Kirjoittaja Aihe: Tieteen terästys ja tieteellisemmän kontribuution osuvuus  (Luettu 3283 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4707
Vs: Tieteen terästys ja tieteellisemmän kontribuution osuvuus
« Vastaus #20 : ti 20.03.2018, 16:50:13 »

Ongelman koet sinä, ei tiede-elämä.

Kaikki kunnia Stephen Hawkingin kaltaisille tieteen popularisoijille.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9531
Vs: Tieteen terästys ja tieteellisemmän kontribuution osuvuus
« Vastaus #21 : ti 20.03.2018, 16:55:48 »
Ongelman koet sinä, ei tiede-elämä.

Juuri näin.

Saavutettujen tieteellisten tulosten, ja erilaisten fakta-aineistojen, sovellettavuusvajeesta johtuvia vajeita on paljonkin, eikä näistä ole tieteetekijätkään suojattuja, jos vajeita ajattelee vasten sitä, mikä voisi olla parempaa.

Toki mennään tarkentavasti, ja on myös niitä fuusioijia, tosin yleensä popularisoijina, eli ovat kunnostautuneet samalla myös hötöstelyansioin.

Voisi arvella, että kun kaikkea sovelletaan vähän kaikella, niin eiköhän ala täsmätä paremmin, kun yksituubisesti jotain kiinne-kohtaa tähyillen. Mitä mieltä olet?

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9531
Vs: Tieteen terästys ja tieteellisemmän kontribuution osuvuus
« Vastaus #22 : to 05.04.2018, 10:08:23 »

Tieteen popularisoinnista

Tuntus vähän siltä,
että tieteen popularisoimatta jättäminen,
vieraannuttaa tieteen todellisuuden löytämisen mahdollisuudesta,
eli minimoi tieteellistä työtä,
tai siis tieteellisen työn saavutuksia,
jos popularisoinnin välttely on maksimissaan,
ja ilmiö näkyy paitsi kollektiivisesti,
myös yksilöiden kohdalla,
siinä kun vaikutusta ei ilmene,
popularisoinnin positiivisia puolella.

Poissa Muisto Keijo Kullervo

  • Konkari
  • Viestejä: 2161
  • Päivieni kertomaa
    • Kotisivuni
Vs: Tieteen terästys ja tieteellisemmän kontribuution osuvuus
« Vastaus #23 : to 05.04.2018, 10:11:17 »
2010 kirjoitettuna:
Kuinka nyt vannotaan D-vitamiinin perään...Luvataan vähintään kymmenen hyvää ja muutama vielä päälle jos siirryt D-vitamiinin kannatajaksi ja syöjäksi - onko noin?

Muistuu mieleen Markus Sedän valtavan usein toistettu hokema; 'syökää lapsukaiset kaurapuuroa'. (Se pitää teidät hyvällä elämän tiellä.) Suluissa lisätty asian tehostamiseksi.

1980 luvulla puhutiin ja kirjoitettiin 'lesitiinin' aivoille välttämättömyydestä...
Lienee kuitenkin niin, että 'kaikki' vitamiinit ja hivenaineet oikein nautittuna ovat hyväksi ja varsinkin vanhenemalle elimistölle - eikä painottaminen yhden vitamiinin ihmeitä tekevään vaikutukseen ole oikein mielekästäkään.

Mutta näin On! On ja tulee olemaan... Epäilen, että lääkefirmat lanseeraavat mainoskamppanjan ja kohta kuluttajat tarttuvat koukkuun ja hyvä niin... Muuten ei vitamiinit eikä muutkaan 'terveelliset' mene oikein kaupaksikaan.

Muistuu mieleen pikku Kallen tokaisu:
- Mistähän johtuu että kaikki terveellinen on pahanmakuista?

Niin ja yllä kuvatuista saa piankin meemiä. Kun tarpeeksi mainostetaan, oppii lorun ulkoa ja jos pimeänä yönä herätetään, useimmat osaavat hätkädyttävän heti vastata kysymykseen ' mikä on terveellinen vitamiini?'
- No! Sehän on tänään D-vitamiini - ainakin se.

JK. Itse syön joka päivä muutamia terveelliseksi luokittelemiani vitamiinia, mukana myös D-vitamiini.... Vaikka työpaikkalääkäri pitäessään kuntoilijoille - eläkeläisille - esitelmää terveellisestä ruokailusta, väittikin, että 'monipuolinen ruoka ja silloin ei tarvita vitamiinitäydennystä'.

Mutta! Kuka sitten syö todella monipuolisesti - varsinkin kun eläkeläiselle lähes kaikki ruoka on kallista ja aina vaan kalliinpaa...

Kyselee...

K.K.
"Tie, totuus ja elämä."

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13242
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Tieteen terästys ja tieteellisemmän kontribuution osuvuus
« Vastaus #24 : to 05.04.2018, 11:11:51 »

Mutta! Kuka sitten syö todella monipuolisesti - varsinkin kun eläkeläiselle lähes kaikki ruoka on kallista ja aina vaan kalliinpaa...

Kyselee...

K.K.

Ruoka maksaa kaikille saman verran, mutta eläkeläisille on monilla paikkakunnilla kyllä tarjolla myös subventoituja ruokailumahdollisuuksia.

Mitä tulee ruuan hintaa kaupoissa se on viimeisen 15 vuoden aikana reaalisesti halventunut lähes 10 %. Erityisesti viime vuosina ruoka on halventunut.

Propaganda on sitten oma tieteenlajinsa.

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9531
Vs: Tieteen terästys ja tieteellisemmän kontribuution osuvuus
« Vastaus #25 : to 05.04.2018, 18:31:34 »

KV-ketjussa käyty läpi tieteen sovellettavuutta ihmisen elämässä, ja tieteen kuvaavuutta todellisuudestamme.

Jos jotain ilmenee, niin sille on syynsä, ja ilmenevälle voidaan antaa selitys, jos vain ymmärryksemme riittää, tiedetasoa myöten, jolloin oikeellisuus tulee mukaan, tai ainakin parhaana, senhetkisen kokonaisuuden vääntäessä. Ajattelen tieteestä vähän kuin tämä tapaus:

Fysiikan professori uskoo järkeen: "Tiede vapauttaa peloista"  ((https://yle.fi/uutiset/3-8779269))

Oma arvioni tieteestä on, että se ei välttämättä ota kaikkia todellisuuden havaintoja kovin innoissaan. Käytännön ihmiselämässä, ihanteiden ja ideaalisuuden toisella puolen. Tieteen tulee olla kattavaa, ja kattavuuteen pyrkivää. Tiettyjen aihealueiden vieroksuminen ei käy, vaikka tiede senhetkisenä ei aina olisi kovin kyvykäs jonkin tietyn kuvaajana. Tyydyttävä "myymään": eioota.

Ihminen on varmasti lähestyttävissä objektiiviselta puolelta. Vaikka sisälle ei pääse kokemaan, toisten elävien tuntemuksia itse kokien, tai isompana yhteisönä, niin ihmisten sisäisyydellä on kuvansa. Ihminen kuvautuu siitä, miten hän vaikuttuu, tai siis se miten vaikuttuminen näkyy ulospäin. Ennenpitkää yleensä jotenkin, suoraan, tai viiveellä, tai voi mennä vaikeaksikin, nämä havainnot, jolloin tarvitsee havainnoida jotain selkeämpää, ei vain liian kompleksista vaikuttujaa reaktioineen (taide, refleksit,...  erilaiset tuntemustoimet). (Esim banaanikärpäset, kehityshäiriöiset, ...)

Ihminen kuuluu olemassaoleviin, siten tiede ei voi sanoutua irti siitä, mikä ihmisestä (tai eliöistä) voi ilmetä, vaikuttujana suhteessa ympäristöönsä. Tulkinnat, mietteet, reaktiot, ... kuuluvat kaikki todellisuuteen, ja siten tieteen pariin, ja ovat selitettävissä, vaikkei ehkä juuri nyt, ihan kaikki nuo.

Se voi ehkä olla totta, että tiede on aina elämää ja sen ilmenemistä jäljessä. Vähän kuin laki, järjestys ja käytännöt suhteessa siihen, miten maailma muuttuu, kaiken aikaa. En osaa kertoa tästä oikein mitään, vaikka mainitsin.

Tiedettä voi ajatella ihmisen välineenä, samoin kuin kieltä, vaikka tavallisen kielen osuus on yleensä merkittävintä, tavan elämässä.

Ihmisen kypsyys vaihtelee, ja miten eri välineistö palvelee ihmistä, ja miten maailma näkyy ja miten kokeentuu mm sen tiede-välineistön käyttämisen kautta, niin aika lailla voi nämä heittää kuperkeikkaa, kun henkilö vaihtuu elämänkaaren aikana, tai historian jatkumossa, jollain toisella kokijalla. Onko mikään samaa, ja jos vaikka vaihtuu vain jotain ihan pientä, puhumattakaan merkittävimmistä toisenlaisuuksista, joita varmasti tulee olemaan, jos ihminen jatkaa kulkuaan, tai jotkin muut eliöt.

Ihmisen kokemuspuolen selittäjänä tuntuisi olevan haastetta, jo lähtökohtaisesti. Kokemuspuoli voi vaihdella niin paljon ihmisten kesken, puhumattakaan siitä, mitä voivat kokemusmaailmat olla jatkossa, tulevilla ihmisillä ja eläimillä. Nykyisiä eläimiäkin on vaikea selostaa, että miten maailmaa kokevat. Samoin on vaikeuksia arvioida muita kanssalajikkeita. On hyvin paljon erilaista kiistanalaisuutta, eikä esim tuomioistuimet ole kovin vakuuttavia esimerrkkejä aukottomuudesta, vaikka meillä on tämä tiede.

Ihmisen kannalta tärkeintä kuvattavaa ovat mahdolliset kokemukset, joista kuitenkin eletään, ja jota varten ollaan valmiiita ottamaan selvää asioista. Kun tämä perustarve on näin vaikea, niin vaikka tiede kuvaa maailmaa miten tarkasti ja osuvasti tahansa, niin aika iso juttu siltä jää paitsioon.

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4707
Vs: Tieteen terästys ja tieteellisemmän kontribuution osuvuus
« Vastaus #26 : pe 06.04.2018, 01:46:02 »

Mitä tulee ruuan hintaa kaupoissa se on viimeisen 15 vuoden aikana reaalisesti halventunut lähes 10 %. Erityisesti viime vuosina ruoka on halventunut.

Propaganda on sitten oma tieteenlajinsa.

Älä Keijo usko, tuo näyttää propagandalle. Tarkoittanee että muut kuin elintarvikkeet ovat nousseet enemmän. Tässä viime vuosina eläkkeetkään eivät yleisesti ole nousseet, mutta sillä ei asian kanssa tosin ole mitään tekemistä.

En muuten ilman näyttöä edes usko että 2017 ruoka oli reaalisesti halvempaa kuin 2002 (vrt. liite; Elintarviketeollisuuden julkaisusta). Vuonna 2014 alkanut elintarvikkeiden halpuutus on jo vaihtunut hintojen nousuun (https://www.hs.fi/aihe/ruuan-hinta/)

PS. Lisään liitteeksi vielä toisen aikasarjan ruuan reaalisesta hintakehituksestä Suomessa ja Ruotsissa jossa paremmin näkyy esim. 2002-2016 nouseva kehitys. Tilastokeskus vaikuttaa huonontaneen tilastotietojen ilmaista saatavuutta netistä.

PS2. Elintarvikkeet ovatkin nousseet yleistä hinnannousua nopeammin

Kuluttajahintaindeksi 2005=100, vain pisteluvut päivittyvänä aikasarjana muuttujina Tiedot, Vuosi, Hyödykeryhmä ja Kuukausi


Joulukuu Vuosikeskiarvo
Pisteluku 2005 0 KOKONAISINDEKSI 100,2 100
01 ELINTARVIKKEET JA ALKOHOLITTOMAT JUOMAT 99,76 100
2017 0 KOKONAISINDEKSI 121,17 120,69
01 ELINTARVIKKEET JA ALKOHOLITTOMAT JUOMAT 126,16 124,57
« Viimeksi muokattu: pe 06.04.2018, 15:45:32 kirjoittanut Jaska Jokunen »

Poissa Muisto Keijo Kullervo

  • Konkari
  • Viestejä: 2161
  • Päivieni kertomaa
    • Kotisivuni
Vs: Tieteen terästys ja tieteellisemmän kontribuution osuvuus
« Vastaus #27 : pe 06.04.2018, 16:06:57 »
Niin & Näin...

Ettei totuus unohtuisi...

Kun jäin eläkkeelle ja sain eläkerahoja, riitti jokapäiväisiin tarpeisiin ja kodinkoneiden uusimiseenkin.

Ehkä ei ruoka ole kallistunut niin pirusti, mutta lähes kaikki muu suhteessa eläkkeeni maksukykyyn.

Asuminen (sähkölaskut, vesimaksut yhtiövastike ym).

Nykyään voimme vaimoni avustamana syödä suhtkoht hyvin ja maksaa laskut, mutta muuuten taloutemme polkee paikoillaan.

Ei niin, että tarvitsisi rikastua eläkeläisenä, mutta kodinkoneitten uusiminenkin on työlästä. Jos joku konee rikkoutuu, ollaan  pienoisissa ongelmissa. On toki selvitty.

Eipä muuta

Muisto Keijo Kullervo
"Tie, totuus ja elämä."

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 707
Vs: Tieteen terästys ja tieteellisemmän kontribuution osuvuus
« Vastaus #28 : pe 06.04.2018, 17:03:43 »
Lukaisin vasta tiivistelmän 74-vuotiaan ystävänsukulaisen tuoreesta väitöskirjasta, jossa verrattiin suomen ja puolan kielen verbien johtamistapoja. Asialla ei ole itselleni niin paljoa merkitystä, että itse käsittelyä olisin kuin satunnaisesti selaillut. Vaikka periaatteessa kielen luonteen ymmärtäminen on kommunikoinnin ymmärtämistä. Paljon oli detaljitietoa kerättynä.

Tässä eräs "tiede-elämän" ongelma, jota voi sanoa labyrintismiksi. Jotain voi löytyä, mutta sinne jää, ellei jotain erityistä, mikä sekään tuskin tuo potkua löydetyn liittämiseksi kokonaisuutta parantamaan. Kokonaiskäsitysten selkeys on melkoinen potentiaali, joka ei voi olla tulematta käyttöön, jos on selkeä ja toimivuutta osoittava.

Jos löydösmaailma oleellisia asioita koskien on merkittävä, ja antaa mahdollisuuksia, niin miten sovellettavuus seuraa kaikkea vähän kuin itsestään? Voi nimittäin olla, että hyviäkin kokonaisuuksia voisi kasata, joita soveltaa vähän mihin sattu. Ei riitä tosiaan vain ne asiat, ja jokin yhteenliittävä kuvaus. Kokonaispaketin on toimittava suoremmin, ei kökkötyylin mallein, jota voi ehkä pyörittää, jos on tehoa koneessa, eli jokin supertietokone, huippualgoritemeineen.

Ihmisiä varten tulee tosiaan olla hiukan toisenlaista "softaa". Vaikea käsittää, miksi tämän ei koeta olevan tärkeää. Maailma tapahtumineenkin on kaiken aikaa avointa kirjaa. Siitä vain lukemaan, ja oppimaan sen periaate, ja kaikki sujuu kuin leikkiä vaan. Ei, mutta jos on tiede, jne, niin eikö sittenkään vielä?

Itse näen tämän niin, että tehdessään tutkimusta suomen ja puolan verbeistä väitöskirjatasolla tämä henkilö on joutunut jäsentelemään asioita lukuisista eri lähteistä ja kenties tekemään joitakin omia jaotteluja sun muuta, mitä ei ole muualla käytössä ollenkaan. Jos työ on onnistunut hyvin, hän on saanut siitä aikaan hyvin selkeän ja osuvan kuvauksen.

On epätodennäköistä että kielitiede tai mikään muukaan suuremmin mullistuu, tai että kovin moni edes hakee väitöskirjasta täsmällistä ratkaisua johonkin tiettyyn ongelmaan. Samoja asioita on varmasti käsitelty myös puolaa tutkivassa ja suomea tutkivassa kielitieteessä erikseen. Kontrastiivisen lingvistiikan anti voi joskus olla yhdistää näitä asioita tai jäsennellä uudestaan. Ehkä tälle voisi olla jotain konkreettisempaa tai täsmällisempää käyttöä joko konekäännöksessä tai kielten opetuksen suunnittelussa.

Mutta jos miettii liikaa tiedettä jollain ihan kummallisella maailmaasyleilevällä tasolla, unohtuu kokonaan tämänkin väitöskirjan koulutuksellinen merkitys. Miettikää jos joku tyyppi pusertaa mistä tahansa aiheesta kaiken mahdollisen tiedon ja omaakin sen päälle rakentuvaa ymmärrystä sisältävän koherentin ja tiiviin paketin. Mikä valmius tällaisella tyypillä voi silloin olla ottaa selvää muistakin asioista, opettaa niitä toisille tai kirjoittaa niistä ja niin edelleen.

Eli siis jos miettii liikaa että "tiede sitä" ja "tiede tätä", siinä ehkä myös saattaa vähän sumentua pää ja todellisuudentaju.

Poissa Topi

  • Konkari
  • Viestejä: 707
Vs: Tieteen terästys ja tieteellisemmän kontribuution osuvuus
« Vastaus #29 : pe 06.04.2018, 18:47:15 »

KV-ketjussa käyty läpi tieteen sovellettavuutta ihmisen elämässä, ja tieteen kuvaavuutta todellisuudestamme.

Jos jotain ilmenee, niin sille on syynsä, ja ilmenevälle voidaan antaa selitys, jos vain ymmärryksemme riittää, tiedetasoa myöten, jolloin oikeellisuus tulee mukaan, tai ainakin parhaana, senhetkisen kokonaisuuden vääntäessä. Ajattelen tieteestä vähän kuin tämä tapaus:

Fysiikan professori uskoo järkeen: "Tiede vapauttaa peloista"  ((https://yle.fi/uutiset/3-8779269))

Oma arvioni tieteestä on, että se ei välttämättä ota kaikkia todellisuuden havaintoja kovin innoissaan. Käytännön ihmiselämässä, ihanteiden ja ideaalisuuden toisella puolen. Tieteen tulee olla kattavaa, ja kattavuuteen pyrkivää. Tiettyjen aihealueiden vieroksuminen ei käy, vaikka tiede senhetkisenä ei aina olisi kovin kyvykäs jonkin tietyn kuvaajana. Tyydyttävä "myymään": eioota.

Ihminen on varmasti lähestyttävissä objektiiviselta puolelta. Vaikka sisälle ei pääse kokemaan, toisten elävien tuntemuksia itse kokien, tai isompana yhteisönä, niin ihmisten sisäisyydellä on kuvansa. Ihminen kuvautuu siitä, miten hän vaikuttuu, tai siis se miten vaikuttuminen näkyy ulospäin. Ennenpitkää yleensä jotenkin, suoraan, tai viiveellä, tai voi mennä vaikeaksikin, nämä havainnot, jolloin tarvitsee havainnoida jotain selkeämpää, ei vain liian kompleksista vaikuttujaa reaktioineen (taide, refleksit,...  erilaiset tuntemustoimet). (Esim banaanikärpäset, kehityshäiriöiset, ...)

Ihminen kuuluu olemassaoleviin, siten tiede ei voi sanoutua irti siitä, mikä ihmisestä (tai eliöistä) voi ilmetä, vaikuttujana suhteessa ympäristöönsä. Tulkinnat, mietteet, reaktiot, ... kuuluvat kaikki todellisuuteen, ja siten tieteen pariin, ja ovat selitettävissä, vaikkei ehkä juuri nyt, ihan kaikki nuo.

Se voi ehkä olla totta, että tiede on aina elämää ja sen ilmenemistä jäljessä. Vähän kuin laki, järjestys ja käytännöt suhteessa siihen, miten maailma muuttuu, kaiken aikaa. En osaa kertoa tästä oikein mitään, vaikka mainitsin.

Tiedettä voi ajatella ihmisen välineenä, samoin kuin kieltä, vaikka tavallisen kielen osuus on yleensä merkittävintä, tavan elämässä.

Ihmisen kypsyys vaihtelee, ja miten eri välineistö palvelee ihmistä, ja miten maailma näkyy ja miten kokeentuu mm sen tiede-välineistön käyttämisen kautta, niin aika lailla voi nämä heittää kuperkeikkaa, kun henkilö vaihtuu elämänkaaren aikana, tai historian jatkumossa, jollain toisella kokijalla. Onko mikään samaa, ja jos vaikka vaihtuu vain jotain ihan pientä, puhumattakaan merkittävimmistä toisenlaisuuksista, joita varmasti tulee olemaan, jos ihminen jatkaa kulkuaan, tai jotkin muut eliöt.

Ihmisen kokemuspuolen selittäjänä tuntuisi olevan haastetta, jo lähtökohtaisesti. Kokemuspuoli voi vaihdella niin paljon ihmisten kesken, puhumattakaan siitä, mitä voivat kokemusmaailmat olla jatkossa, tulevilla ihmisillä ja eläimillä. Nykyisiä eläimiäkin on vaikea selostaa, että miten maailmaa kokevat. Samoin on vaikeuksia arvioida muita kanssalajikkeita. On hyvin paljon erilaista kiistanalaisuutta, eikä esim tuomioistuimet ole kovin vakuuttavia esimerrkkejä aukottomuudesta, vaikka meillä on tämä tiede.

Ihmisen kannalta tärkeintä kuvattavaa ovat mahdolliset kokemukset, joista kuitenkin eletään, ja jota varten ollaan valmiiita ottamaan selvää asioista. Kun tämä perustarve on näin vaikea, niin vaikka tiede kuvaa maailmaa miten tarkasti ja osuvasti tahansa, niin aika iso juttu siltä jää paitsioon.


Mun mielestä tässäkin ehkä vähän liikaa ajattelet tiedettä jonain mystisenä ja ehkä vähän kylmänä tulosten ja mittaamisen tapana, jolla ei ole mitään antia omiin käytännön ajatuksenjuoksuihisi tai kuten sanot "kokemuksiin" ja joka taas puolestaan ei ole kovin kiinnostunut näistä kokemuksista datana tai tutkimuskohteina.

Jos irrotetaan siitä ajatuksesta, mikä tässä nyt oli taustalla tieteestä, jonka mallina ehkä on joku fysiikka tai muu vastaava, ja siinä kokeellisesti mitataan ja teorioilla ennustetaan ja niin edelleen, vertaisarviointi falsifioi tuloksia ja nostaa hyviä juttuja esiin.

 Otetaan sen sijaan vähän yksinkertaisempi ajatus teoriasta ja käytännöstä. Sanotaan vaikka, että teoria on sitä kun katselee asioita kaukaa, on kiivennyt vuoren huipulle ja sieltä näkee kauemmas ja esittää jotakin yleisempää. Nyt sitten taas on tämä arkinen ajatuksenjuoksu, pienet havainnot ja "kokemus", jota voidaan pitää käytäntönä. Pelkkä käytännön raportointi ja ajatustenjuoksun ylös kirjaaminen ei kasvata ymmärrystä kovinkaan systemaattisesti, mikä on sen heikkous. Tieteen mittausten ja vertaisarvioinnin sijaan tässä voisi ajatella jotakin sellaista, että on yhtäältä tämä "kokemus", ajatusten virta ja arjen pienet havainnot. Jos niistä pyrkii pelkästään lähtemään ja kurottamaan ylöspäin kohti jotain mahdollisimman yleistä, se usein tuottaa pelkkää sekametelisoppaa, joka ei todellisuudessa muuta mitään tai auta mitään.

Edelleen voi ajatella, että on toisaalta näitä kokemuksia, ja sitten taas on sitä, että irtaantuu niistä kokemuksista ja pelkästään omista havainnoista ja mietteistä. Lukee ja kuuntelee toisten ajatuksia ja havainnoi maailmaa. Sitä kautta voi ikään kuin kiivetä vuorelle ja saada jotain laajempaa kuvaa asioista. Vuorelle kiipeäminen on työlästä ja se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, ei pelkästään sitä, että jahtaa omia mielikuviaan kuin kissa häntäänsä.

Mutta sekään ei riitä, että kiipeää vuorelle, vaan sieltä on joka tapauksessa palattava taas käytäntöön, jossei muuta niin elämään ja tekemään niitä arjen asioita. Ehkä nyt ei vielä siinä vaiheessa puhuta "tieteestä", mutta jotakin sen suuntaista alkaa olla käsillä silloin, kun puhutaan teorian eli työllä saavutetun, pelkästään omista kokemuksista etäännytetymmän laajemman katsantokannan ja konkretian ja käytännön jatkuvasta vuorovaikutuksesta. Aina uudelleen kiivetään vuorelle katsomaan laajemmin, ja aina uudelleen palataan takaisin käytäntöön ja siinä samalla myös mietitään sitä teoriaa.

Sitten jos tätä ajatusta haluaa vielä viedä pitemmälle: On mahdollista, että jos puhutaan aivan mahdollisimman konkreettisesta ja täysin "käytännöllisestä" eli vain siitä, mitä on, sillä tasolla ei oikeastaan ole mitään käsitteellistä. Käsitteet ovat eräänlaisia asioiden jaotteluja, ja teoria aina pakostakin niillä operoi. Jossain mielessä kokemus tai käytäntö kuitenkin menee aina myös käsitteellisen tuolle puolen. Jos halutaan käsitellä jotakin asiaa tietellisesti, silloin ne käsitteet täytyy pystyä jotekin ankkuroimaan ja määrittelemään niin, että tiedetään mahdollisimman hyvin, mistä nyt puhutaan kun sitä teoriaa rakennetaan. Ja sitten voi kuitenkin olla, että jos mennään taas takaisin käytäntöön, paljastuu että joo, jossain mielessä joku käsitteellisen jaottelun ero nyt ehkä näyttääkin lähinnä sellaiselta sopimuksenvaraiselta yksinkertaistukselta.

Minusta joskus tuntuu Juhaa lukiessa ikään kuin tämä jotenkin vastustaisi tällaista käsitteiden määrittelyä ja käyttämistä ihan vain tavalliseen tapaan tai selkeästi, ja jotenkin korostavan käytännön, kaiken täysin konkreettisen ja ajatusvirran ja kokemuksen ensisijaisuutta.

Siinä on tavallaan se huono puoli, että jos käsitteitä ei jollain tapaa naulata kiinni, käytetä niitä joita jo on ja tehdä sitä melko täsmällisesti ja sovinnaisesti, on hyvin vaikea rakentaa mitään koherenttia kokonaisuutta, mitä voisi sitten taas viedä käytäntöön ja edelleen kehittää.

 

Poissa Muisto Keijo Kullervo

  • Konkari
  • Viestejä: 2161
  • Päivieni kertomaa
    • Kotisivuni
Vs: Tieteen terästys ja tieteellisemmän kontribuution osuvuus
« Vastaus #30 : la 07.04.2018, 12:21:35 »
Niin & Näin...

Ettei totuus unohtuisi...

Kun jäin eläkkeelle ja sain eläkerahoja, riitti jokapäiväisiin tarpeisiin ja kodinkoneiden uusimiseenkin.

Ehkä ei ruoka ole kallistunut niin pirusti, mutta lähes kaikki muu suhteessa eläkkeeni maksukykyyn.

Asuminen (sähkölaskut, vesimaksut yhtiövastike ym).

Nykyään voimme vaimoni avustamana syödä suhtkoht hyvin ja maksaa laskut, mutta muuuten taloutemme polkee paikoillaan.

Ei niin, että tarvitsisi rikastua eläkeläisenä, mutta kodinkoneitten uusiminenkin on työlästä. Jos joku konee rikkoutuu, ollaan  pienoisissa ongelmissa. On toki selvitty.

Eipä muuta

Muisto Keijo Kullervo

PS. Onneksi en enää syö kuin hevonen... Viisikymppisenä meni kerralla grillattuna pari lenkkiä... Nyt syödään vähemmän ja säästetään (hautausrahat on jo säästetty).
"Tie, totuus ja elämä."

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13242
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Tieteen terästys ja tieteellisemmän kontribuution osuvuus
« Vastaus #31 : la 07.04.2018, 13:51:18 »

Onneksi en enää syö kuin hevonen... Viisikymppisenä meni kerralla grillattuna pari lenkkiä... Nyt syödään vähemmän ja säästetään (hautausrahat on jo säästetty).

Hipskusen mieliksi tämä pitäisi siirtää "Kulinarismi"-ketjuun.


VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu