Kirjoittaja Aihe: Kirjat  (Luettu 50210 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Socru

  • Konkari
  • Viestejä: 1089
  • Sokeri-isi
Vs: Kirjat
« Vastaus #460 : ti 11.09.2018, 22:07:28 »
Luin Tim Weinerin 2007 kirjoittaman CIA:n historiikin. Todella raskasta luettavaa, valtavasti henkilöitä, päivämääriä ja nippelitietoa. Antaa varsin synkän kuvan CIA:n kyvystä muttei sisällä juurikaan jymypaljastuksia.

Weiner näkyy kirjoittaneen myös FBI:n historiikin, mutta en ole varma jaksanko lukea sitä. J Edgar Hooverin elämäkerta joka muuten on ehkä paras lukemani kirja, antaa niin laajan katsauksen 50 vuoden ajalta, jonka Hoover virastoa hallitsi.
Kampin playboy  -  tennissukat ja tekohampaat.

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15491
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kirjat
« Vastaus #461 : ke 12.09.2018, 10:24:50 »
Luin Tim Weinerin 2007 kirjoittaman CIA:n historiikin. Todella raskasta luettavaa, valtavasti henkilöitä,.....

Minuakin häiritsee, jos kirjassa on paljon sivuhenkilöitä.....

Suosittelen Thomas Mannin kirjaa Taikavuori - paljon sivuja ja vuosia, mutta vähän henkilöitä.

NK.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Socru

  • Konkari
  • Viestejä: 1089
  • Sokeri-isi
Vs: Kirjat
« Vastaus #462 : ma 24.09.2018, 19:05:50 »
Luin Markus Tiittulan kirjoittaman kirjan Trumpin jälkeen.

Monotonista Trumpin mollaamista, mutta katsaukset aiempien Yhdysvaltain presidenttien toimintaan ovat ihan mielenkiintoisia. Itselleni oli yllätys, että presidentin valtaa on asteittain lisätty ja sitä on joidenkin mielestä nykyään ihan liikaa.

Kirjan lopussa on mainittu kirjoittajan mielestä painajaismaisin skenaario : Trump saa jatkokauden ja seuraaja on Ivanka Trump  :).
Kampin playboy  -  tennissukat ja tekohampaat.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 3072
  • Väärinajattelija
Vs: Kirjat
« Vastaus #463 : ma 24.09.2018, 19:25:17 »
Luin Tim Weinerin 2007 kirjoittaman CIA:n historiikin. Todella raskasta luettavaa, valtavasti henkilöitä,.....

Minuakin häiritsee, jos kirjassa on paljon sivuhenkilöitä.....

Suosittelen Thomas Mannin kirjaa Taikavuori - paljon sivuja ja vuosia, mutta vähän henkilöitä.

NK.

Heh, eikös Sota ja rauha ole klassikko myös runsaassa henkilöiden määrässä? Soppaa rikastaa vielä venäläiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluva lempinimien käyttö. Rakkaalla lapsella ON...Juu, lukematta on jäänyt ja kaikki tv-filmatisoinnitkin katsomatta.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10873
  • Back
Vs: Kirjat
« Vastaus #464 : ti 09.10.2018, 22:15:55 »

Jotain tunnelukkokirjaa kahlasin jonkin verran, tänään.

Lukemisessa huomasin, että kun alku pohjusti jotain, tein mielessäni sen päätelmän, että tunnelukko on vähän kuin jumi tietynlaisena, kansanomaisesti lausuttuna. Uutta oli ajatella, että aivan kuin asenne olisi ylihieno, ja sanana lyhyt, mutta viittauksen kohde aivan kuin arvonnan alainen.

Paljon sanoja, ja päällekkäisyyttä, ja toimimattomuutta. Prosessoreissa on päädytty päinvastaiseen. Pieni valintakirjo, ja sillä saa aikaan kivaa, kun oikeasti valittu "toiminta-aakkosto". Kielessä luodaan kaikenlaista hienoa, kuka mitäkin, ja jopa tutkimusalueita starttailee erilaisina, omine termeineen toki. Puhumattakaan muusta kultturimelskasta.

Mikä ettei. Jos kuitenkin täytyy palauttaa jotain ymmärrystasolle, on se oltava lähellä toiminnan muutakin ydintä. On myös ydinsanoja, joita voi käyttää, paremmin tuloksin, jos tavoitteena on ymmärrettävyys.

Idea voi olla kehittävä, tosin käytännön jutusta en silti varma. Ajattelin, että asenne voi olla vaikea tunne, ja sen yhdistäminen jotenkin konkreettiseen, ja toiminta sen päälle, jotta kokotasoisesti olisi luotu suhde esim vaaralliseen tai vältettävään asiaan.

Aivan kuin asenne-sana poikisi kirjan toisensa jälkeen, ja vain sen vuoksi, ettei puhuta arkikieltä, tai nojauduta yksikertaiseen ja toimivaan, tai ei osata palata tähän tarvittaessa.

Jotta pyörää voisi käyttää, on se näköjään joskus keksittävä uudelleen. Hankalinta tietysti, jos ei tiedä, ettei toimi, kun muuta ilmene, kuin juuri sitä toimintaa, ja sen jälkiä.

?

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16523
Vs: Kirjat
« Vastaus #465 : ti 09.10.2018, 23:25:30 »
Minun oli pakko alkaa lukea uudestaan Taru Sormusten Herrasta- kirjaa, vaikka olen sen lukenut jo 7 kertaa. Saattaa mennä kaikki Tolkienin tuotanto taas putkeen! Olen lukenut kesän aikana hirvittävän määrän tieteellistä tekstiä, jonkin verran kaunokirjallisuuttakin. Nyt oli pakko lukea jotain varmaa, hyvää ja tuttua. Suuri nautinto tulee siitä, että taas saan tuon luettua läpi.

Puhdistaa päätä kivasti!
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1854
Vs: Kirjat
« Vastaus #466 : ke 10.10.2018, 06:20:45 »
Heh, eikös Sota ja rauha ole klassikko myös runsaassa henkilöiden määrässä? Soppaa rikastaa vielä venäläiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluva lempinimien käyttö. Rakkaalla lapsella ON...Juu, lukematta on jäänyt ja kaikki tv-filmatisoinnitkin katsomatta.

Sota ja rauha vaatii hieman malttia. Sitä joutuu lukemaan n. 500 sivua väkisin, kyllä se sitten alkaa maistumaan.

Pitäisiköhän Jatkumolle perustaa masokistien lukupiiri? Näkkärillä oli muistaakseni joku vastaava. Muistan jonkun selostaneen Alastalon salissa -kokemustaan niin yksityiskohtaisesti, että teki mieli lukea mukana.

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15491
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kirjat
« Vastaus #467 : ke 10.10.2018, 10:56:49 »
Minun oli pakko alkaa lukea uudestaan Taru Sormusten Herrasta- kirjaa, vaikka olen sen lukenut jo 7 kertaa.
......

Puhdistaa päätä kivasti!

Niin varmasti - sehän on läpeensä kristillinen kirja. Kuin Raamattu.

JvQ
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 10158
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Kirjat
« Vastaus #468 : ke 10.10.2018, 11:16:56 »
Pitäisiköhän Jatkumolle perustaa masokistien lukupiiri? Näkkärillä oli muistaakseni joku vastaava. Muistan jonkun selostaneen Alastalon salissa -kokemustaan niin yksityiskohtaisesti, että teki mieli lukea mukana.
Kehtaan väittää, että olisin sen piirin kovinta kärkeä. Olen jo lukenut Sodan ja rauhan, kaikki venäläisklassikot, kaikki ranskalaisklassikot, Alastalon salissa, Seitsemän veljestä (Kahdesti), James Joycen Odysseuksen (Kolmasti - Saarikosken suomennoksen kahdesti, ja Leevi Lehdon suomennoksen kerran). Kalevala on luettu pari kertaa, kreikkalaiset ja roomalaiset runomitalliset klassikot luettu on, Danten Jumalainen näytelmä kahdesti luettu on, Shakespearen ja Oscar Wilden koko tuotanto englanniksi luettu on (Sonetit ja runot mukaan lukien).

Yksi häpeällinen kirjallinen puute kuitenkin löytyy. En ole lukenut Päätalon tuotantoa juuri lainkaan. Ehtii senkin vielä joskus korjata.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15491
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kirjat
« Vastaus #469 : ke 10.10.2018, 18:44:16 »
Pitäisiköhän Jatkumolle perustaa masokistien lukupiiri?

Kehtaan väittää, että olisin sen piirin kovinta kärkeä.....
 
Yksi häpeällinen kirjallinen puute kuitenkin löytyy. En ole lukenut Päätalon tuotantoa juuri lainkaan.

Entäs Waltari? Montakin hyvää kirjaa...... alkaen Suuresta illusioonista...... Ja Juhani Aho on suuri suomalainen kirjailija......

Tänäänhän vietetään suomalaisen kirjallisuuden päivää!

Viimeisin lukemani suomalainen kirja on Juha Hurmeen "Niemi" - voin suositella monessakin mielessä ja sitä edellinen myös kaunokirjallista historiaa Jukka Viikilän erilainen "Akvarelleja Engelin kaupungista" - ja seuraavaksi tartun Leena Krohnin kirjaan "Tainaron".

Hyviä lukuhetkiä kaikille.


JvQ.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 10158
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Kirjat
« Vastaus #470 : ke 10.10.2018, 19:06:08 »
Entäs Waltari? Montakin hyvää kirjaa...... alkaen Suuresta illusioonista...... Ja Juhani Aho on suuri suomalainen kirjailija......

Tänäänhän vietetään suomalaisen kirjallisuuden päivää!

Viimeisin lukemani suomalainen kirja on Juha Hurmeen "Niemi" - voin suositella monessakin mielessä ja sitä edellinen myös kaunokirjallista historiaa Jukka Viikilän erilainen "Akvarelleja Engelin kaupungista" - ja seuraavaksi tartun Leena Krohnin kirjaan "Tainaron".

Hyviä lukuhetkiä kaikille.


JvQ.
Hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää sinnekin!

Juu, Waltarilta olen lukenut kaikki ja löytyy myös omasta hyllystä useampi teoksensa, kuten Ahoakin. Nyt ollaan kuitenkin niin tiiviisti kurssikirjojen keskellä, että ei tässä muuta lukemista oikein ehdi eikä jaksa. Mutta ei se mitään: vaikka en lukisi 10 vuoteen kirjan kirjaa, minua ei saa kirjojen lukemisessa monikaan kiinni, vaikka lukisi sen 10 vuoden aikana kirjan päivässä.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 2398
Vs: Kirjat
« Vastaus #471 : pe 12.10.2018, 19:05:10 »
Tämä pitää lainata: Ikuiset ystävät

Leena Sharma olisi voinut hyvin perustein nimetä kirjansa otsakkeella ”Vaikka voissa paistais”. Äärivasemmistolaista, sotien jälkeistä poliittista ystävyystoimintaa Neuvostoliiton kanssa romantisoidaan yhä. Monet ilmiöön läheisissä suhteissa eläneet vähättelevät ns. taistolaisuuden aikaansa.

Sharman Ikuiset ystävät on varmasti kommunismia kaipaavien kielletyllä listalla. Vastaavanlainen musta lista eli aikansa 1970-luvun opiskelupoliittisessa kuohunnassa, jolloin maamme hallitusta muistutettiin Neuvostoliiton kannalta haitallisesta oppimateriaalista.

Vuonna 1974 opetusministeri Ulf Sundqvist (sd.) oli valmis poistamaan ”mädän aineksen” korkeakouluopetuksesta. Vuotta aiemmin Sundqvist yhdessä Erkki Liikasen (sd.) kanssa yrittivät kriminalisoida Neuvostoliiton arvostelun Suomessa. Tarja Halonen (sd.) oli puolestaan DDR:n ystävä.
Yleinen mielipide on aina väärässä

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10873
  • Back
Vs: Kirjat
« Vastaus #472 : pe 26.10.2018, 21:54:00 »

Luin erään luovuus-kirjan. Oli vuodelta 2014. Tylsä aihe vähän. Käsitteet miten sattu, siis yleisessä kielenkäytössä.

Kirjassa oli poikkeuksellisen hyvää tyhjät rivinvälit, eli kappaleet oli kivan itsenäisiä leijailijoita. Iso juttu, mutta harvinainen, eli en juuri törmännyt.

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15491
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kirjat
« Vastaus #473 : la 27.10.2018, 15:47:54 »
Tämä pitää lainata: Ikuiset ystävät

Leena Sharma olisi voinut hyvin perustein nimetä kirjansa otsakkeella ”Vaikka voissa paistais”. Äärivasemmistolaista, sotien jälkeistä poliittista ystävyystoimintaa Neuvostoliiton kanssa romantisoidaan yhä. Monet ilmiöön läheisissä suhteissa eläneet vähättelevät ns. taistolaisuuden aikaansa.

Sharman Ikuiset ystävät on varmasti kommunismia kaipaavien kielletyllä listalla. Vastaavanlainen musta lista eli aikansa 1970-luvun opiskelupoliittisessa kuohunnassa, jolloin maamme hallitusta muistutettiin Neuvostoliiton kannalta haitallisesta oppimateriaalista.

Vuonna 1974 opetusministeri Ulf Sundqvist (sd.) oli valmis poistamaan ”mädän aineksen” korkeakouluopetuksesta. Vuotta aiemmin Sundqvist yhdessä Erkki Liikasen (sd.) kanssa yrittivät kriminalisoida Neuvostoliiton arvostelun Suomessa. Tarja Halonen (sd.) oli puolestaan DDR:n ystävä.

DDR:llä oli Halosen lisäksi paljon muitakin ystäviä - jopa enemmänkin kuin vain ystäviä.... Lainaan tähän Wikipediaa - lisää hyvien kirjojen kertomaa - Lipposesta:

"Alpo Rusin Vasemmalta ohi -kirjan mukaan Lipposen ja DDR:n Stasin väliset kontaktit alkoivat vuonna 1969 ja Lipponen vuoti vuosina 1969–1972 Länsi-Saksan sosialidemokraattien asioita DDR:n tiedustelulinjan diplomaateille. Kirjan mukaan Lipposen Stasi-peitenimi oli Mungo ja hänen koodinsa oli XV/326/71. Lipponen on myöntänyt olleensa DDR:n tiedustelupalvelun Stasin manipuloinnin kohteena 1970-luvulla. Entisen taistolaisen Ilkka Kylävaaran Taistolaisuuden mustan kirjan mukaan Lipponen on Tiitisen listalla. Alpo Rusin mukaan Lipposella oli peitenimi, koodi ja avattu operaatio myös Neuvostoliiton KGB:ssä."


VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4185
Vs: Kirjat
« Vastaus #474 : la 27.10.2018, 16:27:36 »
Boikotoin pitkään Millenium-sarjan kirjoittajan Stieg Larssonin kuoleman jälkeen kirjoitettuja jatko-osia eli David Lagercrantzin kirjoittamaa kahta kirjaa, kun koko ajatus jatko-osista tuntui kornilta, ja rahastukselta, ja jopa jonkinlaiselta hyväksikäytöltä. No, ensimmäisen jatko-osan jopa hankin itselleni eräänä heikkona hetkenä, ja ihan mukiinmenevä se oli, sujuva. Vaikka ei siinä ollut semmoista imua tai särmää kuin niissä alkuperäisissä. Mutta tämä viimeisin sitten, mikä plääh. Neljä edellistä kirjaa luin alkukielellä eli ruotsiksi, mutta tämä viimeisin loikkasi mukaan kirjastosta ihan sattumalta, ja se oli käännöskirja. Ei siinä käännöksessä ehkä paljon vikaa ole, mutta joko käännöksestä johtuen tai sitten kirjasta itsesään johtuen lukukokemus jäi laimeaksi, melko yhdentekeväksi. Se ainakin, mikä ehkä jäi uupumaan (molemmista Lagercrantzin kirjoista), oli Salanderin erityislaatuisuus, se, mikä tekee Salanderista juuri Salanderin, autistin, neron, kantikkaan, raivoisan. Kirjoista puuttui elämän maku, ne olivat liian siloteltuja. Lisäksi oikeudenmukaisuus-eetos tai poliittinen aspekti oli häivytetty taka-alalle näissä jatko-osissa. Mutta tietysti ne piti ennemmin tai myöhemmin lukea. Tässä kummallisen hehkuttava kirja-arvostelu tästä viimeisimmästä kirjasta:
Kirja-arvio: David Lagercrantz jatkaa yhä varmemmin ottein Stieg Larssonin Millennium-sarjaa
Ehkä ko. arvion kirjoittaja oli lukenut kaikki teokset käännöksinä?
« Viimeksi muokattu: la 27.10.2018, 16:31:17 kirjoittanut kertsi »

hibiscus

  • Vieras
Vs: Kirjat
« Vastaus #475 : la 27.10.2018, 17:03:46 »
Tämä pitää lainata: Ikuiset ystävät

Leena Sharma olisi voinut hyvin perustein nimetä kirjansa otsakkeella ”Vaikka voissa paistais”. Äärivasemmistolaista, sotien jälkeistä poliittista ystävyystoimintaa Neuvostoliiton kanssa romantisoidaan yhä. Monet ilmiöön läheisissä suhteissa eläneet vähättelevät ns. taistolaisuuden aikaansa.

Sharman Ikuiset ystävät on varmasti kommunismia kaipaavien kielletyllä listalla. Vastaavanlainen musta lista eli aikansa 1970-luvun opiskelupoliittisessa kuohunnassa, jolloin maamme hallitusta muistutettiin Neuvostoliiton kannalta haitallisesta oppimateriaalista.

Vuonna 1974 opetusministeri Ulf Sundqvist (sd.) oli valmis poistamaan ”mädän aineksen” korkeakouluopetuksesta. Vuotta aiemmin Sundqvist yhdessä Erkki Liikasen (sd.) kanssa yrittivät kriminalisoida Neuvostoliiton arvostelun Suomessa. Tarja Halonen (sd.) oli puolestaan DDR:n ystävä.

DDR:llä oli Halosen lisäksi paljon muitakin ystäviä - jopa enemmänkin kuin vain ystäviä.... Lainaan tähän Wikipediaa - lisää hyvien kirjojen kertomaa - Lipposesta:

"Alpo Rusin Vasemmalta ohi -kirjan mukaan Lipposen ja DDR:n Stasin väliset kontaktit alkoivat vuonna 1969 ja Lipponen vuoti vuosina 1969–1972 Länsi-Saksan sosialidemokraattien asioita DDR:n tiedustelulinjan diplomaateille. Kirjan mukaan Lipposen Stasi-peitenimi oli Mungo ja hänen koodinsa oli XV/326/71. Lipponen on myöntänyt olleensa DDR:n tiedustelupalvelun Stasin manipuloinnin kohteena 1970-luvulla. Entisen taistolaisen Ilkka Kylävaaran Taistolaisuuden mustan kirjan mukaan Lipponen on Tiitisen listalla. Alpo Rusin mukaan Lipposella oli peitenimi, koodi ja avattu operaatio myös Neuvostoliiton KGB:ssä."


VA.

VA taitaa luulla, että Halonen on Lipposen multinikki.

Poissa Socru

  • Konkari
  • Viestejä: 1089
  • Sokeri-isi
Vs: Kirjat
« Vastaus #476 : ke 21.11.2018, 11:08:23 »
Luin Anneli Auerin Murhalesken muistelmat.

En tiedä, miten yksin Anneli on kirjan kirjoittanut, mutta se on yllättävän hyvä. Missään vaiheessa ei tuntunut, ettei viitsi lukea loppuun, tapahtumat on esitetty jämptisti ja kronologisesti ja vältetty turhia jaaritteluja.

Kirjassa on osoitettu niin paljon poliisin epäeettistä toimintaa, että oli Anneli syyllinen tai syytön, luottamus poliisiin sai kolauksen. Ja tutkintovankeudessa ihmistä kohdellaan järkyttävällä tavalla.

Jos Anneli on syytön, niin paljon suurempaa kärsimystä en osaa ihmiselle kuvitella. Kaiken kruunaa oman veljen täysin käsittämätön käytös.

Annelin sähläily deittipalstan miesten ja peitepoliisin kanssa keventää kirjan muuten surullista sisältöä.
Kampin playboy  -  tennissukat ja tekohampaat.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16523
Vs: Kirjat
« Vastaus #477 : ke 21.11.2018, 23:34:11 »
Luulen, että Lipposen, Halosen, Sorsan tms. nimet ovat niitä syitä, miksi nuo asiakirjat eivät ole vieläkään julkisia. Ehkä 50 vuoden päästä...
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15491
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kirjat
« Vastaus #478 : ke 05.12.2018, 16:19:03 »

Koska tänään avautuu uusi Oodi-kirjasto, niin laitan tämän jutun sen kunniaksi KIRJAT-ketjuun.......

Nietzschen filosofiasta, elämästä  ja kirjojen taustoista.

Friedrich  Nietzsche oli saksalainen tuottelias kirjailija ja filosofi, joka  kirjavassa tuotannossaan pohti elämänfilosofian  kysymyksiä. Hän mm. hyökkäsi voimakkaasti uskontoa vastaan syyttäen uskontoja ”orjamoraalista”.

Olen kuitenkin Nietzschen laajasta tuotannosta – lähemmäs 30 kirjaa – lukenut vain yhden ”Näin puhui Zarathustra” ja senkin kauan sitten, mutta kyllä muuta kirjallisuutta hänen filosofiastaan.

Vain 44 vuotiaana Nietzsche koki totaalisen henkisen romahduksen ja jäljellä olleen 12 elinvuoden aikana parantolassa hän ei kirjoittanut enää yhtään mitään.

Miksi tämän kirjoitin, niin koska pari päivää sitten katsoin Teemalta erittäin mielenkiintoisen ja hyvän dokumentin, joka taustoitti ja valaisi mm. Nietzschen elämää ja kirjoituksia.

Katsottavissa Areenassa: Toinen jakso dokumenttisarjasta Kolme ajattelijaa: Marx, Nietzsche, Freud
https://areena.yle.fi/1-3486660


Jos jotakuta kiinnostaa.....


VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10873
  • Back
Vs: Kirjat
« Vastaus #479 : la 08.12.2018, 09:36:55 »

Propadandan historia

- Kirjoitajat: Silja Pitkänen ja Ville-Juhani Sutinen
- Kirja on vuodelta 2018


Hyvää koontaa.

Mieleen tulee propaganda ihmisen luontaisena taipumuksena. Propaganda nähdään kielteisenä. Yhteistoiminnassa tätä tulee olla, mutta nimi on täyskielteinen, jollekin tarpeelle, joka ilmenee kielteisesti.

Propaganda liittää ihmisiä tietyllä tapaa toisiinsa. Se jakaa ihmisiä jotenkin niin, kuin ajatellaan hyväksi, joko itselle tai kaikille. Propagandan perustarkoitus voi olla elämää koskeva "logistiikka".

Hassua tosin puhua elämää säilyttävästä tarpeesta, lähtien liikkeelle propagandasta. Propaganda viittaakin enemmän vaikuttamisvalloitukseen, kuin sovitteluun ja yhteisempään järjestäytymiseen, siten kuin hyvästä osataan ajatella.

Ihmistienoo on eräänlainen reviirityyppi, siinä missä fyysinen maakin, jonkin omistuksessa, oli omistus mitä vain. Se syntyy joskus periaatteella: Wherever I Lay My Hat (That's My Home) Tai muka-syntyy, riippunee.

Jos ihmisen reviiri on kelluva, eli ajelehtiva, eikä juurettunut, kuten esim puulla selkeästi, niin kiinteää voidaan hakea, sen tarvituksi koettua osuutta siitä, mistä ylipäätään voi hakea.

Ihmisen reviiri fyysisenä, yksilön ja yhteisön puolesta, on fyysisimmillään asuintienoo, johon ihminen kiintyy, ja tämän hävityksen tietää ihminen, joka on kiintynyt kotiseutuunsa, sen metsiin, jne. Niissä on pysyvyyttä, ellei hävitys kohdistu näihin pysyvyyden tekijöihin, tai jos hävityksen tietää aina olevan mahdollista.

Kun pysyvyystekijöitä hävitetään, tai pysyväistekijäistöltä aina vaaditaan jotain, paikkansa lunastamiseen, ei niitä ehkä oikeasti ole mahdollisena. Syntyy elinympäristömahdottomuus, kun tuettu on se, joka vaatii tukensa siltä, jolla tukea ei ole.

Koko touhu muittuu irtolaistamiseksi. Pysyvyyttä tersitään, mistä saadaan, kun sitä ei ole kenelläkään, eikä kukaan voi taata selkeästi, joten potentiaalisimpia käytetään.

Irtolaisuus halutaan nähdä ahneutena. Kun koko touhu on yhtä hyökkäystä ja sen keinoin tapahtuvaa puolustamista, jolle ei rajaa, niin kaikki näkyy kielteisenä. Tila on tietyllä tapaa luonteva, ja todellisuutta paljon kuvaa. Kokemusta kannattaa uskoa, tai hakeutua yhä paremmin sen äärelle, jos epäselvää.

Reviirin ei ihmisen tapauksessa tarvitse olla samaa, kuin puulla. Ihminen on tässä mielessä reviirittömin, konkreettisesti. Toisaalta ihmisen reviiri on laajin, samalla.

Näin selittyvät nämä kaksi intuitiivista tiivistelmäänikin, jotka ovat täysin päinvastaisia, mutta samalla jotenkin tosia, ihmiselle:

Ihminen on kateellinen puulle. Siksi hän hakee asemaansa niin vimmatusti.

Kun ajatellaan lentämistä,
niin ihminen voi lentää enemmän,
mitä albatrossi voisi koskaan kuvitella.


On sitä vapautta, ja on pysyvää. Vai onko mitään? Poissulkevuutta voi ilmetä ehkä enemmän. Kun painetta, niin painetta valita puolensakin, ja tässä varmaan se merkittävin jakolinja.

Vapaus isompana ja yksinomaisena on irtolaisuutta, ja pysyvä yksinomaisena vankeutta. Joten tarvitsee irroitella, ja tarvitsee vaikka sitä subustraalia, ja kun sama ahdinko vapauspuolella, niin käy vaikka herkkuiini. Kumpikin liian yksinomaisena vaatii lääkitystä, jotta on mahdollinen.

Tulisiko olla ilman lääkkeitä, ihan oikeasti?