Kirjoittaja Aihe: Kirjat  (Luettu 32524 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13031
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kirjat
« Vastaus #380 : pe 09.03.2018, 18:01:30 »


Rupesin sitten muistelemaan noita Sariolan kirjoja, joita nuorena tuli muutamia luettua. Sariolahan oli valtavan tuottelias kirjailija, joka lopulta kirjoitti vuodessa jopa 3 - 4 kirjaa. Ei hirveän arvostettu, kiire näkyi jäljessä.....

Sariolan tyyliin kuului kirjoittaa kirja nopealla tahdilla kerralla valmiiksi ilman selvää suunnitelmaa ja pitkää muokkausvaihetta.
 
Lainaus
Ehkä alkuvuosien tuotanto oli parasta - itselläni "soittaa kelloja" mm. Leivätön pöytä on katettu, Isänmaan parturit, Ei loitsu eikä rukous, Lavean tien laki,.... 

Pitäisi ehkä ostaa joku divarista ja kerrata, että miltä tänään tuntuisi....
 

Itse olen Sariolaa hankkinut divareista ja nykyään varsinkin alkuvaiheen tuotanto on melko kysyttyä. Lavean tien laki on parhaillaan menossa.
.......

Nettidivarista tilaami Sariolat tulivat ja luin jo ensimmäisen eli tietysti vanhimman niistä (pyrin lukemaan kirjailijoiden kirjoja, jos mahdollista kirjoitusjärjestyksessä): "Leivätön pöytä on katettu."

Olihan se vähän vanhahtavaa ja kömpelöä enkä ole koskaan ollut erikoinen poliisiromaanien ystävä. Kansikin oli taattua 50-lukua. Paikoin teksti soljui ihan kivasti - välillä kompuroiden - parasta oli ehdottomasti ajankuvaus sodanjälkeisestä 50-luvun Suomesta.

Kiinnitti huomiota, että autoista puhuttiin paljon; Popeda, Mersu, Taunus, Vauxhall, Packard, Buick, Nash,.... Oma auto oli jotakin tuohon aikaan.... Hauskaa oli myös myös säästötilin ehto - rahat maksetaan pankista säästökirjan esittäjälle.


Seuraavana jatkuu tuolla "Lavean tien laki."


VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 13289
Vs: Kirjat
« Vastaus #381 : su 11.03.2018, 00:45:44 »
Viime aikoina on tullut luettua mm.
- Michael Axworthy - Iranin historia (2007), joka on varsin hyvä auttamaan ymmärtämään Irania, jota kukaan ei oikeasti ymmärrä. Ikävä kyllä eivät iranilaisetkaan.
- Herman Lindqvist - Napoleon (2004), joka opetti sitä, että Napo oikeasti ei ollut se, joka noita sotia aloitti, jatkoi kyllä ihan kympillä. Olisi voinut olla hyvä johtaja?
- David Irving -  Rommel (1977), se kirja, joka teki Irvingistä historioitsijan. Asiallinen teos. Myöhemminhän kaveri sekosi johonkin holokaustidenialismiin... Halloo!
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13031
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kirjat
« Vastaus #382 : la 17.03.2018, 14:35:31 »

Itse olen Sariolaa hankkinut divareista ja nykyään varsinkin alkuvaiheen tuotanto on melko kysyttyä. Lavean tien laki on parhaillaan menossa.
.......

Nettidivarista tilaami Sariolat tulivat ja luin jo ensimmäisen eli tietysti vanhimman niistä (pyrin lukemaan kirjailijoiden kirjoja, jos mahdollista kirjoitusjärjestyksessä): "Leivätön pöytä on katettu."

......Seuraavana jatkuu tuolla "Lavean tien laki."


Lavean tien laki tuli viikolla luettua. Sariola osaa aloittaa roomaaninsa vetävästi, mutta kuten niin usein yleensäkin kirjoissa - jatko on vaikeaa. Minusta Sariola toistaa liikaa itseään juonikuvioissa ja jopa repliikkien samankaltaisuudessa. Lavealla tiellä oli minusta jo liikaa yllätyskäänteitä ja niissä epäloogisuutta. Tuntui lopussa, että olikohan osa kirjoitettu liikuttuneessa tilassa.

Ja vuoden 1961 mallista Buick Superia ei ole. Tarkoittaa varmaan Specialia.

Nyt on menossa "Sumusta nousee risti" ja alku on huolellisesti kirjoitetu ja lupaava - mutta pelkään jo tietäväni syyllisen.....


VA.
« Viimeksi muokattu: la 17.03.2018, 14:37:52 kirjoittanut Vanha aatami »
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 13289
Vs: Kirjat
« Vastaus #383 : ma 19.03.2018, 01:31:19 »
Oli pakko Stephen Hawkingin kunniaksi lukea uudestaan hänen kirjansa "Ajan lyhyt historia", joka taitaa vieläkin 30 vuoden kuluttua olla varsin ajankohtainen, vaikka itsekin joitakin puutteita huomasin.

Nyt luettavana on Yuval Noah Hararin: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia (2011). Aika loistavaa tekstiä, kuten idolillaan Jared Diamondilla.

Diamondilta kantsii lukea suomennetut teokset:
- Tykit, taudit ja teräs: Ihmisen yhteiskuntien kohtalot (1997)
- Romahdus: Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä (2005)
- Maailma eiliseen saakka. Mitä voimme oppia perinteisistä yhteiskunnista (2012)
- Kolmas simpanssi: Ihmiseläimen evoluutio ja tulevaisuus (1992)

Aivan uskomattoman hyviä yhteiskuntien kehitystä ja ihmisyyden kehitystä valaisevia teoksia. Kertovat biologisesta eläimestä nimeltä ihminen, joka on vain noussut vähän apinasukulaisiaan korkeammalle/matalammalle, miten asiaa halutaan sitten tulkita.

Yhteiskunta-analyysia niin, että heikompia hirvittää.
« Viimeksi muokattu: ma 19.03.2018, 01:43:08 kirjoittanut Toope »
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3288
Vs: Kirjat
« Vastaus #384 : ti 20.03.2018, 19:02:06 »
Perehdyn parhaillaan tunnetun kirjailijan teokseen, jota tuskin kukaan tämän foorumin lukija on lukenut.

Keskeytin kirjoittamisen edellä olevaan virkkeeseen. En tiennyt toistaiseksi vielä julkaisemattoman teoksen nimeä, joten katsoin tekstistä erään avainsanan, jonka kirjoitin Googleen katsoakseni, tuoko se tuloksia. Olin jo kirjoittanut suurimman osan sanasta, eikä Google ehdottanut vielä mitään. Ajattelin, että teos on todella salainen, koska Googlekaan ei tiedä vielä siitä mitään eikä luonnollisestikaan sen juonta. Pettymyksekseni Google kuitenkin tiesi. Teos olikin ilmestynyt jo yli kymmenen vuotta sitten.

En voi kertoa asiasta enempää. Joskus joka tapauksessa olen saanut nähtäväkseni kirjan, jota ei ole vielä julkaistu. Luulin, että tuokin on sellainen. No, ei ollut. Lukemisesta meni hohto. En mielelläni muutenkaan luo tuon tyyppisiä kirjoja.

Sen verran voin kertoa, että kyseessä on suomalainen "dekkari", jossa pääosassa seikkailevat niin mies- kuin naispoliisitkin. En aio lukea kirjaa loppuun. Juuri nyt olen kohdassa, jossa kirjan pääjuoni alkaa hahmottua. Google kertoikin loput, joten tästäkin syystä kirja ei ole enää kiinnostava. Olen jopa vähän pettynyt sihen, että menestysromaanisssa kerrotaan tapauksesta, jonka tyyppisestä olen itsekin fantasioinut. Omat kuvitelmat latistuvat, kun huomaa kuvitelleensa asian, jostajoku toinen on jo kirjankin kirjoittanut, ja puolet suomalaisista on sen lukenut. Vähän kuin keksisi pyörän uudestaan.

Poliisikirjoissa minulla tökkii se, että poliisit inhimillisestään ikään kuin tavallisiksi ihmisiksi, joita kirjailija kutsuu etunimillä. Ellei kirjailija itsekin ole poliisi, ja tässä tapauksessa hän ei ole, hänellä ei ole "oikeutta" kutsua poliiseja etunimillä.

Eihän armeijassakaan rivisotilas voi mennä keskustelemaan komppanian päällikön kanssa tervehtien häntä tyyliin "Hei Matti, voitaisko vähän jutella". Auktoriteettejä on kunnioitettava, ja yksi kunnioituksen keskeinen tuntomerkki on se, että auktoriteetistä ei käytetä pelkkää etunimeä. "Älä turhaan lausu"... jne.

Vaikka kirjailija kirjoittaisi kuvitteellisista poliiseista, hänen ei tulisi käyttää näistä etunimiä, koska niitä käyttämällä hän tavallaan nostaa itsensä samaan yhteiskuntaluokkaan, missä poliisit ovat, eikä hän kuitenkaan kuulu sinne. Nolaa ja häpäisee vain itsensä.

Omassa tietynlaisten fobioiden ja inhojen ja ideologioiden kyllästämässä mielessäni on tietenkin monia muitakin syitä sille, miksi minulle tekee pahaa lukea edes kuvitteellista kertomusta poliiseista varsinkin silloin kuin poliisit - kuten romaaneissa usein - kuvataan ikään kuin tavallisina ihmisinä.

Heinrich syleili vaimoaan ja halasi lapsiaan. Kuinka he olivatkaan taas kerran järjestäneet kauniit syntymäpäiväjuhlat. Hän halusi ehdottomasti palkita heidät tästä, ja lomamatka maalle mummolaan viikonloppuna tuntui hyvältä ajatukselta. Lapset saisivat nauttia auringosta, ja vaimon kanssa voitaisiin käydä teatterissa. Heinrichille jäisi aikaa myös mieliharrastukselleen, kasvimaan hoidolle. Hän rakasti hortensioitaan, mutta hän rakasti myös vaimoaan ja lapsiaan yli kaiken.

https://static.polityka.pl/_resource/res/path/0f/81/0f8133c9-7c1a-4333-aec4-271c50e81fe0

« Viimeksi muokattu: ti 20.03.2018, 19:06:27 kirjoittanut Kopek »

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 6423
  • Hai Sixteen!
Vs: Kirjat
« Vastaus #385 : ti 20.03.2018, 23:02:48 »
Poliisikirjoissa minulla tökkii se, että poliisit inhimillisestään ikään kuin tavallisiksi ihmisiksi, joita kirjailija kutsuu etunimillä. Ellei kirjailija itsekin ole poliisi, ja tässä tapauksessa hän ei ole, hänellä ei ole "oikeutta" kutsua poliiseja etunimillä.
Mitähän Kopek tykkäisi kirjasta jonka yöpöytäluin joku aika sitten. Huomasin kirjastossa uuden oudon hyllyn, pikku pokkareita mutta poikittain vaaterissa. Menin katsomaan ja selaamaan. Teksti olikin poikittain ja kirjaa pidetään luettaessa poikittain*. Käteen sattui Jens Lapidus: Luksuselämää, Stockholm noir, Like. Dekkariksi arvasin koska kirjailijaa oli haastateltu YLE Fem Efter Niossa ja joskus lukenut siitä.
  Tarkoitus oli vain lainata kokeillakseni uutta lukutapaa mutta kirja imi hiljalleen mukaansa. Dekkareista pysyn kaukana koska yhtään en ole jaksanut lukenut läpi mutta tästä tuli poikkeus. (Joten sen täytyy olla tosi tosi hyvä ;) )
  Niin poliiseista. Siinä päähenkilö, poliisi, on eronnut ja salahomo kuten lukijalle yllättäen paljastuu. Aktikin kuvataan ja myös ne homosteluaktit kun soluttautui rikollisjärjestöön ja ihastui sen yhteen homoon jonka kanssa rakasteli päiväkausia.  Ei tämmönen ole "tavallinen ihminen", kun tavallinen on hetero ja pysyy kaukana rikollisista. ;D
  Juonipaljastusta (varokaa ja ohittakaa jos haluatte pitää salassa): Tämä poliisi siirretään vanginvartijaksi jolla rikollinen menneisyys, rekisterissä hänen identiteettimenneisyys muunnetaan rikolliseksi jotta solutus on täydellinen, mutta pomonsa pettää hänet(jänisti toiminnan laittomuutta ja pelasti oman takapuolensa) ja takaisinmuunto jää tekemättä "rikosrekistereineen", joten hän ei pääse vankilatuomiosta eikä koskaan enää poliisiksi ja jää lopuksi ikää/vuosiksi merkityksi entiseksi rikolliseksi.

*Formaatti on nimeltään "Miki*" jonka kehitti Otava ja hollantilainen Jongbloed BV ja ne ovat patentoineet sen.
« Viimeksi muokattu: ti 20.03.2018, 23:05:04 kirjoittanut MrKAT »
"Kannatan ehdottomasti maahanmuuton lisäämistä" - Esko Valtaoja, TS 4.8.2015

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 13289
Vs: Kirjat
« Vastaus #386 : ke 21.03.2018, 21:04:26 »
Oli pakko Stephen Hawkingin kunniaksi lukea uudestaan hänen kirjansa "Ajan lyhyt historia", joka taitaa vieläkin 30 vuoden kuluttua olla varsin ajankohtainen, vaikka itsekin joitakin puutteita huomasin.

Nyt luettavana on Yuval Noah Hararin: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia (2011). Aika loistavaa tekstiä, kuten idolillaan Jared Diamondilla.

Diamondilta kantsii lukea suomennetut teokset:
- Tykit, taudit ja teräs: Ihmisen yhteiskuntien kohtalot (1997)
- Romahdus: Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä (2005)
- Maailma eiliseen saakka. Mitä voimme oppia perinteisistä yhteiskunnista (2012)
- Kolmas simpanssi: Ihmiseläimen evoluutio ja tulevaisuus (1992)

Aivan uskomattoman hyviä yhteiskuntien kehitystä ja ihmisyyden kehitystä valaisevia teoksia. Kertovat biologisesta eläimestä nimeltä ihminen, joka on vain noussut vähän apinasukulaisiaan korkeammalle/matalammalle, miten asiaa halutaan sitten tulkita.

Yhteiskunta-analyysia niin, että heikompia hirvittää.
Yuval Noah Hararin (2011) yhteiskunta-analyysi ei yllä ihan Jared Diamondin tasolle, vaan sortuu hetkittäin siihen determinismiin (jota kritisoi) ja tietynlaisten yhteiskuntamallien suosimiseen (epäobjektiivisesti). Hän väittää kritisoivansa determinismiä, mutta silti sortuu käsitykseen, jonka mukaan globalisaatio (rajattomuus, kansakunnattomuus) on suunta, johon yhteiskunta välttämättä suuntautuu, tai pitää suuntautua. Kirja toki on 7 vuotta vanha, joten hän ei ehkä vielä nähnyt muutosta siinä, että monissa yhteiskunnissa on taipumusta takaisin kansallisvaltioajatteluun, kun globalismi ei enää tyydytä. Hyvää argumentaatiota kirja tosin monissa muissa historiallisissa asioissa tarjoaa, muttei niinkään nykypäivän kehityssuunnan määrittelyssä.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13031
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kirjat
« Vastaus #387 : ti 27.03.2018, 08:51:43 »

Itse olen Sariolaa hankkinut divareista ja nykyään varsinkin alkuvaiheen tuotanto on melko kysyttyä. Lavean tien laki on parhaillaan menossa.
.......

Nettidivarista tilaami Sariolat tulivat ja luin jo ensimmäisen eli tietysti vanhimman niistä (pyrin lukemaan kirjailijoiden kirjoja, jos mahdollista kirjoitusjärjestyksessä): "Leivätön pöytä on katettu."

......Seuraavana jatkuu tuolla "Lavean tien laki."


Lavean tien laki tuli viikolla luettua. Sariola osaa aloittaa roomaaninsa vetävästi, mutta kuten niin usein yleensäkin kirjoissa - jatko on vaikeaa. Minusta Sariola toistaa liikaa itseään juonikuvioissa ja jopa repliikkien samankaltaisuudessa. Lavealla tiellä oli minusta jo liikaa yllätyskäänteitä ja niissä epäloogisuutta. Tuntui lopussa, että olikohan osa kirjoitettu liikuttuneessa tilassa.

Ja vuoden 1961 mallista Buick Superia ei ole. Tarkoittaa varmaan Specialia.

Nyt on menossa "Sumusta nousee risti" ja alku on huolellisesti kirjoitetu ja lupaava - mutta pelkään jo tietäväni syyllisen.....


Nyt on luettu myös "Sumusta nousee risti" (1968) ja "Ison kalan katiska" (1981). Sariola kehittyy jonkin verran kirjoittajana ja luonnon ja tunnelmien ja mielialojen kuvailua on enemmän ja paikoin varsin osuvastikin..... myös ajankuvat ovat paikoin herkullisia. Toisaalta Sariola toistaa paljon itseään - juonet kulkevat samaan tapaan ja "yllätykset" ja käänteet eivät enää yllätä lukijaa. Jopa repliikit toistelevat itseään juonikuvioiden ohella ja siksi arvasin pahiksen murhajuonen takana jo "Katiskan" alussa.

Ihmettelen, että "uskolliset" jaksavat pyörittää Mauri Sariola -seuraa ja julkaista lehteä.

Romaanit Sariolalta saavat nyt riittää, mutta ehkä vielä hankin divarista jonkun omaelämäkerrallisen kuten kirjan "Ampiaiskesä". Sitä voisi kesällä lueskella rannassa punaviinilasillisen kanssa.

------------------------------

Samalla olen viime aikoina lueskellut Juha Hurmeen Finlandia-palkittua kirjaa "NIEMI". Se on letkeästi ja satiirisesti kirjoitettua kulttuurihistoriaa, mutta kulkee kaunokirjallisuuden nimikeen alla. Ainakin se on persoonallinen ja kriittinen näkemys historiasta, joka suinkaan rajaudu Suomeen tai Pohjolaan.
Ei ainakaan kuiva - eikä makea.

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13031
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kirjat
« Vastaus #388 : la 31.03.2018, 13:24:41 »

Aloin nyt pääsiäisenä (nyt on aikaa) viimein lukea vanhaa klassikkoromaania Thomas Mannin Taikavuorta. Ehkä paksuus on estänyt siihen aiemmin tarttumasta.

Olin jo ostamassa kirjaa divarista, mutta kantta katsellessani tajusin, että olenhan tämän jo aiemmin ostanut..... Eikä paksua kirjaa tarvinnut kauan kirjahyllyistä hakeakaan ja siitä, että ostoksesta on jo aikaa kertoi kannessa oleva hintalappu: 440,-.

Saa nähdä jaksaako tiiliskivi viedä mukanaan - nyt ollaan vasta saavuttu parantolaan....

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Paikalla Hibbu

  • Seniori
  • Viestejä: 318
Vs: Kirjat
« Vastaus #389 : la 31.03.2018, 13:29:15 »

Aloin nyt pääsiäisenä (nyt on aikaa) viimein lukea vanhaa klassikkoromaania Thomas Mannin Taikavuorta. Ehkä paksuus on estänyt siihen aiemmin tarttumasta.

Olin jo ostamassa kirjaa divarista, mutta kantta katsellessani tajusin, että olenhan tämän jo aiemmin ostanut..... Eikä paksua kirjaa tarvinnut kauan kirjahyllyistä hakeakaan ja siitä, että ostoksesta on jo aikaa kertoi kannessa oleva hintalappu: 440,-.

Saa nähdä jaksaako tiiliskivi viedä mukanaan - nyt ollaan vasta saavuttu parantolaan....

VA.

Oletko sinä ollut uusine autoinesi välillä lomallakin parantolasta?

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 630
Vs: Kirjat
« Vastaus #390 : la 31.03.2018, 13:39:33 »
Mainitaan nyt tässä mielenkiintoisena, kielellisesti värikkäänä ja säväyttävänä Tama Janowitzin novellikokoelma Slaves of New York. Siinä on monta hyvää pientä tarinaa ihmisten elämästä New Yorkissa, yleensä jotenkin valtavirran ulkopuolella, mutta esimerkiksi mieleen on syöpynyt tämä prostituoidun näkökulmasta kerrotun "Modern Saint #271"-novellin avauskappale:

When I became a prostitute, I had to deal with penises of every imaginable shape and size. Some large, others quite shriveled and pendulous of testicle. Some blue-veined and reeking of Stilton, some miserly. Some crabbed, enchanted, dusted with pearls like the minarets of the Taj Mahal, jesting penises, ringed as the tail of a raccoon, fervent, crested, impossible to live with, marigold-scented. More and more I bacame grateful I didn't have to own one of these appendages.


Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2368
  • Väärinajattelija
Vs: Kirjat
« Vastaus #391 : la 31.03.2018, 14:09:04 »
Mainitaan nyt tässä mielenkiintoisena, kielellisesti värikkäänä ja säväyttävänä Tama Janowitzin novellikokoelma Slaves of New York. Siinä on monta hyvää pientä tarinaa ihmisten elämästä New Yorkissa, yleensä jotenkin valtavirran ulkopuolella,

Mielenkiintoinen vinkki; pistän lukulistalle! Janowitz kyllä ennestäänkin tuttu kirjailija, mutta kun nykyisin julkaistaan niin paljon, niin osa vanhoista tutuista unohtuu.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13031
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kirjat
« Vastaus #392 : to 05.04.2018, 10:23:59 »
Mainitaan nyt tässä mielenkiintoisena, kielellisesti värikkäänä ja säväyttävänä Tama Janowitzin novellikokoelma Slaves of New York. Siinä on monta hyvää pientä tarinaa ihmisten elämästä New Yorkissa, yleensä jotenkin valtavirran ulkopuolella,

Mielenkiintoinen vinkki; pistän lukulistalle! Janowitz kyllä ennestäänkin tuttu kirjailija, mutta kun nykyisin julkaistaan niin paljon, niin osa vanhoista tutuista unohtuu.

Näitä Tama Janowitzin kirjoja en ole lukenut, mutta divareista näyttää saavana aika halvalla (noin 7 €).

Tulipa kirjoista muuten mieleen kohtaus äskettäin katsomastani elokuvasta "TUNNIT". Tunnit seuraa kolmea eri aikana elävää naista, jotka liittyvät Virginia Woolfin teokseen Mrs. Dalloway. Tunnit seuraa näiden kolmen naisen elämää yhden päivän aikana.

Huumoria tai iloisuutta ei leffasta löydy nimeksikään, mutta yksi tällainen kohtaus jäi mieleen:

Tuttu kauppias sanoo elokuvassa kirjailijan vaimolle (Meryll Streep):
- "Aloitin äskettäin lukea runoilijamiehesi romaania."

- "Hienoa. Mieheni kirjoitti sitä kymmenen vuotta."

- "Lukemiseen taitaa kulua ainakin saman verran."


VA.
« Viimeksi muokattu: to 05.04.2018, 10:26:12 kirjoittanut Vanha aatami »
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 622
Vs: Kirjat
« Vastaus #393 : pe 06.04.2018, 22:10:17 »
Jos haluat lukea erilaisen kirjan joka ei ole liian pitkä,

tämä voi olla valintasi:Max Porter:surulla on sulkapeite hinta 37e, sain hyvitys kupongin 10e suomalaiseen, sivuja sata yksi! ;)

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13031
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kirjat
« Vastaus #394 : su 08.04.2018, 09:10:38 »
Jos haluat lukea erilaisen kirjan joka ei ole liian pitkä,

tämä voi olla valintasi:Max Porter:surulla on sulkapeite hinta 37e, sain hyvitys kupongin 10e suomalaiseen, sivuja sata yksi! ;)

AdLibriksessä hinta on 21,60. Ostan uudet kirjat yleensä sieltä.

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 13289
Vs: Kirjat
« Vastaus #395 : ke 11.04.2018, 02:40:48 »
Mainitaan nyt tässä mielenkiintoisena, kielellisesti värikkäänä ja säväyttävänä Tama Janowitzin novellikokoelma Slaves of New York. Siinä on monta hyvää pientä tarinaa ihmisten elämästä New Yorkissa, yleensä jotenkin valtavirran ulkopuolella,

Mielenkiintoinen vinkki; pistän lukulistalle! Janowitz kyllä ennestäänkin tuttu kirjailija, mutta kun nykyisin julkaistaan niin paljon, niin osa vanhoista tutuista unohtuu.

Näitä Tama Janowitzin kirjoja en ole lukenut, mutta divareista näyttää saavana aika halvalla (noin 7 €).

Tulipa kirjoista muuten mieleen kohtaus äskettäin katsomastani elokuvasta "TUNNIT". Tunnit seuraa kolmea eri aikana elävää naista, jotka liittyvät Virginia Woolfin teokseen Mrs. Dalloway. Tunnit seuraa näiden kolmen naisen elämää yhden päivän aikana.

Huumoria tai iloisuutta ei leffasta löydy nimeksikään, mutta yksi tällainen kohtaus jäi mieleen:

Tuttu kauppias sanoo elokuvassa kirjailijan vaimolle (Meryll Streep):
- "Aloitin äskettäin lukea runoilijamiehesi romaania."

- "Hienoa. Mieheni kirjoitti sitä kymmenen vuotta."

- "Lukemiseen taitaa kulua ainakin saman verran."


VA.

Our company could of course offer some books also to retarded assholes, if you liked that better to your children, miss Streep?
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9282
Vs: Kirjat
« Vastaus #396 : pe 13.04.2018, 20:42:42 »

Loputtomat loiset

Tuomas Aivelo


Tänään sain viimein kirjan loppuun. Viimeisin mieleenjäänyt asia oli se, että loiset kukoistaa, kun ihmiset sairastaa, ja voivat huonosti, muiden katastrofien takia. Loisilla ei ole niin vaikeaa päästä syömään sitä, mitä tarvitsevat.

Tuli mieleen yhteiskunnan olot, ja vallitseva kurjuus, jota kaikki eivät kyllä koe, eivätkä tiedosta. Herätystä ei ollut myöskään paljon selkeämmän orjuuden vallitessa.

Tasavahva kansa on vaikea hallittavaksi. Se ei ole ensinnäkään niin typerä, ja suoriutuu monessa tavalla, jossa voi itse jäädä siihen osaan. Politiittisia isompia parannuksia ajatellen, syytä ottaa huomioon tämä loisnäkökulma. Nimitys on karkea, ja halventava. Loissuhde toimii aina molempiin suuntiin, ääripäänä tietysti se, että toinen osapuoli on täysin käytettävissä, imettävissä pois elämänedellytyksistä.

Perusturva on tässä mielessä tosiaan perustavaa laatua oleva ongelma. Samoin tasaiset markkinatilanteet ovat ihanteita, joita varten tarvitsee vahvaa byrokratiaa, joka kääntyy sekin viimein vahvemman eduksi, historiaa ja kaikkea myöten.


Voi vaan kuvitella, että jos naisilla ei olisi erilaista sukupuolen turvaa, jota ilman ei voi pärjätä, niin heikompana voisi asema olla vähäinen. Myös sukupuolensa kautta voi asema olla monesti heikko, verrattuna siihen vahvempaan puoleen. Päättelyn voi tehdä vähän tähänkin tyyliin.

Yleensä heikommasta ja vahvemmasta ei tehdä kattavia luokitelmia, tosin tavallista, että esim parisuhteissa ei kumpikaan tajua näitä selkeästi ilmaista. Sama suuremmissa yhteyksissä. Parisuhteessa altavastaaja voi olla hyvin myös mies, eikä tavatonta. Yhteiskunnan tasolla harvinaisempaa.
« Viimeksi muokattu: pe 13.04.2018, 21:18:26 kirjoittanut Juha »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9282
Vs: Kirjat
« Vastaus #397 : su 22.04.2018, 17:31:33 »

Communicare!  ((Elisa Juhollin))

Oli päätynyt lainaan. Lukasin alkua, mutta ei tehnyt mieli jatkaa pitkälle.

Oli asiaa rahdattu esille, pitkin poikin. Ei oikein ideoita, joiden varassa kokonaisuus lähtisi kivasti rullautumaan auki. Kirja voi olla aiheeltaan masiivinen, joten yhteen vetävää puolta on kirjailijan vaikeaa luoda, jotta lukija voisi vain seurailla kerronnan erilaisia oksasia.

Eniten kirja siis antoi, arviointipuolen oivalluksena. Kommunikaatio muuten on aiheena ihan ok.

Miten tuota sitten lähtisi tyypittelemään annillisesti ja tulokseen yltävänä, osaksi muuta kirjallisuutta? Millaista kerrontaa kirja on, suhteessa toisella tapaa onnistuneisiin?

Kirjailijan materiaalipaljous toi mieleen elokuvan John Nash. Hänellä oli sitä sun tätä, liimailtuna huone täyteen. Osa voi pitää maailmaansa pystyssä, kun on tiettyä viitteistöä kerätty ympäriinsä. Viiteistö ei pysy kasassa itsellään, vaan vaatii taakseen henkisyyden, jossa eri osaset ovat jokin osa kokonaisuutta, vaikka ei välttämättä kovin jaettavissa toisten vertaisten kesken. On liikaa jotain subjektiivista, eikä ilmaistu ymmärry ilman tällaisen avittavaa kontribuutiota, jos sellaista voitaisiin ajatella löytyvän, tuotajalta itseltään, tai joltain oudokimpaa, tai erilaisempaa, muille tulkkaavalta.

Kaikki ihmiset pitävät itsellään jotain ulkopuolisempaa, joka kyllä liittyy liittäjään jollain tapaa, ja on osa hänen kokonaisuutta, irrallisenakin. Voidaan puhua yleisesti liittämättömästä materiaalista, tai yksilöliitteisyydestä. Yksilöliitteisyys ilman laajempaa jaettavuutta ei ole huono asia, vaan välttämätöntä olemassaolevaa. Vaikea ajatella maailmaa ja siellä eläviä ihmisiä ilman tällaista.

Yksilöliitteisyys on toisaalta kiehtovaa. Kaikki yleisen ohi menevä tietämys liikkuu tällä alueella. On toki paljon yksilöliitteisyyttä, joka olisi liitettävissä yleiseen, mutta yksilö ei tiedä valmiista pyörästä, eikä osa liittää omia nerouksiaan yleisemmäksi, jota olisi jo valmiina. Tämä puoli on tietysti myös massiivinen, jopa enemmän kuin se, mitä ei voi liittää karkeastikaan yleiseen sen takia, ettei yleistä ole tarjota yksilön olemassaolevalle.

Myös yksilö itse kokee vastaavaa suhteessa irralliseen. Silloin vaarana, että irrallisempi, ei-ydin-osainen matsku valuu sadeveden mukana pois, mikä on usein osa tärkeää unohtamista sen suhteen, minkä liittäminen olisi vaatinut liikaa energiaa, tai olisi ollut liittäjälleen kokonaisepäjärjestyksellistä, toimintaa alaspäin vievää.

Yksilön ero yksilöliitettävyyteen voi olla ongelma yksilölle itselleen, ja heille, jotka törmäävät tällaiseen. Joskus voi olla niin, että yksilöliitettävät ovat osa yksilön ehyttä ja toimivaa kokonaisuutta, ja kokonaisuus voi silti olla ihmetyksen aiheena jonkin aikaa, tai pysyvämmin. Voisi puhua yksilötoimivuudesta tai yksilöomaksuneisuudesta, jolla voi viitata siihen, että jotain on ehyesti kasassa, vaikka silti jollain tapaa muita hiertäen.

Yritän jossain vaiheessa rakentaa vaihtoehtojen kartoitusta , EOn pohjustuksen herättämänä ...

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13031
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Kirjat
« Vastaus #398 : su 22.04.2018, 18:15:21 »

Nyt on luettu myös "Sumusta nousee risti" (1968) ja "Ison kalan katiska" (1981). Sariola kehittyy jonkin verran kirjoittajana ja luonnon ja tunnelmien ja mielialojen kuvailua on enemmän ja paikoin varsin osuvastikin..... myös ajankuvat ovat paikoin herkullisia. Toisaalta Sariola toistaa paljon itseään - juonet kulkevat samaan tapaan ja "yllätykset" ja käänteet eivät enää yllätä lukijaa. Jopa repliikit toistelevat itseään juonikuvioiden ohella ja siksi arvasin pahiksen murhajuonen takana jo "Katiskan" alussa.

Ihmettelen, että "uskolliset" jaksavat pyörittää Mauri Sariola -seuraa ja julkaista lehteä.

Romaanit Sariolalta saavat nyt riittää, mutta ehkä vielä hankin divarista jonkun omaelämäkerrallisen kuten kirjan "Ampiaiskesä". Sitä voisi kesällä lueskella rannassa punaviinilasillisen kanssa.

------------------------------


Ampiaiskesä on jo yli puolivälin..... Minusta parempaa Sariolaa kuin dekkarit ja oikeudenkäyntiromaanit. Ihan mukavaa ihmis- ja tunteidenkuvausta. Eihän päähenkilöstä tai kirjailijasta tarvitse pitää, jos teksti on muuten mukavaa luettavaa..... En vain ole vielä päässyt rantaan lekottelemaan.....

Tuossa rinnalla tuo Thomas Mannin "Taikavuorikin" on jo loppupuolella - tiiliskiviromaani on ihan yllätävän mukaanaanvievä ja jo tuo menneen maailman, sadan vuoden takaisen, kuvaus on monella tapaa kiinnostavaa.

Lukeminen kannattaa aina.


VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9282
Vs: Kirjat
« Vastaus #399 : ma 23.04.2018, 00:44:37 »

Seuraavassa pientä luokitelmahahmotelmaa siitä, millainen yhteys ja omaksumisen taso voi vallita, ja kenellä, suhteessa johokin asiaan, tai elämänalueeseen.

Avainasemassa on jokin yksi yksilö, jolla voi olla liittymää johokin, tai omaksuneisuutta, muita enemmän, jolloin lähtöasetelman edullisuus painottuu johonkuhun muita enemmän, ja tämä lähtöaseman edullisuus voi tarkoittaa ketä yksilöä vain, yhteisössä, riippuen tilanteesta.

Todellisuudessa kasvu kohden jonkin asian tietämystä ja jotain osuvaa tuntumaa ja omaksumista on matkantekoa yleensä jotenkin porukalla, vaikka joku voisi vetääkin muita enemmän tiettynä ajanhetkenä, erityisaseman vaihtumisen takia, jolloin liikuvuus syntyy parhaiten tietystä kohdasta.

Liittyneisyydet:

L1:   +– {2} –++– {1} –++– {3} –+
on yksilöliitteisyyttä, vertaisliitteisyyttä ja yhteisöliittymää

L2:   |– }2{ –<<– {1} –||– }3{ –|
yksilöliitteisyyttä, johon ei liityttävyyttä kellään muulla, eikä myöskään yhteisöllisesti, vaikka mahdollista lähivertaisimpiin, jonkin prosessin jälkeen

L3:   <– {2} –++– {1} –>>– }3{ –<
yksilöliitteisyyttä, johon liityttävyyttä jollakulla muullakin, muttei kuitenkaan yhteisöllä, vaikka mahdollista, jonkin prosessin jälkeen

L4:   #– }2{ –##– {1} –##– }3{ –#
yksilöliitteisyyttä, johon ei ole yhteisöllistä, eikä liitettävyyttä muualtakaan, eikä edes voisi sovittamattomuuden takia, kun juuri se on tärkeää kaikille


Omaksuneisuudet:

O1:   +– (2) –++– (1) –++– (3) –+
yksilöomaksuneisuutta, kauttaaltaanomaksuneisuutta

O2:   !– )2( –!!– (1) –!!– )3( –!
yksilöomaksuneisuutta, joka toimii saumattomasti ja ehyesti yksilön kokonaisuudessa, mutta aiheuttaa hiertämistä kaikkialla yksilön ulkopuolella

O3:   <– (2) –++– (1) –>!– )3( –!
yksilömaksuneisuutta, vertaisomaksuneisuutta, silti hiertämistä, koska ei kauttaaltaan omaksutusti yhteisössä


Miksit (liitteisyys, omaksuneisuus):

M1:   +– {2} –++– (1) –++– {3} –+
yksilöomaksuneisuutta, vertaisomaksumattomuutta, yhteisöomaksumattomuutta, vaikkakin vertaisliitteisyyttä, sekä yhteisöliitteisyyttä

M2:   +– (2) –++– (1) –++– {3} –+
yksilöomaksuneisuutta, vertaisomaksuneisuutta, yhteisöomaksumattomuutta, vaikka yhteisöliitteisyyttä


Kryptiikka on mitä on. Jollekin voi läväyttää kuvaa selkeämmin kuin pelkät sanalliset selostukset.

Liittyneisyyttä kuvaa aaltosulut, ja omaksuneisuutta tavalliset kaarisulut. Jos liittyneisyyttä ei ole, tai omaksuneisuutta, on sulut pois päin numerosta, eli eivät ympäröi numoroa vastaavaa tahoa.

Numero 1 tarkoittaa avainasemaa, joka on tilannevaihtuvainen. 2 kuvaa avainasemaan nähden lähimpää ryhmää, jolla eniten liittyneisyyttä johonkin, tai omaksumisen tasoista kasvua kohden jotain, joka toimii jo pohjana muulle. 3 tarkoittaa yhteisötasoa, eli merkittävintä osaa yhteisön jäseniä, ja merkitsevyys tarkoittaa tässä vallitsevuutta, joka määräytyy jotenkin painottuen, eikä suoraan määräsuhteisiin perustuen.

Jaottelua voi laajentaa koskemaan erilaisia yhteisöjä, ja heidän valmiuttaan liittyä asioihin, tai omaksumisiin. Voi olla niin, että esiintyy liittymää johonkin vain jollakulla yhteisössä, mutta jossain muusa yhteisössä onkin samaa. Tai jos puhutaan omaksumisen tasolle pääsystä.

Yritys oli tosiaan simppeliyttää eri tavoin ilemenviä suhteita, johokin tiettyyn asiaan, ja näyttää samalla mahdolliset erilaiset samanaikaiset vaihemahdollisuudet samaan.

Liittyneisyydestä voidaan mennä jo kohden omaksuneisuutta. Omaksuneisuus voi säröillä, jolloin itsestäänselvänä vaikutta kriisiytyy, ja tulee uudelleenorganisoitavaksi. Kriisiytymistä ei ole kuvattu hahmotelmassa.


Tuntematon:

T1:   +– <2> –++– <1> –++– <3> –+

Lisäsin vielä tuntemattoman. Kenelläkään ei liittymää, eikä omaksuneisuutta tähän. Tuntematon ei kuitenkaan merkkaa sitä, etteikö se vaikuttaisi. On liitymällisyyden ulottumattomissa, kaikin tavoin, eikä siten voi tulla liittymisen kautta omaksuttavaksi. Omaksuminen voi silti olla rakentunut sille, johon ei liittymää. Samoin voi olla rakentunut liittyneisyyskyky sille tuntemattomalle, mutta itse tuntematonta kohtaan liittyneisyyttä ei ole.
« Viimeksi muokattu: ma 23.04.2018, 01:06:28 kirjoittanut Juha »