Vastasin jo kerran hibiscuksen viestiin, mutta foorumin käyttökatkos iski juuri, kun olin lähettämässä kirjoitustani. En saanut “vastaa” ruutua takaisin näkyviin, joten teksti meni menojaan. Yritänpä nyt siis uudestaan. Vastauksesta ei tule aivan samanlaista.
Oletko sinä aivan terve? Ai kommunistit haluavat pitävät Suomessa aseellista valtaa.
Kaikki hallitukset pitävät yllä aseellista valtaa väristä ja ideologiasta riippumatta. Kun kommunistit ovat vallassa, hekin pitävät.
Eihän Suomessa edes ole juurikaan kommunisteja, eikä heilläkään ole aseita.
Ei uusnatsejakaan ole kuin kourallinen, eikä heilläkään taida liiemmin aseita olla.
Elät vuosikymmenten takaista elämää. Marxilla ja Engelsillä ei ole nykyaikana muuta merkitystä, kiun että heidän ajatuksiaan voidaan pohtia vain historialliselta kannalta.
Natsit eivät ole vallassa yhdessäkään maassa, mutta kommunistit ovat.
Pari kuvaa vuodelta 2016:
https://1.bp.blogspot.com/-tSgcoQ7rLfI/VvAVmIaEVLI/AAAAAAAABj8/A6BwKpeeiYc6DsX0UWJlF1rr-4l_uuPig/s1600/IMG_0689.JPGhttps://1.bp.blogspot.com/-8kb1rny2reY/VvA7V_CjDuI/AAAAAAAABlc/uGZLZQmDdIk2HmjZh4MtzOSE2f3_3W91w/s1600/liputt.jpgUsnatsismi on nykyaikaa ja paljon väkivaltaisempaa jaa vaarallisempaa kuin vielä elossa olevat vanhat natsit.
Epäilemättä parikymppiset natsiskinit ovat vaarallisempia kuin satavuotiaat natsivanhukset. Poliittisena liikkeenä uusnatsismi ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi erityisen vaarallinen. Sen saama kannatus kansalaisten keskuudessa on mitättömän vähäistä, joten sen mahdollisuudet saada minkäänlaista valtaa ovat olemattomat. Väkivaltaa ja rikoksia, harjoitettiinpa niitä millaisten lippujen alla tahansa, voidaan ehkäistä lainsäädännöllä.
Kommunisteja on vähän, eikä heillä ole näillä näkymin mahdollisuuksia päästä valtaan. Se ei kuitenkaan mitätöi sitä tosiasiaa, että heidän harjoittamansa luokkavastakohtaisuuksia ja luokkavihaa julistava propagandansa on vihapuhetta aivan samalla tavalla kuin äärioikeiston propaganda, jossa julistetaan vihaa muslimeja ja maahanmuuttajia kohtaan.
En saanut enää kiinni alkuperäisen vastaukseni ajatuksesta. Kirjoitin siinä mm. Chilen vallankaappauksesta vuonna 1973 ja esitin, että kyseessä oli vaalit hävinneen porvariluokan turvautuminen sotilaiden ja CIA:n apuun, jotta kommunistit eivät saisi toteutettua suunnitelmiaan. Tämä oli jatkoa toteamukselleni, että kommunistit käyttävät demokratiaa päästäkseen valtaan, mutta sinne päästyään hylkäävät demokratian, jotta vallankumousta ei voisi enää peruuttaa. Tästä alkaen valta pidetään aseilla. Porvarit sen sijaan sallivat oman tuhoamisensa vaalien avulla, jos niin on käydäkseen, paitsi… ja tässä kohdassa oli viittaus Chilen tapahtumiin. Eli ei ehkä sittenkään.
En aivan noin kirjoittanut ensimmäisellä kerralla, mutta joitakin tuon tyyppisiä ajatuksia kuitenkin esitin.
Mitä tulee Chilen sotilasvallankaappaukseen vuonna 1973 uskon sen olleen Chilen kansan kannalta pitkällä tähtäimellä hyvä vaihtoehto, vaikkakin se tietysti monien yksittäisten ihmisten ja perheiden kannalta oli ikävä. Jos nykychileläisiltä kysytään, eivät he taida kaivata Salvador Allenden kommunismia. Sen lopputulos olisi todennäköisesti ollut jotakin Kuuban tai Venezuelan tapaista eli kurjuutta ja kärsimystä ja vapauden puutetta monille. Pahimmassa tapauksessa olisi käynnistynyt dominoilmiö, jossa koko Etelä-Amerikka olisi saanut kärsiä kommunismista.
En tarkoita, että välttämättä hyväksyisin vuoden 1973 kaappauksen. Tarkoitan vain sitä, että ei ole olemassa yksimielisyyttä siitä, mitä kaikkea demokratian nimissä voidaan tehdä, ja onko olemassa moraalista oikeutusta puolustautua demokraattisen prosessin puitteissa toteutettuja pakkokeinoja vastaan, jos ne tuntuvat kohtuuttomilta.
Jos 60 prosenttia kansasta kannattaa kommunismia, onko tällä 60 prosentilla oikeus valtuuttaa poliisit ja sotilaat hyökkäämään yrittäjien ja maanviljelijöiden ja pappien koteihin ja maatiloille ja tehtaisiin ja yrityksiin ja kirkkoihin ryöstämään omaisuutta “kansalle”? Voidaanko vaaleissa väärin äänestäneet 40 prosenttia kansalaisista pakottaa hyväksymään tällainen. Chilessä ehkä mietittiin tämän tyyppisiä kysymyksiä vuonna 1973.
