Kirjoittaja Aihe: Uskonnollinen omahyväisyys  (Luettu 1472 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13361
Uskonnollinen omahyväisyys
« : to 03.11.2016, 12:06:49 »
Oikeastaan uskonnoissa, uskoissa, aatteissa, ismeissä, ideologioissa sun muissa ärsyttää lopultakin vain se että kun ihmisellä on vahva tunne että hän on oikeassa - ja varsinkin jos hän saa haalittua samanmielisiä ympärilleen - hän kaiketi väistämättä alkaa kehittämään grandiööseja kuvitelmia että hän on jotenkin parempi muita. Niitä jotka eivät usko kuten hän/he. Kaikenlaiset muiden mielestä höpönlöpöksi mieltyvät uskomukset maailmansyntyselityksineen (jännä ettei mikään uskonto malta jättää maailman syntyä mysteeriksi, vaan se luomisoppi pitää keksiä vaikka väkisin... mutta ehkä juontuu siitä että ihminen haluaa sitä lohtua, tarkoitusta ja merkitystä, joka edellyttää ns. kokohoitopakettia...) voisivat olla hyvinkin harmittomia ellei niistä muodostuisi välinettä luokitella yksittäisten ihmisten ja ryhmien ARVO siksi tahi täksi.

Jos hierarkiat juurittaisiin eri katsomusten ja katsomuksettomienkin ihmisten väliltä pois, jos kukaan ei voisi patsastella pylväspyhimyksenä oppinsa takia, niin kivahan tässä olisi olla. Jokainen uskoisi kuten parhaaksi tuntee, ja se siitä. Mutta nämä hierarkiat ja luokkaerothan alkavat jo oppien sisällä ja varsinaisesti nousevat pintaan sitten vasta kun asetetaan vastakkain toisen uskon tai uskonnottomuuden/uskottomuuden edustajia. Mutta luokkaerot ovat tosiaan olleet olemassa jo ennen vertailua "naapuriin". Tästä omakohtainen esimerkki muistui tänään bussissa mieleeni. Vaikka löysin reinkarnaatiouskoni jo lapsena, halusin kumminkin rippileirille, jotta olisin edes yhdessä asiassa kerrankin kuten kaikki muut. Tätä ennen piti kerätä jotain rasteja ruutuun kaikenlaisilta kinkereiltä. Eräässä uskovaisten kokoontumisajossa seurakuntatalossa tai mikä lie pytinki lieneekään ollut meidän piti kaikkien istuman pitkien pöytien äärelle. Istuin sitten erään pöydän ääreen; siinä oli joku perhe kaiketi, vanhemmat ja lapsia. Oletin että pöytä kuin pöytä. Joku nainen kävi sitten kuiskuttelemassa että tule tuonne (toisaanne) heidän tykö, ihmettelin että minkä takia ja pidin vaan ahterini penkillä, enkä siirtynyt. Vasta vuosia myöhemmin elikkäs aikuisena tajusin että mikä se homman nimi siinä oli ollut. Pöydässä johon olin ängennyt oli paikkakunnan parempien uskovaisten perheen paikka, parhaalla paikalla keskellä salia. Teininä kun olin muutenkin ihan pihalla kaikesta mahdollisesta, en olisi tajunnut että uskovien laumassa on tällainen luokkajako jossa jotkut ovat parempia uskovia kuin toiset.

Nyt kun on iällä, miettii (kuten olen tavallaan tehnyt jo vuosia kun olen uskonasioista kirjoitellut netissä) että onko mitenkään mahdollista edes ollenkaan uskoa minkään vertaa mihinkään ilman että siihen tulee väkisinkin jonkinlainen ripaus omahyväisyyttä mukaan? Kun ajattelee omassa uskossaan että minä olen oikeassa, niin kuinka suvaitsevainen ja joviaali loppujenlopuksi on mahdollista olla muita käsityksiä kohtaan? En esim. itse kykene nyökyttelemään ja niiailemaan jotain uskontoa kohtaan ja sanomaan että "ehkäpä se voisi olla noinkin", koska silmissäni uskot jotka eivät natsaa omani kanssa ovat kokolailla arvottomia ja hyödyttömiä. Kykenen sentään löytämään kaikenlaista hyvää kaikista uskonnoista (jopa islamista), mutta se nyt on sellaista teoreettista pyörittelyä eikä sydämeni ole siinä mukana. Toisaalta: mitä hyödyttäisi edes ollakaan oma minuutensa, erillinen yksilö, jos ei saa uskoa kuten uskoo, vaan pitäisi olla valmis uskomaan mihin sattuu milloin sattuu sen mukaan kuin sattuu porukoiden kanssa tekemisissä olemaan?

Jossakin Lähi-idän maassa on joku tietty heimo tai kansa joka teeskentelee olevansa muslimeja, vaikka he uskovat kuitenkin johonkin ihan muuhun (muistaakseni juurikin reinkarnaatioon). Siitä on vuosia kun luin tuosta heimosta, enkä tiedä onko se jo nujerrettu. Ehkä käry on lopulta käynyt, kun kerta länsimaissa on osattu kertoa että he ovat muslimeita vain nimellisesti. Ei voi tietää. Tavallaan tuollainen oveluus ja näytteleminen meemin eloonjäämisen hyväksi miellyttää, toisaalta se surettaa että pitää valehdella ja teeskennellä. Riippuu ihan mistä vinkkelistä katsoo. Ehkä tekisin itse täsmälleen samoin jos olisi ihan pakko. Viime vuosikymmenellä en tehnyt noin, kun tajusin että netissä minun ei tarvitse millään tavalla esittää että olen mukamas arvottantu k-uskovaiset itseäni paremmiksi ihmisiksi.

Riitaahan ei toki ole pakko haastaa vaikka uskontoja ei arvostaisikaan. Ja kunnioitustakin voi yrittää itsestään pusertaa, mutta ehkä omalla kohdallani se että minun uskoani ei kovin moni jaksa kunnioittaa tekee jonkinlaisen niin metsä vastaa kuin sinne huutaa -ilmiön niin ettei itseltänikään järin sitä kunnioitusta heru niitä uskoja ja uskontoja kohtaan joille sydämeni ei syki. Mutta tosiaan kumminkaan en lähtisi mekastamaan yhdenkään uskonnon kokoontumispaikkaan tai uskovaisten koteihin. (Siitäkin huolimatta että esim. jehovat kyllä kärkkäästi tulisivat messuamaan toisinuskovan kotiin, jos sisälle päästettäisiin.)

Pakko kai todeta että sellaista skitsofreniaa ei pysty pitämään yllä sataprosenttisesti että samaan aikaan arvostaisi täydestä sydämestään kaikkia katsomuksia ja silti säilyttäisi omansa. Ehkä omahyväisyys on väistämätöntä. Sen määrää kaiketi voinee jonkin verran kuitenkin säädellä?

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6510
Vs: Uskonnollinen omahyväisyys
« Vastaus #1 : to 03.11.2016, 12:15:48 »


Nyt kun on iällä, miettii (kuten olen tavallaan tehnyt jo vuosia kun olen uskonasioista kirjoitellut netissä) että onko mitenkään mahdollista edes ollenkaan uskoa minkään vertaa mihinkään ilman että siihen tulee väkisinkin jonkinlainen ripaus omahyväisyyttä mukaan? Kun ajattelee omassa uskossaan että minä olen oikeassa, niin kuinka suvaitsevainen ja joviaali loppujenlopuksi on mahdollista olla muita käsityksiä kohtaan? En esim. itse kykene nyökyttelemään ja niiailemaan jotain uskontoa kohtaan ja sanomaan että "ehkäpä se voisi olla noinkin", koska silmissäni uskot jotka eivät natsaa omani kanssa ovat kokolailla arvottomia ja hyödyttömiä. Kykenen sentään löytämään kaikenlaista hyvää kaikista uskonnoista (jopa islamista),


 Ehkä omahyväisyys on väistämätöntä. Sen määrää kaiketi voinee jonkin verran kuitenkin säädellä?

Se omahyväisyys on ilmeinen ihmisen ominaisuus, mutta kuten muutkin "henkiset ominaisuudet" se voidaan tiedostaa ja asettaa omalle paikoilleen, eli ymmärtää sen olevan turha egoa (itsetuntoa kohottava ominaisuus.
Itsetunto on tarpeeton asenne siinähän kieltää itseltään epäonnistumisen ja väärässäolemisen mahdollisuuden loukkaantumatta.  Kun itsetunto loukkaantuu on se vain oma mieliala joka "masentuu" siis käytännössä ei mikään.

Kaippa se itsetunto täytyy silti olla jonkinmoinen, että sen turhaksi ymmärtää ja on valmis siitäkin luopumaan.  Tunne, kuten muutkin tunteet ja tunteisiinhan takerrutaan.

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13031
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Uskonnollinen omahyväisyys
« Vastaus #2 : pe 23.02.2018, 15:37:19 »

......Siitäkin huolimatta että esim. jehovat kyllä kärkkäästi tulisivat messuamaan toisinuskovan kotiin, jos sisälle päästettäisiin.

Laitoinpa tämän hyvän uutisen "Potku Jehovan perseesen" - tähän ketjuun, koska päästä pimeät ja typerät "jehovat" eivät omaa ansaitse. Eivätkä Saatanan vääriä etuoikeuksiaan:

Tuoreessa tuomiossaan hovioikeus katsoo, että henkilön tuomitseminen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä on syrjivää kohtelua. Näin siksi, että Jehovan todistajat on erikseen lailla vapautettu sekä ase- että siviilipalveluksesta.

Kalle Taisto Sorsan sosiaalidemokraattisen hallituksen jumalallien laki Jehovan todistajien vapauttamisesta ase- ja siviilipalveluksesta tuli voimaan noin kolmekymmentä vuotta sitten.

Hovioikeuden enemmistön mukaan yhdenvertaisuus merkitsee myös vakaumusten yhdenvertaista kohtelua.

Vanhaa sanotaa käyttääkseni: "Joskus sokea sorsakin jyvän löytää." Jehovat vankilaan!

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13361
Vs: Uskonnollinen omahyväisyys
« Vastaus #3 : ti 27.02.2018, 10:09:08 »
Yksi syy minkä takia en mielinmäärin vouhota omasta katsomuksestani on se että väkisinkin tulee mieleen että mikä oikeus minulla olisi olla suunapäänä ja toitottaa että olen oikeassa, kun en muidenkin katsomusten suhteen moista menoa hyväksyisi. Jonkun kolmannen osapuolen mielestä omat juttuni voisivat olla ihan yhtä kajahtaneita kuin vaikkapa Jeesus-fanin. Ja kun tällainen pilakuva tulee eteen:



...tulee väkisinkin mieleen että kaikenlaiset hihhuloinnit ovat lopultakin vain muoti-ilmiö, aikansa kutakin. Jonkin aikaa on hip ja hop olla kovasti ihastunut johonkin tiettyyn juttuu, ja yhtälailla sitten voidaan dissata jotain toista juttua ja sillä tavalla ulkokullata sitä omaa olemusta/oletusta. Sitten muoti taas vaihtuu.

Poissa Milja

  • Asiantuntija
  • Täysjäsen
  • Viestejä: 153
  • Miljaa hyvä tulee
Vs: Uskonnollinen omahyväisyys
« Vastaus #4 : to 29.03.2018, 19:08:58 »
Luopuneet - Kohtaloita Vartiotornin varjosta -dokumenttielokuva

Pari vuotta vanha dokumentti, itse en ole aiemmin nähnyt. Antaa ajattelemisen aihetta siitä miten julmiksi ihmiset näiden lahkojen sisällä on aivopesty.
« Viimeksi muokattu: to 29.03.2018, 19:12:30 kirjoittanut Milja »

Poissa -:)lauri

  • Konkari
  • Viestejä: 1054
Vs: Uskonnollinen omahyväisyys
« Vastaus #5 : to 29.03.2018, 19:17:13 »
Yksi syy minkä takia en mielinmäärin vouhota omasta katsomuksestani on se että väkisinkin tulee mieleen että mikä oikeus minulla olisi olla suunapäänä ja toitottaa että olen oikeassa, kun en muidenkin katsomusten suhteen moista menoa hyväksyisi. Jonkun kolmannen osapuolen mielestä omat juttuni voisivat olla ihan yhtä kajahtaneita kuin vaikkapa Jeesus-fanin. Ja kun tällainen pilakuva tulee eteen:



...tulee väkisinkin mieleen että kaikenlaiset hihhuloinnit ovat lopultakin vain muoti-ilmiö, aikansa kutakin. Jonkin aikaa on hip ja hop olla kovasti ihastunut johonkin tiettyyn juttuu, ja yhtälailla sitten voidaan dissata jotain toista juttua ja sillä tavalla ulkokullata sitä omaa olemusta/oletusta. Sitten muoti taas vaihtuu.

Tuosta kuvasta sen verran, ettei ketään haittaa se, vaikka tunnustaisi Jeesuksen joulupukiksi. Ongelma on siinä kun tuo joulupukki alkaa antamaan käskyjä muille ihmiselle, kuinka heidän tulisi elää, tuon jeesususkovaisen välityksellä. Noista muista kuvan esittämistä tuntemuksista on hyvin harvoin tällaista taakkaa muille ihmisille.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13361
Vs: Uskonnollinen omahyväisyys
« Vastaus #6 : to 29.03.2018, 21:02:19 »
Minua vaan hivenen ihmetyttää se että tässä maassa kun on jämähtänyt tämä Jeesus-levy sillä tavalla kiinni että jotkut häntä ylistävät ja jotkut haukkuvat, niin mikä tahansa muu oppi saa iloisesti vihellellen loikata vaikka ikkunasta sisään ja kukaan ei noteeraa mitenkään. Ihme oikeastaan ettei joku pahempikin ihme lahko ole viime vuosikymmeninä aiheuttanut tuhoa kansakunnassa suurin mitoin kun kaikki vaan tuijottavat Jeesukseen päin. No, Suomi on tietysti niin pieni maa ettei täällä joku harekrishanalaisuus tai skientologia pysty viemään jengiä läjäpäin mennessään siinä missä jossain USA:ssa.

Poissa -:)lauri

  • Konkari
  • Viestejä: 1054
Vs: Uskonnollinen omahyväisyys
« Vastaus #7 : to 29.03.2018, 21:31:51 »
Minua vaan hivenen ihmetyttää se että tässä maassa kun on jämähtänyt tämä Jeesus-levy sillä tavalla kiinni että jotkut häntä ylistävät ja jotkut haukkuvat, niin mikä tahansa muu oppi saa iloisesti vihellellen loikata vaikka ikkunasta sisään ja kukaan ei noteeraa mitenkään. Ihme oikeastaan ettei joku pahempikin ihme lahko ole viime vuosikymmeninä aiheuttanut tuhoa kansakunnassa suurin mitoin kun kaikki vaan tuijottavat Jeesukseen päin. No, Suomi on tietysti niin pieni maa ettei täällä joku harekrishanalaisuus tai skientologia pysty viemään jengiä läjäpäin mennessään siinä missä jossain USA:ssa.
Nähdäkseni ihmisiä ei kiinnosta Jeesus-levy tai opit. Ihmisiä kiinnostaa toimeentulo ja hyvässä seurassa kaiken kivan tekeminen. "Opeista" ollaan kiinnostuneita lähinnä internetin marginaaliryhmissä. Niiden ihmisten keskuudessa, joilla ei ole arjessaan muuta kuin aikaa ajatella. Eli joko oloneuvoksilla, joilla on vitusti massia, tai syrjäytyneillä, joilla ei massia ole. Muilla on omassa elämässään ihan riittävästi ajateltavaa käytännön asioissa, jotta mitkään jeesus-levyt taikka opit juurikaan kiinnostaisivat.
« Viimeksi muokattu: to 29.03.2018, 21:44:33 kirjoittanut -:)lauri »

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13361
Vs: Uskonnollinen omahyväisyys
« Vastaus #8 : to 29.03.2018, 21:47:32 »
Minua vaan hivenen ihmetyttää se että tässä maassa kun on jämähtänyt tämä Jeesus-levy sillä tavalla kiinni että jotkut häntä ylistävät ja jotkut haukkuvat, niin mikä tahansa muu oppi saa iloisesti vihellellen loikata vaikka ikkunasta sisään ja kukaan ei noteeraa mitenkään. Ihme oikeastaan ettei joku pahempikin ihme lahko ole viime vuosikymmeninä aiheuttanut tuhoa kansakunnassa suurin mitoin kun kaikki vaan tuijottavat Jeesukseen päin. No, Suomi on tietysti niin pieni maa ettei täällä joku harekrishanalaisuus tai skientologia pysty viemään jengiä läjäpäin mennessään siinä missä jossain USA:ssa.
Nähdäkseni ihmisiä ei kiinnosta Jeesus-levy tai opit. Ihmisiä kiinnostaa toimeentulo ja hyvässä seurassa kaiken kivan tekeminen. "Opeista" ollaan kiinnostuneita lähinnä internetin marginaaliryhmissä. Niiden ihmisten keskuudessa, joilla ei ole arjessaan muuta kuin aikaa ajatella. Eli joko oloneuvoksilla, joilla on vitusti massia, tai syrjäytyneillä, joilla ei massia ole. Muilla on omassa elämässään ihan riittävästi ajateltavaa käytännön asioissa, jotta mitkään jeesus-levyt taikka opit juurikaan kiinnostaisivat.

Voipi olla. Itsekin teininä kiinnostuin teosofiasta kun en kiinnostunut mm. diskoissa juoksemisesta tms. normaalista teinitouhusta, eli jossain mielessä syrjäydyin jo tuolloin. Joku uskovainen aikoinaan netissä pauhasikin että eivät terveet Jeesusta tarvitse. Ilmeisesti vain päästään risat kilahtavat oppeihin. Ja muut menninkäiset.