Kirjoittaja Aihe: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa  (Luettu 8271 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juuli

  • Konkari
  • Viestejä: 813
  • Hukkaskukka
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #60 : pe 23.03.2018, 20:21:01 »
Yhtä asiaa kuitenkin kaipaan nuorudestani: antikvariaatteja.


Ja minä kaipaan antikvariaattisia vinttikamareita. Niissä voi olla myös vanhoja lääkeaineita, jos on sellainen kaappi seinällä.

Asia tuli mieleen, ihan äsken, kun olin kävelyllä, ja päällä oli vanha koin syömä, reikäinen kommandopipo, ja siitä lähtevä vanhahtava tuoksu, vanhassa talossa kun oli sattunut olemaan, jonkin aikaa. Tuli mieleen myös  vanhat mosset, joissa oli jotain perin vanhaa tuoksumaailmaa.

Mitähän nuo antikvariaattiset tuoksut ovat. Ehkä niillä on jokin merkitys. Suoraan ottaen merkitys on tietysti henkistyyppisempi, kun voi tehdä parhaimmillaan aikamatkustuksen menneisyyteen. Muusta en osaa arvella.

Tervattu vene on tietysti aika erikoinen.

Minä olen ihan lääpälläni niihin ja kirpputoreihin. Veneitä, puu sellaisia tervataan vieläkin. Kotona vielä kun olin  14v.  Nyt se vene on lahonnut rantaan kun ei sitä kukaan enää vuosikymmeniin  ole käyttänyt.
https://www.youtube.com/watch?v=7DUnyXUaUDE
muistojeni ruusut anneli sari

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 2395
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #61 : la 24.03.2018, 13:48:11 »
  Veneitä, puu sellaisia tervataan vieläkin. Kotona vielä kun olin  14v.  Nyt se vene on lahonnut rantaan kun ei sitä kukaan enää vuosikymmeniin  ole käyttänyt.

Oikeastaan se vene on lahonnut, koska sitä ei ole tervattu. Ei sen takia, että on ollut käyttämättömänä.

Tuollainen puuvene pukkien päällä kumollaan pihamaalla olisi valtavan hieno maisemointielementti. En kaipaa vesille, mutta vastatervatun veneen tuoksu on löymätön. Joka kevät voisi tervata sen pihaveneen ja välillä naukkaista pullon suusta savuviskiä. Luulen, ettei semmoinen vene lahoaisi koskaan, ainakaan tervanpuutteeseen.
Yleinen mielipide on aina väärässä

Paikalla Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4248
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #62 : to 12.04.2018, 14:27:26 »
Olen vuosikaudet tai vuosikymmenet haaveillut siitä, että pääsisin muutamaksi tunniksi menneisyyteen katselemaan ja fiilistelemään, millaista siellä on ollut. Tämä ei ole tietenkään mahdollista, mutta ajatus kiehtoo.

Seuraavassa filmissä on New York vuonna 1939. Kun kuvia katsoo, voi mielessään kuvitella kaupungin äänet ja kesän kuumuuden ja vanhanaikaiset tuoksut, joita ei ehkä sellaisenaan enää ole.

Värikuva saa tuon ajan tuntumaan jotenkin vähemmän vanhalta. Niin kuin siitä ei olisi kauankaan. 1930-luvulla konrtasti suurkaupungin ja suomalaisen kirkonkylän välillä oli suurempi kuin mikä se on nykyisin. Kirkonkylissä ei ollut asfalttiteitä, ja talviaikaan liikkumaan pääsi vain kävellen tai hevosreellä, koska maanteitä ei aurattu. Autot pantiin talveksi seisomaan. Sisävessakin oli pikkupaikkakunnilla 1930-luvulla vielä erikoisuus, samoin muut nykyaikaiset mukavuudet.  Nykyaika tuli kirkonkyliin oikeastaan vasta 1950- ja 1960-luvuilla.
 
http://www.flixxy.com/1939-new-york-in-hd-color.htm

--

http://www.iisalmenkamera.fi/portfolios/vanhat-kuvat-1930-luku/

Poissa Valdemar Ala-Tuuhonen

  • Konkari
  • Viestejä: 15468
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #63 : to 12.04.2018, 14:40:29 »
Olen vuosikaudet tai vuosikymmenet haaveillut siitä, että pääsisin muutamaksi tunniksi menneisyyteen katselemaan ja fiilistelemään, millaista siellä on ollut.
......
Seuraavassa filmissä on New York vuonna 1939. Kun kuvia katsoo, voi mielessään kuvitella kaupungin äänet ja kesän kuumuuden ja vanhanaikaiset tuoksut, joita ei ehkä sellaisenaan enää ole.

Värikuva saa tuon ajan tuntumaan jotenkin vähemmän vanhalta. Niin kuin siitä ei olisi kauankaan. 1930-luvulla konrtasti suurkaupungin ja suomalaisen kirkonkylän välillä oli suurempi kuin mikä se on nykyisin.
.....

Totta. Mm. vanhat autot ovat niin nostalgisia.

En ole valitettavasti koskaan käynyt New Yorkissa, mutta Havannassa pääsee vielä tänäänkin 1950-luvun tunnelmaan:
https://www.youtube.com/watch?v=mpoEnfFAoyI


VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 8372
  • Etevä ajattelija
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #64 : to 12.04.2018, 15:04:10 »
Kun kuvia katsoo, voi mielessään kuvitella kaupungin äänet ja kesän kuumuuden ja vanhanaikaiset tuoksut, joita ei ehkä sellaisenaan enää ole.


Tuo on hyvä pointti, on ollut tuoksuja joita ei enää ole.  Miten ne voisi tallettaa tai esittää nykyihmisille.

On myös ääniä joita ei enää ole. Muistelen että tämän ympärille oli joskus tehty radio-ohjelma. Äänet voi sentään tallentaa.

Hibbu

  • Vieras
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #65 : to 12.04.2018, 16:11:54 »
Kun kuvia katsoo, voi mielessään kuvitella kaupungin äänet ja kesän kuumuuden ja vanhanaikaiset tuoksut, joita ei ehkä sellaisenaan enää ole.


Tuo on hyvä pointti, on ollut tuoksuja joita ei enää ole.  Miten ne voisi tallettaa tai esittää nykyihmisille.

On myös ääniä joita ei enää ole. Muistelen että tämän ympärille oli joskus tehty radio-ohjelma. Äänet voi sentään tallentaa.

Tähän voisi selvyyden vuoksi kertoa, että mitä vanhempi ihminen on, sitä vähemmän hän kuulee ja haistaa.

Paikalla Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4248
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #66 : ma 22.10.2018, 23:41:35 »
Seuraavaksi esittämissäni muistoissa ei ehkä ole nostalgiaa, jos sanalla tarkoitetaan mukavia muistoja. Päädyin muistelemaan seuraavaksi esittämiäni tapahtumia aivan sattumalta. Löysin siivoillessani muovipussin pohjalta vanhoja ostoskuitteja, joita en oikein osannut yhdistää mihinkään. No, olisihan kuiteissa olleet päivämäärät pitänyt muistaa. Päiväkirjakin sen vahvisti, että yksi kuiteista oli ruotsinlaivalta matkalla Tukholmasta Turkuun. Ja kun päiväkirjan oli avannut, sieltä löytyi selostus eräästä matkakokemuksestani. Seuraavassa kopio siitä nimet muutettuna.

Parkkihalli meni kiinni kymmeneltä, joten meidän oli kiirehdittävä pois kaupungista juuri kun näyteikkunaostaminen oli makeimmillaan ja tytöt hurmioituneimmillaan.  Metromatkalla meille sattui vahinko, ja ajoimme erehdyksessä väärää reittiä. Jouduimme jäämään pois kyydistä ja juoksemaan eri raiteille päästäksemme takaisin päin.  Ja taas eteenpäin, mutta oikealla junalla. Tässä vaiheessa näytti selvältä, ettemme ehtisi ajoissa parkkihallille. Päätimme kuitenkin yrittää, ja toivoimme, että parkkihallia ei suljettaisi aivan millilleen kymmeneltä.

Kun saavuimme autolle noin 2-3 minuuttia yli kymmeneltä, huomasimme, että siihen oli murtauduttu. Radio ja nahkahanskat oli varastettu. Sivuikkuna särjetty. Englannin kieltä taitamaton (?) parkkihallin pitäjä saapui paikalle ja auttoi meitä hieman lasinsirujen siivoamisessa. Juuri sen enempää myötätuntoa tyypiltä ei meille herunutkaan, kehtasipa jopa laskuttaa tästä "parkkeeraamisestamme" 60 frangia.

Vaivaisella englannillaan tyyppi oli kehottanut meitä kääntymään poliisin puoleen, mutta neuvon noudattaminen oli käytännössä mahdotonta eikä muutenkaan olisi huvittanut minua. En tiennyt, missä poliisiasema oli, en osannut ajaa kunnolla Pariisissa, en halunnut vastailla poliisin kysymyksiin esimerkiksi siitä, missä lapsiperheemme aikoo yöpyä, kuka on auton omistaja jne. Olen katsonut vuosien varrella sen verran seikkailuelokuvia, että osaan kuvitella meidät itsemme poliisin pidättämiksi, jos olisimme menneet raportoimaan murrosta. 

Ajoimme moottoritietä pohjoiseen lähimmälle huoltoasemalle ja sieltä saman tien väärien parkkipaikkaneuvojen vuoksi takaisin moottoritielle ja kymmenien kilometrien päähän seuraavalle huoltoasemalle. Siltä ostin ikkunanpaikkausmuovia ja teippiä ja korjasin ikkunan. Nukuimme huoltoaseman parkkipaikalla erilaisten Mekkaan polvistuvien muslimien ja muiden matkailijoiden seassa.


Kun aihe on avattu, niin lisään tähän uuden otteen neljä vuotta myöhemmältä ajalta. Maa on sama ja auto sama. Tällä kerralla rosvot särkivät vain eri puolen sivuikkunan ja varastivat mm. kameran, joka oli poikkeuksellisesti käsilaukussa, joka poikkeuksellisesti unohtui auton penkille, kun merenranta vihdoin oli saavutettu koko päivän kestäneen helteisen automatkan jälkeen. Huomaankin saman tien, että en ole kertonut varsinaisesta tapahtumasta lainkaan vaan hypännyt sen yli. Ehkä asia harmitti niin paljon, että en halunnut kirjoittaa siitä. Seuraavassa tekstissä nimet on muutettu. Olin reissussa kolmestaan tyttärieni kanssa.


keskiviikko

Ranskan puolelle saavuimme iltapäivällä. Poikkesimme Nantuan kaupungissa, jossa asui Millan entinen kirjekaveri Sylvain. Kävimme uimassa eräässä vuoristojärvessä Nantuan kaupungin laidalla.

Jatkoimme matkaamme kohti etelää. Lyonin lähellä kävimme suuressa ostoskeskuksessa. Helle oli aivan hirveä. Lämpötila oli ulkona 38 astetta tai ylikin ja autossa noin 50 astetta silloin kun ikkunat olivat auki. Kun käden työnsi ulos ajon aikana, ajoviima suorastaan poltti. Kun auto oli parkkipaikalla, lämpötila sen sisällä kohosi saunalukemiin. Mittarin asteikko (60 astetta) ei riittänyt. Mielettömän kuumuuden vuoksi emme voineet jättää kameraa ja ylimääräistä filmiä autoon (yleensä pidin sitä penkin alla), vaan niitä oli kannettava mukana joka paikassa. Koska kameran kantaminen ostoskeskuksissa oli hieman kiusallista, keksin panna kameran Lauran käsilaukkuun.  Sinne pantiin myös ylimääräinen filmi. Tämä tuli osoittautumaan pian kohtalokkaaksi ratkaisuksi.

Tähän kuuluisi selostus murrosta ja siitä miten paikkasin tilapäisesti ikkunan samalla menetelmällä kuin aikaisemmalla kerralla.

torstai

Edellisenä iltana tapahtunut automurto harmitti sietämättömästi. Kävimme kuitenkin eräällä rannalla Cape D'Adgessa. Sieltä palatessamme emme olleet varmoja, onko auto enää lainkaan parkkipaikalla, jonne jätimme sen, sillä rosvothan saivat auton vara-avaimen. Kuin pisteenä I:n päälle, joku tai jotkut heittivät jääpaloja päällemme, kun kävelimme tien varressa. Palat olivat kovia, joten koimme teon aika aggressiivisena.

Illan mittaan lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Lauralla oli pakkomielle... anteeksi nälkä... joka vaati käyntiä pizzeriassa läheisessä Seten kaupuingissa. Ajoimme auton parkkihalliin ja lähdimme kävelemään kaupungille. Lopulta löytyi jonkinlainen pizzeria, josta tytöt ostivat pizzan mukaansa. Kävimme myös kaupassa.

Yön vietimme erään huoltoaseman parkkipaikalla moottoritien varressa.


perjantai

Ajoimme Nimesin kaupunkiin ja etsimme poliisiaseman, jossa ilmoitimme automurrosta. Seija vaati tätä käyntiä ja lopulta Laurakin yhtyi vaatimukseen. Niinpä suostuin, vaikka asenteeni poliisia kohtaan ovat mitä ovat. Jälkeenpäin asiaa katsoen, käynnistämme ei ollut ilmeisesti ratkaisevaa hyötyä, sillä tytöt saivat Suomessa uudet passit siitä huolimatta, että Ranskan poliisilta saadut paperit joutuivat hukkaan Suomeen palattuamme. Niitä ei siis tarvinnut esittää missään. Käynnistä Nimesissä aiheutui sen sijaan kuluja ainakin parkkimaksun verran. Automme oli parkkihallissa. Nimesin kaupunki sinänsä olisi voinut olla mielenkiintoinenkin paikka, jos olisimme ehtineet tutustua siihen tarkemmin. Kaupungin keskustassa oli nimittän vanhoja Rooman vallan aikaisia rakennuksia, jotka nyt näimme vain auton ikkunasta.  Siellä oli mm. varsin hyvin säilynyt Kolosseumia muistuttava areena.