdä muuta.

Objektiivisuus voi olla ihmisillä yllättävän harvinaista, kykynä.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13579
Vs: Uskonnollinen omahyväisyys
« Vastaus #21 : pe 11.05.2018, 13:25:04 »
Epäilen että huonosti muistamani mietelauseen olennainen komponentti olikin sana "vaatimaton". Mutta onhan se sukua kaiketi nöyryydelle.

Ollakseen vaatimaton pitää olla joku muu olio johon verrattuna on vaatimaton. Ollakseen nöyrä pitää olla olio jota kohtaan on nöyrä. Tai edes jokin tietty elementti tai substanssi.

Jos kokee olevansa siinä asemassa että on oikeutettu asettamaan itsensä janalla vihonviimeiseksi, melkoista omahyväisyyttä se pitää sisällään että olettaa tuon asian olevan itsensä valittavissa.

Omalla fanituslistallani en ole oikein buddhismin boddhisatvoista innostunut ehkä juuri siksi että olen epäillyt sen olevan nöyristelyä että ei suostu astumaan nirvanaan ennenkuin kaikki muut olennot ovat menneet edeltä. Mutta olisiko se sitten kumminkin sitä että "pitelee ovea auki" vertaisilleen, koska voi.

Islamissa, inhokissani, se nöyryys viedään niin ihme sfääreihin että kaikki nöyryytetään tavalla tai toisella. Sellaista se kai on kun rakkaus puuttuu.
"The artist is the true seer and prophet of his century, the justifier of life and as such, of course, a revolutionary far more fundamental in his penetration of the social mask of his day than any fanatic idealist spilling blood over the pavement in the name simply of another unnatural mask."

JC

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9502
Vs: Uskonnollinen omahyväisyys
« Vastaus #22 : pe 11.05.2018, 13:47:08 »
Omalla fanituslistallani en ole oikein buddhismin boddhisatvoista innostunut ehkä juuri siksi että olen epäillyt sen olevan nöyristelyä että ei suostu astumaan nirvanaan ennenkuin kaikki muut olennot ovat menneet edeltä. Mutta olisiko se sitten kumminkin sitä että "pitelee ovea auki" vertaisilleen, koska voi.

Muuta vaihtoehtoa ei ole, sillä muuten mennään orjuuttamisen ja ylikävelemisen teemaan, tai tökeryyteen: http://jatkumo.net/index.php?topic=385.msg209900#msg209900, josta on seurauksia itselle ja muille, miten tässä osataankin toimia.

Kaikkien voi ajatella olevan boddhisatavan asemassa, eri juttu on vain se, millä tasolla itse kukin on, tietyssä yhteisöajan hetkessä.

Tasonsa mukaisesti tulee kyllä mennä, eikä yrittää sitä, mihin ei pysty, jolloin on oikeasti autettava, vaikka olevinaan auttaja, mikä on sekaannusta.

Kyseessä on hyveellinen luonnonmalli. Siitä ei toisaalta voi kukaan poiketa. Siinä mielessä hassu juttu, vaikka tuskin näin tajutaan.