Kirjoittaja Aihe: Jatkumo uneksii  (Luettu 1665 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6509
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #40 : ti 03.05.2016, 23:19:19 »
Jos pohdinta on aina keskeneräistä ja vailla ilmaisullista tarkkuutta, niin eikö oikeastaan voida yhtä hyvin ilmaista: pohdinta on keskeneräistä juuri sen vuoksi, että siitä puuttuu ilmaisullista tarkkuutta. Mitä silloin jää käteen keskeneräisestä pohdinnasta? Ketä se palvelee? Ainakaan se ei voi palvella pohtijaa itseään, koska kyseisenlainen pohdinta ennemminkin sumentaa kuin terävöittää kuvaa maailmasta. Sellaisen pohdiskelun sijaan olisi parempi olla tekemättä mitään, koska vaikenemisesta ei johdu vielä virhetulkintaa, joiden suossa keskeneräisiä pohdiskeluja harrasteleva joutuu vaeltamaan.


Kun jotain terävännäköistä runnoo, niin onpahan enemmän sitkeässä ja esteenä uuden tajuamisessa. Se terävyysvaikutelma syntyy kun on tutuilla vesillä. Silti antaa väärää kuvaa ymmärryksestä, ja siitä tuttuustunteesta tulisi paremminkin kyetä kuoriutumaan eroon. Tarkkuus kohden aidosti uutta, itselle tuntematonta, on jotain, jota vasten ei tarkkuutta ole mahdollista kovin suoraan arvioida.

Itseään ei kannata nuijia sanoillaan sekotilaan. Täytyy säilyttää väljyys ja retvakka arviointi kelkan kääntämisiin. Kun lähtee liikkeelle löysästi hahmotellen, ilman suurempia nipotuksia ja tärkeys- tai varteenotettavuusvaikutelmia, on oikeasti liikkeellä, eikä ole ehdottelemassa skeidaa, ja siihen takertumista itselle eikä muille.

Jos sanoillaan eksyttelee itseään, on parempi vaieta itsensä takia. Tämän vuoksi ei todellakaan kannata puhua kaikkia arveluita auki. Kun tekee uusia aluevaltauksia, niin jotain optimaalisuuksia voi syntyä tuntumana. Milloin jotain asiaa kannattaa perata, ja millä tavoin. Moni juttu on otettava maltilla. Se on kuin vaikean hedelmän kuorimista. On oltava todellisuuden suhteen valppaana. Jotenkin sitä tuntematonta voi minusta vuoropuheluttaa. Jos asia on outo, siis tutkaileva juttu, niin sitten voi olla paljon tekemistä, että saa jalkaa oven väliin niin, että syntyy tyytyväisyyttä omiin tutkimusmatkoih.

Eräs tärkeä uuden kohtaamisessa on minusta kohtaajan oma jalostuminen. Siinä avautuu enemmän todellisuudelle. Kun vaikka haahuilee sinne tänne, availee ovia sieltä täältä, niin sitä huomaa paremmin sen, miten alkutekijöissä on monen asian suhteen. Ei paha.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6509
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #41 : ti 03.05.2016, 23:35:31 »

Edellinen viesti korostaa löytämistä. Sitä varten on oltava valpas, ja luotava vastaanottavaa mieltä.

Kaikki tärkeydet ja itsepöhötykselliset suureudet eivät tule kunnioitetuksi uuden asian äärellä. Jos övereitä vetää, niin parempi tosiaan toiseen suuntaan, ja itsensä hölmöksi tuntemiset jne eivät ole ollenkaan huonoja menetelminä.

Vanhasta voi ottaa tukea ja jotain osviittaa. Vaikea sanoa suoraan, että miten. Urautuneisuus on myrkkyä uuden löytämiselle. Sen vuoksi kaavat ja totutut jutut eivät käy suoraan. Ne ovat pohjana tosi hyviä ja antavat kuvaa mahdollisuuksista ja niiden paljouksista. Silti takertumiset ovat vapautta paljon esteellisempi lähtökohta.

Luulisin, että aidosti vapaa on vain hän, joka voi kyseenalaistaa kaiken, ja vain sen takia, että saisi tuoreuden ajatella edes hetki sitä uutta uudesta tuoreesta vinkkelistä. Ei voi olla vapaa ja itsenäinen, jos ei ole aitoa mahdollisuutta sanoutua irti vankkuuksista, olipa ne rakennettu asiapohjan vahvuudella, tai auktoriteetin keinoin, tai molemmin tavoin.

Pitkien haistattaminen kaikelle tiedetylle ei ole tietyltä osin edes väärin, jos puhutaan faktisuudesta. En tiedä, tajuaako moni tällaista. Ehkä ei.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 3417
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #42 : ke 04.05.2016, 01:32:09 »
Varmaan kyseenalaistat samalla maailman tehokkaimmat oppijatkin kasvajatkin. Tarkoitan lapsenalkuja.

Ei se ole minun tehtäväni, se on heidän tehtävänsä. Tehtävänsä vaativuutta en suinkaan aliarvioi, enkä varsinkaan haluaisi vielä lisää vaikeuttaa sitä puhumalla lapselle sekavia ristiriitaisuuksia.

Edellisessä suhteessa myös länsimaisen filosofian isänä pidetty tomppeli, Rene Descartes, erehtyi. Hän kun ei vakavasti kohdannut mahdollisuutta omasta hulluudestaan, vaan postuloi itselleen järjen ensin. Minulle Descartes oli kyseenalaistamisen major failure, vaikka häntä on sittemmin filosofina puolusteltu moneen otteeseen (ja ironista kyllä hänen radikaalin epäilyn menetelmäänsä).

Tottakai on mahdollista nähdä Descartesin erehdyksessä jotain opettavaista.
« Viimeksi muokattu: ke 04.05.2016, 01:43:09 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 5949
  • Etevä ajattelija
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #43 : ke 04.05.2016, 07:49:54 »
Esimerkiksi minä en viitsi yleensä lukea Juhan juttuja, lukee ken tahtoo.

Näin myös. Silloin tällöin luen testatakseni on päätökseni olla lukematta oikein, ja kun luen tuskaannun.
Miksi Juha kirjoittaa jos ei tarkoitakaan että kukaan lukee ja ymmärtää.

Mutta olkoon tällä kertaa. Samaa sotkua.
hibiskus: Aion nöyryyttää vuotena 2017 edelleenkin Sepeä, joka toivotti hyvissä ajoin hyvää uutta vuotta Jatkumolle.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6509
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #44 : la 19.11.2016, 10:28:25 »

Rajua meinkiä, ja unimaailma kertoo samasta. Näkyisikö ulospäin, niin sitä en ole varma, että missä tilanteessa mahdollisuus havaita.

Näin unta, jossa menin autolla. Melkoista vauhtia, ja pelotti, vaikka ei mitään sen erityisempää kiirettä itsellä. Auto vain oli "jotenkin" hallitsematon vauhdissaan. Ja kun yritin jarrua parista kytkimestä eri suuntiin hätäisen kokeilevasti, niin aina sattui poljin ja suunta liittyvän vauhdin lisäämiseen. Eli kun yritin jarruttaa, niin lisäkaasua vain putkeen. Metsätietä meni kotiseudulla, ja alueella, jossa ei ole edes oikeasti teitä, ja tientynkää ei kyllä unessakaan kuin nimeksi, sillä metsämenoa se oli paljolti, siis autolla kaahaten, tai siis auton kaahauksessa olevana.


Se vielä oli outoa viime yössä, että vaikka pitkähihainen paita nukkuessa, niin levottomat jalat ilmeni, tosin ei ollenkaan jaloissa, vaan puhtaasti käsissä. Se oli erityisen outoa, että vaikka nukkuminen estyi ja heräsin oireeseen, niin oire oli silti vaikeasti havaita suorana tuntemuksena. Levottomat kädet -tuntemus oli todella syvällä, eikä niitä ollut mitään tarvetta liikuttaa, sillä liike ei ollut samalla tasolla olevaa, eikä se suoraan helpottanut eikä vaikeuttanut oiretta. Toki liike kertymäluonteisena puri, ja olikin pakko valvoa osa yöstä.

Paikalla socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 6201
  • Diivamunailija
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #45 : la 21.01.2017, 10:40:12 »
Näin unta Voittaja-Trumpista. Olin ilmeisesti Yhdysvalloissa ja kävelin korkealla kalliolla. Voittaja- Trump oli juuri päässyt virkaanastujaisista ja mutusteli jotain hampparia tms alhaalla rannan lähellä. Ihmettelin, miksi turvamiehiä ei näy lähellä, mutta järkeilin heidän piileskelevän jossain kallion notkelmassa. Harkitsen hetken mennä juttelemaan, mutta tajusin, että haluaa varmasti olla rauhassa.

Make dreams great again!
Moni kakka päältä kaunis.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6509
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #46 : la 25.03.2017, 07:49:13 »

Hitto. Näin unta, että olin Xantipan kanssa.

Paikalla socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 6201
  • Diivamunailija
Vs: Jatkumo uneksii
« Vastaus #47 : la 25.03.2017, 09:38:04 »

Hitto. Näin unta, että olin Xantipan kanssa.

Xantippa-uni ei ole yhtään mitään Trump-uneen verrattuna.
Moni kakka päältä kaunis.