Kirjoittaja Aihe: Intuitio  (Luettu 1680 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9504
Intuitio
« : ke 05.10.2016, 13:11:37 »

Intuitio


Tätä teemaa ei ole foorumilla. Voi olla, että sopisi paremmin jonkin kokonaisemman ketjun yhteyteen, koska aihetta ei liene järkevää käsitellä kovin irrallisena. Siirrellään, ehkä ...


Parhaillaan menossa kirja: Älykäs intuitio. Kirjoittaja: Asta Raami.

Teeman liepeille liittyvää tarinaa. Alkuun tuntui hölmöltä lähteä jostain käsitteestä, jonka olemassaolon perustaksi ei oikein osannut arvella mitään sen vankempaa. No, voihan sitä lähteä tuostakin sanasta, ja siihen kytkeytyneestä käsitteestä.

Kirjan lukemisessa melkoisia viiveitä. Eilenkin luin peräti yhden sivun, ja tuntui, etten halua enää jatkaa yhtään. Joskus tuntuu siltä, että mitä enemmän yrittää kaataa itselle, sen hölmömmäksi muuttuu, ja toipuminen voi kestää, jos sitä selkeytyneempää suuntaa enää kaikilta osin löytää takaisin.

Liekkö siis intuitiivista toppuutella lukemista. Jokin kertoo, että menee liian nopeaksi. Omaksuminen varmaan kyseessä. Asiaa tulisi nitoa osaksi aiempaa. Kirjoitella täytyisi ajatuksista, jos yrittää haalia jotain sellaista, mikä on itselle uutta ja ehkä omaksumisen arvoista.

Intuitio taitaa olla se varanto, joka on automaationa matkassa. Jos automaatiotasoa rikkoo turhan hallittavaksi jäävällä, niin onpahan pois intuitiosta, joka on hetkeen käytettävissä oleva "salamapalvelu".

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9504
Vs: Intuitio
« Vastaus #1 : ti 25.10.2016, 21:14:15 »

EM mainittu kirja tuli luetuksi.

Mieleen jäi kohta, jossa jonkin aiheen tiimoilta nostettiin esimerkki, jossa toispuoleisesti halvaantunut tmv voi syödä lautaselta vain vasemman puolen tai oikean puolen, eikä osaa toimia toisen puolen suhteen samalla tavalla. Jos henkilön ilmenevä tajunta kohdistuu muualle, ja tuon ulkopuolella on vaikka tuttu huonekasvi, ei henkilö osaa nimetä, mikä siellä on. Jos samaa henkilöä pyydetään kuvittelemaan, että mikä se voisi olla, niin sitten se kasvi löytyykin tätä kautta.

Esimerkistä tuli mieleen arvausleikki, jossa yksi on piilossa, ja muut keksivät jotain, jota piilosta tullut voi sitten selvittää selkeitä kysymyksiä tehden. Kerran oli kyseessä Paula Koivuniemi, mutta sen keksiminen jumetti. Älysin kysyä kyllä, että alkaako henkilö p-kirjaimella. Eli mistä se tuli? Varmaan vähän sama ilmiö, koska laulajat hahmotan muuten kuin eksaktityyppisten nimien kautta.

Sitten tuli mieleen ajatelma vuosien takaa:

Älä katso kohti.
Katso sivulle, että näkisit edes jotain!
(su 28.11.2010, 13:36:00)


Pimeässä tuo pitää paikkansa kirjaimellisesti, mutta en puhunut hämärästä, siis valon vähyydestä. Itse saan ongittua intuitio-puolelta kaikkea sälää sanamuotoiseksi, jos vaan ryhdyn. Tätä olen hämmästellyt. Joskus joku valitteli, että kierrän kuin kissa kuumaa puuroa. Sama asia. Intuition tasoista juttua ei voi lähestyä suoraan, tai yhteys tavoiteltuun häviää. On aina mentävä hivotellen.

On tilanteita, että tiedän, että pystyn kasaamaan jotain, mutten tiedä mitä se jokin on. Sen vuoksi on ryhdyttävä vaikka kirjoittamaan. Lopputulokset voi heittää joskus suoremmin, tai miten haluaakin. Toki kyseessä on myös assosiatiivisyys, mutta erityistä on kuitenkin ne asso-yhteydet, joista jotain itselle uutta saa kehkeytettyä. Tästäkin tuli heitettyä arvelu:

Älä turhaan kulje pimeydessä!
Hyvä sanallinen ilmaisu kirkastaa ja valaisee maailmasi.
(ti 23.11.2010, 15:16:00)


Voi olla, ettei kaikki kykene hyödyntämään kirjoittamista, jolloin sen harrastuksen arvoa ei osaa tajuta. Samoin ei kaikki ymmärrä, miten paljon voi luoda yhdessä tehden, jotenkin päämäärättömän päämääräisesti. Samaan aikaan pähkäillään kaikkea kimuranttista ja ihmetellään asioiden vaikeuksia, mutta kaikki on, eikä sitä vain kaivetä esiin. Niin tulosperäistä tehottomuutta, ja tuloksellisen laittamista roskiin. Sairasta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9504
Vs: Intuitio
« Vastaus #2 : pe 29.09.2017, 21:30:22 »

Intuitio on sitä, että tietää jotain, vaikkei tiedä tietävänsä, vaan matkassa on korkeintaan aavistusta, ellei suoraa mukanaoloa, eikä vietävänä olemisesta ole ihan niin hyvin perillä.

Kirjoittamisen tilanne on joskus sitä, ettei tiedä jostain, ja tietää, ettei tiedä, ja tietää myös sen, että voi löytää, ja ehkä tietää tai sinne suuntaan, jos alkaa kirjoittamaan.

Löytäminen kiinnostaa, siksi kiva kirjoitella. Aina ei edes tiedä sitä, mistä jotain voi löytää. Ehkä paras tilanne.

Poissa -:)lauri

  • Konkari
  • Viestejä: 1120
Vs: Intuitio
« Vastaus #3 : pe 29.09.2017, 21:44:20 »
Kaikki ajatelumme sisältö on luonteeltaan intuitiivista.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9504
Vs: Intuitio
« Vastaus #4 : pe 29.09.2017, 22:50:39 »
Kaikki ajatelumme sisältö on luonteeltaan intuitiivista.

Sanotaan vaikka näin, että kehrätään, kehrätään, mutta kun jokin häiritsee, niin särö havahduttaa. Usein maailma tekee sitä automaattisesti lähes jatkuvasti.

Intuitiivinen, havahtumaton iso kokonaisuuspohja käy, kaiken aikaa. Silti ajattelu on jo sitä, että jotain poimintaa on ollut pakko tehdä, kun ei hyrrää homma itekseen, vaan jotain ötököitä ilmenee liian kiusaksi asti.

Ajattelu on bugi-tilanne,
ja johtuu siitä,
että intuition helppo virta lakkaa,
ja on pakko olla hereillä,
siis jotenkin tiedostavana,
kun hiertää,
vaikka osa hiertämisestä olisi kivasti koettavaa.

Flow on hierretilanne,
jossa intuitio painelee kivasti,
vaikka hierrettä on samalla,
tosin maksimivähän tietoisuuden vaivaa,
koska intuition momentti on niin vääntävä,
ja jossain vaiheessa duunit voi vääntyä kuin itsestääntapahtuvaksi,
ja aika kuluu nopeammin.

Ajankulun huomaa jos on hyvässä seurassa. Menee nopsaan, ja silti jää rikas olo. Paljon vääntyy, monen ihmisen yhteisvoimin, tai siivittämänä.

Olisiko ajan kulumisen nopeus sitä, että tapahtumien tiiveys on niin suurta flow-tiloissa, ettei tahdistumisia ilmene niin paljon, tai jos ilmenee, niin ovat niin nopeita tai saumattomia, että syntyy selkeää tapahtumavirtaa, yhtenäisyyttä, eli tapahtumat yhtenäistyy, eikä vertaudu fokuksen ulkopuolelle kuin marginaalisesti, ei-niin-tajuttavasti. Intuitio-toiminta puolestaan olisi ajatonta täydellisenä (ei tosin tietoisena), koska katkoksia ei synny. Unessa on paljolti näin, ja tajuttomuudessa. Ei havahtumia samalla tavoin, jos ollenkaan.

Poissa -:)lauri

  • Konkari
  • Viestejä: 1120
Vs: Intuitio
« Vastaus #5 : pe 29.09.2017, 23:56:50 »
Nykyisissä työtehtävissäni taidan päästä varsin usein flow-tilaan. Tosin tätä en ymmärrä: "Flow-kokemuksen seurauksena minän järjestys on aikaisempaa monimuotoisempi (minän kompleksisuus kasvaa)". Mitä tarkoittaa minän kompleksisuus?

EDIT: vastaan itselleni: olisit lukenut koko artikkelin pösilö: "Flow-kokemus tuottaa kokijalleen aina löytämisen kokemuksen eli se muuttaa ihmisen minän aikaisempaa monimuotoisemmaksi (kompleksisuuden lisääntyminen). (Csíkszentmihályi 2005, 113-116.)"
« Viimeksi muokattu: la 30.09.2017, 00:00:55 kirjoittanut -:)lauri »

Poissa -:)lauri

  • Konkari
  • Viestejä: 1120
Vs: Intuitio
« Vastaus #6 : la 30.09.2017, 00:12:54 »
Tosin en edelleenkään ymmärrä miten tuo liittyy minän kompleksisuuden lisääntymiseen. Työmuistissa voi olla kerralla vain rajallinen määrä tiedostettuja asioita joten oivaltamisen ilo nautinnollisudestaan huolimatta on pois muilta asioilta aina kun sen kokee. Eli että minän kompleksisuuden määrä on pikemminkin vakio. Tietysti jos sitten puhutaan elämänkokemuksista, niin siinä mielessä minä voi olla kompleksisempi oivaltamisen jälkeen mutta silloinkin vain alitajuisesti. Flow tilassa minää ei ole olemassa, jonka kai pitäisi olla olemassa, jotta se voisi rekisteröidä sen kohtaamat asiat. Tai minä en juurikaan rekisteröi niitä hetkiä kun koen oivaltaamisen iloa, joten minulle ei muodostu tietoista muistijälkeä noista tapahtumista. Korkeintaan muutaman sellaista tapahtumaa per työpäivä voi yksilöidä ja nekin ajoittuvat kahvinkupin noutamisen yhteyteen eli hetkiin, jolloin ei ole varsinaisesti flow-tilassa. Työpäivän päätteeksi pystyn palauttamaan mieleeni suurin piirtein työtehtävät, jotka olen tehnyt ja mitä ne ovat edellyttäneet ja sen, että hauskaa on ollut ja missä järjestyksessä työtehtävät on tehty, mutta muuten on vaikea yksilöidä mitä on tapahtunut ja milläkin kellonlyömällä.
« Viimeksi muokattu: la 30.09.2017, 00:17:01 kirjoittanut -:)lauri »

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Intuitio
« Vastaus #7 : la 30.09.2017, 04:05:19 »

Intuitio


Tätä teemaa ei ole foorumilla. Voi olla, että sopisi paremmin jonkin kokonaisemman ketjun yhteyteen, koska aihetta ei liene järkevää käsitellä kovin irrallisena. Siirrellään, ehkä ...


Parhaillaan menossa kirja: Älykäs intuitio. Kirjoittaja: Asta Raami.

Teeman liepeille liittyvää tarinaa. Alkuun tuntui hölmöltä lähteä jostain käsitteestä, jonka olemassaolon perustaksi ei oikein osannut arvella mitään sen vankempaa. No, voihan sitä lähteä tuostakin sanasta, ja siihen kytkeytyneestä käsitteestä.

Kirjan lukemisessa melkoisia viiveitä. Eilenkin luin peräti yhden sivun, ja tuntui, etten halua enää jatkaa yhtään. Joskus tuntuu siltä, että mitä enemmän yrittää kaataa itselle, sen hölmömmäksi muuttuu, ja toipuminen voi kestää, jos sitä selkeytyneempää suuntaa enää kaikilta osin löytää takaisin.

Liekkö siis intuitiivista toppuutella lukemista. Jokin kertoo, että menee liian nopeaksi. Omaksuminen varmaan kyseessä. Asiaa tulisi nitoa osaksi aiempaa. Kirjoitella täytyisi ajatuksista, jos yrittää haalia jotain sellaista, mikä on itselle uutta ja ehkä omaksumisen arvoista.

Intuitio taitaa olla se varanto, joka on automaationa matkassa. Jos automaatiotasoa rikkoo turhan hallittavaksi jäävällä, niin onpahan pois intuitiosta, joka on hetkeen käytettävissä oleva "salamapalvelu".

Se kirja on hölynpölyä. Mulla on se väikkäri tallennettuna, mutta en ole ehtinyt vielä kokonaan lukea, enkä kommentoida.

Poissa Spammiro Botti

  • Konkari
  • Viestejä: 626
Vs: Intuitio
« Vastaus #8 : la 30.09.2017, 04:15:51 »

EM mainittu kirja tuli luetuksi.

Mieleen jäi kohta, jossa jonkin aiheen tiimoilta nostettiin esimerkki, jossa toispuoleisesti halvaantunut tmv voi syödä lautaselta vain vasemman puolen tai oikean puolen, eikä osaa toimia toisen puolen suhteen samalla tavalla. Jos henkilön ilmenevä tajunta kohdistuu muualle, ja tuon ulkopuolella on vaikka tuttu huonekasvi, ei henkilö osaa nimetä, mikä siellä on. Jos samaa henkilöä pyydetään kuvittelemaan, että mikä se voisi olla, niin sitten se kasvi löytyykin tätä kautta. 

Hölynpölyä, joka kiertää tuollaisten kirjojen mukana.

Lainaus
Esimerkistä tuli mieleen arvausleikki, jossa yksi on piilossa, ja muut keksivät jotain, jota piilosta tullut voi sitten selvittää selkeitä kysymyksiä tehden. Kerran oli kyseessä Paula Koivuniemi, mutta sen keksiminen jumetti. Älysin kysyä kyllä, että alkaako henkilö p-kirjaimella. Eli mistä se tuli? Varmaan vähän sama ilmiö, koska laulajat hahmotan muuten kuin eksaktityyppisten nimien kautta.

Sitten tuli mieleen ajatelma vuosien takaa:

Älä katso kohti.
Katso sivulle, että näkisit edes jotain!
(su 28.11.2010, 13:36:00)


Pimeässä tuo pitää paikkansa kirjaimellisesti, mutta en puhunut hämärästä, siis valon vähyydestä. Itse saan ongittua intuitio-puolelta kaikkea sälää sanamuotoiseksi, jos vaan ryhdyn. Tätä olen hämmästellyt. Joskus joku valitteli, että kierrän kuin kissa kuumaa puuroa. Sama asia. Intuition tasoista juttua ei voi lähestyä suoraan, tai yhteys tavoiteltuun häviää. On aina mentävä hivotellen. 

Sillä, että hämärässä pitää pyöritellä silmiään ja päätäänkin, ei ole tekemistä intuitioiden kanssa, vaan silmässä on kaukana keskeltä (pohjaa) valonherkempiä soluja perifeerisillä näköalueilla.Näillä havaitaan aivan erityisesti LIIKE lähes 90 astetta katseen suunnasta sivulle, varsinkin hämärässä.

Lainaus
On tilanteita, että tiedän, että pystyn kasaamaan jotain, mutten tiedä mitä se jokin on. Sen vuoksi on ryhdyttävä vaikka kirjoittamaan. Lopputulokset voi heittää joskus suoremmin, tai miten haluaakin. Toki kyseessä on myös assosiatiivisyys, mutta erityistä on kuitenkin ne asso-yhteydet, joista jotain itselle uutta saa kehkeytettyä. Tästäkin tuli heitettyä arvelu:

Älä turhaan kulje pimeydessä!
Hyvä sanallinen ilmaisu kirkastaa ja valaisee maailmasi.
(ti 23.11.2010, 15:16:00)


Voi olla, ettei kaikki kykene hyödyntämään kirjoittamista, jolloin sen harrastuksen arvoa ei osaa tajuta. Samoin ei kaikki ymmärrä, miten paljon voi luoda yhdessä tehden, jotenkin päämäärättömän päämääräisesti. Samaan aikaan pähkäillään kaikkea kimuranttista ja ihmetellään asioiden vaikeuksia, mutta kaikki on, eikä sitä vain kaivetä esiin. Niin tulosperäistä tehottomuutta, ja tuloksellisen laittamista roskiin. Sairasta.

Mimmi on esiintynyt myös YLE:n puoskaritiedeohjelmassa PRISMA STUDIO.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/04/jihuu-yle-n-puoskari-ja-haistapaskantiedeohjelma-prisma-studio-lopetti

Sinne eivät oikeat tieteilijät mene.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/05/tiedat-vaikka-et-tieda-tietavasi-miten-intuitiota-voi-havaita

http://www.aalto.fi/fi/midcom-serveattachmentguid-1e4c66697f50d52c66611e48992db3bcb01db3fdb3f/doctoral_dissertation_asta_raami.pdf

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/11/kansan-aani-2-2013-puoskari-vaitos-helsingin-yliopistossa-synnynnaisesta-ydintiedosta
« Viimeksi muokattu: la 30.09.2017, 21:35:56 kirjoittanut Spammiro Botti »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9504
Vs: Intuitio
« Vastaus #9 : pe 12.01.2018, 16:32:49 »

Hahmotelma intuition sijoittamista ihmisrakenteeseen

Tuli mieleen kuvaus, jolla voi päästä aika napakasti intuitio-sanan viittaamaan asiaan.

Jos kaikki toimii yhtenäisesti, elimellisesti, sointuvasti, ... niin kaikki vain toimii, ja kyseessä on toiminta, joka on kuin terveys. Kun sujuu noin, ei siihen tule kiinnitettyä huomiota. Ei kohtaa, johon voisi havahtua.

Tuon mahdollistaa tietysti riittävä energia, ja toimintataso. Jos liian vähän virralle vietävää, jossain kohtaa ei sujuvuutta edellyttävä radasto toimi, jos sanoo asian näin mekanistisen kuvauksen avulla. Kun energiasta kyse, niin jos jokin säröilee, niin sitä energiaa myös kuluu, koska hajavirrat "keskusyksikössä" säteilee kaikkialle.

Intuitio on sitä vaihetta tapahtumaketjussa, jossa asia rullaa kuten edellinen, mutta ohjaamista tarvitaan, jotta toiminta synkronoituu järkevästi reaalimaailmaan. Edellinen on intuition maksimi, jossa tietoisuutta on minimissään, vaikka aisteja on käytössä.

Kun aistiohattu tapahtuma ei ole täysin soljuva, niin jotain ei toteudu täysin satasella maaliin. Ohimeneminen aiheuttaa aina jotain, ja miten tämä tulee huomatuksi, on toinen asia. Yleensä jossain vaiheessa tulee havahtuminen tietoisuuteen. Voi miettiä ja päätyä ratkaisemaan jotain, tai antaa asioiden jatkua intuitiolla, ehkä vähän uudesta tilanteesta. Tietoinen päätös muuttaa jotain, voi olla myös intuition hiertävyyden tulos.

Flow voisi näin ajatellen olla intuition ja tietoisuuden sitä maksimaalista vuorottelua tai lomittumista, jossa on piirteinä, ...? Ehkä mm se, että havaintotarkkuus on huippua. Asiat sujuu helposti. Aika tuntuu lentävän. Liittymänä on jotain aivan toisenlaista, kuin tavallisesti. Toimintapohja iso, ja isointa, mitä tietoisena voi saavuttaa.

Vastaavasti, mitä enemmän mennään kohti tietoisuutta, sen vähempää on intuition osuus. Mukana on entistä vähemmän toimintapohjaa. Lopulta vain työmuisti, tai neuroosi- hätä-,.. tasolla se, tai tuo.