Sitoutuminen stabiiliraameihin on iso ongelma, jos on joukossa heitä, jotka eivät ota suuntaa ilmaistuista puitteista. Puitteet on mahdollista aina kääntää kohden tarvittua, ja niillä voidaan tehdä se, mihin ne voidaan kohdistaa niin, ettei kyseenalaisuus käy nopeasti selkeäksi, tai sitä ei sääntöihin vedotessa edes ole.
Näin mahdollistuu asioita, joiden takana on kaikkien oltava. Koska ilmaisut ovat antamassa aina suuntaa, niin niistä ei ole aukottomiksi.
Perusratkaisu on tehdä raameista sopivasti vaihtuvia, tai kompleksisuuden avulla hämäräselkoisia, tai ratkaisukäsittelyjen puolesta pitkällisiä, tai näitä kaikkia, jotta olisi se, mitä voitaisiin käyttää yhteisemmän avuksi.
Homma kusee ennenpitkää.