Superkuu on astrologin ja lehdistön ikioma hihhuli-ilmiö.
Tähtiammattilaiset ja vakavemmat tähtiharrastajat viittaa sille lähinnä hmph-kintaalla.
https://www.ursa.fi/blogi/otsikon-takana/kuka-kumman-superkuu/Ihmissilmä näkee kuun suurempana jos se on horisontissa kuin jos "pään päällä". Tämä vaikuttanee enemmän suuruudenkokemukseen kuin se että se on oikeasti lähempänä ja suurempana.
Oppositioilmiö on toinen asia: Kuu kirkastuu voimakkaasti, vähän kuin heijastin, jos se on just auringon takana niin että maa on siinä välissä. Tarkalleen ottaen olisi mutta kun se tuppaa menemään maan varjoon joten kirkkaimmillaan seon noin 2 asteen päässä tästä suorasta kun maan varjo ei ihan vielä kosketa. Kuunpimennyksen jälkeen olen nähnyt tämän kuun erittäin kirkkaana. Noin 2½ päivää ennen ja jälkeen täysikuun, kuu näyttää silmin täysikuulta mutta kirkkauson vain 50% tuosta! Huomaako edes sitä kukaan tavis? (En ole tavis, minä huomaan*).
Mutta entä tämä 14.11.16 superkuu? PC-planetaariollani mittailin että seon 5 asteen päästä tuosta oppositioasemasta ja siten aboutti 5% himmeämpi kuin se voisi parhaimmillaan olla. Kuun rata on kallellaan maan rataan nähden.(Jos ei olisi niin jokaikinen täyskuu olisi kuunpimennys). Oikea superkuu olisi se kun se olisi 2 asteen päässä oppositioasemasta (maan ja auringon suorasta) ja samalla ns. lähimpänä.
*Tavis: hyvä kun tuskin huomaa 1 ja 2 magnitudin eroja tähdissä ts. toinen on 150% kirkkaampi!
Ihmisen silmä mukautuu valaistukseen joten näitä on vaikea huomata täyskuun tai auringon kohdalla.
Itse: olen tieteellisesti silmin mittaillut kaksoistähtiä jopa 0.06 magnitudin keskihajonnalla eli 6% kirkkauseron tarkkuudella. Maailman paras silmin kirkkauksien mittailija ollee argent. Sebastian Otero joka näkee 0.03 magnitudin (n. 3%) eroja tai alle, silmänsä kilpailevat tarkkuudessa ammattilaisten CCD-valokennojen kanssa!