Kirjoittaja Aihe: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa  (Luettu 530 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6509
Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« : ti 16.08.2016, 17:19:11 »

Ala-asteella pari kolme ensimmäistä vuotta meni niin, etten oikein pysynyt kaikilta osin matkassa mukana. Eräs hassu juttu oli se, kun entinen opettajani kysyi jotain, niin vastasin ihan saman tien, että: Ehä mie tiije. Opettajaa otti kovin aivoon. Se jäi mieleen.

Kerran kuumehoureilua kokiessa olin väännellyt naamaa oudosti ja sanonut, että: Ku mie en oikein tiije. Joskus herätessä on ollut suussa samat sanat.

No, näillä mennään, edelleen, kuten allekirjoituksesta huomaatte :)

Ehkä sittenkin, tai jospa ei jotain – mistä näitä aina tietää.
– Ajoittain raskaasti hurahteleva guru (ARHG)

Paikalla TSS

  • Täysjäsen
  • Viestejä: 193
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #1 : ti 16.08.2016, 17:51:48 »
^ "Tietämättömyys on lähempänä totuutta kuin ennakkoluulo." :)

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 1692
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #2 : pe 26.08.2016, 02:39:13 »
Kun katson videota (linkki lopussa), melkein tunnen nenässäni tuoksut, joita samanlaisten autojen kopeissa erilaisilla reissuilla aikoinaan haistelin eli pinttynyttä tupakan, rasvan, öljyn, maantiepölyn, lian ja sen tyyppisten asioiden aromeja.

Kaukaisin reissu suuntautui Ruotsin Noraan Vaasan ja Sundsvallin kautta. Täytin noin kuukauden päästä 14 vuotta. Tämän reissun paluumatkalla ihastuin laivalla ruotsia puhuvaan tyttöön, jonka kanssa vaihdoimme "rakastuneita" katseita aina, kun kohtasimme. Kun tyttö poistui vanhemman naisen (mahdollisesti äitinsä) kanssa laivasta kävelysiltaa pitkin, hän vilkutti minulle. Olin tuolloin laivan perässä avoimella autokannella seuraamassa, kun kuorma-autoa ajettiin ulos laivasta. Nousin sen kyytiin vasta laivan ulkopuolella. Vilkutus todisti, että tyttö todellakin oli noteerannut minut enkä ollut pelkästään kuvitellut asiaa. Olin seuraavan viikon aivan mieli maassa ja murheen murtama, koska tiesin, että en koskaan enää tulisi näkemään tuota tyttöä.

Automalleja, joiden kyydissä vuosien varrella olin, olivat mm. Scania-Vabis 51, Scania-Vabis 75, Scania-Vabis 76, Scania-Vabis 76 Super (jolla tehtiin edellä mainittu Ruotsin matka), Scania 110 pitkänokka, Scania 110 "buldog" ("jonka kyydissä kävin Kotkassa kuskin ajaessa huvikseen lenkin myös Haminan keskustassa, jossa seuraavan kerran kävin vasta tänä kesänä), Scania 140 "buldog" sekä Scania 80. Yhden kerran olin myös Volvo merkkisen rekan kyydissä muutaman sata kilometriä. Tässä autossa näin ensimmäisen kerran ajopiirturin. Viimeisen kerran olen ollut minkäänlaisen rekan kyydissä kesäkuussa 1979, kun liftasin sukulaismiehen auton kyytiin. Matkaa kertyi noin seitsemän kilometriä. Auto oli pitkänokkainen Scania 111.

On hassua katsella edellä mainittuja autoja erilaisissa näyttelyissä museoautoina, koska minulle ne ovat uusimpia kuorma-autoja, joiden kyydissä olen ollut. 1970-luvun kuorma-auto tuntuu siten minusta aivan nykyaikaiselta.

Valitettavasti omat ajokokemukseni kuorma-autoilla tai yleensä isoilla autoilla ovat jäänet mitättömiksi, vaikka äärimmäisen paljon olisin halunnut ja haluaisin sellaisilla ajaa. Kuorma-auto, jolla ajoin ensimmäisen lenkkini ajokortin saamisen jälkeen oli pitkänokkainen Scania 110 vm. 1969. Seuraavaksi ajoin Scania 110 ”buldogilla” ja viimeiseksi Scania 140 ”buldogilla. Yhden kerran olen ajanut linja-autolla, kun kävin pyrkimässä bussikuskikoulutukseen Helsingissä. En kelvannut tuohon superihmisten valiojoukkoon, mutta sainpahan edes sen vähäisen kokemuksen, mitä koelenkkiin Helsingin kaduilla sisältyi. Muistan vieläkin suurin piirtein, missä lenkki kulki.

Kaikkien aikojen viimeisestä kuorma-autolla ajamisesta – joka oli samalla pisin matka – on kulunut jo niin kauan, että en kehtaa kertoakaan. Auto ei ollut edellä mainittujen Scanioiden kokoinen, mutta kuitenkin keskikokoinen. Merkki oli Mercedes-Benz. Mallia en enää muista tarkemmin (valokuvista näkisi). Vuokrasin tuollaisen auton muuttokuorman vientiä varten. Jouduin kertomaan hieman kierrellen ja kaarrellen aikaisemmasta ajokokemuksestani, kun autonvuokraamon edustaja sitä tiedusteli. Monen mallisilla Scanioilla on tullut ajettua. Totta, mutta yhteensä vain muutamia kymmeniä kilometrejä.

Muuttokuormareissulle tuli pituutta lähes 800 kilometriä, joten reissun lopussa ajo sujui jo kun oikealta ”rekkamieheltä” (vitsi), vaikka alku olikin hankalaa. Ensimmäisissä liikennevaloissa painoin jarrupoljinta henkilöauton tyyliin, jolloin tyhjä kuorma-auton pysähtyi niin nopeasti, että hyvä kun en lentänyt tuulilasista läpi. Onneksi takana ajanut henkilöauto ei törmännyt perään.  Pahin oli kuitenkin vielä edessä. Kun lähdin ajamaan liikennevaloista, auto lähtikin kulkemaan taaksepäin. Olin kytkenyt vahingossa peruutusvaihteen. Tässä vaiheessa takana ajaneen henkilöauton kuljettajan hermot ovat varmaan jo olleet koetuksella. Koska pelkään kaikenlaisia sosiaalisesti noloja ja nöyryyttäviä ja moitittavia kokemuksia, menin täysin paniikkiin enkä kääntynyt risteyksessä sinne, minne olin aikonut. Sen sijaan ajoin jonnekin messukeskuksen lähellä oleville kaduille, josta hiljalleen palailin takaisin. Tällä reissulla auto törmäsi johonkin, mutta en oikein tiedä mihin. Ei se toinen auto ollut vaan jokin liikennemerkki tai liikenteenjakaja tai mikä lieneekään. Se oli lähinnä pieni hipaisu, enkä huomannut autossa mitään vikaa. Muistelen, että olisi ollut jo hämärää. Oli tammikuun loppu ja myöhäinen iltapäivä. Näiden alkusähellysten jälkeen ajaminen alkoi sujua paremmin. Vielä muutaman kerran tahtoi kuitenkin pakki mennä vahingossa päälle, vaikka tarkoitus oli ajaa eteenpäin.

Jos olisin rikkaampi, ostaisin museoautoksi katsastetun 1960-luvun Scanian ja tekisin sillä nostalgiareissuja. Aah, kun tuo video tuo niin elävästi mieleen, millaista kyydissä oli. Täsmälleen videossa esiintyvän auton ikäisen (1966) Scania-Vabiksen / Scanian kyydissä en ole ollut, vaan autot olivat vanhempia tai uudempia. Ruotsin reissun auto oli vuosimallia 1965. Eivätkä autot olleet pitkällä kopilla niin kuin videossa esiintyvä auto. Paitsi ”buldogit” joissa oli sänky. Vuosimallin 1965 auto oli poikkeuksellisesti harmaanvihreä. Muut olivat punaisia.

Huom. Taisin valita huonon videon. Kuvassa olevan liikkuvan tekstin lukeminen (ei kannata lukea) voi aiheuttaa päänsärkyä.

https://youtu.be/-CjL4Y8_spY?t=1m45s

Tämä auto (toisella tavalla huono video) tuntuu edelliseen verrattuna jo melkein uudelta, vaikka ikäeroa ei ole kuin neljä vuotta. Tällaisen vm. 70 auton kyydissä olen ollut joillakin "rekkareissuilla". Autoissa oli siis perävaunut.

https://youtu.be/c2ZCEfGvtHg

Ps. Pidän perinteistä ”pitkänokka” Scaniaa yhtenä kauneimmista kuorma-autoista. Niitä näkyi joulukuussa 2012 Brasilian liikenteessä vielä paljon. Ilmeisesti niitä on valmistettu Etelä-Amerikassa pidempään kuin Euroopassa. Malli on mielestäni niin ajaton, että se voisi olla tuotannossa edelleenkin.
« Viimeksi muokattu: pe 26.08.2016, 03:04:29 kirjoittanut Kopek »

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 1692
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #3 : ke 07.09.2016, 18:31:00 »
Jatkanpa menneiden aikojen muistelua.

Kuuntelin eilen autolla ajaessani USB-tikulta Radio Nord Sea Internationalin ohjelmaa, joka oli lähetetty maaliskuun toisena päivänä vuonna 1970. Tällaisten vanhojen ohjelmien kuunteleminen saa olon jotenkin haikeaksi. Tulee miettineeksi, millaista elämä oli silloin, kun ihmiset kuuntelivat ohjelmaa "livenä".

Vanhoja merirosvoradionauhoituksia löytyy sivulta azanorak. Minäkin olen sinne muutaman mp3 tiedoston lähettänyt aikoinaan Englannissa nauhoittamistani ohjelmista. Ne ovat ovat luettelossa.

Ohjelmia ei voi kuunnella suoraan nettisivulta, vaan ne pitää ladata ja "unzipata". Salasana on freeradio

http://www.azanorak.com/





 

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 6574
  • susi kukassaan
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #4 : la 10.09.2016, 10:26:17 »

Poissa MrKAT

  • Konkari
  • Viestejä: 4084
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #5 : la 10.09.2016, 16:22:40 »
Kerran kun pureskelin vasta ostamiani pähkinöitä niin tuli hyvin voimakasta nostalgiaa, muistoja lapsuudenkodistamme ajalta kun olimme vielä pieniä, lähinnä keittiöstä. Tämä tapahtui joka kerran kun niitä söin. Olin ihmeissäni - ja onnessani.
  Kun katsoin päiväystä niin olivat parisen vuotta yliaikaisen vanhentuneita eikä niitä olisi saanut tavaratalo edes myydä. Eltaantuneen vanhentuneet terveyteni vaarantajat mahdollistivat kuitenkin tämän mukavan muistelon primitiivisten aivoalueideni ärsytyksen kautta enkä ollut siitä kamalan pahoillani.
"Kannatan ehdottomasti maahanmuuton lisäämistä" -Esko Valtaoja, TS 4.8.15

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 1234
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #6 : ke 28.09.2016, 22:45:07 »
Kerran kun pureskelin vasta ostamiani pähkinöitä niin tuli hyvin voimakasta nostalgiaa, muistoja lapsuudenkodistamme ajalta kun olimme vielä pieniä, lähinnä keittiöstä. Tämä tapahtui joka kerran kun niitä söin. Olin ihmeissäni - ja onnessani.
  Kun katsoin päiväystä niin olivat parisen vuotta yliaikaisen vanhentuneita eikä niitä olisi saanut tavaratalo edes myydä. Eltaantuneen vanhentuneet terveyteni vaarantajat mahdollistivat kuitenkin tämän mukavan muistelon primitiivisten aivoalueideni ärsytyksen kautta enkä ollut siitä kamalan pahoillani.

Olethan kuullut tarinan miehestä joka moittti vaimonsa mannavelliä - ei maistu äidin tekemältä, sanoi hän.
Vaimo laitti parhaansa joka kerta mutta vastaus oli aina sama - ei maistu äidin tekemältä.
Viimein vaimo kyllästyi ja antoi keitoksen palaa pohjaan, tarjoili puolipalaneen vellin puolisolleen joka ilahtui - ihan kuin äidin tekemää...!
Yleinen mielipide on aina väärässä

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 1692
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #7 : pe 30.09.2016, 00:01:32 »
Äärioikeistoa on jahdattu ennenkin. 1970-luvulla sen toiminta oli voimakkaasti lisääntymässä, mikäli tuon aikaista vasemmistolehteä on uskominen.

"Päivä päivältä saapuu yhä lisää viestejä, jotka todistavat, että äärioikeiston toiminta Suomessa on voimakkaasti lisääntymässä. Huolestuttavimpia ilmiöitä ovat suoraan suurpääomaan kytkeytyvät hankkeet kuten Elinkeinoelämän Valtuuskunta, mutta myös muunlaista äärioikeistolaista toimintaa on havaittavissa."

http://gta4.mbnet.fi/vs/ikl/ps.gif

Sen verran voin valottaa lehtileikkeessä mainittua juttua, että suuri osa väitteistä on todennäköisesti keksittyjä, ja ne jotka eivät ole, olivat kommunisminvastaista pilailua. Vastaus kysymykseen mistä henkisestä kasvupohjasta sairaat aivot (lehden käyttämiä sanoja) moista keksivät, ei ehkä miellyttäne kommunisteja. Idea tuli heiltä itseltään ja heidän valheistaan. Kaksi poikaa, joista toinen oli köyhän yksinhuoltajaäidin poika, oli löytänyt roskiksesta tumman rätin ja nostanut sen yöllä jotain iskelmää hoilaten hetken mielijohteesta täysin epäpoliittisena tekona paikallisen osuuskaupan lipputankoon, jossa päivisin liehui liikkeen mainoslippu. Tästä tapahtumasta paikallinen kommunisti keksi kirjoittaa yleisönosastojutun, jossa hän varoitti oikeistovaarasta ja...

Lukekaa itse. Tästä yleisönosastokirjoituksesta pilailu sai alkunsa.

http://gta4.mbnet.fi/vs/ikl/lj2.gif

Lipun nosto on otettu muutettuna Mikko Niskasen ohjaamaan elokuvaan "Syksyllä kaikki on toisin". Siinä nostetaan lipputankoon haalarit. Idea on tullut edellä mainitusta lipun nostamisesta. Niskanen keräili nimittäin elokuvaansa ideoita paikkakunnalla. Elokuvassa on muutakin samalla keräysreissulla tarttunutta, mm. merirosvoradio.

Haalarit ja merirosvoradio mainitaan kohdassa "sisältöselostus".

http://www.elonet.fi/fi/elokuva/118926

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6509
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #8 : pe 14.10.2016, 19:53:27 »

Alle kouluikäisenä, joskus 3-4 vuotiaana eksyin metsään kun menin isän matkassa kyntämään järven rantaan. Tuli tarve lähteä takaisin, enkä osannut kotiin. Se päivä menikin metsässä. Äiti löysi illan hiljaisena hetkenä keskeltä jotain risukkoa, kun oli kävellyt itkua kohden. Naama turvoksissa.

Erikoista, että en muista tapahtumasta kuin sen, miten lähdin takaisin, ja sen, miten haarauduin eräälle reitille. Vähän sama kuin aivotärähdyksen yhteydessä. Muistan kun kolmosella pyöräilin liikuntatunnille jääkiekkoa. Tapahtuman tienoilta katkesi filmi. Sen jälkeen tosin tuli jotain pätkiä mieleen jälkikäteen, toisin kuin eksymisestä, jossa ei ole kuin alku. Myös aivotärähdykseen liittyi paniikki, sillä en muistanut edes missä on koti. Lisäksi hävetti, kun olin ihan pihalla kaikesta, ja paniikissa kerrotun mukaan.

Metsässä alkusyksystä keräilin tatteja. Meni melko pitkä matka tuntemattomassa metsässä. Oli toisaalta vähän aikataulua, eli illaksi piti joutua. Tuntematon maasto. Tein hassun havainnon. Jos kannoin sieniämpäreitä vasurissa, aloin kokea turvattomuutta ja pientä ahdistusta. Kun vaihdoin oikeaan, tuli olo turvallisemmaksi. Vastaavasti biljardissa kerran alkuvaiheessa pelailin vasurilla, vaikkei oikein tulosta tullut. Oli jänskiä siitä huolimatta. Tuntui tekemisen arvoiselta.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 1692
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #9 : pe 14.10.2016, 21:47:47 »
2000-luvun alkuvuodetkin alkavat jo muistua mieleen nostalgisina, ainakin joitakin asioita noilta vuosilta. Muistan, kun juniori pelasi viereisessä pöydässä tietokonepeliä, ja kuuntelin siitä kuuluvaa musiikkia. En tiennyt edes mikä peli oli kyseessä, jotenkin musiikki tuntui... en osaa selittää. Se oli jotenkin haikeata ja ehkä vähän surullistakin, mutta kuitenkin tietyllä tavalla nostalgista. Se ei muistuttanut mistään eikä tuonut mieleen mitään, mutta jollakin tavalla se osui emotionaalisiin "tuntohermoihin". Jonkinlaista vanhojen aikojen haikeaa muistelua oli mielessä, sellaistenkin aikojen, joita ei ollut itse kokenut.

Katselin sattumalta hetkin sitten "nauhalta" elokuvaa Basic Instinct ja huomasin, että senkin musiikki on hieman saman tyyppistä. Etsin Youtubesta molemmat ja vertasin niitä. Sävel ei tietenkään ole sama, ei musiikissa useimpien mielestä kenties ehkä ole mitään yhteistä. Jos näin on, niin on. Itselleni Basic Instinct elokuvan sävel kuitenkin toi mieleen tämän toisen.

Vertailua.

a) https://youtu.be/xreXeugQjdw?t=16s

b) https://youtu.be/TSoPiffmSYU?t=2m36s

« Viimeksi muokattu: pe 14.10.2016, 22:29:06 kirjoittanut Kopek »


Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 1692
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #11 : ti 10.01.2017, 05:45:24 »
En tiedä, mitä arvostettu foorumi-isäntä haluaa edellisellä kommentilla sanoa, mutta jatkanpa silti aiheesta. Toivottavasti tuossa ei ollut vihjettä, että pitäisi lopettaa.

Kuten jo aikaisemmin olen kertonut, selailen joskus Googlen hakukonetta ja etsin sieltä vuosilukujen perusteella jotain, mitä sattuu löytymään. Ja painopiste on sanalla sattuu. Haku voi nimittäin viedä mihin tahansa.

Katselin kuvia mennestä Pasilasta ja Jyväskylän kauppakadusta kautta vuosikymmenien (by Jussi Jäppinen) sekä kuvaa kauniista tytöstä, joka näytti yllättävän modernilta ollakseen syntynyt vuonna 1892 (ja kuollut vuonna 1973). Nimi oli Ebba Sovenius, myöhemmin Relander. No, Soveniuksen suvun sivuakin tuli siis ohi mennen katseltua. Näyttää vaikuttavan jossakin Kokkolan suunnalla.

Mopoja ja moottoripyöriä ja niiden käyttäjiä löytyi 1970-luvun alkupuolelta. Rippikoulun käynyt nuori mies uuden Tunturi Sportin päälle tukka hulmuten. Eräs piirros alkoi kiinnostaa, kun se putkahteli esille vähän väliä. Ja nyt tulee linkki.

Tekijä on Arja Kossila-Karjalainen, monen alan taitelija ja taiteen tekijä. Tällaisia hän on piirrellyt nuorena naisena 1970-luvulla. Nämä ovat jotenkin niin nostalgisia.

http://kossila.com/nostalgiaa/

Kun joku on piirrellyt tuollaisia kauan sitten, se usein tarkoittaa, että hän on sen jälkeen kehittynyt ja tehnyt vaikka mitä, niin kuin tämäkin taitelija. 

Mutta jos allekirjoittanut sattuisi löytämään joitakin omia (ei tietenkään tasoltaan sinne päinkään kuin mitä edellä esitetty taitelija on tehnyt) töherryksiään vuosikymmenien takaa, joutuisi vain huokaisten toteamaan, että tuolloin osasi jotakin ja omasi ideoita. Nyt taidot ovat menneet, eikä ideoita tule enää mieleen. Eli kaikki menee siis väärin päin. No, tämä nyt oli lähinnä keksitty esimerkki, mutta joskus tuntuu, että joidenkin elämässä taidot ja tiedot ja lahjat ja kokemus kehittyvät, ja ihmisistä tulee "jotain". Minä sen sijaan kuulun niihin (osittain käytännön syistäkin, kun tilat ja paikat ja mahdollisuudet ovat menneet), joiden kehitys on pysähtynyt, ja saavutettu tasokin on nollautunut. Se on vähän masentavaa.

Tekijä näyttää olevan sinisilmäinen.

http://posliininkoristajat.com/wp/wp-content/uploads/2015/05/070x.jpg

Paikalla Brutto

  • Seniori
  • Viestejä: 401
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #12 : ti 10.01.2017, 09:22:27 »
Katselin kuvia mennestä Pasilasta ja Jyväskylän kauppakadusta kautta vuosikymmenien (

Tunnen nostalgista antipatiaa Jyväskylää kohtaan. Meinasin lapsena ikävystyä siellä kuoliaaksi. Mielikuvissani siellä on ikuinen sunnuntai-iltapäivä, autiot kadut eikä mitään tekemistä kuumassa tunkkaisessa kerrostalokaksiossa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6509
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #13 : ke 11.01.2017, 19:15:28 »
En tiedä, mitä arvostettu foorumi-isäntä haluaa edellisellä kommentilla sanoa, mutta jatkanpa silti aiheesta. Toivottavasti tuossa ei ollut vihjettä, että pitäisi lopettaa.

Ei ollut.

En kuitenkaan kerro syytä. Mitäs sitä kaikkea mölisemään. Joskus voi olla ihan hyvä, että saa osakseen tällaista "typeryyttä". Itse voi löytää vaikka mitä, kun miettii, että mitä hittoa. Tai kuka sitä päätä jaksaa vaivatakkin, niin se voi siitä korjata jotain itselle, ja se hölmöilijä tietty myös :))

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 1692
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #14 : ti 24.01.2017, 01:41:50 »
Seuraavat Googlen katunäkymälinkit tuskin kiinnostavat ketään, mutta... muistelen nyt vaikka itsekseni.

Suomessa varsinkin pienet paikkakunnat ovat muuttuneet ja muuttuvat niin paljon, ettei niitä tunnista samoiksi, jos on pitempään pois. Vanha häviää, ja uutta tulee tilalle. 1960-luvun liikerakennuksia ja kouluja ja virastoja puretaan jo täyttä päätä. 1970-luvun rakennuksetkin alkavat olla jo tiensä päässä.

Englannissa, ainakin tietyillä alueilla, ei tunnu muuttuvan mikään. Kun katsoo katunäkymiä, ne ovat samanlaisia kuin millaisia ne ovat muistoissa ja mielikuvissa, jos niitä on joskus katsellut. Vähän kuin sukeltaisi aikakoneella menneeseen. Melkein odottaa näkevänsä tuttuja ihmisiä kaduilla. Samat vanhat kaupat ja ravintolat ja bubit ja huoltoasematkin ovat entisillä paikoillaan. Autot ovat uusia, mutta muuten näkymä ei ole juurikaan muuttunut. Puistot ja istutuksetkin ovat sellaisia kuin ne ovat "aina" olleet.

Ja nyt muistelemaan.

Tässä talossa majailin parin kuukauden ajan kauan sitten. Huoneestani oli näkymä takapihalle. Ovi oli sininen, muuten talo ei näytä muuttuneen. Vastakkaisella puolella sisäpihaa asusteli Luis niminen espanjalaispoika. Vilkuttelimme joskus valoja merkiksi toisillemme. Googlen mukaan tuo henkilö on nykyisin jokin notaari ja arvonimeltään “don” vähän kuin Kummisedässä.

Tänne kävelin päivittäin.

En harrastanut Pubeja, mutta yhtenä iltana kävin Luisin ja jonkun japanilaisen tytön kanssa juomassa oluen tässä paikassa?

Olin neljä kuukautta muualla ja palasin kaupunkiin tällä kerralla autolla. Majapaikkani oli erään satamakapteenin omistamassa hienommassa talossa. Siellä liikkui paljon lapsia, sillä ainakin miehellä oli niitä myös edellisistä avioliitoista. Perheen äiti oli asunut Neuvostoliitossa ja oli käsitykseni mukaan vasemmistomielinen. Minä taas olin tuohon aikaan… öh, jotain muuta. Säilytin autoni kulman takana toisella kadulla (käännös oikeaan, sitten pari klikkausta ja käännös risteyksestä vasemmalle, kadunkulmassa on satoja vuosia vanha talo, joka löytyy Britannian perinnerakennusrekisteristä).

Iltaisin ajelin autolla siellä täällä lähiympäristössä ja joskus kauempanakin. Menin usein rannalle tai korkealle mäelle, josta oli hienot näkymät. Nyt alueella on eurotunnelin asema - eli tässä kohdassa vanha on hävinnyt ja korvautunut täysin uudella.

Muistelu loppuu. Ei näitä katunäkymiä jaksa enää kaivella. Muualtakin päin Britanniaa löytyisi muisteltavaa. Viimeksi olen käynyt katsomassa näiden kuvien esittämiä paikkoja kesällä 2010. Olin yöllisen lauttamatkan ja autossa “nukkumisten” jäljiltä niin väsynyt, että käynti oli yhtä tyhjän kanssa. Hyvä kun hereillä pysyin. Ajoimme jonnekin kaupungin ulkopuolelle parkkipaikalle nukkumaan. Sitä ennen olin käynyt kurkistamassa kaupunkia, kun olin mukana Vihreän liikkeen konferenssissa vuosia aikaisemmin. Reissu tehtiin Suomesta pikkubussilla, jonka olin vuokrannut. Voin siis ajella autolla perille päästyämme.

Poissa Harald

  • Konkari
  • Viestejä: 4252
  • Harald Reinholdt Finnhalsbruken
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #15 : ti 24.01.2017, 08:02:35 »
Kuvia Göteborgista, Långedrag´s restaurang & Värdhus.

https://www.google.fi/search?q=l%C3%A5ngedrags+restaurang&biw=1093&bih=530&source=lnms&tbm=isch&sa=X&sqi=2&ved=0ahUKEwjqr_L_i9rRAhUFJJoKHVlGBBUQ_AUIBygC#imgrc=TYXlp_oRqej62M%3A



Tulimme kaverien kanssa viikonvaihteessa toisinaan juomaan Göteborgin keskustasta ratikalla meren rannalla olevaan ravintolaan ottamaan muutamat Pripps Blå- oluet. Silloin kirjoiteltiin 1960-lukua.
« Viimeksi muokattu: ti 24.01.2017, 08:05:00 kirjoittanut Reinholdt JR »
Teoriasta >> ............ hyvin suunniteltu on kokonaan  tekemättä ?

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 1692
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #16 : la 04.02.2017, 23:07:53 »
Haaveilin kauan sitten päiväunissani omistavani Dodge Challengerin. Tekniikan Maailman koeajossa 14/1970 auton toiseksi tehokkainta versiota kuvailtiin mm. seuraavasti:

"vielä 180 nopeudesta tapahtuvassa kiihdytyksessä ajaja painautuu selkänojaan ja moottorin muuten melko vaimea käyntiääni muuttuu koko ohjaamon täyttäväksi pauhaavaksi jyrinäksi".

Muistan tuon virkkeen vieläkin, vaikka lehti on ollut hukassa jo... ikuisuuden. Onneksi teksti löytyi googlaamalla "overdrive" -foorumilta. Minulla oli sellainenkin harvinaisuus kuin Dodge Challengerin esite. Paikallinen Dodge-kauppias oli antanut isälleni esitteet paitsi Dodgen neliovisista "perheautoista", myös urheilullisesta Challengerista. Isäni oli kuitenkin niin vanhoillinen, että hän ei olisi ostanut edes hardtop mallia puhumattakaan mistään urheiluautosta. Tuohon aikaan nelikymppiset miehet olivat jo aivan kalkkiksia, dinosauruksia lähinnä. Ja kovin nuorillahan ei tuollaisiin Challengereihin ollut Suomessa varaa, ellei nyt joku miljoonaperijä tai äkkirikastunut rock-tähti sattunut olemaan kyseessä. 

Alkuperäinen esitekin on joutunut hukkaan, mutta katselin sitä niin paljon, että muistan siinä olleita kuvia. Lyhythameinen nainen oli viehättävä, ja ajattelin, että jos tuollaisen auton saisin, eiköhän nainen tulisi kaupan päälle...

http://www.grayflannelsuit.net/blog/wp-content/uploads/2014/04/dodge-challenger-colorado-1970_ad2.jpg

Ajattelin, että auton kiihdytyksissä herättämää kunnioitusta parantaisi, jos pakoputkiin suihkuttaisi pienellä sähköpumpulla bensaa kiihdytyshetkellä. Metrin pituiset liekit pakoputkista, olisihan se aika vaikuttavaa.

Poissa Anemone 2.0

  • Seniori
  • Viestejä: 469
  • Väärinajattelija
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #17 : su 12.02.2017, 15:29:22 »
Uutinen, joka ilahduttanee ainakin Kopekia.

Mies löysi 30 vuoden jälkeen veneen, johon oli lapsena rakastunut ja pelasti vanhuksen tuholta – nyt se on Suomen kaunein

Arto Tuomala ihastui kauniiseen puuveneeseen jo 6-vuotiaana. Onnekkaan sattuman ansiosta vene ja Tuomala ovat nyt erottamattomat.

http://yle.fi/uutiset/3-9450903

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 1692
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #18 : ma 13.02.2017, 23:22:06 »
Muistot ovat mielenkiintoinen asia. Ne eivät nimittäin välttämättä ole aitoja. Olen törmännyt omissakin muisteluissani siihen, että varmat muistikuvani ovat olleet mitä sattuu. Kun muutaman kerran on nolannut itsensä Facebookissa "muistamalla" asioita, joita ei ole tapahtunut siinä muodossa ja sinä ajankohtana kuin on muistavinaan, oppii varovaiseksi ja alkaa miettiä, ovatkohan muistikuvat sittenkään aitoja.

Osa muistikuvista on istutettuja. Vanhemmat sanovat lapselleen, että muistatko kun oltiin siellä ja tehtiin sitä. Lapsi alkaa "muistaa" tällaisia asioita aivan yhtä aidon tuntuisesti kuin jos hän oikeasti todella muistaisi ne.

Isoksi ja todelliseksi kasvanut muistikuva saattaa juontua sekunnin kestäneestä vajavaisesta ja vääristyneestä havainnosta joskus kymmeniä vuosia sitten. Mietitäänpä vaikka sitä, miten erilaisia tarinoita Kennydyn murhapaikalla olleet ovat kertoneet. Yksi on nähnyt sitä, ja toinen on nähnyt tätä. Muistikuvilla on vielä sekin erityinen piirre, että sitä mukaa kun ne vanhenevat ja vastaavat entistä vähemmän sitä, mitä oikeasti on tapahtunut, sitä varmemmin ja yksityiskohtaisemmin me ne muistamme. Syy on yksinkertainen. Emme pidä tarinoista, joissa on aukkoja, joten täydennämme ne periaatteella "näin sen pitänyt olla". Ja vähän ajan päästä muistamme tuon oletuksiin perustuvan kuvitelman aivan kuin todella muistaisimme sen.

Olin armeija-aikana kadettikoulun - nykyisen maanpuolustuskorkeakoulun - esikuntakomppaniassa. Jouduin kaikenlaisiin hommiin. Päiväkirjani mukaan olen esimerkiksi ollut yhden kerran kadettitalolla eli kadettien asuntolassa yöpäivystäjänä, vaikka tuollainen ei varsinaisesti kuulunut hommiini. Ja nyt tulee muistamisosuus, jota ei ole päiväkirjassa. Muistan, tai ainakin uskon muistavani, että luin aikani kuluksi pöytälaatikosta tai pöydältä tai hyllystä löytämiäni lehtiä. Niiden joukossa oli mm. "Kylkirauta" -nimisiä lehtiä, mikä on kadettien oman lehden nimi. Yhdestä lukemastani lehdestä on jäänyt mieleeni artikkeli, jossa selostettiin erään juuri teattereihin tulleen elokuvan juonta. Muistan, tai kuvittelen muistavani, jopa muutamia sanoja tuosta artikkelista, mutta en viitsi toistaa niitä. Ja kuinka ollakaan, kun katsoin imdb:stä, milloin kyseisen elokuvan ensi-ilta on ollut Suomessa, niin hokkus-pokkus, se on ollut kaksi päivää aikaisemmin eli edellisenä viikonloppuna. Jonkinlaisen epäsuoran vahvistuksen siis sain sille, että oikeasti saatan muistaa lukeneeni tuollaista juttua tuolloin. Kun vielä saisin käsiinsä kyseisen lehden, josta kuvittelen artikkelin lukeneeni. "Kylkirauta” -lehdet löytyvät PDF-versioina netistä, eikä sellaisessa ainakaan kerrota tuosta elokuvasta. Lehtihän ei ole mikään filmimakasiini. Jokin ”Seura” tai ”Apu” tai ”Katso” tai ”UM” tai vastaava lukemani lehti on ilmeisesti ollut.

Kerroin tuon vain osoituksena siitä, miten pieniä ja vähäpätöisiä asioita voi jäädä mieleen.

Rakennus näyttää olevan vielä paikallaan. Street View kuvaa (sotilas)alueesta ei ole.

https://www.google.fi/maps/@60.1547415,25.0556614,172m/data=!3m1!1e3?hl=fi

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 6574
  • susi kukassaan
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #19 : ti 14.02.2017, 08:46:50 »
Eräs ihminen muisteli aikoinaan että hän oli aivan takuulla nähnyt Uhrilampaat elokuvateatterissa jo aiemmin ennen kuin eräs toinen ihminen sen sinne, vasta, väitti tulleen. En tiedä oliko Oscarin saaminen tuossa jonkinlaisena välivaiheena niin että se toinen ihminen kuvitteli että ko. elokuva oli nähtävissä vasta palkinnon saatuaan. Näinhän se ei välttämättä ole.