Huom! Selaat foorumin lukualuita, joten liittymä on hiukan erilainen.

Ketju Lainaa Print

Pitkät => Sukupuolisuus, sukupuoliroolit, sukupuolten erot, ... (nro 3)
Ranskalseen kulttuuriin kuuluu (yhtenä juonteena) erikoinen tapa erottaa rakkaus ja seksi toisistaan. Tätä päivitteleviä tutkimuksia, kirjoja ja uutisia tulee eteen aina silloin tällöin.

Miehen on mahdollista pitää rakastajattaria, mutta olla silti uskollinen (fidele) puolisolleen. Tämä "Fidélité" on luonteeltaan emotionaalista siinä missä ns. cinq a sept on fyysistä. Cinq a sept viittaa rakastajattarille annettuun aikaan. Se kääntyy "viidestä seitsemään" ja viittaa yleisimpään aikaikkunaan, jolloin rakkaussuhteita ylläpidetään: työpäivän jälkeen, ennen kotiin palaamista. Edelleen, fidélité sisältää syvempiä sitoutumisen tasoja, projekteja: vastuun perheestä (johon sisältyy myös miehisen kunnian käsite), yhteisen elämän rakentamisen, lasten kasvattamisen, jne. Ja vaikka mies olisi uskoton, ei voi sanoa ettei hän vaalisi näitä puolisoon liitettäviä arvoja. Vaikka instituutio on perinteisesti maskuliininen, yhteiskunnan tasa-arvoistuttua myös naisilla on enenevissä määrin omia vastaavanlaisia suhteita, ne tuntuvat edellyttävän tietynlaista itsenäistä asemaa kodin ulkopuolella.

Vaikka tällaista vapaata kulttuurista muotoa pidetään niin kovin ranskalaisena, ei rakastajattarien pitäminen ole välttämättä sen yleisempää kuin Espanjassa tai Italiassa, muistelisin että uskottomuuden määrä on samansuuntainen. Mutta instituutiona ranskalainen poikkeaa muista maista. Yksi rajoittava tekijä saattaa olla se, kuinka rakastajattarien pitäminen tuntuu viittaavan statukseen: mitä enemmän valtaa/rahaa, sitä enemmän on suorastaan oletus, että avion ulkopuolisia suhteita hankitaan. Mutta jos rahaa on vähemmän, ei ehkä ole kulttuurista valuuttaa hankkia itselleen rakastajattaria.

Luin taannoin erään brittinaisen kokemuksia pariisilaisen porvarismiehen vaimona. Mies oli ylempää keskiluokkaa, lääkärien ja juristien sukua, ja hyvin varma kulttuurisesta statuksestaan. Hän kuvasi erään miehensä tuttavan, ei komean lainkaan, ehdottaneen hänelle mutkattomasti rakastajattarekseen ryhtymistä: nainen kieltäytyi pöyristyneenä. Aviomies ei ollut lainkaan ihmeissään, oli vain todennut että "sanoit sitten 'ei'". Kun porvarien seurapiirit pitivät juhlia, tunnelma kehkeytyi vaivihkaa melko sensuelliksi, eikä vapaamielinen parien muodostuminen juhlien loppua kohti ollut mitenkään erikoista. Naista oli pyydetty muun muassa ryhmäseksiin mukaan, ehdotus, josta hän kohteliaasti kieltäytyi. Urbaanin ja varakkaan porvariston keskuudessa meno tuntuu yltyvän juuri niin dekadentiksi kuin voisi kuvitella.

Koko kuvio vaikuttaa ilmentävän ranskalaista vapaamielisyyttä: he haluavat sallia itselleen enemmän kuin yleensä sallitaan. Ja nykyään ilmeisesti tämä koskee enenevissä määrin myös naisia. Mutta samalla kun sallitaan enemmän, on myös kestettävä enemmän. Vapaamielisyyden ympärille on muodostunut omituinen, miltei perverssi, sosiaalinen peli: siinä mies toimii vaivihkaa "cinq a sept", riittävän hienovaraisesti ettei vaimo "saa selville". Vaimo taas katsoo asioita hieman lepsulla silmällä: hän "ei tiedä" mitään, mutta varmistaa ettei myöskään ole liian aktiivinen ottaakseen selville. 

Toisin sanoen: vaikka kyse on näennäisen mutkattomasta sallivuudesta, ja rakkauden ja seksin erottamisesta, ei ilmiössä todellakaan ole kyse avoimesta parisuhteesta. Mies kunnioittaa vaimoaan toimimalla diskreetisti, nainen kunnioittaa miestään jättämällä kysymykset esittämättä, niin pitkälle kuin mies ei toimi liian ilmeisesti. Yksi lukemani naisen kuvaus aiheesta kulkee jotakuinkin näin: "On parempi syödä paskaa rakastamansa miehen kanssa, kuin syödä suklaakakkua yksin".
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016040821384499_ul.shtml
Oikeus avioliittoon kuuluu myös heille, eikö niin?

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016040821384499_ul.shtml
Oikeus avioliittoon kuuluu myös heille, eikö niin?
Mitä Taha Islamist luulee tuolla ajavansa?

Ranskalseen kulttuuriin kuuluu (yhtenä juonteena) erikoinen tapa erottaa rakkaus ja seksi toisistaan. Tätä päivitteleviä tutkimuksia, kirjoja ja uutisia tulee eteen aina silloin tällöin.

Miehen on mahdollista pitää rakastajattaria, mutta olla silti uskollinen (fidele) puolisolleen. Tämä "Fidélité" on luonteeltaan emotionaalista siinä missä ns. cinq a sept on fyysistä. Cinq a sept viittaa rakastajattarille annettuun aikaan. Se kääntyy "viidestä seitsemään" ja viittaa yleisimpään aikaikkunaan, jolloin rakkaussuhteita ylläpidetään: työpäivän jälkeen, ennen kotiin palaamista. Edelleen, fidélité sisältää syvempiä sitoutumisen tasoja, projekteja: vastuun perheestä (johon sisältyy myös miehisen kunnian käsite), yhteisen elämän rakentamisen, lasten kasvattamisen, jne. Ja vaikka mies olisi uskoton, ei voi sanoa ettei hän vaalisi näitä puolisoon liitettäviä arvoja. Vaikka instituutio on perinteisesti maskuliininen, yhteiskunnan tasa-arvoistuttua myös naisilla on enenevissä määrin omia vastaavanlaisia suhteita, ne tuntuvat edellyttävän tietynlaista itsenäistä asemaa kodin ulkopuolella.

Vaikka tällaista vapaata kulttuurista muotoa pidetään niin kovin ranskalaisena, ei rakastajattarien pitäminen ole välttämättä sen yleisempää kuin Espanjassa tai Italiassa, muistelisin että uskottomuuden määrä on samansuuntainen. Mutta instituutiona ranskalainen poikkeaa muista maista. Yksi rajoittava tekijä saattaa olla se, kuinka rakastajattarien pitäminen tuntuu viittaavan statukseen: mitä enemmän valtaa/rahaa, sitä enemmän on suorastaan oletus, että avion ulkopuolisia suhteita hankitaan. Mutta jos rahaa on vähemmän, ei ehkä ole kulttuurista valuuttaa hankkia itselleen rakastajattaria.

Luin taannoin erään brittinaisen kokemuksia pariisilaisen porvarismiehen vaimona. Mies oli ylempää keskiluokkaa, lääkärien ja juristien sukua, ja hyvin varma kulttuurisesta statuksestaan. Hän kuvasi erään miehensä tuttavan, ei komean lainkaan, ehdottaneen hänelle mutkattomasti rakastajattarekseen ryhtymistä: nainen kieltäytyi pöyristyneenä. Aviomies ei ollut lainkaan ihmeissään, oli vain todennut että "sanoit sitten 'ei'". Kun porvarien seurapiirit pitivät juhlia, tunnelma kehkeytyi vaivihkaa melko sensuelliksi, eikä vapaamielinen parien muodostuminen juhlien loppua kohti ollut mitenkään erikoista. Naista oli pyydetty muun muassa ryhmäseksiin mukaan, ehdotus, josta hän kohteliaasti kieltäytyi. Urbaanin ja varakkaan porvariston keskuudessa meno tuntuu yltyvän juuri niin dekadentiksi kuin voisi kuvitella.

Koko kuvio vaikuttaa ilmentävän ranskalaista vapaamielisyyttä: he haluavat sallia itselleen enemmän kuin yleensä sallitaan. Ja nykyään ilmeisesti tämä koskee enenevissä määrin myös naisia. Mutta samalla kun sallitaan enemmän, on myös kestettävä enemmän. Vapaamielisyyden ympärille on muodostunut omituinen, miltei perverssi, sosiaalinen peli: siinä mies toimii vaivihkaa "cinq a sept", riittävän hienovaraisesti ettei vaimo "saa selville". Vaimo taas katsoo asioita hieman lepsulla silmällä: hän "ei tiedä" mitään, mutta varmistaa ettei myöskään ole liian aktiivinen ottaakseen selville. 

Toisin sanoen: vaikka kyse on näennäisen mutkattomasta sallivuudesta, ja rakkauden ja seksin erottamisesta, ei ilmiössä todellakaan ole kyse avoimesta parisuhteesta. Mies kunnioittaa vaimoaan toimimalla diskreetisti, nainen kunnioittaa miestään jättämällä kysymykset esittämättä, niin pitkälle kuin mies ei toimi liian ilmeisesti. Yksi lukemani naisen kuvaus aiheesta kulkee jotakuinkin näin: "On parempi syödä paskaa rakastamansa miehen kanssa, kuin syödä suklaakakkua yksin".

Hyvä kuvaus erinomaisesta järjestelystä, joka saisi rantautua Suomeenkin ja ulottua toki kaikkiin varallisuuteen katsomatta.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016040821384499_ul.shtml
Oikeus avioliittoon kuuluu myös heille, eikö niin?

Aika vekkuli pari.

Aika vekkuli pari.

Aika vekkuli pari. Sockerbit  & Taha Ibrahim Taharrush.

Molemmat haluavat toisiltaan sympatiseeraamista. Sockerbit jää kyllä toiseksi, on se niin altavastaava.



http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016040821384499_ul.shtml
Oikeus avioliittoon kuuluu myös heille, eikö niin?

Aika vekkuli pari.

EI, vaan sairas pari.
Jo ennen tuota Toopen kommenttia pohdin tuota suhdetta, ja yleensä lähisukulaisten välistä suhdetta. Noitahan ollut lukuisia kertomuksia siitä, miten syystä tai toisesta elonsa alkutaipaleella eroon joutuneet sisarukset ovat myöhemmin kohdanneet ja rakastuneet autuaan tietämättöminä sisaruudestaan. Monastikin nämä suhteet ovat olleen hyvin onnistuneita ja osapuolet ovat tunteneet löytäneensä sen ”ainoan oikean” ja kaikki kilvan onnittelevat näitä onnestaan. Kun sitten totuus jotain kautta tulee ilmi, suhde muuttuukin likaiseksi, pervoksi, sairaaksi ja kaikin puolin sopimattomaksi. Tieto on näille yleensä järkyttävä, mutta ei kuitenkaan aina poista tai muuta sitä keskinäisen rakkauden tunnetta ja laatua.

Ei se, että kuulee jonkun olevan lähisukulainen, tee tästä välttämättä tunnetasolla lähisukulaista, johon kohdistuu määrätynlaisia tunteita. Itse sain tietää noin 17v. ikäisenä, että enona tuntemani noin 10 vuotta vanhempi mies olikin veljeni, äitini vanhin poika. Ei tämä tästä tiedosta tullut minulle mitenkään veljeksi ja sitä myöten läheisemmäksi, vaan pysyi yhtä etäisenä ja muutenkin tympeänä tyyppinä, josta en pitänyt ollenkaan.

Tavallaan ymmärrän tuota uutisessa kerrottua naisen ja miehen keskinäistä rakastumista, sillä eivät he ole kasvaneet lähiperheessä äitinä ja poikana. Minusta se lähiperheenä kasvaminen on juuri se, joka estää ”vääränlaisen rakastumisen”, koska näin on opetettu. Tosin tämäkään ei kaikille onnistu ja tätä on totuttu pitämään poikkeavana. Mutta keneltä se on pois? Ainoa vain, että mahdollisilla lapsilla saattaa olla suurempi riski saada joitain perinnöllisiä sairauksia.

En heittäisi ensimmäistä kiveä, mutta en osaisi kyllä itseäni ajatella samanlaiseen tilanteeseen.
Hippihän se puki sanoiksi, mitä yritin ajatella.

Rakkautta on tutkittu moninaisin tavoin, ja tuloksiin päästy niin aivokemian, feromonien kuin kulttuurin kautta. Silti mysteeri on sitkeästi säilynyt. Joku tutkimus väittää, että erilaiset geenit vetävät toisiaan puoleensa, joku, että samanlaiset. Itse en tiedä, mutta olen pitänyt hauskana kuriositeettina, että puoliskon kanssa on molemmilla harvinainen veriryhmä. Kenties tässä hengissä on pyritty säilymään, vaikka jälkikasvua ei ole? Ja Suomen kaltaisessa pienryhmässä jonkun kierron kautta on pakko olla sukua, kun näin veriryhmien kanssa on. Veikkaan sitä Karjalaa, sillä sieltä on hänenkin sukunsa kotoisin.

Joten vaikea mennä suorilta käsin tuomitsemaankaan ihmisiä, joille noinkin käy.

T: Xante

En heittäisi ensimmäistä kiveä, mutta en osaisi kyllä itseäni ajatella samanlaiseen tilanteeseen.

Et olisi voinutkaan heittää. Toope ehti ensin.
Emme ole olemassa vain itseämme varten, olemme olemassa myös jälkeläisiämme varten. Tarkoitan tuolla sitä, että itsekkyyden pitäisi jäädä taustalle... Hyvä yhteiskunta jälkeläisille on The Idea!

Emme ole olemassa vain itseämme varten, olemme olemassa myös jälkeläisiämme varten. Tarkoitan tuolla sitä, että itsekkyyden pitäisi jäädä taustalle... Hyvä yhteiskunta jälkeläisille on The Idea!

Mutta jos vain ja aina haetaan hyvää vasta joskus tulevisuudessa, käy niin, ettei koskaan tässä ja nyt saada hyvää. Ne jälkeläisetkin vain uhrautuu vain omien jälkeläistensä hyväksi jne. Jonkinlainen tasapaino tässä pitäisi olla tavoitteena, jolloin sekä nyt että tulevaisuudessa olisi mahdollisimman hyvä yhteiskunta. Sitäpaitsi eikös ne jälkeläiset elä myös tässä ja nyt, jos ovat jo syntyneet? Siksi myös nykytilalla on merkitystä - heillekin.


Ranskalseen kulttuuriin kuuluu (yhtenä juonteena) erikoinen tapa erottaa rakkaus ja seksi toisistaan. Tätä päivitteleviä tutkimuksia, kirjoja ja uutisia tulee eteen aina silloin tällöin.

Miehen on mahdollista pitää rakastajattaria, mutta olla silti uskollinen (fidele) puolisolleen. Tämä "Fidélité" on luonteeltaan emotionaalista siinä missä ns. cinq a sept on fyysistä. Cinq a sept viittaa rakastajattarille annettuun aikaan. Se kääntyy "viidestä seitsemään" ja viittaa yleisimpään aikaikkunaan, jolloin rakkaussuhteita ylläpidetään: työpäivän jälkeen, ennen kotiin palaamista. Edelleen, fidélité sisältää syvempiä sitoutumisen tasoja, projekteja: vastuun perheestä (johon sisältyy myös miehisen kunnian käsite), yhteisen elämän rakentamisen, lasten kasvattamisen, jne. Ja vaikka mies olisi uskoton, ei voi sanoa ettei hän vaalisi näitä puolisoon liitettäviä arvoja. Vaikka instituutio on perinteisesti maskuliininen, yhteiskunnan tasa-arvoistuttua myös naisilla on enenevissä määrin omia vastaavanlaisia suhteita, ne tuntuvat edellyttävän tietynlaista itsenäistä asemaa kodin ulkopuolella.

Vaikka tällaista vapaata kulttuurista muotoa pidetään niin kovin ranskalaisena, ei rakastajattarien pitäminen ole välttämättä sen yleisempää kuin Espanjassa tai Italiassa, muistelisin että uskottomuuden määrä on samansuuntainen. Mutta instituutiona ranskalainen poikkeaa muista maista. Yksi rajoittava tekijä saattaa olla se, kuinka rakastajattarien pitäminen tuntuu viittaavan statukseen: mitä enemmän valtaa/rahaa, sitä enemmän on suorastaan oletus, että avion ulkopuolisia suhteita hankitaan. Mutta jos rahaa on vähemmän, ei ehkä ole kulttuurista valuuttaa hankkia itselleen rakastajattaria.

Luin taannoin erään brittinaisen kokemuksia pariisilaisen porvarismiehen vaimona. Mies oli ylempää keskiluokkaa, lääkärien ja juristien sukua, ja hyvin varma kulttuurisesta statuksestaan. Hän kuvasi erään miehensä tuttavan, ei komean lainkaan, ehdottaneen hänelle mutkattomasti rakastajattarekseen ryhtymistä: nainen kieltäytyi pöyristyneenä. Aviomies ei ollut lainkaan ihmeissään, oli vain todennut että "sanoit sitten 'ei'". Kun porvarien seurapiirit pitivät juhlia, tunnelma kehkeytyi vaivihkaa melko sensuelliksi, eikä vapaamielinen parien muodostuminen juhlien loppua kohti ollut mitenkään erikoista. Naista oli pyydetty muun muassa ryhmäseksiin mukaan, ehdotus, josta hän kohteliaasti kieltäytyi. Urbaanin ja varakkaan porvariston keskuudessa meno tuntuu yltyvän juuri niin dekadentiksi kuin voisi kuvitella.

Koko kuvio vaikuttaa ilmentävän ranskalaista vapaamielisyyttä: he haluavat sallia itselleen enemmän kuin yleensä sallitaan. Ja nykyään ilmeisesti tämä koskee enenevissä määrin myös naisia. Mutta samalla kun sallitaan enemmän, on myös kestettävä enemmän. Vapaamielisyyden ympärille on muodostunut omituinen, miltei perverssi, sosiaalinen peli: siinä mies toimii vaivihkaa "cinq a sept", riittävän hienovaraisesti ettei vaimo "saa selville". Vaimo taas katsoo asioita hieman lepsulla silmällä: hän "ei tiedä" mitään, mutta varmistaa ettei myöskään ole liian aktiivinen ottaakseen selville. 

Toisin sanoen: vaikka kyse on näennäisen mutkattomasta sallivuudesta, ja rakkauden ja seksin erottamisesta, ei ilmiössä todellakaan ole kyse avoimesta parisuhteesta. Mies kunnioittaa vaimoaan toimimalla diskreetisti, nainen kunnioittaa miestään jättämällä kysymykset esittämättä, niin pitkälle kuin mies ei toimi liian ilmeisesti. Yksi lukemani naisen kuvaus aiheesta kulkee jotakuinkin näin: "On parempi syödä paskaa rakastamansa miehen kanssa, kuin syödä suklaakakkua yksin".

Hyvä kuvaus erinomaisesta järjestelystä, joka saisi rantautua Suomeenkin ja ulottua toki kaikkiin varallisuuteen katsomatta.
Niin, huomioon tulee ottaa että salasuhteet eivät jakaudu mitenkään tasapuolisesti - vaan kyse on melkoisesta eroottisesta pelistä, jolle on jyvitetty (jyvittynyt) oma paikkansa kulttuurissa.

Tasapuolisuutta systeemiin tuskin voisi realistisesti haaveilla - ei sukupuolten osalta, eikä sikäli kuin taustalla on tekijöitä kuten status (valta, raha, ulkonäkö, jne.). Pitkään Ranskassa asunut (mutta ei-suomalainen) kaverini sanoi ettei oikein koskaan tottunut naisten iskemisen tapaan Ranskassa: kyse oli rituaalista, jossa mieheltä odotettiin sinnikkyyttä ja röyhkeyttä, joita häneltä ei löytynyt. Paikallisten naisten liehittely oli usein väkinäistä ja jopa vaivaannuttavaa. Olisi pitänyt joko olla kasvanut skeneen, tai omaksua pelin säännöt.
Ehkä tuo ranskalainen erotismi on vähän siis..., erotisoitua. En voi välttyä ajatukselta, että avioliiton ulkopuolisten suhteiden esiintyminen sinänsä parantaisi perheajatusta. Ehkä tuossa on vähän legendaakin taustalla? On vain vaikea kuvitella toimivampaa mallia kuin hyvä ydinperhe, mutta tottakai ihmiset valitsevat elintapansa.

Ehkä tuo ranskalainen erotismi on vähän siis..., erotisoitua. En voi välttyä ajatukselta, että avioliiton ulkopuolisten suhteiden esiintyminen sinänsä parantaisi perheajatusta. Ehkä tuossa on vähän legendaakin taustalla? On vain vaikea kuvitella toimivampaa mallia kuin hyvä ydinperhe, mutta tottakai ihmiset valitsevat elintapansa.
Ranskalaisethan eivät ole saaneet aikaan juuri mitään ja syynä on ehkä tuo ydinperhemallin halveksunta.

Ehkä tuo ranskalainen erotismi on vähän siis..., erotisoitua. En voi välttyä ajatukselta, että avioliiton ulkopuolisten suhteiden esiintyminen sinänsä parantaisi perheajatusta. Ehkä tuossa on vähän legendaakin taustalla? On vain vaikea kuvitella toimivampaa mallia kuin hyvä ydinperhe, mutta tottakai ihmiset valitsevat elintapansa.

Hmm. Kirjoituksiasi lukeneena uskoisin, että kyse on enemmän siitä, ettet tosiaankaan ole kovin haka kuvittelemaan, ei niinkään siinä, etteikö olisi moniakin tapoja järjestää perhe-elämä vallan onnistuneesti ja lapsillekin hyvin. Ethän sä juurikaan ole kunnostautunut siinä, että kykenisit erityisen hyvin ymmärtämään yhtään mitään sellaista elämäntapaa / ajattelua / toimintaa / yhteiskuntaa, joka ei ole kuten omasi.
En ehkä halua ymmärtää kaikkia muotinäkemyksiä ja trendipelleilyjä. >:(

En ehkä halua ymmärtää kaikkia muotinäkemyksiä ja trendipelleilyjä. >:(

Juuri siksi olet todella pätevä ja uskottava kommentoimaan niitä.
Ehkä yhteiskunnassamme on vikaa juuri siinä, että korostaa noita muotiajatuksia ja trendipelleilyjä tärkeämpien arvojen, kuten perhearvojen suhteen?
Ehkä yhteiskunnassamme on vikaa juuri siinä, että korostaa noita muotiajatuksia ja trendipelleilyjä tärkeämpien arvojen, kuten perhearvojen suhteen?

Yhteiskunta kostuu ihmisistä, joten ongelmasi taitaa olla ihmiset.

Ehkä yhteiskunnassamme on vikaa juuri siinä, että korostaa noita muotiajatuksia ja trendipelleilyjä tärkeämpien arvojen, kuten perhearvojen suhteen?

Yhteiskunta kostuu ihmisistä, joten ongelmasi taitaa olla ihmiset.

Luulen kumminkin, että aika suuri osa ihmisistä alkaa olla kyllästynyt loputtomaan queer-ihmisustä jauhamiseen, mitä harrastaa suhteellisen pieni mediaväen joukko.


Ehkä yhteiskunnassamme on vikaa juuri siinä, että korostaa noita muotiajatuksia ja trendipelleilyjä tärkeämpien arvojen, kuten perhearvojen suhteen?

Yhteiskunta kostuu ihmisistä, joten ongelmasi taitaa olla ihmiset.

Luulen kumminkin, että aika suuri osa ihmisistä alkaa olla kyllästynyt loputtomaan queer-ihmisustä jauhamiseen, mitä harrastaa suhteellisen pieni mediaväen joukko.

Pakkoko on katsoa telkkaria tai lukea lehtiä?
Jouduin käymään Tallinnassa samalla tukkalääkärillä, kun luottoparturini sattui olemaan reissun kynnyksellä lomalla. Siellä kampaamossa istuessani sattui hauska tapaus.

Samassa paikassa oli lisäkseni kaksi suomalaista naista (Toinen heistä oli tullut ottamaan permanentin, kaverinsa oli tukena), enkä voinut välttyä kuulemasta heidän keskusteluaan. Ydinlause:

"...Virolaiset miehet ovat kohteliaita ja komeita. Tässä täytyy petrata joka tavalla itsekin"...

Tärkeämpää oli kuitenkin se, mitä ei sanottu ääneen. Nimittäin, eestiläisten naisten panostus omaan ulkonäköönsä. Naiset olivat tasan varmasti tulleet huomanneeksi, että heillä ei ole muuten mitään saumaa.

Sori nyt suomalaiset naiset, mutta merentakaisessa naapurissamme (Kuten Venäjälläkin) naiset panostavat itseensä keskimäärin aivan eri tavalla, kuin täällä Suomessa. Se näkyy myös sillä tavalla, että Tallinnassa on kauneussalonkeja, kampaamoita, pedikyyri- ja manikyyripuoteja joka korttelissa. Soisi samaa naisellisuutta näkyvän enemmän täällä Suomessakin.
Tämä kyllä selvitti todellakin paljon! Jos Renttu siis pyörii paikoissa, joissa naiset ovat ottamassa permanentin! Sen ymmärrän, että jos jollekulle vielä tuo operaatio tehdään, kaveria tarvitaan tueksi.

Nyt mä ymmärrän Renttua todella paljon paremmin. Olen jo aiemmin toki miettinyt, millä vuosikymmenellä hän elää, mutta nähtävästi todella on mahdollista sulkeutua kuplaan, jossa naisen "itsestään huolen pitäminen" tarkoittaa permanenettia.

T: Xante

Olennaisinta on huomata, että Renttu arvottaa naiset ulkonäön perusteella.

Sori nyt suomalaiset naiset, mutta merentakaisessa naapurissamme (Kuten Venäjälläkin) naiset panostavat itseensä keskimäärin aivan eri tavalla, kuin täällä Suomessa. Se näkyy myös sillä tavalla, että Tallinnassa on kauneussalonkeja, kampaamoita, pedikyyri- ja manikyyripuoteja joka korttelissa. Soisi samaa naisellisuutta näkyvän enemmän täällä Suomessakin.

Ainoastaan rumat ihmiset tarvitsevat kauneussalonkeja.

Jouduin käymään Tallinnassa samalla tukkalääkärillä, kun luottoparturini sattui olemaan reissun kynnyksellä lomalla. Siellä kampaamossa istuessani sattui hauska tapaus.

Samassa paikassa oli lisäkseni kaksi suomalaista naista (Toinen heistä oli tullut ottamaan permanentin, kaverinsa oli tukena), enkä voinut välttyä kuulemasta heidän keskusteluaan. Ydinlause:

"...Virolaiset miehet ovat kohteliaita ja komeita. Tässä täytyy petrata joka tavalla itsekin"...

Tärkeämpää oli kuitenkin se, mitä ei sanottu ääneen. Nimittäin, eestiläisten naisten panostus omaan ulkonäköönsä. Naiset olivat tasan varmasti tulleet huomanneeksi, että heillä ei ole muuten mitään saumaa.

Sori nyt suomalaiset naiset, mutta merentakaisessa naapurissamme (Kuten Venäjälläkin) naiset panostavat itseensä keskimäärin aivan eri tavalla, kuin täällä Suomessa. Se näkyy myös sillä tavalla, että Tallinnassa on kauneussalonkeja, kampaamoita, pedikyyri- ja manikyyripuoteja joka korttelissa. Soisi samaa naisellisuutta näkyvän enemmän täällä Suomessakin.

Sori nyt Renttu, mutta mua ei vois vähempää kiinnostaa sun ja kaltaistesi preferenssit ulkonäössä. En todellakaan aio kärsiä ja nähdä vaivaa teidän iloksenne, jotta ulkonäköni olisi mieleisenne. Suin surminkaan en missään tapauksessa haluaisi omaksua tuota itänaapurimaista tyyliä ja laittaimisen mallia. Sitäpaitsi - miks mun pitäis, jos tekään, parhaat suomalaismiehet, että viitsi panostaa ulkonäköönne eurooppalaisen malliin. Missä istuvat puvut tai tarkkaan harkitut vapaa-ajanasut, tyylikkäät hiusmallit, huoliteltu ulkonäkö jossa lisäksi pientä omaa särmää valinnoissa? Edes jotain muuta jalassa kuin lenkkarit tai harmaat pomarfinnit?

PS. Jos niiden kynsistudioitten, kampaamojen ja kaunesuhoitolpiden hintataso olisi Suomess itäistä tasoa, ne vois jopa saada asiakkaita. Mutta ei nykyisillä taksoilla riitä asiakkaita.

PS 2: Paljonkos itse pistät rahaa kuukausittain parturiin, vaatteisiin, kauneushoitoihin ja kemikaliotuotteisiin?
Niin, muistaa pitänee, että siellä "Euroopassa" miehethän ne vasta manikyyrissä käyvätkin. Mutta itse en vaan pääse yli tuosta permanentista - kuka oikeasti sellaisen on suostunut muka päähänsä ottamaan sitten joskus 1995 jälkeen? Muoti hieman on tuosta niinkus ohi ajanut.

No ajatellaan,että Renttu ei oikeasti tiennyt, mitä varten naiset siellä olivat, tuli vaan mieleen joku juttu (joka nyt sattui olemaan tosi tirsk).

Sitäkin ihmettelen, että jos ihminen pitää huolta itsestään, miten se luottoparturi lomalla on reissun kynnyksellä. Itse ainakin sovin ajan 4-5 viikon välein meille molemmille sopivasti siten, että ei siinä lomailla puolin toisin, kun kysymys on niinkin tärkeästä asiasta kuin tukkahuolto.

T: Xante


Ehkä yhteiskunnassamme on vikaa juuri siinä, että korostaa noita muotiajatuksia ja trendipelleilyjä tärkeämpien arvojen, kuten perhearvojen suhteen?

Yhteiskunta kostuu ihmisistä, joten ongelmasi taitaa olla ihmiset.

Luulen kumminkin, että aika suuri osa ihmisistä alkaa olla kyllästynyt loputtomaan queer-ihmisustä jauhamiseen, mitä harrastaa suhteellisen pieni mediaväen joukko.

Eivät minuakaan homo- ja muu queer-vähemmistöt sinänsä ärsytä. Minua ärsyttää median yletön vouhottaminen heistä. Ihan kuin olisivat jokin niin merkittävä vähemmistö, kuin media esittää. Tuosta vähemmistöryhmien paapomisesta on vain tullut eräänlainen sosiaalisen pätemisen ja moraalisen ylimysmäisen asenteen korostusta. Katsokaa, kuinka hyvä ihminen minä olen, kun suojelen kaikkia v...n omituisuuksia. Vähemmistöjen "suojeleminen" on tietynlainen sosiaalisen arvostuksen ansaitsemista. Viime aikoina mm. Bryan Adams kritisoi ja boikotoi Pohjois-Carolinaa, kun siellä vaaditaan queer-ihmisten valitsevan vessansa.
http://www.theatlantic.com/politics/archive/2016/04/when-musicians-boycott-to-protest-politics/477861/
http://www.dailynewsegypt.com/2016/03/13/cairo-eyes-bryan-adams/
Sama Bryan Adams esiintyi talvella useissa arabimaissa, mm. Egyptissä, eikä sanonut sanaakaan homojen puolesta yhteiskunnissa, jotka ovat valtavasti homovihamielisempiä, kuin yksikään USA:n alue. Moraali on valikoivaa, moraalisäteily häkellyttävän tekopyhää.

Länsimaissa uskalletaan moraalisäteillä ja vouhottaa, islamin homokielteisyyttä ei uskalleta arvostella. Jee, noinhan sen juuri tulee mennä... :-[
Se oli Bruce Springsteen, ei Bryan Adams.
Etkö sä vittu sen vertaa jaksa lukea omiakaan lähteitäsi?
Kun kakkukauppias kieltäytyy tekemästä kakkua homoparille, siitä nousee kauhea älämölö, mutta kun viihdyttäjä kieltäytyy suorittamasta sovittua esiintymistä siksi, että osavaltiossa on säädetty joku laki, niin sehän on vaan ihan ok.

Se oli Bruce Springsteen, ei Bryan Adams.
Etkö sä vittu sen vertaa jaksa lukea omiakaan lähteitäsi?

Ei, vaan Bryan Adams.
http://twitchy.com/2016/04/11/bryan-adams-back-from-egypt-concert-cancels-mississippi-show-due-to-discriminatory-law/

Tuo on aika irvokas esimerkki "hyvähyväihmisestä", joka mukamas esittää moraalista esimerkkiä. Protestoi USA:n osavaltioiden päätöksiä, muttei uskalla islamia arvostella. V...u, mitä tekopyhyyttä tuollainen on. Vähän kuin arvostelisi miesten ympärileikkauksia ja jättäisi naisten silpomisen huomiotta, mutta niinhän tuollaiset tekevätkin.

Islamia ei uskalleta arvostella, koska islam tiedetään väkivaltaiseksi.


Se oli Bruce Springsteen, ei Bryan Adams.
Etkö sä vittu sen vertaa jaksa lukea omiakaan lähteitäsi?

Ei, vaan Bryan Adams.
http://twitchy.com/2016/04/11/bryan-adams-back-from-egypt-concert-cancels-mississippi-show-due-to-discriminatory-law/

Mississippi ei ole Pohjois-Carolina.
Niin kauan kuin näissä meidän parhaissa, vapaissa länsimaissa kutsuu seksuaalisia vähemmistöjä v*tun omituisuuksiksi, on median ynnä muiden tahojen velvollisuus jatkaa valistustyötä.

T: Xante


Se oli Bruce Springsteen, ei Bryan Adams.
Etkö sä vittu sen vertaa jaksa lukea omiakaan lähteitäsi?

Ei, vaan Bryan Adams.
http://twitchy.com/2016/04/11/bryan-adams-back-from-egypt-concert-cancels-mississippi-show-due-to-discriminatory-law/

Tuo on aika irvokas esimerkki "hyvähyväihmisestä", joka mukamas esittää moraalista esimerkkiä. Protestoi USA:n osavaltioiden päätöksiä, muttei uskalla islamia arvostella. V...u, mitä tekopyhyyttä tuollainen on. Vähän kuin arvostelisi miesten ympärileikkauksia ja jättäisi naisten silpomisen huomiotta, mutta niinhän tuollaiset tekevätkin.

Islamia ei uskalleta arvostella, koska islam tiedetään väkivaltaiseksi.

Pah. Itse olet irvokas esimerkki ihmisestä, joka keppihevosenaan arvostelee islamia naisen aseman kehnoudesta, mutta itse kyllä aikoo tappaa vaimon, jos tämä tois miehen lapsen synnyttää.
Oman lapsensa Toope hankki leluksi. Ei lainkaan ajatellut lapsen parasta.
V...u, miten ala-arvoista ja henkilökohtaisuuteen yrittävää kommenttia teiltä. Ettekö pahempaan kykene?



Pah. Itse olet irvokas esimerkki ihmisestä, joka keppihevosenaan arvostelee islamia naisen aseman kehnoudesta, mutta itse kyllä aikoo tappaa vaimon, jos tämä tois miehen lapsen synnyttää.

Alenetko sinäkin, Safiiri, tuollaiseen typerään nillittämiseen jostain parin vuoden takaisesta nettikommentista, kun sinulla pitäisi olla älyä vähän järkevämpäänkin keskusteluun näistä parista muusta poiketen. Häpeä! Kai ymmärrät sen, että joskus vihaisena laitetaan ikäviä kommentteja, niin olet itsekin tehnyt. Moni on niin tehnyt. Minä olen vain sen verran fiksu ja asiapitoinen, etten jää jauhamaan toisten vanhoista kommenteista, vaan esitän omia näkemyksiäni. Te muutkin voisitte niin tehdä, ei teidän tarvitse olla Toopen perskärpäsiä. :-[
Esittäkää omia ajatuksianne, jos niitä on?!

V...u, mitä typerää nillitystä.


Niin kauan kuin näissä meidän parhaissa, vapaissa länsimaissa kutsuu seksuaalisia vähemmistöjä v*tun omituisuuksiksi, on median ynnä muiden tahojen velvollisuus jatkaa valistustyötä.

Maailmamme toimii tavisten ehdoilla, sanot ja haluat mitä tahansa. Maailma on hetero, sanot mitä tahansa. Biologia tuon määrää, siksi me lisäännymme heterosti.

Ymmärrän sen, että jos jotain trans-sun muita porukoita sanotaan friikeiksi, joku loukkaantuu, pahoittelen ikävää kommentointiani. En silti heitä ihan "normaaleina" pidä, koska ei pidä biologiammekaan. Poikkeuksia ovat, mutta eivät ihmisarvoltaan. Vammaisia? En vain oikein sovellu maailmaan, joka vaatii "poliittista korrektiutta", minusta asioista tulisi puhua rehellisesti ja reilusti. Minusta eräs ongelmistamme on se, ettemme osaa kohdata ongelmia, vaan välttelemme niitä.

V...u, miten ala-arvoista ja henkilökohtaisuuteen yrittävää kommenttia teiltä. Ettekö pahempaan kykene?



Pah. Itse olet irvokas esimerkki ihmisestä, joka keppihevosenaan arvostelee islamia naisen aseman kehnoudesta, mutta itse kyllä aikoo tappaa vaimon, jos tämä tois miehen lapsen synnyttää.

Alenetko sinäkin, Safiiri, tuollaiseen typerään nillittämiseen jostain parin vuoden takaisesta nettikommentista, kun sinulla pitäisi olla älyä vähän järkevämpäänkin keskusteluun näistä parista muusta poiketen. Häpeä! Kai ymmärrät sen, että joskus vihaisena laitetaan ikäviä kommentteja, niin olet itsekin tehnyt. Moni on niin tehnyt. Minä olen vain sen verran fiksu ja asiapitoinen, etten jää jauhamaan toisten vanhoista kommenteista, vaan esitän omia näkemyksiäni. Te muutkin voisitte niin tehdä, ei teidän tarvitse olla Toopen perskärpäsiä. :-[
Esittäkää omia ajatuksianne, jos niitä on?!

V...u, mitä typerää nillitystä.

Ja jo parin vuoden kiertelyn jälkeen, osasit vihdoin kertoa, että suutuspäissäsihän tuon kommentin kirjoitit varsinaisesti tarkoittamatta. Kovin oli vaikeeta. Jauhaminen olis saattanut jäädä paljon vähemmälle, jos viisaasti olisit tämän myöntänyt heti.

Lainaus

Maailmamme toimii tavisten ehdoilla, sanot ja haluat mitä tahansa.

Näköjään ei sun mielestä riittävästi, koska keskusteluun pääsee ihan liikaa näitä homoasioita. Omituista on se, että vaikka noin ajattelet kuin kirjoitit, sinua niin tavattomasti vaivaa homoista ja muista "friikeistä" puhuminen ja kirjoittaminen. Eli ei sittenkään tunnu olevan samantekevää, mitä muuta sanoo tai haluaa. (Eihän se olekaan, koska ilman näitä sanomisia ei vaikkapa laki homojen avioliitoista olisi koskaan mennyt läpi.)

En minä ole asiasta jauhanut, vaan eräs kommentoija, jonka ainoa agenda on perskärpäröidä minua...

Homo- ja queer-asioista olen sanonut, että niitä ylikorostetaan liikaa nykyisin, aivan yli merkityksensä.

Tasa-arvon puolesta olen toki puhunut, paljonkin.

En minä ole asiasta jauhanut, vaan eräs kommentoija, jonka ainoa agenda on perskärpäröidä minua...

Homo- ja queer-asioista olen sanonut, että niitä ylikorostetaan liikaa nykyisin, aivan yli merkityksensä.

Tasa-arvon puolesta olen toki puhunut, paljonkin.

Oliko tämäkin siis puhe tasa-arvon puolesta, samoin kuin homo- ja queer-ihmisten kutsuminen v*tun omituisuuksiksi, friikeiksi ja mitä sanoja oletkaan tässä keskustelussa käyttänyt?

T: Xante

En minä ole asiasta jauhanut, vaan eräs kommentoija, jonka ainoa agenda on perskärpäröidä minua...

Homo- ja queer-asioista olen sanonut, että niitä ylikorostetaan liikaa nykyisin, aivan yli merkityksensä.

Tasa-arvon puolesta olen toki puhunut, paljonkin.

Homo-ja queer-asioista puhutaan, jotta niiden kummallisuus ja erikoisuus muuttuisi vain tavalliseksi erilaisuudeksi siinä, missä silmien väri tai kätisyys. Jos taas niistä vaietaan ja jätetään puhumatta, siirtyy homma taas sellaiseksi kuiskimiseksi, jota se oli aiemmin. Prosessi sinun harmiksesi ei mee niin, että vaikenemalla asia arkipäiväistyy. Ei silläkään, että pyritään pitämään homous näkymättömissä ja queer-ilmiöt piilossa jossain salakapakoiden uumenissa.


En minä ole asiasta jauhanut, vaan eräs kommentoija, jonka ainoa agenda on perskärpäröidä minua...

Homo- ja queer-asioista olen sanonut, että niitä ylikorostetaan liikaa nykyisin, aivan yli merkityksensä.

Tasa-arvon puolesta olen toki puhunut, paljonkin.

Oliko tämäkin siis puhe tasa-arvon puolesta, samoin kuin homo- ja queer-ihmisten kutsuminen v*tun omituisuuksiksi, friikeiksi ja mitä sanoja oletkaan tässä keskustelussa käyttänyt?

En minä kiistä homojen tai queer-ihmisten ihmisoikeuksia Tahan tms. tapaan, hyväksyn täysin samat ihmisoikeudet, enkä salli syrjintää heitä kohtaan. En vaadi myöskään salakapakoita vähemmistöille, mistä "Safiiri" viittasi. Olkoot queerihmiset mitä ovat, mutta jättäkööt meidät myös rauhaan tyrkyttämättä sitä ajatustaan meille. Toivoisin mediankin näin tekevän.

Annetaan perheiden olla perheitä ja "poikkeuksien" olla ominaan. Ei noita tarvitse sekoittaa. Ei perhemalli mitään queer-ajatusta tarvitse.
Mitä ajatustaan?

T: Xante


Homo-ja queer-asioista puhutaan, jotta niiden kummallisuus ja erikoisuus muuttuisi vain tavalliseksi erilaisuudeksi siinä, missä silmien väri tai kätisyys.

Eikös queer-jutut korosta nimenomaan seksuaalivähemmistöjen erityisyyttä ja jossain äärin myös irrallisuutta valtavirrasta? Eli siis vähän samaa kuin nämä muut uudet identiteettiaatteet, joilla ei enää ole paljonkaan tekemistä suvaitsevaisuuden kanssa.

Voin olla väärässäkin: identiteettipolitiikkaan pyrin pitämään kaksinkertaisen hajuraon.
Selittämätän palkkaero selittyy alakohtaisesti pikkuhiljaa, aivan kuten olen aikaisemmin uumoillut:

"Miksi miesjuristit ansaitsevat enemmän kuin naiset? Koska he tekevät enemmän töitä ja tuovat firmaansa enemmän uusia asiakkaita...

...Naisten keveämmän tilipussin taustalla ei siis välttämättä olisikaan suoraviivainen naisten syrjintä, kuten monet aiemmat tutkimukset ovat tulkinneet...

...Eri lakifirmoissa mitataan hyvin samantapaisin mittarein laskutettuja työtunteja ja sitä, miten paljon kukin juristi tuo uusia asiakkaita. Näihin tietoihin Azmat ja Rosa Ferrer ovat paneutuneet Journal of Political Economy -lehdessä julkaistavaksi hyväksytyssä tutkimuksessaan...

...Tutkimuksen mukaan miesjuristit laskuttavat kymmenen prosenttia enemmän tunteja kuin naiset ja tuovat firmaan naisiin verrattuna yli kaksinkertaisen määrän rahaa uusilta asiakkailta. Naisjuristit taas ansaitsevat 18 prosenttia miespuolisia kollegojaan vähemmän...

...Erot työtunneissa ja uusien asiakkaiden hankinnassa vaikuttavat tuloihin. Ne selittävät suuren osan palkkaeroista”, Azmat sanoo."

http://www.hs.fi/talous/a1461301145244?ref=hs-prio-5-1

Naistutkijan mukaan kaksi seikkaa selittää naislakimiesten vähäisemmät työtunnit: pienet lapset ja miesten kunnianhimo. Tutkijan mukaan naisten vähäisempää kunnianhimoa olisi syytä tutkia.

En voisi olla tutkijan johtopäätöksestä enempää samaa mieltä. Sitä ennen vältetään hätäisten johtopäätösten tekemistä.
Kaikki erot eivät ole tasa-arvokysymyksiä. Minä pidän ihan luonnollisena sitä, että jossain määrin miehet tekevät enemmän perheen ulkopuolista työtä ja tienaavat rahaa perheelle, kun naisen rooli on enemmän (ei täysin toki) perheen ylläpitäjänä. En näe tuossa mitään sukupuolisortoa, minusta tuossa on ihan hyvä luonnollinen valinta.

Jokainen perhe toki valitsee mallinsa itse, mutta ihan kaikesta ei pidä tehdä tasa-arvokysymystä.

Mitä ajatustaan?

T: Xante

Vaarallista homousajatusta. Toope pelkää.


Mitä ajatustaan?

T: Xante

Vaarallista homousajatusta. Toope pelkää.

Ei pelkää.

En homoja pelkää, en vain pidä homoista tai queer-ihmisistä. Pidän vain ihan normiporukasta.



Mitä ajatustaan?

T: Xante

Vaarallista homousajatusta. Toope pelkää.

Ei pelkää.

En homoja pelkää, en vain pidä homoista tai queer-ihmisistä. Pidän vain ihan normiporukasta.

Voisit joskus keskittyä oikeisin yhteiskunnallisiin ongelmiin, oman navan ja tykkäämisten ympärillä pyörimisen sijaan.
Olkoon Toope mitä on, mutta jättäköön meidät myös rauhaan tyrkyttämättä sitä ajatustaan meille.